Search

Tämän tutkielman tarkoituksena on kehittää prediktiivinen malli, jolla ennustetaan Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa lähivuosina suoritettavien luonnontieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintojen lukumääriä. Mallin estimointiin käytettävä aineisto koostuu kolmesta osasta: vuosina 1996–2004 tiedekunnassa aloittaneet opiskelijat, vuosina 2005–2015 tiedekunnassa alemmasta korkeakoulututkinnosta aloittaneet opiskelijat ja vuosina 2005–2016 tiedekunnassa ylemmästä korkeakoulututkinnosta aloittaneet opiskelijat. Jokaiselle aineiston osalle sovitetaan omat toisistaan riippumattomat osamallit. Tutkintoennusteet saadaan ennustamalla aineistoon kuuluville yhä tutkintoa vaille oleville opiskelijoille mahdolliset tutkinnot seuraaville kalenterivuosille. Vuonna 2005 ja sen jälkeen aloittaneiden opiskelijoiden opintoja mallinnetaan käyttäen tilaketjuja, joiden tilat määritellään opiskelijan opintopistekertymän ja aktiivisen opinto-oikeuden perusteella. Mallissa opiskelijat suorittavat aina kalenterivuoden päätteeksi tilasiirtymän mallin tilasta toiseen ja tutkintoennusteita varten opiskelijoille arvotaan tilasiirtymät tuleville kalenterivuosille. Opiskelijoille estimoidaan multinomiaalisella logistisella regressiolla tilasiirtymätodennäköisyydet, joiden perusteella tilasiirtymät arvotaan. Tilasiirtymätodennäköisyyksiä selitetään opiskelijoiden ominaisuuksilla, kuten opintojen kestolla ja opiskelijan iällä opintojen alussa. Mallin regressiokertoimet estimoidaan hierarkkisella Bayes-mallilla käyttäen Markovin ketju Monte Carlo -menetelmää. Ennen vuotta 2005 aloittaneiden opiskelijoiden aineistolle sovitetaan yksinkertaisempi malli, jossa opiskelijoiden tutkinnonsuorittamistodennäköisyyksiä estimoidaan binäärisellä logistisella regressiolla. Ennusteita varten sovitetaan useita erilaisia malleja, jotka eroavat toisistaan sen perusteella, kuinka malleissa käytettävät selittävät muuttujat on valittu. Eri malleilla saatuja tutkintoennusteita vertaillaan ja pohditaan, millä mallilla saadaan parhaimmat tutkintoennusteet. Myös siirtymätodennäköisyyksiä estimoivia regressiokertoimia tulkitaan ja katsotaan, mitkä tekijät vaikuttavat positiivisesti ja mitkä negatiivisesti yliopisto-opintojen etenemiseen. Lisäksi opiskelijoiden tutkinnonsuorittamistodennäköisyyksiä vertaillaan simuloimalla erilaisten opiskelijoiden opintojen kulkua opintojen alusta seitsemän vuotta eteenpäin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka yliopisto-opiskelijat kokevat kehitysprojektiin osallistumisen ja monitieteisen tiimityön tukeneen työelämätaitojen ja asiantuntijuuden kehittymistä sekä selvittää asiakasyritysten edustajien käsityksiä opiskelijoiden osaamisesta ja työelämävalmiuksista. Lisäksi selvitettiin, millaista hyötyä asiakkaat kokivat projektiin osallistumisesta olleen. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla Jyväskylän yliopiston Monitieteiseen työelämäprojektiin osallistuneita opiskelijatiimejä sekä yritysasiakkaita. Ryhmähaastatteluihin osallistuneita opiskelijoita oli 15 ja asiakkaita neljä. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tulokset osoittivat, että yliopisto-opiskelijat kokivat kehitysprojektiin osallistumisen vaikuttaneen positiivisesti omien työelämätaitojen ja asiantuntijuuden kehitykseen ja pitivät sitä motivoivana ja hyödyllisenä oppimiskokemuksena. Uusien tietojen ja taitojen oppimista tukivat erityisesti monitieteinen tiimityöskentely sekä projektimuotoinen työskentelytapa. Kehitysprojektin aikana tapahtui sekä uuden oppimista että jo olemassa olevan osaamisen tunnistamista. Lisäksi opiskelijat kokivat kehitysprojektin lisänneen rohkeutta ja varmuutta siirtyä työelämään. Asiakkaat olivat pääosin tyytyväisiä opiskelijoiden työskentelyyn ja lopputulokseen, vaikka toivoivat opiskelijoilta lisää luottamusta omaan osaamiseen.

