Search

Artikkelissa analysoidaan asiakasturvallisuuden määrittymistä vanhuspalveluita koskevissa politiikka-asiakirjoissa. Asiakasturvallisuutta lähestytään kysymyksenä yhteiskunnallisesta sekä asiakassuhteissa toteutuvasta luottamuksesta. Artikkelissa kysytään, miten asiakasturvallisuus määrittyy asiakirjoissa ja mitä se tarkoittaa luottamuksen näkökulmasta. Tulosten mukaan asiakasturvallisuuden sisältö ja merkitys suhteessa potilasturvallisuuden käsitteeseen on vanhuspalveluissa vasta jäsentymässä. Asiakasturvallisuus määrittyy asiakirjoissa etenkin palveluiden tarjoajien vastuuna turvallisuuskulttuurin kehittämisestä sekä pyrkimyksenä ikääntyneiden asumisen ja asuinympäristön kehittämiseen teknologian keinoin. Näin pyritään ehkäisemään turvattomuuden kokemusta, jolla on palveluita kohtaan koettua luottamusta heikentävä vaikutus. Tulosten pohjalta esitetään, että koetun turvattomuuden näkökulmasta huomiota tulisi nykyistä enemmän kiinnittää asiakassuhteiden pysyvyyteen luottamuksen vahvistamiseksi, etenkin kotona asuvien osalta., This article assesses how client safety is defined in policy documents concerning aging and services for older people. Recent public scandals concerning shortages in the quality of care for older people call for investigating the services from the viewpoint of client safety. The article approaches client safety as a question of intersubjective, organisational and institutional trust. The results show that defining client safety in relation to patient safety is an ongoing process in the context of eldercare. Moreover, client safety is understood in the documents primarily as service providers’ responsibility to develop safety culture and as development of technology-assisted means to improve client safety at home. These measures are expected to prevent clients’ feelings of insecurity. However, attention should also be given to stability in interpersonal care relationships, since it reinforces interpersonal trust between clients and service providers, and provides the foundation to build organisational and institutional trust towards the service system.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia nuorten kotona kokemaa turvallisuutta sekä nuorten kotona kokeman turvallisuuden yhteyksiä heidän hyvinvointiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, millaiset kotiin ja perheeseen liittyvät tekijät ovat yhteydessä nuorten kotona kokemaan turvallisuuteen, sekä miten kotona koettu turvallisuus ja turvattomuus ovat yhteydessä nuorten hyvinvoinnin eri alueisiin, joita ovat uni ja virkeys, nuorten ystävyyssuhteet, yksinäisyyden kokemukset, kiusaamiskokemukset sekä harrastaminen. Tutkielma on toteutettu määrällisenä tutkimuksena. Analyysimenetelminä tutkielmassa käytetään logistista regressioanalyysia sekä ristiintaulukointia. Aineistona tutkielmassa käytetään Tampereen kaupunkiseudun nuorisokyselyä 2016, joka on yläkouluikäisiltä nuorilta kerätty aineisto. Valmis aineisto on osaltaan määritellyt tutkielman toteuttamista, mutta sen lisäksi tutkielmassa tehtyjä valintoja on pyritty perustelemaan tukeutumalla aikaisempaan tutkimustietoon. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu nuoruuden, perheen, turvallisuuden ja turvattomuuden, sekä nuorten hyvinvoinnin ja perhe- ja kasvuolosuhteiden yhteyksien tarkastelusta. Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoria toimii tutkielmassa hyvinvoinnin tarkastelua ohjaavana viitekehyksenä. Allardt (1976) on määritellyt hyvinvoinnin koostuvan kolmesta alueesta, joita ovat elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Nuorten hyvinvointia tarkastellaan tämän kolmijaottelun kautta. Lisäksi tutkielman tekemisessä ovat vaikuttaneet myös perhetutkimuksen erilaiset teoreettiset suuntaukset. Tulokset osoittavat, että voimakkaimmin nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen ovat yhteydessä läheisten aikuisten puuttuminen tai vähyys. Lisäksi kotona koettu henkinen ja fyysinen kiusaaminen ovat yhteydessä nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen. Myös perheateriointien ja perheen yhteisen tekemisen vähyys, nuoren kokema vaikutusmahdollisuuksien vähyys perheen yhteisiin asioihin, sekä nuoren kokemus perheen heikosta taloudellisesta tilanteesta osoittautuvat olevan yhteydessä kotona koettuun turvattomuuteen. Sukupuolten välillä ilmenee myös eroja turvattomuuden kokemuksissa, eli tyttöjen ja erityisesti muunsukupuolisten nuorten turvattomuuden kokemukset ovat yleisempiä poikiin verrattuna. Kotona koettu turvattomuus osoittautuu olevan nuorten hyvinvointiin yhteydessä moninaisesti. Kotona turvattomaksi olonsa kokevilla nuorilla ilmenee huomattavasti enemmän haasteita hyvinvoinnissaan kuin turvalliseksi olonsa kokevilla nuorilla. Eroavaisuuksia esiintyy niin unen, päivittäisen virkeyden, ystävyyssuhteiden määrän, yksinäisyyden kokemusten, kiusaamiskokemusten kuin harrastamisen osalta. Kotona koetun turvallisuuden ja nuorten hyvinvoinnin yhteyksien tarkastelemisessa myös sukupuolten väliset erot korostuvat voimakkaasti erityisesti muunsukupuolisten nuorten osalta. Erityisesti turvattomaksi kotona olonsa kokevilla, muunsukupuolisilla nuorilla ilmenee runsaasti hyvinvoinnin haasteita. Allardtin (1976) hyvinvoinnin kolmijaottelun mukaisesti tarkasteltuna tuloksissa korostuu erityisesti yhteisyyssuhteiden (loving) merkitys nuorten kotona kokemaan turvallisuuteen yhteydessä olevana tekijänä. Tämä havainto tuo esille perheen vuorovaikutussuhteiden merkityksen turvallisuuteen yhteydessä olevana tekijänä. Nuorten kotona kokema turvallisuus näyttää olevan yhteydessä kaikkiin nuoren hyvinvoinnin alueisiin, eli elintasoon (having), yhteisyyssuhteisiin (loving) sekä itsensä toteuttamiseen (being). Tutkielman tulokset voivat vahvistaa ymmärrystä kodin ja perheen turvallisuudesta nuorten hyvinvointiin yhteydessä olevana tekijänä. Lisäksi tulokset tuovat esille etenkin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvoinnin kysymykset ja niiden tutkimisen merkityksen perhekontekstissa.

