Search

Artikkelissa lähestytään perheiden talouskasvatusta ja perhesukupolvien välisiä suhteita laadullisin tutkimusmenetelmin. Aineistona on syyskuussa 2021 Helsingin Sanomien keräämä ”Rahakysely”. Artikkelissa kysytään, miten informanttina oleva välisukupolvi, 74 vastaajaa 355:stä, kuvaa aikuistuville lapsille antamaansa talouskasvatusta, kuten neuvoja ja ihanteita. He pohtivat myös oman, lapsuudenperheessä saamansa talouskasvatuksen vaikutusta antamaansa kasvatukseen. Informanttien pääasiassa 1990-luvulla syntyneet lapset ovat aikuisuuteen siirtymisvaiheessa, mitä pidämme strategisena elämänvaiheena talouskasvatuksen ja taloustaitojen kannalta. Myös eriarvoisuus tulee näkyviin tässä vaiheessa. Toisen nuoren aikuistumista tuetaan perheessä rahallisesti ja toinen siirtyy aikuisuuteen velkataakka mukanaan. Aineistossa aikuistumisihanteiden normatiivisuus oli vahvaa. Hyvätuloisuutta ja vakavaraisuutta pidettiin usein tavoiteltavana aikuisuutena. Kysymys voi olla arvopuheen luonteesta, jossa ihanteilla on suuri rooli. Aineistoa voi luonnehtia myös keskiluokkaiseksi, sillä kysymys on pääosin hyvätuloisesta, korkeasti koulutetusta ja pääkaupunkiseudulla asuvasta vastaajakunnasta. Kovin yksiselitteisesti ja suoraviivaisesti eivät taloustaidot näytä siirtyvän sukupolvisuhteissa eteenpäin. Riippuu perhekulttuurista, paljonko lasten yksilöllisyyttä ja toimijuutta korostettiin niin välisukupolven omilta vanhemmiltaan saadussa kasvatuksessa kuin omille lapsille annetuissa neuvoissa., The article investigates the finance education and the relationships between family generations by qualitative research methods. The data is gathered by Helsingin Sanomat newspaper, in October 2021, and it was called “Rahakysely/Money Inquiry”. The article asks how the sandwich generation, 74 respondents out of 355 all of the respondents, describes the financial education, like advice and ideals, they give to their own children who are at emerging adulthood. They ponder how the financial education they have got in their childhood home, effects to it. Young adults, the children of the respondents, were born in the 1990’s. Age of 18-29 years is a strategic stage of life to get financial education and to learn financial skills. Inequality becomes also visible in this stage of life. One youngster is financially supported by the family, but the other one has a dept burden on his/her shoulders. In the data, the normativity of the maturing ideals was strong. Good salary and well-established status were regarded as a desirable adulthood. It can be the case of the value talk common in the data where the ideals have an important role. The data can be characterized as middle-classed because the respondents are mainly well-to-do, highly educated and living in the capital area. However, the financial skills seem not be transmitted in intergenerational relationships in a very self-evident or straightforward way. It depends on the family culture how much the individuality and agency of the child were emphasized both in the education the sandwich generation got from their parents and the advice they gave to their own children.

Online shopping addiction can be defined as an Internet-based behavioural addiction which may lead to economic problems. Even though shopping is increasingly common through mobile devices, the effects of smartphone use on online shopping addiction are underexamined. Following a survey of 1000 18 to 29-year-olds in Finland, we examined young adults' online shopping addiction and economic problems from the perspective of self-regulation and problems in regulating smartphone use. The results indicated that low self-regulation in an online environment facilitates online shopping addiction, which further leads to dissatisfaction toward personal money management through indebtedness. Moreover, we illustrated how distractive stimuli of digital environments can act as primers for addiction by showing how problems in regulating smartphone use facilitates online shopping addiction for young adults with generally low self-regulation. We conclude our article by offering guidance on how the teaching of self-regulatory strategies as well as financial and information communications technology skills may decrease the tendency for online shopping addiction. peerReviewed

1990-luvulla kehitetty turvallistamisteoria on vuosikymmenien aikana poikinut eläväisen tutkimusperinteen kansainvälisen politiikan saralla. Turvallistamisen kuvaaman ”poikkeuspolitiikan” suhde tavanomaiseen politiikkaan – siihen, mitä turvallistaminen ei ole – on kuitenkin jäänyt vähälle tarkastelulle. Näin on siitä huolimatta, että tämä ero on alusta lähtien nähty teorialle keskeisenä kysymyksenä. Lisäksi turvallistamisteorian soveltamisalat osoittavat, että tutkijoille on ollut vaikea luopua turvallisuuspolitiikan mieltämisestä omana ja erillisenä sektorinaan vastoin turvallistamisteorian ohjelmallisia oletuksia. Jos taas sektoriajattelusta luopuu, vaarana on eräänlainen ”kaiken teoria”, jolloin turvallistamisleiman voi iskeä mielivaltaisesti lähes kaikenlaiseen ongelma–ratkaisu -tyyppiseen puheeseen. Tämä pro gradu -tutkielma lähestyy kuvattua ongelmatiikkaa soveltamalla turvallistamisteoriaa epätyypilliseen aineistoon: Suomen eduskunnan jokavuotisiin budjettikeskusteluihin. Lähemmässä tarkastelussa ovat talousarvioesityksen lähetekeskusteluista ministerin avauspuheenvuoro ja suurimman oppositiopuolueen ryhmäpuheenvuoro. Tutkimuskirjallisuuden valossa päädyn mieltämään turvallistamisen esiasteen eli turvallistamissiirron käytännöllisen päättelyn muotona, jolla teorian oletuksien perusteella tulisi olla rakenteellisia ja sisällöllisiä erityispiirteitä. Tutkimuskysymyksenä on, miten hallituksen ja opposition puheenvuoroissa esitetyt käytännölliset argumentit rakentuvat, missä määrin ne täyttävät turvallistamissiirron tunnusmerkistön, ja mitä tulokset tarkoittavat turvallistamisteorian itsensä kannalta. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että budjettipuheista löytyy turvallistamissiirtoja tai niiden esiasteita muistuttavia rakenteita etenkin suhteessa valtion velkaantumiseen. Huomionarvoista on, että vastapuolen edustaja haastaa tällaisten argumenttien perustan vain harvoin. Turvallistamisteorian postulaattien valossa on kuitenkin mahdoton sanoa, onko kyse turvallistamissiirroista vai ei. Jos turvallistamisteoria haluaa vaalia käsitystä itsestään mielekkäänä, sisäisesti eheänä ja loogisena viitekehyksenä, sen tulisi kirkastaa suhdettaan niin politiikan kuin turvallisuuden tila- ja toimintakäsitteisiin. Teoria voisi myös hyötyä nykyistä tiiviimmästä kiinnittymisestä politiikan ja argumentaation tutkimukseen.

