Valtavirtateknologioita itsenäisesti käyttävien vammaisten henkilöiden eriytyvät toimijuudet sähköisten vammaispalveluiden käyttäjinä

Sosiaalihuollon sähköisten palveluiden tutkimus on lisääntynyt, mutta vammaisia henkilöitä sähköisten palveluiden käyttäjinä koskevaa tutkimusta on vähän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valtavirtateknologioita, kuten tietokoneita ja matkapuhelimia, itsenäisesti käyttävien vammaisten henkilöiden sähköisten vammaispalveluiden (SVP) käyttöä tilannekohtaisen toimijuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä vammaisten henkilöiden SVP käyttöön vaikuttavista tekijöistä. Tutkimusaineistona ovat vammaispalveluiden asiakkaina olevien vammaisten henkilöiden teemahaastattelut (n=14). Aineistoa analysoitiin luokittelemalla ja tyypittelemällä. Teoreettisena analyysikehyksenä hyödynnettiin toimijuuden modaliteetti -teoriaa, joka sopii erittelemään toimijuuden muotoutumista yksilöllisten ja ympäristöllisten tekijöiden tilannekohtaisena kudelmana. Analyysin tulos eriytyvistä toimijuuksista on typologia: taidokkaat, potentiaalit, varaukselliset ja pakotetut SVP-käyttäjät. Taidokkaat käyttäjät ovat suvereeneja kehittäjäasiakkaita, jotka hyötyvät monipuolisesta sähköisten palveluiden tarjonnasta. Potentiaalit käyttäjät ovat palvelunkäyttäjäasiakkaita, jotka kaipaavat lisää tietoa ja tukea SVP hyödyntämiseen. Varaukselliset käyttäjät luottavat muita heikommin sekä palveluihin yleisesti että sähköisiin palveluihin. Pakotetut käyttäjät pyrkivät sopeutumaan sähköistyviin palveluihin turvautuen kuitenkin niiden, kuten yleisemminkin palveluiden käytössä, läheisten tukeen. Tutkimuksessa esitetään, että vammaisten henkilöiden SVP käyttöön vaikuttaa henkilön aiemmalle elämänkululle rakentuva nykyinen tilanne kaikkine osatekijöineen, joista lähemmin tarkasteltiin vammaan liittyvän tilanteen sekä vammaispalveluasiakkuuden vakiintuneisuutta tai vakiintumattomuutta. Tulosten perusteella suhteellisen vakaassa tilanteessa elävien vammaisten henkilöiden (taidokkaat ja potentiaalit käyttäjät) myönteinen suhde sähköisiin palveluihin ilmenee SVP runsaampana käyttönä kuin vakiintumattomissa tilanteissa elävillä, joiden suhde palvelujärjestelmään on pulmallisempi ja SVP käyttö vähäisempää (varaukselliset ja pakotetut käyttäjät). Kaikkien tyyppien SVP käyttöä edistäisi palveluiden käytettävyyden, saavutettavuuden ja esteettömyyden kohentaminen, mutta toimia tulisi myös eriyttää huomioiden asiakkaiden SVP-käyttäjätyypit.
Research on electronic services has increased, but few studies focus on users with disabilities. From the viewpoint of the situational modalities of agency, the present study focuses on the use of electronic disability services (EDS) by persons who can operate independently with mainstream technologies, such as computers and mobile phones. The objective of this study is to enhance understanding about the contextual elements framing the use of EDS. The data were based on thematic interviews of 14 persons with disabilities who were clients in disability services. Data were categorised and classified, and the modalities of agency approach were used as a theoretical tool in order to reach the individual and contextual elements that construct the diversity of agencies. Based on the analyses, the research participants were defined as experienced, potential, reserved, and forced users of EDS. Experienced EDS users are sovereign, progress-oriented clients who can benefit from a range of electronic services. Potential EDS users are loyal service users who need information and support in utilising EDS. Reserved EDS users lack confidence in social and disability services, including EDS. Finally, forced EDS users try to adapt to electronic services, but they need the assistance of their relatives and significant others in using them. To conclude, we argue that the use of EDS by persons with disabilities builds on these people’s current life situations, which are based on their previous experiences and other contextual factors of which we concentrated on their disability-specific situation and the permanency or non-permanency of their clientship in disability services. According to the results, persons with disabilities who lead a relatively stable life and have a positive attitude toward EDS (experienced and potential EDS users) appear to utilize EDS more than those whose life situation is unstable and whose experiences of disability services are more problematic (reserved and forced EDS users). The latter tend to use EDS remotely and with less enthusiasm than the experienced and potential users. The willingness and ability of persons with disabilities to use EDS could be increased by improving the usability, availability and accessibility of these services, but this should be accomplished in accordance with the needs of these different types of users.