Search

This study investigated the relation between teachers’ occupational well-being and the quality of teacher–student interactions in lower secondary schools in Finland. Teachers (N = 48) self-rated their occupational well-being in terms of engagement, stress, job demands, and emotional exhaustion. Teacher–student interactions in classrooms were video-recorded and coded with the Classroom Assessment Scoring System. The results of multivariate regression analyses showed that teachers who reported higher work-related stress were observed with a lower quality of emotional support, classroom organization, and instructional support when controlling for background factors. It is proposed that the observed quality of teacher–student interactions is related to teachers’ work-related stress in lower secondary schools. peerReviewed

Monien perheitten elämä kuormittui kevään 2020 aikana, jolloin lapset ja nuoret opiskelivat covid-19-pandemian vuoksi pääsääntöisesti etäopetuksessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme, kuinka paljon yhtäältä vanhempien lastensa etäopiskelun tukemiseen käyttämä aika ja toisaalta kokemus lasten opetukseen liittyvästä vastuusta oli yhteydessä uupumiseen vanhempana. Tutkimus kartoittaa lisäksi vanhempien kokemuksia lasten etäopetuksen sujuvuudesta. Tutkimukseen osallistui 634 vanhempaa (89 % äitejä), joilla oli vähintään yksi kouluikäinen lapsi. Lasten lukumäärä ja ikäjakauma vaihtelivat perheittäin. Vanhemmat vastasivat määrällisiä ja laadullisia kysymyksiä sisältävään kyselylomakkeeseen, ja aineisto analysoitiin hyödyntäen kovarianssianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Vanhemmat, jotka käyttivät lastensa etäopiskelun tukemiseen enemmän aikaa ja kokivat olevansa itse vastuussa lastensa opetuksesta, olivat uupuneempia kuin vanhemmat, jotka kokivat vastuun etäopetuksesta olleen ensisijaisesti lastensa opettajalla. Myös avovastauksien laadullinen, temaattinen analyysi osoitti, että vanhemmat kokivat lastensa etäopiskelun sitovan heidän aikaansa ja hankaloittavan arjessa jaksamista. Monet katsoivat lisäksi etäopiskelun heikentäneen lapsen hyvinvointia. Tuloksia voidaan hyödyntää etäopetuksen käytänteiden kehittämisessä tulevissa kriiseissä, jotta ne tukisivat aiempaa paremmin perheiden hyvinvointia ja vastaisivat perheiden erilaisiin tarpeisiin.

Research Findings: The aim of the present study was to identify profiles of kindergarten teachers based on the observed quality of interactions with the children in their classrooms and to explore possible differences between the profiles in terms of teachers’ occupational well-being and teacher and classroom characteristics. Participants were 54 Finnish kindergarten teachers whose interactions with children were observed with the Classroom Assessment Scoring System (CLASS Pre-K). The teachers also completed a questionnaire about their occupational well-being. Four interaction profiles were identified: Highest Quality, Moderate Quality, Lower Quality with Limited Negativity, and Lower Quality with Moderate Negativity. Differences between the profiles were found in teachers’ teaching-related stress, general stress, and depressive symptoms. Furthermore, the profiles differed, albeit marginally significantly, in terms of teachers’ emotional exhaustion. Overall, teachers in the Moderate Quality profile reported the most favorable occupational well-being, whereas teachers in the Highest Quality and the two lower quality profiles reported challenges to their occupational well-being. The profiles did not differ in terms of teacher and classroom characteristics. Practice or Policy: Results suggest that teachers’ professional development opportunities should focus on both improving the quality of classroom interactions and enhancing teachers’ occupational well-being by reducing their stress. peerReviewed

Abstract. The COVID-19 pandemic has affected all societies worldwide. The heightened levels of stress that accompanied the crisis were also expected to affect parenting in many families. Since it is known that high levels of stress in the parenting domain can lead to a condition that has severe consequences for health and well-being, we examined whether the prevalence of parental burnout in 26 countries (9,923 parents; 75% mothers; mean age 40) increased during COVID-19 compared to few years before the pandemic. In most (but not all) countries, analyses showed a significant increase in the prevalence of parental burnout during the pandemic. The results further revealed that next to governmental measures (e.g., number of days locked down, homeschooling) and factors at the individual and family level (e.g., gender, number of children), parents in less (vs. more) indulgent countries suffered more from parental burnout. The findings suggest that stricter norms regarding their parenting roles and duties in general and during the pandemic in particular might have increased their levels of parental burnout.

The aim of the present longitudinal study was two-fold: First, to explore what kinds of ethical dilemma groups can be identified among Finnish teachers (n = 310) and second, to examine how these groups differ from each other with respect to occupational well-being and recovery from job strain over the two-year follow-up. Using Latent Profile Analysis, three ethical dilemma prevalence groups were identified: rare (27%), occasional (51%), and frequent dilemmas (22%). Teachers in frequent dilemmas group reported highest burnout, however, their recovery from job strain improved and their burnout (exhaustion) diminished over time. To reduce teachers’ ethical dilemmas different approaches are proposed. publishedVersion

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia 2010-luvun suomalaisten vanhempien kasvatuksellisia arvoja sekä niiden yhteyttä vanhemmuuden uupumukseen. Osallistujat olivat 1725 vanhempaa, joista 91 % oli äitejä. Tulokset analysointiin hyödyntäen faktorianalyysia, monimuuttujaista varianssianalyysia sekä lineaarista regressioanalyysia. Faktorianalyysi osoitti arvojen latautuvan viidelle faktorille: 1) perinteet ja yhdenmukaisuus, 2) valta ja henkilökohtaiset saavutukset, 3) itseohjautuvuus, 4) hyväntahtoisuus ja prososiaalisuus sekä 5) yhteenkuuluvuus. Tuloksien mukaan vanhemmat toivoivat lastensa omaksuvan ensimmäiseksi itseohjautuvuutta, toiseksi hyväntahtoisuutta ja prososiaalisuutta, kolmanneksi perinteitä ja yhdenmukaisuutta, neljänneksi yhteenkuuluvuutta sekä viimeisenä valtaa ja henkilökohtaisia saavutuksia ilmentäviä arvoja. Äidit arvioivat hyväntahtoisuutta ja prososiaalisuutta ilmentävät arvot tärkeämmiksi kuin isät, jotka puolestaan arvioivat yhteenkuuluvuutta sekä valtaa ja henkilökohtaisia saavutuksia ilmentävät arvot tärkeämmiksi kuin äidit. Vallan ja henkilökohtaisten saavutusten arvostus kasvatuksellisena arvona oli yhteydessä korkeampaan uupumukseen, kun taas yhteenkuuluvuuden arvostus matalampaan uupumukseen. Tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa vanhemmuuden uupumuksen taustalla vaikuttavista mekanismeista, mikä voi edesauttaa vanhemmuuden uupumuksen tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä.

International audience; In Western countries, recent decades have witnessed a revolution toward gender equality. Inequalities have been greatly reduced in areas such as education or employment. Because inequalities lead to distress, this development has largely benefited women. One notable exception is the realm of parenting, which has remained rife with inequalities even in the most egalitarian countries. We hypothesized that experiencing inequality in parenting when one holds egalitarian values and raising a child in a country characterized by a high level of gender equality in other areas, increases mothers’ psychological distress in the specific area of parenting. Multilevel modeling analyses computed among 11,538 mothers from 40 countries confirmed this prediction: high egalitarian values at the individual level and high gender equality at the societal level are associated with higher burnout levels in mothers. The associations hold beyond differences in sociodemographic characteristics at the individual level and beyond economic disparities at the societal level. These findings show the importance of egalitarian values and gender equality and their paradoxical effect when inequalities are still present in specific areas as parenting. This study reveals the crucial need to act not only at the micro level but also at the macro level to promote gender equality in parenting and prevent parental burnout.