Kaupungit ympäri maailman jatkavat kasvuaan sekä tiivistymistään. Tiivistyminen on kohdistanut katseet julkisiin kaupunkitiloihin, joiden tarjoamat hyödyt näyttäytyvät entistä tärkeämmiltä. Jatkuvasti tiivistyvissä kaupungeissa julkisten tilojen tarjoamat hyödyt ovat erityisen merkittävässä asemassa. Julkiset tilat ovat lisäksi demokraattiselle yhteiskunnalle ideologisesti tärkeitä. Urbaani pelko kuitenkin heikentää julkisten tilojen saavutettavuutta ja rajoittaa vuorovaikutusta niiden kanssa. Kyseessä on yksi merkittävimmistä sosiaalisista ongelmista kaupungeissa. Yksi pääasiallisista urbaania pelkoa luovista tekijöistä on rikosuutiset. Tutkielmassani tarkastelen rikosuutisartikkelien, urbaanin pelon sekä julkisen kaupunkitilan välistä suhdetta. Tutkin, miten artikkelit luovat sekä ylläpitävät urbaania pelkoa ja millaista sosiaalista julkista kaupunkitilaa ne tuottavat. Tutkielmani laajempi teoreettinen viitekehys rakentuu konstruktionismista sekä tilan käsitteestä, jotka kehystävät tarkasteluani koskien urbaania pelkoa. Tutkimukseni aineistona toimii IltaSanomien, Iltalehden, Helsingin Sanomien sekä Ylen verkkolehdistä haetut rikosuutisartikkelit. Aineiston analysoin diskurssianalyysin keinoin. Analyysissä nousi esiin viisi diskurssia: mittakaavaisuuden diskurssi, kiinnitysdiskurssi, stereotypiadiskurssi, rikoksen tilan diskurssi ja tuntemattomuuden diskurssi. Tutkimuksessani selvisi rikosuutisartikkelien leimaavan paikkoja pelottaviksi eri mittakaavoin. Pelon leimaa laajennettiin kiinnittämällä rikospaikkoja puolijulkisiin tiloihin sekä tapahtumiin. Artikkelit ylläpitivät stereotyyppisiä käsityksiä uhrista sekä rikoksentekijästä. Stereotypiat kohdistuivat sukupuoleen, rikostyyppeihin, kansalaisuuteen sekä ikään. Lisäksi analyysi osoitti median vakiintuneen tavan keskittyä rikoksiin, joissa tekijä on uhrille tuntematon ja väkivalta satunnaista. Artikkelit loivat myös mielikuvaa, jossa rikos näyttää tapahtuvan jonkinlaisessa ihmisistä tyhjässä tilassa. Nimesin tämän tyhjiön rikoksen tilaksi. Johtopäätöksinä voin todeta rikosuutisartikkelien ylläpitävän erityisesti naisten urbaania pelkoa kuvaamalla heidät uhreina. Miehet, nuoriso ja yhteisön ulkopuoliset ihmiset kuvataan vuorostaan uhkina. Kaiken kaikkiaan rikosuutisartikkelit tuottavat sosiaalista julkista kaupunkitilaa, joka on pelottava. Samalla ne luovat epätasaarvoista julkista kaupunkitilaa, joka ei ole kaikille saavutettavissa. Julkisesta tilasta muodostuu tiettyjä ihmisryhmiä syrjivä, mikä vuorostaan johtaa tilan jakautumiseen sekä sosiaalisten rajojen muodostumiseen. Journalistit vakiinnuttavat pelon diskurssin hegemoniaa kirjoittaessaan rikosuutiset aina samaan tyyliin. Pelon diskurssin lieventäminen vaatii vaihtoehtoisia diskursseja niin journalismin alalla kuin yhteiskunnassa yleisesti. Tämä on haaste, joka vaatii käytäntöjen ja tapojen muuttamista. Erityishuomiota tulee kiinnittää kielenkäyttöön, koska erilaiset symbolit ja ilmaisut ovat kyllääntyneet pelosta. Kaupunkisuunnittelun kannalta olennaisinta on ymmärtää, että urbaanin pelon haasteen ratkaiseminen vaatii keskittymistä myös kaupunkitilan kuvitteelliseen ulottuvuuteen. Tämä vaatinee kaupunkilaisten mukaan ottamista päätöksentekoon sekä suunnitteluprosesseihin. Pelon mielikuvien ymmärtäminen on välttämätöntä, jos haluamme tavoitella kaikille saavutettavissa olevaa julkista kaupunkitilaa.

Artikkeli käsittelee työssäkäyvien köyhyyttä, prekaaria työtä ja epävirallista taloudellista toimintaa. Se tukeutuu venäläisessä tehdaskaupungissa kerättyyn etnografiseen aineistoon ja tarkastelee työläisten liikkuvuutta virallisen ja epävirallisen työn välillä. ”Normaalia” teollista työsuhdetta pidetään prekaarina työssä koetun turvattomuuden vuoksi (Standing 2011). Turvattomuus ymmärretään matalana palkkana ja työprosessin kontrollin puutteena. Lisäksi turvattomuus liitetään ennen kaikkea siihen, että uusliberalistisella Venäjällä työläisiltä edellytetään joustavaa, itseään säätelevää subjektiviteettia. Oman hallinnan diskurssi asettuu vastakkaiseksi haastateltavien kokemukselle sosialismin aikana vallinneesta hyväntahtoisemmasta tuotantomallista (Burawoy 1992). Artikkelissa tarkastellaan, millaisia ulospääsystrategioita palkkatyön uudenlaisista rakenteista työntekijöillä on sekä näiden uusien rakenteiden vastustamiseen liittyviä puhetapoja.

