Search

Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää peruskoulun kahdeksannelle luokalle toiminnallinen opetusjakso, jonka aikana oppilaat tutustuisivat ennestään tuntemattomiin matematiikan aiheisiin toimintamateriaalien ja tekemisen kautta. Tehtäväkokonaisuus opetusjaksolle rakennettiin matematiikan kielentämisen avulla keskittyen oppilaan matemaattisen ymmärryksen tukemiseen. Tavoitteena oli kehittää osaksi muuta opetusta toiminnallisia työskentelytapoja, joissa oppilas on aktiivisena oppijana ja luoda näin ollen oppilaille pysyviä muistijälkiä käsiteltävästä aiheesta. Tehtäväkokonaisuudessa toiminnallisuus toteutui toimintamateriaalien ja pelillistämisen keinoin. Testijaksolle kehitetty toiminnallinen opetuskokonaisuus on sovellettavissa myös muihin matematiikan aihealueisiin sisältöä muokkaamalla. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena ja empiirisenä tapaustutkimuksena. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita kehitetyn toimintamateriaalin soveltuvuudesta matematiikan opetukseen sekä oppilaan matemaattisen osaamisen ja motivaation kehittymisestä opetusmenetelmän avulla. Tutkimuksessa oppilaan näkökulma oman osaamisensa ja motivaationsa kehittymiseen painottui, minkä lisäksi osaamista tarkastellaan myös opettajan koearvioinnin perusteella. Oppilaiden taustatekijöistä ollaan kiinnostuneita aiemman opintomenestyksen vaikutuksesta oppilaan omaan kokemukseen matemaattisen osaamisen ja motivaation kehittymisestä sekä opettajan arvion pohjalta saadun aineiston vertaamisessa edellä mainittuihin. Aineisto kerättiin keväällä 2022 Länsi-Suomessa sijaitsevan koulun kolmelta kahdeksannelta luokalta. Tutkimuksen kokeilujakson aikana aineistoa kerättiin havainnoimalla luokkatilanteita, minkä lisäksi kokeilujakson päätteeksi aineistoa kerättiin oppilailla (N=34) teetetyllä sähköisellä kyselylomakkeella sekä lukuvuosisuunnitelman mukaisesti järjestetyllä kokeella. Lomake sisälsi väittämiä ja avoimia kysymyksiä, joiden teemoina oli motivaatio, matemaattinen osaaminen sekä menetelmän soveltuvuus opetukseen. Tutkimuksen mukaan oppilaat kokivat oman matemaattisen osaamisen kehittyneen tutkimusjakson aikana. Matemaattisen osaamisen kannalta varsinaista merkittävää kehitystä ei kuitenkaan ollut havaittavissa koetulosten perusteella, vaikka oppilaiden itsearviot omasta oppimisestaan olivatkin positiiviset. Tulokset oppilaiden motivaatioon liittyen olivat hyviä ja oppilaiden itsearvion perusteella vaikuttaa siltä, että kokeilun aikana on onnistuttu motivoimaan oppilaita toiminnallisilla opetusmenetelmillä. Oppilaista neljä viidesosaa oli sitä mieltä, että toiminnalliset oppitunnit motivoivat matematiikan oppimiseen, minkä lisäksi he kokivat tunnit mielekkäiksi ja saapuminen tunnille oli miellyttävää. Oppilaiden itsearvioinneista saatujen tulosten ja testijakson aikana tekemieni havaintojen perusteella voidaan todeta toiminnallisten tehtävien lisäävän heikompien oppilaiden aktiivisuutta matematiikan tehtävien ratkaisemisen suhteen. Otoskoon ollessa pieni, ei tuloksia voida laajemmin yleistää, mutta yläkoulun matematiikan opetukseen soveltuvuuden osalta tulokset ovat kuitenkin positiivisia ja antavat perusteluja opetusmenetelmän käytölle osana opetusta.

Kuvakirjojen joukkoon kuuluu muodoltaan ja materiaaliltaan moninaisia teoksia, jotka poikkeavat perinteisestä kirjaformaatista. Kuvakirjoja voidaan valmistaa erilaisista materiaaleista ja ne voivat sisältää muitakin elementtejä kuin kuvitusta ja tekstiä: luukkuja, liikuteltavia osia, tunnusteltavia pintoja… Tämä luku käsittelee monimuotoisia kuvakirjoja ja tarkastelee niitä erityisesti materiaalisuuden, leikillisyyden ja lukemisen näkökulmista. nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä toiminnallinen oppimisympäristö tarjoaa oppimistilanteisiin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa on toimintatutkimuksen piirteitä. Toimintatutkimuksen hengessä tavoitteena oli kehittää toiminnallisten oppimisympäristöjen suunnittelua. Tutkimuksen teoriaa ohjaa Decin & Ryanin itsemääräämisteorian kolme ihmisen perustarvetta. Lisäksi tutkimuksessa on syvennytty toiminnallisen opetuksen teoriaan. Tutkimuksessa kerättyjen havaintojen pohjalta pyrittiin selvittämään, mikä yhteys toiminnallisella oppimisympäristöllä oli luokan toimintaan sekä millaisena oppilaat kokivat toiminnallisen oppimisympäristön luokassa. Tutkimusaineisto on kerätty helmikuussa 2022 Pirkanmaalla sijaitsevassa peruskoulussa. Aineisto kerättiin triangulaationa ja käytettävät metodit olivat kenttäpäiväkirja, fokusryhmähaastattelu sekä puolistrukturoitu haastattelu. Tutkijat suunnittelivat ja toteuttivat luokalle valmiit toiminnalliset opetuspaketit ympäristöopin ja matematiikan oppitunneille. Näillä oppitunneilla kerättiin myös kenttäpäiväkirjat. Oppitunnit pidettiin yhden viikon aikana, jonka lopussa oppilaita ja luokan omaa opettajaa haastateltiin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta kerättiin ilmauksia, jotka pelkistettiin ja muodostettiin edelleen pääteemoiksi. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että toiminnallinen oppimisympäristö toi luokkaan oppimisen iloa, vastuun lisääntymistä, neuvottelua ryhmän sisällä ja motivaation lisääntymistä. Toiminnallisen oppimisympäristön huomattiin kuitenkin myös lisäävän erimielisyyksiä ryhmien sisällä, keskittymisen häviämistä ja motivaation loppumista. Oppilaiden kokemana toiminnallinen oppimisympäristö näyttäytyi etenkin onnistumisten, ryhmän merkityksen ja itsesäätelyn kautta. Oppilaiden kokemukset olivat pienoisessa ristiriidassa tutkijoiden omien havaintojen kanssa. Tätä selittää osaltaan subjektiiviset tulkinnat kokemuksista ja yksilöiden erilaiset mielipiteet tilanteista. Tutkimuksen tulosten koetaan kokonaisuudessaan lisäävän tietoa toiminnallisen oppimisympäristön suunnittelusta ja toteutuksesta. Tutkimus antaa näkökulmaa valmiin toiminnallisen opetuspaketin toimivuudesta luokassa. Näin myös toiminnallisten menetelmien jatkokehittämiseen saadaan perusteita.

In student collaboration, purposeful peer interaction crucial for success on the task. Such collaboration requires adequate and purposeful student agency. Theoretically, the between-individual complementarity of agency be-haviors enhances purposeful interaction. However, the level of agency of group members can disrupt the collaborative interactions. We conducted a case study of collaborative mathematical problem solving, where one student's behaviors of noncomplementary agency characterized the group interaction. We examined the video recording of the group by continuous quantitative coding of students' agency behaviors and segmented the interaction process into four phases. We analyzed qualitatively these phases based on the verbal transcript. We found that the target student's agency grew in relation to the other students despite her lack of mathematical competence. The findings provide us with a new perspective to understand the role of the situational individual agency in collaborative learning that underlines the tolerance of noncomplementarity of agency in student collaboration.

Environmental filtering and spatial structuring are important ecological processes for the generation and maintenance of biodiversity. However, the relative importance of these ecological drivers for multiple facets of diversity is still poorly understood in highland streams. Here, we examined the responses of three facets of stream macroinvertebrate alpha diversity to local environmental, landscape‐climate and spatial factors in a near‐pristine highland riverine ecosystem. Taxonomic (species richness, Shannon diversity, and evenness), functional (functional richness, evenness, divergence, and Rao's Quadratic entropy), and a proxy of phylogenetic alpha diversity (taxonomic distinctness and variation in taxonomic distinctness) were calculated for macroinvertebrate assemblages in 55 stream sites. Then Pearson correlation coefficient was used to explore congruence of indices within and across the three diversity facets. Finally, multiple linear regression models and variation partitioning were employed to identify the relative importance of different ecological drivers of biodiversity. We found most correlations between the diversity indices within the same facet, and between functional richness and species richness were relatively strong. The two phylogenetic diversity indices were quite independent from taxonomic diversity but correlated with functional diversity indices to some extent. Taxonomic and functional diversity were more strongly determined by environmental variables, while phylogenetic diversity was better explained by spatial factors. In terms of environmental variables, habitat‐scale variables describing habitat complexity and water physical features played the primary role in determining the diversity patterns of all three facets, whereas landscape factors appeared less influential. Our findings indicated that both environmental and spatial factors are important ecological drivers for biodiversity patterns of macroinvertebrates in Tibetan streams, although their relative importance was contingent on different facets of diversity. Such findings verified the complementary roles of taxonomic, functional and phylogenetic diversity, and highlighted the importance of comprehensively considering multiple ecological drivers for different facets of diversity in biodiversity assessment.

