Search

Objective: This article reports on the associations of fathers' leave take-up with parents' care responsibilities when their child is around four years old. Background: In families with small children women continue to do more parental care work than men. Several studies, however, have suggested that fathers who take up parental leave also take more responsibility for childcare. Method: We applied logistic regression analysis to Finnish survey data collected in 2019 from the mothers and fathers of four-year-old children to find out whether father’s take-up and length of leave is related to fathers taking equal or more responsibility for different dimensions of parental responsibilities, including hands-on care, interacting with the child, community responsibility and mental labour. Results: Our descriptive analysis showed that in families with two working parents, parents shared some hands-on care tasks more equally if the father had taken more than three weeks of leave. When only the father was in paid employment, his take-up of leave was associated with taking the child to or from daycare. Conclusion: We conclude that while father's individual leave has unfulfilled potential in dismantling gendered parental care responsibilities, its effects might differ across different dimensions of parental responsibilities. peerReviewed

This article explores Finnish different-sex couples’ (n = 12) negotiations on their parental division of labour. Theoretically, the article is based on the literature on gendered parenting practices and relational negotiations. Our discourse analysis reveals how the couples produced ‘togetherness’ and ‘our family’ by representing their care practices as agreements, irrespective of whether the care was described as equally shared or distinctly gendered. Disagreements reflecting more individualistic tones, and mainly resulting from the mothers’ sense of unfairness, were especially foregrounded when the distribution of household duties was discussed. The analysis also revealed how men cited involved fatherhood as a justification for their lesser responsibility for housework, while women sought to reconcile the contradictory discourses of equal parenting and mother’s primacy. Our results show how personal wishes and preferences, work life, family policies and cultural discourses are reflected in couples’ negotiations on parenting practices and moral identities pertaining to ‘good’ motherhood and fatherhood. peerReviewed

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee kotitöihin, kodin metatöihin sekä lastenhoitoon ja vanhemmuuteen liittyvää työnjakoa vanhempainvapaita jakaneissa perheissä. Tutkimus pyrkii selvittämään haastattelujen avulla, millainen työnjako muodostuu niissä perheissä, joissa myös isä on käyttänyt vanhempainvapaita. Lisäksi tutkimus tarkastelee sitä, millaisia perusteita vanhemmat antavat työnjaolle. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka on toteutettu keväällä 2019. Haastatelluista kolme identifioituu äidiksi ja kolme isäksi. Kaikki haastatellut olivat jakaneet vanhempain- ja perhevapaita niin, että perheen isä on ollut kotona 4-12 kuukautta. Haastatteluaineisto on analysoitu teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Analyysin perusteella kävi ilmi, että näkyvien kotitöiden osalta perheiden isien työpanos on huomattavan suuri. Eri työtehtävät jakautuvat joiltakin osin sukupuolittuneesti. Lastenhoito ja vanhemmuus jakautuivat perheissä osallistuvan isyyden ja jaetun vanhemmuuden ideaalien mukaisesti tasaisesti. Näkyvistä kotitöistä ja lastenhoidosta poiketen kodin metatyöt jakautuivat osassa perheitä hyvin epätasaisesti. Tulokset antavat viitteitä siitä, että kokonaistyönjako on kuitenkin tasaisempi kuin niissä perheissä, joissa tukeudutaan suomalaisessa kulttuurissa vallitsevaan sukupuolinormatiiviseen käsitykseen heteroydinperheen työnjaosta Kodin metatyöt on jaettu tutkimuksessa uudella tavalla kahteen osaan. Ensimmäinen osa on jatkuva kodin metatöiden prosessi, johon kuuluu organisointia, kokonaisvastuunkantoa, aikatauluttamista ja huolehtimista. Toinen kodin metatöiden osa on yksittäiseen asiaan liittyvä kodin metatöiden projekti. Projekti, kuten vaikkapa lapsen uuden harrastuksen aloittaminen tai uusien talvikenkien ostaminen sisältää huomattavan paljon näkymätöntä metatyötä. Projektin voi jakaa osiin, jotka ovat Tarpeen ennakointi tai havaitseminen, Suunnittelu, Aloite keskusteluun, Keskustelu ja päätöksenteko, Konkreettinen toteuttaminen ja viimeisenä Seuranta ja muistuttelu. Tutkimuksessa kävi ilmi, että työnjakoa perusteltiin monilla eri tavoin. Äitien ja isien työnjakoa koskevat perustelut jakautuivat neljään ryhmään. Nämä ryhmät olivat Ajalliset resurssit, työn luonne ja terveydelliset syyt, Yksilölliset tekijät, Sosialisaatio ja Tietoinen toisin toistaminen. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat toimivat refleksiivisesti tasa-arvon kehyksessä ja arvioivat jatkuvasti omaa toimintaansa ja sen tasa-arvoisuutta. Niissä tilanteissa, joissa tasa-arvo ei toteudukaan, vanhemmat antavat perusteluja epätasaiselle työnjaolle tai pehmentävät sanomaansa esimerkiksi huumorin keinoin. Tämän tutkimuksen keskeinen tutkimustulos on se, että jaetun vanhemmuuden ideaali ei täysin yllä kodin metatöihin. Vanhempien reflektiivinen toiminta ei kohdistu yhtä vahvasti kodin metatöiden alueelle samaan tapaan kuin näkyvien kotitöiden ja lastenhoidon kohdalla. Kodin metatyöt jakautuvat monissa perheissä epätasaisesti, ja niihin liittyy useita hankalia tunteita, kuten turhautumista ja häpeää. Sukupuolittuminen kuormittaa ja häiritsee erityisesti äitejä. Epätasaista jakoa perustellaan vanhempien luonteilla, jolloin työnjako näyttäytyy ”järkevänä” tai ”luonnollisena” Tutkimalla työnjakoa haastattelumenetelmällä, eli keskustelemalla äitien ja isien kanssa, on mahdollista tehdä näkyväksi niitä prosesseja, joissa metatyön tekeminen omaksutaan. Tämä tutkielma tuo näkyväksi sen, että metatöiden tekeminen ei ole sisäsyntyistä tai sukupuolisidonnaista. Kodin metatöiden tekeminen on mahdollista oppia tekemällä ja toistojen kautta, jonka seurauksena metatöiden tekeminen alkaa tuntua luontevalta ja jää rutiiniksi. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että vanhempien välinen tasa-arvoinen työnjako vaatii sekä äidin halua ja kykyä jakaa kodin metatyöt että isän toistojen kautta muodostuvaa kodin metatöiden opettelua ja osaamista.

