Muurauskivien pakkasenkestävyys

Muurauskivien pakkasenkestävyyttä testattaessa on todettu, että nykyisellä suomalaisen standardin SFS 2803 mukaisella menetelmälllä aina voida riittävän luotettavasti määrittää tiilien kestävyyttä rakenteissa. Pakkasenkestävyystestin läpäisseet kivet ovat joskus vaurioituneet käytössä; toisaalta testissä vaurioituneet kivet ovat joskus osoittautuneet kestäviksi luonnonolosuhteissa. Ongelma on ollut suurin poltettujen tiilien testauksessa. Pääosiltaan samanlaista menetelmää on käytetty useissa maissa ja myös niissä on testiä yhä enemmän arvosteltu. Tutkimuksessa tarkasteltiin ensin kirjallisuuden perusteella poltettujen tiilien pakkasenkestävyyden testauksessa käytettäviä standardi- ja muita menetelmiä, niiden luotettavuutta sekä tiilien pakkasvaurioiden syitä ja mekanismeja. Tutkimuksen kokeellista osaa varten hankittiin seka pakkasta kestäviä että pakkasta kestämättomiä tiiliä. Tiilien pakkasenkestävyys rakenteissa todellisissa olosuhteissa selvitettiin pystyttämällä vertailuaineistoksi koemuureja luonnonolosuhteisiin. Tiilistä määritettiin useita suomalaisen standardin mukaisia ominaisuuksia, esim. puristuslujuus ja vedenimukyky, joita verrattiin pakkasenkestävyyteen. Koemuureissa pakkasenkestävyyttä testattiin myös standardi- ja muilla menetelmillä. Lisäksi tutkittiin erilaisia mahdollisia pikamenetelmiä, joita tarvittaisiin erityisesti tiilien tuotannon laadunvalvonnassa. Standardin mukaisista ominaisuuksista todettiin, etta pakkasenkestävyyteen vaikuttavat useat tekijät, kuten esim. puristuslujuus ja vedenimukyky. Suomalaisen standardin mukaisen kestävyyden testausmenetelmän tulosten todettiin korreloivan huonosti tiilien kestävyyteen koemuureissa, koska osa vaurioituneista kivistä läpäisi testin ja päinvastoin. Standardin DIN 52252 Teil 3 mukaisen toispuolisen pakkasenkestävyystestin tulosten todettiin vastaavan hyvin tiilien kestävyyttä koemuureissa. Standardin DIN 52252 Teil 3 mukaista menetelmää suositeltiin uudeksi suomalaiseksi standardimenetelmäksi. Lisäksi tutkittiin kirjallisuudessa esitettyjä ja tamän projektin aikana kehitettyjä pikamenetelmiä, joista viimeksi mainitut osoittautuivat melko lupaaviksi. Laajasta koeaineistosta huolimatta ei pikamenetelmaä kehitetty loppuun saakka, vaan se jätettiin lisätutkimusten asiaksi.