Rypsi- ja soijapuriste puna-apilasäilörehun valkuaistäydennyksenä

Tutkimuksessa selvitettiin valkuaisrehun määrän ja valkuaislähteen vaikutuksia lypsylehmien rehun syöntiin, maitotuotokseen ja maidon koostumukseen, kun säilörehu oli puhdasta puna-apilaa. Valkuaisrehuina olivat Öpex®käsitelty rypsipuriste ja soijapuriste, joita lisättiin ohra-kauraseokseen (1:1) siten, että väkirehussa oli raakavalkuaista keskimäärin 145 (taso 1) tai 180 (taso 2) g/kg kuiva-ainetta (KA). Rypsipuristeen määrä oli 1,5 (R1) tai 3,0 (R2) kg/pv ja soijapuristeen määrä sen suuremman valkuaispitoisuuden vuoksi 0,95 (S1) tai 1,9 (S2) kg/pv. Lehmät saivat väkirehua keskimäärin 10,8 kg/pv. Säilörehu oli esikuivattua, puna-apilan toisesta sadosta pyöröpaalattua rehua, jota lehmät saivat vapaasti. Säilönnälliseltä laadultaan rehu oli melko pitkälle käynyttä, minkä vuoksi sen sokeripitoisuus oli pieni. Rehussa oli myös runsaasti etikkahappoa, mutta ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli pieni. Säilörehun sulavan orgaanisen aineen pitoisuus kuiva-aineessa (in vitro pepsiinisellulaasimenetelmä) oli keskimäärin 608 g/kg. Tutkimus tehtiin tasapainotetun 4´4 latinalaisen neliön mukaisesti ja siinä oli mukana neljä 23 kertaa poikinutta ay-lehmää. Tutkimuksen alkaessa lehmien poikimisesta oli kulunut 7685 päivää. Lehmät söivät säilörehua rypsiruokinnoilla keskimäärin 13,3 kg KA/pv ja soijaruokinnoilla 13,1 kg KA/pv. Valkuaisen määrää lisättäessä säilörehun syönti väheni vaikutuksen ollessa suurempi ruokittaessa rypsiä kuin soijaa (1,0 vs. 0,4 kg KA/pv), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Väkirehun syönnissä ei ollut eroa ruokintojen välillä. Valkuaistason nosto lisäsi lehmien raakavalkuaisen saantia (P