Fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteydet iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskeihin:väestöpohjainen Oulu45-kohorttitutkimus

The amount of physical activity decreases and sedentary time increases with aging, predisposing older adults to increased risk of type 2 diabetes and cardiovascular diseases. The aims of this study were to evaluate the associations between accelerometer-measured physical activity and sedentary time with glucose metabolism, cardiovascular risk and mortality in older adults. In 2013–2015, population-based sample of older adults (n = 714) participated in the Oulu45 cohort study at age of 67–70 years. Physical activity and sedentary time were measured with wrist-worn Polar Active accelerometer based activity monitor for two weeks. Participants’ underwent an oral glucose tolerance test and risk of cardiovascular diseases was estimated with Framingham risk score. The data for all-cause mortality were identified from the Digital and Population Data Services Agency, Finland after an average of 6.2 years follow-up. Four physical activity profiles were identified. In more active profiles, prevalence of glucose metabolism disorders, 120 min glucose and insulin values in oral glucose tolerance test were lower compared with the less active profiles. In older adults with central obesity, even light physical activity and avoiding sedentary time were associated with improved glucose metabolism and decreased insulin resistance. Both light and moderate to vigorous physical activity were associated with lower risk of cardiovascular diseases. High sedentary time was associated with increased cardiovascular risk. Low sedentary time and high time spent in light physical activity were associated with lower mortality. Based on these results, a higher amount of physical activity, at any intensity level, and avoidance of sedentary time were associated with reduced risk of type 2 diabetes, cardiovascular diseases and mortality in older adults. Especially overweight older adults should be encouraged to increase their physical activity and to avoid being sedentary. Tiivistelmä Vähäinen fyysisen aktiivisuuden määrä ja runsas paikallaanoloaika lisäävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämän tutkimuksen tavoitteina oli selvittää kiihtyvyysanturilla mitatun kevyen, kohtuukuormitteisen ja raskaan fyysisen aktiivisuuden sekä paikallaanolon yhteyttä iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihduntaan sekä sydän- ja verisuonisairauksien ja kuoleman riskiin. Väestöpohjaisen Oulu45-kohorttitutkimuksen aineisto (n = 714) kerättiin vuosina 2013–2015, ja tutkittavat olivat iältään 67–70-vuotiaita. Tutkittavien fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo mitattiin kahden viikon ajan ranteessa pidettävällä kiihtyvyysanturiin perustuvalla Polar Active -aktiivisuusmittarilla. Tutkittaville tehtiin sokerirasituskoe ja heidän sydän- ja verisuonisairauksien riskiään arvioitiin Framinghamin riskipisteillä. Kuolleisuustiedot kerättiin Digi- ja väestötietovirastosta keskimäärin 6,2 vuoden seuranta-ajan jälkeen. Tutkimuksessa tunnistettiin iäkkäistä neljä liikkujaprofiilia. Profiililtaan fyysisesti aktiivisilla oli harvemmin sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä ja matalammat 120 minuutin glukoosi- ja insuliiniarvot sokerirasituskokeessa. Kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäisempi paikallaanoloaika tehostivat etenkin keskivartalolihavien iäkkäiden sokeriaineenvaihduntaa ja vähensivät insuliiniresistenssiä. Sekä kevyt, että kohtuukuormitteinen ja raskas fyysinen aktiivisuus vähensivät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, kun taas runsas paikallaanoloaika lisäsi riskiä. Runsaampi kevyt fyysinen aktiivisuus ja vähäinen paikallaanoloaika pienensivät kuoleman riskiä. Tämän väitöskirjan tulosten perusteella vähäinenkin fyysinen aktiivisuus on paikallaanoloa parempi vaihtoehto iäkkäiden henkilöiden sokeriaineenvaihdunnan ja sydänterveyden edistämiseksi. Erityisesti keskivartalolihavia iäkkäitä tulisi rohkaista lisäämään liikkumista ja vähentämään paikallaanoloa.