Search

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää nuorten kouluyhteisössä syntyvien kokemusten ja liikkumisen välisiä yhteyksiä. Kokemuksellisuutta tarkastellaan nuorten kokeman sosiaalisen tuen sekä subjektiivisen sosiaalisen aseman näkökulmista. Sosiaalinen tuki koostuu yläkoululaisten kokemuksista opettajan ja oppilaan välisistä suhteista, oppilaiden keskinäisistä suhteista sekä vanhemmilta saadusta tuesta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisenä kyselynä keväällä 2015, ja tutkimukseen osallistui 2 026 yläkoululaista. Nuoret jaettiin kuuteen ryhmään sen mukaan, millaista sosiaalista tukea he kokivat saavansa. Vahvaksi koettu tuki yhdistyi korkeammaksi koettuun sosiaaliseen asemaan koulussa. Vanhemmilta saatu tuki oli suoraan yhteydessä nuorten liikkumiseen. Luokkakavereiden tuki oli yhteydessä nuorten liikkumiseen koulussa koetun subjektiivisen sosiaalisen aseman kautta. Kokemus opettajilta saadusta tuesta ei ollut yhteydessä liikkumiseen. Kouluun liittyvissä sosiaalisissa verkostoissa muodostuvat erilaiset subjektiiviset kokemukset ovat yhteydessä nuorten liikkumiseen, ja ne tulisikin huomioida jatkossa nykyistä paremmin pohdittaessa nuorten liikkumisen lisäämisen mahdollisuuksia. Koululla on mahdollisuuksia tasoittaa perhetaustasta kumpuavia eroja nuorten liikkumisessa omilla toimenpiteillään. Toimenpiteissä pitäisi korostaa koulun henkilökunnan roolin sijaan nykyistä voimakkaammin nuorten vertaissuhteita. This study examines the associations between adolescents’ physical activity and their experiences in the school community. The experiences considered here are subjective social status at school and social support, which in this study consists of teacher-student relationships, student-to-student relationships, and support from parents. The data were collected via a survey in spring 2015, in which 2,026 adolescents participated. The adolescents were divided into six groups according to the type of social support they felt they would receive. Strong social support was positively associated with subjective social status at school. Support from parents, but not from teachers, was associated with physical activity. Support from classmates was associated with physical activity through the subjective social status at school. These experiences should be taken into account when considering the possibilities of increasing adolescents’ physical activity. School-based interventios shoud place greater emphasis on peer relations rather than on the role of school staff. peerReviewed

Yläkoulun kaverisuhteet ovat nuorille tärkeitä, ja ne vaikut­tavat monin tavoin nuorten toimintaan. Kaverisuhteissa syntyvät kokemukset ovat yh­teydessä myös nuorten liikku­miseen. Ne ohjaavat esimerkik­si sitä, mitä nuoret välituntisin haluavat ja uskaltavat koulus­sa tehdä. nonPeerReviewed

Digital technologies have been increasingly embedded in students’ everyday lives. Interest-driven socio-digital participation (ISDP) involves students’ pursuit of interests mediated by computers, social media, the internet, and mobile devices’ integrated systems.ISDPis likely to intertwine closely with young people’s social networks that has been scarcely studied quantitatively. To close this gap, the present paper investigated students’ peer selection and influence effects of the intensity of their ISDP and friendship networks. We collected two-wave data by administering a peer nomination to trace students’ friendship networks with peers and a self-reported questionnaire to examine students’ ISDP. Participants were 100 students in Finland (female: 53%; mean age = 13.48, in grade 7 in the first wave). Through stochastic actor-oriented modelling, the results showed that the students’ friendship ties with peers influenced the intensity of their ISDP practices to become more similar. Yet, students did not select peers as friends based on similar intensity levels of ISDP. Utilizing influence effect found in students’ ISDP and their peer networks, we suggest that connected learning (Ito et al., 2013) should be promoted to integrate students’ informal and formal learning in order to bridge the gap between students’ informal interest-related digital practices and formal educational practices. peerReviewed

The present study examines whether characteristics of parents predict the stability of a child’s best friendships across the primary school years. Participants included 1,523 Finnish children (766 boys) who reported involvement in a total of 1,326 reciprocated friendship dyads in the 1st grade (M = 7.16 years old). At the onset of the study, mothers and fathers completed questionnaires describing their own parenting (i.e., behavioral control, psychological control, and affection toward the child) and depressive symptoms. Child scores for peer status (i.e., acceptance and rejection) were derived from 1st grade peer nomination data. Discrete-time survival analyses predicted the occurrence and timing of friendship dissolution, across 1st to 6th grades, for friendships that began in 1st grade. Parent depression and parent psychological control uniquely predicted subsequent child friendship dissolution, above and beyond the contribution of peer status variables. (PsycINFO Database Record (c) 2018 APA, all rights reserved) peerReviewed

