Viron kieli Sofi Oksasen romaanissa Kun kyyhkyset katosivat

Viroon sijoittuvassa romaanissa käytetään neljäntyyppisiä virolaissanoja: kulttuurilainoja, frekvenssilainoja, kaksikielisten homofonien merkityslainoja (ns. ravioloja) ja kieliopillisessa funktiossa olevia lainoja. Artikkelissa vertaillaan näitä sanatyyppejä Virossa asuvien suomalaisten kieleen ja pohditaan niiden funktioita ja ymmärrettävyyttä kaunokirjallisuuden koodinvaihtoa koskevan aiemman tutkimuksen sekä verkossa julkaistujen lukijakirjoitusten pohjalta. Johtopäätöksenä todetaan, että verrattuna vironsuomalaisten puhekieleen kulttuurilainojen käyttö on Oksasella varovaisempaa ja frekvenssilainojen ja merkityslainojen samankaltaista kuin heillä. Varsinkin kulttuurilainoilla ja frekvenssilainoilla on selvä ja lukijoille läpinäkyvä funktio ajan- ja paikankuvan luojina, kun taas etenkin merkityslainat ja kieliopillisessa funktiossa olevat lainat voidaan helposti mieltää vain huonoksi kielenkäytöksi, joka hankaloittaa lukemista. Myös niillä voi kuitenkin olla tekstin päämääriä edistävä vaikutus silloin, kun niitä käytetään romaanin sillä tasolla, joka esittää antagonistin kirjoittamaa “pahaa kommunistista tekstiä”. Tällöin lukukokemuksen ahdistavuus on nimittäin suhteessa propagandatekstin pahuuteen. Lukijoiden kokemukset vaihtelevat laidasta laitaan joidenkin puoltaessa virolaissanojen käyttöä ja joidenkin vastustaessa sitä mm. sillä perusteella, että ne hankaloittavat lukukokemusta, tai vain siksi etteivät näe mitään syytä käyttää niitä. Tämän perusteella näyttääkin siltä, että osa suomalaislukijoista on valmiita vastaanottamaan virolaistuneen suomen osaksi kirjallista kieltä, kun taas konservatiivisempien asenne puoltaa yksikielistä varieteettia.