Sulfaattisellutehtaan päästöselvitys

Yhdessä sulfaattisellutehtaassa mitattiin kahden soodakattilan, yhden meesauunin ja kahden sulaliuottajan seuraavat päästöt: pöly, rikkidioksidi (SO2), typen oksidit (NOX), hiilimonoksidi, rikkivety (H2S), aldehydit, polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), raskasmetallit ja eräät muut alkuaineet. Lisäksi mitattiin metyylimerkaptaani-, Iimetyylisulfidi-, PCB- ja kloorifenolipäästöjä. Myös soodakattilan savukaasujen mutageenisuutta tutkittiin. Pöly-, SO2, NOX- ja H2S-pitoisuudet poistokaasuissa olivat jokseenkin tyypillisiä verrattuna "normaalipitoisuuksiin" Suomen selluteollisuudessa. Meesauunin ja sulaliuottajien pölypitoisuudet olivat kuitenkin tyypillisiä arvoja korkeampia. Selvimmän poikkeuksen teki meesauunin poistokaasun H2S-pitoisuus, joka ylitti normaalipitoisuudet nelinkertaisesti. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että meesauunia ajettiin ali-ilmamäärällä, jolloin palaminen tapahtui epätäydellisesti pelkistävissä olosuhteissa. Energiaa tuottavan soodakattilan päästöjä vertailtiin maiden energiantuotantolaitosten päästöihin. Pölypäästöt polttoaine-energiaa kohti (L85 mg/MJ) ovat saman suuruiset kuin kivihiiltä ja turvetta käyttävien kattilalaitosten päästöt, mutta yli kolminkertaiset öljykattilan päästöihin verrattuna. Soodakattiloiden SO2-päästöt (240 - 590 mg/MJ) vastasivat alhaisimmillaan turpeenpolton ja korkeimmillaan kivihiilen polton päästöjä, mutta jäivät huomattavasti öljynpolton päästöjä pienemmiksi. NOx-päästöt (25 - 33 mg/MJ) olivat kolmanneksen pelkän turpeen tai öljynpolton päästöistä ja kymmenesosan kivihiilen polton päästöistä. PAH-päästöt (12 - 22 myy g/MJ) olivat kivihiili- ja turvekattiloiden päästöjen suuruisia. Myös useimpien raskasmetallien päästöjen tilanne oli sama. Poikkeuksen tekivät kromi, nikkeli ja sinkki, joiden päästöt soodakattiloista olivat 1 - 2 kertaa pienemmät. Soodakattilan savukaasuissa ei todettu mutageenisuutta, mutta kivihiili- ja turvekattiloiden savukaasut olivat lievästi mutageenisia.