Search

Tutkimme Keski-Suomessa pitkään jatkunutta turvekiistaa selvittämällä kyselyllä ja haastatteluilla kansalaisten käsityksiä turvetuotannosta ja sen vesistövaikutuksista. Tutkimuksemme osoittaa, että poliittis-hallinnollinen järjestelmä ei ole kyennyt täyttämään ympäristönsuojelulain tavoitetta turvata kansalaisille terveellinen ja viihtyisä ympäristö ja parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Lailla ei ole edellytyksiä säännellä kaikkia niitä luontoa hyödyntäviä toimintoja, joiden kansalaiset kokevat saastuttavan vesiympäristöään. Tämä puute näkyy esimerkiksi turpeennoston kaltaisissa toiminnoissa, jotka aiheuttavat vesistöjen hajakuormitusta eri paikoista ja eri tavoin. Maaseudun asukkaat pitävät epäoikeudenmukaisena sitä, että heidän vesiympäristöään saastutetaan, jotta kaupunkeihin saadaan halpaa lämpöenergiaa. Epäoikeudenmukaisuuden tunne johtuu seuraavista tekijöistä: (1) Viranomaiset perustavat vesien tilan arvioinnin tieteelliseen ja tekniseen tietoon ja sulkevat pois ristiriitaiset tiedot ja kansalaisten kokemukset. (2) Vesien pilaantumisesta kärsiviä ihmisiä ei tunnusteta turpeenottoa koskevan sääntelykehyksen osallistujiksi. (3) Kansalaisiin vaikuttaa viranomaisten ja poliitikkojen välinpitämättömyys vesien tilasta kärsivien ihmisten huolia kohtaan. (4) Ihmisten välittömään ympäristöön liitettyjä kulttuurisia ja sosiaalisia arvoja ei pidetä merkityksellisinä turpeenottoa koskevassa sääntelykehyksessä. Turvekiistan analyysi paljastaa tarpeen parantaa deliberatiivisen demokratian toimintaa ympäristöhallinnossa., We investigated the long-standing peat dispute in Central Finland by conducting a survey and interviews to determine citizens' perceptions of peat extraction and its impact on water bodies. The analysis reveals that the political-administrative system has not been able to safeguard the purpose of the Environmental Protection Act to ensure a healthy and pleasant environment for citizens and to improve the opportunities of citizens to affect decision-making concerning the environment. This shortcoming is reflected in activities such as peat extraction, which causes diffuse pollution of water bodies. The sense of injustice arises from the following factors: (1) The authorities base the assessment of the status of waters on scientific and technical information and exclude conflicting information and public experience. (2) People affected by water pollution are not recognized as participants in the regulatory framework for peat extraction. (3) Citizens are affected by indifference on the part of public authorities and politicians towards people concerned about the state of waters. (4) The cultural and social values people attach to their environment are not considered relevant in the regulatory framework for peat extraction. The analysis of the peat dispute reveals the need to improve the functioning of deliberative democracy in environmental governance.

Viranomaisten toiminta on määritelty lainsäädännön kautta, jossa viranomaisten menettelymuotojen perusteet, tavoitteet ja rajat määritellään tarkasti. Onnistuakseen yhteiskunnan asettamissa toimintavaatimuksissa turvallisuusviranomaisilla pitää olla tarkoituksenmukaiset resurssit, toimivat reagointi- ja yhteistyöprotokollat sekä asiaankuuluvat toimivaltuudet. Usein tehtävässä onnistuminen edellyttää myös viranomaisten välistä yhteistyötä. Tällaisen yhteistyön rooli korostuu, kun toimitaan poikkeusoloissa. Samalla myös viranomaisten toimintaa normittava lainsäädäntö muuttuu tietyiltä osin. Tutkimukseni tavoitteena on oikeusteoreettisesti selvittää asettaako lainsäädäntömme vaikeuksia tai hidasteita määriteltyjen turvallisuusviranomaisten keskinäisen virka-avun toteutumiselle poikkeusoloissa tai sellaiseen rinnasteisissa tilanteissa. Tutkimuksessani rajaan ensilinjan turvallisuusviranomaisiksi poliisin, pelastustoimen, ensihoidon, puolustusvoimat sekä rajavartiolaitoksen. Tutkimuksellani on julkisoikeudellinen pääpaino, johon liittyy hallinto- ja valtiosääntöoikeudellisia näkökulmia. Tutkimustyötäni ohjaavat kolme alatutkimuskysymystä tarkentavat, onko määriteltyjen turvallisuusviranomaisten keskinäisen virka-avun toteutumisessa hallinto-oikeudellisesti merkittäviä eroja, onko turvallisuusviranomaisilla keskenään merkittäviä toimivaltaeroja ja kuinka turvallisuusviranomaisten yhteistyö toteutuu poikkeusoloissa teoreettisesti. Tutkimuksessa tarkastellaan lainopillisen tulkinnan ja systematisoinnin metodeilla ensilinjan turvallisuusviranomaisten keskinäiseen virka-avun antamiseen liittyvää poikkeusolojen lainsäädäntöä. Tutkimuksessa myös lainopillisesti tarkastellaan, miten perustus- ja valmiuslakimme poikkeustilamekanismit käynnistyvät ja millaisia vaikutuksia niillä on ensilinjan turvallisuusviranomaisiin. Lisäksi tutkitaan näiden viranomaisten toimialoja tarkemmin määrittävää substanssilainsäädäntöä. Lähdeaineistona toimii ensilinjan turvallisuusviranomaisia normittavien lakikokonaisuuksien taustamateriaalit, eli hallituksen esitykset, valtioneuvoston ja ministeriöiden julkaisut sekä väitöskirjat ja oikeustieteelliset artikkelit. Lisäksi työssä hyödynnetään kahta avointa asiantuntijahaastattelua, joiden näkökulmat auttoivat tutkimuksen viitekehyksen taustoittamista. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että viranomaisyhteistyön rajat ja menettelytavat ovat lainsäädännössämme varsin selkeät, eikä viranomaisten kesken virka-avun pyytämisessä tai sen antamisessa ole merkittäviä eroja. Lainsäädännössämme on selkeästi säädetty ja siten määritelty ensilinjan turvallisuusviranomaisten keskinäisestä toiminnasta ja virka-avusta myös poikkeusoloissa. Samoin poikkeusolojen määritelmät on kattavasti tarkennettu ja päivitetty valmiuslain 3 §:ssä. Rajatun toimintakenttänsä perusteella ensilinjan turvallisuusviranomaisten kesken ei tapahdu toimivaltakollisiota, sillä jokaisen viranomaisen yksiselitteisen roolituksen kautta tuleva johtaja–johdettava asetelma ei jätä epäselvyyksille tai tulkinnanvaraisuuksille tilaa. Samalla tämä asetelma määrittää virka-avun pyytämiseen ja antamiseen oikeutetut tahot.

