Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristö- ja talousvaikutukset : Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi

Raportin yhteenveto LUONTOPANEELIN KESKEISET HUOMIOT JA SUOSITUKSET • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa taloudellisista syistä. Valtaosa suomalaisista ja pohjoismaisista jatkuvapeitteistä ja jaksollista metsänkäsittelyä vertailevista tutkimuksista koskee puuntuotantomäärää metsänkäsittelyn taloudellisen tuloksen sijaan. Mahdollisimman suuri puuntuotannon määrä voi olla edullista puun ostajalle, mutta se ei välttämättä ole taloudellisesti paras vaihtoehto maanomistajan eli puun tuottajan eikä myöskään puun tuottajien ja ostajien yhteenlasketun taloudellisen tuloksen eli kansantalouden näkökulmasta. Vaikka hakkuukertymät voivat jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä jäädä jaksollista käsittelyä alhaisemmiksi, jatkuvapeitteisen käsittelyn taloudellinen kannattavuus voi olla samaa tasoa tai parempi kuin jaksollisen metsänkäsittelyn kannattavuus. Näin on etenkin silloin, kun korkotaso, joka kuvaa pääoman tuottoa vaihtoehtoisessa parhaassa sijoituskohteessa, on yli 2 prosenttia ja laskennassa huomioidaan jaksollisen metsänkäsittelyn uudistamiskustannukset. • Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Jatkuvapeitteisen käsittelyn metsät koetaan maisema-arvojen ja virkistyskäytön kannalta yleensä houkuttelevampina kuin jaksollisen käsittelyn metsät.Taloudellisissa optimointimalleissa metsänkäsittelyn monitavoitteisuuden lisääminen kasvattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kilpailukykyä verrattuna jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa metsätuhoriskien pienentämiseksi. Jatkuvapeitteinen käsittely lisää metsikön rakenteellista vaihtelevuutta ja vähentää tuulituhojen riskiä. Kuusikoiden kirjanpainajatuhojen ja juurikäävän riski on olemassa käsittelytavasta riippumatta. Taloustieteellisissä optimointimalleissa metsätuhoriski tuottaa puhtaasti taloudellisen perustelun lisätä jatkuvapeitteisenä hoidettavan metsän osuutta. • Hiilinielujen ja -varastojen huomioiminen metsän optimoidussa käsittelyssä on monitahoinen kysymys, joka ei selviä tarkastelemalla vain yhtä osatekijää kuten metsän kasvua, hiilivarastoa kasvavassa puustossa, hiilivarastoa puutuotteissa tai metsäbiomassan fossiilisten polttoaineiden substituutiovaikutusta. Yksittäisiin osatekijöihin kohdistuvan tarkastelun sijaan hiilen sidontaa on arvioitava systeemisenä kokonaisuutena. Taloustieteellisissä optimointimallinnuksissa hiilivirtojen lisääminen mallin yhdeksi tavoitteeksi lisää jatkuvapeitteisen käsittelyn edullisuutta suhteessa jaksolliseen käsittelyyn. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa virkistyskäyttöarvojen turvaamiseksi. Kaupunki- ja virkistysmetsissä kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn. Hakkuut vähentävät metsän maisema- ja virkistysarvoa tyypillisesti sitä enemmän, mitä voimakkaampia ne ovat. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta kannattaa merkittävästi kasvattaa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuun aiheuttama häiriö luonnolle on pienempi verrattuna avohakkuun aiheuttamaan häiriöön. Sekä jaksollisessa että jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä on erikseen huolehdittava metsäluonnolle tärkeiden luonnon monimuotoisuus piirteiden säilymisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kuolleet ja lahoavat puut, isokokoiset ja vanhat puuyksilöt, lehtipuut ja vesistöjen suojavyöhykkeet. • Ojitetuilla turvemailla kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsän käsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi. Jatkuvapeitteisenä käsiteltävän metsän puusto vaikuttaa pitävän turvemailla vedenkorkeuden toivotulla tasolla, vähentää kunnostusojitusten tarvetta ja pienentää vesistöhaittoja. Vesilain 2:7 mukaisen haittojen minimointivelvoitteen mukaisesti jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tulisi turvemailla ja kaikkien pienvesien välittömässä läheisyydessä säätää ennaltaehkäisevästi ainoaksi sallituksi metsänkäsittelymuodoksi. • Pohjois-Suomessa kannattaa siirtyä pääsääntöisesti jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn metsätalouden porotaloudelle aiheuttamien haittojen minimoimiseksi. Jäkälälaidunten tilaa koskevien tutkimusten perusteella jaksollisen metsänkäsittelyn ongelmana on, että siemenpuuhakkuiden jälkeen metsän tiheys on liian alhainen ja taimikon kasvuvaiheessa tiheys on liian korkea. Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on omiaan vähentämään konflikteja porotalouden ja metsäteollisuuden välillä. Suurin osa valtion maista sijaitsee Pohjois-Suomessa, missä taloustieteellisten tarkastelujen valossa jatkuvapeitteinen metsänkäsittely on lähes kaikissa tapauksissa jaksollista kasvatusta taloudellisesti kannattavampaa. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen ei poista metsäluonnon lisäsuojelun tarvetta. EU:n biodiversiteettistrategiassa on kolme suojelualueisiin liittyvää tavoitetta: i) vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia sekä EU:n maa- että merialueista, ii) tästä vähintään kolmannes, eli 10 prosenttia pinta-alasta, on suojeltu tiukasti ja iii) pinta-alasta riippumatta kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltu tiukasti. • Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen voi helpottaa metsä luonnon suojelutavoitteiden saavuttamista. EU:n biodiversiteettistrategian alustavan ohjeistuksen mukaan oikeudellinen suojelu tarkoittaa alueen osoittamista pitkä aikaiseen suojeluun kansallisen tai kansainvälisen säädöksen, hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella. Ohjeistuksen mukaan myös suojelualue-verkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet eli niin sanotut OECM-alueet voivat tiettyjen reunaehtojen täyttyessä olla oikeudellisen suojelun 30 prosentin tavoitteen piiriin kuuluvia alueita. Luontopaneeli katsoo, että osa 30 prosentin suojelu tavoitteesta, esimerkiksi 5–10 prosenttiyksikköä, voitaisiin kattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteilla edellyttäen, että kohteet asetetaan maanomistajan vapaasta tahdosta kansallisen säädöksen tai hallinnollisen päätöksen tai sopimuksen perusteella pysyvästi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin niin, että alueelta on rajoitetusti mahdollista poistaa puustoa, mutta vain jatkuvapeitteisen metsän käsittelyn periaatteita noudattaen ja luontoarvot tavanomaista merkittävästi paremmin huomioiden. Luontopaneeli korostaa, ettei nykyisiin suojelualueisiin eikä tuleviin tiukasti suojeltaviin alueisiin tule kohdistaa mitään metsätaloustoimia, ei edes jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä. • Metsäneuvontatilanteissa metsänomistajille on turvattava aito valinnanmahdollisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti. Tilanteessa, jossa maanomistajilla on erilaisia tavoitteita, maanomistajasta riippumattomia yleisiä kaikkiin tilanteisin sopivia metsänhoidon ohjeita ei voi määritellä. Metsäalan toimijoita tulee velvoittaa selvittämään maanomistajan tavoitteet ennen neuvontaa. Yhteys neuvonnan ja neuvojan ehdotetuista toimenpiteistä saaman taloudellisen edun välillä on syytä selvittää, ja sen ollessa olemassa, purkaa. • On selvitettävä, kuinka jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden lisääminen vaikuttaa metsähakkeen tuotospotentiaaliin. Venäläisen metsähakkeen tuonnin loppuminen maaliskuussa 2022 saattaa kasvattaa kotimaisen metsähakkeen kysyntää ja muuttunut markkinatilanne voi muuttaa energiapuun korjuun kannattavuutta. • On selvitettävä, kuinka jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen vaikuttaa puunkäyttöön.Jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn siirtymisen seurauksena mahdollisesti muuttuvilla tukki-, kuitu- ja energiapuun osuuksilla voi olla vaikutuksia metsäteollisuuteen ja lämmöntuotantoon. • On selvitettävä, aiheuttaako Natura 2000 -alueeseen rajautuva avohakkuu luonnonsuojelulain 64 a §:ssä kiellettyä merkittävää haittaa suojelun perusteena oleville luonnonarvoille. Jos haittaa aiheutuu, on suojelualueeseen rajautuvat avohakkuut luonnonsuojelulain vastaisina kiellettävä. • Haitan aiheuttamisen riskin pienentämiseksi kannattaa kaikkien erityisen tärkeiden elinympäristöjen läheisyydessä avohakkuiden sijaan suosia jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn menetelmiä. Tämä suositus tulisi ottaa viipymättä käyttöön erityisesti valtion omistamissa talousmetsissä.