Search

Heart rate variability (HRV) is a psychophysiological variable that is often used in applied analysis techniques to indicate health status because it provides a window into the intrinsic regulation of the autonomic nervous system. However, HRV data analysis methods are varied and complex, which has led to different approaches to data collection, analysis, and interpretation of results. Our scoping review aimed to explore the diverse use of HRV methods in studies designed to assess health outcomes in outdoor free-living contexts. Four database indexes were searched, which resulted in the identification of 17,505 candidate studies. There were 34 studies and eight systematic reviews that met the inclusion criteria. Just over half of the papers referenced the 1996 task force paper that outlined the standards of measurement and physiological interpretation of HRV data, with even fewer adhering to recommended HRV recording and analysis procedures. Most authors reported an increase in parasympathetic (n = 23) and a decrease in systematic nervous system activity (n = 20). Few studies mentioned methods-related limitations and challenges, despite a wide diversity of recording devices and analysis software used. We conclude our review with five recommendations for future research using HRV methods in outdoor and health-related contexts.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda esiin iäkkäiden ihmisten ulkoilua ja ulkona liikkumista käsitelleitä tutkimuksia ja niiden tuloksia. Lisäksi tarkoituksena on tarkastella, mitä kaikkea hyvinvointi-käsitteen alle sijoitetaan iäkkäiden ulkoilua ja ulkona liikkumista käsittelevässä tutkimuksessa ja käsitellä sitä, miksi juuri ulkona liikkumisen sanotaan olevan iäkkäille ihmisille tärkeää. Mitä on se hyvinvointi, jota ulkoilu ja ulkona liikkuminen tuottavat, mikä rooli ulkona liikkumisen ympäristöllä on, entä mikä on se mekanismi, jolla ulkoilun ajatellaan tuovan hyvinvointia iäkkäälle? peerReviewed

Modernien elämäntapojen kehittyminen on aiheuttanut yhteiskunnassamme luonnosta vieraantumista ja samalla ahdinkoa viher- ja virkistysalueiden saavutettavuudesta. Laajemmat ja idylliset luontoalueet ovat entistä kauempana asutuskeskuksista ja kestävän liikkumisen, kuten jalankulun ja pyöräilyn, mahdollisuudet kohteisiin voivat olla epämiellyttävät ja siten vähemmän käytetyt. Rakennetun ympäristön laajentuessa suunnittelijoiden tulisi keskittyä entistä enemmän siniviherrakenteen verkostojen yhtenäisyyteen, jolloin ekosysteemien toimivuus ja virkistysreittien yhtenäisyys voisi toteutua. Samalla tämä tarjoaa mahdollisuuksia muuttaa liikkumistottumuksia ja puuttua ilmastokriisiin liittyviin ongelmiin. Tällä diplomityöllä tavoitellaan verkostoteorioiden hyödyntämistä viher- ja virkistysalueiden kehittämisessä osaksi helposti saavutettavaa kokonaisuutta asuin- ja työpaikka-alueilta. Diplomityö analysoi virkistysreittien ja luontoalueiden merkitystä osana toimivaa yhdyskuntarakennetta ja kestävää liikkumista. Aihe on relevantti case-kohteen, Sipoon kunnan, tulevaa yleiskaavan vihersuunnitelmaa ajatellen ja tarkastelu tuottaa aineistoa yleiskaavan siniviherrakenteen suunnitteluperiaatteiden linjaukseen. Siniviherrakenteen kehitys on osa kestävän rakentamisen kehitystä ja kansalaisten terveellisestä tulevaisuudesta huolehtimista. Diplomityö tutkii aihetta kirjallisuuden, haastatteluiden ja maastokäyntien avulla. Aineistot on kerätty fyysisillä tutkimusvierailuilla sekä avoimista ja työn tilaajan tietokannoista, kuten kaava- aineistoista ja luontoselvityksistä. Työn haasteina ovat monialaisen laki- ja säädöskokonaisuuden hallitseminen ja liikkumistapojen, kuten kävellen toteutetun vaeltamisen ja pitkämatkaisen pyöräilyn, erilaisten tarpeiden huomioiminen verkostojen suunnittelussa. Teorioiden soveltaminen ja suunnittelu on pyritty keskittämään normaaliin jalankulkuun ja pyöräilyyn, mutta toteutukset ovat sovellettavissa muihinkin liikkumismuotoihin riippuen reittien tulevaisuuden kehityksestä. Selvityksen tuloksena on muodostettu suunnittelualueiden Nikkilän ja Söderkullan taajamista sekä niiden lähialueista virkistys- ja ulkoilureittien verkostokartta. Kartta on piirretty pohjautuen aiempiin selvityksiin ja tässä tutkimuksessa löytyneisiin yksityiskohtiin. Merkittäviä parannuskohteita ovat Nikkilä-Sipoonkorpi ja Söderkulla-Sipoonlahti välit, joiden varrelle sijoittuu myös nähtävyyksiä. Toteutuvuus on riippuvainen muun muassa maanomistuksesta ja luonnonsuojelualueen vyöhykkeiden määritteistä. Kiertoreittien muodostuessa ehjiksi kokonaisuuksiksi, voidaan jalankulun ja pyöräilyn roolia merkittävästi parantaa arkiliikkumisessa sekä vapaa-ajan virkistäytymisessä. Valinnat palvelevat erityisesti paikallista liikkumista, mutta soveltuvat myös pidempimatkaisiin liikkumistarpeisiin. The development of the modern lifestyle has caused our society to lose touch with nature and simultaneously complicated the accessibility of recreation areas. Broader and idyllic nature districts are further than before from the population centers and the option of sustainable mobility can come across as inconvenient, and thereby are less used. As the man-made environment expands, the planners should focus more on the network of blue and green infrastructures (BGIs), so that the functionality of ecosystems and the cohesion of recreation areas would come true. At the same time this offers the chance to change people’s mobility habits and to have influence on the problems related to the climate crisis. This master’s thesis pursues the utilizing of network theories in developing the green and recreational spaces as parts of accessible complexes in residential and workplace areas. The thesis analyzes the relevance of recreational routes and nature areas as part of a functional society structure and sustainable mobility. The subject is relevant from the standpoint of the client’s, the municipality of Sipoo’s, case study considering the future general layout and green planning. This observation produces data for the guidelines of the BGI planning. The BGI’s development is a part of the development of sustainable building as well as taking care of a healthy future. This thesis studies the subject matter using literature, interviews, and field visits. The data has been collected from research visits and both open and the client’s data bases. The challenge is to master the totality of multisectoral laws and statutes and to acknowledge the variability of mobility needs in the planning of mobility networks. The theories in this thesis have been used mostly on pedestrian and bicycle traffic, but the implementations can be applied on other types of traffic depending on the development of the routes. As a result of this report, a network map of recreational and outdoor routes in the districts of Nikkilä and Söderkulla has been composed. The map is created based on previous reports and the details found during this study. Most significant need of improvement is found to be on the axes of Nikkilä-Sipoonkorpi and Söderkulla-Sipoonlahti. The execution of these improvements is dependent of, for example, the landowning and the definitions of different zones of nature preservation areas. As the routes form an uninterrupted entirety, can the role of sustainable mobility be significantly improved. The choices made in the planning of this composition serve especially local mobility, but also provides conditions for long distance travelling