Hyvin toimiva yhteisvanhemmuus vähentää vanhempien uupumusta, ehkäisee eroja ja parisuhteen ristiriitoja sekä helpottaa työn ja hoivan yhteensovittamista. Perhepalveluiden tulisikin tukea yhteisvanhemmuutta nykyistä määrätietoisemmin, kirjoittavat professori Anna Rönkä ja dosentti Kaisa Malinen. nonPeerReviewed

Tutkielma käsittelee Sean Sayersin, Herber Marcusen, Erich Frommin ja Istvan Meszarosin vieraantumiskäsityksiä ja vapauskäsityksiä tulkiten Karl Marxin vuosien 1843-1846 teoksia. Sayersin mielestä Marx ei kovin johdonmukaisesti kannata vieraantuneen työn kuuluvan vain kapitalismiin. Vieraantumisen myötä ihmisen vapaus vähenee, sillä ihmisen mahdollisuudet toimia lajiolemuksensa mukaisesti vähenevät. Toisaalta kapitalismin yksityisomaisuuden myötä ihmisellä on yksilöllisempi vapaa tahto. Tämä edellyttää oikeutta perusomaisuuteen. Fromm käsittelee vieraantumista eksistentialismin hengessä, minkä vuoksi hän keskittyy ihmisyyden ja yksilöllisyyden puolustamiseen. Sayersin sanoin eksistentialistina Fromm pohtii psykologista ja henkistä vieraantumista. Frommille vieraantuminen merkitsee eksistenssin ja olemisen välistä ristiriitaa. Fromm tarkastelee vieraantumista idoleiden kautta, jolloin asialle tai esineelle luovutetaan omia voimia. Meszaros tarkastelee vapautta kolmella tavalla. Ensinnäkin vapaus voi olla positiivista eli ihmisen ja luonnon välistä tai negatiivista eli ihmisen ja ihmisen välistä. Toiseksi vapaus kohdistuu aina johonkin. Kolmanneksi omaisuussuhteet vaikuttavat vapauden määrään, mutta Meszaros ei näe oikeutta perusomaisuuteen relevantiksi. Kaikkien vapauden lajien välillä vallitsee dialektinen vastavuoroisuus: yhden lisääntyminen vaikuttaa kahteen muuhun. Marcuse tarkastelee eksistentialismin ja humanismin kautta Marxin vieraantumiskäsityksiä: Marx puolustaa ihmisyyttä ja ihmisen eksistenssiä, jotka kapitalismissa joutuvat ahtaalle. Marcuse näkee ihmisen olevan objektiivinen olento, joka tarvitsee objektiivista maailmaa, esineitä, olemuksensa vuoksi. Negatiivisessa objektifikaatiossa ihminen menettää objektin, mutta positiivinen objektifikaatio auttaa ihmistä realisoimaan itseään. Marcuse kannattaa dialektista käsitystä vapaudesta, jossa vapauden rajoitukset distressi eli kielteinen stressi ja tarvitsevuus ovat edellytyksiä vapaudelle, sen sijaan että olisivat vapauden vastakohtana.

Tausta: Meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen tavoite parantaa asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun laatua ja saatavuutta edellyttää myös ammattilaisten työn uudelleen tarkastelua. Tutkimuksen tarkoitus: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata asiantuntijoiden käsityksiä sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmien työnjaosta tulevaisuudessa. Tutkimusmenetelmät: Aineisto kerättiin Delfoi-menetelmällä ja aineiston hankita toteutettiin kahdessa kierroksessa syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Osallistujiksi valittiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita (n=16) ja Delfoin ensimmäinen kierros toteutettiin osallistujien yksilöhaastatteluina, ja toinen verkkokyselynä. Haastattelu analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja verkkokysely ensimmäisen kierroksen perustella laaditun deduktiivisen rungon mukaisesti. Analyysin viimeinen vaihe oli synteesi tuloksista. Tulokset: Tulosten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon pakottavat ajankohtaiset tekijät, ammattilaisten uudet työnjaolliset lähtökohdat sekä uudet palvelumuodot. Tulosten perusteella työnjaon uudelleen tarkasteluun “pakottavia, ajankohtaisia” tekijöitä ovat asiakkaiden roolin ja osallisuuden vahvistuminen sekä valinnanvapaus ja hoidon ja palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tavoitteet. Osallistujien mukaan ammattilaisten työnjako tulisi perustua ammattilaisten joustaviin työnkuviin, tilanne- ja osaamislähtöisen työnjakoon ja tehtäväsiirtoihin sekä robotiikan ja teknologian tuomiin mahdollisuuksiin. Johtopäätökset: Kokonaisvaltaisten ja yhtenevien palveluiden toteutuminen vaatii ammattilaisten työnjaolta joustavuutta, yhteistyötä eri sektoreiden ja ammattiryhmien välillä sekä ammattilaisten autonomiaa oman työn ja asiakkaan palveluiden järjestämisessä. Lisää tutkimustietoa tarvitaan, jotta työnjakoa voidaan kehittää sekä asiakkaiden ja potilaiden hoidon ja palvelun saatavuutta ja laatua voidaan parantaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työnjako voi kohdistua ammattilaisten, yksiköiden ja organisaatioiden tai toimialojen välille. Sillä voidaan vaikuttaa asiakkaiden ja potilaiden saamaan hoitoon ja palveluun sekä ammattiryhmien ja toimialojen tehtäviin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten työnjako on kuvattu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asiakirjoissa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon työnjaon kehittämiseksi. Tutkimusmenetelmäksi valittiin dokumenttianalyysi. Aineistoksi valittiin STM:n vuosina 2006–2016 suomen tai ruotsin kielellä valtioneuvoston sähköisessä tietokannassa, Valtossa, julkaisemat asiakirjat, jotka kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoon (n=352). Tästä muodostettiin kaksi osa-aineistoa, joista ensimmäinen (115 asiakirjaa, 709 työnjaon mainintaa) analysoitiin kuvailevan tilastotieteen menetelmin ja toinen (n=30 asiakirjaa) induktiivisella sisällönanalyysillä. STM:n dokumenteissa työnjaon kuvaukset kohdistuivat useimmin terveydenhuollon menneeseen tai nykyiseen työnjakoon. Työn kohderyhmänä olivat useimmin asiakkaat ja potilaat, kuitenkin joka neljännessä myös väestö tai kansalaiset. Lähes puolessa (43,3%) maininnoista työnjakoa tarkasteltiin valtakunnallisten organisaatioiden sisäisenä tai välisenä työnjakona. Sisällönanalyysin perustella työnjakoa tarkasteltiin suhteessa toiminnan järjestämiseen ja sääntelyyn, palveluiden organisointiin ja työvoiman allokointiin. Vaikka STM:n asiakirjoissa välittyy potilaslähtöisyys terveydenhuollon työnjaon lähtökohtana, asiakirjat korostavat yksisuuntaista tehtävien siirtoa ammattiryhmältä toiselle. Tällaisen työnjaon riskinä on, että ongelmaa ei ratkaista vaan se ainoastaan siirretään eteenpäin työtehtävien jatkumossa aina asiakkaalle ja potilaalle saakka. Aineiston perusteella sosiaalihuollon työnjaon tarkastelu on vähäistä.