Esityksen lähtökohtana on sellainen ihmiskaupan vastaiseen työhön liittyvä julkinen ja viranomaiskeskustelu, jossa sotetoimijoita on vuosia arvosteltu siitä, etteivät ne tunne ihmiskaupan uhrin erityisasemaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saajina eivätkä siksi osaa auttaa uhreja oikein. Ratkaisuksi on tarjottu kokonaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintalogiikasta ja vakiintuneista oppirakennelmista irrallinen ”auttamisjärjestelmä”. Erityisasemalla on viitattu sisäministeriön alaisen auttamisjärjestelmän muotoutuneisiin totuttuihin toimintatapoihin, jotka eivät ole perustuneet lakiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten, asiantuntijoiden ja organisaatioiden tehtäväksi on tässä keskustelussa jäänyt olla joko hiljaa tai väärässä ja ottaa opikseen. Sotea koskeva tutkimustieto on joko kyseenalaistettu tai vaiennettu. Kuvaan esityksessä miten ajatus osaamattomista soteammattilaisista ja ihmiskaupan uhrin erityisasemasta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saajana luotiin ja mitä sosiaalialan tutkijoiden ja toimijoiden pitäisi keskustelusta ymmärtää. Kyseessä on tapausesimerkki sosiaalialan ammattietiikkaan pohjaavasta rakenteellisesta sosiaalityöstä yhdenvertaisuuden varmistajana ja kuvaus siitä mitä opin. nonPeerReviewed

Artikkeli käsittelee ennen muuta huonon hallinnon ja korruption määrittelyä ja tunnistamista Ruotsin valtakunnan itäisen osan tärkeimmässä kaupungissa Turussa 1620–1630-luvulla. Tarkastelu keskittyy ennen muuta kauppias, pormestari, linnankreivi ja alikäskynhaltija Erik Antinpoika Knapeen (n. 1580–1634) ja hänen toimintansa aiheuttamiin reaktioihin kaupunkiyhteisössä. Korruption yleinen määritelmä lähtee tavallisimmin siitä, että kyse on julkisen vallan tai luottamuksen enemmän tai vähemmän vakavasta väärinkäytöstä. Korruptiota on myös esimerkiksi lahjusten vastaanottaminen ja tarjoaminen sekä julkisten varojen tuhlailu tai kavaltaminen. Huonon hallinnon tunnusmerkistöön puolestaan liittyy monenlaisia velvollisuuksien ja tehtävien laiminlyöntejä sekä muun muassa luottamuksellisen tiedon sopimaton hyödyntäminen ja suosikkijärjestelmän ylläpito. Erik Antinpoika Knape mahdollistaa aikakauden vielä muotoutumassa olleiden toimintatapojen analyysin ja sen, kuinka asioita ylipäätään saatettiin viranomaisten tietoon, kuinka ongelmia selvitettiin ja millaisin tuloksin. Samalla pohditaan toimintatapojen muutoksia (tai vastaavasti pysyvyyksiä) pidemmälläkin aikavälillä. Erik Antinpoika Knapen toiminnan analyysi paljastaa 1600-luvun ensimmäisten vuosikymmenten viranhoidon ongelmakohtia ja tilanteita, joissa liikuttiin huonon hallinnon ja jopa korruptionkin harmaalla alueella. Silti hänen jo monista titteleistäkin suoraan näkyvä tehtäväkentän laajuus viittovat siihen, ettei aikakaudella ollut ylitarjontaa kruunun tehtävien hoitoon soveltuvista henkilöistä. Knapen kuoleman jälkeen tilanne alkoi väistämättä muuttua, kun lääninhallinnon uudelleenjärjestelyjen, entisestään tehostuneen valtiollisen veronkannon ja koulutusjärjestelmän kehityksen myötä pystyttiin rekrytoimaan entistä enemmän myös muodollista koulutusta saaneita miehiä hoitamaan viranomaistehtäviä. Silti vanhat käytänteet tuskin poistuivat, mutta monista ongelmista voitiin nyttemmin saada aiempaa paremmin selkoa.

KKO:2022:9-tulkinta vastaa moniin niihin huoliin ja tilanteisiin, joita maalittamisen kriminalisointia koskevissa esityksissä mainittiin. Silti kaikki virkamieheen tai viranomaiseen kohdistunut palaute ei voi olla rangaistavaa, vaikka se olisi voimakastakin. Sähköpostin ja sosiaalisen median kanavien käyttö on johtanut siihen, että arvostelua annetaan helpommin, jos yksittäiset ratkaisut tai toimet herättävät keskustelua ja kritiikkiä. Rangaistava vainoaminen edellyttää toistuvia samaan henkilöön kohdistuvia tekoja. Yksittäiseen tapahtumaan liittyvä arvosteluryöppy ei ole vainoamista, jos se tulee toisistaan erillisiltä ja riippumattomilta tahoilta, kirjoittaa OTT, dosentti Riitta Ollila Edilexin Vierashuoneessa. nonPeerReviewed

