Search

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia hyvän yhteishengen rakentumista luokassa. Tutkimuksen avulla haluttiin selvittää opettajien sekä oppilaiden kokemuksia siitä, mitä hyvä yhteishenki on, miten se näkyy luokassa, miten sen rakentumista opettaja voi edistää sekä miksi hyvää yhteishenkeä olisi tärkeä rakentaa tavoitteellisesti. Taustateorian osalta tukeuduttiin muun muassa Tuckmanin esittelemiin ryhmän kehitysvaiheisiin, Levin teokseen ryhmädynamiikasta, Saloviidan ajatuksiin yhteisöllisestä oppimisesta ja erilaisista ryhmätyypeistä sekä Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimuksen kohteena olivat kolme alakoululuokkaa ja heidän opettajansa. Luokkia havainnoitiin yhden koulupäivän ajan, jonka lopuksi luokkien opettajia haastateltiin. Oppilaat täyttivät opettajan johdolla lyhyen kyselylomakkeen luokan yhteishengestä. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluista saatu aineisto litteroitiin sekä analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä. Aineistosta selvisi, että keinoja yhteishengen rakentamiseksi on monia, mutta jokainen haastateltu opettaja oli kuitenkin yhtä mieltä siitä, että yhteishenkeen panostaminen on ensiarvoisen tärkeää ja tulisi aloittaa heti ryhmän elinkaaren alussa. Aamupiiri nähtiin yhtenä toimivana menetelmänä antamaan tasa-arvoisen ja turvallisen kokemuksen oppilaan itseilmaisussa. Oman itsen ja mielipiteiden esille tuominen vapaasti ja muiden hyväksyntä oli yksi merkittävä osa yhteishengen ja turvallisen ilmapiirin rakentamisen lähtökohdista. Myös opettajan syvällinen tuntemus oppilaista havainnoinnin kautta sekä opettajan läsnäolo ja huomiointi oppilaan arjessa nähtiin keskeisenä hyvän yhteishengen rakentamisessa. Hyvä yhteishenki luokassa koettiin monipuolisesti. Lähtökohtaisesti haastateltavat nostivat esille opettajan työviihtyvyyden, oppilaiden kouluviihtyvyyden, arjen sujuvuuden sekä vapautuneen, avoimen ja pelosta vapaan ilmapiirin luokassa hyvästä yhteishengestä puhuessa. Oppilaiden itseilmaisun, toiminnallisuuden sekä suvaitsevaisuuden todettiin myös vahvistuvan hyvän ilmapiirin ja yhteishengen myötä.

Lahtinen, J. 2014. Turvallinen opettaja. 6.-luokkalaisten näkemyksiä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 77 sivua. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisena 6.-luokkalaiset oppilaat näkevät turvallisen opettajan. Lisäksi haluttiin selvittää, onko sukupuolten välillä eroja näkemyksessä turvallisesta opettajasta. Tutkimusote oli laadullinen ja tutkimusta varten haastateltiin yhteensä 49:ää oppilasta kolmesta eri 6. luokasta, kahdesta jyväskyläläisestä koulusta. Oppilaista 18 oli tyttöjä ja 31 poikaa. Tutkimuksen mukaan oppilaat pitivät turvallista opettajaa sellaisena, joka osoittaa välittämistä, joka on tasainen ja ennakoitavissa ja joka on ammatillisesti pätevä. Kaikkien vastausten perusteella turvallinen opettaja en ennen kaikkea mukava, ystävällinen ja rento. Pojille selvästi tärkeämpää kuin tytöille vastausten perusteella oli se, ettei opettaja huuda (ilman syytä) ja että opettaja on rauhallinen. Tytöille selvästi tärkeämpää oli, että opettaja kuuntelee, hänelle voi kertoa huolia, hän kyselee kuulumisia ja on luotettava. Tutkimuksen mukaan turvallisuuden kokeminen nähdään ilon ja hyvän olon tunteena ja sen lähtökohta on opettajan ja oppilaan välinen positiivinen vuorovaikutus. Opettajan mukavuuden, ystävällisyyden ja rentouden ei tulisi kuitenkaan tapahtua oikeudenmukaisuuden, sopivan käytöksen tai asioihin puuttumisen kustannuksella.

Osallistuminen oman asuinalueen kehittämiseen on kansalaisille vapaaehtoista, mutta virkamiehille osa työtä ja sen tavoitteita. Millaisia haasteita kuntien ja kaupunkien toteuttamaan asukasosallisuuteen liittyy, ja miten vuoropuhelusta asukkaiden kanssa tulee rakentavaa ja hedelmällistä? nonPeerReviewed