Pelon ja toivon välissä : Pätkätyöläisen urakerronta

This study analyzes the forming of the occupational identity of the well-educated fixed-term employees. Fixed-term employment contracts amongst the well-educated labour force are exceptionally common in Finland as compared to other European countries. Two groups of modern fixed-term employees are distinguished. The first comprises well-educated women employed in the public sector whose fixed-term employment often consists of successive periods as temporary substitutes. The other group comprises well-educated, upper white-collar men aged over 40, whose fixed-term employment careers often consist of jobs of project nature or posts that are filled for a fixed period only. Method of the study For the empirical data I interviewed 35 persons (26 women and 9 men) in 33 interviews, one of which was conducted by e-mail and one was a group interview. All the interviews were electronically recorded and coded. All the interviewees have two things in common: fixed-term employment and formal high education. Thirteen (13) of them are researchers, four nurses, four midwives, four journalists, and ten project experts. I used the snowball method to get in touch the interviewees. The first interviewees were those who were recommended by the trade unions and by my personal acquaintances. These interviewees, in turn, recommended other potential interviewees. In addition, announcements on the internet pages of the trade unions were used to reach other interviewees. In analysing process I read the research material several times to find the turning points in the narrative the interviewees told. I also searched for the most meaningful stories told and the meaning the interviewees gave to these stories and to the whole narrative. In addition to that I paid attention to co-production of the narrative with the interviewees and analyzed the narrative as performance to be able to search for the preferred identities the interviewees perform. (Riesman 2001, 698-701). I do not pay much attention t
Tutkimuksessa tarkastelen pätkätyötä tekevien urakerrontaa ja keskustelen suomalaisen työelämän nykytilanteesta kirjallisuuden avulla: Suomessa korkeasti koulutetut tekevät eurooppalaisittain poikkeuksellisen paljon pätkätyötä. Tutkimuksen taustalla ovat käsitykset työelämän murroksesta ja uudesta työstä (Richard Sennett, Jussi Vähämäki, ym.) sekä kerronnallisuudesta ja kerronnallisesta identiteetistä (mm. Varpu Löyttyniemi, Matti Hyvärinen) ja ammatti-identiteetistä (mm. Anneli Eteläpelto). Tutkimus on kerronnallinen sekä aineistoltaan, analyysiltään että tiedon luonnetta koskevilta lähtökohdiltaan. Lähestyn tutkimusaihettani laadullisen tutkimuksen avulla, koska kerronnallinen tutkimus on käypä tapa lähestyä ilmiöille annettuja merkityksiä (mm. Riessman 2001,706 – 707; Hänninen 1999, Löyttyniemi 2004, Hyvärinen ja Löyttyniemi 2005). Kerronnallisen tutkimuksen avulla tutkijan on myös mahdollista osoittaa kunnioitusta pätkätyöläisten selviytymiskykyä kohtaan; pätkätyöläiset itse ovat työelämänsä ja selviytymisensä asiantuntijoita (Maffesoli 1996). Aineiston keruu Keräsin tutkimukseni aineistoksi joulukuun 2005 ja tammikuun 2007 välisenä aikana 33 kerronnallista haastattelua, näistä kaksi oli ryhmähaastatteluja. Rajasin haastateltavat pätkätyötä tehneisiin korkeasti koulutettuihin eli haastateltaville on vähintään alempi korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto. Etsiessäni haastateltavia käytin lumipallomenetelmää ja pyysin ammattiyhdistysliikkeen toimijoita ehdottamaan haastateltavaksi pätkätyöläisiä, lisäksi he etsivät haastateltavia ammattiliittojen Internet-sivujen avulla. Kerroin myös tuttavilleni tutkimuksesta ja he ehdottivat haastateltavia. Usein haastateltavat ehdottivat uusia haastateltavia, joilla he tiesivät olevan kokemusta pätkätyöläisyydestä. Haastateltavistani on naisia 26 ja miehiä 9, 1950-luvulla syntyneitä on kaksi, 1960-luvulla syntyneitä 18 ja 1970-luvulla syntyneitä 15. Ammattiryhmittäin jaoteltuna aineisto koostuu 13 tutkijan, 4 kätilön, 4 t