Tämän Pro Gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten inflaatio- ja korkoshokit vaikuttavat kotitalouksien maksukykyyn ja miten kotitalouksien demografiset taustatekijät ovat yhteydessä kotitalouksien maksuvaikeuksiin ja talouslukutaitoon. Inflaatio- ja korkoshokkien sekä näiden yhdistelmäshokkien vaikutusta testataan tekemällä stressitestiskenaarioita, joiden tuloksia tarkastellaan maakohtaisesti, tulo-, varallisuus- ja demografisten muuttujien ja aiemman talouslukutaitokirjallisuuden näkökulmasta. Kotitalouksien stressitestejä on tehty mikroaineistolla noin 15 vuotta. Eurooppalaiset kotitaloudet ovat keskimäärin melko hyvin taloudellisesti resilienttejä erilaisia shokkeja kohtaan, riippumatta siitä, millä mittareilla tilannetta tarkastellaan tai mitä shokkeja stressitesteissä toteutetaan. Stressitestien tuloksia ja kotitalouksien tilannetta tarkastellaan myös kotitalouksien eri demografisten muuttujien näkökulmasta ja tuloksia verrataan aiempiin stressitesteihin ja talouslukutaitokirjallisuuteen. Aiemman talouslukutaitokirjallisuuden perusteella näyttää johdonmukaisesti olevan, että heikko talouslukutaito ja erilaiset talousvaikeudet kulkevat rinta rinnan ja kasaantuvat tyypillisesti samoille, jo valmiiksi heikossa asemassa oleville kotitalouksille. Näitä kotitalouksia ovat tyypillisesti pienituloiset, vähävaraiset, matalammin koulutetut ja nuoret kotitaloudet. Naisilla on myös tavallisesti hieman miehiä heikompi talouslukutaito. Tutkielmassa käytetään Euroopan Keskuspankin Household Finance and Consumption Survey -aineistoa. Aineistosta stressitestiin otetaan yhteensä kahdeksantoista eurooppalaisen maan kotitalouksia. Stressitesti toteutetaan tarkastelemalla kotitalouksien kuukausittaisia tuloja ja menoja, joihin myös shokit kohdistetaan. Tarkastelusta saadun taloudellisen marginaalin kautta kotitalouksille lasketaan maksuvaikeuksien todennäköisyys. Stressitestien jälkeen maksuvaikeuksien todennäköisyyttä validoidaan ekonometrisesti logit- ja ordered logit estimoinnilla ja tarkastellaan demografisten taustatekijöiden yhteyttä maksuvaikeuksien todennäköisyyteen tobit-malilla. Stressitestien ja ekonometrisen tarkastelun tulokset ovat odotettuja. Maksuvaikeudet ja shokkien vaikutukset jakautuvat kuten aiemmassa kirjallisuudessa. Maksuvaikeudet ja stressiskenaariot kasaantuvat jo valmiiksi heikommassa asemassa oleville kotitalouksille, eikä maakohtaisessa tarkastelussa havaita erityistä alueellista jakaantumista. Ekonometrisen tarkastelun perusteella voidaan todeta, että maksuvaikeuksien todennäköisyys ennustaa myös aineistosta ilmeneviä tosiasiallisia maksuvaikeuksia. Lisäksi demografiset taustamuuttujat selittävät pääsääntöisesti tilastollisesti merkitsevällä tavalla kotitalouksien maksuvaikeuksia, kuten stressitestien tulokset ja aiempi talouslukutaitokirjallisuus olettavat. I study in this master’s thesis how inflation and interest rate shocks affect households’ resilience and how household demographics are related to probability of default and financial literacy. The stress tests are conducted by performing an inflationary and interest rate shock and a worst-case scenario combination of these two and the results are viewed by country, income, wealth and demographic variables and from the financial literacy perspective. Household stresstesting with microdata has roughly a 15-year-old history. European households are on average resilient against different shocks, regardless of the used indicators and the types of stress. Stress test results and household situation is compared to previous literature on stresstesting and financial literacy. Earlier literature on financial literacy shows consistently, that weak financial literacy is associated with different issues in personal and household finance. These issues tend to fall on households, which are already in a vulnerable position. This group consists of households which are low income and wealth, less educated and usually younger. Women tend to be slightly less financially literate than men. The data used in this thesis is European Central Bank’s Household Finance and Consumption Survey. I use a sample of 18 countries’ households to conduct the stress tests. The stress tests are performed by calculating a financial margin, which is used to derive a probability of default for each household. After the stress test I use econometric approaches to validate the used model for probability of default with logit and ordered logit estimation and to view how and what kind of affect do the demographic variables have on the probability of default, I use tobit estimation. The results from both the stress tests and econometric evaluation are as expected. Probability of default and the effects of the shocks are divided as in previous literature. Higher levels of probability of default is found in households, which are already in a vulnerable position and there is no clear geographical division in the stress test results. The results from the econometric analysis suggest that the used probability of default is a good measure to evaluate actual household distress. From the second analysis, I can show that different demographic variables explain household probability of default in a statistically significant way. The results provide more evidence to the stress tests and a show that household distress is distributed in the same way that financial literacy evidence points out.