Purpose: To study the association of parents’ reports about their children’s near work and outdoor habits with myopia in their children. Methods: Data from a questionnaire study conducted in 1983 among Finnish schoolchildren were reanalyzed. Vision screening had been performed for all the schoolchildren (n = 4961) in the 1st, 5th, and 8th grades (7-, 11-, and 15-year-olds) in an area of Central Finland. The questionnaire, including information about myopia, was returned by 4305 (86.7%) participants. Items concerned parents’ estimates of their child’s habitual reading distance, time spent indoors as compared with age peers, daily near work, outdoors time, and parents’ myopia. The associations of myopia with these factors were studied. Results: Myopia prevalence in those with a habitual close reading distance vs. others was 14.3% vs. 2.1%, 28.7% vs. 13.1% and 45.8% vs. 24.7% for the 7-, 11- and 15-year-olds (p < 0.001 in all age-groups). Myopia prevalence in children reported by their parents as spending more time indoors than age peers was 10.9% vs. 2.8% (p < 0.001), 25.0% vs. 14.7% (p = 0.004) and 41.9% vs. 25.7% (p < 0.001) in the three age groups. Myopia prevalence among those reported as spending both more time indoors and reading at a close distance vs. others was 44.2% vs. 11.9% (Fisher’s exact t-test, p < 0.001). In the multiple logistic regression models, parental myopia almost doubled the risk of myopia in the 11- and 15-year-olds. ORs (95% CI) for myopia adjusted for parental myopia and sex were for close reading distance 7.381 (4.054–13.440), 2.382 (1.666–3.406), 2.237 (1.498–3.057), (p < 0.001), and for more time spent indoors, 3.692 (1.714–7.954), p = 0.001, 1.861 (1.157–2.992), p = 0.010), 1.700 (1.105–2.615), p = 0.016, in the three age groups. Conclusion: Children, especially 7-year-olds, reported by their parents as having a close reading distance and spending a lot of time indoors were associated with a higher risk for myopia.

Purpose To study the prevalence and risk factors of myopia with data from a questionnaire study conducted in 1983 among Finnish school children. Methods School children (n = 4 961) from the 1st, 5th and 8th grades of school (7-, 11- and 15-year-olds) in Central Finland were screened for vision followed by a questionnaire, which was returned by 4 352 (87.7%) participants. Myopia was categorized based on the questionnaire. Items concerned daily time spent on near work and outdoor activities, excluding time spent at school, watching TV and parental myopia and the associations of myopia with these factors were studied. Results The prevalence of myopia was 3%, 15% and 27% among the 7-, 11- and 15-year-olds, and if daily near work at home was ≤1 hr, myopia prevalence was 0.5%, 3.3% and 17.6%, respectively. The adjusted risk of myopia for each daily near work hour was OR 1.476 (95% confidence interval 1.099–1.984, p = 0.010), OR 1.346 (1.170–1.584, p < 0.001) and OR 1.206 (1.076–1.352, p = 0.001), in the 3 age groups, respectively. The adjusted risk of myopia for each daily hour spent outdoors was OR 0.764 (0.648–0.900, p = 0.001) in the 11-year-olds and OR (0.840, 0.743–0.950, p = 0.005) in the 15-year-olds. Outdoors time prevented myopia at different levels of near work, although less at the highest levels, and near work increased risk of myopia with the level of outdoors time. If the ratio between near work and outdoors time was ≤0. 5 or >1.5, the prevalence of myopia was 1.4% versus 5.6%, 6.3% versus 24.7% and 15.9% versus 36.9%, among the 7-, 11- and 15-year-olds, respectively. The higher prevalence of myopia among the 11- and 15-year-old girls than boys was explained by more near work and less outdoor time among the girls. Having two myopic parents roughly doubled the risk of myopia compared to if one myopic parent in the 11- and 15-year-olds. Conclusions Myopic parents, greater near work time, less outdoors time, a higher near work/outdoors ratio, and being a girl increased the risk of myopia. Myopia was rare in the 7- and 11-year-olds if daily near work at home did not exceed one hour or if the near work/outdoors ratio was not higher than 0.5. Outdoors time was associated with the prevalence of myopia at all levels of near work, although the association was weaker at the highest level. peerReviewed

Environment, physical activity (PA) and motor development are tightly interwoven during childhood. We examined the associations of environmental factors with motor competence (MC) in children. Children (N = 945, 50.1% boys, age = 3–7 years, mean = 5.4 years) from 37 childcare centres in the Southern (n = 17), Central (n = 13) and Northern Finland (n = 7) participated. The environmental factors comprised the geographical location (Southern, Central and Northern Finland) and residential density (metropolitan area, city, rural area and countryside) of the childcare centres’ based on postal codes and the national population density registry. MC was measured using the Test of Gross Motor Development (TGMD)-3, as well as by quantifying time spent outdoors and participation in organised sports via parental questionnaire. It was found that children from the countryside had better MC and spent most time outdoors, while children from the metropolitan area most frequently engaged in organised sports. Gender comparisons revealed that girls outperformed boys in locomotor skills, while boys were better in object control skills, had higher TGMD-3 score and spent more time outdoors. Time spent outdoors and participation in organised sports were associated positively with MC, but not in children from the countryside. In conclusion, higher population density was associated with lower MC and less time spent outdoors. The findings suggest that versatile outdoor environments may support motor development through PA. View Full-Text Keywords: children; motor competence; environment; geographical location; residential density; outdoor time; participation in sports