Artikkelin tavoitteena on luoda katsaus opiskelijoiden kokemuksiin yliopisto-opintojen eroista lukio-opintoihin verrattuna ja tunnistaa niistä erityisesti viestintä- ja kieliopintoihin liittyviä haasteita. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuosina 2012 ja 2014 kaikille Jyväskylän yliopiston opiskelijoille suunnatulla kyselyllä. Tätä artikkelia varten tarkasteluun on valittu kyselyn laadullisista osioista ne, jotka valottavat yliopistoopintojen kielellisiä ja viestinnällisiä haasteita. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksessa havaittiin, että haasteet liittyvät erityisesti tiedeyhteisön kielenkäyttö- ja toimintatapoihin sosiaalistumiseen. Työelämässä vaadittavaan asiantuntijaosaamiseen peilattuna yliopisto-opinnot eroavat sekä käytänteiltään että tekstilajeiltaan. Tulosten valossa viestintä- ja kieliosaamisen kehittyminen näyttäytyy keskeisenä osana opiskelijoiden tietokäytänteitä ja asiantuntijuutta. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen, millaisena tulevaisuuden journalistit eli journalistiikan opiskelijat näkevät ammattinsa tulevaisuuden ja mikä heitä motivoi opiskelemaan journalisteiksi. Tutkimusta varten on haastateltu opiskelijoita viidestä eri yliopistosta Suomesta, Ruotsista, Virosta, Puolasta ja Venäjältä. Määrällisellä tutkimuksella pyritään selvittämään, syntyykö maiden välille merkittäviä eroja ja millaisia keskeisimmät erot ovat. Tutkimuksessa perehdytään lisäksi syvällisemmin Suomen, Ruotsin ja Viron journalistikoulutukseen ja maiden journalistikoulutusten historiaan, joita peilataan opiskelijoiden vastauksiin. Tutkimusta taustoittavat suomalaisilta journalisteilta kerätyt vastaukset (Jyrkiäinen 2008) hyvin samantapaisiin kysymyksiin sekä pohdinta journalistin ammattiin ja profession käsitteeseen liittyvästä keskustelusta. Profession käsitettä peilataan myös Suomen, Ruotsin ja Viron vertailuyliopistojen opetussuunnitelmien sisältöön. Keskeisin löydös tässä tutkimuksessa on, että tulevat journalistit ovat motivoituneita opintoihinsa ja suhtautuvat mediamurroksesta ja yt-neuvottelujen leimaamasta aikakaudesta huolimatta jopa yllättävän positiivisesti journalistin ammatin tulevaisuuteen, vaikka työllistyminen omalle alalle ja toimeentulo journalistin työllä toisaalta huolettavat isoa joukkoa heistä. Journalistin ammatin uskotaan säilyvän ja pysyvän tarpeellisena kanavista riippumatta. Eniten maakohtaisia eroja muodostuu puolestaan Venäjän ja muiden maiden välille. Venäläiset pitävät tärkeänä esimerkiksi hyvää palkkaa ja työn mukanaan tuomaa statusta, kun taas esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset keskittyvät mieluummin penkomaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Tutkimuksesta selviää myös, että suurin osa opiskelijoista arvostaa hidasta ja asiantuntevaa journalismia. Opiskelijat kuitenkin uskovat journalismin viihteellistyvän tulevaisuudessa.

Rosina Heikelistä (1842–1929) tuli Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri vuonna 1878. Hän ehti kouluttautua lääkintävoimistelijaksi ja kätilöksi, ennen kuin pääsi erivapaudella opiskelemaan lääketiedettä Keisarillisessa Aleksanterin -yliopistossa olematta kuitenkaan kirjoilla yliopistolla. Häntä ei laillistettu lääkäriksi, mutta anomuksesta hän sai oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia. Heikel toimi Helsingin piirilääkärinä ja hoiti naisten– ja lastentauteja. Hän oli tärkeä esikuva monille nuorille naisille.