Problem gambling among young people is an emerging trend globally. The online environment in particular offers various possibilities for gambling engagement. This is the first cross-national survey study using the social ecological model to analyze problem gambling, especially in the online context. The study aimed to analyze how different social ecological spheres explain problem gambling. Participants were young people aged 15–25 in the United States (n = 1212), South Korea (n = 1192), Spain (n = 1212), and Finland (n = 1200). The South Oaks Gambling Screen (SOGS) instrument measured problem gambling. The regression models analyzed problem gambling with measures of intrapersonal, interpersonal, organizational, and societal spheres. Spanish participants had the highest SOGS score for problem gambling. In all countries, the variations in problem gambling were best explained by the organizational sphere measures (26%) when compared to the intrapersonal (11%), interpersonal (5%), and societal (3%) spheres. In the full model, the organizational sphere measures had strong associations with problem gambling. These included consumer debt, online gambling community participation, online casino participation, and exposure to online pop-up advertisements. Problem gambling was also associated with conformity to group norms in the interpersonal sphere, and male gender and impulsivity in the intrapersonal sphere. Cross-national results were similar in different countries. Within the final model, gambling community participation had the strongest association with problem gambling (β = 0.23, p &lt, 0.001). The online context plays a major role in problem gambling behavior. The social ecological model is a useful tool for tackling problem gambling and developing preventative measures.

Tutkielmassani tarkastelen kansanedustajien täysistuntopuheen kautta sitä, millaisina kansanedustajat näkevät ylivelkaantuneet henkilöt ja millaisia taustasyitä he näkevät ylivelkaantumiselle. Suomalaisten ylivelkaantuminen on suuri yhteiskunnallinen ongelma. Kansanedustajat taas käyttävät suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävää valtaa ja heidän puheellaan ja asenteillaan voidaan sosiaalisen konstruktionismin mukaisesti katsoa olevan vaikutusta siihen, millaiset puhetavat ja aiheet ovat vallassa suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja millaisia rooleja puheen kohteena oleville ihmisryhmille annetaan. Siksi on tärkeää tutkia, millaista puhetta he ylivelkaantumisesta ja sen taustasyistä tuottavat. Tutkimusaineistonani on kolme eduskunnan täysistunnon pöytäkirjaa vuosilta 2018-2020. Näistä kaksi on ollut lähetekeskusteluja ja yksi ajankohtaiskeskustelu. Olen käyttänyt aineistoni analyysimenetelmänä diskurssianalyysiä. Analyysissäni aineistosta muotoutui neljä erilaista ylivelkaantumisen diskurssia: kohtalodiskurssi, vastuullisuusdiskurssi, hallitsemattomuuden diskurssi ja vastuuttamisdiskurssi. Näiden diskurssien sisällä rakentui seitsemän erilaista ylivelkaantuneen henkilön identiteettiä. Hieman muita vahvemmaksi diskurssiksi analyysissä nousi kohtalodiskurssi, jossa velkaantunut asemoitiin passiiviseksi kohtalon uhriksi, joka ei juurikaan voi tehdä itse mitään asemansa parantamiseksi. Ylivelkaantuminen ja köyhyys linkittyvät kiinteästi toisiinsa. Tutkielmassani hyödynsin köyhyyden selitysmalleja, joiden avulla pystyin luokittelemaan kansanedustajien puheista esille nousseita ylivelkaantumisen syitä ja linkittämään niitä analyysissä muodostuneisiin ylivelkaantuneiden identiteetteihin. Identiteetit ja köyhyyden selitysmallit eivät kohdanneet toisiaan täysin suoraviivaisesti, vaan kaikkiin identiteetteihin liittyi kolmesta neljään erilaista mallia selittää ylivelkaantumisen taustasyitä. Jotkut identiteetit linkittyivät kuitenkin vahvemmin tiettyihin ylivelkaantumisen selitystapoihin. Kokonaisuudessaan yhteiskunnallisen syytöksen luokka painottui vahvasti kansanedustajien taustaselityksissä, mikä on linjassa sen kanssa, mitä aiemmissa tutkimuksissa on selvitetty pohjoismaalaisten köyhyyden selitysmalleista. Syyn ylivelkaantumiseen nähtiin siis olevan ensisijassa yhteiskunnallisissa rakenteissa. Kansanedustajien puhe ylivelkaantuneista oli monimuotoista ja vaihtelevaa ja ylivelkaantunut sai puheessa monenlaisia rooleja. Myös ylivelkaantumisen taustasyitä nousi esille monipuolisesti. Ylivelkaantumisen taustasyistä jäi kuitenkin puuttumaan sellaisia taustaselityksiä, jotka aiempi ylivelkaantumisen tutkimus on tunnistanut: kansanedustajat eivät puhuneet mielenterveysongelmista eivätkä yksinhuoltajuudesta ylivelkaantumiseen liittyvinä ja sen taustalla vaikuttavina tekijöinä. Myös köyhyys jäi vähälle huomiolle. Näihin kolmeen ilmiöön olisikin tärkeää kiinnittää huomiota tulevissa ylivelkaantumista ja sen ehkäisemistä koskevissa keskusteluissa. Koska ylivelkaantumisen taustasyyt ovat moninaisia ja liittyvät usein toisiinsa, ylivelkaantumisen hoitamisessa olisi tärkeää hyödyntää myös sosiaalityön osaamista, joka on erikoistunut juuri tällaisten monimutkaisten elämäntilanteiden kanssa työskentelemiseen.

