Search

An extensive body of criminological research has shown that criminaland violent behaviour manifests time patterns in terms of daily,weekly and annual cycles. This is consistent with criminologicalroutine activities theory. Can we generalize these patterns to historicalperiods? In this article, we draw on a recently created uniquedataset, covering the years 1608–1699 in three Nordic regions, toexplore time cycles of offending in the early modern period.Examining daily, weekly and annual cycles, we find that lethalviolence manifested strong time patterns in the early modernperiod. The role of public holidays was central especially in theperiod lasting from Christmas to Midsummer. Probing the role ofkey routines, we disaggregated the composition of homicide cyclesby alcohol use and place of occurrence. The findings indicated thatearly modern homicide time cycles were associated with alcoholuse and activities in private places. We conclude by discussing thestrengths and limitations of our data and by suggesting furtherresearch in the promising frontier of standardized long durationhomicide research.

In this dissertation, I study the observance of holy days among the peasantry in the early modern province of Savo, located on the eastern periphery of the Swedish kingdom (today Eastern Finland). I examine the practices, norms and meanings related to the observance of holy days both within and outside the Church, and analyse the changes and continuities in the post-reformation period. As the main sources of the study, I use district court records and visitation records mainly from the period 1639–1712. I analyse the cases with a micro-historical perspective and an anthropological approach. The lived religion of the peasantry was constituted especially through practices that were connected to annual holy days, both those officially celebrated and those officially denounced as superstition. The religious practice of the peasantry was shaped in the normative framework defined partly by Church and state and partly by the local communities. It was important for most peasants to attend church and take Communion on great holy days, even though in an agrarian area characterized by a scarce inhabitation and long distances, they were not able to make the long journey to church every Sunday. The practices and rituals related to the observance of holy days were increasingly concentrated on the church, but even the ecclesiastical and secular authorities had to bend in this process. The teachings of the Church were not understood as such, but merged in the popular mind with older ideas of the sacred and the relationship of people with the divine. To maintain its authority in the lives of the laity, the Church was forced to accept practices that were not in accordance with its doctrines. Nor was the Church able to replace the need for sacrificial practices and other rituals in the households. Traditional festivities and rituals officially condemned as superstition survived at least until the 18th century. To secure the continuity of life and a good relationship with the sacred, people held on to their traditions and celebrated holy days in a manner similar to that of their ancestors.

FM Miia Kuhan Suomen historian väitöskirja Pyhäpäivien vietto varhaismodernin ajan Savossa (vuoteen 1710) tarkastettiin 29.4.2016 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Raisa Maria Toivo Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kustaa H. J. Vilkuna Jyväskylän yliopistosta.

Aikakirja sisältää keskeistä kalenteritietoa, josta Yliopiston almanakkatoimistoon tulee jatkuvasti kyselyjä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmani käsittelee wiccan sapattien rituaaliprosessia ja -kaavaa sekä sen merkityssisältöjä. Tarkoitukseni on havainnollistaa sapattien rituaaliprosessia dynaamisena rakenteena ja merkityksellisten vaiheiden jatkumona uususkontojen sosiologisessa kontekstissa ja kalendaariperinteen historiallisessa kontekstissa. Wiccan tilanne Suomessa muodostaa taustan tutkielmalleni. Myös uusnoituuden nimellä tunnettu wicca on Gerald Gardnerin 1950-luvulla kehittämä jumalattaren- ja luonnonpalvontaa sekä individualismia korostava uususkonto, jossa esiintyy kahdeksan keskeistä vuotuisjuhlaa – neljä suurta ja neljä pientä sapattia. Pienet sapatit ovat talvi- ja kesäpäivänseisaus sekä kevät- ja syyspäiväntasaus. Suuret sapatit tunnetaan usein nimillä kynttilänpäivä, vappu, uutisleivän juhla ja halloween. Edellä mainitut kalenteririitit liittyvät vuodenaikoihin ja elinkeinokausiin, maanviljelykseen ja pyyntitalouteen, kuun vaihteluihin ja aurinkovuoden merkkipäiviin. Tutkielman aihe sijoittuu antropologiseen rituaalitutkimukseen, nimenomaan Arnold van Gennepin ja Victor Turnerin rituaaliprosessia käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkielma käsittelee siis uskontoantropologisia teemoja, kuten uskonnon käytännön harjoittamista ja merkitystä. Tutkimusmetodejani ovat rituaaliprosessitutkimuksen teoreettinen viitekehys – eritoten Turnerin käsite liminaalisuus – ja kirjallisten lähteiden kuvaamien rituaalikaavojen vertailu. Lopuksi päätelmissäni käytän omaa käsitettäni riteemi – rituaalin merkityksellinen yksikkö – havainnollistaakseni mitkä elementit ja vaiheet ovat olennaisia wiccan rituaaleissa ja sapateissa. Tutkielmani pohjautuu wiccan traditioiden perustajien ja kehittäjien kirjoittamiin teoksiin, kuten Gardnerin Varjojen kirjaan ja Janet ja Stewart Farrarin Eight Sabbats for Witches. Tutkimus fokusoituu sapattien yleismerkityksiin ja rituaaliprosessin vaiheiden erillisiin merkityksiin. Yleinen syy sapattien viettoon on kaksijakoinen: Jotta saavutetaan yhteys vuotuiseen luonnon kiertoon ja luonnossa piilevään dualistiseen jumaluuteen, joka ilmenee naispuolisena jumalattarena ja miespuolisena jumalana eli binaarioppositiona. Rituaalikaavan eri vaiheissa piilevät omat eriävät, mutta silti kokonaismerkityksen kanssa yhteneväiset merkityssisältönsä. Olennaisiksi sapattirituaalin osatekijöiksi eli riteemeiksi paljastuvat tanssi ja kakut ja viini, jotka ilmentävät wiccan luonnetta monella eri merkitystasolla, sekä vartiotornien herrojen eli neljän klassisen luonnonelementin kutsuminen rituaalipiiriin. Ritualistin tajunnantilan muutos, joka heijastuu ja heijastaa vuodenaikojen muutosta sapattien rituaalikontekstissa, on ehkä keskeisin rituaalin merkityksellisistä tekijöistä yhdessä vuodenajan juhlateemojen käsittelyn/julistamisen/esittämisen kanssa. Tutkielman merkitys viittaa laajempaan akateemiseen ja yleiseen keskusteluun uusnoituuden sosiologisesta kontekstista, virallisesta asemasta uskonnollisena yhdyskuntana, sekä rituaaleista ja niiden merkityksestä sekä wiccoille että maallikoille. Pyrkimyksenäni on avata rituaaliprosessia tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi sekä väärinkäsitysten hälventämiseksi. Suomen virallisten uskontojen kentällä wiccan asema on häilyvä, minkä vuoksi yhtenä tavoitteenani on osoittaa, että rituaalipainotteinen uususkonto, kuten wicca, on yhtä oikea ja merkittävä uskontona kuin oppi- ja pappiskeskeiset vanhat maailmanuskonnot.