'Et se on se viimesijainen juttu, mitä me voidaan lastensuojelussa tehdä' : sosiaalityöntekijä päätöksentekijänä erityisessä huolenpidossa

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessia ja erityisen huolenpidon päätöksentekoon liittyviä haasteita sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Lastensuojelulain (417/2007) 71 §:n mukaisesti erityinen huolenpito on lastensuojelulaitoksessa yli 12-vuotiaaseen lapseen kohdistettava mahdollinen rajoitustoimenpide. Tässä tutkimuksessa teoreettisena viitekehyksenä toimii erityisen huolenpidon aiempi tutkimus ja erityistä huolenpitoa koskeva laki. Tutkielmani teoriaosuus toimii analyysiosuuden viitekehyksenä. Tutkimusaineiston keruu toteutettiin ryhmähaastatteluin. Aineisto kerättiin kahden eri kaupungin viideltä sosiaalityöntekijältä joulu-helmikuussa 2016–2017. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimusanalyysin avulla määrittyi erityiseen huolenpitoon liittyvän päätöksenteon reunaehdot: valmistelu ja harkinta, moniammatillinen arvio, eettisyys, lapsen oman toiminnan vahingollisuus ja lapsen etu. Erityisen huolenpidon päätöksenteon haasteiksi määrittyivät erityisen huolenpidon, psykiatrisen hoidon ja muiden käytäntöjen rajapinnat. Päätöksenteon haasteellisuutta kuvasivat sosiaalityöntekijöiden pohdinnat siitä, onko erityisen huolenpidon jaksolle päätyvä nuori kaikesta huolimatta ensisijaisesti nuorisopsykiatrian potilas vai autettavissa lastensuojelun erityisen huolenpidon päätöksellä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessia voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: sosiaalityöntekijän tekemän dokumentoinnin ja päätöksentekoprosessin edellyttämien reunaehtojen perusteella. Dokumentoinnin kannalta erityisen huolenpidon päätöksenteko näyttäytyi vaativaksi prosessiksi. Erityisen huolenpidon toteutuminen edellyttää sosiaalityöntekijältä harkintaa, moniammatillisen arvion hankkimista, aloituspäätöstä, sijaishuoltopaikan muutospäätöstä, asiakassuunnitelmaa sekä tarvittaessa jatkopäätöstä ja lopuksi lopetuspäätöstä ja sijaishuoltopaikan muutospäätöstä. Erityisen huolenpidon päätöksentekoprosessi määrittyy lastensuojelun kentällä ainutlaatuiseksi näin monivaiheisena prosessina. ABSTRACT Special care – social workers as decision-makers The purpose of this Master's Thesis is to describe the particular care-based decision-making process and the challenges of special care-based decision-making from the point of view of social workers. In accordance with section 71 of the Child Welfare Act (417/2007), special care is a possible restriction on a child over 12 years of age in a child welfare institution. The theoretical reference framework in this study is provided by previous studies about special care and by the law on special care. The theoretical part of this thesis is the reference framework for the analysis. The data is collected using group interviews. The data was collected by five social workers in two cities in the time period between December 2016 and February 2017. The interview material has been analysed with the theory-based content analysis method. Through research analysis, the boundary conditions of special care related decision making were defined as follow: preparation and reflection, multiprofessional assessment, ethics, child's own behaviour and the benefit of the child. Therefore, challenges for special care decision-making were defined by the areas of special care, psychiatric care and other practices. In particular, the challenge of decision-making was illustrated by the concerns of social workers on whether a young person is primarily a patient of youth psychiatry or if he/she can be assisted by a special care of child welfare decision. The findings suggest that the decision-making process of special care can be viewed from two perspectives: on the basis of the documentation provided by social worker and the boundary conditions required by the decision-making process. From the point of view of documentation, the decision-making process of special care showed large workload. The decision of special care requires consideration of a social worker, acquisition of multiprofessional assessment, a decision to initiate, a decision on the replacement of a substitution site, a client plan and, if necessary, a further decision, and finally a decision on termination, and a decision to change the replacement site. The decision-making process of special care is defined in the field of child protection as unique in such a multi-stage process.