Tarkastelemme artikkelissamme itsenäistyvien nuorten kokemuksia vanhempien aiheuttamasta velkaantumisesta nuorten toimijuuden näkökulmasta. Lähestymme vanhempien aiheuttamaa velkaantumista yhtenä taloudellisen hyväksikäytön muotona. Kysymme, miten velkaantuminen vaikuttaa nuorten toimijuuteen. Aineisto koostuu kuuden 19–26-vuotiaan nuoren teemahaastattelusta. Aineistolähtöisessä analyysissä on hyödynnetty fenomenologista menetelmää. Analyysin perusteella nuorten velkaantumisen kokemukset muodostavat neljä teemaa, jotka ovat moninaiset tunnekokemukset, ihmissuhteiden säröytyminen, kaventuneet kuluttamisen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuudet sekä selviytymiskeinot ja pärjääminen. Taloudellisen hyväksikäytön ja velkaantumisen seurauksena nuorten toimijuus ja itsenäistymisen mahdollisuudet kaventuvat, minkä vuoksi nuoret tarvitsevat monialaista ja -tasoista tukea arkeensa.

We use Finnish household-level data from 1994 to 2013 to measure how often and what kind of forecast errors households make and how the errors are linked to the households' borrowing behavior and overindebtedness. We find that those households that make the largest optimistic forecast errors have greater debt-to-income ratios. They also are more likely to report that they suffer from excessive debt loads and have problems in coping with their bills. There are no such systematic effects for the households that make pessimistic forecast errors. peerReviewed

FM Tiina Hemmingin Suomen historian väitöskirja Vauraus, luotto, luottamus. Talonpoikien lainasuhteet Pohjanlahden molemmin puolin tarkastettiin 1.10.2014 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Kari-Matti Piilahti Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jari Ojala Jyväskylän yliopistosta.

nonPeerReviewed

This dissertation makes use of legal documents and ancillary official sources revealing the life courses of individuals to explore the implications of bankruptcy and the meanings attached to it at a time when Finnish society industrialized and modernized. Three perspectives serve to support the analysis. At the heart of the study is the domestic economy. Thus the study is concerned with cases of bankruptcy ruin both during life and also after death. Secondly, bankruptcy is addressed as an indicator of economic dynamism and entrepreneurial spirit. Thirdly, attitudes to bankruptcy are approached from the perspective of legal and social forgiveness. The era of industrialization gave rise to ever more cases of financial ruin during life. Yet, before that, it was characteristic that the estate of a deceased debtor was surrendered to the creditors. Thus bankruptcy as a whole was no rarity also in pre-industrial society. Before the age of liberalism in economic policy bankruptcies were not attributable to modern competition on the markets but rather the various risks in the operating environment. At the same time bankruptcy was a well-tolerated phenomenon in the urban community, the more so if the debtor acted in accordance with generally shared codes of honor and behavior, was a member of the upper-crust bourgeoisie and had at his disposal knowledge and skills which could be utilized in the local community. Rehabilitation was further supported by release from obligation to pay in the case of debts exceeding the monies of the bankrupt’s estate. In the course of the century attitudes to indebtedness and bankruptcy stiffened. This was part of a wider way of looking, for example, at poverty, and the disseminating problem of short-term credit created by the financial revolution, which proliferated the problem of indebtedness more widely in society. Also with the removal of debt discharge debtors´ chances of starting again were depleted. Yet simultaneously the industrializing society created fields of operations and workplaces where insolvents, too, might find a new beginning.