The purpose of this study was to synthesize the existing evidence of working time use and division of labour among nurses and healthcare workers in hospitals. In addition, the purpose was to describe and analyse the interface between registered nurses’ and practical nurses’ work in adult hospital wards and to determine challenges and barriers related to the development of division of labour. The systematic review data consisting of 16 articles was analysed narratively. The quantitative data consisted of practical nurses’ (n = 121), registered nurses’ (n = 472) and nurse managers’ (n = 67) perceptions of practical nurses’ work activities which were analysed statistically. The qualitative data consisted of the above-mentioned groups’ perceptions (n = 260) of the challenges and barriers regarding the development of division of labour. All working groups spent less than half of their working time in direct care duties. Registered nurses spent one-fifth of their working time on documentation. All nurses also had a lot of non-nursing tasks. The quantitative data results revealed that practical nurses performed a wide range of tasks, but the groups’ perceptions of the content of the work differed significantly. The qualitative data showed that challenges and barriers in developing the division of labour were related to individual experiences and know-how and organisational factors. Both practical nurses and registered nurses should concentrate on the tasks they have competence on based on their training. Full expertise is used to benefit nursing work while non-nursing tasks should be delegated to lower educated staff. The role of nurse managers is to help to develop the division of labour and to influence the various challenges and barriers of division of labour. Nurse managers, education planners and health educators may utilise the results. They provide an evidence-based tool for competence development, resource planning and development of education. Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja analysoida työnjakoa välittömään potilashoitoon osallistuvan hoitohenkilökunnan välillä. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla ja analysoida nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ja laillistettujen ammattihenkilöiden työnjaon rajapintaa sekä työnjaon kehittämisen haasteita ja esteitä. Työnjaolla tarkoitetaan sitä tapaa, jolla toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla hoidon kokonaisuuden ja eri ammattiryhmien välisen osaamisen näkökulmasta. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tehtiin synteesi työnjakoon liittyvästä tutkimuksesta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla. Tutkimusartikkelit (n = 16) analysoitiin narratiivisesti. Toisen vaiheen tutkimusaineisto sisälsi kyselylomakkeen avulla saatuja nimikesuojattujen ammattihenkilöiden (n = 121), laillistettujen ammattihenkilöiden (n = 472) sekä esimiesten (n = 67) tuottamia vastauksia sekä saman lomakkeen avoimeen kysymykseen tuotettuja vastauksia (n = 260). Aineistot analysoitiin tilastollisesti ja sisällönanalyysillä. Nimikkeestä riippumatta kaikki hoitajat käyttivät välittömään potilashoitoon alle puolet työajasta. Kirjaamiseen kului noin viidennes työajasta ja lisäksi kaikilla ammattiryhmillä oli paljon ei-hoidollisia tehtäviä. Laillistettujen ammattihenkilöiden ryhmä arvioi lähes säännönmukaisesti nimikesuojattujen tekevän kyselylomakkeessa mainittuja tehtäviä useammin ja esimiehet harvemmin kuin nimikesuojatut itse arvioivat. Ryhmien väliset erot olivat merkitseviä yli puolessa tehtävistä. Työnjaon kehittämisen haasteet ja esteet liittyivät yksilön kokemuksiin, yksilön tieto-taitoon ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Tavoitteena on, että työntekijäryhmät keskittyvät niihin tehtäviin, joihin ovat saaneet koulutuksen perusteella osaamisen. Koko osaaminen käytetään hyödyksi ja ei-hoidolliset tehtävät siirretään pois hoitotyöntekijöiltä. Hoitotyön johdon tehtävänä on edesauttaa työnjaon kehittämistä ja vaikuttaa erilaisilla interventioilla työnjaon esteisiin ja haasteisiin. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää hoitotyön johtajat, koulutuksen suunnittelijat ja terveysalan opettajat resurssien kohdentamisessa, muutosten johtamisessa ja läpiviemisessä sekä koulutuksen ja osaamisen kehittämisessä.