Kiviluoma, T. 2018. Vanhemmat ja kaverit 11-15-vuotiaiden urheiluseuraharrastuksen tukijoina. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 72 s., 3 liitettä. Säännöllinen liikunta tukee monipuolisesti lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia. Urheiluseurat ovat keskeisessä asemassa lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden edistäjinä. Urheiluseuratoiminnan kautta voidaan pyrkiä myös laajemmin tukemaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tarkastella 11-15-vuotiaiden urheiluseuraharrastamista sekä vanhempien ja kavereiden tukea urheiluseuraharrastukselle. Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen kyselytutkimus, jonka aineistona käytettiin vuoden 2016 LIITU-tutkimuksen aineistoa. LIITU-tutkimuksessa kerätään koko maan kattavasti tietoa kouluikäisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisestä ja muista liikuntaan yhteydessä olevista tekijöistä. Tämän tutkimuksen kohderyhmänä olivat viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset, joita kyselyyn vastasi yhteensä 4696. Tutkimukseen valitut kysymykset käsittelivät urheiluseuraharrastamista, vanhempien ja kavereiden tukea sekä perheen sosioekonomista taustaa. Analyysimenetelminä käytettiin frekvenssiä, ristiintaulukointia, x2-riippumattomuustestiä sekä yksisuuntaista varianssianalyysiä. Tutkimuksen perusteella 58 prosenttia 11-15-vuotiaista osallistui urheiluseuratoimintaan. Urheiluseuraharrastaminen näyttäisi kuitenkin vähentyvän iän myötä, erityisesti 13. ikävuoden jälkeen. Myös vanhempien ja kavereiden tuki urheilun harrastamiselle näyttäisi vähentyvän iän myötä. Tämän tutkimuksen perusteella vanhempien ja kavereiden tuki näyttäisi vaihtelevan urheiluseuraharrastukseen osallistumisen sekä harrastuksen kilpailullisen tason mukaan. Ne nuoret, jotka osallistuivat aktiivisemmin ja korkeammalla kilpailullisella tasolla urheiluseuraharrastukseen kokivat saavansa enemmän tukea sekä vanhemmiltaan että kavereiltaan. Aktiivisemmin ja korkeammalla kilpailullisella tasolla harrastukseen osallistuvat nuoret ilmoittivat myös perheen sosioekonomista asemaa kuvaavan perheen varallisuusindeksin olevan hieman parempi. Perheen varallisuusindeksi oli parempi myös niiden nuorten keskuudessa, jotka kokivat saavansa van-hemmiltaan enemmän tukea. Vanhempien ja kavereiden tuella näyttäisi olevan tärkeä merkitys urheiluseuraharrastuksen taustalla. Myös perheen sosioekonomisella taustalla näyttäisi olevan jonkinlainen merkitys urheiluseuraharrastamisen kannalta. Nämä tekijät olisi hyvä ottaa huomioon, kun pohditaan keinoja lasten ja nuorten urheiluseuraharrastamisen edistämiseksi ja harrastuksen jatkumisen tukemiseksi. Mahdollisimman monen lapsen ja nuoren urheiluseuraharrastuksen mahdollistaminen ja edistäminen voi vaatia myös urheiluseurojen toimintakulttuurin muokkaamista. Asiasanat: urheiluseuraharrastaminen, lapset ja nuoret, vanhempien tuki, kavereiden tuki Kiviluoma, T. 2018. Parents and peers as supporters of 11 to 15-year old children and adolescents` participation in sport club activities. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master's thesis, 72 pp., 3 appendices. Regular physical activity is a key element of development and well-being of children and adole-cents. Sport clubs have a fundamental role in promoting the physical activity of children and adolescents. Sport clubs have also an opportunity to further support the well-being of children and adolescents. The aim of this thesis was to examine the sport club participation of 11 to 15-year old children and adolescents, as well as the parental and peer support to sport club participation. This study was a quantitative survey based on year 2016 LIITU study`s material. LIITU is a nationwide study, which gathers information about school-aged children and adolescents` physical activity and related factors. The subjects of this study were five-, seven- and nine-graders. A total of 4696 five- to nine-graders responded to LIITU questionnaire. The questions analyzed in this study covered sport club participation, parental and peer support and socioeconomical backround of the family. Statistical methods used were frequensis, crosstabulation, x2-test and One-way ANOVA. Based on this study 58 procent of 11 to 15-year old children and adolescents participated in sport club activities. However participation seems to decrease with age, especially after 13th year of age. Also the parental and peer support seem to decrease with age. According to this study parental and peer support seem to vary depending on sport club participation and the level of the competition. Parental and peer support were greater among those adolescents who participated in sport club activities more actively and competed in a higher level. These adolescents also reported the family affluence scale to be a bit higher. Family affluence scale was also higher among those adolescents who experienced more support from their parents. Parental and peer support seem to have an important role in participation in sport club activities. Also the socioeconomical backround seems to have some kind of meaning when considering the sport club participation. These factors should be considered when discussing the ways to promote sport club participation and to support the continuance of the participation. Changes in sport club procedures might be also required to enable and to promote the participation of as many children and adolescents as possible. Key words: sport club participation, children and adolescents, parental support, peer support

