Towards sustainable consumption: Material sense as an active relationship between consumers and materials

Artikkelissa hahmotellaan materiaalitajun käsitettä kuluttajien ja materiaalien välisenä, tilanteisena, aktiivisena ja vastavuoroisena suhteena. Tavoitteena on luoda uutta ymmärrystä kuluttajien materiaalisuhteista osana kestävää kulutusta. Käsitteellisesti materiaalitaju rakentuu suhteessa lukutaidoista käytävään keskusteluun ja sen kritiikkiin. Ammentamalla teoreettisia vaikutteita uusmaterialismista ja pragmatismista, materiaalitajun käsite korostaa materiaalisuhteiden tilanteista, vuorovaikutteista, kehkeytyvää ja jännitteistä luonnetta. Lisäksi materiaalitaju rakentaa ymmärrystä siitä, miten kuluttajat luovasti oppivat ja muuttavat tapojaan olla vuorovaikutuksessa materiaalien kanssa. Materiaalitaju tuo kestävän kulutuksen tutkimuksen keskusteluun aiempaa vahvemmin ajatuksen materiaalien aktiivisista toimijuuksista sekä materiaalisuhteiden monenlaisista yhteenliitännöistä kuluttajien arjessa. Artikkelissa määrittelemme materiaalitajun käsitteen neljän ulottuvuuden (tilanteisuus, ajallisuus, eloisuus, kehollisuus) kautta, joihin kytkien hahmottelemme neljä kestävyyteen liittyvää empiiristä esimerkkiä pyrkimyksenämme luoda pohjaa materiaalitajun soveltamiselle jatkossa.
The article outlines the concept of material sense as an active and situational relationship between consumers and materials. The aim is to create new understanding of consumers' relations with materials as part of sustainable consumption. On the conceptual level, material sense is built upon the discussions and critique of literacy. Through drawing theoretical influences from pragmatism and neo-materialism, the concept of material sense emphasises the momentary, relational, open-ended, and lively nature of interrelationships with materials. In addition, material sense builds an understanding of how consumers creatively learn and change their ways of interacting with materials. The concept of material sense introduces into sustainable consumption research more strongly than before the idea of active agencies of materials and a wide range of interfaces between material relationships in the daily life of consumers. In the article, we define material sense through four dimensions (situationality, temporality, liveliness, corporeality), in relation to which we outline four sustainability related empirical examples as a foundation for applied research in the future.