Nykymaailmassa tarvitaan entistä monipuolisempaa kielitaitoa. Uuden kielen pariin voivat johdattaa harrastukset, ihmissuhteet, opinnot tai työelämään liittyvät tavoitteet. Tämä artikkeli käsittelee joitakin näkökulmia aikuisten kielenoppimiseen ja tarjoaa samalla esimerkkejä aikuisopiskelijoille suunnatuilla kielten alkeiskursseilla toteutettavista toiminnallisista tehtävistä. Artikkeli perustuu pro gradu -tutkielmaani (Ranta-Ylitalo, 2019), joka käsittelee aikuisten kokemuksia toiminnallisesta kielenoppimisesta saksan kielen alkeiskurssilla. nonPeerReviewed

Valinnaisten opintojen tutkielmassani valmistan esikouluikäisille oppijoille suunnatun ranskan kielen materiaalipaketin, jonka seitsemän esikoulukontekstissa työskentelevää ranskan opettajaa tai opiskelijaa testaavat. Materiaalipakettini pohjana toimivat teoriat alle kouluikäisen lapsen kielenoppimisesta, varhaiskasvatussuunnitelma ja omat kokemukseni alle kouluikäisten lasten kanssa työskentelystä kielisuihkujen ja esikoulun kikatustuntien parissa ja se hyödyntää vain kinesteettisiä eli toiminnallisia metodeja oppimisessa. Valinnaisten opintojen tutkielmassani pyrin selvittämään, miten materiaalini toimii käytännössä ja miten sitä voisi muokata paremmin vastaamaan kohderyhmän tarpeita. Tämän lisäksi selvitän minkälaisen alle kouluikäisille oppijoille suunnatun materiaalipaketin tulisi tutkimukseeni osallistuvien opiskelijoiden ja opettajien mielestä olla. Materiaalipakettini pilotoitiin alkukevään 2020 aikana, jolloin seitsemän vapaaehtoista: 4 ranskan kielen opiskelijaa ja 3 ranskan kielen opettajaa testasivat materiaaliani joko esiopetuksen kikatustunneilla tai päiväkotien kielisuihkuissa. Materiaalini testaajat kokeilivat sitä käytännössä, minkä jälkeen he vastasivat kyselylomakkeeseen materiaalin toimivuudesta ja alle kouluikäisille sopivista materiaaleista. Tutkimukseni materiaali koostuu näistä kyselylomakevastauksista. Analysoin vastaukset kyselylomakkeen suljettuihin kysymyksiin ja esitän ne kvantitatiivisesti ja kirjalliset vastaukset avoimiin kysymyksiin analysoidaan kvalitatiivisesti. Kvalitatiivinen analyysimetodi on sisällönanalyysi. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että vastaajien mielestä valmistamani materiaali toimii pääosin hyvin. Yksi vastaaja arvioi, että materiaali toimi erittäin hyvin, kun taas toinen vastaaja ei halunnut ottaa kantaa materiaalin toimivuuteen. Sisällönanalyysissa esiin nousi, että sellaiset piirteet kuin leikin käyttäminen oppimiseen, kinesteettiset metodit, tietokoneen tarpeettomuus ja kohderyhmän tarpeen vastaavuus nähtiin toimivina. Vastaajien mielestä tehtävien kesto, materiaalipaketin epäselvä asettelu, liiallinen toisto ja rauhoittavien lopputehtävien puutuminen olivat puolestaan materiaalin puutoksia. Vastaajat ehdottivat, että materiaaliani voisi parantaa lisäämällä kulttuuritietoutta, värityskuvia, pohdintaa edellyttäviä tehtäviä, askartelutehtäviä sekä käsinuken käyttöä. Vastaajat arvioivat myös, toimiiko pelkästään toiminnallisia metodeja sisältävä materiaali käytännössä vai tarvitseeko se lisäksi muita tehtävätyyppejä. Kolme vastaajista oli sitä mieltä, että toiminnalliset metodit riittävät ja neljä vastaajista koki, että muitakin tehtävätyyppejä tarvittaisiin. Lisäyksenä toiminnallisten tehtävien rinnalle suositeltiin kulttuurituntemusta lisääviä tehtäviä ja rauhoittavia tehtäviä.

Eurooppalainen kielisalkku (EKS) on eurooppalaisena yhteistyönä suunniteltu työkalu toiminnallisen, oppijakeskeisen ja itseohjautuvan kielten opiskelun suunnitteluun, toteuttamiseen ja kehittämiseen. Suomalaisesta EKS-versiosta on ollut vuodesta 2012 saatavilla sähköinen perusopetuksen käyttöön suunniteltu kielisalkkuversio oheismateriaaleineen. Kielisalkkutyöskentelyn käyttöönotto ja hyödyntäminen ovat kuitenkin jääneet toivottua vähäisemmiksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) sekä siihen liittyvässä varhennettua kieltenopetusta koskevassa päivitysosassa (Opetushallitus 2019) kielisalkku mainitaan yhtenä suositeltavana työvälineenä kielikasvatuksessa. Tuoneeko tämä vähitellen uutta myötätuulta kielisalkkutyöskentelyn käyttöönotolle peruskoulussa? Tai lisääntyykö kielisalkun käyttö, kun Opetushallituksen koordinoimana vuonna 2020 toteutettava nykyisten kielisalkkumateriaalien päivitystyö on valmis? Tässä artikkelissa esittelemme kolmen kuvion avulla kielisalkkua ja sen käyttöä erityisesti vuosiluokkien 1–6 näkökulmista. nonPeerReviewed

Background. In old age, decline in functioning may cause changes in walking ability. Our aim was to study whether older people who report adaptive, maladaptive or no walking modifications differ in outdoor mobility. Methods. Community-dwelling people aged 75–90 years (N=848) were interviewed at baseline, of whom 761 participated in the 2-year follow-up. Walking modifications were assessed by asking the participants whether they had modified their way of walking 2 kilometers due to their health. Based on the responses, three categories were formed: no walking modifications (reference), adaptive (e.g., walking more slowly, using an aid) and maladaptive walking modifications (reduced frequency of walking, or having given up walking 2 km). Differences between these categories in life-space mobility, autonomy in participation outdoors and unmet physical activity need were analyzed using Generalized Estimation Equations (GEE) models. Results. Participants with maladaptive walking modifications (n=238) reported the most restricted life-space mobility (β -9.6, SE 2.5, p

Tässä artikkelissa tarkastelemme sosiaalista kuntoutusta hallintateoreettisesta näkökulmasta. Pyrimme tulkitsemaan, mitkä ovat ne sosiaalisen kuntoutuksen rationaliteetit, käytäntöä ohjaavat ajattelu- ja toimintatavat, jotka nähdään keskeisinä sosiaaliselle kuntoutukselle. Analyysimme perustuu SOKU – Nuorten työelämäosallisuuden ja sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen -hankkeesta kerättyyn hanketyöntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden haastattelujen aineistoon. Tutkimuksessa korostuvat sosiaalisen kuntoutuksen relationaaliset ulottuvuudet, joissa peruspilareina ovat toiminnan suhteisuus ja vuorovaikutteisuus yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla. Sosiaalisen kuntoutuksen käytäntöjä ohjaavia rationaliteetteja ovat kansalaislähtöisyys, toiminnallisuus ja yhteisökiinnittyneisyys. Sosiaalinen kuntoutus voidaan tulkita osaksi niin sanotun osallistavan sosiaalipolitiikan hallinnan strategiaa, joka perustuu eettisen kansalaisuuden ja vastuullisten yhteisöjen välisiin uusiin suhteisiin sekä sosiaalisen osallistamisen ideaan. ABSTRACT Rationalities of governing in social rehabilitation In this paper we analyze social rehabilitation from governmentality approach. We are trying to interpret rationalities which are seen essential to implementation and practices of social rehabilitation. Our analysis is based on data from the interviews of project workers and collaborative partners of the ESF-funded project called “SOKU – The development of youth labor market inclusion and social rehabilitation”. The study emphasizes the relational dimensions of social rehabilitation between individual, community and societal level. The rationalities that govern the practices and principles of social rehabilitation are citizen-centric approach, activity-emphasis and community engagement. Social rehabilitation can be interpreted as part of the so-called participatory social policy governance strategy which is based on new relationships between ethical citizenship, responsible communities and the idea of social inclusion. Keywords: social rehabilitation, governmentality, rationalities, citizen, activity, community

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena on selvittää miten nuoret kokevat työttömyyden ja aktivoinnin elämänkulussaan sekä mitkä ovat nuorten selviytymiskeinot työttömyydestä. Lisäksi kuvasin yksilön ja yhteiskunnan toiminnan tasojen yhteen kietoutumista nuorten elämänkulussa. Tutkimusote on laadullinen ja tutkimukseni viitekehys on fenomenologinen tutkimus. Aineisto koostuu kuuden nuoren teemahaastatteluista. Analyysi on teorialähtöinen sisällönanalyysi. Nuorten koulutukselliset siirtymät sisälsivät jojo-siirtymän piirteitä työttömyyden, aktivoinnin, koulutuksen ja työelämän vaihdellessa nuorten elämänkulussa yksilöllisesti. Siirtymät ovat osin lukkiutuneet paikoilleen ja nuoret tarvitsevat tukea sosiaaliselta verkostoltaan sekä viranomaisilta selviytyäkseen työttömyydestä. Vakituinen työ on kaikkien kuuden nuoren tulevaisuuden haave. Ammatillisen koulutuksen ja työelämäkokemuksen vajeet nousevat pääsyiksi työttömyydelle. Lisäksi terveydelliset syyt ja päihderiippuvuudet hidastavat työelämään siirtymistä. Deprivaatio- ja insentiiviteorian valossa nuoret asemoituvat lähelle selviytymisparadigmaa. Aktivointi lisää nuorten toiminnallisuutta ja hyvinvointia työttömyysaikana. Ammatilliseen koulutukseen panostaminen on tärkeää sekä yksilöllisesti että yhteiskunnallisesti. Työelämän on muuttumassa koko ajan vaativammaksi edellyttäen jatkuvaa sopeutumista, mikä tekee unelmatyön löytymisen haastavaksi. Elämänkulku edellyttää yksilöllistä kehittymistä ja elinikäistä oppimista. Nuorten työelämään ohjautumiseen vaikuttavat yksilölliset ja yhteiskunnalliset asiat. Opiskelu- ja työkuntoisuuden ylläpitäminen vaatii toiminnallisuutta ja hyvinvointiin panostamista. Perinteisistä elämänkuluistaan vapaat yksilöt ovat edelleen riippuvaisia institutionaalisista prosesseista. Haastateltujen nuorten heterogeeniset polut ovat johtaneet kolmeen eri aktiivisuustyyppiin, joissa nuoret tähtäsivät avoimille työmarkkinoille, palvelu-uralle tai työmarkkinoiden ulkopuoliseen toimintaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimukseni nuoret pyrkivät sopeutumaan ympäröivään yhteiskuntaan ja työ on heille merkityksellinen asia. Nuorten selviytymiskeinoja työttömyydestä ovat realististen tavoitteiden laatiminen, kannustava sosiaalinen verkosto ja oman jaksamisen rajaaminen. Nuoret näkivät työn, koulutuksen ja aktivoinnin olevan keinoja selviytyä työttömyydestä ja tavoitteeseen pääsemisen vaativan innovatiivisia ja yksilöllisiä ratkaisuja elämänkulussa.