ObjectivesThe aim of this longitudinal study was to investigate how intensified job demands (job-related planning demands, career-related planning demands, and learning demands) are associated with burnout. We explored whether affective-identity motivation to lead moderates this association and, thus, functions as a personal resource regardless of leadership status. We further investigated whether the possible buffering effect is stronger for those professionals who became leaders during the follow-up.MethodsOur sample consisted of highly educated Finnish professionals (n = 372): part of them (n = 63, 17%) occupied a leadership position during the 2-year follow-up while the rest maintained their position without formal leadership duties.ResultsThe results of hierarchical linear modeling indicated that intensified learning demands were associated with later burnout. High affective-identity motivation to lead was not found to buffer against the negative effects of intensified job demands - instead, it strengthened the connection of intensified job- and career-related demands to burnout. Nevertheless, among the whole sample, professionals with high affective-identity motivation to lead reported lower burnout when job demands were not highly intensified. The leadership status also played a role: High affective-identity motivation to lead strengthened the connection of career-related demands to burnout in those professionals who became leaders during the follow-up.ConclusionsAltogether, we propose that in certain circumstances, affective-identity motivation to lead might help professionals, with and without formal leadership duties, to be more ready to lead their own work and well-being. However, in order to promote sustainable careers, the vulnerability role of high affective-identity motivation to lead should be considered as well.

Aims To identify a valid, longitudinally invariant factor model for stress of conscience and to investigate how stress of conscience dimensions associate with burnout and turnover intentions. Background There has been a lack of consensus about the number and content of stress of conscience dimensions, and a lack of longitudinal studies on its development and outcomes. Design A longitudinal, person-centred survey study using the STROBE checklist. Methods Healthcare personnel (n = 306) rated their stress of conscience in 2019 and 2021. Longitudinal latent profile analysis was used to identify different subgroups based on the employees' experiences. These subgroups were then compared in terms of burnout and organisational/professional turnover. Results Five subgroups were identified, where participants experienced: (1) hindrance-related stress (14%), (2) violation-related stress (2%), (3) both stress dimensions increasing over time (13%), (4) both high yet decreasing over time (7%), and (5) stable levels of low stress (64%). When both hindrance- and violated-related stress were high, it was a significant risk for burnout and turnover. Shortened, 6-item, two-dimensional scale for stress of conscience was found to be reliable, valid, and longitudinally invariant. Conclusion On its own, hindrance-related stress (e.g. lowering one's aspirations for high-quality work) is less detrimental to well-being than when it is combined with violation-related stress (e.g. being forced to do something that feels wrong). Implications for the Profession Patient Care To prevent burnout and staff turnover in healthcare, different risk factors for stress of conscience need to be identified and addressed. Public Contribution Data were collected among public sector healthcare workers. Relevance to Clinical Practice If healthcare workers are forced to ignore their personal values at work, it poses a significant risk for their well-being and retention. peerReviewed

Käsillä oleva raportti on Työsuojelurahaston rahoittaman MOTILEAD-tutkimushankkeen loppuraportti. Tutkimushankkeessa oli kaksi osaa. Tutkimuksen ensimmäisessä, MOTI-Survey-pitkittäistutkimuksessa selvitettiin korkeasti koulutettujen henkilöiden johtamismotivaatiota sekä sen merkitystä heidän työurilleen ja työhyvinvoinnilleen. Tutkimuksen toisessa, MOTI-Train-tutkimusosuudessa selvitettiin johtamisvalmennuksessa kerättyyn aineistoon perustuen johtamismotivaation ja johtajaidentiteetin rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä. MOTI-Survey-pitkittäistutkimuksessa tavoitteenamme oli tutkia johtamismotivaation pysyvyyttä neljän vuoden aikana sekä johtamismotivaation roolia johtajien taustojen, johtotehtävissä toimimisen syiden, työhyvinvoinnin, työssä suoriutumisen, uraratkaisujen ja työelämän vaatimusten, erityisesti työn intensiivistymisen näkökulmasta sekä johtotehtävissä että asiantuntijatehtävissä toimivien kohdalla. Johtamismotivaatiota mitattiin johtamismotivaatiokyselyllä (Chan & Drasgow, 2001), joka sisältää kolme osa-aluetta, jotka ovat 1) identiteettipohjainen, 2) sosiaalisnormatiivinen ja 3) laskelmoimaton johtamismotivaatio. Kaikkiaan 2459 henkilöä osallistui MOTI-Survey-kyselytutkimukseen vuonna 2017, joista 746 henkilöä jatkoi seurantakyselyyn vastaamista vuonna 2019, sekä 637 henkilöä vuonna 2021. Vuoden 2017 lähtötilanteessa tutkitut edustivat professoreja (22 %), tieteentekijöitä (31 %), ekonomeja (19 %), tekniikan akateemisia (15 %), Akavan Esimiesverkoston jäseniä (6 %), EMBA-johtamiskoulutukseen osallistuneita (7 %) ja opiskelijoiden rekrytoimia johtajia (1 %). Näistä Akavan Esimiesverkoston ja opiskelijoiden kautta tulleet johtajat jäivät pois vuoden 2019 ja 2021 seurantatutkimuksista. MOTI-Survey-tutkimukseen sisältyi myös hierarkkinen johtaja-alaisaineisto tutkimuksen lähtötilanteessa: 382 kyselyyn osallistuneen johtajan alaisia osallistui erilliseen heille osoitettuun kyselyyn (yhteensä 990 alaista). MOTI-Survey-osuuden tulokset osoittivat, että identiteettipohjaisen johtamismotivaation suhteellinen pysyvyys toistomittauskorrelaatioilla mitattuna oli pysyvämpää verrattuna muihin johtamismotivaation osa-alueisiin neljän vuoden aikavälillä (2017–2021). Identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli yhteydessä johtajien itsensä kuvaamiin johtotehtävissä toimimisen syihin, mikä nosti sen todennäköisyyttä, että yksilölliset tekijät (esim. oma motivaatio ja osaaminen) ja aktiivinen hakeutuminen johtotehtäviin selittäisivät johtotehtävissä toimimisen syitä identiteettipohjaisen johtamismotivaation näkökulmasta. Kontekstitekijät (esim. työn luonne) ja ajautuminen johtotehtäviin osoittautui olevan yleisempi selitys johtotehtävissä toimimisen taustalla akateemisessa ympäristössä toimivien johtajien kohdalla, kun taas yritysjohtajat ja EMBA-johtamiskoulutuksessa olevat johtajat ilmaisivat enemmän yksilöllisiä tekijöitä ja aktiivista hakeutumista johtotehtäviin (oma toimijuus). Oman toimijuuden korostuminen sekä yksilölliset että kontekstitekijät johtotehtävissä toimimisen syinä olivat yhteydessä sekä johtajien että heidän alaistensa työhyvinvointiin. Uraratkaisujen kohdalla identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli yhteydessä johto- tai asiantuntijatehtäviin siirtymiseen tai johtotehtävissä pysymiseen neljän vuoden aikana. Johtamismotivaatiolla havaittiin olevan vaihteleva rooli suhteessa työelämän vaatimusten ja työhyvinvoinnin vaatimusten väliseen vuorovaikutukseen kahden vuoden seurantatutkimuksissa. Korkea identiteettipohjainen johtamismotivaatio voimisti lisääntyneen työn intensiivistymisen yhteyttä työuupumukseen asiantuntijatehtävissä pysyneiden ja johtotehtäviin siirtyneiden kohdalla. Yliopistojohtajien kohdalla tulos oli kuitenkin päinvastainen: kun lisääntynyt työn intensiivistyminen ja identiteettipohjainen johtamismotivaatio olivat korkealla, työuupumusoireet olivat vähäisempiä. Jos kuitenkin työn intensiivistyminen oli vähäistä ja identiteettipohjainen johtamismotivaatio oli korkealla, niin myös työhyvinvointi oli parempaa seurannan aikana johtotehtäviin siirtyneiden ja asiantuntijatyössä pysyneiden kohdalla. MOTI-Train-tutkimusosuudessa tavoitteenamme oli tutkia johtajien käsityksiä nykypäivän ihanteellisen johtajan piirteistä, kokemuksia johtotehtävissä toimimisen voimavaroista, johtajien organisaatiotoimijuuden rakentumista sekä johtamismotivaation ja johtajaidentiteetin tunnistamista ja kehittämistä valmennuksen aikana ja sen ansiosta. MOTI-Train-tutkimusosuuteen osallistui kaikkiaan 75 tutkittavaa, joista 40 EMBA-johtamiskoulutukseen osallistunutta johtajaa ja 35 yliopistojohtajaa. Tulokset osoittivat, että johtajat tunnistivat monipuolisesti nykypäivän ihanteellisia johtajan piirteitä erityisesti liittyen siihen, miten johtaja ilmentää itseään ulospäin. Johtajat kokivat myös johtotehtävissä koetut voimavarat hyvinä, mutta EMBA-koulutukseen osallistuneiden johtajien kohdalla voimavaroja kuluttavat tekijät liittyivät työn ulkopuolisiin tekijöihin, kun taas yliopistojohtajien kohdalla työhön ja johtajuuteen liittyviin tekijöihin. Samalla tavoin yliopistojohtajat tulkitsivat johtamismotivaation rakentumista enemmän ulkoisista tekijöistä käsin, kun taas EMBA-koulutukseen osallistuneet johtajat mainitsivat enemmän yksilöllisiä tekijöitä ja he myös samaistuivat enemmän identiteettipohjaiseen johtamismotivaatioon. Yliopistojohtajat kokivat myös organisaatiotoimijuutensa rakentuneen yliopistossa ulkoisista tekijöistä käsin, jolloin johtajasta itsestä kumpuavat tekijät toimijuuden rakentajana jäivät vähäisempään rooliin. Johtajat tunnistivat itsensä johtamisvalmennuksessa teetetystä henkilökohtaisesta johtamismotivaatioprofiilista, joka osoitti Chanin ja Drasgowin (2001) kyselytutkimuksen toimivuuden. Tutkimuksen aikana järjestetty johtamisvalmennus koettiin hyödyllisenä ja enemmistö johtajista oppi jotain uutta itsestään johtajana valmennuksen ansiosta. Kaikkiaan tuloksemme osoittivat, että johtamismotivaatiolla on merkitystä johtajien sekä johtajiksi aikovien työurilla sekä heidän työhyvinvoinnissaan. Näitä tuloksia tulisi hyödyntää tulevissa johtamiskoulutuksissa, uraohjauksessa sekä työterveyshuollossa erityisesti, kun halutaan tunnistaa niitä tekijöitä (esim. ammattitausta ja työelämän vaatimukset), jotka tukevat tai haastavat ihanteellista johtamismotivaatiota ja kestäviä työuria. nonPeerReviewed

