Holistinen ihmiskäsitys naisen tahattoman lapsettomuuden kokemuksen tulkinnassa

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen kohteena on naisen tahattoman lapsettomuuden kokemus ja kokemukselle annetut merkitykset. Tutkimuksen empiirisen aineiston muodostavat 17 kirjoitusta tahattomasta lapsettomuudesta. Kirjoitukset sain esitettyäni kirjoituspyynnön kolmella Internetin keskustelupalstalla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Lauri Rauhalan holistinen ihmiskäsitys, jossa yksilöä tarkastellaan tajunnallisessa, kehollisessa ja situationaalisessa olemassaolomuodoissa. Tajunnallisuus on kokemuksen kokonaisuutta. Tahattoman lapsettomuuden kokemus tajunnallisuudessa merkitsi äitimisen halun toteutumattomuutta. Se merkitsi myös lapsettomuussurua, joka oli fyysistä kivun tunnetta,toivoa ja epätoivoa. Lapsettomuussuru paikantui parisuhteeseen ja puolisoiden yhteiseen kotiin. Tahaton lapsettomuus saattoi merkitä myös traumaattista ja elämänkatsomuksellista kriisiä. Kehollisuudessa lapsettomuus merkitsi kehon alistamista lapsettomuushoidoille. Hoidot koettiin kirjoituksissa vaativina ja raskaina. Ne vaikuttivat negatiivisena kokemuksena ruumiinkuvaan, identiteettiin ja seksuaalisuuteen. Situationaalisuudessa eli elämäntilanteessa lapsettomuuden kokemus ilmeni parisuhteessa, sukulais-ja ystävyyssuhteissa sekä suhteessa ympäröivään maailmaan. Sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa tahaton lapsettomuus merkitsi vetäytymistä tai pakottautumista. Laajemmassa perhekeskeisessä yhteiskuntamallissa lapsettomuus oli marginalisaatiokokemusta. Se oli eksistentiaalista sivullisuuden ja sosiaalisen erilaisuuden tunnetta suhteessa äiti- ja naisryhmiin. Lapsettomuuden hoitomuodot voidaan jakaa lääketieteellisiin hoitomuotoihin, psyykkiseen tukeen ja hoitoon sekä sosiaaliseen hoitoon. Lääketieteelliset hoitomuodot merkitsivät hoitotyytyväisyyden ja hoitotyytymättömyyden kokemuksen arviointia. Tutkimuksessa nousi esille kolme kirjoittajien tapaa kertoa hoidoista osana elämää. Hoitoihin asennoitumisen tavat nimesin hoitojen kokeminen vapaaehtoisena ja valittuna elämäntapana, vaikeuksien kautta voittoon -asenteena ja hoitojen kokeminen pakkona ja paljon alleen peittävänä. Lapsettomuuden psyykkinen tuki ja hoito merkitsi vertaistuen hakemista. Vertaistuki on kokemuksien jakamista muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Lapsettomuuden sosiaalinen hoito tarkoittaa adoptiota, sijaisvanhemmuutta tai kaksinelämistä. Tutkimuksessani kirjoittajat käsittelivät lapsettomuuden sosiaalista hoitoa adoption ja kaksinelämisen näkökulmista. Adoptio merkitsi kirjoittajille tarkoituksellisuutta ja oikeaa ratkaisua.Toisaalta se merkitsi joutumista vallankäytön kohteeksi ja riippuvuuden kokemusta. Kaksieläminen vaihtoehtona tahattoman lapsettomuuden kokemuksessa merkitsi päätöstä tai tilanteeseen ajautumista. Kummassakaan tilanteessa ei lasta oltu vielä täysin suljettu pois toiveista ja haaveista. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Lauri Rauhala (1983) Ihmiskäsitys ihmistyössä, Lauri Rauhala (1989) Ihmisen ykseys ja moninaisuus, Maija Ritamo ja Sari Kautto (1997) Näkökulmia hedelmöityshoitoihin, Linda Salzer (1994)Lapsettomuus kriisinä.