Velkaongelmat osana monen nuoren aikuisen arkea Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tarkasteltiin nuorten aikuisten velkaantumista, velkaongelmia ja keinoja talouden tasapainottamiseksi internetkyselyn avulla. Velkaongelmaa tarkasteltiin sekä koettuina maksuvaikeuksina (subjektiivinen velkaongelma) että tilanteina, joissa vastaajalla oli ilmoituksensa mukaan maksuhäiriömerkintä ja/tai laskuja tai velkoja perinnässä tai ulosotossa (objektiivinen velkaongelma). Kyselyaineisto koostui 1 019 vastauksesta. Keräystavasta ja vastausaktiivisuudesta johtuen aineisto on näyte, ei edustava otos Suomessa asuvista 18–35-vuotiaista. Aineistoa analysoitiin määrällisesti. # Alle 20-vuotiailla huomattavan paljon maksuvaikeuksia Velallisten, kuten myös velkaongelmaisten osuudet kasvoivat selkeästi vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Toisaalta rajattaessa tarkastelu vain niihin, joilla oli velkaa, koettuja maksuvaikeuksia oli selkeäsi enemmän alle 20-vuotiailla kuin sitä vanhemmilla. # Elämäntilanteet vaikuttavat velkaongelmiin hyvässä ja huonossa Velkaongelmia oli harvimmin vielä kotona asuvilla ja yleisimmin oman lapsen saaneilla. Vain peruskoulun suorittaneilla niitä oli huomattavasti useammin kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Opiskelijoilla oli muita harvemmin velkaongelmia. Etenkin työttömäksi jääminen, parisuhteen loppuminen ja oma vakava sairastuminen ennustivat velkaongelmia. Kyselyä edeltäneen vuoden aikana vähintään neljä merkittävää elämänmuutosta kokeneilla oli muita useammin velkaongelmia. Velkaongelmat yleistyivät eri lainatyyppien lukumäärän kasvaessa. # Taloudellisten vaikeuksien lisäksi univaikeuksia, ahdistusta ja häpeää Maksuvaikeudet näkyivät taloudellisten vaikeuksien lisäksi mielialaan liittyvinä oireina, kuten univaikeuksina, ahdistuksena ja ärtymyksenä. Myös häpeän tunne oli yleinen sekä saamattomuus hoitaa arkisia asioita. Naiset kokivat näitä lieveilmiöitä miehiä hieman yleisemmin ja vanhemmat ikäryhmät nuorempia yleisemmin. # Läheisten monipuolinen tuki on tärkeää Naiset keskustelivat läheisten kanssa maksuvaikeuksistaan miehiä herkemmin ja van-hemmat ikäryhmät nuoria yleisemmin. Kuitenkin reilu kolmasosa vastaajista (joilla oli maksuvaikeuksia) ei ollut keskustellut viimeaikaisista ongelmista yhdenkään läheisen kanssa. Maksuvaikeuksia kokevista neljäsosa oli hakenut tietoa ja/tai vertaistukea internetistä. Neljäsosa maksuvaikeuksia kokevista oli hyödyntänyt myös jonkin institutionaalisen tahon esim. viranomaistahon, järjestön, pankin tai seurakunnan maksuvaikeuksiin tarjoamaa apua. Läheiset ja etenkin omat vanhemmat nousivat keskeisiksi taloudellisen avun lähteiksi. Lähes kaksi kolmasosaa vastanneista oli saanut jonkinlaista taloudellista apua läheiseltään kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Naiset olivat saaneet taloudellista apua miehiä ja nuoret vanhempia ikäryhmiä yleisemmin. # Naiset miehiä aktiivisempia talouden tasapainottamisessa Vastaajat pyrkivät aktiivisesti tasapainottamaan talouttaan. Käytettyjen tavaroiden osto ja myynti olivat yleisiä keinoja etenkin naisilla. Alle 25-vuotiaat vastaajat söivät usein myös vanhempiensa tai ystäviensä luona, lisäsivät työtunteja tai etsivät lisätyötä helpottaakseen taloudellista tilannettaan. Kaksi kolmasosaa vastaajista oli vähentänyt kulutustaan taloudellisista syistä. Naiset olivat vähentäneet kulutustaan miehiä yleisemmin usealla eri osa-alueella ja vanhemmat nuorempia ikäryhmiä yleisemmin. Etenkin ne vastaajat, joilla oli vakava (objektiivinen) velkaongelma, olivat vähentäneet kulutustaan usealla eri osa-alueella.

Tervanpoltto muokkasi 1800-luvun Kainuusta kapitalistisen maailmantalouden rajaseudun ja sosio-ekologisen monokulttuurin. Kainuulaista tuotantoa, työvoimaa ja luontoa hallittiin Oulusta ohjatulla velkajärjestelmällä. Velkakierre yhdessä veronmaksupakon kanssa ohjasi talonpojat ”maansyöväksi” osoittautuneeseen intensiiviseen tervanpolttoon. Kun tervavelkaantuminen kytkeytyi isojaon jälkeiseen uuteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, muuttuivat myös maakunnan omistus- ja valtasuhteet nopeasti.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten ylivelkaantumisessa nykyisenlaisessa luotto- ja kulutusyhteiskunnassa, jossa luotonsaannin mahdollisuudet ovat laajat ja jossa esiintyy myös kuluttamiseen pakottavia tekijöitä. Tarkoituksena on selvittää, miten sosiodemografiset taustatekijät selittävät ylivelkaantumisen suhteen riskiryhmässä olemista ja ylivelkaantumisen subjektiivisen kokemuksen yhteyttä toimintatapoihin, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa, sekä kulutus- ja säästämisasenteisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten velkaantumisen ja ylivelkaantumisen kehitystä ja sekä ylivelkaantumiseen ajavia tekijöitä aikaisemman tutkimuksen valossa. Tutkimuksen aineistona käytetään Suomi 2014-kyselyä, jossa kartoitetaan laajasti suomalaisten kulutusta ja elämäntapaa. Kyselyssä on kerätty tietoja tuloista ja veloista, joiden perusteella havaintoyksiköille laskettiin velkaantumisasteet ja joiden perusteella kyselyyn vastaajat jaettiin kahteen ryhmään: ylivelkaantumisriskissä oleviin ja muihin suomalaisiin. Ylivelkaantumisesta oli objektiivisen mittaustavan lisäksi käytössä myös subjektiivinen määritelmä. Käytän kyselystä kysymysosioita, joissa on kartoitettu toimintaa, kun on ollut taloudellisesti tiukkaa, ja kuluttamiseen liittyviä asenteita. Tutkimuksen analyysimenetelminä on käytetty pääkomponenttianalyysia, logistista regressioanalyysia ja varianssianalyysia. Tutkimustulokseni esitän analyysiosiossa ja useat demografiset tekijät selittävät ylivelkaantumisen suhteen riskiryhmässä olemista mukaillen aikaisempaa tutkimusta. Toiminnan muodot taloudellisen puutteen kontekstissa olivat yleisempiä ylivelkaantuneilla. Ylivelkaantuneet eivät erottuneet hedonistisempina tai aktiivisempina kuluttajina. Suomalaisilla ylivelkaantumista ei näytä selittävän vahva kulutusorientaatio.