The aim of this article is to analyse how different policies and actors have structured the current migrant labour regime in the Finnish construction sector and to discuss the consequences for migrants. Our study shows that a strong industrial relations system such as in Finland is able to curb the posting of workers regime (the most disadvantageous for migrant workers). The position of labour migrants has become more diverse in the segmented labour market, although it remains inferior compared to that of the natives. Consideration of the policy development revolving around the changing migrant labour regimes constitutes the first part of the analysis and is based on government and trade union officials’ accounts. The more substantial part of the study draws upon biographical interviews with Estonian construction workers and analyses the division of migrant labour according to their employment in four ‘patterns of firm ownership’ that range from the most unfavourable to most favourable position: workers posted by Estonian firms; workers employed by firms registered in Finland but operated by Estonians; self-employed/small business owners and workers employed by Finnish firms. The structuring of the regime according to the pattern of firm ownership can be interpreted as a manifestation of employers’ intentional strategies to adapt to or avoid national regulations and to some extent as also reflecting workers’ individual and collective agency.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitä mieltä lasten kotihoidon tukijärjestelmästä Suomessa ollaan ja tunnistetaanko siihen liittyvää naisen työmarkkina-aseman heikentymistä. Kotihoidon tuki on yleisin hoitovapaan muoto ja sitä käytetään lähes joka perheessä, jossa on alle kolmevuotiaita lapsia. Tukijakson keston pituus vaihtelee paljon ja siitä on kehittynyt erityisesti naisia ja naisten asemaa koskettava perhe-etuus. Lasten kotihoidon tuella on Suomessa poikkeuksellisen vankka institutionalisoitunut asema ja tukijärjestelmän olemassaoloa perustellaan perheiden valinnanvapauden suurella merkityksellä. Kotihoidon tukijärjestelmä on ollut jo pidemmän aikaa muutospaineiden alla, mutta toistaiseksi muutoksia ei ole tehty. Yleisesti keskustelu kotihoidon ja päivähoidon välillä on ollut yhteiskunnallisesti merkittävä ja tunteita herättävä aihe. Useimmiten pikkulapsiperheiden ja asiantuntijoiden näkemykset kotihoidon tuesta ja sen seurauksista poikkeavat toisistaan. Tutkimuskirjallisuudessa kotihoidon tukea kritisoidaan paljon, ja sen katsotaan tukevan sukupuolten välistä työnjaon erikoistumista lastenhoidon ja ansiotyön välillä, mistä on seurannut muun muassa naisten ja miesten välistä epätasa-arvoistumista työelämässä sekä naisen työmarkkina-aseman heikentymistä. Tutkimuksen aineistona on käytetty Perhebarometria vuodelta 2014, jossa on mukana 2619 vastaajaa. Valmiin kvantitatiivisen kyselyaineiston teemana on perhepolitiikka ja siitä löytyi riittävästi tähän tutkimusasetelmaan soveltuvia muuttujia. Analysointimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia sekä askeltavaa logistista regressioanalyysia. Tutkimustulosten mukaan nykyisen kotihoidon tukijärjestelmän pituuden lisäämisen ja korvaustason nostamisen kannatusta selittävät voimakkaimmin koulutustaso, sukupuoli, perheen nuorimman lapsen ikä sekä mielipiteet kotihoidon ja päivähoidon vaikutuksista pienen lapsen kehitykselle. Pitkien perhevapaiden negatiivisen vaikutuksen tunnistaminen naisten tasa-arvoon työelämässä riippuu koulutustasosta, sukupuolesta, elämänvaiheesta sekä sukupuolten välisestä työnjaosta.

Sopeutumisvalmennus on osa kuntoutuksen kokonaisuutta. Sopeutumisvalmennusta on Suomessa tutkittu vain vähän ja siihen liittyvät tiedontarpeet ovat moninaiset. Toisaalta tarvitaan tietoa sopeutumisvalmennuksen toteutuksesta, sisällöistä ja siitä saatavasta hyödystä ja vaikuttavuudesta. Toisaalta tieto sopeutumisvalmennuksen järjestämisestä ja työnjaosta on tärkeää. Sopeutumisvalmennuksen järjestämisen yhtenä merkittävänä tavoitteena on välttää palvelujen päällekkäisyyksiä tai asiakkaiden väliinputoamista palvelujen välillä. Sujuvassa palvelukokonaisuudessa asiakkaiden tulisi saada tukea, ohjausta ja tietoa vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen riippumatta asiakkaiden tilanteesta tai asuinalueesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla on mahdollista kehittää työnjakoa suomalaisen sopeutumisvalmennuksen järjestämisessä. Sopeutumisvalmennus on otettu huomioon osana muuta kuntoutustoimintaa ja käytännön tason asiat on nostettu kuntoutusjärjestelmän tasolle, siellä oleviksi ilmiöiksi. Tietoa koottiin sopeutumisvalmennuksen nykytilanteesta ja tulevaisuuden visioista. Tutkimus on keskittynyt neljään asiakasryhmään (diabetes, sydän- ja yleisimmät syöpäsairaudet sekä ja neuropsykiatriset häiriöt). Tutkimus on toteutettu kolmella alueella: Hämeenlinna, Oulu ja Vantaa. Tutkimus toteutettiin ajalla 1.11.2015–10.6.2016. Ensisijainen aineisto koostui alueellisten ja valtakunnallisten asiantuntijoiden yksilö-, pari- ja ryhmäteemahaastatteluista sekä avainasiantuntijoiden keskustelutilaisuudesta. Aineistoa täydennettiin eri toimijoiden paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten asiakirjojen, verkkosivujen ja esitteiden avulla. Lisäksi täydentävänä aineistona käytettiin Raha-automaattiyhdistykselle osoitettuja avustushakemuksia, tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksiä sekä Lapin yliopistossa meneillään olevan tutkimushankkeen kyselyn tuloksia. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönerittelyä sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulosten mukaan sopeutumisvalmennus toteutuu tällä hetkellä vaihtelevasti eri asiakasryhmissä. Toimintatavoissa on eroja alue-, organisaatio ja asiantuntijakohtaisesti. Kentällä on monia toimijoita ja vastuut sekä työnjako ovat osittain epäselviä. Osittain toimijat täydentävät toisiaan. Sisällön suhteen haasteena on erityisesti käsitteen epäselvyys niin asiantuntijoille kuin myös asiakkaille. Kaikkiaan sopeutumisvalmennus mahdollistuu vaihtelevasti osana muuta hoito- ja kuntoutuspolkua. Tulevaisuudessa tulisi täsmentää vastuita ja selkeyttää työnjakoa. Kokonaisuutta tulee tarkastella asiakasprosessien näkökulmasta ja toimijoiden yhteistyötä tulee lisätä. Sopeutumisvalmennus on ymmärrettävä osaksi asiakkaan kokonaisprosessia. Kokonaisuus edellyttää toimintakulttuurin muutosta, mitä tulee tavoitella vähitellen.