The prevalence of myopia has markedly increased in East and Southeast Asia, and pathologic consequences of myopia, including myopic maculopathy and high myopia-associated optic neuropathy, are now some of the most common causes of irreversible blindness. Hence, strategies are warranted to reduce the prevalence of myopia and the progression to high myopia because this is the main modifiable risk factor for pathologic myopia. On the basis of published population-based and interventional studies, an important strategy to reduce the development of myopia is encouraging schoolchildren to spend more time outdoors. As compared with other measures, spending more time outdoors is the safest strategy and aligns with other existing health initiatives, such as obesity prevention, by promoting a healthier lifestyle for children and adolescents. Useful clinical measures to reduce or slow the progression of myopia include the daily application of low-dose atropine eye drops, in concentrations ranging between 0.01% and 0.05%, despite the side effects of a slightly reduced amplitude of accommodation, slight mydriasis, and risk of an allergic reaction; multifocal spectacle design; contact lenses that have power profiles that produce peripheral myopic defocus; and orthokeratology using corneal gas-permeable contact lenses that are designed to flatten the central cornea, leading to midperipheral steeping and peripheral myopic defocus, during overnight wear to eliminate daytime myopia. The risk-to-benefit ratio needs to be weighed up for the individual on the basis of their age, health, and lifestyle. The measures listed above are not mutually exclusive and are beginning to be examined in combination. peerReviewed

Contact with nature is associated with numerous psychological, physiological and social health and well-being benefits. Outdoor recreation, such as rural second home tourism, provides extensive exposure to the natural environment, but research around health impacts of this exposure is scattered. We review current research on health and well-being impacts of nature and discuss how the characteristics of rural second home environments and their use and users can affect these potential impacts in Finland. We discover four key issues affecting the impacts. First, health and well-being impacts depend on the users; urban people can especially benefit from rural second homes, while child development and the performance of elderly people can also be supported by contact with nature at second homes. Second, the regularity, length and season of second home visits influence the potential to receive benefits as they have an impact on the intensity of nature exposure. Third, the type and quality of second home environment affect contact with nature, such as exposure to health-supporting environmental microbes. Fourth, practices, motives and meanings modify activities and attachment and crucially affect both physical and mental well-being. We conclude that rural second homes have extensive potential to provide nature-related health and well-being benefits and further research is needed.

This research addresses the profiles of nature exposure and outdoor activities in nature among Finnish employees (N = 783). The profiles were formed on the bases of nature exposure at work and the frequency and type of outdoor activities in nature engaged in during leisure time. The profiles were investigated in relation to work engagement and burnout. The latent profile analysis identified a five-class solution as the best model: High exposure (8%), Versatile exposure (22%), Unilateral exposure (38%), Average exposure (13%), and Low exposure (19%). An Analysis of Covariance (ANCOVA) was conducted for each well-being outcome in order to evaluate how the identified profiles related to occupational well-being. Participants with a High, Versatile, or Unilateral exposure profile reported significantly higher work engagement in the dimensions of vigor and dedication than did the participants with a Low exposure profile. The participants with the High exposure profile also reported lower burnout in the dimensions of cynicism and professional inadequacy than the participants with the Low exposure profile. Nature exposure during the workday and leisure time is an under researched but important aspect in promoting occupational well-being. peerReviewed

Autonomy in mobility is a central component of active ageing. Life-space mobility describes where, when, and how an individual reaches desired destinations. Walking, an important form of physical activity among older people, is a prerequisite for engaging in daily activities. This study explored the cross-sectional and longitudinal relationships between physical activity and life-space mobility. The associations of walking with reasons for going outdoors in different life-space areas, living arrangements, and environmental barriers to mobility were also examined. Data from two larger studies were used: the Life-Space Mobility in Old Age (LISPE) accelerometer substudy (n=174, median age 79.7) and Screening and Counseling for Physical Activity and Mobility in Older People (SCAMOB) (n=657, median age 77.0). Participants were community-dwelling older people living in Central Finland. Physical activity and step count were measured by an accelerometer (Hookie, tri-axial, “AM20 Activity Meter”) for 7 days. Life-space mobility was assessed with the University of Alabama at Birmingham Study of Aging Life-Space Assessment. Reasons for going outdoors, walking for errands and environmental mobility barriers were self-reported. The cross-sectional analyses showed that life-space mobility correlated with objectively measured physical activity. Over the two-year follow-up, a lower step count and less moderate-intensity physical activity at baseline preceded a significantly steeper decline in life-space mobility. In old age, a higher amount of walking activity was associated with going outdoors for shopping or walking for exercise, living alone, and perceiving fewer environmental mobility barriers. This study indicates more time spent walking outdoors and the accumulation of moderate-intensity physical activity may help to maintain higher life- space mobility, a correlate of good quality of life. In promoting walking activity among community-dwelling older people, both individual and environmental factors should be taken into account.

Suomalaisten lasten elinympäristöt ja elintavat ovat muuttuneet viimeisen vuosikymmenen aikana, mikä näkyy myös muutoksissa fyysisen aktiivisuuden määrässä ja laadussa. Lapsella on sisäinen tarve liikkua ja päivittäinen fyysinen aktiivisuus on tärkeää kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen sekä hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lapsille tulisi luoda mahdollisuuksia liikunnan ilon kokemiseen, monipuoliseen liikuntaan sekä riittävään omaehtoiseen leikkiin niin sisällä kuin ulkona. Ulkona eri ympäristöissä leikkimisen on todettu lisäävän fyysisen aktiivisuuden määrää ja intensiteettiä sekä kehittävän motorisia taitoja. Ulkona korkeamman fyysisen aktiivisuuden tason mahdollistaa riittävä tila, käytettävissä olevat välineet sekä ulkoleikkien omaehtoisuus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kotiympäristön yhteyksiä 3–7-vuotiaiden päiväkotilasten ulkona liikkumiseen ja leikkimiseen lasten vapaa-ajalla. Tutkimuksessa tarkasteltiin fyysisen ympäristön, lasten ajankäyttötapojen ja perhetekijöiden yhteyttä lasten ulkoiluun. Tähän tutkimukseen on käytetty Taitavat tenavat – tutkimukseen kerättyä aineistoa. Taitavat tenavat -tutkimus on osa Jyväskylän yliopiston Liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkimustyötä, jonka tarkoituksena on edistää päiväkoti-ikäisten lasten motorisia perustaitoja, liikunta-aktiivisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tutkimukseen osallistui 1238 3–7-vuotiasta päiväkotilasta eri puolelta Suomea. Lapsista 626 oli tyttöjä ja 612 poikia. Tutkimukseen osallistui 37 satunnaisesti valittua päiväkotia ympäri Suomen. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2015–2016 aikana. Aineiston kuvailuun käytettiin prosenttiosuuksia ja keskiarvoja. Muuttujien keskiarvojen poikkeavuuksia toisistaan tarkasteltiin riippumattomien otosten t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Arkisin päiväkotipäivän jälkeen lapset ulkoilivat keskimäärin 30–60 minuuttia ja viikonloppuisin 1-2 tuntia päivässä. Tulokset osoittivat, että asuintalo ja vanhempien antama lupa leikkiä piha-alueella olivat yhteydessä lasten ulkoilun määrään. Omakotitalossa asuvat lapset ulkoilivat eniten. Liikuntapaikkojen aktiivinen käyttäminen sekä perheen yhdessä harrastama liikunta olivat yhteydessä runsaampaan ulkoiluun. Vanhempien ja päiväkotien tulisi huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuuksia riittävään päivittäiseen ulkoiluun. Lisäksi kotien lähiympäristöjen suunnittelussa olisi tärkeää huomioida lasten ulkona leikkimisen ja liikkumisen tarpeet. Environments and lifestyles have changed among Finnish children over the past decade, which shows changes in the amount and quality of physical activity. Children has an inner need to move and daily physical activity is important for growth, development and wellbeing. Children should have opportunities for positive physical activity experiences, a wide variety of physical activity and spontaneous play both indoors and outdoors. Playing outside in different environments increases the amount and intensity of physical activity and develops motor skills. Adequate space, equipment and free play increases the intensity of physical activity in outdoor environments. The aim of this study was to examine associations between the home environment and outdoor play and outdoor physical activity of 3–7-year-old daycare children during their free time. The main examined factors related to the children’s physical home environment, family factors and children’s free time activities and home. This research data is from Skilled kids study, which is part of research of faculty of sport and health sciences in the University of Jyväskylä. The aim is to promote preschool aged children’s fundamental motor skills, physical activity and wellbeing. The participants of this study were 3–7-year-old daycare children from all over Finland. Altogether 1238 children took part in the study, of which 626 were girls and 612 boys. The data was collected from 37 childcare centers all over Finland during 2015-2016. Percentages and means were used to describe the data. Differences between factors were analysed by t-tests and one-way anova-tests. Correlations between factors were analysed by Spearman’s correlation coefficient. During the weekdays, children spent on average 30-60 minutes playing outdoors and 1-2 hours per day during the weekends. The results showed that the type of residence and permission to free outdoor play at the home yard were in relationship with time spent outdoors. Children who lived in detached house spent more time outdoors. Frequent use of recreational facilities and physical activity with family had a connection to more time spent outdoors. Parents and daycare centers should take care to make sure that children have possibilities for sufficient outdoor play every day. Home environments should also be designed considering children’s needs for outdoor play and outdoor physical activity.

