Kuinka lääkärit selittävät asiantuntijainformaatiota? Selittäminen vuorovaikutuksellisena, kielellisenä ja kehollisena toimintana monikulttuurisilla vastaanotoilla

Aineistossani lääkärin ja potilaan välillä on kaksinkertainen tiedollinen epäsymmetria: lääkäri on asiantuntija sekä lääketieteen että suomen kielen suhteen, kun taas potilas on maallikko ja puhuu suomea toisena kielenä tai kommunikoi tulkin välityksellä. Näin ollen lääketieteellinen sanasto ja muu asiantuntijainformaatio vaatii usein selittämistä tullakseen ymmärretyksi. Tarkastelen artikkelissani 50 tällaisen selityksen kokoelmaa keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan metodein. Analysoin selittämistä vuorovaikutuksellisena toimintana ja erittelen selitysten semanttisia, rakenteellisia, sanastollisia ja multimodaalisia piirteitä. Lääkärien selitykset limittyvät muihin keskustelun toimintoihin ja auttavat kuljettamaan meneillään olevaa vastaanoton vaihetta eteenpäin. Selitykset voivat olla lyhyitä (X eli Y) tai koostua monesta erirakenteisesta osasta (X on Y; X tarkoittaa että Y; X liittyy Y:hyn). Selitykset ovat selkokielisiä ja sisällöltään yksinkertaisia, ja niissä käytetään paljon suurpiirteisyyttä ilmaisevaa sanastoa (vähän niinku, semmonen, tavallaan). Lisäksi selityksiä tuetaan elein ja materiaalisin resurssein. Lääkärit huomioivat selityksissä erityisesti potilaan yksilölliseen tilanteeseen liittyvät seikat ja käytännön asiat. Selittämisen tavoitteena näyttääkin täsmällisyyden sijaan olevan vastaanottokäynnin hoitamisen kannalta riittävä ymmärrys.
In my data of multicultural primary care consultations, there are two types of asymmetry of knowledge between the physician and the patient. Firstly, the physician is an expert in the field of medicine and the patient is not, and secondly, the physician is a native Finnish speaker whereas the patient is an immigrant and speaks Finnish as a second language or communicates via an interpreter. Due to this, the use of medical terminology and other special vocabulary often requires explaining in order to be understood by the patient. In this article, I analyze 50 such explanations. I employ conversation analysis to examine explaining as an action in the context of primary care consultations, and interactional linguistics to analyze semantic, structural and lexical features of explanations. In order to progress with the consultation, explanations are typically embedded in the on-going phase, such as giving the diagnosis or detailing treatment. The types and structures of the explanations vary. Some explanations are short (X i. e. Y), while others consist of several different structures (X is Y; X means that Y; X is linked to Y). The vocabulary used in the explanation turns is general, and the use of discourse markers that express uncertainty and indeterminacy (vähän niinku ‘a bit like’, semmonen ‘kind of ’, tavallaan ‘in a way’) is frequent. To make the explanations more understandable, physicians illustrate them with gestures. Instead of being precise, the aim of the explanations seems to be to provide the patients with practical information and to help them cope with their individual situation.