This study investigates the longitudinal relationship between after-hour connectivity, autonomy and exhaustion. In doing so, we seek to illuminate the role of individuals' connectivity to work in relation to their autonomy and well-being. We juxtapose different effective directions of the relationship between connectivity and autonomy to shed light on whether and how connectivity and autonomy are related to employees' well-being. This is important because research has both often problematized after-hour connectivity and suggested that connectivity is an inherent feature of contemporary workplaces that may benefit employees. In this study, we hypothesize that after-hour connectivity increases autonomy and that the autonomy to work anywhere and anytime leads to working everywhere all the time, thus increasing after-hour connectivity. We further shed light on whether this behaviour has negative consequences for employees' well-being or not. The three-wave survey study (N = 192) demonstrates that after-hour connectivity may operate as a resource that potentially empowers employees (increases autonomy). The freedom to work anytime, anywhere, does not itself increase after-hour connectivity. Notably, we demonstrate that connectivity is negatively related to emotional exhaustion, through increased autonomy. peerReviewed

Tutkimme kahden vuoden seurantatutkimuksessa, miten muutosvoimavarat (viestintä, osallistuminen päätöksentekoon, muutostuki) ovat yhteydessä terveydenhuoltoalan henkilöstön työhyvinvointiin (työuupumus, työn imu) sekä työpaikan ja alanvaihtoaikeisiin organisaatiomuutoksen aikana. Tutkimukseen osallistui 303 sairaanhoitopiirin työntekijää, joista 87 prosenttia oli naisia ja potilastyössä toimivia 74 prosenttia. K-keskiarvoklusteroinnilla tunnistimme tutkimuksen lähtötilanteessa kolme muutosvoimavaraprofiilia: vähäiset muutosvoimavarat (41 % tutkittavista), korkeat muutosvoimavarat (23 %) ja keskimääräiset muutosvoimavarat (36 %). Vähäisten muutosvoima-varojen profiilissa yliedustettuina olivat potilastyöntekijät ja korkeiden muutosvoimavarojen profiilissa esihenkilöt. Toistomittausten kovarianssianalyysi osoitti vähäisten muutosvoimavarojen profiilin työntekijöiden kokeneen eniten työuupumusta ja vähiten työn imua, minkä lisäksi heillä oli eniten työpaikan ja alanvaihtoaikeita. Korkeiden muutosvoimavarojen profiilissa työntekijöiden työuupumus oli matalinta ja työn imu korkeinta, minkä lisäksi heillä oli vähiten työpaikan ja alanvaihtoaikeita. Tutkimuksemme osoittaa muutosvoimavarojen olevan yhteydessä henkilöstön korkeampaan työhyvinvointiin sekä vähäisempiin työpaikan ja alanvaihtoaikeisiin terveydenhuolto-organisaation muutos-prosessin aikana.

Parental burnout (PB) is a pervasive phenomenon. Parenting is embedded in cultural values, and previous research has shown the role of individualism in PB. In this paper, we reanalyze previously collected data to identify profiles based on the four dimensions of PB, and explore whether these profiles vary across countries’ levels of collectivistic-individualistic (COL-IND) values. Our sample comprised 16,885 individuals from 36 countries (73% women; 27% men), and we used a latent profile approach to uncover PB profiles. The findings showed five profiles: Fulfilled, Not in PB, Low risk of PB, High risk of PB and Burned out. The profiles pointed to climbing levels of PB in the total sample and in each of the three country groups (High COL/Low IND, Medium COL-IND, Low COL/High IND). Exploratory analyses revealed that distinct dimensions of PB had the most prominent roles in the climbing pattern, depending on the countries’ levels of COL/IND. In particular, we found contrast to be a hallmark dimension and an indicator of severe burnout for individualistic countries. Contrary to our predictions, emotional distance and saturation did not allow a clear differentiation across collectivistic countries. Our findings support several research avenues regarding PB measurement and intervention. peerReviewed