Tässä liikuntaläksykokeilussa tutkittiin, miten erilaiset liikunnalliset kotitehtävät, liikuntaläksyt, toteutuivat koululiikunnan osana ja miten oppilaat kokivat liikuntaläksyt sekä oman osallisuutensa niiden tekemisessä. Liikuntaläksykokeilu toteutettiin lukuvuonna 2015–2016 keskisuomalaisessa koulussa 6.–9.-luokan tyttöjen kanssa, yhteensä 117 tyttöä. Liikuntaläksykokeilun päätteeksi tehdyn oppilaskyselyn vastaukset analysoitiin frekvenssien, ristiintaulukoiden (khiin neliötesti) ja keskiarvovertailujen avulla (varianssianalyysi ja t-testi). Kyselylomakkeen avoimet vastaukset järjestettiin luokkaasteittain ja läksytyypeittäin. Oppilaskyselyn vastausten mukaan liikuntaläksyjä tehtiin ahkerasti. Lähes 90 prosenttia oppilaista teki läksyt aina (89,7 prosenttia). Yli puolet (51,3 prosenttia) vastanneista teki läksyt mieluiten yksin ja neljännes teki ne kavereiden kanssa. Läksyjentekoaktiivisuudessa havaittiin muiden muuttujien suhteen merkittäviä eroja. Läksyt aina tehneet tytöt pitivät läksyistä enemmän, he pitivät läksyjen tekemistä hyödyllisempänä kuin läksyjä vähemmän tehneet tytöt. Heidän mielestään läksyjen tekeminen on lisännyt heidän liikuntaansa ja heille vapaa-ajalla liikkuminen oli mieluisampaa kuin muille tytöille. Vähemmän läksyjä tehneet tytöt eivät pitäneet tärkeänä läksyjen tarkistamista. Oppilaiden mielestä heidän tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. peerReviewed

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää kavereiden yhteyttä lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen ja urheiluseurassa harrastamiseen. Tutkielmassa tarkasteltiin viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä sekä sitä, millainen yhteys heidän kavereillaan siihen oli. Tutkimus perustui maaliskuussa 2016 kerättyyn valtakunnallisen LIITU-tutkimuksen aineistoon. LIITU-tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella ja vastaajia oli yhteensä 5586. Vastaajista 1989 oli viidesluokkalaisia, 1948 seitsemäsluokkalaisia ja 1649 yhdeksäsluokkalaisia. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoinnilla, khiin neliötestillä (χ²) sekä yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) käyttäen IBM SPSS Statistics 22-ohjelmaa. Tutkielma oli laajan kyselytutkimuksen aineiston vuoksi luonteeltaan kvantitatiivinen. Tutkimuksen tulosten mukaan kavereiden tuella oli positiivinen vaikutus lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen, kaverit tukivat useammin liikuntasuosituksen mukaan kuin niiden alle liikkuvia, kaverit tukivat useammin seuraharrastajia kuin niitä, jotka eivät harrastaneet seurassa, ja kavereiden tuki liikkumiselle väheni luokka-asteen noustessa. Tulokset olivat samansuuntaisia riippumatta vastaajien luokka-asteesta. Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että tulokset tukevat pääasiallisesti aiempaa tutkimustietoa samasta aihepiiristä. Tulosten perusteella kaverit ovat merkittävä tekijä lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa. Tutkimustulosten avulla esimerkiksi liikunta-alan ammattilaiset ja lasten ja nuorten vanhemmat voisivat ymmärtää paremmin kavereiden merkitystä liikunta-aktiivisuudelle ja urheiluseuraharrastamiselle. Jatkossa voitaisiin tutkia esimerkiksi sitä, miten eri lajien harrastajat sosiaalistavat lapsia ja nuoria liikuntaan, ja onko yksilö- ja joukkuelajien edustajien välillä tässä eroa. Lisäksi voitaisiin tutkia liikuntaseurassa harrastamisen vaikutuksia kokonaisliikunta-aktiivisuuteen, sillä jopa osa liikuntaseurassa harrastavista lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Myös drop off ilmiön, eli liikunta-aktiivisuuden vähenemisen, syitä tulisi tutkia lisää, jotta murrosiässä tapahtuvaa liikunta-aktiivisuuden hiipumista voitaisiin ehkäistä paremmin. The purpose of this study was to investigate the influence of friends’ support on children’s and adolescents’ physical activity and organized sports. The aim was to scrutinize the influence of support of the friends of fifth, seventh and ninth grade children and adolescents in their physical activity and organized sports. The study is based on a sample of a nationwide LIITU study which was collected in March 2016. The sample was collected by using an electronic questionnaire and it consisted of 5586 pupils, including 1989 fifth graders, 1948 seventh graders and 1649 ninth graders. The data was analyzed with cross tabulation, chi square (χ²) and one-way analysis of variance (ANOVA) by using IBM SPSS Statistics 22 software. Due to the large sample quota of LIITU questionnaire the character of this study was quantitative. The results of the study indicated that friends' support had positive influence on children's and adolescents' physical activity. Also, friends' support on children who meet the physical activity recommendations took place more often than in the case of those who didn't meet the recommendations. Further, friends' support on children in sport clubs took place more often than with those who were not members of sport clubs, and friends’ support on physical activity decreases on higher grades. The results followed the same pattern on every grade included. As a conclusion of the present study it can be stated that the results mainly confirm the previous studies of the subject. The results of this study show that friends play a major role in childrens' and adolescents' physical activity. With the help of these results for example sport professionals and parents could understand more easily the meaning of friends’ influence on children's and adolescents' interest in physical activity and organized sports. Further research should find out how representatives of various sports socialize children to sports and whether there is a difference between team sports and individual sports representatives in this respect. Considering health, not even all the children attending organized sports are physically active enough, and that is why also the effect of sport clubs on total physical activity should be surveyed. To prevent the decrease in physical activity in puberty, the reasons for drop off-phenomenon should also be researched more closely.