Sen lisäksi, että koskemattomien luonnonvarojen hyödyntäminen pilaa alkuperäistä luontoa, se tuottaa usein haittoja myös ihmisille. Kansalaisten näkökulmasta kysymys on ympäristöoikeudenmukaisuudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että luonnonvarojen käytöstä koituvien hyötyjen ja haittojen pitäisi kohdistua tasapuolisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesti eri ihmisryhmiin. Haitoista kärsivät ihmiset ovat monissa tilanteissa ryhtyneet protestoimaan omaa lähiluontoa hyödyntävää toimintaa vastaan ja vaatineet julkista valtaa estämään toiminnan tai ainakin sääntelemään sitä tiukemmin. Tällainen ympäristökonflikti on syntynyt, kun turpeennostoalueiden lähellä asuvat ihmiset ovat vastustaneet turvetuotantoa, joka heidän mielestään pilaa vesistöjä. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan, miten julkinen valta on reagoinut kansalaisten vaatimuksiin ja miksi kansalaiset ovat kokeneet, että he eivät ole saaneet oikeudenmukaista kohtelua osakseen. Tarkastelukohteemme on keskisuomalainen turvekiista. nonPeerReviewed

Pandemian selättäminen vaatii yhteisen tahtotilan. Siihen tarvitaan selkeää, yhtenäistä viestintää. nonPeerReviewed

Oikeusministeriö tiedotti helmikuussa, että uusi työryhmä aloittaa julkisuuslain “ajantasaistamisen”. Uudistaminen onkin tärkeää, mutta on syytä epäillä, että tulevat lakimuutokset eivät ole riittävän laajoja sekä toteutuvat hyvin hitaasti. nonPeerReviewed

Valtiosääntöoikeudelliset periaatteet ovat tärkeitä oikeusjärjestystä ylläpitäviä sekä demokratiaa ja perusoikeuksia edistäviä periaatteita. Julkisella vallalla ja viranomaisilla on velvollisuus edistää niiden toteutumista. Yhdenvertaisuuden toteutuminen ja edistäminen tulisi olla osa poliittista, yhteiskunnallista ja oikeudellista toimintaa ja päätöksentekoa siten, että siihen on käytettävissä riittävät resurssit jokaisella yhteiskunnan julkisia palveluja tuottavalla sektorilla. Tutkimuksessa selvitetään yhdenvertaisuuden tilaa Suomessa lainsäädännön ja viranomaisten toiminnan kautta. Tavoitteena on hahmottaa, miten yhdenvertaisuuslaki toimii viranomaisten toiminnassa ja yhdenvertaisuusteemat esiintyvät muussa yhdenvertaisuuteen liittyvässä lainsäädännössä. Tutkimus kohdistuu erityisesti viranomaisen yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden toteutumiseen rajautuen julkisen vallan perusoikeuksien toteuttamisvelvoitteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yleisesti oikeusjärjestelmän tilaa ja oikeusvaltion periaatteiden merkitystä oikeusjärjestelmän arvopohjan muodostajana sekä vaikuttavuutta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa kansallisen lainsäädännön piirissä. Olennaista on myös se, miten viranomaiset pystyvät toteuttamaan lakisääteisiä velvoitteitaan perus- ja ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden edistämisen ja syrjinnän ehkäisemisen osalta viranomaistehtäviä hoitaessa, lakeja tulkitessa ja lainsäädäntöprosessissa. Tutkimuksessa edetään yhdenvertaisuuden määrittelyn ja siihen liittyvän lainsäädännön systematisoinnin kautta viranomaisten yhdenvertaisuutta edistävän toiminnan havainnollistamiseen ja toimivuuden arviointiin. Yhdenvertaisuus ja sen edistämisvelvollisuus koskettavat kaikkia kansalaisia ja yhteiskunnan organisaatioita – kansalaisten tulisi kokea, että kaikki heille kuuluvat perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Centralized hybrid emergency model with predictive emergency response functions is necessary when thepurpose is to protect the critical infrastructure (CI). A shared common operational picture among Public Protection andDisaster Relief (PPDR) authorities means that a real-time communication link from the local level to the state-level exists. Ifa cyberattack would interrupt electricity transmission, telecommunication networks will discontinue operating. Cyberattackbecomes physical in the urban and maritime area if an intrusion has not been detected. Hybrid threats require hybridresponses. The purpose of this qualitative research was to find out technological-related fundamental risks and challengeswhich are outside the official risk classification. The primary outcomes can be summarized so that there are crucial human-based factors that affect the whole cyber-ecosystem. Cybersecurity maturity, operational preparedness, and decision-making reliability are not separate parts of continuity management. If fundamental risk factors are not recognized, technicalearly warning solutions become useless. Therefore, decision-makers need reliable information for decision-making thatdoes not expose them to hazards. One of the primary aims of hybrid influence is to change political decision-making.Practically, this means a need to rationalize organizational, administrative, and operative functions in public safetyorganizations. Trusted information sharing among decision-makers, intelligence authorities, and data protection authoritiesmust be ensured by using Artificial Intelligence (AI) systems. In advanced design, protection of critical infrastructure wouldbe ensured automatically as part of the cyber platform's functionalities where human-made decisions are also analyzed. Confidential information sharing to third parties becomes complicated when the weaknesses of crucial decision-making procedures have been recognized. Citizens' confidence in the intelligent system activities may strengthen because of the decision- making process's reliability. Existing emergency response services are dependent on human ability.&nbsp