Tutkimuksen teon lähtökohtana oli fenomenologinen etnografia, jossa tutkitaan yhden luokan oppilaiden omia käsityksiä turvallisuudesta. Aineistoa kerättiin opettajahaastattelulla, havainnoinnilla ja teematunnilla, jossa oppilaita pyydettiin kirjoittamaan omia käsityksiään turvallisuudesta. Tarkoituksena oli ensisijaisesti luoda etnografia ottamalla selvää, mitä lapset tarkoittavat turvallisuudella. Toissijainen tarkoitus oli vaikuttaa mahdollisimman vähän tutkimuskohteisiin. Tutkimuksella haluttiin selvittää tietyssä hetkessä lasten aito palaute, josta voisi ymmärtää, mitä lapset tarkoittavat turvallisuudella mahdollisesti toisin kuin aikuiset. Lapset hahmottelevat turvallisuutta monella tasolla käytännönläheisestä ja fyysisestä turvallisuudesta psyykkiseen ja mentaaliseen turvaan. Yksi epätyypilliseltä vaikuttava tulos oli väkivallan määrän yhteys turvallisuuteen. Tulosten käsittelyä ohjasi Lauri Rauhalan ihmiskuvaan liittyvät teoreettiset käsitteet ja turvallisuutta sekä rauhaa käsittelevät artikkelit, joiden kohderyhminä olivat päiväkodin ja alakoulun oppilaat sekä yliopiston sosiaalityön opiskelijat. Lisäksi tutkimusprosessissa nousi tarpeelliseksi hermeneuttisen tutkimusmallin hyödyntäminen, jossa ikään kuin hermeneuttisella kehällä palattiin toistuvasti tutkittavan kohteen analysointiin. Tarkoituksena oli tuottaa laaja-alaisia oivalluksia. The basis of the study was to build a phenomenological ethnography to research the ideas of safety and security of pupils in one elementary school class. Research data was collected through a teacher interview, observation in class and a themed lesson, where pupils were asked to write about their ideas of safety. The primary purpose of the study was to construct an ethnography where pupils have written what they mean about security. Secondary purpose was to have the least amount of influence on the subjects. The aim was to get genuine feedback from pupils so it could be understood what they mean about safety in a way possibly different to the adults. The children outline safety on many levels from practical and physical security to psychological and mental safety. One seemingly atypical outcome was the connection of the amount of violence to safety. The study of the results was guided with theoretical concepts of Lauri Rauhala about human nature and articles concerning safety and peace where the target groups were children of a day care center, elementary school pupils and university social work students. Furthermore, it became necessary in the research process to utilize a hermeneutic model of research, where the iteration of analysis as if on a hermeneutic circle was to produce wide-ranging insights.

nonPeerReviewed

Tausta: Tapaturman uhreja hoidetaan fyysisesti, mutta psyykkinen kuormitus jää helposti huomioimatta etenkin pienissä tapaturmissa. Tapaturman mittavuudesta riippumatta uhri voi kokea kovaa kipua kuten myös pelkoa ja avuttomuutta. Tutkimusten mukaan sosiaalinen tuki on yhteydessä toipumiseen kuormittavasta kokemuksesta. Tapaturman jälkeen parasta sosiaalista tukea ovat tunkeilematon läsnäolo ja uhrin kuunteleminen. Tutkimuksessa kysyttiin 1) havaitaanko tapaturmaista kipua kokeneilla traumaoireilua, 2) kokevatko ihmiset saavansa riittävästi psykososiaalista tukea tapaturman jälkeen sekä 3) ovatko koettu tuki tai psykososiaaliset muuttujat yhteydessä traumaoireilun määrään. Aineisto: Suomenkieliseen verkkokyselyyn osallistui 149 vastaajaa, joista 21 prosenttia oli naisia ja 79 prosenttia miehiä. Iältään he olivat 16-64-vuotiaita. Vapaa-ajan tapaturman kokeneita oli 56 prosenttia, työtapaturman kokeneita 24 prosenttia ja liikennetapaturman kokeneita 19 prosenttia aineistosta. Muuttujat: Traumaoireet jäsennettiin traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) mukaan ja mitattiin IES-R-kysymyspatteristolla, joka sisältää kysymykset kolmesta oireluokasta: välttämiskäyttäytyminen, ylivirittyneisyys sekä tapahtuman uudelleen eläminen ja mieleentunkevuus. Tapahtuma-aikaisia tuntemuksia ja käsityksiä kartoitettiin kysymyksillä koetusta kivusta, pelosta, avuttomuudesta, häpeästä, oman kehon pettämisestä sekä invalidisoitumisen pelosta ja hengenvaarasta. Henkinen tuki jäsennettiin formaalin ja informaalin sosiaalisen tuen mukaan. Tuki käsitettiin psykososiaalisena eli terapeuttisena ja kuntoutukseen myönteisesti vaikuttavana vuorovaikutuksena. Tutkimusmenetelmät: Aineiston kvantitatiivinen analyysi tarkasteli deskriptiivisesti muuttujien välisiä yhteyksiä. Tarkemmin yhteyksiä tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä. Merkittävimmät tulokset: Vastaajista kymmenen prosenttia kärsi huomattavasta määrästä traumaoireita. Koko aineistossa eniten havaittiin välttämiskäyttäytymistä. Traumaoireilun kanssa korreloivat erityisesti tapahtuman aikana koettu pelko ja tapahtuman jälkeen koettu läheisille puhumisen vaikeus. Työn ja opiskelun ulkopuolella oleminen oli yhteydessä traumaoireiden määrään. Huomattavan oireilun raja-arvo ei ylittynyt yhdessäkään urheilu- tai liikuntatapaturman tapauksessa. Tapaturman jälkeinen sosiaalinen tuki arvioitiin yleisesti puutteelliseksi. Läheisten tuki arvioitiin keskimäärin riittävämmäksi kuin hoitohenkilökunnalta saatu tuki. Neljä prosenttia kertoi saaneensa virallista kriisiapua tai terapiaa tapaturmaan liittyen. 81 prosenttia oli keskustellut kokemuksestaan siinä yhteisössä, johon tapaturma liittyi. Johtopäätökset: Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että tapaturmaisesta kipukokemuksesta puhuminen voidaan kokea vaikeaksi. Tapahtuman jälkeen on usein tarve tulla kuulluksi, mutta samalla koetaan, etteivät muut voi ymmärtää kokemusta. Useimmat kokevatkin aiempien tutkimusten mukaan vertaistuen itselleen parhaaksi sosiaalisen tuen muodoksi. Aineiston perusteella formaalia vertaistukea ei juuri järjestetä tapaturman kokeneille. Näin ollen ensihoidossa olisi tärkeintä varmistua, että tapaturman kokeneella on kotiuduttuaan omaa sosiaalista tukiverkkoa.