Hautala, Harri. 2017. Fyysisen aktiivisuuden yhteys kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos. Tämä tutkimus käsittelee fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen yläasteikäisillä nuorilla. Asiaa tarkastellaan sekä fyysisen aktiivisuuden määrän että sukupuolen mukaan. Tutkimuksen aineisto on kerätty Liiku, opi, osallistu –hankkeen yhteydessä kyselylomakkeilla kolmelta keskisuomalaiselta yläkoululta vuonna 2009. Siihen osallistui noin 670 7.-9. –luokkalaista. Tässä gradussa tutkittiin onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä kaverisuhdeongelmiin ja prososiaaliseen käyttäytymiseen. Analyysissa käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa ja monimuuttujaista varianssianalyysia. Tutkimuksen tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus oli positiivisessa yhteydessä prososiaaliseen käyttäytymiseen. Fyysinen aktiivisuus ja kaverisuhdeongelmat sen sijaan korreloivat negatiivisesti. Sukupuolet erosivat toisistaan siten, että tytöillä oli enemmän prososiaalista käyttäytymistä, mutta kaverisuhdeongelmissa eroa ei ollut. Fyysisen aktiivisuuden osalta aktiivisimmilla oli eniten prososiaalista käyttäytymistä ja vähiten kaverisuhdeongelmia, ja vähiten liikkuvilla puolestaan oli eniten kaverisuhdeongelmia ja vähiten prososiaalista käyttäytymistä. Tulokset olivat samansuuntaisia aiempien tutkimuslöydösten kanssa. Tulokset vahvistavat käsitystä fyysisen aktiivisuuden hyödyllisyydestä sosiaalisiin suhteisiin. Tässä tutkimuksessa fyysisellä aktiivisuudella havaittiin yhteys sekä sosiaalisten ongelmien vähenemiseen että prososiaalisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Fyysisen aktiivisuus korreloi sekä kaverisuhdeongelmien että prososiaalisen käyttäytymisen kanssa vahvemmin tytöillä kuin pojilla. Yhteydet olivat melko heikkoja mutta kuitenkin tällä otoskoolla tilastollisesti merkitseviä. Tässä tutkimuksessa ei selviä, mikä tai mitkä elementit mahdollisesti operoivat fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisen ulottuvuuden välillä. On mahdollista, että esimerkiksi liikkumisen tavalla tai sillä, liikkuuko yksin vai yhdessä, on yhteyttä siihen, millaista sosiaalista käyttäytymistä ilmenee. Jatkotutkimusta tarvittaisiin muun muassa näiden seikkojen selvittämiseen.

Tutkielmassa selvitettiin, miten oppilaan toverisuosio, prososiaalisuus ja käyttäytyminen ovat yhteydessä opettaja-oppilassuhteen lämpimyyteen ja ristiriitaisuuteen 6. luokalla. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolen yhteyttä opettaja- oppilassuhteeseen sekä missä määrin oppilaan sukupuoli, toverisuosio sekä prososiaalisuus ja käyttäytyminen selittävät opettaja-oppilassuhteen lämpimyyttä ja ristiriitaisuutta. Tutkimusaineisto koostui Alkuportaat- seurantatutkimuksen oppilaiden (n = 177) ja heidän opettajiensa kyselyistä. Analyysimenetelminä käytettiin korrelaatioanalyysia, t-testiä sekä hierarkkista regressioanalyysia. Tulokset osoittivat, että opettajat kokivat suhteensa poikiin ristiriitaisempana kuin tyttöihin. Toverisuosio oli kielteisesti yhteydessä opettaja- oppilassuhteen lämpimyyteen ja toveritorjunta oli yhteydessä suhteen ristiriitaisuuteen. Opettaja-oppilassuhteen lämpimyyttä selitti voimakkaimmin prososiaalisuus, kun taas suhteen ristiriitaisuutta selittivät käytöshäiriöt. Oppilaan sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvien muuttujien ja opettaja-oppilassuhteen ristiriitaisuuden välinen yhteys sekä selitysaste (45 %) olivat korkeampia verrattuna suhteen lämpimyyteen (24 %). Ristiriitaisen opettaja-oppilassuhteen ongelmallisuuden takia, tulisi kannustavan ja lämpimän opettaja-oppilassuhteen muodostamiseen kiinnittää enemmän huomiota opettajan koulutuksessa ja opettajan työssä, esimerkiksi järjestämällä aikaa oppilaiden yksilölliseen kohtaamiseen.

