Hiomista ja taivuttamista : Toisen asteen opiskelijoiden kielenhuoltokäsitykset ja -asenteet

Tämä tutkimus tarkastelee toisen asteen opiskelijoiden, eli lukiolaisten ja ammattikoululaisten, kielenhuoltokäsityksiä ja -asenteita. Tutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, miten toisen asteen opiskelijat käsittävät kielenhuollon ja millaisena he näkevät sen merkityksen sekä millaisia asenteita heillä on kielenhuoltoa ja siihen liittyviä preskriptiivisiä normeja kohtaan. Lisäksi tavoitteena on ollut vastauksia vertailemalla selvittää, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia lukiolaisten ja ammattikoululaisten kielenhuoltokäsityksissä ja -asenteissa mahdollisesti on. Tutkimus on kieliasennetutkimus, joka hyödyntää menetelmällisesti sekä kansanlingvististä että sosiaalipsykologista asennetutkimusta (suoria ja epäsuoria menetelmiä). Aihepiirin aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kielenhuolto voidaan käsittää monella eri tavalla ja että myös kielenhuoltoasenteet ovat hyvin kirjavia. Lisäksi on todettu, että 1800-luvun puristinen kielenhuoltokäsitys vaikuttaa suomalaisten kielenhuoltoasenteisiin edelleen. Tutkimuksen aineisto kerättiin maaliskuussa 2022 sähköisellä kyselylomakkeella Salon lukiosta ja Salon seudun ammattiopistosta. Kyselylomakkeella saatiin 34 lukiolaisen ja 30 ammattikoululaisen vastaukset. Lukiolaisille ja ammattikoululaisille oli erilliset kyselylomakkeet, sillä vaikka sisältö oli lomakkeissa sama, muutamat kysymykset muotoiltiin hieman eri tavoin vastaajaryhmästä riippuen. Lomake sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä, joilla kartoitettiin toisen asteen opiskelijoiden kielenhuoltokäsityksiä ja -asenteita sekä kysyttiin muutamia taustatietoja analyysin tueksi. Avoimiin kysymyksiin saadut vastaukset on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, ja suljettujen kysymysten tarkastelussa on hyödynnetty määrällisiä analyysimenetelmiä. Tulokset osoittavat, että toisen asteen opiskelijat määrittelevät kielenhuoltoa hyvin eri tavoin, mutta suurin osa yhdistää sen kielioppisääntöihin ja oikeinkirjoitukseen sekä yleisesti kirjoitettuun kieleen. Erot lukiolaisten ja ammattikoululaisten kielenhuoltokäsitysten välillä ovat melko pieniä. Kielenhuoltoasenteet puolestaan ovat pääosin neutraaleja tai varovaisen positiivisia, eikä kukaan vastaajista pitänyt kielenhuoltoa täysin turhana. Lukiolaiset pitävät kielenhuoltoa hieman tärkeämpänä kuin ammattikoululaiset ja suhtautuvat siihen myös hieman positiivisemmin, mutta erot vastaajaryhmien välillä ovat pieniä. Lukiolaiset pitävät kielenhuoltoa erityisen tärkeänä opintojen, tulevaisuuden ja yleissivistyksen takia siinä missä ammattikoululaiset näkevät kielenhuollon tärkeänä etenkin työelämän ja yhteiskunnan näkökulmasta. Aineistosta selvisi myös, että toisen asteen opiskelijoiden kielenhuoltoasenteet ovat kieli-ideologisesti melko joustavia, vaikka joukkoon mahtui myös hyvin puristista asennoitumista kuvastavia vastauksia. Kaiken kaikkiaan tutkimus antaa viitteitä siitä, että toisen asteen opiskelijat käsittävät kielenhuollon melko vahvasti kouluopetuksen pohjalta, mutta näkevät sen merkityksellisenä myös luokkahuoneen ulkopuolella. Sillä, kuinka tärkeänä kielenhuoltoa pidetään ja kuinka positiivisesti siihen suhtaudutaan, vaikuttaa olevan yhteys siihen, mihin kielenhuoltoa uskotaan tarvittavan omassa elämässä. Kielenhuoltotaitojen ja yleisesti kielenhuollon tarpeellisuutta siis arvioidaan pitkälti suhteessa omiin käsityksiin siitä, missä ja milloin niitä tarvitaan. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää toisen asteen kielenhuolto-opetuksen kehittämisessä.