Perinteinen urakehityksen malli, jossa joko noustiin ylöspäin kohti taivasta tai pudottiin sieltä kohti maanpintaa, voi hyvinkin olla elinkaarensa päässä organisaatioiden madaltuessa ja asiantuntijuudelle rakentuvien töiden yleistyessä. Hierakkiselle nousulle rakentuvat työurat ja urakehityksen mallit väistyvät samalla historiankirjoihin ja tulevat horisontaalisten vastineidensa korvaamiksi.

Sota, rauha ja rakkaus ovat ihmisen kulttuurin ytimessä. Ne kuvaavat voimakkaita tunnetiloja ja keskeisiä käyttäytymismalleja, joita kohdistetaan oman tai muiden ryhmien jäseniin. Mutta esiintyvätkö nämä ilmiöt luonnossakin ja miten ne mahdollisesti liittyvät ihmisen evoluutioon? Entä muiden eliöiden, kuten muurahaisten, runsasväkiset yhteiskunnat? Ohjaavatko näitä samat pelisäännöt kuin ihmisen yhteisöjä?

Ympäristöministeriö asetti ELY-keskusten ympäristötehtävien (YM:n toimialan ja MMM:n vesivaratehtävien) keventämishankkeen kesäkuussa 2011. Keventämisellä tarkoitetaan ympäristötehtävien hoidon järjestämistä siten, että ELY-keskukset selviävät ydintehtävistään henkilövoimavarojen vähentyessä voimakkaasti. Selviäminen edellyttää tehtävien priorisointia, vaikuttavuudeltaan vähäisten tehtävien karsimista, nykyistä tuottavampien ja sujuvampien toimintatapojen omaksumista sekä töiden ja työnjaon uudelleen järjestämistä. Hankkeen loppuraportissa on tarkasteltu ELY-keskuksia koskevia kehittämishankkeita ja ohjelmia ja niiden vaikutuksia ympäristötehtävien hoitoon ja töiden järjestämiseen. Tehtäväalueittain on selvitetty tehtävien hoidon nykytilannetta, tehty toimenpide-ehdotuksia ja arvioitu ehdotusten vaikutuksia. Raportti sisältää myös ehdotuksia jatkohankkeiksi.

Lectio Praecursoria nonPeerReviewed

Organisaatioiden kehittäminen yhteiskunnallisen työnjaon muutoksessa –julkaisu esittelee kuvauksen yhteiskunnallisen työnjaon eli julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisen työnjaon muutosprosessissa syntyneiden hybridiorganisaatioiden (mm. tilaaja-tuottajamalli) ominaisuuksista. Toiseksi julkaisu esittelee kehittävän työntutkimuksen metodologian inspiroiman kehittämismenetelmän hybridilaboratorion, jota pilotoitiin Tampereen kaupungin päivähoidossa ja esiopetuksessa sekä Työvalmennussäätiö Tekevässä.. Hybridilaboratoriomenetelmän tavoitteena on kollektiivisesti paljastaa päätöksentekojärjestelmän rakenteita sekä luoda osallistumisen paikkoja perinteisiä hierarkiasuhteita ja organisaatiorajoja ylittävällä tavalla. Julkaisu on Yksityistämisen ja yhteisvastuun ylisektoraaliset vaihtoehdot –menetelmäkehitysprojektin loppuraportti ja sen kirjoittajat projektin tutkijoita Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksiköstä. Projekti toteutettiin kokonaisuudessaan Tykes-ohjelman rahoituksella.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Aristoteleen taloudellista filosofiaa. Tutkimuskohteena on erityisesti Aristoteleen esittämä yhteiskunnallisen työnjaon, vaihdon ja rahan muodostamien yhteiskunnallisten suhteiden luonteen analyysi. Aristoteles piti vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden saavuttamista vaihtosuhteissa työnjaollisesti eriytyneen kaupunkivaltion olemassaolon kysymyksenä. Aristoteleen tärkeimmät taloudellis-filosofiset kirjoitukset ovat löydettävissä Nikomakhoksen etiikan viidennen kirjan viidennestä luvusta ja Politiikan ensimmäisen kirjan kahdeksannesta ja yhdeksännestä luvusta. Koska Aristoteleen filosofia muodostaa verrattain yhtenäisen kokonaisuuden, on perusteltua tuoda mukaan laajasti Aristoteleen filosofian muita osa-alueita sikäli kuin ne liittyvät myös taloudellisten ilmiöiden analyysiin. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään Aristoteleen filosofiaa ja antiikin Kreikan yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tarkastellessaan vaihtosuhteiden ja rahan olemusta Aristoteles kehittää ensimmäisen tunnetun systemaattisen käsitteellisen viitekehyksen markkinailmiöiden analysoimiseksi. Tämän vuoksi Aristoteleen taloudellisella filosofialla on ollut merkittävä historiallinen vaikutus käsitteellisenä perustana, jolle sekä skolastikot että islamilaiset filosofit rakensivat taloutta koskevia käsityksiään. Toisaalta Aristoteleen käsitykset ovat 1900-luvulla joutuneet taloudellisessa ajattelussa jossain määrin sivuraiteelle. Tutkielmassa pyritään kontekstualisoimaan Aristoteleen vaihtoa koskeva ongelmanasettelu ankkuroimalla teksti antiikin Kreikan yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. Tärkeimpien tekstinkohtien argumenttirakenteiden analyysin ja keskeisten käsitteiden eksplikoinnin avulla pyritään tuomaan esille Aristoteleen teoreettiset taustaoletukset ja selventämään hänen taloudellista ajatteluaan koskeva ongelmanasettelua. Aristoteles näkee tarpeen ihmisyhteisöjen synnyn ja jatkuvuuden luonnollisena perustana. Tarpeiden tyydyttämisen ensisijainen väline on kotitalous. Yhteen liittyneet kotitaloudet muodostavat kaupunkivaltion. Aristoteles analysoi eri vaihtomuotoja, joita syntyy erikoistuneiden tuottajien välille. Kaupunkivaltion jäsenten on vaihdettava rahan välityksellä tuotteitaan. Aristoteles erottaa toisistaan ”luonnolliset” ja ”luonnottomat” vaihtomuodot. Luonnolliset vaihtomuodot edistävät kaupunkivaltion yhtenäisyyttä tuomalla erikoistuneet tuottajat yhteen vaihtoyhteisön tasavertaisina jäseninä. Luonnollisia vaihtosuhteita vastaan Aristoteles asettaa luonnottomat vaihtomuodot, jotka rikkovat vastavuoroista oikeudenmukaisuutta ja siten horjuttavat kaupunkivaltion yhteiskunnallista järjestystä. Aristoteleen vaihdon analyysi kytkeytyy vastavuoroisen oikeudenmukaisuuden teemaan. Vastikkeiden vaihto on kaupunkivaltion olemassaolon edellytyksenä. Toisaalta tuotteiden välisen samanarvoisuuden olemassaolo on niiden vaihdon ehtona. Kolmanneksi vaihdettavien tuotteiden arvon yhteismitallisuus on edellytys niiden vaihdossa ilmenevälle samanarvoisuudelle. Aristoteles pyrkii ratkaisemaan tavaroiden yhteismitallisuuden ongelman siinä kuitenkaan onnistumatta. Aristoteleen näkökulmasta eettinen ja taloudellinen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Taloutta, kuten muitakin elämänalueita, on voitava tarkastella hyvän elämän näkökulmasta. Aristoteleen taloudellinen analyysi on sidoksissa antiikin Kreikan yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Aristoteleen ongelmanasettelua ei voida ymmärtää irrallaan antiikin Kreikan historiallisesta perinteestä, luokkasuhteista ja tuotantotavasta.

