Search

Tässä luvussa tarkastelemme Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen, Kulutustutkimuksen seuran ja ympäristöministeriön yhdessä järjestämän työpajan ”Kiertotalouden kuluttajapalvelut” havaintoja. Työpaja järjestettiin Helsingissä Kulutustutkimuksen seuran kevätseminaarin yhteydessä 5.5.2022. Siihen kutsuttiin akateemisia tutkijoita, joiden pääasiallinen tutkimusala on kulutustutkimus. Työpajaan osallistui yhteensä yhdeksän tutkijaa neljästä eri suomalaisesta yliopistosta ja kaksi tutkijataustaista kiertotalouden asiantuntijaa ympäristöministeriöstä. Osallistujien asiantuntemus liittyi monipuolisesti kuluttajakysymyksiin, markkinointiin, kestävyyteen ja kiertotalouskysymyksiin useista näkökulmista. nonPeerReviewed

PurposeThis paper explores economic moralities in self-organised alternative economies and argues that the diverse economies approach is particularly useful in elaborating the self-understandings of such economic communities. The analysis focuses on two types of alternative economies in Finland: ridesharing and timebanking.Design/methodology/approachThrough qualitative data, the paper looks into moments of negotiation where economic moralities of self-organised alternative economies are explicitly debated. The main research data consists of social media conversations, supplemented by a member survey for the participants of the studied timebank. The data are analysed through theory-guided qualitative content analysis.FindingsThe analysis shows that the moments of negotiation within alternative economies should not be understood as simple collisions of mutually exclusive ideas, but rather as complex processes of balancing between overlapping and partly incommensurable economic moralities. While self-organised alternative economies might appear as functionally uniform at the level of their everyday operations, they still provide considerable leeway for different conceptions of the underlying normative commitments.Originality/valueTo date, there is little qualitative research on how the participants of self-organised alternative economies reflect the purpose and ethics of these practices. This study contributes to the body of diverse economies research by analysing novel case studies in the Finnish context. Through empirical analysis, this paper also provides a theoretical framework of how the different economic moralities in self-organised alternative economies can be mapped.

Vuoden 2018 IFLA konferenssi pidettiin Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Paikalle oli kokoontunut reilu 3500 konferenssivierasta yli sadasta maasta. Erilaisia tapahtumakokonaisuuksia oli liki kolmesataa aihekohtaisista sessioista toimielinten tapaamisiin ja lyhyisiin seitsemän minuutin lightning talks -pikaesitelmien kokonaisuuksiin. Lisäksi vielä epäviralliset tapahtumat ja vierailut suuren metropolin kirjastoihin ja nähtävyyksiin täyttivät nopeasti vierailijan kalenterin.

Research has not investigated the use of competitions-hackathons as a citizen engagement tool to motivate and activate citizen's engagement in entrepreneurship driving sustainable tourism development. This paper fills in this gap by using the SHARE Challenge as a case study. SHARE is a competition-based crowdsourcing project launched by the Government of South Australia aiming to engage citizens in sharing economy entrepreneurial ventures. The competition received 88 eligible ideas from different stakeholders, and the study conducted a content analyses of these ideas for investigating the profile of the citizens and the type of the sharing economy ideas that were inspired by the SHARE. Tourism was found to be the sector attracting most of the submitted ideas for starting-up a sharing economy entrepreneurial venture aiming to make sustainable use of tourism resources. The findings provide evidence on how SHARE has 'educated', inspired, and activated the citizens to engage in sustainable entrepreneurship. Refereed/Peer-reviewed

Vuoden 2018 IFLA konferenssi pidettiin Kuala Lumpurissa, Malesiassa. Paikalle oli kokoontunut reilu 3500 konferenssivierasta yli sadasta maasta. Erilaisia tapahtumakokonaisuuksia oli liki kolmesataa aihekohtaisista sessioista toimielinten tapaamisiin ja lyhyisiin seitsemän minuutin lightning talks -pikaesitelmien kokonaisuuksiin. Lisäksi vielä epäviralliset tapahtumat ja vierailut suuren metropolin kirjastoihin ja nähtävyyksiin täyttivät nopeasti vierailijan kalenterin. nonPeerReviewed