Success in an increasingly globalized world sets requirements for versatile communication skills and understanding about other cultures. One of the keys to success is versatile language skills, on which the European Commission spoke out as early as in 1995, recommending that every European citizen should learn two foreign languages in addition to their mother tongue. Now, more than twenty years later, the launch of early A1 language teaching that is to begin in the first grade in Finland, in January 2020, is a significant step towards this goal. Studies show that early foreign language learning needs to be carefully carried out in order to achieve positive effects and the effects that have been set for it in the national language program and curriculum. The age when language teaching is started is, however, just one of many variables that are seen to be relevant to the development of foreign language skills in the framework of early foreign language teaching and learning. As early foreign language teaching is a very recent area of teaching in Finland, the policy - makers and teachers play a significant role in creating new kind of learning environments, operating culture and pedagogy for foreign language learning. This article discusses early foreign language learning landscape in the context of early foreign language learning theory, initial education pedagogy and operation culture, as well as functional foreign language learning. The cornerstone of this review is the Contextual Pedagogical approach to Learning, which creates a bridge between the theory and practice of early foreign language learning, creating an inspiring and stimulating basis for later language learning. Keywords: early foreign language learning, functional language learning, learning environments, Contextual –Pedagogical approach to Learning

Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? -teos esittelee 14 eläytymismenetelmätutkimusta, jotka kaikki tarkastelevat kasvatuksen kentällä tapahtuneita muutoksia. Teoksessa pohditaan monia ajankohtaisia teemoja, kuten opetus- ja työtapojen muutosta eri koulutusasteilla, muutosjohtamista ja opetussuunnitelmatyötä sekä tulevaisuustaitoja. Teos tarjoaa näkökulman myös muun muassa siihen, miten lapset kokevat uutisten väkivaltakertomusten hahmot tai miten tytöt rakentavat kertomuksissaan tyttöyttä. Lisäksi teoksen ajankohtaisina teemoina pohditaan mm. erilaisia isyystyyppejä, nuorten kännykän käytön rajoittamista sekä ammattikoululaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Kaikkia edellä kuvattuja artikkeleita yhdistää kasvatuspainotteisen muutoksen tarkastelun ohella metodologinen yhteys: kaikkien artikkelien aineisto on kerätty eläytymismenetelmää käyttäen. Teos osoittaa, kuinka monikäyttöisestä menetelmästä on kyse: se sopii yhtälailla lasten käsitysten tutkimiseen kuin kokonaisen organisaatiomuutoksen tarkasteluun. Teos esittelee paitsi menetelmällä tehtyjä käytännön tutkimuksia, tarjoaa myös käyttöohjeen menetelmään vasta tutustuvalle tutkijalle. Teos esittelee eläytymismenetelmän hyviä käytäntöjä sekä systemaattisen kirjallisuushaun eläytymismenetelmän käytöstä.

Jyväskylän yliopiston Kielikampus toteutti kuluvan lukuvuoden 2017–2018 aikana opettajien täydennyskoulutuksen nimeltä VarKi eli Varhaista kielenoppimista kaikkialla. Tavoitteena oli löytää uusia keinoja kieliohjelman varhentamiseksi Suomessa. Teorialähtöisten kontaktiviikonloppujen lisäksi koulutukseen kuului kieliprojektin toteuttaminen koulussa tai päiväkodissa. Tässä artikkelissa kerron omasta kieliprojektistani, jonka toteutin alakoulun esikoululaisten, 1.–6.-luokkalaisten ja koulun henkilökunnan kanssa. Projektissani englantia vietiin toiminnallisin keinoin englannin luokasta ympäri koulua ja sitä myös maisteltiin innokkaasti. Lisäksi kerron koulutuksessa suunnitellusta oppimispelistä. nonPeerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten aikuisten kokemuksia Nuotta-valmennusleiristä. Tutkimuksessa kysyttiin, vaikuttaako toiminnalliseen ja elämykselliseen ryhmätoimintaan osallistuminen nuorten aikuisten minäpystyvyyskäsitykseen sekä millaisia minäpystyvyyteen vaikuttavia tekijöitä heidän kuvauksissaan ilmeni. Tutkimuksen viitekehyksessä määriteltiin ja kuvailtiin nuorille aikuisille suunnattua toiminnallista ja elämyksellistä ryhmätoimintaa sosiaali- ja nuorisotyön yhtenevillä kentillä. Keskittyessään nuorten aikuisten Nuotta-valmennuskokemuksien lisäksi minäpystyvyyden tarkasteluun, Banduran minäpystyvyysteoria määrittyi tutkimuksen teoreettiseksi näkökulmaksi. Tutkimuksen aineisto koostui neljän, 22–29 -vuotiaan, samalle Nuotta-valmennusleirille osallistuneen nuoren aikuisen haastatteluista. Nuoret olivat erityisnuorisotyön, etsivän nuorisotyön ja/tai työpajatoiminnan asiakkaita. Heitä kaikkia haastateltiin tutkimukseen teemahaastattelua hyödyntäen ennen ja jälkeen Nuotta-valmennusleirin. Näin ollen tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä kahdeksasta haastattelusta, jotka analysoitiin sisällönanalyysia hyödyntäen. Metodologisesti tutkimus nojasi fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Nuorten aikuisten kokemukset Nuotta-valmennusleiristä olivat myönteisiä. Analysoinnin tuloksena merkityksellisiksi kokemuksiksi tutkimuksessa määrittyivät Nuotta-valmennusleirin tarjoamat uudet kokemukset, yhdessä tekeminen, ryhmään kuuluminen sekä ryhmän turvallisuus. Nuotta-valmennusleiri tulkittiin analyysiin perustuen osallisuuden, vertaisuuden sekä voimaannuttavien kokemuksien mahdollistajana. Nuotta-valmennusleiri vaikutti myönteisesti nuorten aikuisten minäpystyvyyskäsitykseen. Minäpystyvyyden vahvistumista tuki myös tutkimustulos, jonka mukaan Nuotta-valmennusleiriin sisältyi runsaasti minäpystyvyyttä vahvistavia tekijöitä. Lisätutkimustarve liittyi minäpystyvyyden vahvistumisen todentamiseen. Nuotta-valmennusleirin vaikuttavuutta minäpystyvyyskäsitykseen ehdotettiin tutkittavaksi huomattavasti laajemmalla aineistolla tieteellistä mittaria hyödyntäen. Tutkimuksen tulokset rohkaisevat käyttämään toiminnallisia ja elämyksellisiä menetelmiä laajemmin myös sosiaalityössä, esimerkiksi aikuissosiaalityössä yksilökeskeisen työtavan rinnalla. Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin Originality Check -ohjelmalla Tampereen yliopiston laatujärjestelmän mukaisesti. ABSTRACT “I can do this after all” Experiences of young adults from Nuotta coaching camp and self-efficacy theoretic considerations about functional groupwork. The purpose of this thesis was to study the experiences that young adults gained during Nuotta coaching camp. Additionally the purpose was to research if participating in functionality and experimental group work has an affect on self-efficacy of young adults and what kind of factors affecting their self-efficacy arose in their descriptions. Functionality and experimental group work, directed to young adults in the converging fields of social work and youth work, were defined and described in the frame of reference. As Banduras´ self-efficacy theory focuses on Nuotta -coaching experiences and examination of self-efficacy, it was defined to be the theoretical point of view of this thesis. The material of the thesis consisted of the interviews of four young adults, aged between 22 and 29, who participated on the same Nuotta coaching camp. The interviewees were customers of special youth work, outreach youth work and/or youth workshops. They were all interviewed for the thesis by means of semi-structured interviews before and after the Nuotta coaching camp. Thus the material of the thesis consists of eight interviews which were analysed using content analysis method. Methodologically the thesis leaned to phenomenology-hermeneutic scientific approach. The experiences of Nuotta coaching camp were positive. As a result of analysing, the most meaningful experiences were new experiences, doing things together, being a part of a group and safety of a group. Based on the analysis, Nuotta coaching camp was interpreted as an enabler of participation, equality and empowering experiences. Nuotta coaching had an positive affect on the self-efficacy of young adults. The Nuotta coaching also included lots of factors strengthening self-efficacy which was supported by the research results. Further research was needed to verify the strengthening of self-efficacy. Nuotta coaching´s effectiveness on self-efficacy concept was suggested to be researched with significantly more material by using scientific meters. The results of the study encourage to use more functionality and experimental methods in social work, for example in adult social work together with self-centered work method. The originality of this thesis has been checked using the Turnitin Originality Check service in accordance with the quality management system of the University of Tampere

