Back to Search Start Over

Mutations as molecular tools : The metabolic-rate dependent molecular clock and DNA barcoding of allied species

Authors :
Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, bio- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingfors universitet, biovetenskapliga fakulteten, institutionen för bio- och miljövetenskaper
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences
Finnish Museum of Natural History
Brustle, Lena
Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, bio- ja ympäristötieteiden laitos
Helsingfors universitet, biovetenskapliga fakulteten, institutionen för bio- och miljövetenskaper
University of Helsinki, Faculty of Biosciences, Department of Biological and Environmental Sciences
Finnish Museum of Natural History
Brustle, Lena
Publication Year :
2009

Abstract

Mutation and recombination are the fundamental processes leading to genetic variation in natural populations. This variation forms the raw material for evolution through natural selection and drift. Therefore, studying mutation rates may reveal information about evolutionary histories as well as phylogenetic interrelationships of organisms. In this thesis two molecular tools, DNA barcoding and the molecular clock were examined. In the first part, the efficiency of mutations to delineate closely related species was tested and the implications for conservation practices were assessed. The second part investigated the proposition that a constant mutation rate exists within invertebrates, in form of a metabolic-rate dependent molecular clock, which can be applied to accurately date speciation events. DNA barcoding aspires to be an efficient technique to not only distinguish between species but also reveal population-level variation solely relying on mutations found on a short stretch of a single gene. In this thesis barcoding was applied to discriminate between Hylochares populations from Russian Karelia and new Hylochares findings from the greater Helsinki region in Finland. Although barcoding failed to delineate the two reproductively isolated groups, their distinct morphological features and differing life-history traits led to their classification as two closely related, although separate species. The lack of genetic differentiation appears to be due to a recent divergence event not yet reflected in the beetles molecular make-up. Thus, the Russian Hylochares was described as a new species. The Finnish species, previously considered as locally extinct, was recognized as endangered. Even if, due to their identical genetic make-up, the populations had been regarded as conspecific, conservation strategies based on prior knowledge from Russia would not have guaranteed the survival of the Finnish beetle. Therefore, new conservation actions based on detailed studies of the<br />Mutaatiot ja geneettinen rekombinaatio ovat luonnonpopulaatioiden perinnöllisen muuntelun perusta. Evoluutio muovaa tätä ainesta luonnonvalinnan ja ajautumisen kautta. On ilmeistä, että mutaatiofrekvenssin tutkiminen valaisee niin evoluution kulkua kuin eliöiden sukulaisuussuhteita. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kahta molekyylibiologien työkalua, DNA-viivakoodia ja molekyylikelloa. Työn ensimmäisessä osassa tarkasteltiin eri geenialueiden kykyä luonnehtia lähisukuisia lajeja ja tämän kysymyksen merkitystä luonnonsuojelubiologiassa. Työn toisessa osassa tutkittiin hypoteesia, jonka mukaan hyönteisten mutaatiofrekvenssi noudattaa molekyylikelloa. Kohteena oli erityisesti hypoteesi, jonka mukaan molekyylikellon tarkkuutta voi parantaa huomioimalla eri lajien lämpötila. DNA-viivakoodauksella otaksutaan voitavan erottaa lajeja toisistaan tietyn geenialueen avulla. Tutkimuksessa verrattiin Suomesta hiljattain uudelleen löydetyn kovakuoriaisen, haapasepikän ja lajin venäläisten yksilöiden geenialueita keskenään. Kaikki yksilöt osoittautuivat identtisiksi jokaisen tutkitun geenialueen suhteen. Toisaalta suomalaiset ja venälaiset yksilöt erosivat toisistaan niin elintapojensa kuin rakenteensa suhteen. Suomessa laji kehittyi kovapuisissa halavissa ja mustuvapajuissa, Venäjällä suurissa lahoavissa haavoissa. Suomalaiset yksilöt olivat myös hiukan hoikkarakenteisempia kuin venäläiset ja molempien muotojen koiraiden sukupuolielimet olivat selvästi toisistaan eroavat. Näillä perusteilla Suomesta kuvattu laji piti vanhan tieteellisen nimensä, Hylochares cruentatus (Gyllenhal), mutta suomeksi se ristittiin uudelleen halavasepikäksi. Haapasepikän nimi jätettiin maamme rajojen ulkopuolella elävälle lajille, joka kuvattiin tieteelle uutena nimellä Hylochares populi Brüstle -- Muona. Haapasepikän biologiaa ei tunnettu Suomesta, koska siitä tiedettiin vain kaksi hyvin vanhaa löytöä. Lajin katsottiin hävinneen maastamme suurten haapojen myötä, elihän se tällaisissa puissa Venäjän Karja

Details

Database :
OAIster
Notes :
English
Publication Type :
Electronic Resource
Accession number :
edsoai.ocn746228882
Document Type :
Electronic Resource