Kuluttajien tavoille ja tottumuksille saada tuotteita käyttöönsä on tullut useita vaihtoehtoja perinteisen tuotteiden omistamisen rinnalle, kun jakamistalous periaatteineen on alkanut levittäytyä useille eri liiketoiminnan alueille majoituksesta liikkumiseen. Omistamisen sijaan kuluttajat voivat halutessaan käyttää jakamiseen, vuokraamiseen ja yhteiskäyttöön pohjautuvia palveluita, joiden kautta on mahdollista saada tuote väliaikaisesti kuluttajan omaan käyttöön ilman sen omistamista. Usein omistaminen on yhä selkeästi suositumpi vaihtoehto enemmistölle kuluttajista, mutta jakamistalouteen perustuvien palveluiden käytön suosio on kasvamaan päin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisia hyötyjä ja haittoja kuluttajat liittävät tuotteiden jakamiseen ja yhteiskäyttöön auton kontekstissa. Vastavuoroisesti selvitetään millaisia hyötyjä ja haittoja kuluttajat kokevat liittyvän auton omistamiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto tutkimusta varten kerättiin haastattelemalla kymmentä henkilöä, joista viisi asuu taloyhtiössä, jossa on käytössä yhteiskäyttöauto. Lisäksi haastateltiin viittä henkilöä, jotka ovat yhteiskäyttöpalvelu City Car Clubin jäseniä ja käyttävät palvelua aktiivisesti. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimustuloksia analysoitiin sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että jakamisen hyötyinä nousivat esiin vapaus vastuista, käytön edullisuus ja käytännöllisyys sekä mukana tuleva ympäristönäkökulma. Haittapuoliksi miellettiin ajoittaiset ongelmat saatavuuden suhteen sekä suunnitelmallisuus menojen suhteen, joka vähentää liikkumisen joustavuutta. Omistamisen haittoina pidettiin taloudellista vastuuta sekä huolta tuotteen toimivuudesta. Omistamisen hyödyiksi nousivat tuotteen tuttuus, mahdollisuus käyttää autoa aina halutessaan ja oikeus pitää autoa haluamassaan kunnossa.

Julkaisussa on selvitetty ympäristönäytteiden pitkäaikaisen säilytyksen ja yhteiskäytön nykytila ja kehittämistarpeet Suomessa. Selvityksessä on huomioitu elollisia tai elottomia ympäristönäytteitä keräävät ja tallentavat tutkimuslaitokset, yliopistot ja luonnontieteelliset museot. Ihmisperäisten näytteiden tallentaminen (ns. biopankit) on tässä selvityksessä jätetty vähemmälle huomiolle. Julkaisu koostuu itsenäisistä kappaleista, jotka ovat luettavissa myös erillisinä omina osakokonaisuuksinaan. Julkaisussa pyritään luomaan pohja laajemmalle yhteistyölle ympäristönäytteiden sekä näytteitä käsittelevän tiedon tallennukseen ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Selvityksen mukaan ympäristönäytteiden säilytystä ja hyötykäyttöä voidaan kehittää toimintoja keskittämällä ja laitosten välistä yhteistyötä tehostamalla sekä välittämällä aineistoja käsittelevä informaatio laajempaan saatavuuteen. Nämä toimet myös vähentävät ympäristönäytteiden keräämiseen ja säilyttämiseen liittyviä päällekkäisyyksiä.

