Search

Artikkeli selvittää COVID-19-pandemian ajallisia ja intersubjektiivisia ulottuvuuksia eksistentiaalisen fenomenologian näkökulmasta. Teoreettisena lähtökohtana ovat erityisesti Martin Heideggerin ja Jean-Paul Sartren ajallisuuden ja autenttisuuden analyysit sekä Edmund Husserlin kuvaus uskomuksista pidättäytymisestä (epokhē). Esitän, että pandemian alkuvaiheen erityislaatuinen ajallinen ulottuvuus liittyy maailmavarmuuden järkkymiseen ja elämän haurauden kohtaamiseen. Kun kuoleman mahdollisuus hallitsee inhimillistä kanssakäymistä, olemassaoloa alkaa luonnehtia odotus ”normaaliin” palaamisesta ja nykyisyyden todellisuus hämärtyy. Analysoin tätä problematiikkaa ennen kaikkea epokhēn, autenttisuuden, Hingehaltenheitin ja välitilan käsitteiden avulla. Lisäksi kuvaan, miten pandemia, joka toi esiin yksilöiden erilaiset tavat kohdata uusi tilanne, kyseenalaisti myös käsitykset jaetusta rationaalisuudesta. peerReviewed

In this article we sketch out a geography of hope in Palestine. We focus on ‘hyperprecarious’ sites, exactly those where exposure to harm is heightened and where thus reasons not to hope seem plentiful. Focusing on fieldwork at such sites, we examine hope as a temporal practice of waiting, attending especially to how a ‘moment to come’ (kairos) constitutes and affirms anti-colonial practices and topologies of everyday Palestinian life. Hope in the cases we discuss is not simply a positive orientation to the future, but an experience of kairo-logical time that ties hopeful waiting to topo-logical practices that disrupt the space-times of the Israeli occupation, and the horizon of hopelessness it creates for Palestinians. We propose that attending to kairos and topos can therefore reveal the ways that together they can operate as conditions of possibility, as a ‘moment’ and ‘place’, for time-spaces to come forth anew, and so as structuring conditions for everyday Palestinian hope for life that is irreducible to the systematic subjugation and violence of the occupation.

Tämä diplomityö käsittelee leania, lean rakentamista ja erityisesti hukkaa. Diplomityön perusteena oli rakennusalan tuottavuuden kehno kehittyminen verrattuna esimerkiksi tehdasteollisuuteen. Tutkimuksessa lähdettiin kartoittamaan kohdeyrityksen, NCC Suomi Oy:n, korjausrakentamisen toimialalla työskentelevien toimihenkilöiden työssä esiintyvää hukkaa. Lisäksi selvitettiin tilanteita, joissa hukkaa ilmenee sekä syitä hukalle. Tutkimus jakaantui kahteen pääosuuteen. Ensimmäinen osuus oli teoriaosuus, jossa tehtiin kirjallisuuskatsaus leaniin, lean rakentamiseen ja erityisesti hukkaan. Jälkimmäinen osuus koostui empiirisestä osuudesta, joka jakautui vielä kahteen osaan, kyselytutkimukseen ja tapaustutkimukseen. Kyselytutkimuksessa selvitettiin hukkien esiintyvyyttä, merkittävyyttä sekä havaittavuutta. Lisäksi siinä kysyttiin käytännön esimerkkiä toimihenkilön työssä esiintyvästä hukasta. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella laskettiin hukkien riskitulot vika- ja vaikutusanalyysin periaatteella. Tapaustutkimus suoritettiin ajankäytönseurantatutkimuksena. Siinä kolmen kohdeyrityksen korjausrakennustyömaan vapaaehtoiset toimihenkilöt täyttivät seurantalomaketta viikon ajan ja merkitsivät siihen työssään ilmenneitä hukkia. Kyselytutkimukseen osallistui 100 henkilöä ja tapaustutkimukseen seitsemän henkilöä. Teoriaosuuden perusteella muodostettiin hukkaluettelo, jossa luetellaan toimihenkilöiden työhön sopivat hukkatyypit selityksineen ja esimerkkeineen. Hukkaluetteloa käytettiin myö-hemmin empiirisissä osioissa kyselytutkimuksen ja tapaustutkimuksen pohjana. Kyselytutkimuksen perusteella saatiin selville, että merkittävimmäksi eli haitallisimmaksi hukaksi koettiin ylikuormitus. Eniten esiintyvä hukka oli tarpeettomat varastot ja helpoiten havaittava hukka oli odottaminen. Merkittävimmäksi hukaksi monivalintakysymyksen perusteella osoittautui odottaminen. Toiseksi merkittävin hukka oli epäsopivat menetelmät ja dokumentointi ja kolmanneksi merkittävin oli ylikuormitus. Vakavimmat hukat riskitulon perusteella olivat ylikuormitus, odottaminen sekä epäsopivat menetelmät ja dokumentointi. Kriittisimmät hukat olivat ylikuormitus, epäsopivat menetelmät ja dokumentointi sekä tarpeettomat siirrot ja kuljetukset. Tapaustutkimuksen