Back to Search Start Over

Yhteinen verkosto? : Tutkimus nuorten syrjäytymistä ehkäisevistä poikkihallinnollisista ryhmistä

Authors :
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, sociologiska institutionen
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology
Määttä, Mirja
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiologian laitos
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, sociologiska institutionen
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology
Määttä, Mirja
Publication Year :
2007

Abstract

Since the 1990s, European policy strategies have stressed the mutual responsibility and joint action of all societal branches in preventing social problems. Network policy is an integral part of the new governance that generates a new kind of dependency between the state and civil society in formulating and adhering to policy goals. Using empirical group interview data collected in Helsinki, the capital of Finland, this case study explores local multi-agency groups and their efforts to prevent the exclusion of children and young people. These groups consist mainly of professionals from the social office, youth clubs and schools. The study shows that these multi-agency groups serve as forums for professional negotiation where the intervention dilemma of liberal society can be addressed: the question of when it is justified and necessary for an authority or network to intervene in the life of children and their families, and how this is to be done. An element of tension in multi-agency prevention is introduced by the fact that its objectives and means are anchored both in the old tradition of the welfare state and in communitarian rhetoric. Thus multi-agency groups mend deficiencies in wellbeing and normalcy while at the same time try to co-ordinate the creation of the new community, which will hopefully reduce the burden on the public sector. Some of the professionals interviewed were keen to see new and even forceful interventions to guide the youth or to compel parents to assume their responsibilities. In group discussions, this approach often met resistance. The deeper the social problems that the professionals worked with, the more solidarity they showed for the families or the young people in need. Nothing seems to assure professionals and to legitimise their professional position better than advocating the under-privileged against the uncertainties of life and the structural inequalities of society. The groups that grappled with the clear, specific needs of cer<br />Poliittishallinnollinen ohjaus on painottanut 1990-luvulta alkaen kaikkien yhteiskunnallisten toimijoiden verkostoitumista ja vastuuta sosiaalisten ongelmien ehkäisemisessä. Yhteisen verkoston muodostumisen mahdollisuuksia tarkastellaan tässä tapaustutkimuksessa lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevien poikkihallinnollisten ryhmien näkökulmasta. Haastateltuihin ryhmiin osallistui pääasiassa sosiaali-, koulu-, nuoriso- ja terveystoimen sekä seurakunnan ammattilaisia. Tutkimus koostuu kuudesta osajulkaisusta sekä yhteenvedosta. Tutkimuksessa osoitetaan, että näiden poikkihallinnollisten ryhmien keskeinen tehtävä on käsitellä sitä, milloin ammattilainen tai verkosto voi oikeutetusti puuttua lasten, nuorten ja heidän perheidensä yksityisyyteen, ja miten se pitäisi tapahtua. Ryhmien tavoitteet ja keinot kiinnittyvät jännitteisesti sekä hyvinvointivaltiolliseen perinteeseen että entisaikojen välittävää ja rajoja asettavaa paikallisyhteisöä tavoittelevaan kommunitaristiseen retoriikkaan. Mikään ei kuitenkaan näytä vakuuttavan ammattilaisia eikä oikeuttavan heidän ammatillista asemaansa siinä määrin kuin heikoilla olevien puolustaminen elämän hallitsemattomuutta ja yhteiskunnan rakenteellista eriarvoisuutta vastaan. Tiettyjen lasten ja perheiden ongelmat ja ammattilaisten yhteisymmärryksessä konstruoima selkeä tarvetila johtivat poikkihallinnollisia ryhmiä käytännön yhteistoimintaan. Yhteistoiminta edellyttää ammatillisten valta- ja vastuuasetelmien hyväksymistä sekä tilaa viranomaisten vaitiolovelvolliseen, lakeihin ja ammatilliseen harkintaan perustuvalle pohdinnalle. Yleinen, kaikille suunnattu ehkäisevä työ tai periaatteellinen arvokeskustelu eivät riitä poikkihallinnollisten ryhmien yhteistoiminnan sytykkeeksi. Turhautuminen vaanii tällaisessa yhteistyössä, johon asetetaan suuria odotuksia ja tavoitteita, mutta jolle ei löydy konkreettista sisältöä. Yhteisen verkoston ideaali näyttää sanoittavan niitä yhteiskunnallisia tavoitteita, joita on vaikeaa tai mahdotonta sa

Details

Database :
OAIster
Notes :
Finnish
Publication Type :
Electronic Resource
Accession number :
edsoai.ocn746250608
Document Type :
Electronic Resource