Digitalisoitumisen myötä uusia teknologioita kehitetään oppimisen tukemiseksi. Musiikkimatto on osa musiikin ja liikunnan digitalisoitumista ja se on kehitetty musiikin ja liikkeen yhdistämiseksi. Musiikkiliikuntaan liittyviä teknologioita ei kuitenkaan ole ilmiönä tutkittu. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia musiikkimaton kehittämiseen ja käytettävyyteen liittyy sekä sitä, miten musiikkimatto soveltuu toisen asteen oppilaitokseen. Koska musiikkimatto ohjaa opetuksen pelillistämiseen, tarkoituksena on myös selvittää, miten opetuksen pelillistäminen vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon. Teoreettisessa viitekehyksessä perehdytään uuden teknologian kehittämiseen ja musiikkimatto esitellään uutena musiikkiliikuntateknologiana. Lisäksi tarkastellaan, miten valtakunnalliset perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteet sekä musiikkiliikunta tukevat musiikkimattoa monipuolisena, teknologisena ilmiönä. Myös käytettävyyteen ja käyttäjäkokemukseen perehdytään tietojärjestelmätieteen ja liikuntapedagogiikan näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta hyödynnettiin käyttäjäkokemuksen viitekehystä, jota sovellettiin kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin, opetuskertojen videotallentein, tutkijoiden havaintopäiväkirjoin sekä kyselylomakkein. Otanta käsitti yhteensä 62 vapaaehtoista ja tietotaidoiltaan erilaista opiskelijaa. Tutkimustulokset osoittivat, että musiikkimaton käyttäjäkokemus koostuu käyttäjän sisäisestä tilasta, teknologian ominaisuuksista sekä kontekstista. Käyttäjän sisäisestä tilasta kokemukseen vaikuttivat mieliala, taidot, keskittyminen, arvot sekä aiemmat kokemukset. Teknologian eli musiikkimaton ja ohjelmien ominaisuuksista merkittäviä tekijöitä olivat käytettävyys, esteettiset ominaisuudet sekä hyödyllisyys. Kontekstiin liittyviä tekijöitä taas olivat kouluympäristö, harjoitteet ja niiden pelillistäminen sekä sosiaalinen ympäristö. Tulosten perusteella voidaan todeta, että musiikkimatto on hauska ja monipuolinen teknologinen innovaatio, joka tukee musiikin ja liikunnan yhdistämistä, toiminnallista oppimista sekä luovaa taiteiden välistä yhteistyötä eri koulutusasteilla sekä muissa ympäristöissä. Along with digitalization new technologies are being developed to support teaching. Music mat is a part of digitalization of music and exercise and it has been developed to combine music and movement. Technologies relating music exercise have not been studied before. The purpose of this study is to find out what challenges and opportunities the development and usability of the music mat has and how does the music mat fit in into secondary school institution. Because the music mat leads to gamification of teaching, the purpose is also to find out how gamification of teaching affects the motivation of students. Theoretical frame concentrates on development of new technology and the music mat is introduced as a new musical exercise technology. In addition this study looks into how the national core curriculums for basic education and general upper secondary education and music exercise support the music mat as a diverse and technological system. Usability and user experience are also looked into from the perspective of information system technologies and physical education pedagogy. Based on a literature overview a theoretical framework of user experience was used which was then applied by qualitative research methods. Research material was collected through theme interviews, video recordings of teaching, researchers’ observation journals and questionnaires. Sampling was made out of 62 volunteers who had a different set of know-how. The results of the research show that the user experience of music mat consists of inner state of the user, qualities of the technology and context. Regarding the inner state of the user, user experience was affected by mood, skills, concentration, values and previous experiences. Technology, meaning qualities of the music mat and software, affected user experience through usability, esthetic qualities and usefulness. Context affecting user experience meant school surroundings, exercises and gamification of exercises and social surroundings. Based on the results it can be said that the music mat is a fun and diverse technological innovation which supports combining music and exercise, activity based learning and creative co-operation between arts in different educational levels and in other surroundings.

Kiuru, K. 2018. Mennäänkö sohva-aulaan lukemaan? Tapaustutkimus toiminnallisen oppimisympäristön kehittämishankkeesta. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, Liikuntapedagogiikka pro gradu -tutkielma, 53 s., (7 liitettä). Tuusulan Liikkuva koulu -hanke kohdensi osan saamastaan oppimisympäristöjen kehittämisrahasta Lepolan koulun toiminnallisten oppimisympäristöjen kehittämiseen. Hankeavustuksen avulla koulussa uudistettiin tiloja nykyaikaisiksi opetustiloiksi, jotka mahdollistavat toiminnallisen opettamisen ja oppimisen. Tutkin pro gradu -tapaustutkimuksessani oppimisympäristöjen kehittämiseen kohdennetun Liikkuva koulu -hankerahoituksen vaikuttavuutta koulun toiminnallisten oppimisympäristöjen kehittämisessä. Tutkimuksessa selvitin, missä koulun tiloissa opettajat opettavat toiminnallisesti. Tarvitaanko erillisiä toiminnalliseen opetukseen tehtyjä tiloja toiminnallisen opetuksen toteuttamiseen? Lisäsikö oppimisympäristöjen kehitystyö toiminnallista opettamista ja oppimista, ja paraniko samalla oppilaiden viihtyvyys koulussa? Tutkimuksessa selvitin myös oppilaiden mielipiteitä toiminnallisten oppituntien tarpeellisuudesta. Tutkimuksessani tavoittelin tietoa seuraaviin tutkimusteemoihin: 1) Lepolan koulun toiminnalliset oppimisympäristöt, 2) Toiminnallisen opettajuuden haasteet, 3) Toiminnallisen opetuksen ja -oppimisen toteuttaminen oppilaiden mielestä 4) Oppilasryhmät aktiivisten oppituntien suunnittelijoina. Tutkimusmetodina käytin kyselytutkimusta. Tutkimusaineisto kerättiin vuoden 2017 syksyn aikana opetushenkilöstölle (n=9) ja 4.-6.-luokan oppilaille (n=86) suunnatulla kirjallisella kyselyllä. Tutkimus osoitti, että Lepolan koulun nykyiset opetustilat mahdollistavat toiminnallisen opetuksen ja koulun opetushenkilöstö käyttää ja hyödyntää nykyisiä opetustiloja opetuksessaan monipuolisesti. Toiminnallinen opettajuus lisääntyy eri oppiaineissa, se vaatii kuitenkin vielä opetushenkilöstön lisäkoulutusta ja aikaa. Oppilaat kokevat toiminnalliset oppitunnit viihtyisiksi ja mieluisiksi, koska näillä oppitunneilla saa joskus hieman jaloitella, eikä aina tarvitse istua paikoillaan. Heidän mielestä toiminnallisuus lisää opiskelumukavuutta. Oppilasryhmät ideoivat kouluun lisää uusia oppimistiloja, joiden avulla parannettaisiin myös oppitunneilla viihtymistä. Oppilasryhmien mielestä toiminnalliset oppitunnit ovat mukavia, kun ne sisältävät liikuntaa, kuitenkin osa oppilasryhmistä muistuttaa liikunnan lisäävän myös meteliä luokkahuoneessa Kiuru, K. 2018. Shall we go to the lobby to study? – A case study of a learning environment development project. The Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä, Master’s thesis, 53 pp. 7 appendices. Tuusula’s Liikkuva Koulu -project targeted their learning environment development funding for improving the school of Lepola’s learning environments. With the help of the funding the school was renovated into modern learning spaces which enabled action teaching and learning. I implemented a case study at the school of Lepola, in which I investigated the effectiveness of the Liikkuva koulu-funding that was targeted towards the development of the learning environments. In my research I clarified where the action teaching took place at the school. Are separate spaces for the action teaching required? Did the development increase the amount of action teaching and learning and did it also improve the school satisfaction of the students? The study also clarified the opinions of the students towards the action teaching and wheather it was necessary or not. In my study I pursued for information for the following research objects: 1) The action learning environments of the school of Lepola, 2) The challenges of action quality teaching, 3) The implementation of action teaching and learning from the students’ point of view 4) Study groups as the designers of active lessons at the school of Lepola. The research was implemented as a qualitative survey. The research material was gathered during the Autumn 2017 by a survey targeted at the school faculty (n=9) and the students between the 4th and 6th grades (n=86). The research showed that the school of Lepola’s current teaching facilities enable action teaching and the school faculty both uses and takes advantage of the current facilities in their teaching actively. The level of action teaching is increasing within different subjects, however it still requires additional training and time of the school faculty. The students see the action teaching lessons comfortable and pleasant because they have the freedom to walk around and not only to sit still. They think that the functionality adds comfortability in studying. The student groups have visualized a lot more action teaching spaces for the school and with these the pleasantness of the classes would increase. According to the student groups the action teaching lessons are pleasant when they include sports. Despite of this some of the student groups also pointed out that sports add noice to the lessons.