Tutkimuksen aiheena on vanhempainvapaan käyttö sukupuolen mukaan. Tulokset perustuvat Stakesin vuosina 2001-2002 toteuttaman perhevapaatutkimuksen kyselyaineistoon, jossa vastaajina oli 3 232 pienten lasten äitiä ja 1 413 isää. Isät saivat ensimmäisen kerran oikeuden perhevapaaseen jo 1970-luvulla, ja kuluneen vuosikymmenen ajan isät ovat olleet vanhempainvapaajärjestelmän kehittämisen keskiössä. Vanhempainvapaata ovat kuitenkin käyttäneet pääasiassa naiset. Vanhempainvapaata koskeva lainsäädäntö ilmentää periaatteessa sukupuolineutraalia vanhemmuuskäsitystä, jossa sekä äidin että isän nähdään pystyvän lapsen hoitoon. Käytännössä äidin asemaa lasten ensisijaisena hoitajana ei kuitenkaan kyseenalaisteta, vaikka isän osallistumista lastenhoitoon pidetäänkin tärkeänä. Vanhempainvapaan jakamista isän ja äidin kesken määrittää paitsi isän, myös äidin asema työelämässä. Jos sekä äiti että isä ovat korkeasti koulutettuja, on todennäköisempää, että molemmat käyttävät vanhempainvapaata. Julkisen sektorin naisvaltaisissa organisaatioissa työskentelevät isät pitävät vanhempainvapaata jonkin verran enemmän kuin muut miehet. Työelämän vaatimusten ja stressaavuuden vuoksi monet pienten lasten isät haluavat pitää taukoa töistään. Kyseessä on vanhempainvapaan pitämiseen merkittävästi vaikuttava asia, josta vanhemmat eivät usein kuitenkaan puhu keskenään. Monet isät kertovat perheen taloustilanteen estävän heitä ottamasta vapaata, mutta valinnat perustuvat pikemminkin olettamuksiin kuin laskelmiin. Taustalla on usein sukupuoleen kohdistuvia asenteita sekä käsitys vanhempien erillisistä vastuista. Vanhempainvapaan jakamisella on seurauksia paitsi asemaan työelämässä, myös palkattomien kotitöiden jakautumiseen. Jos perheessä äiti käyttää koko vanhempainvapaan, vanhemmille muodostuu erilliset kokemusmaailmat ja kotityöt eriytyvät sukupuolen mukaan enemmän kuin sellaisissa perheissä, joissa isä pitää ainakin osan vapaasta. Yksittäisten äitien ja isien valinnat tapahtuvat politiikan suomien mahdollisuuksien puitteissa, mutta niihin vaikuttavat myös aineelliset olosuhteet sekä ideologiset käsitykset. Nämä seikat voivat muuttua, mutta kehitys kohti molempien sukupuolten symmetrisempää vanhemmuutta edellyttää aktiivisia toimenpiteitä monella tasolla. Perhepolitiikassa tarvitaan isien yksilöllisiä oikeuksia vapaaseen. Jotta isän vastuu lastenhoidosta toteutuisi, tarvitaan työnantajien ja työtovereiden tukea. Myös perheiden arjessa on välttämätöntä pohtia sukupuolten välisiä suhteita ja kyseenalaistaa niitä. This study explores the gendered actualisation of statutory parental leave rights in Finland. Women's participation in the labour market is high, they work mainly full time and have a high education level. Since the 1960's, welfare state institutions have been developed to support the reconciliation of paid work and family life. Leave rights for fathers were first introduced in the 1970's, and during the past decade, fathercare has been in the focus of leave policy development. However, parental leave has been taken mainly by mothers, the division of childcare and housework in families has remained unequal, and women's position in the labour market is not equal to that of men. In the study, gender is a key concept for understanding parental practices in paid and unpaid work. The gendered actualisation of parental leave possibilities is explored on four levels following R.W.Connell's structural model of gender relations (1987; 2000): cultural conceptions and gender ideology; practical division of labour; individual desires and emotional motivations; and power relations. The empirical analysis is based on survey data with 3232 mothers and 1413 fathers of young children, collected in 2001-2002 as part of the Parental leave study by Stakes. In principle, the parental leave legislation reflects a gender neutral conception of parenthood where both the mother and the father are seen as capable carer for the child. Although fathers' involvement in childcare is widely understood as important, in practice the mother's primacy in childcare is not challenged. Naturalised assumptions of mothercare reflect the principles of difference and hierarchy of the prevailing gender order (Hirdman 1990): fathers are supposed to be different from mothers, and their activity in paid employment is valued more than their activity in childcare. Among parents of young children, gendered parental responsibilities are emphasized in relation to one's own choices, but not expected from the partner. Thus, mothers think breadwinning is a shared responsibility, and fathers think childcare is a shared responsibility. The sharing of parental leave between mothers and fathers is to some extent related to the socio-economic position of each parent. When both the mother and the father have a high education level, they are more likely to share parental leave. Fathers employed in female-dominated public sector organisations take somewhat more often parental leave than other men. However, the gender ideology i.e. attitudes towards fathers' take-up of leave, and conceptions of separate parental responsibilities is quite significant for the actualisation of leave rights in families. The ideologies and practices of sharing parental leave between mothers and fathers are related also to the division of labour in unpaid housework. In families where the mother takes the whole leave period, parents develop separate spheres of experience and housework tasks are more differentiated than in families where at least part of parental leave is taken by the father. In a demanding and stressful working life, many fathers of young children desire a break from work. This is an important source of motivation for parental leave, but it is often not communicated between parents. Although many fathers report family economy as an obstacle for their take-up of leave, their choices are based more on assumptions than calculations.