Alueiden käytön suunnittelun ja luonnonvarojen kestävän käytön tueksi tarvitaan ajantasaista luontotietoa. Luonnonarvoja voidaan turvata vain, jos ne tunnetaan ja niihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan ennen hankkeiden ja suunnitelmien toteuttamista. Tämä opas on valmisteltu ympäristöministeriön ohjauksessa ja on luonteeltaan suositus hyviksi käytännöiksi. Se ohjaa luontoselvitysten tilaajia ja tekijöitä sekä viranomaisia ja muita aiheen parissa työskenteleviä luonnonarvojen riittävän laajaan, tarkkaan ja asiantuntevaan selvittämiseen sekä asianmukaiseen luontovaikutusten arviointiin. Luontoselvitys tarkoittaa tietyn alueen luonnonarvojen selvittämistä kaikkine vaiheineen, alkaen olemassa olevien tietojen kokoamisesta ja sisältäen niin maastotyöt, arvottamisen ja suositusten antamisen kuin tulosten raportoinnin. Opas ohjeistaa muun muassa luontoselvityksen tilaajaa luontoselvityksen tarjouspyynnön laadinnassa sekä tilattavan selvityksen sisällön ja riittävyyden arvioinnissa. Luontoselvitysten tekijöille annetaan ohjeita esimerkiksi tietojen keräämisestä maastossa. Uusina asioina oppaaseen on tuotu esimerkiksi uhanalaiset luontotyypit ja ennakoivaa suunnittelua tukeva luonnonarvojen yleisselvitys. Sillä tarkoitetaan luontoselvitystä, jonka ansiosta esimerkiksi kunnan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet ovat tiedossa jo hankkeen sijoituspaikkaa suunniteltaessa. Oppaassa esitellään myös valtakunnallisesti sovellettava arvottamisen luokitus ja kriteerit, joiden perusteella selvitysalueen eri osat asetetaan tärkeysjärjestykseen. Yhdessä arvottaminen ja luonnonarvojen huomioon ottamisesta annettavat suositukset tiivistävät luontoselvityksen keskeisen sisällön. Luontoselvitykseen pohjautuva luontovaikutusten arviointi sisältää vaikutusten tunnistamisen, vaikutusten merkittävyyden arvioinnin sekä mahdollisten lieventävien toimenpiteiden tarkastelun. Arvioinnin tueksi oppaassa esitellään sovellus vaikutusten merkittävyyttä sen osatekijöiden avulla järjestelmällisesti arvioivasta ARVI-lähestymistavasta. Kaavoitusmenettelyyn, YVA- ja SOVA-lainsäädäntöön sekä Natura-arviointiin liittyviä luontovaikutusten arvioinnin erityispiirteitä käsitellään oppaassa erikseen. Oppaassa esitellään myös lyhyesti kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia luontokatoa torjuvia toimenpiteitä sekä luontoselvitysten tekemistä ohjaavaa lainsäädäntöä. Oppaaseen kootut tietolähteet, muistilistat ja muut liitteet täydentävät oppaan tekstejä. Opas valmistuu tilanteessa, jossa luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain tulevien muutosten tiedetään aiheuttavat päivitystarpeita jo lähivuosien aikana. Osin tämän vuoksi opas julkaistaan ainoastaan sähköisessä muodossa.

The Nordic Resistance Movement (NRM) was banned in Finland in 2020 after a court process lasting more than two and half years. This article details how effective the ban has been and how the organization has adapted to the ban, both during the process and after the verdict. The NRM has followed strategies similar to previous proscription cases, especially National Action in the UK in 2016, with whom NRM members discussed and shared experiences before the banning process began. Adaptation has meant new organizational forms and the founding of new associations. Before the ban, some commentators argued that it would only radicalize NRM members and that they might move to clandestine actions. Based on court records, police investigation files, and materials gathered from registries for trade and associations, this article covers these and other concerns as well as explores whether the goals set for the ban by the authorities have been realized. Along with perspectives on radicalization and adaptation within and around the NRM, a short analysis of the financial activities of the NRM before and after the ban has also been conducted. peerReviewed

Rikosprosessiin liittyvien viranomaisten eli poliisin, syyttäjän, tuomioistuimen, Rikosseuraamuslaitoksen hallintojen ja palvelujen prosesseja on tutkittu erittäin vähän. Tutkimuksen kohteena olevan uhrin tiedonsaantiprosessi on tärkeä prosessi ei vain uhrin näkökulmasta vaan myös yhteiskunnallisista ja palvelujen laatuun liittyvistä syistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää poliisin, syyttäjän, oikeuden ja vankeinhoitoviranomaisten mahdollisuuksia huolehtia uhridirektiivin mukaisesta uhrin oikeudesta saada tieto siitä, kun tutkintavanki tai vanki vapautuu. Tutkimus pyrki selvittämään kyseiseen poikkihallinnolliseen prosessiin liittyvien eri viranomaisten ohjeistusta, tietoisuutta kyseisestä oikeudesta, erilaisia käytäntöjä ja niiden eroja tässä kyseisessä uhrin tiedonsaanninoikeudessa ja siihen liittyvästä ilmoitusvelvollisuudessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös uhrin tiedonsaantiprosessiin liittyviä ongelmakohtia ja käytännön ratkaisumalleja, joita eri toimijat ovat kehitelleet, jotta ongelmia voidaan pyrkiä poistamaan. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että uhrin oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi, viranomaiset tarvitsevat yhtenäisen tietojärjestelmän, jonka avulla tällaista tutkimuksen kohteena olevaa sensitiivistä tietoa voidaan luotettavasti kuljettaa. Oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti yhdenvertaisuus ja oikeuksien yhdenvertainen toteutuminen ovat keskeisiä periaatteita, joiden tulisi ohjata uhrin oikeuksien toteutumista rikosprosessin kaikkien eri viranomaisten toiminnassa. Tästä syystä tietojärjestelmien uudistusta ei pidä jäädä odottamaan vaan uhrin oikeuksien toteutumiseksi on viranomaisten ryhdyttävä tekemään toimia välittömästi.

Valtion ympäristölupaviranomainen (eli neljä aluehallintovirastoa) antoi vuonna 2018 yhteensä 619 ja vuonna 2019 yhteensä 629 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa annettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia annettiin eläinsuojille, jätteiden käsittelylle sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat noin 60 % kaikista annetuista luvista. Lupia annettiin runsaasti myös energian tuotantoon, malmien ja mineraalien kaivamiseen ja tuotantoon sekä jätevedenpuhdistamoille. Ympäristölupahakemusten keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2018 oli 15,1 kuukautta ja vuonna 2019 13,2 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin lukumääräisesti eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus jätettiin vuonna 2018 viidesosasta ja vuonna 2019 runsaasta kymmenenosasta lupapäätöksiä. Turvetuotannon ohella eniten valitettiin jätteiden käsittelyn luvista.