perusteella selvisi, että hukka-ajan määrä vaihteli 45 minuutista 6 tuntiin ja 15 minuuttiin ja sen keskiarvo oli noin kolme tuntia. Merkittävimmiksi hukiksi sen perusteella nousivat odottaminen, virheet ja tarpeeton liikkuminen. Tiivistettynä tutkimuksen perusteella viisi kriittisintä hukkaa, joihin eliminointitoimenpiteet kannattaa kohdistaa ovat: odottaminen, ylikuormitus, epäsopivat menetelmät ja dokumen-tointi, tarpeettomat siirrot ja kuljetukset sekä tarpeettomat varastot. Tutkimuksen perusteella suurimmaksi syyksi hukalle nousi suunnitelmien ja tietojen puute. Suunnitelmien ja tietojen puutteet pitävät sisällään muun muassa virheelliset suunnitelmat, suunnitelmien puuttumisen kokonaan, suunnitelmien ristiriidat, suunnitelmat, jotka ovat käytännössä mahdotonta toteuttaa, suunnitelmien muutokset, ratkaisupäätösten puutteet ja yleisesti lähtötietojen puutteet. Toinen merkittävä syy hukalle oli kiire ja aikataulun kireys. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että kehitettävää on vielä paljon, jotta hukkaa saataisiin vähennettyä ja eliminoitua. Tutkimuksen tulokset mahdollistavat yhden lähestymistavan kohdeyrityksen toiminnan kehittämiseksi ja tuottavuuden parantamiseksi. Tulosten perusteella pystytään keskittämään parannustoimenpiteet merkittävimpiin hukkiin ja hukkien syihin. Vastaavaa tutkimusta toimihenkilöiden työn hukasta ei ole aikaisemmin tehty, joten tutki-muksesta on toivottavasti hyötyä jatkossa aihetta lisää tutkittaessa. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan pitää keskeisimpien ja merkittävimpien hukkien selvittämistä kohdeyrityksen korjausrakentamisen toimialalla sekä tilanteiden ja syiden selvittämistä, joissa hukkaa ilmenee.

Parisuhteisiin liittyy yhteiskunnassamme monenlaisia uskomuksia ja odotuksia. Yhtenä tällaisena odotuksena voidaan pitää seksiä. Seksin odottaminen parisuhteelta toistuu niin ikään tutkimuskirjal-lisuudessa parisuhteen määritelmän yhteydessä kuin myös tavassamme ajatella parisuhteita. Kun seksi kerran liitetään niin vahvasti osaksi parisuhdetta, miten parisuhteen osapuolet mieltävät suhteensa, kun seksiä ei ole? Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten parisuhteen vuorovaikutuksessa kehystetään suhteen seksit-tömyyttä. Tarkoituksena on tunnistaa erilaisia kehyksiä ja kuvata millaisia merkityksiä ne tuottavat parisuhteen seksittömyydelle. Kehystämisellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa parisuhteen keskus-teluissa sanoitettuja merkityksiä. Tutkielma toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin viittä pariskuntaa. Haastatteluaineisto analysoitiin kehysanalyysin mukaisesti. Tulokset osoittavat, että pariskunnat käsittelivät seksittömyyttä suhteessa itseensä, suhteessa pari-suhteeseensa ja suhteessa yhteiskuntaan. Henkilökohtainen, parisuhde ja yhteiskunta muodostivat kolme yläkehystä, jotka antavat seksittömyyden tarkastelulle ja mielipiteille kontekstin. Se miten seksittömyyteen suhtauduttiin, vaihteli ongelmaisen, positiivisen, neutraalin ja normaalin näkökulman välillä. Nämä suhtautumistavat muodostivat neljä alakehystä. Kehysten läpi katsottaessa seksittömyys merkityksentyi monenkirjavaksi aiheeksi. Seksittömyyteen nähtiin myös osaksi persoonaa, tarpeita ja halua sekä siihen liitettiin aikaisempia kokemuksia, uskomuksia ja mielipiteitä. Siitä koettiin tarvetta keskustella yhdessä kumppanin kanssa ja saada asiaan ratkaisu. Se merkityksentyi myös luonnolliseksi asiaksi, jonka kanssa oltiin sinut ja tilanne oli hyväksytty. Seksittömyyden nähtiin tuovan jotain hyvää suhteeseen ja toimineen opettajana ja suhteen vahvistajana sekä siihen suhtauduttiin uteliaasti. Niin ikään seksittömyys tulkittiin pettymysten ja negatiivisten tunteiden aiheuttajana, jota on vaikea ymmärtää, saati hyväksyä ja se luo tyytymättömyyttä, häpeää ja ongelmia. Yhteiskunnallisesti seksittömyys nähtiin arkana puheenaiheena, tabuna, mutta sen nähtiin olevan murroksessa. Sen nähtiin kuuluvan suhteisiin ja tarvitsevan siksi normalisointia. Seksittömyyteen liittyvät stereotypiat saivat myös kyseenalaistamaan parisuhteisiin liittyneitä käsityksiä. Tulokset antavat uutta tietoa parisuhteen sisäisistä ja ehkä vaietuistakin asioista, niiden merkityksistä ja niihin suhtautumisesta ihmisen itsensä, parisuhteen ja yhteiskuntamme näkökulmista käsin.