Seija Uusihannu (2015). Kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten koettu turvattomuus. Jyväskylän yliopisto, liikuntatieteellinen tiedekunta, terveystieteiden laitos, gerontologian ja kansanterveystieteen pro gradu -tulkielma, 59 sivua. Turvattomuuden tunne on yleistä ikääntyneillä ihmisillä. Se on yksilöllinen tunnetila, joka horjuttaa sisäistä hyvää oloa ja elämänhallintaa aiheuttaen pelkoja, psykosomaattista oirehdintaa ja huolestuneisuutta. Turvattomuuden tunne on monimutkainen kokonaisuus liittyen mm. yksilölliseen haavoittuvuuteen, terveyteen ja toimintakykyyn, sosiaaliseen turvallisuuteen ja lähiympäristön esteellisyyteen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää kotona asuvien ikääntyneiden ihmisten koettuun turvattomuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus on osa ”Life-Space Mobility in Old Age” (LISPE) tutkimushanketta. Tutkimukseen osallistui 846 Jyväskylän ja Muuramen alueella kotona itsenäisesti asuvaa 75-90-vuotiasta henkilöä. Koettua turvattomuutta tutkittiin kysymyksellä: ”Kuinka turvalliseksi tunnette olonne päivittäisessä elämässä?”. Vastausvaihtoehdot olivat 5-portaisella asteikolla 1 = ei lainkaan turvallinen - 5 = erittäin turvallinen ja luokiteltiin analyyseja varten kaksiluokkaiseksi muuttujaksi 1-3 = koki turvattomuutta, 4-5 = ei kokenut turvattomuutta. Aineistoa tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla, χ2-testillä, Kolmogorov Smirnov -testillä ja riippumattomien otosten Mann-Whitneyn U-testillä. Logistisella regressioanalyysilla selvitettiin yksilöllisen haavoittuvuuden, terveyden ja toimintakyvyn, sosiaalisen turvallisuuden ja lähiympäristön esteellisyyden yhteyttä turvattomuuden tunteeseen. Ikääntyneistä ihmisistä lähes joka kolmas (30 %) koki turvattomuutta. Mitä vanhempia vastaajat olivat, sitä useampi heistä koki turvattomuutta (p < .001). Kolme neljästä usein yksinäisyyttä kokevista ikäihmisistä tunsi turvattomuutta. Joka toinen masentunut, terveytensä huonoksi kokeva, heikon liikkumiskyvyn omaava, usein huimausta tunteva, ympäristön pimeyden esteellisenä kokeva (kaikkien edellä mainittujen p < .001) tai rikoksen uhriksi joutumista pelkäävä henkilö (p = .001) koki turvattomuutta. Myös heikko taloudellinen tilanne, ystävien tai tuttavien tapaaminen harvemmin kuin kerran kuukaudessa sekä katujen liukkaus olivat tilastollisesti merkittävästi yhteydessä koettuun turvattomuuteen. Sen sijaan yhdessä asuminen suojasi turvattomuuden tunteelta (p < .001). Voimakkaimmin turvattomuuden tunnetta selittivät usein koettu yksinäisyys ja heikoksi koettu taloudellinen tilanne, jotka 3.5-kertaistivat kotonaan itsenäisesti asuvan ikääntyneen ihmisen riskin turvattomuuden tunteelle. Tuttavien tapaaminen kerran kuukaudessa tai harvemmin, ympäristön pimeys, masentuneisuus tai 85-89 vuoden ikä kaksinkertaistivat ikäihmisen riskin turvattomuuden tunteelle. Myös keskinkertaiseksi tai huonoksi koettu terveys, heikentynyt liikkumiskyky sekä naissukupuoli selittivät koettua turvattomuutta. Tämän tutkimuksen mukaan koettu turvattomuus on moniulotteista. Erityisesti heikoksi koettu taloudellinen tilanne ja yksinäisyys luovat turvattomuutta. Koetun turvattomuuden valtakunnallinen esiintyvyys sekä sen alueelliset erot esiintyvyydessä ja riskitekijöissä tulisikin selvittää turvattomuutta kokevien ikäihmisten yhteiskunnasta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Avainsanat: ikääntyminen, ikäihmiset, turvattomuuden/turvallisuuden tunne, haavoittuvuus, kaatumisen pelko, sosiaalinen verkosto, lähiympäristö, rikollisuuden pelko Seija Uusihannu (2015). Feelings of Insecurity among Community-Dwelling Older People. University of Jyväskylä, Faculty of Sport Sciences, Department of Health Sciences, Master’s Thesis of Gerontology and Public Health, 59 pages. Feelings of insecurity are common in old age. It is an individual emotional state that shakes one’s inner well-being and life control causing fear, psychosomatic symptoms and anxiety. The feeling of insecurity is a complex phenomenon that has to do with i.a. vulnerability, health, functioning, social security and environmental barriers in one’s neighborhood. The feeling of insecurity increases with age and restricts one’s life. The aim of this master's thesis is to examine factors associated with the feelings of insecurity of community-dwelling older people. The study is a part of the "Life-Space Mobility in Old Age" (LISPE) research project. 846 community-dwelling older people, aged 75 to 90, living independently in the municipalities of Muurame and Jyväskylä participated in the study. Perceived insecurity was studied with the question “How safe do you feel in your daily life?”. The response options were in 5-point scale from 1 = not at all to 5 = extremely and were categorized for analyses as 1-3 = felt insecure, 4-5 = didn’t feel insecure. The study material was examined by cross tabulation, χ2-test, Kolmogorov Smirnov test and Mann-Whitney U-test. Logistic regression analysis was used to study the association between individual vulnerability, health and functioning, social security, environmental barriers in one’s neighborhood and feelings of insecurity. Almost one third (30 %) of the older people felt unsafe. The older the respondents were, the higher the number of people who experienced feelings of insecurity was (p