In this article, we analyze the management and political implications of COVID-19 in two small countries located at the EU’s north-eastern border: Finland and Estonia. Culturally, ethnically, and linguistically, they share a common Finno-Ugrian identity. Politically, both are parliamentary republics run by coalition governments. They were among the first countries in Europe to reopen borders for travel in June 2020 after almost three months of lockdown. Both exhibited the lowest curves of viral spread in relation to the population among countries in the wider area. As they faced the pandemic, we saw that the exceptional measures they swiftly took did not diminish the democratic legitimacy of decision-making processes. Authorities and citizens engaged cooperatively and in responsible conduct, which facilitated the transition from normalization to securitization and vice versa. nonPeerReviewed

Lailla digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (digipalvelulaki) pannaan kansallisesti täytäntöön saavutettavuusdirektiivi. Digipalvelulaki on tullut voimaan 1.4.2019, mutta voimaantuloon liittyy useita siirtymäaikoja, joista keskeisimmät päättyivät 23.9.2020. Tässä artikkelissa tarkastellaan digipalvelulain keskeisiä käsitteitä ja soveltamisalan rajoituksia yliopistojen kontekstissa. Artikkeli myös avaa keskeiset lakiin liittyvät käsitteet. Yliopistojen kohdalla merkittävä soveltamisalan rajaus on se, että lakia ei sovelleta yliopiston sisäisen hallinnon järjestämiseen. Digipalvelulaissa on myös soveltamisalan rajoituksia koskien opetusta ja tutkimusta. Myös aikasidonnaisen median poikkeus on yliopistojen kohdalla merkittävä. Artikkelissa käsitellään myös saavutettavuusselostetta, saavutettavuuspalautetta sekä kohtuutonta rasitetta. Artikkelissa ei käsitellä kuitenkaan digipalvelulain 2 luvun digitaalisten palvelujen järjestämistä yleisölle koskevaa lukua tai saavutettavuusvaatimusten valvontaa ja oikeussuojaa koskevaa 4 lukua. nonPeerReviewed

Stakeholder participation is particularly important when dealing with mobility problems in touristic remote areas, in which there is a need to find sustainable solutions to increase transport accessibility. However, the literature lacks research linking the issues of establishing stakeholder groups with the most desirable level of involvement and methods ensuring involvement on the indicated level. The aim of the paper is to fill this gap on example of project dedicated to six Baltic Sea Regions. In the first stage key stakeholder groups were identified, then different methods and tools were proposed depending on levels of engagement of given group of stakeholders on solving the problems of local mobility. Two research methods were implemented–the case study and the content analysis of documents. The results of the research point to the existence of five key groups of stakeholders interested in solving transport problems of touristic remote areas: authorities, business and service operators, residents, visitors and others (like experts and NGOs). Among the five–authorities and business representatives–should be to a higher degree engaged. However, the main conclusion is that engagement local government units, when developing their own, long-term strategies for social participation, should adapt the selection of participation methods and techniques to a specific target group and the desired level of their involvement so as to include stakeholders in the co-decision processes as effectively as possible and achieve effective regional co-management.

Tässä raportissa analysoidaan vuoden 2017 aikana tehtyjä pilaantuneiden maa-alueiden puhdistusta koskevia lupa- ja ilmoituspäätöksiä. Niiden perusteella luodaan kuva pilaantuneiden maa-alueiden puhdistustoiminnasta kyseisenä vuonna. Tavoitteina on edistää lainsäädännön soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä ja ohjata viranomaisten toimintaa, arvioida toiminnan nykytilaa ja tavoitteita sekä tunnistaa toiminnan kehittämistarpeita. Maaperän pilaantumisen syyt ja puhdistusmenetelmät sekä päätösten käsittelymaksut ja -ajat ovat pysyneet pääosin samana aiempiin vuosiin, mutta uusien ohjauskeinojen käyttöönotto näkyy kunnostustavoitteiden asettamisessa ja kestävien puhdistusmenetelmien yleistymisenä. Puhdistustoiminnan eri osa-alueilla tunnistettiin kehitystarpeita.

Valtion ympäristölupaviranomainen eli neljä aluehallintovirastoa antoi vuonna 2016 yhteensä 758 ja vuonna 2017 yhteensä 550 ympäristönsuojelulain mukaista lupapäätöstä. Näiden lisäksi myös kunnissa annettiin huomattava määrä ympäristölupia ympäristövaikutuksiltaan pienemmille toiminnoille. Eniten lupia annettiin jätteiden käsittelylle, eläinsuojille sekä turvetuotannolle, jotka yhdessä kattoivat lähes 60 % kaikista annetuista luvista. Lupia annettiin runsaasti myös jätevedenpuhdistamoille sekä kemianteollisuuteen ja kemikaalien tai polttoaineiden varastointiin, käyttöön tai käsittelyyn. Ympäristölupahakemusten keskimääräinen käsittelyaika vuonna 2016 oli 19,0 kuukautta ja vuonna 2017 15,5 kuukautta. Asianosaisten muistutuksia ja mielipiteitä jätettiin lukumääräisesti eniten turvetuotannon hakemuksiin liittyen. Valitus jätettiin kuudesosasta lupapäätöksiä, ja eniten valitettiin turvetuotannon luvista.