Ystävyyssuhteiden on yleensä havaittu olevan yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin, mutta kun niiden laatua ja määrää on tarkasteltu erikseen, yhteydet psyykkiseen hyvinvointiin ovat olleet ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten keski-ikäisten ystävyyssuhteiden määrän ja laadun yhteyttä psyykkisen hyvinvoinnin eri osa-alueisiin. Tutkimuksessa selvitettiin ensimmäiseksi, miten ystävyyssuhteiden määrä on yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Psyykkiseen hyvinvointiin käsitettiin tässä tutkimuksessa kuuluvan psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys sekä se, että henkilö ei ollut masentunut. Toiseksi tarkasteltiin, miten ystävyyssuhteiden laatu ja sitä myös kuvaava yhteisyys ovat yhteydessä edellä kuvattuihin psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueisiin. Lisäksi tarkasteltiin sukupuolten välisiä eroja edellä mainituissa yhteyksissä. Tutkimus perustui professori Lea Pulkkisen vuonna 1968 (n = 271) aloittamaan Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen. Aineistona käytettiin 50-vuotiailta vuonna 2009 kerättyjä tietoja. Tilastollisina analyysimenetelminä käytettiin Spearmanin korrelaatiokertoimia sekä hierarkkista lineaarista regressioanalyysia, jossa tarkasteltiin sukupuolen roolia yhdysvaikutusten avulla. Korrelaatiot osoittivat, että naisilla ystävien määrä oli myönteisesti yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen hyvinvointiin ja elämäntyytyväisyyteen. Miehillä ystävien määrä oli myönteisesti yhteydessä vain sosiaaliseen hyvinvointiin. Ystävien laatu ja yhteisyys olivat naisilla ja miehillä myönteisesti yhteydessä psykologiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä elämäntyytyväisyyteen. Lisäksi mitä parempia miesten ystävyyssuhteiden laatu ja yhteisyys olivat, sitä vähäisempää oli heidän masentuneisuutensa. Naisilla korkea yhteisyys liittyi vähäisempään masentuneisuuteen. Regressioanalyysin perusteella yhteisyys oli selkein psyykkisen hyvinvoinnin selittäjä: mitä korkeampi yhteisyys oli, sitä korkeampaa olivat psykologinen ja sosiaalinen hyvinvointi ja elämäntyytyväisyys ja sitä alhaisempaa oli masentuneisuus. Miehillä lisäksi vähäisempi ystävien määrä liittyi korkeampaan psykologiseen hyvinvointiin. Näyttäisi siltä, että ystävyyssuhteet, erityisesti niiden hyvä laatu, ovat kytköksissä keski-ikäisten psyykkisen hyvinvoinnin eri puoliin. Tämän tutkimuksen tietoa voidaan käyttää pyrittäessä parantamaan keski-ikäisten psyykkistä hyvinvointia.