Toimiessaan digitaalisessa ympäristössä ihminen kohtaa jatkuvasti kasvavan monimutkaisuuden. Tietokoneiden ja tietoliikennelaitteiden ja -palvelujen käyttö sekä digitaalisesta viihteestä nauttiminen edellyttää muutoksen mukana pysymistä ja on usein omasta aktiivisuudesta kiinni. Yritykset voivat helpottaa tätä monimutkaisuutta tarjoamalla ratkaisuja joissa useampi asiakkaan käyttämä palvelu yhdistetään tavalla, joka helpottaa omien tehtävien suorittamista ja digitaalisesta viihteestä nauttimista. Tämän tutkimuksen ensimmäinen, ilmiötä kuvaileva osa, tutkii millä tavalla eri digitaalisten palveluiden yhdistäminen voisi tuottaa asiakkaalle kokonaistason lisäarvoa monimutkaisuuden paremman hallinnan kautta. Tietoliikennepalveluja katsotaan työkalunäkökulmasta, jossa ihminen hallitsee monimutkaista ympäristöään systeemillä, joka tuottaa lisämukavuutta riippuen kunkin käyttäjän tarpeista. Voidaan olettaa että kokonaistason lisäarvon tärkeys kasvaa, koska ympäristön monimutkaisuus kasvaa. Käyttäjän kannalta tämän käytössä olevan systeemin, erilaisista digitaalisista laitteista ja palveluista koostuvan kokonaisuuden, tulisi näyttäytyä nimenomaan yhtenä samankaltaisena systeeminä, jonka eri käyttötarkoituksiin suunnitellut osat vaatisivat mahdollisimman vähän muistamista ja uudelleenoppimista käyttäjältä. Tässä väitöskirjassa väitetään että kuvattu käyttäjän tavoitteiden kautta tapahtuva integrointi tuottaa lisäarvoa, tavalla joka on luonteeltaan systeeminen, kokonaistason tapahtuma. Tehty Quad Play tapaustutkimus paljasti että kokonaistason mukavuuskokemus ja helppokäyttöisyys ovat yhtä merkittäviä arvoattribuutteja kuin hinta. Tämä herätti kysymyksen voiko lisäämällä integroituja ominaisuuksia lisätä edelleen mukavuutta ja kasvattaa myös maksuhalukkuutta. Tehty Advanced Multiplay-tutkimus (N=2507) vahvisti tämän ja näin heräsi kysymys siitä miten tämän lisäarvo muodostuu käyttäjän kokemuksessa. Tutkimuksen toisessa, teoriaa rakentavassa osassa, tehtyjen Applen tuoteperheen ja Advanced Multiplay konseptin asiakasarvon muodostumista kartoittavien tapaustutkimusten perusteella systeemisen konsistenssin, kokonaistason yhteneväisyyden, ehdotettiin muodostavan kokonaistason lisäarvoa kokemustasolla. Kuvailevan teorian rakentaminen jatkui esittelemällä tavoitealue-konsepti, jossa koettu odottaminen on vähemmän häiritsevää kuin odottaminen ennen tavoitealuetta. Jos ihmisellä on paljon erilaisia tehtäviä, ja edelleen tavoitealueita, hän arvostaa hyviä kokonaisuuksia jotka poistavat turhaa odottamista ja kognitiivista rasitetta kun hän siirtyy käyttämään toista työkalua integroidussa tuote- ja palvelukokonaisuudessa. Näistä konsepteista rakentui edelleen systeemistä asiakasarvon syntyä kuvaava SVC-malli, mikä liitettiin aikaisempaan teoriakeskusteluun markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen saralta. Tästä mallista voidaan olettaa että jos ihmisellä on paljon erilaisia tehtäviä ja aikapaine, on todennäköistä että haluaa sitä varten yhteneväisen työkalukokonaisuuden. Lisäksi oletettiin että paljon maksavalla asiakkaalla on enemmän tehtäviä kuin vähemmän maksavalla. Tehty vertaileva tutkimus pohjautuen aikaisempaan dataan näytti kuinka vastaajien arvioiman nykykulutuksen ja AMP-maksuhalukkuuden välillä on selvä yhteys, vaikka tällä datalla ei suoraa todistusta saakaan. Lisäksi näytettiin että asiakkaat haluavat pelkästä tuotepaketista selkeän alennuksen, mikä on integrointiin verrattuna selkeästi erilainen tulos. Kuvailevan tutkimuksen kannalta tulokset tukevat selkeästi