Die Verwendungsmöglichkeiten des topologischen Satzmodells im finnischen DaF-Unterricht : ein Unterrichtsversuch in der gymnasialen Oberstufe

Uudistuneet opetussuunnitelman perusteet tarjoavat oivallisen mahdollisuuden kokeilla uusia opetusmenetelmiä kieltenopetuksessa, jotta päivitetyt tavoitteet saavutettaisiin. Tässä tutkielmassa kyseistä mahdollisuutta hyödynnettiin tutkimalla kielitieteessä käytetyn topologisen lausemallin (saks. das topologische Satzmodell) hyödyntämismahdollisuuksia saksan kielen sanajärjestyksen opettamisessa. Viisiosainen lausemalli perustuu ajatukseen, että saksan kielessä erillään esiintyvät predikaatin osat jakavat lauseen kolmeen kenttään. Tutkimuksen hypoteesi oli, että topologinen lausemalli havainnollistaa hankalaksi koettuja saksan kielen sanajärjestyksen erityispiirteitä ja soveltuu monelta osin uudistuneiden opetussuunnitelman perusteiden toteuttamiseen. Lausemallia käytettäessä pystytään muun muassa hyödyntämään tutkivaa opetusotetta ja kehittämään oppijoiden kielitietoisuutta. Tutkimuskysymyksissä keskityttiin siihen, miten koeryhmä koki lausemallin käytön, millaisia ehtoja toimivalle käytölle mahdollisesti on olemassa ja miten lausemallin käyttö vaikutti sanajärjestyksen oppimiseen. Tutkimusta varten laadittiin kuuden oppitunnin aikana toteutettava opetuskokeilu, joka suoritettiin kevätlukukauden 2017 aikana B2-saksan ensimmäisellä kurssilla lukiossa. Opetuksen koeryhmä koostui kahdeksasta kurssin oppilaasta. Opetuskokeilun aikana koeryhmä tutustui topologisen lausemallin käyttöön ja teki erilaisia analyysiharjoituksia lausemallin avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu kurssilaisten kirjoittamien oppimispäiväkirjatekstien lisäksi loppukyselystä, alku- ja loppuosaamista mittaavista sanajärjestystesteistä sekä kurssin väli- ja loppukokeen yhteydessä kirjoitetuista ainekirjoitelmista. Laadullista sisällönanalyysia käyttämällä oppimispäiväkirjateksteistä selvitettiin, mitä positiivisia ja negatiivisia kokemuksia koeryhmällä ilmeni lausemallin käytön yhteydessä. Tuloksia täydennettiin loppukyselystä saadun aineiston avulla, joka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Luokittelun avulla sanajärjestystestien tulokset arvioitiin joko oikeiksi tai vääriksi, minkä jälkeen testeille laskettiin yhteispistemäärät. Ainekirjoitelmissa eriteltiin, onko verbin paikka kussakin lauseessa oikea, ja millä lauseenjäsenellä kukin lause alkaa. Jälkimmäisen ainekirjoitelman analyysista saatuja tuloksia verrattiin normaalia opetusta saaneen verrokkiryhmän tuloksiin. Topologinen lausemalli koettiin loogiseksi ja helppokäyttöiseksi yksinkertaisia lauseita analysoitaessa. Kaksi koehenkilöä kokivat, että lausemallin käyttö auttoi heitä saksan sanajärjestyksen oppimisessa. Näillä koehenkilöillä myös sanajärjestystestin tulokset paranivat eniten. Koeryhmäläisillä oli kuitenkin myös paljon negatiivisia kokemuksia mallin käytöstä. Eniten näitä kokemuksia aiheuttivat epävarmuus lausemallin käytössä ja käytön epäselvä hyöty. Näihin kokemuksiin voi kuitenkin puuttua muuttamalla opetuskokeilussa esiin nousseita ongelmakohtia. Erityisen tärkeää on varata riittävästi aikaa tehtävien tekemiseen ja läpikäymiseen, selkiyttää lausemallin ja kielen välistä yhteyttä sekä asettaa työskentelylle selkeät tavoitteet. Vertailu koe- ja verrokkiryhmän välillä ei osoittanut merkittäviä oppimistuloksia, mutta tutkimus loi pohjan jatkotutkimukselle, jonka avulla topologisen lausemallin käyttöä suomalaisessa saksan kielen opetuksessa voidaan kehittää.