Luonnonsuojeluhallinnon tuottavuusohjelman esiselvityksessä eritellään hallinnon yksiköiden tehtäviä ja pohditaan ongelmakohtia sekä tehdään kannanottoja ja esityksiä ongelmien poistamiseksi. Alueellisten ympäristökeskusten ja Metsähallituksen luontopalvelujen työnjaon tarkistukset ja raja-aidan madaltamisen konkreettiset toimet sekä luonnonsuojelualueiden hallinnan ja hoidon viranomaisvastuun muutokset kuuluvat esityksistä keskeisimpiin. Myös asiantuntija- ja tutkimuspalvelujen kehittämiseksi esitetään lukuisia toimenpiteitä. Muitakin tehtävien ja työnjaon tarkennuksia esitetään. Lisäksi pohditaan muun muassa erilaistumista ja yhteistoiminta-alueita. Jatkotyöehdotukset esitetään ja puntaroidaan esitysten toimeenpanon vaikutuksia tuottavuuteen myös henkilötyövuosina.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä pro gradu -työ käsittelee yrityksen optimaalista organisaatiomuotoa, tarkemmin ottaen optimaalista työvoiman erikoistumisastetta yrityksessä. Työvoiman erikoistuminen parantaa työn tuottavuutta tekemällä oppimisen (learning-by-doing) kautta. Työn organisoimisen ongelma on kuitenkin se, että erikoistuneiden työntekijöiden toiminta pitää koordinoida, jotta yhteistyön edut voidaan saavuttaa. Siten koordinaatiokustannukset voivat rajoittaa erikoistumisen tuottoja. Lisäksi teknologian tai inhimillisen pääoman muutokset voivat muuttaa oppimisen tuottoja tehtävien integroimisen suuntaan erikoistumisen sijaan. Tutkielmassa vertaillaan teoreettisesti erilaisten organisaatioiden suhteellista tehokkuutta sen mukaan, kuinka erikoistunutta työvoima on. Keskeisellä sijalla on se, miten oppiminen ja kommunikaatio on organisoitu erilaisissa organisaatiomalleissa ja miten oppimisen ja kommunikaation tuotot ja kustannukset vaihtelevat. Optimaalinen työvoiman erikoistumisaste eri olosuhteissa johdetaan tämän analyysin perusteella. Ensimmäinen käsiteltävä malli pohjautuu Lindbeckin ja Snowerin (2000) artikkeliin. Mallissa vertaillaan kahta organisaatiomuotoa, joissa on vastakkaiset työvoiman erikoistumisasteet. Mallissa tutkitaan sitä, milloin työntekijöiden kannattaa erikoistua tehtävien mukaan ja milloin heidän pitäisi suorittaa useampia tehtäviä. Tuloksena on se, että työntekijöiden on optimaalista suorittaa useampia tehtäviä silloin, kun nämä tehtävät ovat komplementaarisia toisilleen. Tällöin tuotot tehtävien integroimisesta ovat suuremmat kuin tuotot erikoistumisesta. Lisäksi eksogeeniset muutokset teknologiassa tai inhimillisessä pääomassa voivat muuttaa näiden tuottojen suhdetta. Toinen, Greenanin ja Guellecin (1994) malli vertaa keskitettyä ja hajautettua organisaatiota keskittyen tekemällä oppimisen koordinointiin. Mallissa huomioidaan myös kommunikaatiokustannukset, koska oppiminen edellyttää kommunikaatiota työntekijöiden välillä. Hajautetussa organisaatiossa tiedon tuotantokustannukset ovat matalat mutta kommunikaatiokustannukset korkeat. Keskitetyssä organisaatiossa tilanne on taas päinvastoin. Mallissa näytetään, kuinka optimaalinen organisaatiomuoto riippuu työvoiman koosta. Lisäksi näiden kahden organisaatiomuodon suhteellinen tehokkuus voi muuttua talouden tuotedifferentaation kasvaessa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tässä tutkimuksessa on pohdittu, miten olla Ecuadorin Amazonian alueen quichua- tai shuar-nainen vaikuttaa naisten tapoihin suhtautua ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkimuksessa on analysoitu, kuinka perinteinen sukupuolten välinen työnjako ja sille annetut symboliset arvot vaikuttavat siihen, miten naiset hyväksyvät heihin kohdistuvan väkivallan ja toisaalta oikeuttavat väkivallan vastustamiseen. Tutkimus perustuu vuoden mittaiseen kenttätyöhon 1998-1999. Aineisto koostuu tärkeimpien informanttien haastatteluista sekä osallistuvasta havainnoinnista. Tutkimuksessa on myös tarkasteltu, kuinka naisten puheet naisena olemisesta ja konflikteista, varsinkin perheväkivallasta, liittyvät laajempiin Ecuadorin Amazonian aluetta koskeviin muutoksiin ja yhteiskunnan hierarkkisiin