Ammattikouluopiskelijoiden sosiaaliset suhteet eli ystävyyssuhteet, niiden puute tai kiusaaminen voi vaikuttaa nuoren koulunkäyntiin monella tavalla. Erityisesti nuoruudessa ystävillä on suuri merkitys ja kiusaamisella on useissa tutkimuksissa havaittu olevan pitkäaikaisia vaikutuksia erityisesti mielenterveyteen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisten suhteiden yhteyttä ammattikouluopiskelijoiden koulu-uupumukseen ja oppimismotivaatioon. Tarkoituksena oli selvittää: 1a) onko opiskelijoilla, joilla on ystäviä, vähemmän koulu-uupumusta ja 1b) lisäävätkö kiusaamiskokemukset koulu-uupumusta ammattikoulun ensimmäisen vuoden aikana sekä 2a) onko opiskelijoilla, joilla on ystäviä, parempi oppimismotivaatio ja 2b) vähentävätkö kiusaamiskokemukset oppimismotivaatiota ammattikoulun ensimmäisen vuoden aikana. Aikaisempien tutkimusten mukaan ystävät ja heiltä saatu sosiaalinen tuki suojaavat opiskelijoita koulu-uupumukselta. Kiusaamisen on havaittu olevan yhteydessä uupumukseen, erityisesti työympäristöissä tehdyissä tutkimuksissa. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, että hyvät ystävyyssuhteet voivat edistää oppimismotivaatiota, kun taas kiusaaminen voi vähentää sitä. Tutkimusaineisto on osa Niilo Mäki Instituutin vuosina 2009–2012 toteutettua Motivoimaa-hanketta. Tässä tutkimuksessa kuvailevien tulosten otoskoko oli 2472 ja lopullisten analyysien 1017. Tutkimukseen osallistujat olivat 15–29-vuotiaita (ka = 17.11). Aineistossa tyttöjä oli 50.4 % ja poikia 49.6 %. Ystäviä mitattiin pyytämällä opiskelijoita nimeämään kolme henkilöä, joiden kanssa mieluiten viettäisi aikaa. Kiusaamiskokemuksia mitattiin kysymällä ’Onko sinua kiusattu?’. Koulu-uupumusta mitattiin nuorten koulu-uupumusmittarilla (BBI-10) ja oppimismotivaatiota itsemääräämisteoriaan pohjautuvalla mittarilla (SRQ-L). Ystävien ja kiusaamisen yhteyksiä koulu-uupumukseen ja oppimismotivaatioon tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä. Lopulliset analyysin tehtiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tulosten perusteella aikaisemmat kiusaamiskokemukset lisäävät koulu-uupumusta ammattikoulun ensimmäisen vuoden aikana, kun sukupuoli ja ensimmäisen vuoden koulu-uupumus on kontrolloitu. Tulos oli samansuuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa. Opiskelijoiden, joilla oli ystäviä, ja joilla ei ollut, välillä ei ollut eroja koulu-uupumuksen tai oppimismotivaation osalta. Kiusatut ja ei-kiusatut eivät eronneet oppimismotivaatiossa. Tulokset osoittavat, että kiusaamisen vaikutukset jatkuvat vielä ammattikoulussa. Olisi erittäin tärkeää puuttua kiusaamiseen ajoissa sekä tarjota kiusatuille tukea kokemusten jälkeen.

Introduction: Relatively little is known about individual differences in adolescent psychological flexibility and its associations with symptoms of stress and depression. This study examined different profiles of adolescent stress and depressive symptoms and their associations with developing psychological flexibility before the critical educational transition. Methods: The data were derived from a general sample of 740 Finnish ninth-grade adolescents (Mage = 15.7 years, 57% female) who were assessed twice during the final grade of their basic education. The data were analyzed using growth mixture modeling. Results: Four profiles of stress and depressive symptoms were identified during a school year: 1) no stress and no depressive symptoms (None; 69%); 2) mild and decreasing stress and depressive symptoms (Decreasing; 15%); 3) low but increasing stress and depressive symptoms (Increasing; 6%); and 4) high and stable levels of stress and depressive symptoms (High; 10%). The adolescents in these profiles differed from each other in their initial levels and changes of psychological flexibility. The initial level of psychological flexibility was highest in the no-symptom profile group. We observed simultaneous change trends in symptoms and psychological flexibility during a school year. When symptoms decreased, psychological flexibility increased, and when symptoms increased, psychological flexibility decreased. Conclusions: A bidirectional pattern of relationships between psychological flexibility and psychological symptoms was found. Despite initially high level of skills in psychological flexibility, some adolescents, unexpectedly, experienced increased symptoms of stress and depression during the school year. The results call for further studies to explore in-depth the developmental diversity in adolescents’ well-being and its antecedents. peerReviewed

The article explores motivational and personality predictors of burnout syndrome in sports coaches. The study involved 183 sports coaches of 20–63 years old (86.9% women; M=41.34±10.56 years), with professional experience for 13.83±9.98 years. Three components of professional burnout ― Emotional exhaustion, Depersonification and Reduction of professional achievements ― were measured with the adapted Maslach professional burnout inventory (Vodopyanova, et al 2008). Motivational aspects were measured with the adapted Ryan and Connell Professional Motivation inventory (Osin et al, 2017). Personal resources ― stress resistance, authenticity and coping strategies ― were measured with the adapted Connor-Davidson Stress Resilience Scale (Nartova-Bochaver et al., 2021), the Moscow Authenticity Scale (Reznichenko et al., 2021) and the adapted Proactive Coping Questionnaire adapted (Belinskaya et al, 2018). The results showed that amotivation and external motives of professional activity are linked positively and internal motivation linked negatively to professional burnout. Furthermore, the links between the types of motivation and the components of burnout in different combinations are mediated by stress resistance, authenticity, and coping skills that prevent burnout. The strongest link of motivation and personal resources was revealed for the Reduction of professional achievements; the weakest link was in the context of Depersonification of a sports coach. Burnout was also positively linked to age and negatively to coaches' experience. The data obtained can be used to form preventive interventions that reduce the burnout of coaches and increase their professional performance, mental health and subjective well-being.

Since parental burnout can have detrimental consequences for parents, couples, and children, easy-to-use, reliable, and valid practical tools for the early detection of parental burnout are required. We developed and validated a brief scale to identify burned-out parents and parents at burnout risk. In Study 1, we developed the 5-item Brief Parental Burnout scale (BPBs) based on the gold standard measure of parental burnout, the Parental Burnout Assessment (PBA). We applied Item Response Theory Graded Response Model (GRM) analyses on the data of 1,725 Finnish parents. Compared against the PBA total score, the five selected items showed both high sensitivity and specificity in screening parental burnout. As expected, burned-out parents and those at burnout risk according to the BPBs displayed higher depressive symptoms, lower self-esteem, and more frequent sleep disruptions than non-burned-out parents. In Study 2, we tested the sensitivity and specificity of the BPBs by using both the BPBs and the PBA as independent assessment tools in a sample of 1,088 Finnish parents. In Study 3, the high sensitivity and specificity of the BPBs found in Study 2 were replicated in an independent sample of 104 Belgian parents. We further demonstrated the concurrent validity of the BPBs test score interpretations by showing that burned-out parents, or those at burnout risk, reported higher child neglect and parental violence than non-burned-out parents. Because of its user-friendliness and the strong psychometric properties of its test score, the BPBs is a good candidate to use as a screening tool for parental burnout. (PsycInfo Database Record (c) 2021 APA, all rights reserved). peerReviewed

Although parental burnout has been acknowledged as a unique psychological condition that can have serious consequences to families, most research so far has been conducted with mothers. The present study investigated how the descriptions of parenting-related demands and resources differ between burned-out and non-burned-out fathers. Furthermore, we examined what kinds of support or services fathers need to increase their wellbeing as parents. The participants were 10 fathers with the highest level of parental burnout symptoms, and 14 fathers with the lowest level of parental burnout symptom, out of 158 fathers who answered the questionnaire. The qualitative open-ended answers were analyzed using hierarchical thematic analysis and the accounts of the burned-out and non-burned-out fathers were compared. Furthermore, quantitative answers regarding parenting-related stress-factors were compared between the two groups. The results showed that burned-out fathers experienced more parenting-related demands than the non-burned-out fathers and reported needing financial, practical, and social support. Compared to non-burned-out fathers, the burned-out fathers reported more often being dissatisfied with the society, having difficulties integrating work and family life, and being strained by everyday life with children. The reported resources were similar with both burned-out and non-burned-out fathers and consisted mainly of happiness regarding their children. The results can be used in generating services and support for fathers to increase their wellbeing as parents.

