Search

nonPeerReviewed

In November 2016 the Parliamentary Deputy-Ombudsman of Finland conducted an inspection in Mikkeli Prison. His report, issued in January 2017, uncovered numerous serious breaches of the law. It was revealed, for instance, that prisoners had received relatively harsh disciplinary punishments for their criticisms of prison guards. This article examines whether solitary confinement, imposed as a punishment for expressing such criticisms and using abusive language, may constitute an unnecessary and unlawful interference with a prisoner’s right to freedom of speech. In addition, this article considers the conditions under which restrictions of prisoners’ constitutional rights, particularly the right to freedom of speech, can be applied. The case law of the European Court of Human Rights has played an essential role as a source in the research process. In conclusion, the writer advances the view that the use of disciplinary punishment in prison as a consequence of exercising the right to freedom of speech should be exceptional and reserved solely for the worst excesses.

Vankien rangaistusajan suunnitelmissa puutteita Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tehdyssä tutkimuksessa on tarkasteltu rangaistusajan suunnitelman toimeenpanoa ja pyritty selvittämään, kuinka rangaistusajan suunnitelmien laadinnan, toteuttamisen ja seurannan käytännöt vastaavat lainvalmistelun ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon lähtökohtia ja tavoitteita. Tutkimusaineisto koostuu vankeja koskevista rekisteritiedoista, vankiloiden ja arviointikeskusten henkilökunnalle sekä vangeille suunnatuista kyselyistä ja haastatteluista. # Suunnitelmia laaditaan kattavasti, laadussa ongelmia Rangaistusajan suunnitelmia laadittiin lähes kaikille vankeusvangeille. Lain tavoitteiden vastaisesti suuri osa suunnitelmista laadittiin kuitenkin pelkän asiakirjamateriaalin perusteella, eli vankia ei haastateltu. Riski- ja tarvearvio tehtiin vain noin joka kymmenennelle vangille. Tätä selitti erityisesti suunnitelmien laadinnan resurssien puute: henkilöstö piti vangin kuulemista ja osallistamista keskeisenä, mutta siihen ei aina ollut aikaa. Suunnitelmien tavoitteet liittyivät yleisimmin riippuvuuksiin tai asenteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Konkreettiset tavoitteet, kuten koulutus, asuminen ja arkiselviytyminen, olivat harvinaisia. Vankilahenkilöstön mukaan suunnitelmat olivat toisinaan sisällöltään liian ylimalkaisia tai epärealistisia vankilan toimintaedellytyksiin nähden. # Suljetuissa vankiloissa liian vähän henkilöstöä ja toimintoja; seurannassa puutteita Suunnitelmien yksilöllinen toteuttaminen onnistui vankilahenkilöstön arvioiden perusteella melko hyvin avovankiloissa, mutta suljetuissa vankiloissa heikommin. Suunnitelmien toteuttamista hankaloittivat erityisesti henkilöstöresurssien ja toimintatarjonnan puutteet sekä haastaviin erityisvankiryhmiin liittyvä turvallisuustekijät. Suunnitelmien toteutumisen seuranta oli puutteellista. Käytännöt myös vaihtelivat sen suhteen, miten vankia koskevia asioita ja suunnitelman edistymistä seurattiin ja kirjattiin tietojärjestelmään. Tavoitteiden toteutumisen arvioinnille ei ollut yhtenäistä kriteeristöä. # Vangit halukkaita noudattamaan suunnitelmaa, osa henkilöstöstä priorisoisi rikoksettomuuteen motivoituneita Lähes kaikki vankikyselyn vastaajat katsoivat pyrkineensä omalla toiminnallaan edistämään rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Suurelle osalle vastaajia motiivi oli avoimimpiin vankilaoloihin pääsy tai ”ikävien seurausten” välttäminen. Moni toivoi myös koulutusta ja muita valmiuksia vapautumista ja siviilielämässä pärjäämistä ajatellen sekä perhesuhteiden tukemista vankeusaikana. Yleisesti ottaen avovankiloiden vastaajat olivat jokseenkin tyytyväisiä ja suljettujen vankiloiden vangit tyytymättömiä suunnitelmien sisällön yksilöllisyyteen, toteutukseen ja rangaistusajan etenemisen johdonmukaisuuteen. Suurin osa vankila- ja arviointikeskushenkilöstön vastaajista katsoi, että vankilahenkilökunnan tulisi panostaa erityisesti rikoksettomaan elämään motivoituneiden vankien rangaistusajan suunnitelmien toteuttamiseen. Vastaavasti moni suhtautui kielteisesti siihen, jos vanki noudatti suunnitelmaa vain päästäkseen avolaitokseen. Vankien priorisointi suunnitelman noudattamisen motivaation (tai oletetun motivaation) perusteella on kuitenkin vastoin lain lähtökohtia: ajatuksena on ollut, että etuudet voivat toimia vangille kannustimena suunnitelman noudattamiseen.