rakenteisiin. Käsittelen naisena olemista hyvä nainen -käsitteen kautta. Tutkimuksessa on kuvailtu, kuinka naisena oleminen ja siihen liittyvät velvollisuudet ovat voimakkaasti sidoksissa maahan ja chacran viljelyyn. Tämä on aktivoinut monet naiset vastustamaan ympäristötuhoja ja puolustamaan oikeuksiaan valtion ja ylikansallisten yhtiöiden edessä. Useiden naisten miehet kuitenkin vastustavat osallistumista ja rankaisevat siitä. Naisena olemisen edellytyksistä osa voidaan johtaa myös katolisen maailman mukana tuomiin ajatuksiin naisesta kärsivänä ja uhrautuvana. Nämä ominaisuudet näyttäytyvät naisten puheissa siitä, miten naisen tulee konfliktitilanteissa ja itseen kohdistuvan väkivallan edessä käyttäytyä, ja selityksinä siitä, mistä väkivalta johtuu. Tutkimuksen loppuosassa on pohdittu, kuinka naisten tavat hahmottaa parisuhteen dynamiikkaa ja naisena olemista kertovat muun muassa suhtautumisesta omaan identiteettiin, ja intiaaniuden kokemiseen. Mitä nainen tekee konfliktitilanteessa, eli hakeeko hän turvaa valtion tarjoamista palveluista, perheeltä vai selvittääkö hän itse ongelmansa, kuvaa suhdetta laajempaan yhteiskuntaan. Tutkimuksen keskeisin johtopäätös on se, että Quichua- ja shuar-naisten käsitykset hyvästä naisesta perustuvat edelleen työnjakoon - chacran viljelytaitoon sekä chichan- ja keramiikantekotaitoihin. Hyvä nainen ?käsitteeseen sisältyy kuitenkin myös maan valtaa pitävien käsitykset naisena olemisesta sekä quichuoiden ja shuarien työnjakoon perustuvat ajatukset sukupuolten erilaisista rooleista.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan naisten ja miesten kulttuuriin pääsyn mahdollisuuksia Helsingin Sanomissa vuosina 1988-97 suomalaisen sukupuolten välisen työnjaon näkökulmasta. Näkökulman perustana ovat käsitykset yhtäältä suomalaisesta naisten ja miesten välisestä kumppanuuden ja tasa-arvoideologian perinteestä toisaalta tietystä sukupuolisesta kaupankäynnistä, joka pääosin perustuu sukupuolten hierarkkiseen jäsentämiseen suhteessa toisiinsa. Naisten ja miesten välisen kumppanuuden ja hierarkkisuuden sävyttämän työnjaon ja epäsymmetrisen kansalaisstatuksen rakentumista voidaan tarkastella esimerkiksi liberaalin ja sosiaalidemokraattisen regiimin sisältämien sukupuolisten riippuvaisuuksien perusteella. Nämä riippuvaisuudet ovat osa yksilöllistymisen ja solidaarisuuden, kulutuksen ja uusintamisen sekä talouskasvun ja kasvun rajojen dikotomisia suhteita. Näissä suhteissa tehtyjen ratkaisujen perusteella lähennytään joko liberaalia tai sosiaalidemokraattista regiimiä. Journalismiin kohdistuneista haasteista esitellään kansalaisjournalismi ja sanomalehden yhteiskunnallistaminen. Niitä pyritään tulkitsemaan suhteessa yhtäältä journalistiseen genreen perinteisille tietoihanteineen toisaalta julkiselle sfäärille ominaiseksi miellettyyn kriittisen keskustelun ideaaliin. Journalistinen julkisuus muodostaa työssä niin ikään kulttuuriin pääsyn empiirisen neuvotteluareenan, jolla tarkastellaan kysymystä perinteisten instituutiolähtöisten naisisten ja miehisten tehtävien pääsystä lama-ajan julkisuuteen. Empiirinen aineisto koostuu pääasiassa hyvinvointipalveluaiheisista Helsingin Sanomissa kymmenen vuoden aikana julkaistujen juttujen otsikoista. Helsingin Sanomien otsikoiden lisäksi myös valtiopäiväasiat on kerätty pääaiheittain vuosilta -89 ja -96. Aineisto analysoidaan määrällisesti sisällönerittelyn keinoin. Aineiston analyysin perusteella esitetään oletuksia Helsingin Sanomien lamajulkisuudesta, jossa on muun muassa nähtävissä viitteitä sekä sosiaalidemokraattiseen että liberaaliin naisystävällisyyteen. Tämä merkitsee tiettyjen naisisten ja miehisten intressien yhtenemistä ja toisten eriytymistä eli osin väistymistä julkisuudesta ja julkisesta yksityiseen. Naisisten ja miehisten tehtävien jossain määrin erilainen suhde talouteen muodostuu yhdeksi lamajulkisuuden kynnyskysymykseksi, jonka perusteella tietty painopisteen muutos sukupuolisen työnjaon ennakkoehtojen käsittelystä työnjaon seurausten ilmenemiseen lienee nähtävissä.