huomioita ja antavat aiheen ilmiötä määrittelevälle jatkotutkimukselle. Lopuksi, tutkimuksen luotettavuus, varmuus ja yleistettävyys keskusteltiin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -työssäni esittelen nuorten kasvuyritysten rahoitukseen liittyvää optioteoriaa. Tutkin näiden yritysten saamien investointien allokointi- ja ajoittamisongelmaa. Viime vuosien vallitseva trendi Euroopassa on ollut nuorten kasvuyritysten vaikeus saada rahoitusta. Esittelen nuorten kasvuyritysten arvottamiseen soveltuvia nykyarvomenetelmiä. Erilaiset yrityksen strategiset valinnat ja joustavuudet nostavat sen nykyarvoa. Nuorten kasvuyritysten arvosta suuri osa sisältyy sen kasvuoptioihin, mikä on tärkeä syy tarkastella niitä optioteoreettisesti. Tarkastelen investointien ajoittamista laajentamalla investointien ajoitusmallia (alunperin Mcdonald & Siegel (1984)) koskemaan uuden rahoittajan saamaa osaa yrityksen arvosta. Kuvaan investointien viivästymistä investoinnin todennäköisyydellä tietyn aikaperiodin aikana. Rahoitusmarkkinoiden rakenteen ja viivästymisen välillä on mallini perusteella yhteys. Investointien todennäköisyys on suurimmillaan, kun pienten yritysten rahoitusmarkkinat ovat edullisia rahoittajalle ja kilpailu kiristyy nopeasti yrityksen potentiaalisen arvon kasvaessa. Sovellan Grenadierin & Wangin (2005) artikkelissa kehitettyä palkitsemismallia yrittäjän kannustamiseen nuoressa kasvuyrityksessä. Kun yrittäjän omistusosuus on pieni ja valvonta tehotonta, rahoitussopimuksen palkitsevuus määrittyy yrittäjän työmäärän ylläpitämisen ja informaation paljastamisen ehdoilla. Mallin mukaan haitallisen valinnan estämiseksi sopimuksen on viivästytettävä heikkolaatuisten yritysten saamia investointeja. Työmäärän kannustamisella ei ole sen sijaan samanlaista vaikutusta. Valvonnan vaikutus investointien ajoittamiseen ja investointikohteen edullisuuteen on riippuvainen epätäydellisen informaation eri ilmenemismuodoista. Mikäli vain työn valvonta on mahdollista, malli ennustaa valvonnan lisäämisen nostavan ajoittamisen synnyttämiä tehokkuushaittoja. Tutkielmassani osoitan, että epävarmuus yrityksen liiketoiminnassa ja informaation luotettavuus yhdessä määrittävät investointien suunnittelua. Kokoavasti vaikuttaa siltä, että investointien viivästymistä aiheuttavat yrityksen heikon laadun lisäksi erityisesti haitallisen valinnan ongelma, yrityksen arvon (realistisissa mitoissa) suuri heilahtelu ja rahoitusmarkkinoiden heikko kyky reagoida yritysten lupaavuuden kasvuun. Silloin rahoittajan etujen mukaista on odottaa tai tehdä sellainen sopimus, joka viivästyttää delegoitua investointipäätöstä. Viivästymisen yhteiskunnallinen haitallisuus riippuu investoinnin kautta syntyvistä ulkoisvaikutuksista. Odottaminen voi osoittaa rahoittajalta tervettä harkintaa. Kuitenkin investointien synnyttäessä paljon yhteiskuntaa hyödyttäviä ulkoisvaikutuksia, joista rahoittaja ei suoraan hyödy, odottaminen on haitallista. Agenttiongelmien synnyttämä viivästyminen on aina haitallista.

"Nyt odotan Carnacin junaa ja minua nukuttaa."(1) Näin kirjoitti Mika Waltari heinäkuussa 1928 Aubrayn aseman odotussalissa Ranskassa. Odottaminen kulttuurisesti tuotettuna olotilana tuntuu liittyvän olennaisesti 1800- ja 1900-lukujen arkipäivään. En tarkoita, etteikö aikaisempina vuosisatoina olisi odotettu, sillä odottaminen liittyy varmasti yhteisöllisyyteen aina jollakin tavoin. Mutta modernisaation tuloksena odottaminen tuntuu tietyllä tavalla strukturoituneen: sillä on omat paikkansa, odotussalit, joissa vain odotetaan.