Vanhemmuuden uupumus on lisääntynyt ja vanhempien väliset hyvinvointierot polarisoituneet ­koronakriisin aikana. Erityinen huoli kohdistuu heikommassa asemassa oleviin perheisiin ja lapsiin, joilla riskitekijät ovat voineet kasautua ja haasteet kärjistyä. Kotona opiskelu on heikentänyt merkittävästi opettajien ja muun kouluhenkilökunnan ­mahdollisuuksia turvata kaikille oppilaille yhdenvertainen oikeus opetukseen. Etäopiskelu rajoittaa oppilaan sivistyksellisiä oikeuksia ja voi heikentää myös lapsen muiden ­oikeuksien toteutumista vaikuttamalla perheiden jaksamiseen. Rajoitusten suhteellisuusvaatimusta arvioitaessa tulisi huomioida rajoitusten moninaiset vaikutukset lasten ja perheiden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin nonPeerReviewed

Although engagement is key to predicting burnout and dropout, few existing instruments measure this phenomenon in the sports context. As part of a larger three-year Lower Secondary Sports Schools Pilot Project (LSSSPP) in Finland, we conducted two studies as part of the present research with the major aims of (a) constructing the Sport Engagement Instrument (SpEI) and (b) validating the new instrument in the Finnish dual career context. In the preparatory study, an expert panel constructed the SpEI, a questionnaire comprising 37 items intended to measure cognitive and affective sports engagement. The main study utilised questionnaire data collected from two independent samples (n1 = 992 and n2 = 465) of lower secondary school student athletes aged 13 and 14 years to validate the SpEI. Six competing factorial structures with differing numbers and subsets of the 37 items were analysed using a series of confirmatory factor analyses. The results indicate that 18 items dispersed along with four affective engagement factors and either two first-order or one second-order cognitive engagement factor described the sports engagement phenomenon most accurately in both samples. Higher levels of sport burnout correlated negatively and behavioural engagement positively with affective and cognitive dimensions of engagement, which supported the instrument’s validity. Although further validation is needed, the SpEI, in combination with coach and parental observations of changes in behavioural signs, might be useful in identifying athletes with low sports engagement and developing subsequent interventions accordingly. peerReviewed

This study investigated teachers’ focus of attention and stress in first-grade classrooms. Teachers’ (n = 53) focus of attention was recorded in fall and spring with a mobile eye-tracking device, and the teachers reported stress via questionnaires. Correlation analysis was used to examine association between teacher stress (exhaustion, cynicism, and inadequacy) and focus of attention. Then, one teacher reporting more stress and one reporting less stress were selected for a case study to examine variations in their focus of attention. The results showed positive associations between teachers’ perceived inadequacy and overall focus of attention (whole eye-tracking recording) both in fall and spring. Teachers’ focus of attention during specific activity settings of management/routines and transitions correlated positively with all three stress domains in fall. In addition, a positive association was also found between teacher inadequacy and focus of attention during teacher-directed large group activity setting. peerReviewed

Early adolescents are accustomed to using information technology (IT) for different purposes as a part of their everyday life. While IT use can provide many benefits, it can also include negative experiences, such as feelings of stress (i.e. technostress). Considering that young IT users’ technostress perspectives have remained limited in the literature, this paper attempts to contrast their experiences with aspects from earlier research. A qualitative content analysis of semi-structured interviews with 31 primary and secondary school students reveals that early adolescents have encountered stressful IT use experiences that vary based on the degree of stress. The experiences relate to different dimensions of IT use, namely 1) online social (media) behaviour, 2) notification-driven behaviour, 3) social distancing and online education behaviour, and 4) gameplay and other aspects of IT use behaviour. Common denominators for these experiences include the attention or time required by IT use and coming across unwanted content or communications. In addition to reporting negative feelings and emotions, the participants mentioned physical strains, including headache and exhaustion. Although early adolescents can face experiences that can be contrasted with similar stressors and strains as adults, the distinct characteristics of their IT use should be considered in future research. publishedVersion

The aim of this longitudinal study was to investigate the temporal dynamics of ethical organisational culture and how it associates with well-being at work when potential changes in ethical culture are measured over an extended period of 6 years. We used a person-centred study design, which allowed us to detect both typical and atypical patterns of ethical culture stability as well as change among a sample of leaders. Based on latent profile analysis and hierarchical linear modelling we found longitudinal, concurrent relations and cumulative gain and loss cycles between different ethical culture patterns and leaders’ well-being. Leaders in the strongest ethical culture pattern experienced the highest level of work engagement and a decreasing level of ethical dilemmas and stress. Leaders who gave the lowest ratings on ethical culture which also decreased over time reported the highest level of ethical dilemmas, stress, and burnout. They also showed a continuous increase in these negative outcomes over time. Thus, ethical culture has significant cumulative effects on well-being, and these longitudinal effects can be both negative and positive, depending on the experienced strength of the culture’s ethicality.

Adolescence is characterized by pubertal physical changes, cognitive development, and modified social expectations. Adolescent athletes often enter a more challenging stage of athletic development associated with increased specialization, and become vulnerable to feelings of burnout. It is therefore important to consider intrapersonal psychological factors that can improve sport participation experiences and prevent burnout. Accordingly, the aim of the current study was to examine the interplay between self-perceptions and emotion-related (i.e., psychobiosocial) experiences (e.g., feeling confident, focused, determined, physically charged, and skillful) in predicting burnout symptoms in adolescents. A sample of 12–14-year-olds (n= 338, 176 girls and 162 boys;Mage = 13.42,SD= 1.12) and 15–17-year-olds (n= 302, 142 girls and 160 boys;Mage = 15.78,SD= 1.17), participating in individual or team sports, were involved in a cross-sectional study to assess positive and negative self-perceptions, functional and dysfunctional psychobiosocial experiences, and burnout symptoms (i.e., emotional and physical exhaustion, reduced sense of accomplishment, sport devaluation). Path analysis results suggest that higher scores on global physical self-perception, self-esteem, and sport competence were associated with lower burnout symptoms, while higher scores on social physique anxiety were associated with higher scores on sport devaluation. Moreover, self-esteem and sport competence were shown to have significant indirect effects on burnout dimensions via functional psychobiosocial experiences. Differences by gender (p< 0.001) and by age category (p< 0.001) in the variable scores were also found. Compared to girls, boys reported higher scores on competence, functional psychobiosocial experiences, global physical self-perception, self-esteem, emotional and physical exhaustion, and lower scores on social physique anxiety. Compared to 12–14-year-olds, 15–17-year-olds reported lower scores on global physical self-perception and self-esteem, and higher scores on social physique anxiety, reduced sense of accomplishment, and sport devaluation. This study adds to the literature on burnout by considering the role of intrapersonal factors (i.e., global physical self-perception, self-esteem, sport competence, and social anxiety) in predicting burnout symptoms in adolescent athletes, and the mediating effects of psychobiosocial experiences. From an applied perspective, sport coaches should implement strategies to foster positive self-perceptions, promote pleasant psychobiosocial experiences, and prevent burnout.