Tutkin pro gradu -työssäni Turun Kakolanmäellä vuosina 1911 – 2007 toimineen Psykiatrisen vankisairaalan seinämaalauksia. Yksittäisen kuvan sijaan kiinnitän huomioni maalausprojektiin ja toisintokuvaan tekemisen tapana. Lähestyn vankipotilaiden maalaamia toisintokuvia suomalaisen mielisairaan- ja vankeinhoidon historian näkökulmasta ja pohdin, kuinka 1920- 1930-luvuilla maalatut kuvat asettuivat vankilan ja mielisairaalan käytänteitä lainaavaan laitoskulttuuriin. Tarkennan laitosmuotoisen hoidon ja rankaisemisen periaatteisiin ja arvioin, kuinka Suomen ensimmäinen vankien mielisairaalasairaala niitä hoitotyössään sovelsi. Filosofi Henri Lefebvren (1901 – 1991) esittämä tulkinta tilan sosiaalisesta tuotannosta antaa suuntaviivoja toisintokuvan ja laitostilan suhteen analyysiin. Hahmottelen seinämaalauskokoelman syntyprosessia tarttumalla aikalaisdiskursseihin, jotka sivuavat koti-, koulu-, mielisairaala-, vankilamiljöön esteettistä, sosiaalista ja toiminnallista uudelleen järjestämistä. Hermo- ja mielitautiopin lääkäri Hannes Heikinheimon (toimi Vankimielisairaalan lääkärinä 1927 – 1945) sielunterveyttä ja -sairautta koskevat tulkinnat avaavat laitostilan ja toisintokuvan ideologisia ulottuvuuksia. Historioitsija ja filosofi Michel Foucault’n (1926 – 1984) vallan analyysin avulla siirrän huomioni kuvapinnalta elettyyn tilaan. Pohdin mahdollisuutta tarkastella seinämaalauskokoelmaa tarttumapintana vankien sairaalaa ylläpitäneisiin kurinpidollisiin ja hoidollisiin suhteisiin. Toisintokuva toimii teoreettisena työkaluna rakentaessani siltoja kuvapinnoilta laitoshoidon tilaan ja takaisin.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, miten nuoret vangit paikantavat itseään suhteessa päihdekuntoutus- ja palvelujärjestelmään. Olen pyrkinyt hahmottamaan ilmiötä niiden kokemuksien ja käsitysten kautta, joita vangeilla on sekä viranomaistoiminnasta että päihdepalvelujärjestelmästä. Tutkimuksen empiirinen osuus muodostuu kahdeksan vangin teemahaastattelusta, jotka toteutettiin eräässä Länsi-Suomen vankilassa joulukuun 2004 sekä tammi-helmikuun 2005 aikana. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Se kohdistuu kokemusten tulkintaan sijoittuen täten fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Se voidaan sijoittaa myös marginalisaatiotut-kimuksen kenttään, sillä haastatellut vangit voidaan sijoittaa monella tavalla marginaaliin. Useimpien elämään ovat kuuluneet päihteet ja rikokset, joiden seurauksena heillä on myös kokemuksia vankeudesta. He ovat elämänsä aikana kokeneet asunnottomuutta ja työttömyyttä. Lisäksi useimmilla ei ole ammatillista koulutusta, jonka varassa työllistyminen voisi tapahtua. Jo vankilaan joutuminen ja sieltä vapautuminen edistävät syrjäytymistä. Monet saattavatkin olla riippuvaisia sosiaalipalveluista ja sosiaaliturvasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu päihdepalvelupalvelujärjestelmän sekä kontrolliin liittyvien käsitteiden tarkastelun kautta. Keskeiseksi käsitteeksi muodostuvat myös marginalisaation ja syrjäytymisen käsitteet. Analyysia johdattelevan teorian muodostaa D.W, Suen ja D, Suen teoria kontrollin ja vastuun sijoittumisesta yksilöiden elämänkatsomuksessa. Teoriassa keskeisenä ovat yksilön käsitykset siitä, kuka kontrolloi hänen elämäänsä ja kenellä on vastuu hänen elämästään. Kontrollin ja vastuun sijoittumista voidaan tarkastella sekä sisäisenä että ulkoisena ulottuvuutena. Näin kontrollin ja vastuun sijoittuminen voidaan jakaa neljäksi erilaiseksi yhdistelmäksi. Teorian ja aineiston analyysin pohjalta olen nimennyt nämä elämänorientaatiot seuraavasti 