Hanna Kangastupa (2015). Vapaaehtoistyön avulla toteutetun ulkoiluintervention vaikutus liikkumisvaikeuksista kärsivien ikääntyneiden tyydyttämättömään vapaa-ajan aktiivisuuden tarpeeseen. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, gerontologia ja kansanterveys, pro gradu -tutkielma, 49 s. Monet liikkumiskyvyn ongelmista kärsivät ikääntyneet haluaisivat liikkua ja olla sosiaalisesti aktiivisia kotinsa ulkopuolella, mutta mahdollisuudet tähän ovat rajoittuneita. Tämä aiheuttaa kokemuksen tyydyttämättömästä vapaa-ajan aktiivisuuden tarpeesta. Sillä viitataan ikääntyneen kokemukseen riittämättömästä liikunnasta ja sosiaalisesta aktiivisuudesta kodin ulkopuolella. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko yksilön kiinnostusten pohjalta rää-tälöidyllä ja toisen ihmisen avustuksella toteutetulla ulkoiluinterventiolla lieventää liikkumis-vaikeuksia kokevien ikääntyneiden tyydyttämätöntä vapaa-ajan aktiivisuuden tarvetta. Tutkimuksessa käytettiin Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi -tutkimushankkeen aineistoa. Tutkittavat olivat liikkumisrajoitteista kärsiviä kotona asuvia ikääntyneitä. Tutkittavat (n=121) satunnaistettiin ulkoiluinterventioryhmään sekä kontrolli- odotusjaksoryhmään. Kolme kuukautta kestäneen intervention aikana eläkeikäiset vapaaehtoistyöntekijät avustivat tutkittavia kerran viikossa erilaisiin kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Mittauksissa tyydyttämätön vapaa-ajan aktiivisuuden tarve esiintyi silloin, kun tutkittavalla oli vähintään yksi tyydyttämättömään liikunnan- tai sosiaalisen aktiivisuuden tarpeeseen viittaava kokemus. Tyydyttämätöntä liikunnantarvetta mitattiin tyydyttämättömänä ulkona liikkumisen tarpeena. Tyydyttämätön sosiaalisen aktiivisuuden tarve perustui tyydyttämättömien kodin ulkopuolisten aktiviteettien lukumäärään. Pääanalyysit toteutettiin tutkimuksen lop-puunsaattaneilla interventio- (n=56) ja kontrolliryhmän (n=53) tutkittavilla. Intervention vai-kutuksia analysoitiin McNemarin testillä sekä x2-riippumattomuustestillä. Tutkittavat (n=121) olivat keskimäärin 81,9-vuotiaita, ja heistä 90 % oli naisia. Alkumittauksissa tyydyttämätön vapaa-ajan aktiivisuuden tarve esiintyi kahdella kolmesta ja tyydyttämä-tön liikunnantarve vajaalla 40 prosentilla eri ryhmien tutkittavista. Loppumittauksissa tyydyttämättömän vapaa-ajan aktiivisuuden tarpeen kokeminen oli pysynyt muuttumattomana molemmissa tutkimusryhmissä. Tyydyttämättömän liikunnantarpeen kokeminen pysyi myös muuttumattomana molemmissa tutkimusryhmässä. Interventio- ja kontrolliryhmässä oli saman verran heitä, joilla tyydyttämätön sosiaalisen aktiivisuuden tarve väheni, lisääntyi tai pysyi muuttumattomana. Lyhytkestoinen ulkoiluinterventio ei lieventänyt tyydyttämättömän vapaa-ajan aktiivisuuden tarpeen kokemuksia liikkumisrajoitteista kärsivillä ikääntyneillä. Jatkossa on tutkittava, voidaanko ilmiöön viittaavia kokemuksia lieventää. Hanna Kangastupa (2015). The effect of an outdoor activities' intervention delivered by vol-unteers on unmet leisure activity need among older people with mobility limitations. Department of Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s Thesis of Gerontology and Public Health, 49 p. Many older community living people with mobility limitations wish to go outside their homes and be socially active, but the opportunities for out-of-home leisure activities are often re-stricted. The situation may rise feelings of unmet leisure activity need, which is defined as feelings of insufficient social and outdoor physical activity. The aim of the thesis was to in-vestigate whether an out-of-home activity intervention delivered by older volunteers alleviates unmet leisure activity needs of older people with mobility difficulties. The study is based on the secondary analyses of Volunteering, Access to Outdoor Activities and Wellbeing in Older People -data. Older people suffering from mobility limitations partic-ipated in the randomized controlled trial. The participants (n=121) were randomized into ei-ther an outdoor activity intervention group or a waiting list controll group. Older volunteers assisted participants in taking part in outdoor activities once a week for three months. The intervention was tailored to participants´ needs and interests. In measurements, a feeling of unmet leisure activity need was understood as a situation when the participant had either a feeling of unmet outdoor physical activity need or any feeling of unmet activity need in at least one aspect of social activity. The measure of unmet social ac-tivity need was based on counts of unmet activity needs in different out-of-home social activ-ities. Main analyses were performed only for participants with values for both, baseline and follow-up situations. The intervention effects were analysed with McNemar´s and chi-squares tests. The mean age of the participants (n=121) was 80,9 years and 90 % were women. At baseline, there were about two-thirds of participants in different study groups having a feeling of unmet leisure activity need, whereas the amount of those who felt unmet outdoor physical activity need was incomplete 40 percents. After three months, the feeling of unmet leisure activity need, as well as unmet physical activity need, remained unchanged in both groups. In addition, the amounts of those who decreased, increased or remained unchanged with feeling of unmet social activity need, were nearly identical when comparing intervention- and control groups. A short-term out-of-home activity intervention had no effects in alleviating feelings of unmet leisure activity need among older people with mobility limitations. More studies are needed to determine whether the feelings can be alleviated.

