Determinants of farmer retirement and farm succession in Finland

In the past decade, the Finnish agricultural sector has undergone rapid structural changes. The number of farms has decreased and the average farm size has increased when the number of farms transferred to new entrants has decreased. Part of the structural change in agriculture is manifested in early retirement programmes. In studying farmers exit behaviour in different countries, institutional differences, incentive programmes and constraints are found to matter. In Finland, farmers early retirement programmes were first introduced in 1974 and, during the last ten years, they have been carried out within the European Union framework for these programmes. The early retirement benefits are farmer specific and de-pend on the level of pension insurance the farmer has paid over his active farming years. In order to predict the future development of the agricultural sector, farmers have been frequently asked about their future plans and their plans for succession. However, the plans the farmers made for succession have been found to be time inconsistent. This study estimates the value of farmers stated succession plans in predicting revealed succession decisions. A stated succession plan exists when a farmer answers in a survey questionnaire that the farm is going to be transferred to a new entrant within a five-year period. The succession is revealed when the farm is transferred to a suc-cessor. Stated and revealed behaviour was estimated as a recursive Binomial Probit Model, which accounts for the censoring of the decision variables and controls for a potential correlation between the two equations. The results suggest that the succession plans, as stated by elderly farmers in the questionnaires, do not provide information that is significant and valuable in predicting true, com-pleted successions. Therefore, farmer exit should be analysed based on observed behaviour rather than on stated plans and intentions. As farm retirement plays a crucial role in determining the
Suomalaisen maatalouden rakenne on muuttunut nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana. Maatilojen lukumäärä on vähentynyt ja keskikoko kasvanut kun tehtyjen sukupolvenvaihdosten määrä on vähentynyt. Viljelijöiden luopumispäätökset vaikuttavat ratkaisevasti maatalouden rakennekehitykseen. Sukupolvenvaihdoksia ja toisaalta vapautuvien resurssien siirtymistä jatkaville viljelijöille onkin pyritty edesauttamaan mm. viljelijöiden luopumistuen avulla. Suomessa on ollut vuodesta 1974 lähtien käytössä erilaisia viljelijöiden luopumistukijärjestelmiä, ja viimeisen kymmenen vuo-den aikana niitä on toteutettu Euroopan Unionin vastaavan järjestelmän puitteissa. Luopumiseläke on viljelijäkohtainen ja sen suuruus riippuu maksetuista eläkevakuutusmaksuista Maatalouden rakennekehityksen ennustamiseksi viljelijöiltä on alettu toistuvasti kysellä mm. heidän sukupolvenvaihdossuunnitelmiaan. Näiden suunnitelmien on kuitenkin havaittu muuttuvan ajan myötä. Tässä tutkimuksessa verrattiin viljelijöiden sukupolvenvaihdossuunnitelmia toteutuneeseen kehitykseen. Tarkastelu perustui tilakyselyyn, jossa tiedusteltiin tilan kehittämisaikomuksia seuraa-van viiden vuoden aikana. Tulosten perusteella toteutuneita sukupolvenvaihdoksia ei voida ennustaa kyselyvastausten perusteella. Siten viljelijöiden luopumispäätöksiä tulisi tarkastella toteutuneen käyttäytymisen eikä tulevaisuudensuunnitelmien perusteella. Sukupolvenvaihdoksen toteutumiselle on tärkeää riittävän aikainen ajoitus. Erilaisten politiikkatoimenpiteiden lisäksi myös taloudelliset kannustimet ja rajoitteet sekä tilan ja viljelijän ominaisuudet vaikuttavat viljelijöiden sukupolvenvaihdoksiin ja tilanpidon lopettamiseen sekä näiden päätösten ajoitukseen. Tärkeimmät luopumispäätökseen vaikuttavat tekijät ovat: viljelijän ja puolison ikä, mahdollisten jatkajien ikä ja lukumäärä, tilakoko, tilan sijainti ja tuotantosuunta sekä mahdollinen tulonmenetys eläkkeelle jäätäessä. Odotettavissa olevan eläkkeen kasvu aikaistaa erityisesti suku-polven