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa olevien potilaiden kokemuksia turvattomuutta aiheuttavista tekijöistä osastohoitojakson aikana. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin ja analysoitiin induktiivisesti teema-alueittain. Haastatellut olivat oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa olevia potilaita. Suomessa on kaksi oikeuspsykiatrista sairaalaa: Niuvanniemen sairaala ja Vanhan Vaasan sairaala. Oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa hoidetaan muun muassa oikeudessa tuomitsematta jääneitä, ja vaarallisia ja/tai vaikeahoitoisia potilaita. Yhteensä haastateltavia potilaita oli 20. Turvattomuus käsitteenä on hyvin subjektiivinen. Turvattomuuden kokemiseen sisältyy myös paljon jotain selittämätöntä, ja sen sisältökin voi olla laaja. Tulosten mukaan oikeuspsykiatrisessa sairaalassa hoidossa olevan potilaan kokemaa turvattomuutta aiheuttavat hoitoympäristöön, hoitoon, potilaaseen sekä hoitojärjestelmään liittyvät tekijät. Hoitoympäristöön liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat olosuhteista ja toisista potilaista, hoitoon liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat henkilökunnan ja hoitotoimenpiteiden aiheuttamista tekijöistä, potilaaseen liittyvät turvattomuuden kokemukset aiheutuvat potilaan subjektiivisista kokemuksista, ja sosiaaliseen kontekstiin sekä omaan terveydentilaan liittyvistä tekijöistä. Lisäksi turvattomuuden kokemuksia aiheutuu hoitojärjestelmään liittyvien tekijöiden kautta. Tämän tutkimuksen perusteella oikeuspsykiatrisessa sairaalassa olevien potilaiden turvattomuuden kokemukset voivat aiheutua hyvin monista tekijöistä, ja tuloksista nousee olennaisia kehittämiskohteita. Hoitohenkilökunnan toimintamahdollisuuksia tulisi kohentaa ja oikeuksia täsmentää suhteessa työn nykyvaatimuksiin. Hoitohenkilökunta on pääsääntöisesti ainut toimija reagoitaessa osaston sisäisiin turvattomuutta aiheuttaviin tilanteisiin ja on vastuussa yksikön turvallisuudesta lainkin mukaan. Rakenteellisesti tulisi pyrkiä lisäämään potilaiden mahdollisuuksia yksityisyyteen siirtymällä enenevässä määrin yhden hengen huoneisiin. Valtion psykiatrisista sairaaloista uloskirjoitettavien potilaiden mahdollisuudet saada kohtuullinen jatkohoitopaikka tulisi säilyttää asianmukaisella tasolla varta vasten tarkoitukseen kohdennettujen paikkojen avaamisella tai jopa uusien rakentamisella.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alakoululaisten käsityksiä ja kokemuksia kouluviihtyvyydestä ja koulun turvallisuudesta. Kouluviihtyvyyteen liittyviä asioita selvitettiin kysymällä lapsilta myönteisiä ja kielteisiä kokemuksia koulussa. Hyvin keskeinen kouluviihtyvyyteen vaikuttava tekijä on turvallisuus koulussa, jota tarkasteltiin selvittämällä, milloin koulussa on alakoululaisten mukaan hyvä olla ja mitkä asiat pelottavat koulussa. Tarkastelun kohteena oli myös se, miten viime vuosina hyvin paljon mediassa esillä olleet koulusurmat ovat vaikuttaneet lasten ajatuksiin ja kokemuksiin koulun turvallisuudesta. Aihe valittiin sen ajankohtaisuuden vuoksi. Lasten omakohtaisia käsityksiä koulun turvallisuudesta on myös tutkittu aikaisemmin vain vähän laadullisin menetelmin. Lasten omiin käsityksiin ja kokemuksiin tutustuminen on tärkeää myös siksi, että voimme kasvattajina luoda lapsille mahdollisimman hyvän kasvu- ja oppimisympäristön, jossa he saavat kokea olevansa arvokkaita ja tärkeitä. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin maaliskuussa 2009 ja 2010 teemahaastatteluilla. Haastatteluaineistoa käsiteltiin teemoittain ja teemojen kautta lasten käsityksistä ja kokemuksista etsittiin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 12 oppilasta ensimmäiseltä, kolmannelta ja kuudennelta luokalta. Kultakin luokalta haastateltiin neljää oppilasta, joista kaksi oli tyttöjä ja kaksi poikia. Tämän tutkimuksen tuloksia verrattiin aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimuksen mukaan lapset kokevat koulun pääosin turvalliseksi. Kouluviihtyvyyteen vaikuttavat erityisesti koulutoverit sekä koulussa pärjääminen ja onnistuminen. Turvallisten ja välittävien aikuisten merkitys koulussa on keskeinen oppilaiden turvallisuuden luoja. Turvattomuutta ja pelkoa koulussa aiheuttaa selkeästi eniten koulukiusaaminen. Lapset olivat kuitenkin sitä mieltä, että koulukiusaamiseen puututaan heidän koulussaan. Viime aikoina esillä olleet traagiset kouluun liittyvät uutiset olivat koskettaneet lasten elämää ja he olivat pohtineet asiaa. Tutkimuksen tulokset tukevat aihetta koskevia aiempia tutkimustuloksia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalisen tilanteen ja tuen tarpeiden rakentumista heidän asunnottomuushistoriansa ja nykyisen asunnottomuustilanteensa, taloudellisen tilanteensa ja päihteidenkäytön näkökulmasta. Miesten sosiaalisen tilanteen tarkastelussa huomio kiinnittyy myös miesten tuen tarpeisiin ja palvelujärjestelmän toimivuuteen. Tutkielmassa laadullisen tutkimusaineiston muodostaa 12 Herttoniemen asuntolan miehen puolistrukturoitua haastattelua. Sekundaariaineisto sisältää asiakastietojärjestelmään (ATJ) kirjattuja rekisteritietoja ja asuntolassa tehtyjä havaintoja. Tutkimusaineisto on osa laajempaa pääkaupunkiseudun Sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn Asunnottomien palvelujen kehittämisyksikkö -hankkeessa vuosina 2007-2008 kerättyä selvitysaineistoa. Aineisto on kerätty yhdessä lääketieteen lisensiaatti Agnes Stenius-Ayoaden kanssa. Aineistosta julkaistiin lokakuussa 2009 selvitys 'Asunnottomuus vastaanottoyksiköissä. Asunnottomien vastaanottoyksiköiden asiakkaiden sosiaalinen tilanne ja terveydentila pääkaupunkiseudulla'. Tutkielmassa pyritään syventämään ja täydentämään pääkaupunkiseudun vastaanottoyksiköiden asunnottomien sosiaalista tilannetta ja terveydentilaa koskevan selvityksen tuloksia. Herttoniemen miesten asuntolassa majailevien miesten sosiaalisen tilanteen rakentumista tarkastellaan tutkielmassa sekä yksilöiden psykososiaaliseen tilanteeseen ja tarpeisiin kiinnittyvästä että rakenteellisesta näkökulmasta. Aineistoa lähestytään sen luennassa faktanäkökulmasta. Tällöin aineistoa luetaan Pertti Alasuutarin määritelmin aineiston ulkopuolista todellisuutta heijastavana tai siitä jotakin väittävänä. Tutkielmassa Herttoniemen asuntolan miesten sosiaalinen tilanne rakentuu kuvaukseksi miesten asuntolassa kokemasta turvattomuudesta