Fysiologisesti raskaus etenee yliaikaiseksi noin viidessä prosentissa raskauksista. Yliaikaisena pidetään raskautta, joka on kestänyt 42+0 raskausviikkoa tai enemmän. Yliaikaisuuteen liittyy lisääntynyt riski sektiolle sekä äidin ja lapsen myöhemmille komplikaatioille. Yliaikaisuutta voidaan pitääkin riskiraskautena. Synnytyksiä on mahdollista yrittää käynnistää lääketieteellisesti ennen spontaania käynnistymistä. Synnytysten käynnistämisestä on tullut yleisempää Suomessa ja muualla maailmassa. Käynnistämiseen tiedetään liittyvän synnytyskomplikaatioiden riskiä, joilla on vaikutusta synnyttäjän ja syntyneen lapsen ennusteeseen. Haasteena onkin löytää ne potilaat, jotka synnytyksen käynnistämisestä hyötyisivät. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, lisääkö yliaikaiseksi mennyt raskaus synnytyskomplikaatioita, onko sillä vaikutusta äidin tai lapsen ennusteeseen ja onko synnytystä tarpeellista käynnistää ennen 42+0 raskausviikon täyttymistä. Analysoimme Taysissa vuonna 2015 synnyttäneiden synnytyskertomuksia. Tavoitteena oli selvittää, eroavatko taustatekijät, synnytyksen kulku sekä äidin ja lapsen ennuste niillä, jotka synnyttävät yliaikaisina eli 42 raskausviikolla tai myöhemmin verrattuna niihin, joiden synnytys tapahtuu laskettuna päivänä (raskausviikolla 40+0) tai yliaikaisuuden kynnyksellä (raskausviikolla 41+5 tai 41+6). Tutkimuksen perusteella yliaikainen raskaus on riskiraskaus verrattuna sekä lasketussa ajassa että yliaikaisuuden kynnyksellä synnyttäneisiin. Yliaikaiset raskaudet ajautuivat lähes viisi kertaa useammin imukuppiavusteiseen synnytykseen ja päivystyssektioon verrattuna lasketussa ajassa synnyttäneisiin. Lisäksi yliaikaisten synnytykset kestivät muita ryhmiä selvästi kauemmin. Synnytyksen käynnistäminen näkyi negatiivisena lasketussa ajassa synnyttäneillä, mutta yliaikaisuuden kynnyksellä käynnistäminen oli synnytykselle suotuisampi lyhentäen synnytyksen kestoa yli 60% ja vähentämällä imukuppisynnytysten osuutta. Lähestyttäessä yliaikaisuutta ei spontaanisti käynnistynyt synnytys tarjoa etuja käynnistettyyn verrattuna. Synnytyksen käynnistämisellä on paikkansa oikein valituissa ryhmissä. Etenkin yliaikaisuutta lähestyttäessä ensisynnyttäjillä synnytyksen käynnistäminen saattaa olla suotuisampaa kuin spontaanin synnytyksen odottaminen.

Nurmirehujen korjuun ajoitukseen vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä näistä ovat tavoiteltu rehuarvo, kesän sääolosuhteet ja käytettävissä oleva korjuuketju. Karpe–hankkeessa tutkittiin ensimmäisen niiton myöhästyttämisen vaikutusta nurmen satoon, rehuarvoon ja tuotannon kannattavuuteen lyhyellä aikavälillä. Nurmenkorjuun ajoituksessa ei riitä tavoitteen asettaminen ensimmäiselle niitolle. Tilan täytyy ymmärtää miten eri niitot vaikuttavat toisiinsa ja mitä esimerkiksi tavoitteena olevan niittoajan myöhästyttäminen vaikuttaa koko kasvukauden aikana korjattavan sadon laatuun ja määrään. Nurmenkorjuun ajoituksen tavoite tulee taloudellisesti järkevässä toiminnassa perustua eri vaihtoehtojen euromääräisen ylijäämän maksimointiin. Tässä kirjoituksessa käytetään lyhyen aikavälin suunnittelua, joka ei sisällä kiinteitä kustannuksia. Suunnittelun täytyy olla kaksivuotinen, koska ennen kasvukautta asetettava tavoite nurmirehun pinta-alalle ja niittoajankohdalle riippuu edellisen kesän jäännösvarastosta. Ruokinnansuunnittelun kannalta hyvin sulava säilörehu on helpoin vaihtoehto ja se tuottaa samalla eniten maitoa. Tuotantovaikutukseltaan paras rehu saadaan ensimmäisestä niitosta kun rehun sulavuus on yli 700 g/kg kuiva-ainetta (ka). Kesän myöhemmistä sadoista voidaan saada sulavuudeltaan yhtä korkeaa rehua, mutta tuotantovaikutus jää yleensä laadukasta ensimmäistä satoa pienemmäksi. Esimerkiksi sateisen jakson sattuessa kohdalle tila joutuu päättämään tehdäänkö rehu sulavana ja märkänä vai odotetaanko sään poutaantumista. Odottaminen laskee ensiniiton säilörehun D-arvoa keskimäärin 5 g/kg ka vuorokaudessa. D-arvon lasku täytyy huomioida ruokinnansuunnittelussa väkirehumäärän nostolla. Karjatasolla 9000 kilon tuotostaso voidaan saavuttaa vielä rehulla, jonka D-arvo on 650 g/kg ka. Lyhyen aikavälin laskelmien perusteella tähän rajaan