The overall aim of the doctoral dissertation was to examine the interaction between students’ experiences of self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. The first aim was to examine the interaction between self- and co-regulation of learning at the early stages of university studies. Furthermore, the aim was to investigate what kind of individual combinations can be identified among students based on their experiences of self- and co-regulation of learning. The second aim was to examine students’ experiences of study-related exhaustion and the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion at the early stages of their studies. Third, the aim was to investigate the stability and change in students’ experiences of self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies and how these were related to each other during studies. The dissertation consists of three original studies. The dissertation applied a mixed-methods approach combining qualitative and quantitative methods, a variable- and a person-oriented approach as well as cross-sectional and longitudinal data. Studies I and II examined students’ experiences of self- and co-regulation of learning at the early phases of studies. In addition, Study II explored the differences among the profiles in terms of self-reported study-related exhaustion. Study III investigated students’ experiences of the stability and change in self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. In Study I, applying a person-oriented approach, three different profiles related to self- and co-regulation of learning were identified through qualitative methods: 1) self-regulated students not using co-regulation; 2) actively co-regulating students with average self-regulation skills and 3) students with self-regulation problems relying on co-regulation. To achieve a more comprehensive picture of different combinations of self- and co-regulation of learning, Study II explored the individual combinations related to self- and co-regulation of learning through quantitative methods. In Study II, four different profiles were identified: 1) self-regulated students with a low level of peer learning and low perceived value of peer support; 2) self-regulated students with a high level of peer learning and high perceived value of peer support; 3) students with self-regulation problems, a high level of peer learning and high perceived value of peer support and 4) students with self-regulation problems, a low level of peer learning and average perceived value of peer support. Studies I and II showed similarities among the profiles. Study II further indicated that the profiles differed in terms of self-reported study-related exhaustion. Self-regulated students with a low level of peer learning and low perceived value of peer support reported the lowest levels of study-related exhaustion. Students with self-regulation problems, a high level of peer learning and high perceived value of peer support reported the highest levels of study-related exhaustion. The results showed that problems in self-regulation explained self-reported study-related exhaustion. Study III showed that experienced study-related exhaustion increased during studies. However, the results also showed a large individual variation in study-related exhaustion. The students whose exhaustion decreased described that they had been able to develop their self-regulation skills through other students’ support. Students whose study-related exhaustion remained low evaluated their self-regulation skills as good. They experienced that they did not need other students’ support in the regulation of learning. The students whose study-related exhaustion remained average, high or increased described more problems in self-regulation. Most students emphasised that other students' support had an important role in their studying because of problems in self-regulation. However, not all students took an advantage of other students’ support in the regulation of learning despite of problems in self-regulation. In conclusion, this doctoral dissertation provides new knowledge on the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during university studies. The dissertation showed individual differences in self- and co-regulation of learning by identifying different student profiles related to self- and co-regulation of learning. The study showed that the profiles differed in terms of experienced study-related exhaustion. The dissertation demonstrated that regulation skills have an important role in experienced study-related exhaustion during university studies. The dissertation showed the importance of using a mixed-methods approach in order to achieve a more comprehensive picture of the interaction between self- and co-regulation of learning and study-related exhaustion during studies. Keywords: self-regulation of learning, co-regulation of learning, study-related exhaustion, higher education Tämä väitöstutkimus tarkasteli oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välistä yhteyttä yliopisto-opintojen aikana. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella oppimisen itse- ja yhteissäätelyn välistä yhteyttä yliopisto-opintojen alkuvaiheessa ja tunnistaa erilaisia opiskelijaprofiileja oppimisen itse- ja yhteissäätelyyn liittyen. Toinen tavoite oli tutkia opiskelijoiden kokemuksia opiskelu-uupumuksesta sekä oppimisen itse- ja yhteissäätelyn ja opiskelu-uupumuksen välistä yhteyttä opintojen alkuvaiheessa. Kolmantena tavoitteena oli tutkia opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyyn sekä opiskelu-uupumukseen liittyvien kokemusten pysyvyyttä ja muutosta yliopisto-opintojen aikana. Väitöstutkimus perustuu kolmeen osatutkimukseen, joissa yhdistettiin kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia menetelmiä, muuttuja- ja henkilösuuntautunutta lähestymistapaa sekä poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimusasetelmaa. Osatutkimukset I ja II tutkivat opiskelijoiden kokemuksia oppimisen itse- ja yhteissäätelystä opintojen alkuvaiheessa. Lisäksi osatutkimus II tarkasteli profiilien välisiä eroja koetun opiskelu-uupumuksen suhteen. Osatutkimus III tutki oppimisen itse- ja yhteissäätelyn ja koetun opiskelu-uupumuksen pysyvyyttä ja muutosta opintojen aikana. Osatutkimuksessa I tunnistettiin henkilösuuntautuneen lähestymistavan ja kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla kolme erilaista profiilia opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyn perusteella: 1) hyviä itsesäätelytaitoja kuvaavat opiskelijat, jotka eivät korostaneet oppimisen yhteissäätelyä; 2) aktiivisesti oppimisen yhteissäätelyä hyödyntävät opiskelijat, jotka kuvasivat suhteellisen hyviä itsesäätelytaitoja ja 3) itsesäätelyn ongelmia kuvaavat opiskelijat, jotka tukeutuivat oppimisen yhteissäätelyyn. Osatutkimuksessa II tunnistettiin neljä erilaista profiilia oppimisen itse- ja yhteissäätelyn perusteella kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien avulla: 1) hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa ja eivät kokeneet muiden opiskelijoiden tukea tärkeäksi opiskelussa; 2) hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat opiskelu muiden opiskelijoiden kanssa ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa; 3) itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat muiden opiskelijoiden kanssa opiskelu ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa ja 4) itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa mutta korostivat muiden opiskelijoiden tuen tärkeyttä opiskelussa. Osatutkimuksissa I ja II tunnistettiin samankaltaisia opiskelijaprofiileja. Osatutkimus II osoitti, että profiilien välillä oli eroja koetun opiskelu-uupumuksen suhteen. Hyviä itsesäätelytaitoja raportoivat opiskelijat, jotka opiskelivat vähän muiden opiskelijoiden kanssa ja eivät kokeneet muiden opiskelijoiden tukea tärkeäksi opiskelussa, kokivat vähiten opiskelu-uupumusta. Eniten opiskelu-uupumusta kokivat oppimisen itsesäätelyn ongelmia raportoivat opiskelijat, joilla korostuivat muiden opiskelijoiden kanssa opiskelu ja muiden opiskelijoiden tuen tärkeys opiskelussa. Tulokset osoittivat, että ongelmat oppimisen itsesäätelyssä olivat yhteydessä koettuun opiskelu-uupumukseen. Osatutkimus III osoitti, että koettu opiskelu-uupumus lisääntyi opintojen aikana. Tulokset osoittivat kuitenkin suurta yksilöllistä vaihtelua opiskelu-uupumuksen suhteen. Opiskelijat, joiden uupumus väheni opintojen aikana, kuvasivat pystyneensä kehittämään itsesäätelytaitoja muiden opiskelijoiden tuen avulla. Opiskelijat, joiden uupumus pysyi vähäisenä, kuvasivat hyviä itsesäätelytaitoja. He kokivat, että he eivät tarvinneet muiden opiskelijoiden tukea oppimisen säätelyssä. Opiskelijat, joiden uupumus pysyi suhteellisen korkeana, korkeana tai lisääntyi opintojen aikana, kuvasivat enemmän ongelmia oppimisen itsesäätelyssä. Suurin osa heistä kuvasi tarvitsevansa muiden opiskelijoiden tukea opiskelussa oppimisen säätelyn ongelmien vuoksi. Kaikki opiskelijat eivät kuitenkaan hyödyntäneet muiden opiskelijoiden tukea oppimisen säätelyssä itsesäätelyn ongelmista huolimatta. Tämä väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välisestä yhteydestä yliopisto-opintojen aikana. Väitöstutkimus osoitti yksilöllisiä eroja opiskelijoiden oppimisen itse- ja yhteissäätelyssä tunnistamalla erilaisia opiskelijaprofiileja. Tutkimus osoitti, että profiilien välillä oli eroja koetussa opiskelu-uupumuksessa. Väitöstutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että oppimisen säätelytaidoilla on tärkeä merkitys opiskelu-uupumuksen kannalta. Tutkimus osoitti, että monimenetelmällisen lähestymistavan avulla oli mahdollista saada syvällisempi käsitys oppimisen itse- ja yhteissäätelyn sekä opiskelu-uupumuksen välisestä yhteydestä opintojen aikana. Avainsanat: Oppimisen itsesäätely, oppimisen yhteissäätely, opiskelu-uupumus, yliopisto-opinnot