Raportti liittyy KulMaKunta-hankkeeseen, jossa tutkitaan kestävän kulutuksen mahdollisuuksia case-tutkimuksin ja koko kansantalouden tason mallinnuksin. Case-tutkimukset kohdistuvat ekotehokkaisiin palvelu- ja kulutusinnovaatioihin, joissa kuluttajien tarpeita tyydytetään muun muassa aineellisia tavaroita korvaavin palveluin ja tieto- ja viestintä-teknologisin ratkaisuin. Case-tutkimuksissa tarkastellaan näiden innovaatioiden hyväksyttävyyttä ja sopivuutta erilaisten kotitalouksien arkeen. Hanketta koordinoi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja sitä rahoittaa ympäristöministeriön Ympäristöklusterin tutkimusohjelma. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Kuluttajatutkimuskeskus, Tilastokeskus ja Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Tämä raportti on hankkeen toisen case-tutkimuksen kuvaus. Tutkimuksen kohteena ovat senioritaloissa asuvat ikääntyvät kuluttajat. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu yhden asukkaiden itsensä suunnitteleman, rakenteilla olevan senioritalon tulevia asukkaita. Senioriasuminen on erityisen kiinnostavaa ekotehokkuutta edistävien palvelujen näkö-kulmasta. Monissa aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että tällaisten palvelujen tulisi olla tarjolla asunnon lähellä, jotta niiden käyttö olisi helppoa, ja jotta palvelujen tuottaminen ei edellyttäisi turhaa liikennettä. Senioriasumiseen luontevasti liittyviä palveluja ovat asunnon lähellä tarjottavat henkilökohtaiset palvelut, tieto- ja viestintäteknologian sovellukset, kuten verkkokauppa ja -asiointi tai taloautomaatio sekä tilojen ja tavaroiden yhteiskäyttö. Case-tutkimuksessa tarkasteltiin seniorikuluttajien omia näkemyksiä palvelutarpeistaan, palvelujen saatavuudesta ja niiden käytöstä. Lisäksi tarkasteltiin senioriasumisen vaikutusta kulutukseen, asukkaiden yhteistoimintaan ja heidän arkielämäänsä. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluin ja lomakekyselyllä kolmella eri paikkakunnalla hallintamuodoltaan erilaisissa senioritaloissa. Osahankkeen tuloksena todettiin, että senioritalo on jo sinällään ekotehokas palvelu-innovaatio. Ekotehokkuutta edistävät asukkaiden pienentynyt asuinpinta-ala, vähäisempi kestotavaroiden määrä sekä vähäisempi henkilöautolla liikkuminen. Ekotehokkuus ei kuitenkaan ole ensisijainen syy senioritalojen kehittämiselle tai niihin muuttamiselle. Senioritalot parantavat asukkaidensa elämän laatua ja arkielämän sujumista monin tavoin. Kaikissa tutkituissa senioritaloissa oli paljon yksittäisten asukkaiden välistä epävirallista yhteistoimintaa ja huolenpitoa. Asumisen helppous, palvelujen läheisyys ja naapuriapu olivat asukkaille tärkeimmät senioriasumisen myönteiset piirteet. Haastatteluissa selvitettiin myös asukkaiden mielenkiintoa lisätä henkilökohtaisten palvelujen, yhteistilojen, yhteisten tavaroiden, sähköisten palvelujen sekä neuvonta-palvelujen käyttöä. Näistä henkilökohtaiset palvelut herättivät eniten mielenkiintoa. Myös neuvontapalveluille oli huomattava tarve. Yhteisten tilojen käytössä tarvittaisiin enemmän monikäyttöisyyttä ja joustavuutta. Sähköisiin palveluihin ja tavaroiden yhteiskäyttöön monet suhtautuivat edellisiä epäilevämmin, mikä osin johtuu toimivien ratkaisujen puutteesta. Nuoremmat haastateltavat ja tulevaa senioritaloa suunnittelevat olivat kuitenkin kiinnostuneita myös näistä ratkaisuista. Voimme arvioida, että tulevaisuuden senioriasumisessa on potentiaalia myös innovatiivisten ratkaisujen kehittämiselle. Tulevaisuuden senioriasumista kehitettäessä tulisi ekotehokkuus ja asukaslähtöisyys ottaa kuitenkin entistä paremmin huomioon.