Kesäloma on vihdoin alkamassa. Nuoret tarvitsevat sitä nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

During the coronavirus disease 2019 (COVID-19) crisis, different personality characteristics may have influenced parental well-being in different ways. In the present study, we combined variable and person-oriented approaches and examined relationships between resilience, parental burnout, and perfectionism during the lockdown. We first used structural equation modeling to assess the paths between variables. We then used latent profile analysis to examine different profiles of parents based on resilience, perfectionism, and symptoms of parental burnout. Finally, we examined how these profiles differ in terms of relevant background variables. The results showed that resilience predicted parental burnout negatively even after controlling for multidimensional perfectionism. Parents’ age, children's age, children's special needs, and the increase in time spent with children due to lockdown contributed independently to burning out as a parent. Three profiles were found: a resilient profile, perfectionist profile, and burned-out profile. Resilient parents were likely to be men, older, and with less financial difficulties than parents in the other two profiles, and less likely to spend increased time with their children due to lockdown than the burned-out parents. Perfectionist parents, in turn, had older children than the burned-out parents did. These results suggest that resilience may help parents overcome burnout at times of crisis.

Objectives While interventions using mindfulness have been effective in treating burnout, the mechanisms of change need more research. This study investigated which of five mindfulness facets (observing, describing, acting with awareness, non-judging, and non-reacting) mediated the intervention effects on three burnout dimensions (exhaustion, cynicism, and reduced professional efficacy) during an 8-week mindfulness-, acceptance-, and value-based (MAV) intervention and a 10-month follow-up. Methods The participants were a heterogeneous sample of employees suffering from burnout (n = 202, 80% women, mean age = 47.5 years). Latent change score modeling was conducted for each combination of the mindfulness facets and the burnout dimensions. Confidence intervals were calculated for the coefficients in the models. Results The modeling results showed that mindfulness improvement during the intervention mediated burnout alleviation during both the intervention and the 10-month follow-up. A large spread of mindfulness facets mediated changes in all the burnout dimensions during the intervention (all for cynicism, all except describing for exhaustion, and all except observing for reduced professional efficacy). The improvement in non-judging skills mediated the reductions in all burnout dimensions during the follow-up. For exhaustion, it was the only significant mediator during the follow-up, whereas for cynicism and reduced professional efficacy, describing and observing were additional mediators. Conclusions Improving mindfulness facets using a MAV intervention had significant long-term effects on burnout in this study. Non-judging is possibly the most important mindfulness facet to improve in burnout interventions, given that it mediated the changes in all burnout dimensions during both the intervention and 10-month follow-up.

The aim of the present study was twofold: First, to profile the long-term development of burnout symptoms (exhaustion, cynicism and reduced professional efficacy), and second, to investigate the associations of developmental burnout profiles with job demands and resources. The study focused on Finnish white-collar professionals (N = 169) who participated in a survey five times during eight years (in 2006, 2008, 2010, 2012, and 2014). At each measurement time, the participants filled in the same scales of burnout, job demands and job resources. Using Latent Profile Analysis (LPA), three developmental profiles of burnout symptoms were identified: 1) Stable, low burnout (78%), 2) Exhaustion instigated, increasing burnout (12%), and 3) Cynicism and reduced professional efficacy dominated, inverted U-shaped burnout (10%). Exhaustion instigated, increasing burnout profile displayed the highest levels of job demands, whereas Cynicism and reduced professional efficacy dominated, inverted U-shaped burnout profile reported the lowest levels of job resources compared to members in other profiles. Recognizing the existence of the multiple sequential development of burnout symptoms and different patterns of job demands and the job resources behind them, this study suggests that burnout development does not follow a uniform shape, which reconciles previously inconsistent findings of variable-centred burnout research. peerReviewed

Median murros, teknologian kehittyminen ja talouden taantuma ovat ravistelleet koko suomalaista mediakenttää. Media-alan puristus vaikuttaa hyvin konkreettisesti toimittajien arkiseen työhön ja työhyvinvointiin – ovathan he ihmisiä, joiden kontolle arjen tulospaineet ja taakka lopulta lankeavat. Tänä päivänä hyvä toimittaja on moniosaaja, joka suoriutuu töistään entistä nopeammin ja entistä pienimmillä resursseilla. Työtä värittää jatkuva kiire, ylikuormitus, kilpailu ja työn sirpaleisuus. Ala on monin tavoin epävarmempi kuin koskaan aiemmin. Tämän kaiken varjopuolena on se, että toimittajien voimat alkavat ehtyä ja he uupuvat. Samaan aikaan, kun tiedotusvälineet revittelevät uupumistarinoilla, omat rivit ovat unohtuneet, eli toimitusten henkilöstön keskuudessa tapahtuvat burnoutit. Niiden juurisyihin uppoudun tässä tutkielmassa, nuorten toimittajien näkökulmasta. Nykyisistä milleniaaleista puhutaan julkisuudessa jopa burnout-sukupolvena, jonka hallitseva olotila on uupumus. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää, millaisia kokemuksia nuorilla toimittajilla on työuupumuksesta toimitusympäristössä, ja mitkä asiat voivat altistaa alan nuoria tekijöitä työuupumukselle. Tämä työ pyrkii tarjoamaan koruttoman katsauksen siihen, miten nuoret tekijät voivat journalismin parissa mielen-terveyden näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto koostuu 5 teemahaastattelusta, joissa Suomen isoimmissa mediataloissa työskennelleet toimittajat kertoivat luottamuksellisessa ilmapiirissä työuupumuksestaan, siihen johtaneista syistä ja myös siitä, miten työuupumuksiin reagoitiin työnantajan osalta. Tutkielmani tulokset osoittavat, että nuoria toimittajia altistaa työuupumukselle huono esihenkilötyö, ongelmallinen työvuorosuunnittelu, huono työilmapiiri, pätkätyöllisyys lieveilmiöineen ja työn kohtuuttomilta tuntuvat vaatimukset. Aineiston valossa työn palkkioiden ja ponnistelujen välissä on epäsuhtaa, eli työ journalismin parissa ei aina palkitse nuoria tekijöitä, vaikka työlle ollaan valmiita uhraamaan paljon. Se johtaa nuorten toimittajien uupumisiin.

nonPeerReviewed

PurposeSocial media platforms are increasingly used at work to facilitate work-related activities and can either challenge or make people feel more productive at jobs. This study drew from technostress and employee well-being literature and analyzed longitudinal effects of professional social media (PSM) invasion, work engagement and work exhaustion on PSM-enabled productivity.Design/methodology/approachNationally representative five-wave survey data of Finnish employees were analyzed with hybrid multilevel linear regression analysis. Outcome measure was PSM-enabled productivity and the predictors included PSM invasion, work exhaustion and work engagement. Age, gender, education, occupational sector, managerial position, remote work and personality traits were used as control variables.FindingsPSM invasion and work engagement had both within-person and between-person effects on PSM-enabled productivity. Higher educated and individuals with open personality reported higher PSM-enabled productivity. No association between work exhaustion and PSM-enabled productivity was found.Originality/valueThe findings are central considering the increasing use of social media and other technologies for work purposes. The authors challenge the dominant view in the literature that has often seen PSM invasion as a negative factor. Instead, PSM invasion's positive association with PSM-enabled productivity and the association of work engagement and PSM-enabled productivity should be recognized in work life.