Maiju Perälä (2015). Yksinäisyyden kokeminen nuoruusiässä. WHO-Koululaistutkimus. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 93 s., 9 liitettä. Nuorten koettua yksinäisyyttä on tärkeää selvittää, jotta tunnistetaan tekijöitä jotka ovat yhteydessä nuorten henkiseen pahoinvointiin, ja osataan puuttua yksinäisyyden kokemiseen varhaisessa vaiheessa. Nuoruudessa yksinäisyyden kokeminen on yleisempää kuin muissa elämänkulun vaiheissa. Pro gradu -tutkielmassani selvitin yksinäisyyden kokemisen yleisyyttä 13- ja 15vuotiailla pojilla ja tytöillä. Lisäksi tutkimuksessani tarkasteltiin ystävyyssuhteiden, itsetunnon ja perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyttä yksinäisyyden kokemiseen yläkouluikäisillä. Aineistonani oli WHO-Koululaistutkimuksen vuoden 2010 Suomen aineisto. 13- ja 15-vuotiaat nuoret (n=4624) vastasivat anonyymisti kyselylomakkeeseen koulun oppitunnilla. Ystävyyssuhteiden, itsetunnon ja perhetekijöiden yhteyttä nuorten yksinäisyyden kokemiseen selvitettiin ristiintaulukoinnilla. Yhteyksien tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin khiin neliötestillä. Ystävyyssuhteiden laatua kuvaavista tekijöistä muodostettiin faktorianalyysin perusteella summamuuttujat erikseen pojille ja tytöille. Yksinäisyyden yhteyttä yksilöllisiin ja perheeseen liittyviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisen logistisen regressioanalyysin avulla. Sukupuolten välillä oli eroa yksinäisyyden kokemisessa, sillä tytöt kokivat poikia yleisemmin itsensä usein yksinäisiksi. 15-vuotiaat tytöt raportoivat 13-vuotiaita yleisemmin yksinäisyyden kokemuksia, pojilla vastaavaa ikäryhmien välistä eroa ei havaittu. Pojat arvostivat ystävien olemassaoloa, kun taas tytöt sitä, että ystävät osoittivat välittämistä ja läsnäoloa. Pojilla havaittiin yhteys myös ystävien lukumäärän ja yksinäisyyden kokemisen välillä, mitä vähemmän pojilla oli ystäviä sitä yleisemmin he kokivat itsensä yksinäisiksi. Myös huono itsetunto oli yhteydessä nuorten yksinäisyyden kokemiseen, tytöillä tämä oli yleisempää kuin pojilla. Uusperheessä asuvilla nuorella oli ydinperheen nuoreen verrattuna suurempi riski kokea yksinäisyyttä. Keskinkertainen tai huono kiintymyssuhteen laatu äitiin oli yhteydessä nuoren usein kokemaan yksinäisyyteen. Nuorten yksinäisyyden kokemista selittivät yksilölliset ja perheeseen liittyvät taustatekijät. Koska nuoret viettävät eniten aikaa koti- ja kouluympäristössä, sekä vanhempien että opettajien on hyvä tarkkailla yläkouluikäisen nuoren hyvinvointia, ja kehittää keinoja ennaltaehkäistä yksinäisyyttä varhaisessa vaiheessa. Tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen hallitseminen auttavat nuorta toimimaan perheympäristössä ja solmimaan ystävyyssuhteita, tässä koululla on tärkeä opetus- ja kasvatusvastuu perheen rinnalla. Avainsanat: yksinäisyys, nuoret, ystävät, perhe Maiju Perälä (2015). Experiencing Loneliness in Adolescence. HBSC Study. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis in health education, 93 pages, 9 appendices. It is important to study the experience of loneliness of adolescents and the factors related to it in order to develop the promotion of mental health of adolescents. Experiencing loneliness is more common in adolescence than in other stages of the lifespan. In this thesis I studied the prevanlence of experiencing loneliness in 13- and 15-year-old boys and girls. In addition, I examined the connection between factors related to friendships, self-esteem and family, and the experience of loneliness of adolescents in Finnish upper comprehensive school. The data were the Finnish Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study of 2010. 13- and 15-year-old adolescents (n=4624) had anonymously answered to a questionnaire during a class during schoolday. The connection between friendships, self-esteem and family factors, and the experience of loneliness of adolescents was studied with cross tabulation. The statistical significance of the connections was studied with a chi-square test. The sum of the variables was formed separately for boys and girls from the factors describing the quality of friendships based on factor analysis. The connection between loneliness, and individual factors and family-related factors was studied with the help of binary logistic regression analysis. The study showed differences between the gender in experiencing loneliness, as girls experienced loneliness more often than boys. 15-year-old girls reported experiences of loneliness more commonly than 13-year-old girls, whereas no age group differences were observed with boys. Boys valued the existence of friends, while girls appreciated the fact that friends showed care and presence. A connection between the number of friends and experiencing loneliness was observed with boys: the less friends boys had, the more lonely they felt. Low self-esteem was also connected with the experience of loneliness of adolescents, which was more common with girls than boys. Adolescents in blended families were in higher risk of experiencing loneliness than adolescents in nuclear families. Mediocre or poor maternal bond was linked with a frequent experience of loneliness of adolescents. Individual and family-related factors explained the experience of loneliness of adolescents. Because adolescents spend most of their time in home and school environments, both parents and teachers should observe the well-being of adolescents in upper comprehensive school and intervene for example in loneliness at an early stage. Good emotional and communication skills helps the adolescent to form friendships. School has an important educational responsibility besides the family to develop school-aged children`s emotional and social skills. Key words: loneliness, adolescents, friends, family

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaveripiirin merkitystä ammattikoululaisten koulumotivaatiossa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, muistuttavatko nuoret kavereitaan motivaation suhteen, solmivatko he uusia kaverisuhteita samanlaisen motivaation perusteella sekä vaikuttaako kaveripiirille tyypillinen motivaatio heidän omaan motivaatioonsa. Motivaatiota tutkittiin sisäisenä koulumotivaationa sekä käyttäytymiseen liittyvinä suoritusstrategioina: tehtävään suuntautumisena ja tehtävän välttelynä. Tutkimusaineisto kerättiin ammattikoulun opiskelijoilta ensimmäisenä (n = 1293) ja toisena (n = 644) opiskeluvuotena Niilo Mäki Instituutin Motivoimaa-hankkeen yhteydessä. Kyselyt toteutettiin Jyväskylän ammatillisen oppilaitoksen kuudella kampuksella syksyllä 2009 ja 2010. Tutkimuksessa havaittiin, että samaan kaveriryhmään kuuluvat nuoret jakoivat samanlaisen sisäisen motivaation ja taipumuksen vältellä koulutehtäviä. Kaverisuhteita myös muodostettiin samanlaisen koulumotivaation perusteella. Toisena opiskeluvuonna muodostuneiden kaveriryhmien nuoret olivat muistuttaneet toisiaan suoritusstrategioiltaan jo ensimmäisenä opiskeluvuonna ennen kaverisuhteiden syntymistä. Sosialisaatiota ei sen sijaan esiintynyt, eli kaveripiiri ei vaikuttanut nuoren omaan koulumotivaatioon. Kun tulevaisuudessa suunnitellaan koulumotivaatiota tukevia interventiohankkeita ammattikouluikäisille, olisi hyvä huomioida kaveripiirin valikoituminen näkyvien suoritusstrategioiden perusteella ja kohdentaa interventioita erityisesti kaveriryhmiin, joille on tyypillistä heikko motivaatio ja koulutehtävien välttely. peerReviewed