Tässä tutkielmassa selvitämme, miten mediaorganisaatioiden ja viranomaisten sosiaalisen median vuorovaikutussuhteet yleisöidensä kanssa poikkeavat toisistaan. Vertailun tarkoituksena on kuvata, ovatko organisaatiot omaksuneet viestintäänsä sosiaalisen median logiikan vai tukeutuvatko he edelleen joukkoviestinnän logiikkaan. Tutkimme myös, millaisia suunnitelmia mediaorganisaatioilla ja viranomaisilla on tulevaisuudessa sosiaalisen median hyödyntämisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastattelimme kolmea mediaorganisaatiota ja kolmea viranomaista. Analysoimme aineistoa laadullista sisällönanalyysia hyödyntäen ja pyrimme löytämään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tutkittavien organisaatioiden vuorovaikutuksessa. Sosiaalisen median rooli niin mediaorganisaatioiden kuin viranomaisten viestinnässä on kasvanut samalla, kun läsnäolo sosiaalisessa mediassa alkaa olla elinehto. Yksittäisten ihmisten välisessä viestinnässä sosiaalisessa mediassa molemminpuolinen vuorovaikutus on ollut arkipäivää jo kauan, mutta etenkin mediatalot vaikuttavat tutkimuksemme mukaan pitäytyvän yhdensuuntaisessa ”yhdeltä monelle” suuntautuvassa viestinnässä. Viranomaisilla sen sijaan molemminpuolinen vuorovaikutus on toiminnan keskiössä. Mediaorganisaatioiden ja viranomaisten sosiaalisen median käytännöt poikkeavat siis merkittävästi toisistaan, ja tämä luo mielenkiintoisen vertailuasetelman.

Viime vuosina Twitterin käytöstä on tullut ihmisille arkipäiväinen tapa jakaa ajatuksia ja kokemaansa. Samaan aikaan yhä monimutkaisempiin yhteiskunnan kriiseihin tarvitaan luotettavaa dataa. Hätäpuhelun teko on ollut tyypillinen kommunikointitapa viranomaisten ja kansalaisten välillä. Nyt tilannetta koskevaa informaatiota on alettu jakaa kansalaisten osalta myös Twitterissä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka Twitteriä voidaan käyttää viranomaisten tiedonlähteenä kriisitilanteiden aikaan. Tutkielma on tyypiltään kirjallisuuskatsaus, jossa perehdytään aikaisempaan aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Kriisitoiminta ei ole mikään uusi asia, mutta tapa saada siinä tarvittavaa tietoa on uudistumassa. Kriisinhallinnasta kerrotaan tässä tutkielmassa perustietoa, kuten sen vaiheet ja yleisesti viranomaisten käytössä olevat toimintatavat. Twitter määritellään sekä teknisestä että yhteisöllisestä näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan Twitterin perustoimintoja ja pohditaan sitä, kuinka jaettua tietoa voidaan hyödyntää viranomaisten kriisitoiminnassa. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Twitterissä jaettu informaatio kohtaa monesti viranomaisten tietotarpeet. Keinoina mikroblogin hyödynnykseen esitellään tilannetiedon parantaminen monitoroimalla Twitterissä syntyvää informaatiota, syntyneen vahingon arviointi Twitteriin ladattujen kuvien ja videoiden perusteella sekä uhreilta tulevien avunpyyntöjen vastaanotto. The adoption of Twitter has increased over the past few years. Meanwhile greater demands are placed on the management of crisis response than has previously been the case. There is a real need to gather situational information. Typically this information is received from emergency calls but nowadays there is also situational information available in Twitter. In this thesis we show that the necessary information can move smoothly from the Twitter users to decision makers and other first responders and crisis response management can significantly benefited from this information already during the crisis. In this literature review we explore how crisis management itself is not a new concept but the way to collect required information can be improved. The focal point is in what kind of benefits are involved with the use of this type of information. Crisis management requires a significant amount of planning and organizing actions, which is only possible to do efficiently with enough situational information with which to analyze the situations. This is where user generated content can be of great benefit. The results of this research state three significant factors where Twitter can be used effectively as a tool to monitor and collect information by emergency services or crisis managers.