Työn ja työelämän muuttuminen asettavat uudenlaisia haasteita työhyvinvoinnille, joista yksinäisyys on yksi keskeisimmistä. Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksilön kokemaa negatiivista psyykkistä olotilaa, jonka taustalla vaikuttavat määrällisesti tai laadullisesti puutteellisiksi koetut ihmissuhteet. Pitkittyessään yksinäisyys vaikuttaa monin tavoin yksilön hyvinvointiin, heijastuen aina myös yksilön sosiaalisiin suhteisiin. Nykypäivänä yksinäisyyden arvioidaan koskettavan länsimaissa jopa joka kolmatta ihmistä. Tämä tekee yksinäisyydestä yksilötason ohella myös merkittävän globaalin sekä yhteiskunnallisen haasteen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomalaiset työntekijät ovat kokeneet yksinäisyyttä COVID-19-pandemian aiheuttamana poikkeusaikana. Tutkielma tarkastelee yksinäisyyttä erityisesti organisaatioiden ja työhyvinvoinnin näkökulmista, syventyen siihen, millainen rooli työyhteisöstä saadulla sosiaalisella tuella ja toisaalta työuupumuksella on yksinäisyyttä selittävinä tekijöinä. Lisäksi yksinäisyyttä tarkastellaan aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta valittujen sosiodemografisten taustamuuttujien näkökulmasta. Näihin luetaan vastaajan ikä, sukupuoli, asumismuoto, etätyön tekeminen sekä se, kuinka paljon vastaaja on rajoittanut sosiaalisia kohtaamisiaan koronaviruspandemian aikana. Aineistona tutkielmassa käytetään Sosiaalinen media työelämässä -pitkittäiskyselyaineistoa, joka on osa Emerging Technologies Labin TyöSome-hankekokonaisuutta. Tutkielman aineiston muodostaa pitkittäiskyselyn neljännessä aikapisteessä syys-lokakuussa 2020 kerätty poikkileikkausaineisto, jonka vastaajajoukko muodostuu suomalaisista työntekijöistä (n = 1152). Aineiston analyysi toteutettiin hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että tarkasteltuna mittausajankohtana suurin osa suomalaisista koki melko vähän tai kohtalaisesti yksinäisyyttä. Työyhteisöstä saadun sosiaalisen tuen havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen, ja työuupumusta mittaavan uupumusasteisen väsymyksen puolestaan positiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Sosiodemografisista taustamuuttujista nuori ikä, naissukupuoli sekä yksinasuminen olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin. Etätyön tekemisen ja sosiaalisten kontaktien vähentämisen ei puolestaan havaittu olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Tutkielman tulokset tarjoavat arvokasta tietoa suomalaisen työväestön keskuudessa koetusta yksinäisyydestä poikkeusaikana. Lisäksi tulokset lisäävät tietoa siitä, kuinka työyhteisöstä saatu sosiaalinen tuki ja työuupumus ovat yhteydessä yksinäisyyteen. Näitä tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisissa jatkotutkimusaiheissa, joita aihepiiri tarjoaa lukuisia. Lisäksi tulokset tarjoavat organisaatioille tärkeää tietoa siitä, kuinka työhyvinvointia voidaan sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen näkökulmista tukea poikkeusaikana ja myös sen jälkeen.

Socially prescribed perfectionism (SPP) has been shown to be a risk factor for parental burnout (Sorkkila & Aunola, 2020). In the present study, we investigated the moderating role of self-esteem in this association. A total of 479 Finnish mothers of infants filled in questionnaires measuring their self-esteem, SPP, and symptoms of parental burnout. The results of structural equation modelling (SEM) showed that mothers’ self-esteem moderated the effect of SPP on parental burnout: Mothers with high self-esteem were at lower risk of showing burnout symptoms even when SPP co-occurred, whereas for mothers with low self-esteem, the effect of SPP on burnout symptoms was further strengthened. The results can be applied when aiming to improve maternal well-being by recognizing the risk factors of parental burnout and by offering counseling for parents at high risk.

