Vuorovaikutuskoulutus osana sovittelun peruskurssia: Vapaaehtoissovittelijoiden kokemuksia

Sovittelija toimii rikos- ja riita-asioiden sovittelussa rikoksen tai riidan osapuolille sovinnon mahdollistajana ja puolueettomana toimijana, joka auttaa osapuolia keskustelemaan soviteltavasta konfliktista. Suomessa sovittelutoiminta on tärkeää vapaaehtoistyötä, jossa sovittelijoina toimivat sovittelun peruskurssille hakeneet ja sen suorittaneet vapaaehtoiset. Vuorovaikutuksen näkökulmasta sovittelu sisältää haastavia vuorovaikutustilanteita, jotka vaativat sovittelijalta hyvää vuorovaikutusosaamista. Tällaisia vuorovaikutustaitoja ovat esimerkiksi kuunteleminen, dialogin edistäminen ja kyky osoittaa tasapuolisuutta sovittelutilanteessa. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista vuorovaikutuskoulutusta sovittelun peruskurssi sisältää ja miten vapaaehtoissovittelijat arvioivat saamaansa koulutusta vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkielmassa halutaan muodostaa käsitys siitä, miten vapaaehtoissovittelijat arvioivat omaa vuorovaikutusosaamistaan sovittelutyössä. Vuorovaikutuskoulutus osana sovittelun peruskurssia valikoitui tutkielman tutkimuskohteeksi, sillä sitä ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu. Tutkielman tavoitteena on tuoda uutta tietoa vapaaehtoissovittelijoiden saamasta koulutuksesta vuorovaikutuksen näkökulmasta sekä pohtia sovittelussa esiintyviä vuorovaikutusosaamiseen liittyviä ilmiöitä, joita voitaisiin hyödyntää sovittelijoiden kouluttamisessa tulevaisuudessa. Tutkielma on laadullinen ja sen tutkittavana kohderyhmänä olivat Suomessa toimivat vapaaehtoissovittelijat. Aineisto koostui 12 teemahaastattelusta, joista neljä järjestettiin kasvotusten ja kahdeksan teknologiavälitteisesti. Haastateltavat olivat suorittaneet sovittelun peruskurssin ja heillä oli takanaan jo jonkin verran sovitteluita – osalla enemmän ja osalla hieman vähemmän. Aineisto analysoitiin laadullista sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sovittelun peruskurssi sisältää vapaaehtoissovittelijoiden kokemusten mukaan vuorovaikutusosaamiseen liittyvää koulutusta. Tulosten perusteella vuorovaikutusosaamista käsitellään kurssilla erityisesti erilaisten käytännön harjoitteiden kautta, mitä olivat esimerkiksi sovittelutilanteita mallintavat simulaatioharjoitukset tai kuuntelemisen taitoa harjoittavat pariharjoitukset. Vapaaehtoissovittelijat kokivat peruskurssin vuorovaikutuskoulutuksen hyväksi ja riittäväksi. He olisivat kuitenkin toivoneet saavansa vuorovaikutuskoulutusta enemmän esimerkiksi tunnepuoleen liittyvissä asioissa sekä sovittelun erityiskysymyksiin, kuten sovittelutilanteisiin lasten ja nuorten, eri kulttuureista tulevien ja mielenterveysongelmista kärsivien sovittelussa olevien osapuolten kanssa. Jatkotutkimuksen näkökulmasta lisätutkimuksia voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sovitteluparin välisestä vuorovaikutuksesta, vuorovaikutuskoulutuksesta sovitteluohjaajien näkökulmasta tai vuorovaikutuksesta sovittelijoiden jatkokoulutuksissa.