ja turvattomien asuntola olosuhteiden päihteiden käyttöä ylläpitävästä kulttuurista. Asuntolan olosuhteet ja päihteiden käyttö olivat myös suurimmat miesten arkeen vaikuttavat tekijät lähes kaikkien elämän alueiden, kuten hygienian hoidon, ruokailun, sosiaalisten suhteiden ja asioiden hoidon suhteen. Asuntolassa asumiseen ja päihteiden käyttöön liittyi monella vaikeudet huolehtia omasta taloudesta, varkauksien ja väkivallan kohteeksi joutuminen, yksinäisyys ja luottamuksellisten ihmissuhteiden puute. Turvattoman asuntolan olosuhteissa miesten ainoaksi vaihtoehdoksi näytti muodostuvan pullo ja puhdas selviytymisen pakko. Toisaalta asuntola näyttäytyi miehille tilana, jossa edes jonkinlainen hyväksytyksi tuleminen oli mahdollista suhteessa asuntolan ulkopuoliseen maailmaan. Siten irtautuminen asuntolan kiinnipitävästä sosiaalisesta ympäristöstä ja suhteista oli heille vaikeaa. Tutkielman kannalta keskeisen kirjallisuuden muodostaa Lasse Murron (1978) väitöskirja 'Asunnottomien alkoholistien elinolosuhteet ja elämäntapa sekä yhteiskunnan toimenpiteet', Jouni Kylmälän lisensiaatintyö (1991) 'Asunnottomien alkoholistien elämää yhteiskunnan ja valtion reunalla. Helsingin pultsareiden maailmaa etsimässä' sekä Matti Kortteisen ja Hannu Tuomikosken (1998) tutkimus Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömän selviytymisestä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Turvattomuuden tunne voi haitata ihmisten elämää silloinkin kun tilastollisesti arvioitu riski joutua rikoksen kohteeksi on vähäinen. Rikollisuuden pelkoon liittyvää turvattomuutta on mitattu kolmessa laajassa, monikansallisessa survey-tutkimuksessa: Eurobarometrissa (2002), Euroopan yhteiskuntasurveyssä (European Social Survey, ESS, 2004/2005) ja kansainvälisessä rikosuhritutkimuksessa (International Crime Victim Survey, ICVS, 2005). Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu turvattomuuden tunteen mittausta näissä tutkimuksissa 15 EU-maan osalta. Aineistojen painopiste ei ole turvattomuuden tunteen tutkimisessa, mutta siitä huolimatta ne tarjoavat mahdollisuuden turvattomuuden tunteeseen ja erityisesti sen mittaamiseen liittyviin monikansallisiin vertailuihin. Turvattomuuden tunteen tarkastelun ohella tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota Eurobarometrin, Euroopan yhteiskuntasurveyn ja kansainvälisen rikosuhritutkimuksen laatutekijöihin. Samoin kuin kansallisissa tutkimuksissa, monikansalliset surveyt pyrkivät ensisijassa tuottamaan relevanttia, oikeellista ja tarkkaa tietoa tutkimuksen kattamista ilmiöistä. Lisäksi monikansallisissa hankkeista on kuitenkin tarpeen kiinnittää lisähuomiota tietojen vertailtavuuteen. Tutkimuksessa on selvitetty, mitkä tekijät selittävät yksilötasolla turvattomuuden tunteen vaihtelua. Lisäksi selvitetään eroja maiden ja aineistojen välillä turvattomuuden tunteen tasossa ja selittämisessä. Tutustumalla muihin turvattomuuden ja rikollisuuden pelon tutkimuksiin on valittu joukko selittäjiä, jotka toisaalta pohjautuvat turvattomuuden tunteesta esitettyihin teorioihin, toisaalta kyseessä ovat muuttujat, jotka ovat käytössä kaikista kolmesta aineistosta. Turvattomuuden tunteen selittämiseksi aineistoista on muodostettu malleja tavallista regressiota ja logistista regressiota käyttäen. Mallinnuksessa on edetty nelivaiheisesti: aluksi regressiomalleilla on tarkasteltu turvattomuuden tunteen yhteyttä sukupuoleen, ikään ja näiden yhdysvaikutukseen kaikissa maissa ja tutkimuksissa. Seuraavaksi malleja on täydennetty muuttujilla, jotka ovat yhteisiä kaikille tutkimuksille. Näitä malleja on käytetty erityisesti aineistojen välisten erojen tarkasteluun. Yhteisten muuttujien lisäksi aineistoissa on muitakin muuttujia, jotka soveltuvat turvattomuuden selittämiseen. Parhaiden aineistokohtaisten mallien löytämiseksi on tässä vaiheessa sovitettu logistiset regressiomallit erikseen mies- ja naisvastaajien muodostamiin aineistoihin. Lopuksi maiden ja aineistojen välisiä eroja on tarkasteltu mallissa, jossa kaikkien kolmen tutkimuksen aineistot on yhdistetty. Tutkimuksessa saadut tulokset ovat linjassa aikaisempien turvattomuuden tunteen luonteesta esitettyjen teorioiden kanssa. Sukupuolen ohella vahvimpia turvattomuuden selittäjiä ovat sukupuoli, asuinpaikkakunnan koko, aiemmat kokemukset rikoksen uhriksi joutumisesta ja arvioitu riski joutua pahoinpitelyn uhriksi seuraavan vuoden aikana. Eurobarometrissa vastaajat ovat ilmoittaneet kahta muuta tutkimusta enemmän turvattomuutta; tulosta voi osaksi selittää tutkimuksen toteutukseen liittyvillä tekijöillä. Euroopan yhteiskuntasurveyssä tiedonkeruun laatuun on kiinnitetty eniten huomiota, ja vertailun pojalta on mahdollista tehdä suosituksia muiden tutkimusten laadun parantamiseksi tulevilla aineistonkeruukierroksilla. Tutkimuksissa käytetty turvattomuuskysymys jättää auki turvattomuuden tarkan lähteen. Tulosten perusteella näyttää kuitenkin, että vastauksissa heijastuu väkivaltarikollisuuden uhka.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Perheiden ja lasten pahoinvointi on lisääntynyt suomalaisen yhteiskunnan muutoksen myötä. Tähän havaintoon liittyen Suomessa on viimevuosina eri hallinnon alueilla havaittu sosiaalisen turvan ympärivuorokautisuuden tarve, johon vastaamaan on perustettu erilaisia sosiaalipäivystysmalleja. Sosiaalipäivystys onkin viime vuosina tehokkaasti laajentunut sosiaalityön osa-alue. Tutkimukseni kohteena on Hämeenlinnan seudulla toimiva lastensuojelun sosiaalipäivystystoiminta. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden että sosiaalipäivystyksen asiakkaiden kokemuksia ja näiden kokemusten kautta tunnistaa lastensuojelun sosiaalipäivystyksen kehittämistarpeita. Eri toimijoiden haastatteluiden kautta olen pyrkinyt saamaan monipuolisen ja kattavan näkemyksen siitä, miten sosiaalipäivystys toimii ja vastaa ympärivuorokautiseen lastensuojelun tarpeeseen. Tutkielmani tarkoituksena on arviointitutkimuksen tavoitteita kunnioittaen tuoda lisäymmärrystä sosiaalipäivystystoiminnan kehittämiseen Suomessa. Aineistostani nousseiden havaintojen myötä keskeiseksi taustateoriaksi tutkimuksessani on muodostunut turvattomuustutkimuksen näkökulmat. Tutkimuksen aineisto on koostunut Hämeenlinnan seudulla toimivasta seudullisesta sosiaalipäivystyksestä. Aineistona ovat kolmen sosiaalityöntekijän sekä kuuden asiakkaan haastattelut. Lisänäkemystä tutkimukseen on tuonut oma työkokemukseni seudullisena sosiaalipäivystäjänä. Keskeisimmät lähteet ovat olleet lastensuojelututkimuksen osalta Johanna Hurtigin (2003), Katja Forssénin (1993) sekä Tarja Kivisen (1994) tutkimukset. Sosiaalipäivystyksestä keskeisin on ollut Seppo Soine-Rajanummen ja Riikka Konttisen (2005) arviointiraportti. Turvattomuustutkimukseen perehdyin Pauli Niemelän omien (2000, 2003) sekä hänen ja tutkimusryhmän (1997) teosten kautta. Arvioinnista keskeisimmät lähteet olivat Tarja Lindqvistin (2004) ja Mikko Mäntysaaren (2004) kirjoitukset arviointitutkimuksesta. Tutkimukseni keskeisimpinä tuloksina on sosiaalipäivystyksen avulla saavutettu asiakkaiden lisääntynyt turvallisuuden tunne. Asiakkaiden mukaan päivystystyön intervention kautta avun hakeminen ja irtautuminen pitkällisestä perheongelmien kieltämisestä on mahdollista. Heidän mukaansa itsenäinen avun hakeminen on vaikeaa ilman ulkopuolisen puuttumista tilanteeseen. Työntekijät näkivät tärkeänä todellisten tilanteiden esiin tulemisen sekä oikeanlaisen ja oikea-aikaisen avun mahdollistumisen. Päivystyskontakti näytti tuovan lastensuojelutyöhön tehokkuutta ja oikea-aikaisia interventioita. Tutkimukseni perusteella erityistä huomiota lastensuojelun sosiaalipäivystyksen kehittämisessä tulisi kiinnittää asiakastapausten siirtoon alueen sosiaalityöhön. Asiakkaan tulevaisuuden kannalta merkittävintä on laadukas ja huolellisesti suunniteltu jatkotyöskentely ja sen tuoma pitkäkestoinen apu. Keskeistä sosiaalipäivystystyössä on kaikkien asianosaisen, erityisesti lasten riittävä huomioiminen akuuttitilanteessa. Tärkeää on lisäksi päivystystyöntekijöiden akuuttitilanteissa toimimisen taitojen jatkuva kehittäminen. Jatkuvaa kehittämistä sosiaalipäivystystyössä vaatii toimivan yhteistyön ylläpitäminen muiden päivystävien viranomaisten kanssa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkimuksessa on tarkasteltu, mikä vaikutus henkilöstörakennemuutoksella on aluesosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen. Lisäksi on tutkittu, mikä on sosiaalityöntekijöiden subjektiivinen kokemus työssä jaksamisesta. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Otalan & Ahosen (2003) muokkaamaa Maslow'n tarvehierarkiamallia. Henkilöstörakennemuutosta ja työssä jaksamista on tarkasteltu myös Hatch'n (1997) organisaatiokaaviota mukaillen. Lisäksi niitä on tarkasteltu osittain stressiteorian kautta. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen puoli. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jossa on sekä avokysymyksiä että strukturoituja kysymyksiä. Omakohtaisia tuntemuksia ei kyetä mittamaan riittävästi pelkästään kvantitatiivisin menetelmin. Kyselylomake lähetettiin 200 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston aluesosiaalityöntekijälle sekä yhdennettyä sosiaalityötä tekeville. Vastauksia saatiin 86, joten vastausprosentiksi tuli 43%. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan subjektiivista kokemusta työssä jaksamisessa ja henkilöstörakennemuutoksen merkitystä siihen ikäryhmittäin sekä muodollisesti pätevien ja epäpätevien välillä. Työssä jaksamisen keskeisiksi kuormitustekijöiksi nousivat työn kovat vaatimukset, kiire sekä suuret asiakas- ja työmäärät. Lisäksi työssä jaksamiseen vaikuttivat heikentävästi työn ulkoisten ja sisäisten vaatimusten ristiriitaisuus. Työyhteisön merkitys työssä jaksamisen kannalta oli suuri, koska työ koettiin henkisesti raskaaksi. Erityisesti oman ryhmän sosiaalityöntekijöiltä saatu tuki auttoi jaksamisessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että huono palkkaus on yksi syy miksi sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heidän tekemäänsä työtä kovin paljon arvosteta. He itse kokivat tekevänsä arvokasta ja vaativaa työtä. Henkilöstörakennemuutoksen voitiin katsoa aiheuttaneen melko negatiivisia jännitteitä. Keskustelun sävy muutoksesta vaihteli asiallisesta hyvinkin tunnepitoiseen. Tämä osaltaan johtui siitä, että henkilöstörakennemuutoksesta annettu tieto muuttui jatkuvasti ja jo päätettyjä asioita peruttiin. Muutoksen tuoma epävarmuuden tunne aiheutti stressiä ja työntekijöille syntyi huoli siitä, että muutos kasvattaa entisestään heidän työtaakkaansa. Samanaikaisesti tapahtuva organisaatiouudistus aiheutti lisää kuormittavuutta, koska työntekijöiden tuli sopeutua kahteen isoon muutokseen yhtä aikaa. Muutoksen positiivisena puolena nähtiin, että osa sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittaneista saa vakituisen työsuhteen ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävänkuvat selkiytyvät.