Tässä kehittämistutkimuksessa olen luonut opetuskokonaisuuden 6. luokan prosenttilaskennasta. Kehittämistutkimuksen kokonaisuus alkoi jo kandidaatintutkielmassani, jossa loin opetusmateriaalin toteutusohjeineen. Tällöin kehitin opetusmateriaalia luokan- ja aineenopettajien antaman palautteen perusteella. Keväällä 2016 toteutin kolmen viikon opetuskokonaisuuden erään alakoulun kahdessa eri kuudennessa luokassa. Opetusjakson aikana keräsin aineistoa pro gradu -tutkielmaani varten. Jo kandidaatintutkielmasta lähtien tutkimustehtävänäni on ollut luoda prosenttilaskennan opetuskokonaisuus, joka tukee mahdollisimman hyvin oppilaan ymmärryksen kehittymistä sekä kiinnostusta matematiikan oppimiseen. Lisäksi tässä tutkielmassa on tarkoituksena selvittää oppilaiden ja opettajien kokemuksia opetusjaksosta. Opettajien näkökulma sisältää sekä omat että ohjaavien opettajien kokemukset jakson onnistumisesta. Opetusjakson aikana kerätyn aineiston perusteella olen luonut opetuskokonaisuuden viimeiset kehittämisehdotukset. Opetuskokonaisuuden keskeisiä teemoja ovat toiminnallinen matematiikka sekä yksilöllinen oppiminen. Jaksossa toiminnallisuus ilmenee konkreettisina oppimispeleinä sekä erilaisina tehtävinä, joissa tarvitaan toimintavälineitä, kuten murtokakkuja ja värisauvoja. Koska jakso on kestoltaan lyhyt, se ei vastaa täysin laajaa yksilöllisen oppimisen mallia. Yksilöllisen oppimisen osa-alueista korostuu selkeimmin omatahtinen eteneminen. Oppilaat etenevät materiaalissa omatahtisesti ja perinteinen koko luokalle suunnattu opettajajohtoinen opetus on korvattu opetusvideoilla. Lopulliset kehittämisehdotukset jakautuvat konkreettisiin muutoksiin oppimateriaalissa sekä muutoksiin jakson toteutuksessa. Oppimateriaalia koskevista muutoksista tärkein on toiminnallisten tehtävien ja perinteisten laskutehtävien yhteyden korostaminen. Sekä opettajapalautteen että omien havaintojeni perusteella oppilailla oli vaikeuksia siirtää toiminnallisista tehtävissä opittuja taitoja mekaanisiin laskutehtäviin. Toiminnallisuus on tärkeä osa matematiikan opetusta, mutta sillä on oltava selkeä yhteys myös matematiikan symbolikieleen. Opetuksen toteutuksessa on osattava kiinnittää tarpeeksi huomiota jakson tavoitteisiin ja riittävän avun tarjoamiseen oppilaille. Omatahtinen ja toiminnallinen jakso eroaa paljon perinteisestä matematiikan opetuksesta, joten tavoitteiden on oltava selviä oppilaille. Omien oppituntihavaintojeni sekä oppilaspalautteen perusteella osa oppilaista koki saadun avun riittämättömäksi. Olisikin hyvä kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi vertaistukea edistäviin toimintamalleihin. Opetusjakson aikana luokat reagoivat hyvin eri tavoin opetukseen. Toinen luokista oli selkeästi positiivisempi ja innostuneempi, kun taas toisen luokan asenne oli negatiivisempi koko jakson ajan. Tämä näkyy systemaattisesti oppilaiden antamassa palautteessa. Tutkielman tarkoituksena ei kuitenkaan ollut luokkien välisten erojen tutkiminen. Kiinnostavia jatkotutkimusaiheita olisikin tarkempi perehtyminen oppilaiden suhtautumisen eroihin sekä vastaavanlaisen jakson toteuttaminen pidemmällä aikavälillä.

Tässä laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaan ensiapukurssia aikuisen myönteisenä oppimiskokemuksena. Tavoitteena oli selvittää, millaisista teki-jöistä aikuisen ensiavun oppijan myönteinen oppimiskokemus koostuu yli 20–vuotiaiden ensiapukurssilaisten mielestä Suomen Punaisen Ristin ensiapu-kursseilla. Myönteisiä kokemuksia tarkastelemalla pyrin löytämään yhteisiä tekijöitä opetukseen, joita ensiavun- ja terveystiedon kouluttajat voivat hyö-dyntää omassa työssään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on koke-muksellinen oppiminen. Aineisto kerättiin syksyn 2016 sekä kevään 2017 aika-na pidetyiltä Suomen Punaisen Ristin ensiapukursseilta. Aineisto koostuu kahdesta parihaastattelusta, yhdestä yksilöhaastattelusta sekä 44 kirjoitelmasta (n=49). Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella myönteisinä oppimiskokemuksina tuotiin esiin toimivaan vuorovaikutukseen sekä toiminnallisuuteen liittyviä tekijöitä. Yksi-lölliset kokemukset tulivat esiin monin eri tavoin. Myönteisiä kokemuksia ku-vattiin esimerkiksi muistamisen, tunteiden, ajatusten, motivaation sekä elä-mänkokemuksen kautta. Toimiva vuorovaikutus ensiapukurssilla tuotiin esiin oppimiselle avoimena ja sallivana ilmapiirinä sekä hyvänä vuorovaikutuksena kurssilaisten, koko oppimisryhmän ja kouluttajan kesken. Toiminnallisuus ensiaputaitojen harjoittamisessa oli vahvasti esillä kaikkien tutkittavien vas-tauksissa. Jokainen tutkittava korosti käytännön harjoittelua sekä itse tekemistä ja pohdintaa myönteisenä tekijänä omassa oppimisessa. Kokemuksellinen oppiminen, vuorovaikutus, dialogi, toimin-nallisuus, ensiapu

Uudessa opetussuunnitelmassa (POPS 2014) toiminnallisilla työtavoilla – leikillä, taiteella, pelillisyydellä ja kokeellisuudella – on merkittävästi suurempi rooli kuin yhdessäkään aiemmassa opetussuunnitelmassa. Opetusalalla työskentelevien keskuudessa tämä työtapoja koskeva täyskäännös kohti toiminnallisempaa koulua on herättänyt paitsi innostusta, myös vastustusta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia toiminnallista työskentelyä käytännössä ja osoittaa, että toiminnallisessa työskentelyssä on useita sellaisia etuja, joita luennointiin perustuvassa opetuksessa ei ole, ja ettei muutostyön tarkoituksena suinkaan ole hankaloittaa opettajien työtä, vaan ainoastaan järkevöittää opiskelua ja lisätä oppimisen mielekkyyttä. Tutkimus perustuu pirkanmaalaisessa yläkoulussa keväällä 2015 suorittamaani opetuskokeiluun, jossa pidin yhteensä viidelle eri seitsemännelle luokalle kahden kaksoistunnin mittaisen rock-musiikin historiaa käsittelevän toiminnallisen kokonaisuuden. Opetuskokeiluni tavoitteena oli opettaa musiikinhistoriaa toiminnallisesti ja uuden opetussuunnitelman mukaisesti: laulaen, soittaen, kuunnellen, liikkuen, improvisoiden ja säveltäen, sekä teknologiaa ja taiteidenvälistä työskentelyä hyödyntäen. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja se pohjautuu osallistuvaan havainnointiin. Keskiössä ovat omat havaintoni opetuskokeilusta ja menetelmän toimivuudesta. Analyysin tukena käytän oppilaille teettämäni kyselyn tuloksia ja heiltä saamaani sanallista palautetta. Tutkimukseni päämääränä on selvittää, miten toiminnallisia menetelmiä voitaisiin hyödyntää yläkoulun musiikinopetuksessa, erityisesti musiikinhistorian opetuksessa. Haluan myös ottaa selvää siitä, lisääkö musiikintuntien toiminnallisuus oppilaiden mielenkiintoa musiikinhistorian opiskelua kohtaan. Lisäksi pyrin kartoittamaan, mitkä ovat toiminnallisen opetusmenetelmän edut ja mitä haasteita siihen liittyy.