Maailmantaloudessa kriisistä on tullut uusi normaalitila. 1990-luvun lopun Aasian ja Etelä-Amerikan taantumien logiikka toistuu 2000-luvulla Yhdysvalloissa ja vanhalla mantereella. Nämä kaikki kriisit ovat kehkeytyneet finanssitalouden keskeisimmän elementin, velan, logiikan mukaan. Velka ei ole kuitenkaan yksinomaan taloudellinen ilmiö. Pikemminkin se on valtasuhde, joka selittää esimerkiksi julkista keskustelua sosiaaliturvasta ja jäsentää ihmisten ajallisuutta. nonPeerReviewed

Eurokriisin alkaessa viime vuosikymmenen lopulla Irlanti oli paljon esillä yhtenä kriisimaista, joiden tilannetta seurattiin hermostuneesti sekä rahoitusmarkkinoilla että lehdistössä (Harjuniemi et al 2015, 2). Maahan assosioitui klassinen kuplatarina2, jossa fi nanssiromahdusta seurasi vaikea velkatilanne. Viime vuosina Irlantiin kohdistuva kansainvälinen huomio on ollut vähäisempää, ja kriisin on usein jopa esitetty olevan ohi – on oikeastaan jo vaikea muistaa, että Irlanti oli aluksi suorastaan kriisimaan symboli3. Tämä kriisi tuli ja meni –narratiivi kuitenkin sivuuttaa kahdenlaisia tärkeitä kysymyksiä. Ensinnäkin julkista talouttaan raskaasti kiristävässä maassa lukuisten ihmisten henkilökohtaisesta näkökulmasta kriisi on kaikkea muuta kuin ohi. Toiseksi kriisin hoitoon assosioituu perustavanlaatuisia epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, erityisesti liittyen pankkien pelastamiseen käytettyihin valtaviin rahasummiin. Tästä aukeaa kiinnostavia kysymyksiä politiikan tutkimuksen kannalta. Millä tavalla pankkeja, velanmaksua ja kriisin seurauksena vahvistunutta Euroopan komission valtaa on pyritty politisoimaan ja toi125 saalta epäpolitisoimaan? Mitkä tekijät vaikuttavat tämän poliittisen asetelman ja tyytymättömyyden kanavoitumiseen protesteiksi? peerReviewed

Tutkielma kartoittaa tuloerojen ja talouskriisien, eritoten rahoitusmarkkinakriisien välistä yhteyttä. Tutkielman painopiste on tuloerojen lisääntymisen johdosta syntyvä yksityisen velan kasvava kysyntä, joka puolestaan johtaa kestämättömään velkaongelmaan ja toissijaisesti talouden vaihtotase-epätasapainoon. Kriisin tekijöiden välisiä linkkejä ovat työvoiman neuvotteluvoiman väheneminen, siitä johtuva ansiotulojen kansantulo-osuuden putoaminen, työntekijöiden velkaantuminen kulutustasonsa ylläpitämiseksi ja lopulta kestämätön yksityinen velka. Talous kriisiytyy, kun velkataso ylittää kestäväksi koetun rajan ja luotonanto äkillisesti vähenee. Osatekijöinä kriisiin ovat talouden rahoitusmarkkinoiden innovaatiot, jotka lisäävät luotonannon määrää taloudessa, kansainväliset rahavirrat, jotka syntyvät puolestaan ylijäämämaiden talouksien kysynnän heikkoudesta, sekä kuluttajien suhteellisen tulon teorian mukainen ylivelkaantuminen. Esitän kirjallisuudessa runsaasti siteeratun DSGE-mallin, joka replikoi talouskriisin ja tarjoaa ennustusvoimaa tulevaisuuden tuloerotutkimuksille ja esitän mallin vaatimien oletusten olevan varsin paikkaansapitävät jo tapahtuneen talouskriisin ex post -analyysille.

The financial crisis that started in 2008 is explained in terms of a series of normalisations, which pooled together prime and subprime mortgages, assets and debts, private and public debt. Such practices spread risk to the financial system as a whole and drastically reduced the information available. As a consequence, capital accumulation was achieved independently of whether the added value was real or virtual. The financial crisis illustrates the limits of normal science, that is, the dramatic simplification of the perception of the external world associated with the adoption of narratives referring to a single scale and a single dimension. Reduced diversity in the input of information combined with the inherent instability of financial markets results in the systemic presence of high uncertainty. In this situation, technical knowledge does not have the means to deal with, or control, the crisis and thus cannot guide decision making. The limits of technical knowledge can be observed in the worsening of the crisis, which is affecting the whole economic sector and leading to increasing unemployment and political delegitimation throughout Europe. This paper suggests an alternative interpretation of the financial crisis based on the insights offered by hierarchy theory. A multi-scale approach is used in order to identify the changing function of the financial sector at different scales of analysis and the transmission mechanisms through which rent-seeking practices at the individual level result in systemic instability at the societal level.