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kaveritorjunnan ja kielellisen kehityksen yhteyttä peruskoulun kolmena ensimmäisenä vuonna. Tutkimuksessa tarkasteltiin lasten kaveritorjunnan yhteyttä esikoulussa mitattuihin lukemisen esitaitoihin ensimmäisellä luokalla, luetun ymmärtämiseen ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla sekä tuottavaan kirjoittamiseen toisella luokalla. Lisäksi ensimmäisellä luokalla tutkittiin vastavuoroisten ystävyyssuhteiden yhteyttä lukemisen esitaitoihin. Kaikkia näitä taitoja mitattiin kirjallisilla testeillä, joita oppilaat täyttivät koululuokassa koulutettujen tutkijoiden valvonnan alaisena. Tutkimus perustuu vuosina 2006–2010 toteutettuun pitkittäistutkimukseen, joka on osa laajempaa Alkuportaat-tutkimushanketta. Tutkittavana olivat oppilaat Kuopion (799 oppilasta) ja Laukaan (244 oppilasta) alueilta, eli n= 1043. Tutkittavista poikia oli 53,1 % ja tyttöjä 46,9 %. Ensimmäisellä luokalla torjutut suoriutuivat lukemisen esitaitotehtävissä ei-torjuttuja heikommin tilastollisesti merkitsevästi kolmessa tehtävässä kahdeksasta, mutta myös muiden tehtävien kohdalla suunta oli se, että torjutut suoriutuivat ei-torjuttuja heikommin. Lisäksi, torjunnalla oli mitattuihin taitoihin suurempi vaikutus kuin sillä, oliko lapsella vastavuoroisia kaverisuhteita vai ei. Kroonisesti torjuttujen lasten luetun ymmärtämisen taso oli selvästi heikompi kuin ei-torjutuilla tai ei-kroonisesti torjutuilla, mutta kroonisesti torjutut kehittyivät muita ryhmiä nopeammin peruskoulun kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Tuottavan kirjoittamisen tehtävässä kroonisesti torjutut kirjoittivat selkeästi vähemmän koherentteja tekstejä kuin ei-torjutut ja ei-kroonisesti torjutut. Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että torjunnalla on negatiivinen yhteys lasten lukemaan ja kirjoittamaan oppimiseen, ja lisäksi on syytä uskoa, että pitkään jatkunut torjunta vaikuttaa lapsiin lyhytkestoista enemmän.

Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät selittävät kotkalaisten suomalaistaustaisten nuorten ystävyyssuhteita ja kontaktihalukkuutta maahanmuuttajien kanssa. Halutaan reasoned action- ja planned behavior -teorioiden mukaisesti erottaa toisistaan kaksi eri asennetyyppiä ryhmien välisissä suhteissa: asenne käyttäytymistä eli maahanmuuttajakontakteja kohtaan (kontaktihalukkuus) ja asenne kohdetta eli maahanmuuttajia kohtaan ja tutkia, miten nämä asennetyypit selittävät ryhmien välistä käyttäytymistä eli ystävyyssuhteita. Tutkimuksessa käännetään myös perinteinen kontaktihypoteesi toisinpäin ja hyödynnetään kontaktihypoteesin uudempia tutkimussuuntauksia. Tutkimus perustuu ”Etninen syrjintä Kaakkois-Suomessa” -tutkimushankkeessa syksyllä 2007 kerättyyn aineistoon Kotkan neljässä eri yläkoulussa. Aineisto koostuu yli 700 kotkalaisen yläkouluikäisen suomalaistaustaisen nuoren kyselylomakkeeseen antamista vastauksista. Analyysimenetelmänä käytettiin askeltavaa regressioanalyysiä. Tutkittiin erikseen kontaktihalukkuutta selittäviä tekijöitä sekä ystävyyssuhteita selittäviä tekijöitä. Ystävien myönteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan lisäävät nuorten kontaktihalukkuutta, samoin nuorten omat aikaisemmat myönteiset kokemukset maahanmuuttajakontakteista sekä välilliset kontaktit eli se, että heidän ystävillään on maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Kontaktihalukkuutta vähentää ahdistus ajatuksesta joutua tekemisiin maahanmuuttajien kanssa sekä voimakas suomalainen identiteetti. Tytöt suhtautuvat myönteisemmin maahanmuuttajakontakteihin kuin pojat ja asuinalueilla, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, suhtaudutaan kielteisemmin maahanmuuttajakontakteihin kuin asuinalueilla, joilla maahanmuuttajia asuu vähemmän. Myös yleinen sosiaalinen ahdistuneisuus lisää kontaktihalukkuutta maahanmuuttajien kanssa. Nuorten ryhmien välisiä ystävyyssuhteita lisää eniten välilliset kontaktit eli se, että heidän ystävillään on maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Myös omat myönteiset aikaisemmat kokemukset maahanmuuttajakontakteista lisäävät ryhmien välisten ystäväsuhteiden määrää samoin kuin koulun muiden oppilaiden myönteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan sekä nuorten omien suomalaistaustaisten ystävien lukumäärä. Voimakas suomalainen identiteetti puolestaan vähentää ryhmien välisten ystäväsuhteiden määrää. Tutkimuksen mukaan kontaktihalukkuus tai asenteet maahanmuuttajia kohtaan ei selitä ystävyyssuhteita. Tutkimuksessa haluttiin kääntää perinteinen kontaktihypoteesi toisinpäin, mutta sen sijaan tutkimustulos vahvisti kontaktihypoteesia. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että asenne käyttäytymistä kohtaan (kontaktihalukkuus) ja itse käyttäytyminen (ystävyyssuhteet) ovat eri asioita ja niitä selittävät eri tekijät. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat yleisen asennetutkimuksen puolelta Ajzen (1988) ja Ajzen & Fishbein (2000) sekä ryhmien välisten suhteiden tutkimuksen puolelta Verkuyten (2001), Verkuyten & Masson (1995), Brown & Hewstone (2005), Allport (1954) ja Dovidio, Gaertner & Kawakami (2003).