TIIVISTELMÄ Vapaaehtoistyöllä toteutetun ulkoiluintervention vaikutus ikääntyneiden henkilöiden yksinäisyyden kokemiseen Sillanmäki Ulpukka Pro gradu -tutkielma Gerontologia ja kansanterveys Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos Kevät 2014, 46 sivua Yksinäisyyden kokeminen ikääntyneillä henkilöillä on yleistä. Koetulla yksinäisyydellä on todettu olevan monia terveyttä ja toimintakykyä heikentäviä vaikutuksia, jolloin koetun yksinäisyyden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen on tärkeää. Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhdistävän ulkoiluintervention vaikutusta ikääntyneiden henkilöiden koettuun yksinäisyyteen ja vertailla koetun yksinäisyyden muutosta interventio- ja kontrolliryhmässä. Tutkimuksen aineisto on kerätty kolmivuotisesta ”Vapaaehtoistyö, ulkoliikunta ja vanhusten hyvinvointi” (VAU)- hankkeesta (2009–2011), jossa yksin kotona asuville 67 –92-vuotiaille ikääntyneille miehille ja naisille järjestettiin mahdollisuus kerran viikossa osallistua vapaaehtoistyöntekijän avulla erilaisiin kodin ulkopuolisiin liikunta-, virkistys-, sivistys- ja kulttuuriaktiviteetteihin. Tutkimusaineisto koostui 121 tutkittavasta, jotka satunnaistettiin interventio- ja kontrolliryhmään. Mittausmenetelminä käytettiin itsearviointi-, kysely- ja haastattelulomakkeita, joiden avulla selvitettiin tutkittavien taustamuuttujat (ikä, sukupuoli, siviilisääty ja asumismuoto) ja arvioitiin yksilön koettua yksinäisyyttä, koettua terveyttä liikkumisen esteitä ja fyysistä aktiivisuutta. Tutkimusjoukon koetun yksinäisyyden muutosta eri tutkimusryhmissä selvitettiin ristiintaulukoimalla ja McNemarin testillä. Tutkimukseen osallistui 109 naista (90,1%) ja 12 miestä (9,9%). Tutkimusjoukon keski-ikä oli 81,9 vuotta (kh 5,9) ja tutkittavista terveytensä arvioivat huonoksi 34,2%, kohtalaiseksi 58,6% ja hyväksi 7,2%. Alkutilanteessa interventio- ja kontrolliryhmän taustamuuttujat eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Ennen ulkoiluinterventiota koettua yksinäisyyttä esiintyi yli puolella vastaajista, interventioryhmässä 30 tutkittavalla (53,6%) ja kontrolliryhmässä 31 tutkittavalla (58,5%). Toteutetun ulkoiluintervention jälkeen yksinäisyyttä koki interventioryhmässä 32 henkilöä (57,1%) ja kontrolliryhmässä 36 henkilöä (67,9%). Yli puolet tutkittavista koki yksinäisyyttä. Ulkoiluinterventiolla ei ollut vaikutusta koettuun yksinäisyyteen ja interventio ei vähentänyt tutkittavien yksinäisyyden tunnetta. Eri tutkimusryhmissä yksinäisyyden muutokset eivät eronneet toisistaan tai olleet tilastollisesti merkitseviä. Koetun yksinäisyyden lievittämiseen tarvitaan toisenlaisia interventioita kuin nyt on tehty. Avainsanat: ikääntyneet henkilöt, yksinäisyyden kokeminen, ulkoiluinterventio, vapaaehtoistyö ABSTRACT The effect of voluntary outdoor intervention for the experienced loneliness among elderly people Sillanmäki Ulpukka Master’s thesis Gerontology and Public Health University of Jyväskylä, Faculty of Sports Sciences, Department of Health Sciences Spring 2014, 46 pages Experienced loneliness occurs generally among elderly people. Experiencing loneliness is linked to many negative health outcomes therefore it is important to prevent and alleviate individual`s experienced loneliness. The main purpose of this study was to investigate the effect of voluntary outdoor intervention for the experienced loneliness among elderly people and compare the changes of experienced loneliness in intervention and control groups. The study is a part of the Finnish three year (2009-2011) Voluntary work, Outdoor activities and Wellbeing of the elderly (VAU) research project in which home living alone both men and women aged 67-92 elderly people was given the possibility to participate once per week for three months to versatile out-of-home activities with a volunteer. The data includes 121 participants which were randomized to intervention and control groups. Measuring methods consist of self-evaluation, interviews and questionnaires. Participant`s background variables, experienced loneliness, self-rated health, movement barriers, physical activity and quality of life were analyzed by computing frequencies and cross-tabulations. The changes in experienced loneliness in research groups were studied with McNemar`s Test. Research included 109 (90,1%) women and 12 (9,9%) men. The mean age in the data was 81,9 years (SD 5,9). Of the participants self-rated health was reported poor 34,2%, average 34,2% and good 7,2%. Initial situation the background variables didn`t differ statistically significantly in the research groups. Before the intervention half of the participants experienced loneliness in intervention group 30 (53,6%) people and control group 31 (58,5%) people. After the intervention the prevalence of the experienced loneliness was in intervention group 32 (57,1%) persons and in the control group 36 (67,9%) persons. Half of the participants experienced loneliness. The intervention didn`t influence or reduce the experienced loneliness among participants. The changes of experienced loneliness were not statistically significant nor differ in the research groups. Different interventions are needed to alleviate individual`s experienced loneliness. Key words: elderly people, experienced loneliness, voluntary outdoor intervention, voluntary work