Maisterintutkielmani on projektikuvaus, jossa kuvataan laulujuhlien järjestämisprosessi suunnittelusta toteutukseen ja toteutuksen arviointiin. Kuvaan juhlaideaa, suunnittelua ja toteutusta. Lasten laulujuhlien idean lähtökohtana on Oulussa vietetyt Lasten laulujuhlat vuosina 2010 ja 2013. Laulujuhlille mukaan kutsuttiin 13 kuntaa, joista 11 vastasi haasteeseen. Juhlat kokosivat Haapavedelle 21.4.2016 yli 800 7-12- vuotiasta lasta. Tutkielmani on sekä tapaus- että toimintatutkimus. Tapaustutkimuksena työni kuvaa yhtä juhlaprosessia. Toimintatutkimuksen tunnusmerkit täyttyvät työssäni mm. käytännön hyödyn ja toiminnan kehittämisen muodossa. Yhdessä tekeminen, yhteen tuleminen, laulun ilon tuottaminen ja laulun tuominen kaikkein ulottuville olivat työni tärkeimipiä tavoitteita. Lasten laulujuhlien tarkoituksena on vahvistaa Kala- ja Pyhäjokilaaksojen yhteislaulun voimaa sekä edelleen pitää esillä yhteislaulun merkitystä. Työni pohjaksi avaan kuorotoiminnan ja yhteisöllisyyden käsitteitä. Kuvaan työssäni myös Lasten laulujuhlien ”isän”, Tapani Tirilän musiikkikasvattajuutta. Jokilaaksojen lasten laulujuhlat toteutettiin yhdessä Haapaveden seurakunnan ja eri kuntien peruskoulujen kanssa. Toimimme käytössä olevan opetussuunnitelman puitteissa. Laulujuhlille valmisteltiin ohjelmisto, jonka harjoituttamisvastuun kantoi kunkin osallistuvan koulun opettajat. Laulujuhlat on katsottavissa osoitteessahttps://www.youtube.com/watch?v=6giUuhEcFUQ&feature=youtu.be Lasten laulujuhlat- tapahtumaa suunnittelemassa ja toteuttamassa oli 4- henkinen työryhmä, jonka kokoajana ja koordinoijana toimin. Työni kirkkomuusikkona ja musiikkikasvattajana on olla rakentamassa yhteyksiä eri kuntien ja toimijoiden välillä niin kunnissa kuin seurakunnissakin. Yhteislaulun asemaa on syytä edelleen vahvistaa ja tästä syystä juhlille haetaan pysyvyyttä alueellamme järjestämällä juhlat eri puolilla jokilaaksoja kahden vuoden välein. Juhlat järjestetään seuraavan kerran kuitenkin jo ensi vuonna Nivalassa 18.5.2017.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen miten opettajan pedagogisissa opinnoissa olevat kokevat uuden ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman: Työkyvyn ylläpitäminen, liikunta ja terveystieto vaikuttavat liikuntaan kasvattamiseen ammatillisessa oppilaitoksessa ja opiskelijoiden liikunnallisen elämäntavan edistämiseen. Miten osallistujat kokivat kouluttajan suunnitteleman liikuntakasvatuksen soveltuvan pedagogisiin opintoihin sekä miten he voivat hyödyntää toiminnallisuuden onnistumista omalla alalla? Tutkimuksen kohteena olivat Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun oppijat. Aineisto kerättiin kesällä 2015 ja se sisältää kahdeksan oppijan teemahaastattelut. Tutkimus ilmaisi liikunnan ja terveystiedon tärkeyden opetussuunnitelmissa. Koulussa tulee opettaa työssä tarvittavia taitoja kuten itsestä huolehtimista liikunnan ja terveystiedon keinoin sekä lisätä liikuntatunteja, opastaa oikeisiin työasentoihin ja edistää terveyskäyttäytymistä. Haastatellut opettajat katsoivat, että tulevaisuudessa liikuntatuntien supistus vaikuttaisi koko yhteiskuntaan. Koulussa järjestettävällä liikunnalla koettiin olevan merkitystä liikunnallisen elämäntavan edistämiseen, jolloin liikunnan vähentäminen opetussuunnitelmatasolla huonontaisi yleisesti liikunnallisen elämäntavan edistämistä. Liikunnan integrointi muihin aineisiin voi edistää yleisesti liikkumista. Kouluttajan pitämän koulutuksen koettiin tuovan uusia opetusmetodivaihtoehtoja oppitunteihin sekä soveltuvan ja monipuolistavan teoriapainotteisia opettajan pedagogisia opintoja. Haastatellut opettajat kokivat, että toiminnallisia liikuntaharjoitteita voi hyödyntää omassa työssä oikein käytettynä ja hyvin suunniteltuna sellaisenaan. Niiden avulla voidaan välttää opetuksen kaavamaisuutta ja lisäämään opetuksen mielenkiintoisuutta. Harjoitteiden koettiin herättelevän, pitäen keskittymistä ja mielenkiintoa yllä oppiaineissa, katkaisevan pitkiä luentopätkiä ja ryhmäyttävän opiskelijoita. Avoimien oppimisympäristöjen ja erilaisten apuvälineiden käytön koettiin tuovan mahdollisuuksia oppituntirakenteen uudistamiseen. Lisähuomioina toiminnallisten harjoitteiden koettiin tuovan opettajalle jaksamista omaan työhön, soveltuvan opettajan pedagogisiin opintoihin opetettavien aineiden opetusmetodina ja siihen, ettei itse tarvitse kaikkea keksiä. The purpose of the research was to examine how teachers in their pedagogical studies feel about the reformed teaching curriculum by using a qualitative research method. Maintaining work ability, exercising as well as sports and health education affect sports education and introducing a sporty lifestyle in universities of applied science. How did the participants experience the sports education planned by the educator suited the pedagogical studies? Could they use the functional training methods in their own field of profession? The objects of the research were students in the Oulu University of Applied Sciences Teacher Education. The material was collected in the summer of 2015 and it contains theme interviews of eight students. The research showed the importance of sports and health education in the teaching curriculum. It is important to teach sports and health education skills needed in work at learning institutions and to increase the amount of sports lessons, to guide into right ergonomics and to promote healthy behavior. The interviewed teachers expressed concerns that the possible decrease of sports lessons would affect the whole society. The sports organized at schools are seen to have significant effect on promoting a sporty lifestyle. Thus decreasing sports in the teaching curriculum would generally weaken the efforts to advance a sporty lifestyle. Integrating sports to other areas of study may generally support exercising. The interviewees felt the training lessons by the educator brought new choices of teaching methods to lessons and diversified the theory focused pedagogical studies of a teacher. They thought that wellprepared and rightly used, the functional exercises can be utilized in one's teaching as such, to avoid teaching to become monotonous and help make lessons more interesting. The exercises were felt to help revive, increase concentration and stir up interest in different teaching subjects, helping interrupt too long lectures and to help group development. Open learning environments and use of different aiding equipment were felt to increase opportunities to renew the lessons structure. As additional remarks, the functional exercises were estimated to increase teachers' management of work-wellbeing, to suit the pedagogic studies of different subjects as a teaching method and to reduce teachers' pressures to invent new methods by themselves.

Toiminnallisuus ja toiminnalliset opetusmenetelmät ovat yleisiä termejä tämän päivän pedagogisessa kirjallisuudessa. Vuonna 2016 voimaan astuvissa Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) toiminnallisuus ja toiminnalliset työtavat mainitaan kielten opetuksessa käytettävinä opetusmenetelminä. Toiminnallisuutta ei kuitenkaan ole paljoa tutkittu kielenopetuksen kontekstissa eikä termille ole laadittu yksiselitteistä ja kattavaa määritelmää. Tästä syystä on tärkeää selvittää, mitä toiminnallisuus on, miten sitä voidaan hyödyntää opetuksessa ja millaisia toiminnalliset opetusmenetelmät kielten opetuksessa ovat. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miten alaluokkien englanninopettajat ymmärtävät termin toiminnallisuus ja miten he käyttävät toiminnallisia menetelmiä opetuksessaan. Myös opettajien kokemuksia toiminnallisten menetelmien käytöstä ja niiden vaikutuksista oppimiseen tarkastellaan tutkielmassa. Käytetty aineisto koostuu kolmen englannin oppitunnin observointimuistiinpanoista ja kahden opettajan haastatteluista. Tutkielman aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä soveltaen. Tulosten mukaan opettajat käsittivät toiminnallisuuden melko yleisellä tasolla ja määrittelivät sen tarkoittavan kaikkea, mikä ei edellytä pulpetissa istumista ja työskentelyä kynän ja paperin kanssa. Opettajat käyttivät toiminnallisia menetelmiä melko paljon opetuksessaan, mutta niiden määrä ja luonne vaihtelivat opettajasta riippuen. Opettajat kokivat toiminnallisuuden edistävän oppimista nostamalla motivaatiota ja antamalla onnistumisen kokemuksia myös heikommille oppilaille. Rajallisuudestaan huolimatta tutkielma esittää näkökulmia toiminnallisten opetusmenetelmien käytöstä alaluokkien englannin opetuksesta sekä tarjoaa tietoa opettajien kokemuksista ja asenteista sitä kohtaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien näkemyksiä ja käsityksiä siitä, mitkä tekijät luokanopettajan työssä tukevat ja mitkä estävät toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöä eri oppimisympäristöissä. Toiminnalliseen opetukseen liittyviä tekijöitä selvitettiin tutkimuksessa fyysisen, sosiaalisen sekä pedagogisen oppimisympäristö -käsitteiden avulla. Tutkimuksen aineisto kerättiin laadullisella kyselylomakkeella vuodenvaihteessa 2015–2016. Tutkimukseen osallistui 31 luokanopettajaa eri puolelta Suomea. Aineiston analyysimenetelmänä toimi teoriaohjaava sisällönanalyysi. Analysoinnin pohjalta muodostui kolme toiminnalliseen opetukseen liittyvää pääkategoriaa: koulurakennus ja -ympäristö toiminnallisuuden kenttänä, koulun sisäinen yhteistyö ja vuorovaikutus sekä opettajan rooli toiminnallisuuden toteuttajana. Tutkimus osoitti, että opettajan pedagoginen osaaminen koettiin useimmin toiminnallisuutta tukevaksi tekijäksi. Toiminnallisuutta estävänä tekijänä koettiin useimmin ryhmän jäsenten roolit toiminnallisessa oppimisessa eli oppilaiden taidot, opettajan rooli ja ryhmäkokoon liittyvät tekijät. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että opettajan pedagoginen osaaminen ja positiiviset soisaaliset suhteet luokan sisällä tukevat toiminnallisen opetuksen onnistumista.

Kieltä ei opita pelkästään kirjoja lukemalla ja niistä sanalistoja pänttäämällä. Monet oppijat ovat visuaalis-taktiilisia ja siksi monikanavaiset, toiminnalliset menetelmät voivat auttaa heitä ja kaikkia muitakin oppijoita saamaan kielestä kiinni. Tässä artikkelissa on joitakin esimerkkejä siitä, miten vieraan kielen tunneille saa helposti lisää toimintaa.

LUMA SUOMI -kehittämisohjelmaan kuuluvan hankkeemme tavoitteena on rikastaa matematiikan opetusta ja oppimista uudistuvien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden viitoittamalla tiellä läpi peruskoulun. Hankkeen ensimmäinen vaihe koostuu opettajien pitkäkestoisesta täydennyskoulutuksesta, jonka aikana opettaja syventää omaa ymmärrystään matematiikan käsitteistä. Lisäksi koulutuksessa esitellään ja kokeillaan monipuolisia toiminnallisia opetusmateriaaleja ja työtapoja luokkaan vietäväksi.