saakka korjuuajan taloudelliset vaikutukset ovat suhteellisen pieniä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan huomioi lisääntyvän väkirehun mukanaan tuomia kaikkia riskitekijöitä lehmien terveydelle ja kestävyydelle. Keskituotos voidaan laskennallisesti ylläpitää 30 kilon tuotostasolla myös alle D 650 g/kg ka D-arvoilla, mutta käytännössä tämä ei välttämättä ole mahdollista. Tuotosvasteyhtälöt vaativat jatkokehittämistä ääriruokintojen osalta. Säilörehun tuotantokustannus vaikuttaa ruokinnan optimoinnin tulokseen. Tuotantokustannus on tilakohtainen ratkaisu ja keskimääräisen kustannuksen käyttö voi johtaa harhaan. Ruokintasuunnittelun kannalta säilörehun nollahinta optimoinnissa on kuitenkin turvallinen vaihtoehto. Kaikkien kasvukauden aikana korjattujen rehuerien määrän ja laadun dokumentointi on keskeistä, jotta rehujen käyttö eri eläinryhmille ja sopiva väkirehutäydennys voidaan suunnitella optimaalisesti.

Nykyisin elämme yksilöitä korostavaa aikaa, mutta kuitenkaan me emme saisi erottua joukosta tai joudumme kiusatuksi. Me tarvitsemme yhteisöllisyyttä. Sen toivotaan vaikuttavan negatiivisten ilmiöiden, kuten kiusaamisen ehkäisemiseen. Käsillä oleva tutkimus tuo esille kiusaamisen monimutkaisuutta, sen ilmenemismuotoja ja keinoja vähentää kiusaamista muun muassa yhteisöllisyyden näkökulmasta katsottuna. Tämän tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä ymmärtämään, mitä koulukiusaaminen on ilmiönä. Mistä se johtuu ja mikä pitää sitä yllä? Tutkimuksen tavoitteena on myös pyrkiä ymmärtämään kiusaamisen kokonaisuutta ja vaikeutta tarkasteltavana olevan kirjallisuuden kautta ja siitä syntyvän mielikuvan ja kokonaisuuden hahmottamisena ja kokemana. Tätä tavoitetta pyrin saavuttamaan tarkastelemalla kiusaamisen määrittäjiä muun muassa yhteisön, en niinkään yksilön itsensä kautta, sekä kiusaamista ehkäisevien toimintojen, keinojen, valintojen ja päätösten jatkuvuudella. Lisäksi selvitän kiusaamisen syitä ja konkreettisesti, mitä kiusaaminen ilmiönä on. Työssä muodostuu kolme kokonaisuutta, joita tarkastelen kiusaamisen näkökulmasta: kiusaamisen määrittäjät yhteisön kautta, kiusaamisen ehkäisy ja kiusaaminen ilmiönä. Tutkimusongelmiksi muotoutui kaksi kysymystä: 1. Mistä kiusaamisessa on kysymys? ja 2. Mitä toimenpiteitä kiusaamisen ehkäisemiseksi voidaan tehdä? Tutkimukseni tarkastelee koulukiusaamista peruskoulun ilmiönä. Se selvittää kiusaamiseen kiinteästi liittyviä tekijöitä, kuten kiusaamisen syntyä ja kehittymistä yhteisössä ja mikä sitä pitää yllä? Pohdin kirjallisuudessa esiintyviä syitä kiusaamiseen ja kiusaamisen johtumista ja mitkä olisivat kirjallisuudesta esiin tulevat keinot kiusaamisen vähenemiseen? Otan esille myös lähteissä ilmeneviä tekoja, jotka liittyvät kiusaamiseen ja osaltaan mahdollistavat sen toteuttamisen, sekä kiusaamisen perustuslaillisen puolen. Koulukiusaaminen on aina ajankohtainen, jatkuva ilmiö, jonka kohteeksi usea yksilö joutuu peruskoulun aikana. Sen vähentämiseksi ja estämiseksi mietitään koko ajan uusia keinoja ja toimintamalleja. Kiusaamisen vähentäminen lähtee yhteisöstä, sen tavasta toimia, ajatella, kokea ja tuntea. Yhteisöllisyyteen kasvetaan ja sen arvot ja asenteet omaksutaan jo pienenä, joten yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyyden tunteen rakentaminen on taito, jonka oppiminen vaatii harjoittelua ja oppimista. Kiusaamisen vastainen työ on koko yhteisöä koskevaa jatkuvaa työtä, yhteisössä olevien, omaksuttujen asenteiden ja toimintatapojen muokkaamista kiusaamisen vastaiseen suuntaan. Tutkimuksesta käy ilmi, että kiusaamisen vastainen toiminta edellyttää kouluyhteisöltä selkeää käsitystä oikeasta ja väärästä käyttäytymisestä, tavoitteet täytyy olla selkeät ja kaikkien tiedossa. Oppilaita on pyrittävä kasvattamaan yhteisvastuullisuuteen. Yhteisöllä on oltava sama käsitys kiusaamisesta, mikä siihen kuuluu ja mikä ei, joten kiusaamisen määrittelemisen tärkeys korostuu. Kiusaamisesta aiheutuvassa huolessa yhteisön tuki ja hyväksyntä ovat tärkeitä. Yhteisö ei ole tarkkarajainen joukko, vaan elävä, tunteva kokonaisuus, josta heijastuu jokainen yksilö. On kaunista ajatella, että yhteisö ei voi olla kokonainen ilman sen moninaisuutta, jokaista edustajaansa. Myöskään kouluyhteisö ei voi olla kokonainen, jos sen kaikki jäsenet eivät ole hyväksyttyjä. Tämän voi ajatella koskevan kaikkia yhteisöjä, myös kasvatettavia ja kasvattajia kokonaisuutena. Tutkimuksen merkityksestä nousee esille kiusaamisen laaja kirjo ja vahvistus siitä, että kiusaamisen vähentämisessä ei riitä itsetunnon, sosiaalisten taitojen, luokkahengen tai koulun ilmapiirin edistäminen, vaan on puututtava välittömästi suoraan kiusaamiseen, sen ilmenemismuotoihin ja vaikutettava suoraan yhteisöön ja yhteisön tapaan ajatella ja käyttäytyä. Odottaminen ja ongelman siirtäminen ei palvele ketään, vaan pahentavat kiusaamista ja mahdollistavat sen jatkumisen ja kierteen syntymisen.

Tässä työssä esitellään Tampereen alueen julkisen liikenteen linja-autoista kerätyn datan käyttöä ja analysointia. Aineistoa on analysoitu useilla eri algoritmeilla ja monesta eri näkökulmasta. Osa analyyseista mittaa julkisen liikenteen palvelutasoa, osa tarjoaa matkustajille hyödyllistä lisäinformaatiota ja osa keskittyy havainnoimaan liikenteen yleistä sujuvuutta. Työn alussa esitellään aiheeseen liittyviä taustatietoja ja aiemmin samasta aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Erilaiset liikenteeseen liittyvät sensoriverkostot käydään läpi, keskittyen erityisesti sensoriautoverkostoihin. Kauttaaltaan työssä käsitellään Tampereen linja-autodataa liikkuvasta autosensoriverkosta kerättynä datana. Sensoriautoverkostojen analyysiin liittyvää kirjallisuutta esitellään työssä siten että tutkimukset on jaoteltu lähdedatan perusteella taksidataa, linja-autodataa ja mobiililaitedataa käsitteleviin artikkeleihin. Kuhunkin näistä liittyy erilaisia tutkimusongelmia. Taksidataa käytettäessä puuttuvat havaintopisteet ovat yleisin ongelma, kun taas henkilöautoliikenteen mallintaminen linja-autoista kerätyn datan perusteella on tyypillinen kysymys bussidataa käyttävissä tutkimuksissa. Mobiililaitteista kerättyä dataa käytettäessä pitää sen sijaan yleensä ensin selvittää onko laite ylipäätään liikkuvassa ajoneuvossa. Tampereen linja-autodata esitellään yksityiskohtaisesti. Tämä data on verrattain hyvälaatuista, koska sen päivitysnopeus on korkea, jokaiseen havaintoon on aina liittetty yksilölliset tunnisteet ja koko julkisen liikenteen verkoston alueelta on runsaasti havaintoja saatavilla. Kuten missä tahansa oikeasta lähteestä kerätyssä datassa, tässäkin aineistossa on kuitenkin ongelmia, kuten epäjohdonmukaisuuksia, virheitä ja kohinaa. Näiden virheiden odotettavissa olevat suuruusluokat on käyty datan esittelyssä läpi. Samoin esittelellään esikäsittelyprosessi, jossa dataa sekä puhdistetaan virheistä että sen kokoa ja muotoa muutetaan helpommin käytettäväksi tilastollisessa analyysissä. Työn kokeellisessa osassa tarkastellaan aluksi datan käyttöä julkisen liikenteen toimivuuden mittaamisessa. Datasta on etsitty usein esiintyviä aika-paikka-linja –joukkoja, jotka paljastavat missä, milloin ja millä linjoilla bussit ovat säännöllisesti myöhässä. Sen lisäksi reittiajoja on jaoteltu paikan ja tapahtumien (kuten pysäkillä käynnit tai liikennevaloissa odottaminen) mukaan, jotta on löydetty syitä myöhästymisille. Matkustajien kannalta tehdyissä kokeiluissa on toteutettu mm. dataan perustuvat pysäkkiaikataulut, jotka mukautuvat ajan mittaan todellisten saapumisaikojen mukaan. Saapumisajan lisäksi matkustajille annetaan arvio saapumisajan epävarmuudesta. Yleisen liikenteen sujuvuuden analysoimiseksi esitellään katuosuusprofiilien käsite. Profiili kertoo kullekin pysäkinvälille normaalin ajoajan rajat kunakin vuorokaudenaikana. Profiileja voidaan käyttää pysäkinvälien luokitteluun esimerkiksi aamu- ja iltapäiväruuhkan vaikutusten mukaan, ja ne ovat perusta reaaliaikaisen poikkeustilamonitoroinnin tarpeisiin. Poikkeustilamonitorointia on testattu työssä käyttäen muutaman tunnetun liikenneonnettomuustilanteen dataa. Kaikkeen työssä tehtyyn kehitykseen ja testaukseen on käytetty oikeaa dataa, ja reaaliaikaisen datavirran käyttömahdollisuudet on pyritty huomioimaan aina tarvittaessa. Periaatteena on ollut välttää monimutkaisuutta ja suosia käytettävyyttä tuotanto-olosuhteissa siten, että ylimääräisten parametrisointien ja tilastollisten oletusten määrä on pidetty mahdollisimman pienenä. Lisäksi robustisuus on otettu huomioon joka asiassa. Kaikki prosessit on yritetty tehdä niin, että ne perustuvat mahdollisimman standardimuotoisille formaateille, ja ovat automatisoitavissa. Niinpä nämä Tampereen datalla kehitetyt menetelmät voitaisiin minimaalisella käsityön määrällä siirtää käytettäväksi mihin tahansa muuhun kaupunkiin, josta on vastaavat datat saatavilla. This thesis presents the use and analysis of traffic data collected from the public bus fleet in Tampere area. The data have been analyzed with several algorithms and from various points of view, both for evaluating the performance of the public transportation and providing the passengers with valuable information, and for monitoring the traffic fluency in general. The background and related work are introduced first. Different kinds of traffic related sensor networks are described, and special attention is drawn to probe vehicle networks. Throughout the thesis, the public bus location data from Tampere are treated as observations taken from a probe vehicle fleet. Next, the literature related to analysis of probe vehicle data is reviewed. The research cases are classified according to the data source, whether from taxi fleet, bus fleet or mobile phones. Particular research questions are typically related to the data from different probes, such as missing data points for taxis, and modeling personal car traffic based on bus data, or recognizing whether the mobile is in a vehicle for mobile probe data. The Tampere bus position data used in the research in this thesis are then presented in detail. The data have several benefits over the data sets generally used in the world earlier: the update rate is sufficiently good, all the data contain unique identifiers and there is an abundancy of observations from every segment of the public transportation network in the area. However, as in any real world data, there are inconsistencies, errors and noise in the data. The expected error levels are approximated as a part of the data description. Also, a data preprocessing scheme is explained, where the data are cleaned and summarized into a format that is compact, fast to search, easy to group spatially and ready for statistical analysis. In the experimental part of the thesis, the data are first used to analyze the service level of the public transportation. Frequent itemset mining is applied to the data related to delayed buses to identify the combination of time, location and bus line that are regularly associated with delays. Also, the bus journeys are analyzed both spatially and based on different actions, to search for the cause for the delays. From the passenger point of view, an approach of data driven bus schedules is given. In this approach, the bus schedules would be adaptive based on the observed bus arrival times at the bus stops. Moreover, the passenger would also be provided with knowledge of the uncertainty of the arrival time. Finally, the bus data are used to monitor the traffic fluency in the city in general. For this purpose, the concept of link travel time profile is defined. This profile indicates the limits of normal traffic for each bus network segment between two successive bus stops. The profiles can be used to classify segments based on daily conditions such as rush hours, and they are the basis for real time incident detection that is developed and tested in the thesis. All the experiments are developed and tested based on real data, and the aim has been to enable using online streaming data in real time where applicable. The overall principle in all experiments has been to avoid complexity and favor usability in production environment, meaning that the number of parameters and usage of strict assumptions on statistics have been kept as low as possible. Also, the robustness has been taken into account. The processes have been designed to be based on automation and standard data formats as much as possible, so that the same methods could be applied in any other city with the data based on the same standards as used in Tampere with minimum manual work.