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri liikkumisympäristöjen elvyttävyyttä ryhmitellen liikkumisympäristöjä aiempaa tutkimusta tarkemmin. Toisaalta haluttiin luoda uutta pohjaa jatkotutkimukselle vähän tutkittujen ulkoilulajien elvyttävyyttä tutkimalla. Sen lisäksi oltiin kiinnostuneita, miten elvyttävyys vaihtelee eri liikkumisympäristöissä ja ulkoilulajeissa sukupuolen ja työtilanteen mukaan. Ulkoilulajien osalta tutkittiin myös ulkoiluajan keston vaikutusta elvyttävyyteen. Tutkimusaineistona toimi vuonna 2009 kerätty luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin (LVVI2) aineisto. Aineistoon oli koottu 3060 suomalaisen vastaukset liittyen heidän luonnossa liikkumiseensa. Kyselyssä liikuntaympäristöt oli jaettu seitsemään eri vaihtoehtoon (sisäliikuntatiloissa, kotona sisätiloissa, kotona ulkona pihapiirissä, ulkona rakennetussa ympäristössä, ulkona luonnossa kodin läheisyydessä, ulkona luonnossa vapaa-ajan asunnon ympäristössä ja ulkona muualla luontoympäristössä) ja tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkia ympäristöjä erikseen. Kotona sisätiloissa suoritettu liikunta koettiin koko aineistossa sekä naisten ja työelämän ulkopuolelle olevien osalta vähemmän elvyttäväksi kuin muut liikkumisympäristöt. Myös miesten ja työelämässä olevien osalta liikunta kotona sisätiloissa elvytti vähemmän kuin useissa muissa liikkumisympäristöissä. Koko aineistossa liikunta muissa luontoympäristöissä ja sisäliikuntatiloissa koettiin elvyttävämmiksi kuin pihapiirissä ja rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Miesten osalta pihapiirissä tapahtunut liikunta jäi vähemmän elvyttäväksi kuin muualla paitsi kotona sisätiloissa ja ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtunut liikunta. Lisäksi naiset kokivat ulkona rakennetussa ympäristössä tapahtuneen liikunnan vähemmän elvyttäväksi kuin vapaa-ajan asunnon läheisyydessä tai muussa luontoympäristössä tapahtuneen liikunnan. Työssä kävijöiden osalta liikunta muissa luontoympäristöissä elvytti paremmin kuin pihapiirissä. Ulkoilulajeista tutkittiin koiran kanssa ulkoilua, ulkoilua lasten kanssa, pyöräilyä, kävelyä ja juoksulenkkeilyä. Näistä juoksulenkkeily oli koko aineistossa ja naisten osalta elvyttävämpää kuin kaikki muut paitsi ulkoilu lasten kanssa. Työssä kävijöiden osalta juoksulenkkeily oli kaikkia muita lajeja elvyttävämpää. Lyhyillä ulkoilukerroilla puolestaan juoksulenkkeily oli elvyttävämpää kuin ulkoilu koiran kanssa. Pitkien ulkoilukertojen ja työelämän ulkopuolella olevien osalta ei löytynyt eroja eri ulkoilulajien väliltä. Saadut tulokset olivat samansuuntaiset tutkimuksen teoriapohjana toimineiden psykofysiologisen stressin vähentämisen viitekehyksen ja tarkkaavaisuuden palautumisen teorian sekä aiemman tutkimuksen suhteen. Uutena piirteenä esiin nousi juoksulenkkeilyn useisiin muihin lajeihin verrattuna parempi elvyttävyys. Jatkotutkimuskohteena erityisesti sosiaalisen ympäristön vaikutus sisäliikuntatiloissa tapahtuneeseen liikuntaan olisi tarpeen.

Ulkoiluolosuhteiden edistämistyössä käsitykset ympäristön hallinnasta nousevat keskeisinä esiin. Ulkoilun edistämiseen liittyy monenlaisia ympäristönsuojelun, aluekehityksen, vallankäytön sekä luonnonresurssien omistus- ja käyttöoikeuksien kysymyksiä. Paikallisyhteisöjen toimijoiden suhtautuminen ympäristöasioihin, heidän arvostuksensa ja asenteensa koskien ympäristöä ja ympäristönhoitoa, eli ns. paikallinen ympäristöorientaatio on jatkuvan määrittelykamppailun kohteena. Kiistat koskien ympäristön ja luonnon käyttöä ovat synnyttäneet eräänlaisen hallitsemisen pakon, mikä edellyttää niin horisontaalista kuin vertikaalistakin verkostoitumista. Vuosina 2009–2011 toteutetun Sulka II -hankkeen avulla Suomen Latu keräsi tietoa 15 kunnan ulkoiluolosuhteista ja niiden kehittämisestä sekä toimi tämän tiedon jakajana. Ulkoiluolosuhteiden tila nähdään hallinnollisena ongelmana, mikä Suomen Ladun edunvalvontatyössä tarkoittaa ulkoilua vaarantavien uhkien hallintaa ja riskien poistamista. Sulka II -hanketta voidaan pitää Suomen Ladun ulkoilun edunvalvontatyön ilmentymänä, jossa asiantuntijuus ja verkostoituminen korostuvat ulkoilun olosuhteiden hallinnan välineinä. Ulkoiluasioista päättävien viranomaisten puutteelliset tiedot ovat esteenä ulkoiluolosuhteiden kehittämiselle. Suomen Ladun asiantuntijuutta tarvitaan levittämään hyviä käytäntöjä ja ohjeistuksia kuntien käyttöön. Keskeinen syy ulkoilun ongelmakohtiin on lisäksi puutteellinen yhteistyö eri sektoreiden sisällä ja välillä. Suomen Latu pyrkii mahdollistamaan eri tahojen välisen yhteistyön, toimimaan ikään kuin linkkinä useiden toimijoiden välillä. Tietoa levittämällä ja verkostoitumalla Suomen Ladun on mahdollista saada eri sektorit osalliseksi yhteiseen ongelmaan ja hallinnan piiriin. Sulka II -hankkeessa ulkoiluolosuhteiden hallintaan pyrittiin praktisten toimenpiteiden kautta. Arvo- ja asennevaikuttaminen eivät tule kehyksistä esiin yhtä selvästi kuin edunvalvontatyön kiinnittyminen fyysisiin paikkoihin. Ympäristö ei näyttäydy järjestössä arvona sinänsä, vaan välineenä oman intressin toteuttamiseksi. Tällöin hallinta liittyy erityisesti ympäristöön vaikuttamiseen, pyrkimykseen muokata maankäyttöä ja yhdyskuntarakennetta ulkoilua paremmin palvelevaksi. Sulka II -hankkeessa kunnissa vallalla olevia hallintakäytäntöjä ei kyseenalaistettu, vaan pikemminkin pyrittiin tuomaan kokemustietoa ulkoilun olosuhteista teknisen suunnittelutiedon rinnalle.