Tutkimuksemme on osa suomalaista VARJO-hanketta, jonka tarkoitus on kehittää palveluita eron jälkeisen vainon uhrien tueksi sekä ehkäisevään työhön ja kuntoutukseen liittyviä työmuotoja. Tutkimuksemme aineisto koostui naispuolisten vainon uhrien internetpohjaisen vertaisryhmän aikana käydyistä keskusteluista, joita tarkastelimme sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksemme tarkoitus oli lisätä tietoisuutta vainon uhrien kokemuksista liittyen viranomaisten toimintaan ja tutkintaprosessiin sekä selviytymiskeinoista, jotka he kokivat hyödyllisiksi yrittäessään selviytyä eron jälkeisestä vainosta. Löysimme neljä pääluokkaa kuvaamaan uhrien kokemuksia viranomaistoiminnasta ja tutkintaprosessista. Nämä luokat olivat ongelmat vainon kohtaamisessa, tyytymättömyys tutkintaprosessiin, luottamus viranomaisiin ja odotukset viranomaisten toiminnasta. Vaikka uhreilla oli myös positiivisia kohtaamisia viranomaisten kanssa, nousivat negatiiviset kokemukset aineistosta esiin niitä selkeämmin. Löysimme neljä pääluokkaa myös uhrien käyttämistä selviytymiskeinoista. Nämä luokat olivat sisäinen työskentely, ulkoinen tuki, turvallisuustoimenpiteet ja orientoituminen tulevaisuuteen. Vainon uhrien oma aktiivinen rooli selviytymisessä korostui, mutta myös ulkopuolelta saatava tuki koettiin erityisen tärkeäksi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että viranomaisilla on yhä moninaisia vaikeuksia vainon kohtaamisessa. Tulevaisuudessa viranomaisille, etenkin poliiseille ja oikeusviranomaisille sekä lastensuojelun työntekijöille, on tarjottava kattavampaa koulutusta vainoon liittyen, jotta he kykenevät kohtaamaan vainotilanteita paremmin. Tämä tutkimus osoittaa lisäksi vainon uhrien käyttävän monenlaisia selviytymiskeinoja yrittäessään selviytyä vainokokemuksistaan ja rakentaa hyvinvointiaan uudelleen traumaattisten kokemusten jälkeen. Nämä tulokset tarjoavat arvokasta tietoa vainon uhrien selviytymisprosessista, ja niiden avulla vainon uhreille tarjottavaa tukea voidaan paremmin suunnata vastaamaan heidän tarpeitaan. Our study makes a part of the Finnish VARJO-project, which aims to develop services to support the victims of partner stalking and methods for preventive work and rehabilitation. The data of our study consists of conversations from an internet-based peer support group for female victims of stalking. We used content analysis as our research method. The aim of our study was to increase knowledge about the experiences of victims of stalking concerning the actions of the authorities and the investigation process and the coping skills they considered as useful when trying to survive from partner stalking. We found four main categories to describe the victims’ experiences of the actions of the authorities and the investigation process. These categories were problems in dealing with the stalking, dissatisfaction with the investigation process, trust in the authorities and expectations concerning the actions of the authorities. Even though the victims had also experienced positive meetings with the authorities, the negative experiences stood out more clearly from the data. We also found four main categories to describe the coping skills that the victims had used. These categories were inner processing, external support, security measures and the orientation for the future. The active role of the victims of stalking was emphasized in their coping but the victims also felt that the external support was particularly important for their survival. The results of this research indicate that the authorities still have diverse problems when facing the stalking. In the future, there should be offered more comprehensive education about stalking for the authorities, especially for the police, representatives of the justice system and the child protection personnel in order for them to be able to face the stalking better. This study also indicates that the victims of stalking use many kinds of coping mechanisms when trying to survive from their stalking experiences and when reconstructing their well-being after the traumatic experiences. These results provide valuable information about the coping processes of the stalking victims so that the support offered for them can be better directed to correspond to their needs.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen Liikenteen turvallisuusviraston eli Trafin asiakaskirjeitä. Vertailen Trafin uudistamien kirjeiden vanhoja eli uudistusta edeltäneitä ja uusia eli uudistuksen jälkeisiä versioita toisiinsa. Tarkoituksena on selvittää, millaista kieltä nykyään pidetään valtion viraston viestintään sopivana. Tutkimuskysymykseni ovat (1) millaisia muutoksia kirjeisiin on tehty ja (2) millaista virkakielikäsitystä muutokset heijastelevat. Tutkimus sijoittuu virkakielen huollon ja virkakielen tutkimuksen kentälle. Virkakielellä tarkoitetaan valtion ja kuntien viranomaisten työssään käyttämää kieltä. Virkakielikäsityksen tarkastelu tuo tutkimukseen myös kieli-ideologisen näkökulman. Ideologisia kysymyksiä on hedelmällistä tarkastella tilanteessa, jossa kielenkäyttöä on pyritty systemaattisesti muokkaamaan tietyssä kontekstissa. Tarkastelen kirjeiden kokonaisrakennetta jaksoanalyysin ja kirjeissä rakentuvia rooleja lingvistisen analyysin menetelmin. Vakiojaksoja eli kaikissa kirjeissä esiintyviä funktionaalisia jaksoja ovat viraston nimi ja logo, viraston verkkosivujen osoite, lopputervehdys ja allekirjoitus, vastaanottajan nimi ja yhteystiedot, terveh- dys/otsikko, päiväys, muistutus, lisätietojen antaja ja taustatiedot. Valinnaisia jaksoja taas ovat viraston muut yhteystiedot, toimintaohjeet, ehdot, perustelut, seuraukset, täsmennykset, suositukset ja leipätekstin väliotsikot. Kokonaisrakenteessa ei ole tapahtunut uudistuksessa suuria muutoksia. Kirjeissä läsnä olevia osapuolia ovat Trafi, kirjeen vastaanottaja, poliisi ja lääkäri. Trafille rakentuvia roo- leja ovat muistuttaja, ohjailija, palveluiden tarjoaja, asiakirjojen pyytäjä, korttien uusija, lain soveltaja, valvoja, tarkastuksen edellyttäjä ja tietojen haltija. Vastaanottajalle tarjoutuvia rooleja ovat muistutettava, ohjail- tava/määrättävä, palveluiden käyttäjä, asiakirjojen toimittaja, korttien hakija, lain noudattaja/rikkoja, valvonnan kohde, tarkastuksen kohde ja tietojen tarvitsija. Poliisille rakentuvia rooleja taas ovat muistuttaja, määrääjä, asiakirjojen vastaanottaja, lain valvoja, tarkastuksen edellyttäjä ja tietojen haltija. Lääkärin rooleja taas ovat asiakirjojen haltija/vastaanottaja/laatija, tarkastuksen suorittaja ja tietojen haltija. Tiivistetysti voidaan sanoa, että muut osapuolet ovat ainakin joissakin rooleissaan aktiivisia toimijoita, mutta lääkäri on eräänlainen statisti. Uusissa versioissa vastaanottaja on vahvemmin läsnä ja aktiivisempi toimija. Niiden lause- ja virkeraken- teet ovat pääosin suorempia ja yksinkertaisempia ja siten myös usein entistä selkeämpiä. Paikoin selkeys vaikut- taa kuitenkin olleen asiakasystävällisyyttä tärkeämpää. Uudistuksen tavoitteena oli selkeä ja ystävällinen kieli. Teksteistä abstrahoituva virkakielikäsitys on kuitenkin pikemminkin selkeä, mutta ei välttämättä ystävällinen.