1) oman onnensa seppä 2) olosuhteiden uhri 3) toivonsa menettänyt 4) oikeuksiensa puolesta taistelija. Aineiston analyysi on toteutettu laadullista sisällönanalyysia käyttäen. Analyysin lähtökohtana on aineistolähtöisyys, vaikka ei puhtaimmillaan grounded theoryn tarkoittamalla tavalla. Vankien kokemuksia päihdepalveluista ja palvelujärjestelmästä on tarkasteltu aineistossa esiintyneiden keskeisten teemojen kautta. Tutkimuksen kannalta keskeiseksi muodostui, ei vain päihdekuntoutus sinällään, vaan enemmänkin palvelujärjestelmään sekä erityisesti viranomaistoimintaan liitetyt käsi-tykset ja kokemukset. Olennaiseksi ei myöskään osoittautunut interventioiden vähäisyys tai niiden puuttuminen, vaan enemmänkin tutkimukseen osallistuneiden vankien kiinnittymättömyys muutosta tukeviin palveluihin. Vaikka kaikilla haastateltavilla oli kokemuksia asioimisesta eri viranomaistahojen kanssa, ei muutoksen kannalta merkityksellistä kiinnittymistä palveluiden piiriin ollut tapahtunut. Tulkitsenkin aineistossani esiintyvän ristiriitaisia tapoja reagoida viranomaisiin, joita pakkolaitos kuten vankila näyttäisi vahvistavan. Vangeilla näyttäisi tutkimuksen perusteella olevan melko kielteinen suhtautuminen viranomaistoimintaan ja yhteiskuntaan yleensä. Monet aineistossa esiintyvät kertomukset viestivät kielteisistä kokemuksista, pettymyksistä, kykenemättömyydestä vaikuttaa omaan tilanteeseen ja viranomaisten ehkä välinpitämättömäksikin koetusta suhtautumisesta. Aineistossa esiintyi toisaalta kontrollia mutta myös omaa tahtoa korostavaa puhetta. Päihdekuntoutuksen osalta tarkastelun keskiössä ovat hoitokokemukset, hoitoonohjaaminen ja tiedon saaminen päihdepalveluista sekä päihdetestaukseen liittyvät kokemukset ja käsitykset. Näitä on tarkasteltu toisaalta omina teemoinaan mutta myös eri elämänorientaatioiden kautta. Analyysin kannalta keskeisiä lähteitä ovat: Sue, D.W & Sue, David (2003) Counseling the Culturally Diverse. Theory and Practice. Virokannas, Elina (2004) Normaalin rajan molemmilla puolilla. Tutkimus huumehoitoyksikön nuorten identiteettien rakentumisesta. Granfeltin (1998), (2003), (2007) tutkimukset ja artikkelit asunnottomuudesta, marginalisaatiosta ja vankeudesta. Laine, Timo (2001) Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Moilanen, Pentti & Räihä, Pekka (2001) Merkitysrakenteiden tulkinta. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2002) Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tavoitteena on ollut tarkastella Kriminaalihuoltoyhdistyksen jälkihuoltotyön merkitystä asiakasnäkökulmasta. Aineistona on käytetty yli kymmenen vuoden ajan rikos- ja vankilakierteessä olleita lainrikkojia, jotka ovat olleet jälkihuoltopalvelujen käyttäjiä. Tutkimusta varten on haastateltu vuosina 1990 ja 1991 yksitoista (11) lainrikkojaa, joista kuusi on tavattu uudelleen vuosina 2002 ja 2003 ja tehty heistä seurantahaastattelu. 1990-luvun alkupuolen haastattelut käsittävät asiakkaiden kokemuksia jälkihuoltotyöstä ja 2000-luvulla tehdyt seurantahaastattelut entisten lainrikkojien elämäntilanteita. Perinteisen jälkihuoltotyön osuuden selvittäminen rikos- ja vankilakierteen päättymisessä oli yhtenä mielenkiinnon kohteena. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen ensimmäisen osan teoreettisena lähtökohtana on ollut kriminaalihuoltotyön tavoitteet: syrjäytymisen estäminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen. Syrjäytymisen ja uusintarikollisuuden käsitteet ovat laajoja ja moniulotteisia käsitteitä, jotka kuvaavat sekä mikro- että makrotason ilmiöitä. Vastaavasti tutkimuksen toisen osan teoreettisena lähtökohtana on ollut elämänhallinnan teoria, jossa myös mikrotason tilanteita pyritään yhdistämään makrotason puitteiden analyysiin. Teoriapohjana olen käyttänyt J.P. Roosin (1987) jaottelua sisäisestä ja ulkoisesta elämänhallinnasta. Tutkimuksessani tarkastelen Kriminaalihuoltoyhdistyksen Lahden aluetoimistossa, asumispalveluissa ja Lahden työlei-rillä/toimintakeskuksessa tehtyä jälkihuoltotyötä kahden vuosikymmenen ajalta, 1970-luvun alkupuolelta 1990-luvulle saakka. 1970- ja 1980-luvut olivat yhdistyksen historiassa jälkihuoltotyön kehittämisen aikakausia. Jälkihuoltotyön keskeiset osa-alueet olivat: asiakastyö, asumispalvelutyö, taloudellinen avustaminen, työleiri-/toimintakeskustyö sekä ehdonalaisesti vapautuneiden valvontatyö. Lakisääteinen ehdonalaisesti vapautuneen valvontatyö on muodostanut jälkihuoltotyölle erityisen kehikon verrattuna muihin harkinnanvaraisen budjettirahoituksen varassa olleisiin jälkihuoltotyömuotoihin. Useimmat haastateltavat pitivät Kriminaalihuoltoyhdistyksen valvontaa hyvänä asiana ja hyväksyivät sen kohdallaan. Valvonnasta puhuivat myönteisimmin ne, jotka tunsivat tulleensa autetuksi tavalla tai toisella. Valvonnan rikoksia estävän vaikutuksen katsottiin yleisesti melko vähäiseksi. Valvonnan tätä puolta tarkasteltiin pelkästään suhteessa käyntikertojen tiheyteen. Kriminaalihuoltotyössä asumisen järjestäminen vankilasta vapautuneille on ollut haasteellista työtä. Erityisesti 1980-luku oli asumispalvelujen määrällisen kehittämisen vuosikymmen. Asumispalveluja kehitettiin asuntolatyyppisestä asumisesta tukiasumisen suuntaan. Puutteellisista asumiskyvyistään huolimatta lähes jokaisen haastateltavan toiveena oli saada kriminaalihuollon tukiasunto tai kaupungin vuokra-asunto. Haastateltavista suurin osa (7) oli vailla vakinaista asuntoa. Haastateltavat tunsivat tulleensa eniten autetuiksi, kun heidän asumisensa saatiin tai saataisiin järjestymään. Huolimatta siitä, että kriminaalihuollon asumispalvelutyö oli vaativaa työtä, tehtiin sitä vähäisillä työvoimaresursseilla, mistä johtuen alamaailman alakulttuurisiin tekijöihin ei pystytty riittävästi vaikuttamaan. Kriminaalihuollon asumispalvelut lopetettiin 1990-luvun laman aikana siitä huolimatta, että niillä oli kysyntää. Asumispalveluissa olleet työntekijät siirtyivät yhdyskuntaseuraamustyöhön. Kriminaalihuollon työleirit tarjosivat lainrikkojalle asunnon, työpaikan ja itsenäisen toimeentulon. Yhdistyksen valtion-avulla ylläpidetyt työleirit kuitenkin lakkautettiin yleisen taloudellisen laman aikana, joka vallitsi 1970-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alussa. Varat tarvittiin rangaistusjärjestelmän tehtäviin. Haastateltavien kokemusten mukaan työleiriä tai toimintakeskuksia olisi tarvittu ja niitä toivottiin lisättävän. Haastateltavat olivat pystyneet maksamaan sakkonsa ja ulosottoteitse perinnässä olevat velkansa pois. Työleiritoiminta oli myös tukemassa yhdistyksen virallisia tavoitteita: syrjäytymisen ehkäisemistä ja uusintarikollisuuden vähentämistä. Lainrikkojan työkykyisyys heikkenee kaiken aikaa rikosuran pidetessä. Moninkertaisten rikoksenuusijoiden on todettu olevan aikuisväestön köyhin ja syrjäytynein väestönosa. Perusturvan varassa eläville pienilläkin taloudellisilla avustuksilla oli suuri merkitys ja avustusmäärärahoja toivottiin lisättävän. Kehitys kriminaalihuollossa taloudellisten avustamisten suhteen ei myöskään edennyt haastateltavien toivomusten mukaan. Niitä ei enää myönnetty valtion budjetista kriminaalihuollolle vuoden 1997 jälkeen, josta lähtien kriminaalihuollon tehtävänä on ollut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanotehtävät. Asunnon ohella riittävä toimeentulo on ulkoisen elämänhallinnan perusedellytys. Yhtä seurantahaastateltavaa lukuun ottamatta kaikki muut saivat toimentulonsa erilaisista sosiaalisista etuuksista. Haastateltavien näkemyksen mukaan heidän rikos- ja vankilakierteensä oli katkennut, kun elämä saatiin järjestykseen useilla alueilla. Merkityksellistä oli elämän perusedellytysten järjestyminen, jotka mahdollistivat pitkäaikaiset ihmissuhteet ja päihteiden käytön hallinnan. Haasteltavat olivat monelta osin tyytyväisiä elämäänsä. Taloudellisen toimeentulonsa vuoksi haastateltavien elämää voi perutellusti luonnehtia marginaalissa elämiseksi. Useimpien toimeentulo oli lähellä perusturvan tasoa. Kriminaalihuollon budjetista päätettiin oikeusministeriön vankeinhoito-osastossa vuoteen 2001 saakka. Organisatorisen asemansa vuoksi kriminaalihuollon henkilöstöllä oli vähäiset mahdollisuudet puolustaa vankilasta vapautuneen jälkihuoltotyön säilyttämistä. Huomattaneen, että vankipopulaatiossa uusijoiden suhteelliset osuudet lähtivät nousuun samana vuonna, kun kriminaalihuollon jälkihuoltotyötä ei enää tuettu. Tutkimuksen merkittävimmät lähteet olivat Hanna Jalkasen (1995) kriminaalihuoltotyön muistelmat 25 vuoden ajalta, Juha Kääriäisen (1994) väitöskirja ja Riitta Granfeltin (2003) vapautuvien asumista koskeva tutkimus.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa kolme elinkautista vankeusrangaistusta suorittavaa naista kertoo kokemuksiaan vankeusprosessista ja elämästä vankilassa. Naiset oli tuomittu murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. He olivat ensimmäistä kertaa vankilassa. Haastatteluhetkellä naiset olivat olleet vankilassa hieman alle tai yli kymmenen vuotta. Iältään he sijoittuivat keski-iän ja vanhuusiän alun välille. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata elinkautista vankeutta suorittavien naisten vankeuteen liittyviä kokemuksia osana heidän vankeusprosessiaan. Tutkimuksessa pyrittiin tuomaan esiin sovellettavaa tietoa marginaalissa ja pitkäaikaisessa vankeudessa elävien naisten tilanteista sekä tuottamaan vankeinhoitoviranomaisille ja vankeja työssään kohtaaville ihmisille tietoa siitä, millaisia asioita elinkautista vankeusrangaistusta suorittavat naiset joutuvat käymään vankeuden myötä elämässään läpi. Tutkimus rakentuu vankeuteen liittyvien prosessien, tunteiden ja kriisikokemusten sekä vangitun ihmisen ihmissuhteiden ja arjen rakentumisen tarkastelulle. Tutkimus sijoittuu osaksi sukupuolisensitiivistä marginalisaatiotutkimusta. Tutkimus kohdistuu kokemusten tulkintaan ja nojaa siten fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, jota täydentää kontekstuaalinen konstruktionismi. Tutkimuksen tiedonintressi on emansipatorinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty syvähaastattelua, joka toteutettiin tapaamalla naiset heidän sijoitusvankilassaan ja haastattelemalla kahta naista kolme kertaa ja yhtä naista kaksi kertaa eli tekemällä yhteensä kahdeksan haastattelua. Haastatteluissa keskityttiin vankeusajasta ja siihen liittyvistä kokemuksista keskustelemiseen. Analyysissa pyrittiin ymmärtävään tutkimusotteeseen ja kertomaan naisten elämästä läheltä heidän omaa tulkintaansa. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen käsite on marginalisaatio. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on naiselinkautisvangin marginalisaation monitasoisuus. Elinkautiseen vankeuteen tuomituksi tuleminen oli ollut naisille traumaattinen kriisi, joka oli saanut sisältönsä rikoksesta ja tuomiosta. Vankila tilana ylläpiti kriisin kokemusta, ja rikoksen ja vankeuden häpeäleima vaikeutti kriisin ja syyllisyyden tunteiden käsittelyä. Vankeus oli koetellut vahvasti naisten kokemusta omasta ihmisarvosta ja johtanut voimakkaisiin epätoivon kokemuksiin, itsemurha-ajatuksiin sekä yrityksiin. Naiset kokivat olevansa yksin, ulkopuolisia ja erilaisia niin yhteiskunnassa kuin vankien keskellä. Tärkeimmiksi tukijoikseen naiset kokivat aikuiset lapsensa ja muut läheiset ihmiset. Poistumisluvat olivat naisille henkireikä: läheisten ja lomien avulla naiset jaksoivat suorittaa vankeuttaan, josta vapautumisesta ei ole tietoa. Haastatellut naiset rikkoivat monin eri tavoin vankeihin liitettyjä stereotypioita: heidän kertomuksensa toi esille, etteivät vangit ole mikään yhtenäinen joukko. Tämän vuoksi tutkimuksessa on tuotu esille vankeinhoidon yhdeksi perusajatukseksi määritellyn vangitun ihmisen yksilöllisen kohtelun merkityksellisyys. Vangituilla ihmisillä on erilaisia tarpeita kuntoutuksen suhteen, eivätkä kaikki vangit ole päihdekuntoutuksen tarpeessa. Aineisto toi esille vankeinhoidossa olevan suuri tarve terapiatyölle ja pitkäaikaisvangeille tarkoitettujen kuntoutusmuotojen rakentamiselle, joten tutkimuksen on lopuksi esitetty siihen liittyviä kehittämisajatuksia. Tutkimuksen merkittävimmät lähteet olivat Merja Laitisen (2004) ja Marita Husson (2003) väitöskirjat. Heidän lisäkseen tutkimuksen viitatuimmat henkilöt olivat Johann Cullberg, Erving Goffman, Juha Perttula, Salli Saari ja Veli-Matti Ulvinen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu -tutkielmani tarkoitus oli tarkastella Helsingin keskusvankilan alaisuudessa vuosina 1931-1950 toiminutta Viikin vankisiirtolaa ja siellä tehtyä maataloustyötä mikrohistoriallisella tutkimusotteella. Mikrohistorian oppien mukaisesti tarkoitus oli pystyä sanomaan pienen avulla suuresta. Viikin vankisiirtolan toiminta-aikana oli suomalaisessa vankeinhoidossa käytössä niin sanottu hoitoideologia ja sen osana vankien progressiivinen käsittely. Tämän ideologian toimivuuden tarkasteleminen Viikissä oli yksi tutkimuksen päätavoitteista. Tarkoituksena oli myös katsoa Viikin kautta suomalaiseen yhteiskuntaan 1930- ja 40-luvuilla, jolloin erottui erityisesti kaksi poikkeuksellista tekijää: 1930-luvun alun lama-aika ja vuosikymmenen lopun ja vaihteen sotavuodet. Näiden yhteiskunnallisten haasteiden jälkien löytäminen Viikistä oli toinen päätavoite. Tutkimuksen keskiössä oli koko ajan vankien tekemä maataloustyö, sen merkitys rangaistuksena vangin ja vankeinhoidon kannalta, sekä laajemmin (maatalous)työn merkitys Suomessa 1930- ja 1940-luvuilla. Viikin vankisiirtola toteutti hoitoideologiaa koko toimintansa ajan vaihtelevasti ja epäpuhtaasti. Vaikka vangit alkuvuosina olivat ideologian mukaisesti tuomionsa loppuvaiheessa ja maalta kotoisin olleita miehiä, jo 1930-luvun lopulla vankiaines Viikissä alkoi olla sekalaista. Sota-aikana vankiaineksessa tapahtui lopullinen muutos. Suurin osa Viikkiin tuoduista oli vasta tuomittu. Vankiaineksen lisäksi olot muuttuivat muutenkin hankalammiksi. Sodan vuoksi ruoka oli vähissä, tupakkaa ei meinannut saada ja urakkatyö kulutti vankien voimia. Kaikki tämä laski työtehoa ja lisäsi levottomuuksia. Sodan päätyttyä levottomuudet eivät loppuneet vaan vankeja karkasi ennätysmäärin. Alkanut vankityön ja koko vankilalaitoksen uudelleentarkastelu ei ehtinyt korjata tilannetta Viikissä, jossa vangit olivat saaneet tehtävänsä päätökseen. Helsingin yliopistolta vuokrattu tila oli saatu rakennettua maa- ja metsätaloustieteelliseen opetukseen tarkoitetuksi koetilaksi ja otettiin tähän käyttöön vuonna 1950. Viikin vankisiirtolan tutkimisen kautta oli mahdollista kuvata maataloustyön suurta merkitystä Suomessa tutkittuna aikana ja siihen liittyneitä ristiriitaisuuksia. Yksi ristiriita kulkee koko työn läpi jatkuvana kädenvääntönä siitä kumpi on vankityön ensisijainen tarkoitus: työn tuottavuus vai työn aikaansaama muutos vangissa eli parantavuus. Tärkeimmät lähteet tutkimuksessa olivat Kansallisarkistossa sijaitsevat Helsingin keskusvankilan ja Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston arkistot sekä Helsingin yliopiston keskusarkistossa sijaitseva Viikin ja Malminkartanon hoitokunnan arkisto. Tärkein julkaistu alkuperäislähde oli Vankeinhoito-lehti vuosilta 1930-1961. Kirjallisuudesta suuren osan muodostivat Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston historiaprojektin julkaisut.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa selvitän vankiloiden henkilökuntaan kohdistunutta väkivaltaa Suomessa. Erityisesti tarkastelen väkivaltatilanteeseen liittyviä tekijöitä. Viitekehyksenä tutkielmassani ovat väkivaltatutkimus, etenkin väkivaltatilanteeseen vaikuttavien seikkojen ja työväkivallan osalta sekä vankilatutkimus. Oletuksena on, että henkilöstöön kohdistuvan väkivallan esiintyminen ei ole sattumanvaraista. Aluksi tarkastelen väkivaltaa yleensä sekä esittelen Farringtonin integroidun rikosteorian, jonka avulla väkivallan ja väkivaltatilanteen selittämistä. Keskeisiä työlleni ovat myös Felsonin ja Luckenbilin vuorovaikutustilanteen analyysimallit. Työväkivaltaa tarkastelen mm. uhritutkimuksien avulla. Erityisesti naisten työväkivalta on lisääntynyt Suomessa. Tietyt työhön liittyvät seikat lisäävät työntekijän. Kotimaisissa uhritutkimuksissakin erotettu tietyt ammattialueet erotetaan väkivallan riskialoiksi. Kontrollityö, johon vankeinhoitotyö luetaan, on yksi näistä aloista. Vankilan tehtävä, rakenne ja yhteisö aiheuttavat vastakkainasettelua vankilassa ryhmien ja yksilöiden välillä. Vankilan tehtävänä on vapausrangaistuksien täytäntöönpano. Tehtävä määritellään toisinkin. Foucaulttilaisittain vankilan tosiasiallisena, epävirallisena tehtävänä on tuottaa lainrikkojia. Vankilan fyysisen ja toiminnallisen rakenteen lähtökohtana on halutun valvonnan tason saavuttaminen. Vankilayhteisössä keskeisiä ovat vankien ja henkilökunnan alakulttuurit ja näiden kohtaamisessa syntyvä vankilakulttuuri. Lainsäädäntö ja muut normit määrittävät vankien ja henkilökunnankin aseman väkivaltatilanteissa. Henkilökunnan koulutuksessa on kiinnitetty enemmän huomiota konfliktitilanteen kohtaamiseen ja hallintaan. Virkamiehen väkivaltaisina vastustamisena pidettyjen väkivaltatapausten määrä on vankiloissa pitkällä aikavälillä kasvanut. Aivan viime vuosina määrä on kääntynyt laskuun. Pääaineistoinani ovat henkilökuntaan kohdistuneista väkivalta- tai väkivallan uhkatapauksista vankeinhoito-osastoon lähetettyjen ilmoitusten asiakirjat 1993-1996 sekä vankiloille osoittamani kyselyn tulokset vuodelta 1995. Muita lähteitä ovat mm. aiemmin tekemäni vankihaastattelut. Väkivaltatapauksia olen arvioitu sisällöllisinä kokonaisuuksina ja taulukoinnin perusteella tehdyin analyysein. Tuloksista. Tyypillisesti tekijä toimii yksin. Hän on keskimääräistä vankia nuorempi, pitkätuomioisempi, väkivalta-rikoksiin syyllistynyt ja 2-4:ttä kertaa vankilassa. Noin viidesosassa tapauksista tekijän on raportoitu olleen päihtynyt. Kohde on valvontahenkilöstöön kuuluva yleensä henkilökunnan keski-ikää nuorempi. Tavanomaisimmin tapahtumat sisältävät nimittelyä ja sanallista uhkailua. Vastaanhangoittelua, rimpuilua, lyömisestä, potkimista, jopa