Sijoitusrahasto-osuuksien kuluttajamarkkinointi Suomessa

Sijoitusrahastosijoittaminen on vaivaton tapa osallistua arvopaperimarkkinoille. Erityisesti koti­taloudet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana innostuneet sijoittamaan varallisuuttaan sijoitus­rahastoihin. Sääntelyn hajanaisuus ja heterogeenisyys yhdessä viime vuosien finanssikriisin kanssa ovat aiheuttaneet problematiikkaa kuluttajasijoittajien sijoittajansuojan turvaamisessa. Toisaalta finanssimarkkinoiden kehitys ja taloudellisen kasvun ylläpitäminen tarjoavat lainsäätäjälle ja lakia tulkitsevalle omat haasteensa. Tutkielmassa pyritään selvittämään sijoitusrahasto-osuuksien markkinoinnin sallittuja ja kiellettyjä keinoja sekä lainsäädännön relevanssia nykyisessä markkinatilanteessa. Markkinoinnin lain­mukaisuusarvioinnissa on relevanttia selvittää lainsäädännön perusteena olevat argumentit ja toisaalta arvopaperimarkkinaoikeuden hajanaisuudesta johtuvat soveltamisalaongelmat. Kuluttaja­sijoittajat kohderyhmänä ja sijoitusrahasto-osuuksien ominaispiirteet aiheuttavat arvioinnin kytkeytymisen sekä kuluttajansuoja-, arvopaperi- että markkinointilainsäädännön periaatteisiin ja normistoon. Sijoitusrahastolain 29.1.1999/48 erityiset markkinointia koskevat säännökset ovat kuitenkin lainmukaisuusarvioinnin keskeisenä lainsäädännöllisenä pohjana. Viranomaisohjaus ja itsesääntely antavat merkittävästi apua tulkintatilanteisiin. Tutkielma on luonteeltaan yritysjuridinen ja siinä otetaan oikeustaloustieteellisiä ja kuluttajaoikeudellisia näkökohtia osaksi argumentaatiota. Aihetta lähestytään sekä lainopin metodein tekemällä kannan­ottoja tulkintaan ja systematisointiin että normatiivisen sääntelyteorian aspektista pohtimalla miten lainsäädännöllä saavutettaisiin yhteiskuntapoliittisesti kannattava ja haluttu lopputulos. Yhtä faktisesti oikeaa ratkaisua ei tulkintaan eikä de lege ferenda –pohditaan ole olemassa. Tutkielmassa pyritään löytämään hyväksyttäviä vaihtoehtoja argumentaation voimalla. Asiasanat:sijoitusrahasto, markkinointi, lainsäädäntö