Keisariuden rakentaja. Jumalten suosio Vespasianuksen keisarikuvassa

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jumalten suosiosta kertovia merkkejä antiikin Rooman keisari Titus Flavius Vespasianusta (9-79 jaa.) kuvaavissa lähteissä. Vespasianus nousi valtaan sisällissodan keskeltä. Hän onnistui vakiinnuttamaan valtansa yhdessä apukeisarina toimineen poikansa Tituksen kanssa. Vespasianus oli Rooman historian toisen keisari-dynastian perustaja. Lähteenä tutkimuksessa käytetään Vespasianuksen valtakaudella ja muutama vuosikymmen sen jälkeen kirjoitettua historiankirjoitusta ja elämänkertakirjallisuutta. Näiden ohella tutkimus hyödyntää soveltuvin osin materiaalista lähdeaineistoa. Tutkimuksen metodi on kvalitatiivinen sisällönanalyysi. Tutkimus edustaa käsityksiä tutkivaa aatehistoriaa. Jumalten vaikutus historiankirjoituksessa sekä elämänkertakirjallisuudessa näkyy esimerkiksi onnea merkitsevän fortunan käytössä. Tämä rakensi Vespasianuksen keisariutta yhdistyneenä keisarin henkilökohtaiseen kyvykkyyteen. Vespasianuksen keisariuden tuoma muutos näkyy kohtaloa merkitsevän fatumin käytössä. Sen käyttö kertoo uuden keisari-dynastian olleen osoitus jumalten ja Rooman välisen suhteen muutoksesta. Vespasianuksen valtakaudella Roomassa kirjoittanut Flavius Josefus kuvaa roomalaisten voittamaa, vuosien 66-73 välillä käytyä juutalaissotaa juutalaisesta viitekehyksestä. Juutalaiset aiheuttivat syntiensä johdosta Jerusalemin tuhon. Vespasianus ja tämän seuraaja Titus toimivat sodassa roomalaisten joukkojen ylipäälliköinä. Josefuksen tulkinnassa Flaviusten nauttima Jumalan suosio yhdistyy juutalaisten tuhon aiheuttaneen Kaitselmuksen toimintaan. Kirjallisuudessa kuvataan erilaisia enteitä, jotka kertoivat jumalten mielialasta vallitsevaan tilanteeseen. Vespasianuksen valtaannousun yhteydessä kuvatut enteet rakensivat kuvaa keisarista, jonka tiedettiin kirjoitusten kirjoittamishetkellä hallinneen menestyksekkäästi. Enteet rakensivat keisariutta jälkikäteen. Tästä syystä enteiksi voitiin tulkita asioita, jotka nykylukijasta näyttävät kummastuttavilta. Enteet toivat maailmaan käsitteellistä järjestystä. Vespasianuksen kuvataan suorittaneen kaksi ihmeparantamista. Vespasianus toimii näissä jumalallista kyvykkyyttä osoittaen siten kuin jumalten suosiota nauttineen hyvän keisarin voitiin käsittää toimineen. Se, että vastaavanlaisia ihmeparantamisia ei kuvata tapahtuneen muiden keisareiden valtaannousun yhteydessä, kertoo Vespasianuksen valtaannousun, ei jumalten suosion erityispiirteistä. Flaviukset pyrkivät esittämään itsensä juutalaissodan voittajina sisällissodan sijaan. Ulkoista voittoa juhlistavat rakennukset olivat tarkoitettu roomalaisen yhteisön käyttöön. Ulkoisen sodan manifestoiminen välitti viestiä siitä, että Rooman menestyksen takaamat jumalat olivat Flaviusten takana samaan aikaan kun Roomassa käytiin tuhoisaa sisällissotaa. Roomalaisen yhteisön korostaminen vahvisti Flaviusten asemaa Rooman ja jumalten välisten suhteiden hoitajina. Flaviukset välittivät myös viestiä paluusta hyvien Julius-Claudius-sukuisten keisareiden aikakaudella vallinneeseen jumalten ja ihmisten väliseen harmoniaan ja järjestykseen. Näin Flaviusten välittämä viesti heijastelee samaa käsitystä hyvästä keisariudesta kuin Vespasianuksen keisariutta jälkikäteen kuvaava kirjallisuus.