Maailman terveysjärjestön WHO:n kouluviihtyvyyttä mittaavista tutkimuksista ilmenee, että mukana olevista 43 maasta Suomi sijoittui sijalle 40 kysyttäessä 11–15-vuotiailta, kuinka moni pitää koulunkäynnistä (HBSC 2010). Suomalaisissa kouluissa ei viihdytä. Tilanne on huolestuttava, sillä koulu on lasten ja nuorten työpaikka, jossa he viettävät vähintään 10 vuotta elämästään. Tässä artikkelissa kuvaamme, kuinka pyrimme purkamaan muun muassa em. tutkimuksessa esiin tullutta kouluun ja oppimiseen liittyvää viihtymättömyyttä kielileireillä, joita järjestämme Jyväskylän yliopiston Kielikampus-yhteistyönä. nonPeerReviewed

Kaarlela, S. & Kalima, H. 2015. Toiminnallinen opetus alkuopetuksessa – vertailu Frei-net-koulun ja tavallisen peruskoulun välillä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslai-tos. Kasvatustieteiden pro gradu –tutkielma, 63 sivua. Alkuopetusikäiselle lapselle on ominaista oppia toiminnan ja leikin kautta. Lasta oppi-jana voidaan kuvata aktiiviseksi ja aloitteelliseksi, joka oppii itsestään ja ympäristöstään tutkimalla, kysymällä, vertaamalla, pohtimalla ja havainnoimalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää miten toiminnallista opetusta toteutetaan alkuopetuksessa, minkälaisia näkemyksiä luokanopettajilla on toiminnallisesta oppimi-sesta ja millaisia kokemuksia toiminnallisesta opetuksesta. Lisäksi tutkimuksessa ver-taillaan mitä eroja ja yhtäläisyyksiä toiminnallisessa opettamisessa sekä sitä koskevissa opettajien kokemuksissa ja näkemyksissä on tavallista perusopetusta toteuttavan koulun ja Freinet-pedagogiikkaa toteuttavan koulun välillä. Tämä pro gradu –tutkielma on laadullinen vertaileva tapaustutkimus, jossa on piirteitä myös etnografiasta. Tutkimusaineisto kerättiin kahdessa helsinkiläisessä peruskoulussa, kolmessa Freinet-pedagogiikkaa toteuttavassa alkuopetuksen luokassa ja kolmessa ta-vallista perusopetusta toteuttavassa alkuopetuksen luokassa. Aineistonkeruu-menetelminä käytettiin havainnointia ja haastattelua. Aineisto analysoitiin teoria- ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksemme tuloksista käy ilmi, että molempien koulujen opettajat kokivat toimin-nallisten opetusmenetelmien olevan mielekkäitä, motivoivia ja oppilaiden keskittymis-kykyä parantavia. Molemmissa tapaustutkimuskouluissa toiminnallista opetusta oli näh-tävissä. Freinet-koulussa sitä toteutettiin kaiken kaikkiaan enemmän ja suunnitelmalli-semmin. Käytössä siellä oli vakiintuneita toiminnallisia opetus¬menetelmiä. Perusopetus-ta toteuttavassa koulussa toiminnallista opetusta toteutettiin yksittäisinä oppituntikohtai-sina toimintoina ja se koettiin toisinaan haasteelliseksi. Siellä korostui enemmän opetta-jien henkilökohtainen pedagogiikka, kun taas Freinet-koulussa koko koulun yhteinen ideologia.

Lapselle liike on luontaisin tapa ilmentää musiikkia. Myös laulaminen ja oman äänen käyttö on läsnä lapsen elämässä pienestä pitäen. Koulun musiikintunnilla voisi hyödyntää lapsen luontaista intoa liikkua ja laulaa ja perustaa opetus niille. Tutkimukseni tarkoituksena on luoda toiminnallinen laulunopetuksen materiaalipaketti alakouluun ja testata sitä. Materiaalipakettini perustuu valtakunnallisen perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) laulunopetuksen tavotteisiin ja sisältöihin ja uusimpiin musiikin oppimateriaaleihin. Lisäksi olen lisännyt materiaaliin omia ideoitani ja vinkkejäni laulunopetuksesta alakoulussa. Tutkimuksessani punaisena lankana kulkee sana ”toiminnallisuus”, jonka koen tarkoittavan aktiivista toimintaa, liikettä ja liikkumista. Opetuksessa se näkyy oppijalähtöisyytenä ja kokonaisvaltaisena opetuksena, jossa oppija saa olla toiminnassa mukana kokeilemassa ja tekemässä. Toiminnallisuus on terminä vahvasti läsnä myös uusimmassa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa (2014). Suoritin tutkimuksen laadullisena toimintatutkimuksena. Pidin laatimani laulunopetusmateriaalin pohjalta alakoulun kolmannelle luokalle kaksi opetustuokiota musiikintunnilla. Sen lisäksi luokan oma, musiikkia opettava opettaja kokeili myös laulumateriaaliani samalle luokalle sekä muutamalle muulle opettamalleen luokalle. Lopuksi tein opettajalle teemahaastattelun hänen mielipiteistään ja kokemuksistaan laulunopetusmateriaalistani. Opettajan mielestä laulunopetusmateriaalini on hyvä ja hyödyllinen. Hän koki, että sen perusteella on helppo opettaa laulua jatkossakin. Opettajan ja omien havaintojeni perusteella laulumateriaalini toimi hyvin alakoulussa. Oppilaat olivat innokkaita laulamaan ja ottivat uudenlaiset harjoitukset mieluisasti vastaan. Toiminnallisuus laulunopetuksessa virkisti ja piristi oppituntia ja havaintojeni perusteella toi lauluun uutta puhtia ja iloa. Toiminnallisuus toi laulunopetukseen omakohtaisuutta ja harjoitukset sekä niiden tarkoitus, muistettiin hyvin. Materiaalipaketin tarkoituksena ei ole olla ainut ja ehdoton väline laulunopetuksessa. Sen tarkoituksena on toimia opettajalle laulunopetuksen kehittäjänä, ideapankkina ja inspiraation lähteenä.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa toiminnallisten harjoitteiden käyttömahdollisuuksia lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena. Toiminnallisuuden avulla pyrittiin tukemaan oppilaiden fonologista tietoisuutta tarjoamalla mielekkäitä oppimiskokemuksia vuorovaikutuksellisissa tilanteissa liikunnan ja äidinkielen tunneilla. Tutkimus on lähestymistavaltaan toimintatutkimus, jonka yhteydessä toteutettiin toiminnallisten harjoitteiden interventio eräässä länsisuomalaisessa ensimmäisessä luokassa. Interventio kohdentui sekä pienryhmäopetukseen että koko luokan tunteihin. Tutkimusaineisto koostuu intervention aikana tehdyistä havainnoista sekä tutkimukseen osallistuneiden haastatteluista. Teemahaastattelun avulla pyrittiin tuomaan esiin kyseisen luokan oppilaiden ja opettajan sekä koulun erityisopettajan ajatuksia toiminnallisista harjoitteista. Pienryhmän ja koko luokan opetuksen toiminnallisten harjoitteiden interventiokuvaus muodostaa tutkimuksen keskeisen tuloksen. Kasvatus- ja opetusalalla työskentelevät voivat hyödyntää tutkimuksessa esitettyjä harjoitteita, joiden käytöstä interventio tuotti kokemusta sekä useita parannusehdotuksia ja variaatioita. Oppilaiden ja opettajien ajatukset ilmentävät toiminnallisten harjoitteiden keskeisiä piirteitä. Oppilaat osallistuivat harjoitteisiin innokkaasti kokien sekä iloisia onnistumisia että epäonnistumisia yksilöinä ja ryhmässä. Yhteistyötaitojen merkitys korostui etenkin koko luokan harjoitteissa. Luokanopettaja näki toiminnallisten harjoitteiden etuna niissä vaadittavan pohdinnan ja ongelmanratkaisun. Myös oppilaat pitivät haastavista tehtävistä, jotka edellyttivät sekä motorisia että fonologisia ponnisteluja. Erityisopettajan puheessa korostuivat pienryhmässä toiminnallisuutta rajoittavat tila- ja aikatekijät. Toiminnalliset harjoitteet mahdollistavat lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa keskeisten taitojen lisäksi motoristen, sosiaalis-emotionaalisten ja metakognitiivisten taitojen oppimista. Tutkimuksen perusteella toiminnalliset harjoitteet sopivat erityisen hyvin toteutettavaksi koko luokan liikuntatunneilla, joilla fonologisen tietoisuuden taitoja voidaan harjoitella luontevana osana liikunnan tavoitteita ja tuntien rakennetta. Toiminnallisia harjoitteita voidaan käyttää oppiaineita yhdistelevästi myös äidinkielen tunneilla, jolloin tilan rajallisuuden vuoksi voidaan harjoitella erityisesti hieno- ja havaintomotorisia taitoja.