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sisäkorvaistutetta käyttävien oppilaiden (jatkossa SI-oppilaiden) sosiaalista asemaa lähikouluissa luokilla 1–4. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, oliko SI-oppilaille muodostunut ystävyyssuhteita ja vastavuoroisen torjunnan suhteita muiden luokkalaisten kanssa ja olivatko he osana kaveriryhmiä. Lisäksi tutkittiin, muuttuiko heidän sosiaalinen asemansa luokilla 1–4. Tutkimuksen kohteena oli kuusi lähikoulun luokkaa, joissa opiskeli SI-oppilas. Tutkimus tehtiin sosiometrisellä menetelmällä, jossa luokkien oppilaat valitsivat kolme mieluisinta ja kolme vähiten mieluista leikkitoveria. Tulokset analysoitiin muodostamalla nimeämisten perusteella sosiogrammeja. Lisäksi SI-oppilaille laskettiin standardoidut z-pistemäärät neljään kategoriaan: suosio, epäsuosio, sosiaalinen suosio ja sosiaalinen näkyvyys. Tutkimuksessa ilmeni, että lähes puolet (45,8 %) kaikista SI-oppilaiden sosiaalisen aseman statuksista oli torjutun statuksia. SI-oppilaiden sosiaalinen asema vaihteli eri vuosiluokilla, ja erityisesti kolmannella luokalla se usein heikkeni. Kuitenkin yli puolet SI-oppilaista kuului johonkin kaveriryhmään vähintään yhdellä vuosiluokalla ja lähes kaikilla heistä oli ystävyyssuhteita. Tutkimustulosten mukaan SI-oppilaat olivat lähikoulussaan heikommassa sosiaalisessa asemassa kuin heidän kuulevat vertaisensa. Sosiaaliseen asemaan vaikuttavat kuitenkin useat asiat, esimerkiksi persoonallisuus, ja niitä olisi kiinnostavaa selvittää jatkotutkimuksena. peerReviewed

Nuorten fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavien tekijöiden tunteminen on perusteltua paitsi nuoruusiän terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseksi niin myös yleisemmin kansanterveydellisistä syistä. Tutkimusten mukaan sekä vanhemmat että kaverit vaikuttavat monin eri tavoin lasten ja nuorten fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntaan sosiaalistumiseen. Monen nuoren kohdalla liikunnan harrastaminen hiipuu murrosiässä, mutta sosiaalinen tuki näyttäisi olevan yksi fyysistä aktiivisuutta ylläpitävistä tekijöistä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten vanhempien ja kavereiden tuki ovat yhteydessä nuoren fyysiseen aktiivisuuteen viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaisilla (n=2764). Tutkimus perustuu kyselyaineistoon, joka on kerätty keväällä 2014 Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen LIITU-tutkimusta varten. Aineiston analysointi toteutettiin khiin-neliötestillä, yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA) ja lineaarisella regressioanalyysillä. Tulosten mukaan aktiivisesti liikkuvat nuoret saivat useammin vanhemmiltaan tukea, ja kokivat kavereiden kanssa liikkumisen tärkeämmäksi kuin vähemmän liikkuvat nuoret. Vanhempien tuen mää- rä ja sen yhteys nuorten fyysiseen aktiivisuuteen kävi vähäisemmäksi ylemmillä vuosiluokilla sekä aktiivisesti että vähemmän liikkuvien ryhmässä. Kavereiden merkitys fyysistä aktiivisuutta estävänä tekijänä yleistyi iän myötä erityisesti vähemmän liikkuvien nuorten ja poikien keskuudessa. Sekä vanhemmat että kaverit voivat tarjota merkittävää tukea nuorten liikkumiselle, vaikkakin murrosiässä itseohjautuvuus ja autonomia vapaa-ajan valinnoissa lisääntyvät. Vertaisryhmän merkitys korostuu pyrittäessä edistämään yläkouluikäisten fyysistä aktiivisuutta, sillä kavereiden liikkumattomuus ja vähäinen liikunnan arvostus voivat muodostaa vaikeasti ylitettävän esteen nuoren liikkumiselle. peerReviewed