Ammatillisen lisensiaatintutkimuksen tehtävänä on selvittää, mihin köyhien lapsiperheiden vanhemmat luottavat. Tutkimuksessa luottamus määritellään arjessa toimimista helpottavana suhteena, kuten esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena. Tutkimuksen aineistona on 42 lapsiperheen vanhemman kirjoittamaa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä –kirjoituskilpailuun osallistunutta kirjoitusta. Kirjoittajat asuvat Etelä-Suomessa kaupunkimaisissa kunnissa ja heistä naisia on kolmekymmentäkahdeksan ja miehiä neljä. Tutkimus on laadullinen, fenomenologiseen lähestymistapaan sitoutuva eli se pyrkii tavoittamaan kokemusta. Kirjoituskilpailuun osallistuneet kirjoitukset ymmärretään kirjoituksina koetusta arjesta. Aineistoa on käsitelty sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Teemallisen analyysin perusteella kirjoituksissa kuvattiin luottamusta, epäluottamusta ja luottamusta omaan itseen. Kuvallisten ja kirjallisten tiivistelmien analyysin pohjalta aineistosta löytyi kuusi luottamustyyppiä: Taistelijat, Puolisoon luottavat, Sukuihmiset, Verkostoitujat, Kriitikot ja Kurjat. Tutkimus osoittaa, että köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin. Yhteistä kirjoituksille on se, että viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan koetaan usein epäluottamusta. Koetun epäluottamuksen taustalla on palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuuden lisäksi huonot asiointikokemukset viranomaisten luona ja palvelujärjestelmässä. Sen sijaan luottamusta koetaan erityisesti omaan lähiverkostoon ja myös omaan selviytymiseen. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että perheiden arjessa läheisverkoston – perheen, suvun ja ystävien – kautta saatu tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida myös vahvemmin sosiaalityössä. Sosiaalityön kehittä- misessä huomiota olisi kiinnitettävä asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että asiakkaan saama tuki olisi paitsi konkreettista, myös oikea-aikaisesti annettua.

This research project examines socialized housing programs available to informal settlers in the megacity of Metro Manila, Philippines, and the socio-political and institutional relationships that enable or impede access to housing. Megacities are urban agglomerations with populations of over 10 million inhabitants and Asia and Africa contain some of the fastest growing cities in the world. The challenge of Southern governments to meet the housing needs of hundreds of thousands of urban poor is exacerbated by the influx of migrants into these economic hubs, the scarcity of land for low-income housing and the inequalities and infrastructure deficiencies in developing countries’ cities. The study takes a three-pronged thematic approach to understanding the complexities of organizing housing for squatter communities. The core of the data forms the first focal point around the analytical concepts of access, participation and community building, and is drawn from 20 interviews with community members, NGO staff and state housing program coordinators. The second focal area cover examines the social programs in light of housing rights and urban governance. The third thematic focus is poverty and megacities. The study confirms challenges faced by poor families living in slums while at the same time highlights the relevance of viewing informal settlements as communities where resources are shared through informal associations. These associations are essential for gaining access to housing of both NGOs and government, but their roles are different for the two types of housing providers. The issue of professional squatters is examined, as their presence in squatter communities poses considerable concern and mistrust. The requirements of the housing programs are considered to be unique due to the formalization of “values formation” and “social preparation” as participatory actions for community building. The concept of urban disconnect is introduced to demystify the urban governance challenge. Finally, the thesis proposes that the increased application of community- level participation for housing access, especially by government agencies, have transformed power structures in ways that are reflective of a social movement.

Turun Migrations and Environmental Change -seminaaripäivää seurasi kutsuvieraille tarkoitettu työpaja Helsingin Tieteiden talolla 25.1.2017. Työpajan pääpuheen piti emeritus professori Roger Zetter Oxfordin yliopiston pakolaistutkimuskeskuksesta. Hän puhui ympäristön muutos ja muuttoliikkeet -teemasta kysyen, ovatko ympäristön takia muuttavat uusia pakolaisia (kts. Zetterin artikkeli tässä lehdessä). Pääpuheen inspiroimana keskustelu jatkui viranomaispaneelin muodossa. Paneeliin oli kutsuttu Jaana Vuorio (Maahanmuuttoviraston johtaja), Matti Nummelin (Ulkoasiainministeriön kehityspolitiikan neuvonantaja, ympäristöala), Simo Kohonen (Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Suomen johtaja) ja Tuomo Kurri (Sisäasiainministeriön maahanmuutto- osaston politiikkayksikön päällikkö). Paneelia moderoi Siirtolaisuusinstituutin johtaja Tuomas Martikainen, ja kutsuvierasyleisö pääsi myös mukaan keskusteluun.

Ympäristö- ja sisäministeriön asettama yhteistyöryhmä sai 20.10.2014 tehtäväkseen valmistella ehdotuksen ympäristörikosten torjuntaa koskevaksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi. Ryhmä kuuli asiantuntijoita ja muodosti kokonaiskuvan kansallisesta viranomaisyhteistyöstä ympäristörikoksiin liittyen. Yhteistyöryhmä päätyi ehdotuksessaan esittämään seitsemää strategista linjausta, joiden sisältämät tavoitteet tulee täyttää vuoteen 2020 mennessä. Strategiset linjaukset ovat seuraavat: • Kehitetään valtakunnalliselle ja alueelliselle tasolle toimialarajat ylittävä ympäristörikostorjunnan viranomaisyhteistyö • Voimistetaan ja sovitetaan yhteen ministeriöiden tulosohjausta ympäristörikosasioissa • Suunnitellaan yhteinen ympäristörikoskoulutus ja luodaan koulutuksen järjestämiseen koordinoitu yhteistyö • Jalostetaan olemassa olevaa tilasto- ja seurantatietoa ja hyödynnetään sitä ympäristörikosten torjuntatyössä • Arvioidaan riittävin väliajoin, että kansallinen lainsäädäntö tukee ympäristörikosten havaitsemista ja selvittämistä • Vaikutetaan ennalta ehkäisevästi ympäristörikosten vähentämiseksi valistuksen ja muiden toimien kautta • Organisoidaan kansainvälisen ympäristörikollisuuden kehityksen seuranta ja arvioidaan viranomaisten roolia ympäristörikosstrategian ja toimeenpano-ohjelman kokonaisuudessa Strategisia linjauksia täydentää toimenpideohjelma, joka on ensi vaiheessa laadittu vuosille 2015–2016. Toimenpideohjelman kirjauksilla konkretisoidaan tarvittavat tehostamistoimet ja nimetään niiden vastuutahot. Toimenpideohjelman ajankohtaisuus tarkistetaan kahden vuoden välein.

Den uppdaterade guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 517/2014 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i miljöskyddslagen (527/2014) och statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna. Förordningarnas tillsynsmyndigheter är NTM-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna. Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.