aseellista uhkailua ja päälle käyntiäkin esiintyi. Väkivaltatapahtumat sattuivat yleensä päiväsaikaan vankien asuinosastoilla. Vankien ohjatuissa toiminnoissa, työhuoneilla tai opiskelutiloissa väkivaltatilanteita esiintyi vähän. Vankilassa oli osoitettavissa toiminnallisia riskitihentymiä, joissa väkivaltatilanteet useimmiten syntyivät. Näitä olivat mm. puuttuminen vangin olemiseen (kieltämällä, olemalla mahdollistamatta, neuvomalla jne.), vangin ja hänen sellinsä tarkistaminen, vangin päihtymyksen toteaminen sekä kielteisten päätösten tiedoksi antamistilanteet. Tapahtumiin liittyi yleensä jonkin asteista edeltävää vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen olemassaolo mahdollistaa tilanteeseen vaikuttamisen. Lopuksi pohdin mm. henkilökuntaan kohdistuneen väkivallan toiminnan ja valintojen rationaliteetteja integroidun rikosteorian mallin avulla.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata erityisesti päihdeongelmaisten vankien kuntoutumista ja sen edellytyksiä yksilö- ja yhteisötasolla sekä yhteiskunnallisena kysymyksenä käyttäen teoreettisena avainkäsitteenä empowerment´a (voimaantumista). Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Primääriaineisto koostuu 13 Silta-Valmennusyhdistykseen rangaistuksen aikana sijoitetun tai sieltä vankilaan palautetun vangin haastattelusta ja sekundääriaineisto kuuden yhdistyksen työntekijän haastattelusta sekä asiakirjatiedoista. Silta-Valmennusyhdistys on lainrikkojien kuntoutukseen erikoistunut yksikkö, jossa on mahdollista löytää polku kuntoutuksesta aina koulutukseen ja työelämään saakka. Tutkittavat olivat viettäneet päihdekeskeistä elämää ennen vankilaan tuloaan ja se oli vienyt heidän elämänsä kaaokseen. Voimaantuminen alkoi siitä, kun he alkoivat huomata päihteiden kielteisten vaikutusten ylittävän hyvät vaikutukset ja haluta muutosta elämäänsä. Kuntoutus lisäsi muutosmotivaatiota ja vaikutti voimaannuttavasti fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Vankilan päihdekuntoutus auttoi tutkittavia päihteiden käytön katkaisemisessa, aukaisi silmät näkemään oma tilanne ja lisäsi motivoituneisuutta päihteettömänä elämiseen. Vankilaympäristö ei kuitenkaan aina tukenut heidän kuntoutumistaan. Silta-Valmennusyhdistys tarjosi pehmeän laskun siviiliin, mihin sisältyy päihteettömässä elämässä tarvittavien taitojen oppimista, asioidensa kuntoon saattamista ja totuttelua turvallisessa ympäristössä ulkopuolisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Silta-Valmennuksessa mahdollistui myös uuden identiteetin omaksuminen vangin identiteetin tilalle. Tutkittavat olivat Silta-Valmennuksessa yleensä parista kuukaudesta noin puoleen vuoteen ennen vapautumistaan. Useimpien kuntoutusjakso toteutui suunnitelmien mukaisesti, mutta neljällä se keskeytyi päihteiden käytön vuoksi ja heidät palautettiin vankilaan. Noin puolet tutkittavista aikoi jatkaa Silta-Valmennuksessa vapauduttuaan joko tukiasunnossa ja/tai koulutuksessa tai työharjoittelussa seuraavana vaiheena kuntoutuspolkua. Tutkimuksessa ei ole tarkasteltu vapautumisen jälkeistä selviytymistä. Tärkeimpänä selviytymiskeinona siviilissä monet tutkittavat pitivät suhteiden katkaisua huumekavereihin, koska ilman sitä heidän on vaikeaa pysyä päihteettöminä ja tekemättä rikoksia. Huumekavereiden tilalle tutkittavat yrittivät löytää uutta sosiaalista verkostoa. He odottivat myös sosiaalista tukea omaisilta ja muilta läheisiltä. Päihde- ja rikoskierteessä olleiden voimaantuminen edellyttää sitä, että yhteiskunnassa halutaan panostaa näiden ihmisten moninaisiin palvelutarpeisiin.