Suomi on metsien ja metsäteollisuuden maa, sen jokainen suomalainen on oppinut jo koulun penkillä. Mutta ovatko metsät ja puut lähellä tavallisia ihmisiä heidän jokapäiväisessä arjessaan? Ja jos ovat, niin millä tavoin? Tuoko arjen näkökulma mitään uutta suomalaisten metsäsuhteeseen? Näitä kysymyksiä pohdiskellaan lähinnä arjen rutiinien ja vapaa-ajan toimintojen näkökulmasta. Artikkeli tukeutuu pääosin Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen alkuperäisaineistosta kerättyjen havaintojen pohjalta tehtyyn tutkimukseen ja metsien virkistyskäytöstä tehtyihin valtakunnallisiin selvityksiin.

Tutkimuksessa selvitettiin Jyväskylän ulkoilureiteissä viimeisten noin kymmenen vuoden aikana tapahtunutta muutosta sekä reittien nykytilaa ja kehittämistarpeita. Muutostarkasteluun sisältyi yleisen muutoksen kuvaamisen lisäksi vuoden 2009 alussa tapahtuneen Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan kuntaliitoksen vaikutuksien arviointi. Tutkimuksessa kartoitettiin sekä kaupungin viranhaltijoiden, kolmannen sektorin että kuntalaisten näkemyksiä. Ulkoiluasioista vastaaville kaupungin viranhaltijoille ja kolmannen sektorin edustajille järjestettiin syyskuussa 2010 keskustelutilaisuus, jossa he kertoivat näkemyksiään kaupungin ulkoiluolosuhteista. Kuntalaisten kokemuksia selvitettiin loka-marraskuussa 2010 kaupungin kotisivuilla olleella asukaskyselyllä, johon vastasi 745 kuntalaista. Tutkimuksessa selvisi, että 2000-luvulla Jyväskylän ulkoilureitteihin kohdistuvia muutoksia ovat olleet ennen kaikkea yhteistyön lisääntyminen ja paraneminen eri tahojen kesken, mikä on helpottanut ulkoilureittien suunnittelua ja toteuttamista. Myös yleinen ajattelutavan muutos, ulkoiluasioiden tärkeyden tunnustaminen sekä uusien lajien esiin marssi nähtiin osana tapahtunutta muutosta. Kuntaliitos on edelleen helpottanut ulkoilureittien toteuttamista. Kuntalaisista enemmistö ei nähnyt kuntaliitoksen vaikuttaneen ulkoilumahdollisuuksiinsa, joskin Korpilahdella ja entisen maalaiskunnan alueella muutoksen oli huomannut selvästi useampi kuin entisen kaupungin alueella asuva vastaaja. Enemmistö heistä, jotka kokivat kuntaliitoksen vaikuttaneen ulkoilumahdollisuuksiinsa, piti muutosta negatiivisena. Ulkoilureittien osalta arveltiin etenkin hiihtolatujen kunnostuksen huonontuneen. Kuitenkin esimerkiksi Korpilahdella ulkoiluolosuhteiden katsottiin myös monipuolistuneen ja syrjäkylien ulkoilutoiminnan kehittyneen. Ulkoilureittien nykytila todettiin ulkoilun asiantuntijoiden toimesta pääosin hyväksi. Myös kuntalaiset olivat suurelta osin tyytyväisiä reitteihin. Asuinaluekohtaiset erot tyytyväisyydessä olivat kuitenkin merkittäviä, ja yleisesti ottaen korpilahtelaiset olivat selvästi muita tyytymättömämpiä ulkoilureittien ja ulkoilua tukevien palvelujen nykytilaan. Vaikka ulkoilureittien nykytila todettiin pääasiassa hyväksi, näkivät kuntalaiset ulkoilureiteissä myös paljon parannettavaa. Uusina reitteinä vastaajat toivoivat mm. talvisia kävelyreittejä, maastopyöräilyreittejä sekä pyörätuolireittejä. Reittien varrelle toivottiin paremmin sijoitettuja ja enemmän informaatiota sisältäviä opasteita ja viitoituksia sekä lisää taukopaikkoja. Lisäksi kaupungilta kaivattiin parempaa tiedottamista ulkoilureiteistä ja sähköisten ja paperisten ulkoilukarttojen kehittämistä.

Ulkoilu on merkittävä osa suomalaisten elämäntapaa, ja ulkoilu- ja virkistysolosuhteet nähdään tärkeänä osana kunnan tarjoamia palveluja, koska ulkoilulla ja virkistyksellä on todettu olevan hyvinvointia parantava vaikutus. Tämä tutkielma on osa Suomen ulkoi-luolosuhteiden katselmus Sulka II -hanketta, jossa Suomen Latu kartoittaa 15 kunnan ulkoliikuntaolosuhteiden nykytilaa ja tulevaisuutta. Tämän tutkielman ensisijaisena ta-voitteena on tutkia, miten yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet Parikkalan ul-koliikuntaolosuhteiden nykytilaan ja miten ne tulevat vaikuttamaan olosuhteisiin tule-vaisuudessa. Yhteiskunnan rakennemuutokset ovat pakottaneet kunnat järjestämään uudelleen hallin-tonsa ja palvelujärjestelmänsä. Taloudellisissa vaikeuksissa kunnat ovat jakaneet palve-luvastuuta yksityiselle ja kolmannelle sektorille, ja monista palveluista kuten liikunnasta on jouduttu supistamaan. Lisäksi kunnallisen liikuntahallinnon pirstouduttua osaksi suu-rempia hallintokokonaisuuksia liikunta on menettänyt asemansa omana hallinto- ja asi-antuntijaelimenä. Nämä muutokset ovat heijastuneet kuntien liikuntapalvelujen heikke-nemiseen. Tutkielmassa käytettiin monenlaista, sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista aineis-toa, jota analysoitiin hermeneuttisella aineiston tulkitsemismenetelmällä. Moninaiset aineistot antoivat mahdollisuuden suhteellisen syvälliseen paikallistutkimukseen. Tutkielmassa käytettiin aineistona muun muassa haastatteluja, kokousmuistiinpanoja, kunnan arkistomateriaalia, havainnointia, asukaskyselyä sekä Suomen Ladun Sulka II -materiaaleja. Parikkalan ulkoliikuntapaikkojen määrä on kasvanut verrattuna vuoden 1999 Sulka I -vaiheen tilanteeseen. Tämä johtuu pääasiassa kuntaliitoksen tuomista uusista ulkoliikun-tapaikoista. Kuntalaisten tärkeimpiä ulkoliikuntapaikkoja ovat hiihtoladut ja kevyen lii-kenteen väylät. Asukkaiden mielestä ulkoliikuntapaikkoja on tällä hetkellä riittävästi ja niiden nykytila on hyvä, mutta he toivoivat, että ulkoilureittejä tulisi olla kunnan alueella sopivalla etäisyydellä kodista. Kunnalla ei kuitenkaan ole resursseja ylläpitää nykyistä määrää ulkoliikuntaolosuhteita, vaan se odottaa ylläpitovastuuta kansalaistoiminnalta ja yksityisiltä yrittäjiltä. Yhdistykset ovat olleet vahvoja toimijoita, mutta niillä ei kui-tenkaan heikkenevien henkilöresurssien puitteissa ole enää mahdollisuutta täyttää kun-nan toiveita, eikä yksityisiä matkailuyrittäjiäkään ole tarjolla. Tutkielman tulosten mu-kaan Parikkalan ulkoliikuntaolosuhteiden tulevaisuus näyttää huonommalta kuin nykyti-la. Tähän ovat syynä kunnan supistuneet resurssit, järjestöjen heikkenevät toimintamah-dollisuudet sekä väestön ikääntyminen ja väheneminen. Yhtenä vaihtoehtona liikunta-toimen elävöittämiseen on yhteistoiminnan lisääminen eri toimijoiden kanssa, joita oli-sivat esimerkiksi kunnan liikuntatoimi, kunnan matkailusta vastaava toimi, kansalais-toiminta, paikalliset yritykset, Metsähallitus ja Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö.

