Search

Johdanto: Fyysisen aktiivisuuden perussuositus kouluikäisille on, että kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään tunnin päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Välituntiliikunta voi muodostaa merkittävän osan koululaisen päivittäisestä liikunnan tarpeesta. Koululaiset ovat aktiivisimmillaan 12-vuoden ikäisinä. Aikaisempien tutkimusten avulla on voitu päätellä, että pojilla liikunta vähenee enemmän iän myötä kuin tytöillä. Suurin muutos tapahtuu murrosiässä 12–15–vuotiailla. Liikunnan on lapsilla havaittu olevan yhteydessä terveeseen kasvuun, kehitykseen, hyvinvointiin ja koulumenestykseen, mutta myös muodostavan pohjan aikuisiän terveydelle. Tavoite: Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella ulkovälituntiaktiivisuuden yhteyttä oppilaiden kokemaan terveyteen ja fyysiseen kuntoon ottamalla tarkasteluun mukaan kolme eniten oppilaiden harrastamaa ulkovälituntiaktiviteettia. Tuloksia tarkasteltiin ensin kaikkien oppilaiden osalta, sitten vertailemalla tyttöjä ja poikia ja lopuksi luokka-asteita keskenään. Aineisto: Kyselytutkimus toteutettiin Naantalin ja Maskun peruskoulujen 1.–7.–luokkien oppilaille vuonna 2013. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 1029 oppilasta 12 eri peruskoulusta. Tyttöjä oli 510 (49,6 %) ja poikia 519 (50,4 %). Kyselyyn vastasi kaikkiaan 943 oppilasta (91,6 %). Kaikki oppilaat eivät vastanneet kaikkiin kyselyn kohtiin. Tulokset ja pohdinta: Kolme oppilaiden eniten harrastamaa ulkovälituntiaktiviteettia olivat kävely, pelit ja leikit sekä pallopelit. Peleihin ja leikkeihin osallistumisen todettiin olevan yhteydessä parempaan koettuun terveyteen alakouluikäisillä lapsilla. Kaiken kaikkiaan reippaisiin ulkovälituntiaktiviteetteihin osallistuneet oppilaat kokivat fyysisen kuntonsa kauttaaltaan paremmaksi kuin vähemmän tai ei lainkaan kyseisiin toimintoihin osallistuneet. Poikien kohdalla erityisesti kävelijät ja pallopeleihin ja tyttöjen kohdalla peleihin ja leikkeihin aktiivisesti osallistuneet kokivat fyysisen kuntonsa muita paremmaksi. Luokkien 1–3 oppilaat olivat aktiivisimpia ulkovälitunneilla. Reippaaseen liikuntaan osallistuminen ulkovälitunneilla laski hyvin merkittävästi sekä tyttöjen että poikien kohdalla yläasteelle siirtymisen myötä. Tämän opinnäytteen alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck-ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläkoululaisten kokemuksia välituntiliikunnan vaikutuksesta heidän psyykkiseen jaksamiseensa. Toteutin tutkimuksen laadullisena käyttäen tutkimusmenetelmänä fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta. Keräsin tutkimusaineiston yhdestä pohjoissavolaisesta koulusta käyttäen aineistonkeruumenetelmänä seitsemän 7.-9.-luokkalaisen (kuusi tyttöä ja yksi poika) oppilaan äidinkielen tunnilla kirjoittamia ainekirjoituksia aiheesta ”Kokemuksiani välitunnilla liikkumisen merkityksestä henkiselle jaksamiselle”. Koska kaksi oppilasta kirjoitti ainekirjoituksen yhdessä, tutkimusaineisto koostui lopulta kuudesta ainekirjoituksesta, joiden sanamäärät vaihtelivat 84–226 sanan välillä. Yhteensä kuuden aineen aineisto oli laajuudeltaan 1142 sanaa. Opettajan näkökulman mukaan saamiseksi käytin aineistona lisäksi kyseisen koulun välituntiliikunnasta vastaavan miesopettajan Sportta-liikuntavälituntiin liittyviin avoimiin kysymyksiin kirjallisesti sähköpostin välityksellä antamia vastauksia. Analysoin aineiston laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä menetelmänä käyttäen. Tutkimukseen osallistuneiden oppilaiden ainekirjoituksista nousi esille kerran päivässä järjestettävän 25-minuuttisen Sportta-liikuntavälitunnin merkitys välituntiliikunnan ja siten myös välituntiliikunnan vaikutusten psyykkiseen jaksamiseen mahdollistajana. Välituntiliikunnan koetuista vaikutuksista psyykkiseen jaksamiseen muodostui aineistolähtöisen sisällönanalyysin tuloksena 17 alaluokkaa, jotka yhdistyivät seitsemäksi yläluokaksi. Nämä seitsemän yläluokkaa puolestaan yhdistyivät edelleen neljäksi pääluokaksi: yläkoululaiset kokivat välituntiliikunnan vaikuttavan psyykkiseen jaksamiseensa tukemalla mielen hyvinvointia (29 mainintaa), tukemalla koulunkäyntiä (9 mainintaa), tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen (5 mainintaa) sekä mahdollistamalla autonomiaa ja sitä tukevia olosuhteita (4 mainintaa). Vaikka oppilaiden kokemuksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä, kuten mielen hyvinvointiin liittyvien asioiden pohtiminen kaikissa ainekirjoituksissa, kukin ainekirjoituksen kirjoittaneista yläkoululaisista painotti kokemuksistaan kertoessaan hieman eri asioita ja piti tiettyjä asioita tärkeinä. Erilaisia painotettuja näkökulmia olivat virkeä mieli, opiskelussa jaksaminen, mielihyvä, lepo ja vapautuminen, sosiaalinen vuorovaikutus, vireyden säätely, läpi koulupäivän jaksaminen sekä mielekäs tekeminen. Osa oppilaista nosti myös esille uusia näkökulmia, joita ei pohdittu lainkaan kenenkään muun oppilaan ainekirjoituksessa: välituntiliikunnan tarjoamat päätöksentekomahdollisuudet, valinnanvapaus, mahdollisuus omatoimiselle liikkumiselle ja aika prosessoida oppitunnin asioita sekä liikunnan väsymystä ehkäisevä ja keskittymistä parantava vaikutus. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan päätellä, että välituntiliikunta saattaa edistää yläkoululaisten psyykkistä jaksamista erityisesti tukemalla mielen hyvinvointia. Lisäksi riippuu kunkin oppilaan henkilökohtaisista kokemuksista, mitä välituntiliikunnan vaikutuksia hän pitää tärkeimpinä oman psyykkisen jaksamisensa kannalta. Upper comprehensive school pupils’ experiences of the impact of physical activity during recess on psychological hardiness. The purpose of this study was to find out upper comprehensive school pupils’ experiences of the impact of physical activity (PA) during recess on their psychological hardiness. The research was carried out qualitatively using a hermeneutic phenomenological research mehtod. The data was gathered using seven 7th-9th graders’ (six girls and one boy) essays of topic ”My experiences of the meaning of physical activity during recess for mental hardiness” written during a Finnish lesson. Because two of the pupils wrote the essay together the data finally consisted of six essays the word count of which varied between 84 and 226 words. Altogether the word count of the six essays was 1142 words. To include a teacher’s point of view, also a male teacher responsible for recess sports of the school answered to some open ended questions about the sports recess called Sportta via e-mail. The data was analysed using qualitative content analysis. According to the pupils’ essays, the 25-minute sports recess Sportta was important enabling PA during recess and this way the impacts of PA on psychological hardiness. The pupils’ experiences of the impact of PA during recess on psychological hardiness formed 17 subcategories and these subcategories formed seven upper categories. These seven upper categories eventually formed four main categories: the pupils felt that PA during recess affected their psychological hardiness by promoting mental wellbeing (29 mentions), supporting studying (9 mentions), offering possibilities for social interaction (5 mentions) and making autonomy and circumstances supporting autonomy possible (4 mentions). Although there were many similarities in the pupils’ experiences, like writing about things related to mental well-being in every essay, every pupil emphasized slightly different things and considered certain things important. Different emphasized points of view were alert mind, hardiness in studying, pleasure, rest and process of being more relaxed, social interaction, vitality regulation, hardiness through the school day and meaningful activities. Some of the pupils also had some new point of views that the other pupils did not write about: PA during recess promoting decision making, option, possibilities for self-acting PA and having time to process the things learned during lessons, preventing tiredness and improving concentration. Based on this study it can be argued that PA during recess might promote upper comprehensive school pupils’ psychological hardiness escpecially by promoting their mental wellbeing. Further-more, it depends on every pupil’s personal experiences which impacts of PA during recess he / she considers the most important for his / her psychological hardiness. Key words: psychological hardiness, physical activity during recess, upper comprehensive school, essay