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän tutkielman tutkimuskohteena ovat päihdeperheen lapsen kokemukset turvallisuudesta ja turvattomuudesta läheisissä ihmissuhteissaan. Tarkoituksena on selvittää millaisia asioita lapset pelkäävät ja millaisista asioista he kantavat huolta. Erityisesti halutaan selvittää sitä, millaisia pelkoja ja huolia lapsilla on vanhemman alkoholinkäyttöön liittyen. Lisäksi tarkastellaan lapsen turvallisuuden kokemuksia sekä sitä, miten lapset saavuttavat turvallisuuden tunteen pelon hetkellä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii lapsuuden perusturvallisuutta sekä läheisten aikuisten merkitystä painottavat teoriat. Tutkielma sijoittuu sosiologisen lapsuustutkimuksen kenttään, jossa lapset nähdään aktiivisina ja sosiaalisina toimijoina elämässään. Suomessa arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia päihdeperheessä eläviä lapsia tällä hetkellä. Aikuisten kesken paljon puhutaan päihdeperheen lapsen turvallisuudesta ja turvattomuudesta, mutta lasten omista kokemuksia meillä on vähän tietoa. Meillä Suomessa päihdeperheiden lasten kokemuksia on lähinnä tutkittu alkoholistien aikuisten lasten näkökulmasta, jolloin ei kuitenkaan päästä todelliseen lapsen subjektiiviseen kokemukseen. Tämän työn tarkoitus on tehdä päihdeperheen lapsi näkyvämmäksi ja nostaa esiin lapsen omat kokemukset juuri sinä hetkenä kun ne ovat ajankohtaisia. Tässä työssä puheenvuoron saavat lapset, joiden perheessä on jommallakummalla vanhemmista alkoholiongelma. Tutkielman empiirisen aineiston muodostaa viisi 6-8-vuotiaan lapsen haastattelua. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kuva-avusteista teemahaastattelua, jossa lapsille on esitetty yhdeksän erilaista kuvaa, joiden pohjalta haastattelu on toteutettu. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Lasten läheisiin ihmissuhteisiin liittyvistä turvattomuuden aiheista muodostui neljä luokkaa: läheisten aikuisten riiteleminen, läheisten aikuisten suuttuminen, läheisen aikuisen alkoholinkäyttö sekä läheisen aikuisen menettäminen. Vanhemman alkoholinkäyttö aiheutti lapsille paljon pelkoa ja huolta. Keskeisiksi tekijöiksi nousi vanhemman muuttuminen erilaiseksi, vanhemman käyttäytyminen humalassa, huoli vanhemman menettämisestä, lasten ikäistään suurempi vastuunotto sekä yritys vaikuttaa vanhemman juomiseen. Lasten kokemukset turvallisuudesta liittyivät myös kiinteästi vanhempiin. Lapset hakivat monissa arkipäivän tilanteissa turvaa vanhemmiltaan ja monissa tilanteissa vanhemmat ovat tehokkaasti vähentäneet lapsen pelkoa ja auttaneet lasta saavuttamaan turvallisuuden tunteen. Turvallisiin hetkiin kuului vanhemman läsnäoloa ja fyysistä läheisyyttä. Vanhemman juomiseen ja vanhempien riitelyyn liittyvät tilanteet näyttäytyivät lapsen näkökulmasta kaikkein turvattomimpina ja näissä tilanteissa lapsi ei pystynyt hakemaan turvaa vanhemmaltaan. Aineiston valossa keskeiseksi lasten turvallisuutta määrittäväksi piirteeksi nousi turvallisuuden paradoksaalinen luonne. Lasten läheiset ihmissuhteet näyttäytyivät aineistossani sekä turvallisuuden perustana että turvattomuuden aiheuttajina. Tutkimukseni osoitti, että lapsilla on tarvetta ja halua kertoa omista kokemuksistaan, kun heiltä vain uskalletaan kysyä.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella ikäihmisten suhtautumista läheisiinsä elämän varrella. Tutkimuksen kohteena oli kahdeksan 65 - 85-vuotiaan kuvausta suhtautumistavastaan ja siinä tapahtuneista muutoksista. Suhtautumista tarkasteltiin kuuden käsitteen avulla: läheiset - läheisyys, ystävät - ystävystyminen, luottamus, turvautuminen - riippumattomuus, turvallisuus - turvattomuus sekä hyväksyminen - arvostus. Tutkimuksen taustalla oli Bowlbyn (1973) kiintymysteoria, jonka mukaan kiintymystyyli tärkeisiin ihmisiin kehittyy varhaislapsuudessa ja silloin omaksuttu kiintymystapa säilyy lähes pysyvänä. Teorian mukaan lapsi pyrkii käyttämään äitiään turvallisena pesänä, ylläpitämään läheisyyttä sekä vastustamaan eroa. Keskeisiä teoksia tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä olivat Bowlbyn teokset Attachment and loss. Vol. 2: Separation (1973), The Making and Breaking of Affectional Bonds (1979) sekä A secure base(1988) ja Ainsworth ym.: Patterns of Attachment (1978) sekä Feeney - Noller: Adult Attachment (1996). Laadullinen aineisto kerättiin avoimella haastattelulla, missä keskustelun kehystäjänä käytettiin itsearvioinnissa Bartholomewin (1991) neliluokkaista aikuisten kiintymyksen mallia. Analyysi tehtiin aineistolähtöisesti etsimällä erilaisia suhtautumistapaa kuvaavia käsitteitä, jotka esiintyivät Bartolomewin mallissa tai joita osallistujat käyttivät kuvatessaan suhtautumistapaansa läheisiinsä. Tutkielmassa tarkasteltiin, miten osallistujat kuvasivat käsitteitä läheisissä ihmissuhteissaan eri vaiheissa, mitä kukin käsite heille merkitsi, miten he kuvasivat muutoksia suhtautumisessaan sekä mitä selityksiä he antoivat muutoksille. Kuvauksia suhtautumistavoista arvioitiin kiintymysteorian avulla. Tulkinnassa löytyi vastaavuutta kiintymysteorian väittämään elämänmittaisesta kaipuusta läheisyyteen. Läheisinä pidettiin omaisia ja lämpimien suhteiden säilyminen näihin osoittautui tärkeäksi. Laajan perhe- ja sukulaispiirin ympäröimä lapsuus oli läheisyyden tunteen merkittävä rakentaja. Halu myös perheen ulkopuolisten ystävyyssuhteiden rakentumiseen säilyi läpi elämän. Ystävystymisessä esiintyi muutoksia, jotka liittyivät omiin luonteenpiirteisiin tai korkeaan ikään ja voimien vähenemiseen. Kipeimmin ystävystymisen vaikeutumiseen vaikutti luottamuksen särkyminen läheiseen ihmiseen ja se heijastui muihinkin ihmissuhteisiin. Petetystä tuli varovaisempi ja kriittinen. Riippumattomuutta pidettiin tärkeänä eikä korkea ikä tai avun tarve vähentänyt sen merkitystä. Tärkeältä tuntui mahdollisuus omaan valintaan ja oikeus päätöksentekoon siten, että apua sai silloin, kun itse sitä halusi. Lapsuudenaikainen kasvuympäristö ja silloin koettu turvallisuus antoi vahvan perustan turvallisuuden tunteelle koko elämänsaatossa eivätkä sitä vastoinkäymisetkään horjuttaneet. Tämä tukee kiintymysteorian käsitystä varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä. Toisilta saatua hyväksymistä pidettiin tärkeänä, kun sen sijaan toisten antamaa arvostusta ei koettu tärkeäksi. Aineiston tulkinnassa tärkeimpiä lähteitä olivat Bartholomew, K. - Horowitz, L. M. (1991) Attachment Styles Among Young Adults ja Bartholomew, K. (1997) Adult Attachment processes, Cassidy, J. - Shaver, P.R. (1999) Handbook of Attachment sekä Mäkelä, K. (toim.) (1990) Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta.