Back to Search
Start Over
Deathbed selfie
Deathbed selfie
- Publication Year :
- 2015
-
Abstract
- The thesis Deathbed Selfie approaches photography and all it entails from a subjective standpoint in an attempt to understand and describe a photographers need to and purpose for photographing. The title of the thesis suggests that all photographs are self-portraits, and eventually they will be autobiographical documents of life as seen by the photographer. After death, images live on as manifestations of a subjective experience. The thesis consists of two parts, a written and an artistic. The written part includes 11 chapters on the various topics that are relevant to the authors personal work. The artistic part includes only a selection of photographs. Through stories based on subjective experiences some of the key issues in photography are illustrated. With these practical examples the author often proves himself wrong, arriving at the conclusion that photography is a complex and everything but black and white medium. Topics that are relevant to contemporary photography are broadly discussed throughout the thesis. These topics include photography as a visual language and the use of narrative in photographic sequences, a photographers moral responsibility, photographs in relation to memory and photographs as proof of a reality. The thesis also discusses the relationship and balance between images and words as a means of communication, and attempts to define the specific act of photographing (taking or making an image). Deathbed Selfie poses the question "why do we photograph?" and seeks to find and answer by studying the photographic process starting from looking at a thing, photographing it and ultimately by looking at the photograph.<br />Tutkielmassa Deathbed Selfie lähestytään valokuvausta ja kaikkea minkä se sisältää subjektiivisesta näkökulmasta pyrkimyksenä kuvailla ja ymmärtää valokuvaajan tarvetta ja syitä valokuvata. Tutkielman nimi vihjaa kaikkien valokuvien olevan omakuvia jotka tulevat lopulta toimimaan omaelämänkerrallisina dokumentaatioina elämästä niin kuin valokuvaaja sen koki. Kuoleman jälkeen valokuvat muutuvat henkilökohtaisen kokemuksen manifestaatioiksi. Työ koostuu yhdestä kirjallisesta ja yhdestä taiteellisesta osuudesta. Kirjallinen osuus sisältää 11 lukua niistä eri aihepiireistä jotka ovat oleellisia kirjoittajan omassa työssä. Taiteellinen osuus koostuu ainoastaan valikoimasta valokuvia. Henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuvien tarinoiden avulla havainnollistetaan haastavimmat ongelmat kirjoittajan suhteessa valokuvaukseen. Näiden käytännön esimerkkien avulla kirjoittaja todistaa olevansa itse usein väärässä, todeten että valokuvaus on monimutkainen ja kaikkea paitsi mustavalkoinen taiteenala. Kirjallisessa osuudessa avataan laajasti aiheita jotka liittyy nykyaikaiseen valokuvaukselliseen työhön ja käytäntöihin. Näitä aiheita ovat mm. valokuva visuaalisena kielenä sekä narratiivin hyödyntäminen kuvasarjoissa, valokuvaajan moraalinen vastuu, valokuvan suhde muistiin sekä valokuva todisteena eräästä todellisuudesta. Työ keskustelee myös kuvien ja sanojen suhteesta kommunikaation välineenä sekä pyrkii määrittelemään itse valokuvaamisen tekona. Deathbed Selfie esittää kysymyksen "miksi me valokuvataan?" ja etsii vastausta siihen tutkimalla valokuvauksen prosessia alkaen tietyn asian katsomisesta, sen valokuvaamisesta ja lopulta itse valokuvan tarkastelusta.
Details
- Database :
- OAIster
- Notes :
- English
- Publication Type :
- Electronic Resource
- Accession number :
- edsoai.on1273839942
- Document Type :
- Electronic Resource