Tässä tutkimuksessa tutkitaan 1.- ja 6. -luokkalaisten kokemuksia välituntiliikunnasta psyykkisen jaksamisen näkökulmasta. Lisäksi tarkastellaan oppilaiden välituntiliikunta- aktiivisuutta sekä sitä, millaiset välituntitoiminnot ovat oppilaiden suosiossa. Tutkimus koostui kahdesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin aineisto 6.- luokkalaisilta kyselylomakkeita ja havainnointia aineistonkeruumenetelminä käyttäen. Toi- sessa vaiheessa kerättiin aineisto 1.-luokkalaisilta käyttäen aineistonkeruumenetelminä säh- köisiä kyselylomakkeita sekä oppilaiden itse toteuttamia äänikirjoja. Tutkimukseen osallis- tui yhteensä 23 kuudesluokkalaista ja 19 ykkösluokkalaista. Tulokset analysoitiin kysely- lomakkeiden ja havainnoinnin osalta määrällisesti laskemalla ja taulukoimalla frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä laskemalla keskiarvoja. Äänikirjat analysoitiin sisällön analyysin mukaisesti. Kuudesluokkalaisista suurin osa eri aineistonkeruukerroilla liikkui välitunnilla. Eri- tyisesti kuvataiteen tunneilla välitunnilla liikkuneet oppilaat kokivat välituntiliikunnan vai- kuttavan heidän psyykkiseen jaksamiseensa. Ykkösluokkalaiset arvioivat itsensä pääosin liikunnallisesti aktiivisiksi välituntisin sekä kokivat välitunnilla liikkumisen mielekkääksi. Tuloksista voidaan päätellä, että välituntiliikunta saattaa parantaa oppilaiden psyykkistä jaksamista. Välituntiliikunnalla voi myös olla pirteyden pysyvyyttä sekä keskittymiskyvyn tasaisuutta lisäävä vaikutus. Välituntisin oppilaille tärkeää on pääasiassa liikkuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen kavereiden kanssa. Välitunti näyttäisi myös tuovan oppilaille vapauden tunnetta, mikä tutkitusti parantaa psyykkistä hyvinvointia. Oppilaat haluavat myös pitää tästä vapaudesta kiinni. Yhtenä jatkotutkimushaasteena voidaan pitää sitä, mitä erilaisia toimintoja ja ele- menttejä oppilaat kaipaisivat välitunneille ja tutkia, lisäisikö oppilaiden välituntitoimintoi- hin liittyvien toiveiden ja tarpeiden kartoittaminen ja toteuttaminen oppilaiden liikunnallista aktiivisuutta välitunneilla.

peerReviewed