Jokamiehenoikeudet ovat Suomessa laajat ja niillä on tärkeä osa ihmisten jokapäiväisessä elämässä, elinkeinoissa ja harrastuksissa. Jokamiehenoikeuksien käyttäminen liittyy maan omistukseen, omaisuuden suojaan, hallinnanoikeuteen ja kotirauhaan. Jokamiehenoikeuksien oleellisen merkityksen vuoksi ympäristöministeriö teetti selvityksen jokamiehenoikeuksien toteutumista Suomen Latu ry:llä yhteistyössä Ulkoilufoorumin kanssa. Vastaajien käsityksen mukaan jokamiehenoikeudet toimivat Suomessa varsin hyvin. Vastaajista 39 % oli sitä mieltä, että nämä toimivat erittäin hyvin ja 58 % katsoi niiden toimivan melko hyvin. Vain 1 % kyselyyn vastanneista piti jokamiehenoikeuksien toteutumista huonona. Olennaisia eroja vastaajaryhmien välillä ei ollut havaittavissa.

This paper 'reconstructs' Cottrell et al.'s (2005) typology of day-use outdoor recreation experience in a Dutch forest preserve using 25-items representing five experience modes: amusement, change, interest, rapture, and dedication. The aim was to apply a cluster analysis (K-means and ipsative) to segment visitors based on their recreation experiences as a visitor typology versus a group allocation technique. Similar to the original study, change was the most represented followed by rapture. An ipsative cluster solution showed a greater diversity of experience preference groups than the K-means and the group allocation procedure. Differences among modal types on experience parameters showed rapture-change and rapture-physical challenge visitors stayed in the forest preserve the longest and tended to stay on a specific trail. Change-amusement came to hike, walk the dog and visit the pancake house the most. Dedication was most satisfied with the area and came to the preserve most often. The Duivelsberg as a forest preserve offers some of the more physically challenging terrain in Holland, as well as a temporal change in a daily context as an escape within nature.

Ten trails, one kilometre each, were evaluated by 15 persons for scenic beauty, recreational value and variety. All trails passed through commercially managed forests dominated by conifers. The trails were first evaluated by viewing computer simulations based on a series of graphical illustrations of forest landscapes, then from a slide show, and finally in the field. In the computer simulation and slide show, landscape pictures along the trail at an interval of 35â40 m were presented for 3â4 seconds. The ranks between slide show and field were slightly more similar than those between simulation and field. The mean correlation of 12 persons between the field ranking and assessment of either computer simulations or slide shows or graphics than scenic beauty or recreational value. Spearmanâs rank correlations computed from median scores of a group of 12 peers were clearly better than the average of individual persons varying from 0.6 to 0.9. The PDF includes an abstract in Finnish

Engl. summary: Recreational use of waters as a form of leisure activity in the Lohja region

Background: Physical activity (PA) of higher intensity and longer duration mainly accumulates from older adults' out-of-home activities. Outdoor PA is influenced by environmental features; however, the day-to-day variability of PA and its associations with environmental features have not been widely studied. This study focused on the associations of environmental features with accelerometer-measured PA in older people on weekdays and weekend days. Methods: The study population comprised 167 community-dwelling older people aged 75–90 years. Accelerometers were worn on 7 consecutive days and a structured interview on physical functioning, health, and socioeconomic factors was administered. A geographic information system (GIS) was used to assess environmental features within a distance of 500 (number of land types, road network slope, intersection, and residential densities) or 1,000 m (habitat diversity within natural and green areas) from participants' homes. Accelerometer-based PA [number of PA bouts >10 min and minutes of moderate to vigorous physical activity (MVPA)] was analyzed for weekdays and weekend days separately. Associations between environmental features and PA were analyzed using linear regression models. Results: Participants accumulated on average 0.60 PA bouts and 34.2 MVPA minutes on weekdays and 0.50 PA bouts and 31.5 MVPA minutes on weekend days. Especially participants with low overall PA were less active at weekends. Habitat diversity in natural and green areas, intersection density, and residential density were positively associated with numbers of PA bouts and MVPA minutes on weekdays. Moreover, more diversity in natural and green areas was associated with more MVPA minutes on weekend days. A higher road network slope was negatively associated with the number of PA bouts throughout the week and with MVPA minutes on weekend days. Conclusions: Environmental features close to home, especially PA-supportive infrastructural features and services, were more strongly associated with weekday than weekend PA. This suggests that older people's out-of-home activities, typically conducted on weekdays, are related to service use. However, greater diversity of natural areas close to home seemed to motivate older adults to engage in higher MVPA throughout the week. peerReviewed

The aim was to study various types of older adult's activity destinations (counts, frequency of visitation, and distance from home) in the pre-COVID-19 era, and to study prospectively how COVID-19-related regulations limiting mobility affected these. Using a map-based questionnaire, 75-85-year-old participants reported activity destinations, that is, any destinations for physical exercise, destinations facilitating one's outdoor mobility, and destinations for other activities, which they had visited several times during the past month. At baseline, a variety of activity destinations was reported, but during COVID-19, destinations reported markedly declined in number, they were reported predominantly for physical exercise, and they were located closer to home. peerReviewed