The present course of assessing debt sustainability – toward further econometric sophistication – risks being more harmful than helpful. To develop support for this claim, this paper first recounts what economic theory says about sovereign debt, and then continues by analysing the methodology and approach that the assessment of debt sustainability rests on today. Building on these accounts, this paper argues that debt sustainability should be lifted away from the narrow econometric seat where it is now found and, instead, should be placed in between problem debt on the one side and economic and social human rights on the other. The paper concludes by proposing an orderly framework promoting equal rights of debtor and creditor nations in debt negotiations. Importantly, it is up to the indebted nation to decide on the sustainability of its sovereign debt, not the creditors.

Takuu-Säätiö on 20-vuotisen toimintansa aikana vakiinnuttanut asemansa yhtenä keskeisenä velkojen järjestelyn organisaationa Suomessa. Säätiö takaa velallisille järjestelylainoja, joilla velat yhdistetään yhdeksi lainaksi. Takaus on enimmillään 34 000 euroa ja takausaika korkeintaan kahdeksan vuotta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää järjestelylainan saaneiden säätiön asiakkaiden selviytymisen polkua ja selviytymisprosessia. Keskeisenä kysymyksenä oli, miten velalliset saivat taloutensa hallintaan maksuohjelman aikana sekä millaisena he pitivät toisaalta järjestelmien, jota Takuu-Säätiö edustaa, ja toisaalta oman sosiaalisen yhteisön merkitystä selviytymisessä. Tutkimuksen aineisto koottiin ryhmäkeskusteluin ja henkilökohtaisin haastatteluin Takuu-Säätiön maksuohjelmassa olevilta tai sen onnistuneesti päättäneiltä velallisilta. Yhteensä tutkimukseen osallistui 15 henkilöä. Yhteistyö velkojen järjestelyyn osallistuvien toimijoiden (velkaneuvonta, Takuu-Säätiö, pankki) kanssa oli haastateltujen mukaan pääosin saumatonta ja ilmoitettua aikataulua noudattavaa. Takuu-Säätiöön hakeuduttiin yleensä talous- ja velkaneuvonnan kautta ja velkaneuvoja oli merkittävä henkilö prosessin alullepanijana. Takuu-Säätiö koettiin osin kasvottomaksi, mutta palveluun oltiin siitä huolimatta tyytyväisiä. Järjestelylainan ehdot ja Takuu-Säätiön asettamat toiminnan säännöt koettiin tiukoksi. Maksuvaraa pidettiin samoin kireänä. Selviytyminen edellytti velallisilta kulutuksen supistamista ja sen myötä yleisemminkin elämäntapojen sopeuttamista. Koska asuminen vie suuren osan kulutuksesta, jouduttiin asuminen usein järjestämään uudelleen. Säästäminen kosketti eniten ruoka-, vaate-, harrastus- ja henkilökohtaisia menoja, joista karsittiin pakollisten menojen kustannuksella. Maksuohjelmassa pysyminen merkitsi toisinaan tinkimistä ravinnon terveellisyydestä ja sairaudenhoidon laiminlyöntiä. Velallisilta puuttui taloudellinen liikkumavara. Yllättävät menot rahoitettiin lyhennysvapaita hyödyntämällä, mikä antoi joustavuutta maksuohjelmasta selviytymiseen. Useimmilla haastatelluilla selviytymisen tukena ja voimavarana oli lähiyhteisö, lähinnä puoliso ja lapset. Myös harrastukset ja uudet mielenkiinnon kohteet auttoivat jaksamisessa. Velalliset kokivat saaneensa elämään uutta sisältöä ja merkitystä, vaikka elämää leimasikin taloudellinen niukkuus. Sosiaalisen yhteisön tuen puuttuminen johti eristäytymiseen, jolloin maksuohjelmasta selviytyminen koettiin raskaana. Tutkimuksen pohjalta Takuu-Säätiön toiminnan kehittämistarpeet liittyvät lainaehtojen joustavuuden lisäämiseen ja palvelun kehittämiseen nykyistä henkilökohtaisemmaksi. Myös vertaistukitoiminnan luominen henkisen jaksamisen edistämisessä on tärkeätä. Velkojen järjestelystä huolehtivien toimijoiden on tärkeätä tunnistaa asiakkaiden ongelmien moninaisuus ja paneutua asiakkaan elämismaailmaan.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman aiheena ovat sosiaalisen luototuksen parissa työskentelevien ammattilaisten kokemukset sosiaalisen luototuksen järjestelmästä. Tutkimuskysymykset ovat, miten ammatilliset toimijat näkevät sosiaalisen luototuksen sopivan sosiaalityöhön, miten he ymmärtävät asiakkuutta, ja miten he merkityksellistävät sosiaalisen luototuksen järjestelmää? Teoriaosuudessa käsitellään sosiaalityön roolia muuttuvassa yhteiskunnassa. Sosiaalityön toimintakäytäntöjä on kehitetty viime vuosikymmenen aikana asiakkaiden aktivointia ja kannustavuutta edistäviksi eikä vain toimeentuloa turvaaviksi. Sosiaalityöltä vaaditaan myös uusia toimintatapoja ja uudenlaista ammattitaitoa, jotta pystytään vastaamaan markkinalähtöiseen toimintamalliin unohtamatta asiakasta muutosten keskellä. Uutta haastetta sosiaalityölle ovat tuoneet myös ylivelkaantuneiden kotitalouksien määrän lisääntyminen. Sosiaalityöltä vaaditaankin tänä päivänä entistä enemmän myös velkaneuvonnan tuntemusta. Sosiaalisen luoton on osaltaan nähty vastaavan muun muassa näihin tarpeisiin sosiaalityössä. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla sosiaalisen luototuksen parissa työskenteleviä ammattilaisia. Aineisto koostuu kolmesta yksilöhaastattelusta ja yhdestä fokusryhmähaastattelusta. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty diskurssianalyysiavusteista teema-analyysiä. Tärkeimpinä lähteinä analyysissä on käytetty Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen metodioppaita Diskurssianalyysin aakkoset (2004) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (2002), Arja Jokisen, Laura Huttusen ja Anna Kulmalan toimittamaa teosta Puhua vastaan ja vaieta (2004), Arja Jokisen ja Eero Suonisen teosta Auttamistyö keskusteluna (2000) sekä Elina Virokannaksen väitöskirjaa Normaalin molemmilla puolilla (2004). Tutkielman tulokset jakaantuvat kolmeen osioon: sosiaalisen luoton asiakkuuden muotoutumiseen, muutoksen mahdollistamiseen sosiaalisen luoton avulla ja sosiaaliseen luototukseen liittyvään tukeen ja kontrolliin. Ensimmäisessä tulososiossa käsitellään sosiaalisen luototuksen asiakkuuden rakentumista luottamuksen kautta työntekijöiden puheessa. Sosiaalisen luototuksen asiakkuudet muotoutuvat työntekijöiden puheessa kolmeen kategoriaan; luotettaviin, luottamuksen menettäneisiin ja rajalla olijoihin. Pyrkimystä muutokseen ja toisen mahdollisuuden luomista sosiaalisen luototuksen avulla käsitellään toisessa tulososiossa. Kolmannen teeman tuloksissa muodostavat sosiaaliseen luototukseen liittyvät tuki ja kontrolli sekä niiden välinen suhde työntekijöiden kuvaamana. Sosiaalisen luototuksen kaltaiselle järjestelmälle on selvästi ollut tilausta tämän päivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa näyttää olevan suuri joukko ihmisiä, jotka ovat tipahtaneet perinteisten tulonsiirtojen ja yksityisten luottomarkkinoiden ulkopuolelle tai ylivelkaantuneet. Sosiaalinen luotto toimii yhtenä sosiaalipolitiikan toteuttamisen keinona näiden ihmisten auttamiseksi ja pitämiseksi mukana yhteiskunnan täysivaltaisina toimijoina.