Tämä pro gradu -tutkielma koostuu kahdesta osasta artikkeli käsikirjoituksesta ”Lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten kokemukset oikomishoitouupumuksesta” (Nousiainen & Kaunonen) ja lisäosasta, jossa käsitellään tutkimushaastattelua ja erityisesti virtuaalisesti toteutettua haastattelua. Globaalin covid-19 pandemian myötä tutkimushaastatteluita alettiin toteuttaa aiempaa enemmän virtuaalisesti erilaisten etähaastatteluun soveltuvien sovellusten avulla. Oikomishoitoon liittyvää uupumusta on kuvattu niukasti kansainvälisessä kirjallisuudessa. Kansallisesti aiheesta ei ole tutkimustietoa. Oikomishoitoon sitoutumista ja hoitomyöntyvyyttä on tutkittu sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nämä ilmiöt ovat kuitenkin erillisiä uupumuksesta, vaikka ne limittyvätkin ilmenemisessään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten lapsuuden ja nuoruuden aikaiseen oikomishoitoon liittynyttä hoitouupumusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena kuvailevana poikkileikkaustutkimuksena. Aineisto kerättiin lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleilta aikuisilta (n=9), jotka olivat kokeneet hoitouupumusta oikomishoidon aikana. Aineisto kerättiin huhtikuusta syyskuuhun 2022 yhdistelemällä teema- ja kerronnallista haastattelua. Haastattelumenetelmien triangulaatiolla pyrittiin mahdollistamaan osallistujien äänen ja kokemuksien esiin nouseminen. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Osallistujat kuvailivat oikomishoitouupumusta monipuolisesti ja rikkaasti. He kuvasivat oikomishoitouupumusta ajatusmaailman kielteiseksi muuttumisena, vaikeutena ottaa osaa oikomishoitoon, oikomiskojeista aiheutuneena kielteisenä huomiona, sosiaalisesti korrektisti toimimisena, hoitotilanteen sulkeutuneena ilmapiirinä, hoidon toteutumisen konflikteina sekä voimavaratekijöiden riittämättömyytenä. Haastattelutilanteissa osallistujat olivat eniten äänessä ja haastattelija pyrki luomaan vapautuneen ilmapiirin, jolloin vastaaminen omien kokemusten pohjalta lisääntyisi. Haastatteluiden eteneminen kronologisesti hoidon alusta loppuun kuvasti haastattelun kerronnallisuutta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ilmiöstä, kuvata se ja mahdollistaa ilmiön yleisyyden tutkiminen. Tulokset mahdollistavat ilmiön tunnistamisen hoitoympäristöissä. Haastattelumenetelmien kehittäminen etähaastatteluun aiempaa paremmin soveltuviksi tulee tarkastella. Niiden kehitystyötä tulee jatkaa, jotta tulevaisuudessa etämenetelmien hyödyntäminen helpottuisi. This Master’s Thesis consists of two separate parts: a research article “Lapsena tai nuorena oikomishoidossa olleiden aikuisten kokemukset oikomishoitouupumuksesta” (Nousiainen & Kaunonen) and an overview which focuses on the methodology of the research interview. The overview focuses on the virtual qualitative research interview method and the possibilities and challenges of doing research virtually. The global Covid-19 pandemic forced researchers to transition from face-to-face to virtual settings. International studies of medical burnout related to orthodontics are scarce. There are no national studies on medical burnout in orthodontics. Compliance and adherence to orthodontics has been studied thoroughly internationally and nationally. These phenomena differ from each other, but they do overlap. The objective of this study was to describe medical burnout in adults who have undergone orthodontic treatment as children or adolescents and have had subjective experiences of medical burnout during treatment. The research was conducted as a qualitative descriptive cross-sectional study. Research material was collected triangulating a focused interview and a small story approach of nine (n=9) participants who fulfilled the entry criteria. The triangulation of interview methods was chosen to enrich the recorded subjective views. The material was collected from April to September 2022 and was analyzed using inductive content analysis. The participants had diverse descriptions of orthodontic burnout. They described orthodontic burnout as: difficulty in taking part in the orthodontic treatment; negative attention due to orthodontic appliances; socially correct behavior; antagonism in appointments; their mind set becoming negative; lack of emotional and physical resources; and misapprehensions and misadventures related to the treatment plan or the procedures. During the interview, the participant did most of the talking, with the interviewer guiding the dialog to keep a calm and collected atmosphere to best obtain the participant’s experience of the phenomenon. The interviews proceeded chronologically with minor guidance from the interviewer as is typical with the small story approach. The objective of this study was to describe and produce data on the phenomenon and enable the further study of its occurrence. The results enable the recognition of the phenomenon in the clinical environment. Further research on virtual interview methods is essential for improving their suitability for conducting interview based research. Development of applicable technology is recommended to improve existing and develop novel possibilities for virtual research interviews.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen tutkimukseen vastanneiden korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumuksen tila oli, oliko opiskelu-uupumuksessa eroja sukupuolten tai eri vuosikursseilla opiskelevien opiskelijoiden välillä ja selittivätkö persoonallisuuden piirteet korkeakouluopiskelijoiden opiskelu-uupumusta, kun taustamuuttujien (sukupuoli, vuosikurssi, missä opiskelee, etäopinnot, työssäkäynti, lapset, vanhempien koulutus ja vapaa-aika) vaikutus oli kontrolloitu. Viiden suuren piirteen mallin mukaiset persoonallisuuden piirteet ovat neuroottisuus, ekstroversio, avoimuus, sovinnollisuus ja tunnollisuus. Opiskelu-uupumuksella tarkoitetaan pitkittynyttä stressioireyhtymää, joka koostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä opintoja kohtaan ja riittämättömyyden tunteista. Tutkimuksen aineisto (N = 298) koostui Tampereen yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vastauksista ja se kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Vastaajien persoonallisuuden piirteitä mitattiin Short Five (S5) -persoonallisuusmittarilla ja opiskelu-uupumusta opiskelu-uupumusmittari SBI-9:llä. Tutkimusmenetelminä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä lineaarista regressioanalyysiä. Kohonneessa uupumusriskissä kokonaisuupumuksen osalta oli vastaajaryhmästä riippuen 40–55 % vastaajista. T-testi osoitti naisten kokevan miehiä enemmän uupumusasteista väsymystä. Varianssianalyysit osoittivat tilastollisesti merkitsevät erot eri vuosikursseilla opiskelevien korkeakouluopiskelijoiden välillä kokonaisopiskelu-uupumuksessa, kyynisyydessä ja riittämättömyydessä. Post hoc -testien mukaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokivat vähemmän opiskelu-uupumusta tai jotain sen osa-aluetta kuin kolmannen, viidennen tai kuudennen tai sitä korkeamman vuosikurssin opiskelijat. Regressioanalyysien mukaan korkeampi neuroottisuus selitti korkeampaa opiskelu-uupumusta. Korkeampi sovinnollisuus selitti matalampaa kokonaisopiskelu uupumusta, kyynisyyttä ja riittämättömyyttä. Korkeampi tunnollisuus selitti puolestaan korkeampaa riittämättömyyttä. Persoonallisuus, opiskelu-uupumus ja niiden välinen yhteys voitaisiin huomioida paremmin korkeakouluopiskelussa ja -opetuksessa sekä opiskelijoiden hyvinvointipalveluissa. Käsitys persoonallisuuden piirteiden ja opiskelu-uupumuksen ilmiöistä ja niiden välisestä yhteydestä voisi lisätä ymmärrystä siitä, millaista tukea korkeakouluopiskelijat tarvitsevat. Tutkimustuloksia voitaisiin hyödyntää lisäämään korkeakouluopiskelijoiden tietoisuutta persoonallisuuden piirteistä ja opiskelu-uupumuksesta. Korkeakouluopiskelijoiden itsetuntemuksen lisääntyessä heidän voisi olla mahdollista ennaltaehkäistä opiskelu-uupumusta paremmin. The aim of this master’s thesis was to discover the state of study-related burnout among university and university of applied sciences students, differences in study-related burnout between women and men and students from different study years, and if personality traits predicted the studyrelated burnout of university and university of applied sciences students when background variables (gender, study year, where studies, distance learning, work, children, parents’ education, spare time) were controlled. The Big Five personality traits are neuroticism, extraversion, openness, agreeableness and conscientiousness. Study-related burnout refers to a prolonged stress syndrome that consists of exhaustion, cynicism toward studies and inadequacy. The research data (N = 298) consisted of the answers of Tampere university and Tampere university of applied sciences students. The data were collected via an electronic survey. The personality traits of the respondents were measured using the Short Five (S5) questionnaire and the study-related burnout of the respondents was measured using the SBI-9 questionnaire. The research methods of this study were independent samples t-test, one-way analysis of variance, and linear regression analysis. Depending on the respondent group 40–55% of the respondents had an elevated risk of burnout. The t-test indicated that women experienced more exhaustion than men. The one-way analyses of variance displayed statistically significant differences between students from different study years in overall study-related burnout, cynicism and inadequacy. According to the post hoctests first-year students experienced less study-related burnout than students from third, fifth or sixth or upper study years. The regression analyses indicated that higher neuroticism predicted higher study-related burnout. Higher agreeableness predicted lower overall study-related burnout, cynicism, and inadequacy. Higher conscientiousness predicted higher inadequacy. Personality and study-related burnout could be better acknowledged in higher education and students’ welfare services. A conception of different phenomena regarding personality traits and study-related burnout and their connections could increase the understanding of what kind of support students require. The study results could be utilized to increase the awareness of personality traits and study-related burnout among students. As students’ self-knowledge increases, they may be able to better prevent study-related burnout.

There is a risk of student dropout in the field of engineering, particularly in the domain of information technology. To find novel pedagogical and technological solutions to prevent student attrition, we must better understand student experiences regarding their learning and studying processes. This study was conducted within the introduction of a new engineering degree program at the University of Jyväskylä and focused on first-year students. The research questions are: How do IT students experience study burnout at the beginning of their studies? What kind of self-efficacy beliefs do IT students have at the beginning of their studies? How are the self-efficacy beliefs of IT students associated with their levels of study burnout at the beginning of their studies? Student experiences were gathered through a validated survey that measured student self-efficacy beliefs and their experiences regarding study burnout. The results indicate that most students have high self-efficacy beliefs but, at the same time, a few of them experience quite a high study workload stress at the beginning of their studies. Studying the development of the student experiences over time provides an understanding of the relations between the experiences of study burnout and self-efficacy. This knowledge may support the development of novel pedagogical and technological solutions so that students may be provided timely guidance, leading to improved student well-being and ultimately to decreased dropouts in the field of engineering. peerReviewed

Koronapandemia on lisännyt vanhempien uupumusta. Varsinkin jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olleet vanhemmat ovat olleet erityisen suuressa vaarassa uupua. Uupumuksen on osoitettu lisäävän vanhempien päihteiden käyttöä, itsetuhoisia ajatuksia sekä lapsiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua. Siksi uupuneiden vanhempien kriisi on vääjäämättä ollut myös lasten kriisi, sanoo Matilda Sorkkila, hyvinvoinnin psykologian dosentti Jyväskylän yliopistosta. nonPeerReviewed

In the present study, we examined what kind of parenting style groups (defined by parental warmth, behavioral control, and psychological control) can be identified among contemporary Finnish mothers and fathers and how these parenting style groups are associated with parents’ symptoms of parental burnout. Gender differences in parenting style groups, and in their associations with parental burnout, were also investigated. The survey data were gathered from 1,471 Finnish parents (91.2% mothers). The results of k-means cluster analysis identified six different parenting style groups: authoritarian (13.5%), permissive (15.2%), psychologically controlling (19.4%), uninvolved (14.4%), controlling (12.4%), and authoritative (25.1%), with the authoritative parenting style being the most common. The identified parenting style groups were equally common for mothers and fathers. The results showed further that, independently of gender, parents applying the authoritarian parenting style experienced symptoms of parental burnout the most, whereas those with the authoritative or permissive style reported these symptoms the least. Based on the results, it is suggested that child health care and family centers should pay particular attention to potential risk groups such as parents reporting symptoms of parental burnout and parents characterized by an authoritarian parenting style.