Pro gradu -työssäni tarkastelen draamaa kirjallisuudenopetuksen työtapana. Vuonna 2016 käyttöön otettavat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet osoittavat, että draama on työtapana ajankohtainen ja suositeltu. Opettajien keskuudessa on kuitenkin epätietoisuutta ja -varmuutta siitä, miten draamaa voisi integroida omaan opetukseen. Samaan aikaan lukuharrastukseen innostaminen ja kirjallisuuden aseman vahvistaminen kaipaisivat uusia pedagogisia innovaatioita. Silti Suomessa on tehty vasta vähän tutkimusta draamasta oppimismenetelmänä. Näihin tarpeisiin työni vastaa. Työssäni tuotan tutkimusperustaista tietoa ja tukimateriaalia draamasta kiinnostuneelle äidinkielen ja kirjallisuuden opettajalle. Tutkimuskirjallisuuteen perehtymisen ja sen soveltamisen avulla selvitän, millaisia mahdollisuuksia draama tarjoaa elämyspohjaiseen kirjallisuuden opetukseen. Tutkin myös, mitä ja miten draaman avulla voidaan oppia ja miten draamaa voi käytännössä hyödyntää kirjallisuuden opetuksessa. Työni on muodoltaan monimuotogradu, joka sisältää yhteensä kuusi eri tekstilajeja edustavaa osaa. Lähtöpisteessä-osassa avaan tutkimukseni suuntaviivat. Taidetta vai taontaa -osassa kysyn, millaisia mahdollisuuksia draama voisi elämyspohjaisena oppimismenetelmänä tarjota kirjallisuuden opetukseen. Kokien ja kahdentuen -osa on katsaus draamakasvatuksen teoriaan. Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä julkaistava artikkeli Draamallisessa kirjallisuudenopetuksessa tehdään tietoa koko keholla kannustaa draaman kokeiluun. Menetelmäopas Keho edellä kirjaan toimii käytännönläheisenä opettajan tukimateriaalina. Päätepisteessä-osassa tuon tutkimukseni tulokset yhteen ja reflektoin tutkimusprosessia. Työni osoittaa, että draaman mahdollisuudet kirjallisuudenopetuksen työtapana ovat laajat ja monipuoliset. Draama tarjoaa opetukseen elämyksellisyyttä, yhteisöllisyyttä, vuorovaikutteisuutta, kehollisuutta ja oppijalähtöisyyttä. Työskentelyssä oppija voi olla passiivisen vastaanottajan sijasta taiteen ja tiedon tuottaja ja tutkija. Taide ei olekaan draamallisessa kirjallisuudenopetuksessa vain oppimisen väline vaan myös kohde. Draaman myötä mahdollistuu elämyspohjaisen oppimisen koko prosessi, kunhan aisti- ja tunne-elämyksiä myös reflektoidaan. Draamaa hyödyntävä kirjallisuudenopetus perustuu yhteisölliseen merkityksenanto- ja tulkintaprosessiin sekä laajaan tekstikäsitykseen. Samalla draama voi tarjota väylän integroida opetukseen opetussuunnitelmien laaja-alaisia tavoitteita, kuten vuorovaikutustaitoja ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Draaman soveltamisessa ei ole silti kyse vain draamatyötapojen hallinnasta, vaan toisenlaisesta tavasta katsoa koulua ja oppimista. Oppimisen menetelmänä draama vaatii tietoja ja taitoja sekä oppiaineesta että draamakasvatuksesta, ja siksi opettajille olisikin tarjottava tukea ja mahdollisuuksia omien draamakokemusten saamiseen jo opettajankoulutuksessa.

Unkarista lähtöisin oleva Varga-neményi – matematiikanopetusmenetelmä on konstruktivistinen ja oppilaslähtöinen tapa opettaa matematiikkaa. Menetelmässä on seitsemän pedagogista perusperiaatetta: 1) todellisuuteen perustuvien kokemusten hankkiminen, 2)abstraktion tie, 3) oppilaan kehityksen ja ominaispiirteiden huomioon ottaminen, 4) toimintavälineiden runsas käyttö, 5) laaja ja yhtenäinen käsitteiden pohjustus, 6) opettaja ja matematiikan opetus ja 7) lupa erehtyä, väitellä ja iloita. Varga-Neményi -kursseja järjestetään opettajille eri puolella Suomea. Tässä tutkimuksessa aineisto koostuu täydennyskoulutuskursseilta kerätyistä kirjoitelmista, joita arvioin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Empiirisen tutkimuksen teoreettisena taustana esittelen Varga-Neményi – opetusmenetelmän perusperiaatteet sekä joitakin matemaattisen ajattelun malleja. Tutkimuksen empiirisessä osassa keskityn analysoimaan matemaattisen ajattelun prosessin vaiheiden toteutumista Dienesin teorian pohjalta. Tarkastelen lisäksi abstraktion tie – perusperiaatteen näyttäytymistä kirjoitelmissa. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että matemaattisen ajattelun prosessissa erityisesti matemaattisten säännönmukaisuuksien havaitsemiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Käytännön toteutuksessa puutteita ilmeni myös opetettavan aiheen mallintamisessa ja niihin liittyvässä keskustelussa. Abstraktion tie – perusperiaate toteutui alle kolmasosassa kirjoitelmista, mikä viittaisi siihen, että täydennyskurssit auttavat alkuun menetelmän käytössä, mutta menetelmän sisäistäminen ja matemaattisen ajattelun tukeminen vaatii opettajalta jatkuvaa työssä kehittymistä.

TIIVISTELMÄ Ohjauksen ja neuvonnan vaikuttavuus fyysiseen toiminnallisuuteen aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla, Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus, Katja Keränen, FTES011, Pro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, Terveystieteiden laitos, Kevät 2014, 35 sivua, 6 liitettä. Ohjaajat: Ari Heinonen ja Tuulikki Sjögren Tutkimuksen tausta: Suomessa sairastuu 25 000 ihmistä aivoverenkiertohäiriöön joka vuosi. Noin puolelle sairastuneista jää neurologisia vaurioita päivittäiseen toimintakykyyn ja 40%:a tarvitsee pitkäaikaista kuntoutusta. Ohjaus ja neuvonta ovat yleisimmin käytetyt ohjausmenetelmät aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä kuntoutuksessa. Ohjauksen ja neuvonnan tutkimusnäyttö on epäselvää. Tutkimuksen tarkoitus: Tutkia aivoverenkiertohäiriö-kuntoutujien ohjauksen ja neuvonnan vaikuttavuutta fyysiseen toiminnallisuuteen RCT-tutkimusten perusteella. Menetelmät: Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin 1/ 2007-3/2007 sähköisiin tietokantoihin: CINAHL (1982-3/2007), MEDLINE (1950-1/2007) ja EMBASE (-2/2007). Tätä tutkimusta varten tehtiin kaksi lisähakua Ovid-tietokannassa MEDLINE (7/2008-9/2011) sekä MEDLINE ja CINAHL (11/2011-12/2012). Hakutermit (MeSH) olivat: strength training, resistance training, aerobic training, motor control, motor learning, counselling, guidance, randomized controlled trial, random allocation, systematic review, stroke, hemiplegia, cerebrovascular disorders, brain ischemia, cerebrovascular accident, brain infarction ja adult. Lisähaussa termit tarkensivat hakua: stroke, counselling and physical activity. Ohjausta annettiin potilaalle tai potilaalle ja hänen omaiselleen/avustajalleen terveydenhuollon henkilökunnan tai potilaan omaisen/avustajan toimesta. Suurin osa tutkittavista oli akuutteja potilaita (0-3 kk sairastumisesta). Kaikki sisäänottokriteerit täyttäneet tutkimukset otettiin mukaan. Tutkimusten laadun arviointi perustui Van Tulderin modifioituun luokitteluun. Meta-analyysi tehtiin tutkimuksessa kahdelle alaryhmälle:1) Ohjaus ja 2) Neuvonta ja ohjaus. Tulokset: Tutkimuksen kriteerit täyttivät yhdeksän satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Tulosten mukaan ei ”Ohjaus”-interventiolla (p = 0.45) eikä “Neuvonta ja ohjaus”-interventiolla (p = 0.19) ollut vaikutusta fyysiseen toiminnallisuuteen aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla. Yhteenveto: ”Ohjaus”- ja ”Neuvonta ja ohjaus”-interventioilla ei ole vaikutusta fyysiseen toiminnallisuuteen aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla. Lisätutkimuksia tarvitaan ohjauksen ja neuvonnan termien määrittämiseksi sekä pelkän ohjauksen ja neuvonnan vaikuttavuuden arvioimiseksi aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden kuntoutuksen kehittämiseksi. Asiasanat: AVH-kuntoutus, ohjaaminen, neuvonta, fyysinen toiminnallisuus ABSTRACT Effectiveness of counselling and guidance on physical functioning after stroke. A systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials, Katja Keränen, FTES011, Master`s Thesis on Physiotherapy, University of Jyväskylä, Faculty of Sport and Health Sciences/Department of Health Sciences, Spring 2014, 35 pages, 6 appendices. Tutors: Ari Heinonen and Tuulikki Sjögren Background: In Finland there are total of 25 000 stroke incidents per year. About half of the incident people have neurological injuries in activities of daily living and 40% will need long term rehabilitation. Counselling and guidance are the most used treatment methods in stroke rehabilitation. Evidence of the effects of counselling and guidance is unclear. Objective: To determine the evidence of effectiveness of counselling and guidance for physical functioning after stroke by reviewing the results of randomized controlled trials (RCTs). Methods: A systematic literature search was performed in 1/ 2007-3/2007 in CINAHL (1982-3/2007), MEDLINE (1950-1/2007) and EMBASE (-2/2007).Two additional searches were completed in Ovid for this systematic review-study, both MEDLINE (7/2008-9/2011) and; also MEDLINE and CINAHL (11/2011-12/2012). The search terms (MeSH) were: strength training, resistance training, aerobic training, motor control, motor learning, counselling, guidance, randomized controlled trial, random allocation, systematic review, stroke, hemiplegia, cerebrovascular disorders, brain ischemia, cerebrovascular accident, brain infarction and adult. In an additional search the more specific terms were stroke, counselling and physical activity. All the randomized controlled studies which met the inclusion criterion were included in the review. The counselling and guidance on patient or on patient and his/her relative or carer was provided by any health professional person or patient`s relative or carer. Most of the RCTs included acute stroke patients (0-3 months from the stroke). Meta-analysis was performed for two subgroups of studies: 1) Counselling and 2) Guidance and counselling. The quality assessment of these studies was based on the criteria adapted by Van Tulder. Results: Nine RCTs met inclusion and exclusion criteria in the review. According to the Counselling outcomes, there was found high evidence that “Counselling” outcomes did not improve physical functioning after stroke (p = 0.45). There was moderate evidence which indicates that “Guidance and counselling” did not improve physical functioning after stroke (p = 0.19). Conclusion: “Counselling” or “Guidance and counselling” did not improve physical functioning after stroke. Further studies are needed to determine the definition of counselling and guidance; and to investigate the effect of counselling and guidance without any other treatment simultaneously to develop stroke rehabilitation. Keywords: stroke rehabilitation, counselling, guidance, physical functioning