Maijala on väitöskirjassaan tutkinut 1930-luvun talouspulan vaikutusta suomalaiseen maaseutuyhteisöön sekä yhteisön selviytymistä kohtaamastaan taloudellisesta kriisistä. Kriisin syntyyn vaikutti vanhakantaisen maaseutuyhteisön perinteisten toimintamallien yhteentörmäys modernisoituvan yhteiskunnan kanssa. Murros johti talonpoikasen väestön monimuotoiseen vastarintaan, ja kriisistä selviytyminen vaati ennen kaikkea kykyä sopeutua muutokseen. Vaikka Maijalan tutkimuksen kohteena on Kalajokilaakso ja siellä erityisesti Reisjärvi, väitöskirjan tarkoituksena ei ole tutkia yksittäistä kohdetta. Tutkimuksen kohteena on prosessi, jonka tutkiminen Kalajokilaaksossa oli mahdollista. This study describes the effects of the 1930s economic recession on the Finnish agricultural society, and how it survived the economic crisis it confronted.The study includes the compulsory sales in the Reisjärvi parish and elsewhere in the basin of the Kalajoki-river during the depression of the 1930s. Between 1929 and 1936, 504 farms were put up for compulsory sale in the Kalajoki-river basin. This was 10 per cent of all the farms. Although compulsory sales took place in all the parishes of the area, there were notable differences between the districts. The overall picture of a farm in financial difficulties is unravelled by analyzing the material. In addition to crisis in community, the effects of the depression on an individual are shown with a few examples. Despite the local nature of the examples, they can be seen as a general picture of an individual’s distress caused by the depression. In the basin of Kalajoki-river the compulsory sales were a problem for the middle-sized and relatively large commercialised farms. The compulsory sales clearly focused on the farms, which had over 15 hectares of arable land. Farms with over 25 hectares were relatively sold the most.The bitterness of the small farmers, who were not able to pay their debts, was shown in many ways. The most visible form of the bitterness was a stir, which received nation-wide attention. Both individual and communal – passive and active – resistance existed in local terms as well, even though they did not receive as much attention. The most effective way to help the farmers in financial difficulties was to redeem a sold farm to the state and return it back to its former owner. In the basin of the Kalajoki-river 43 per cent of the sold farms were redeemed by the state. As a general rule, this system could be seen as a certain state loan, since nine out of ten farms were returned back either to the former owner or to his/her relatives. In the basin of the Kalajoki-river the owners of rather large farms had better chances to survive than the small farmers. While 20-30 per cent of the farms with less than 10 hectares of arable land were admitted to redemption, the ratio of the larger farms was two or even three times more.