Search

Regular physical activity is an important health promoting behavior. Yet, many adults live sedentary lifestyles, especially during their workday. The current study applies an extended theory of planned behavior model, incorporating affective attitudes and instrumental attitudes, along with habit, to predict limiting sedentary behavior and physical activity within an office environment. Theory of planned behavior constructs and habit were assessed with an online survey on a sample of 180 full-time office workers, with self-reported behavior assessed 1 week later (Mage = 25.97, SDage = 10.24; 44 males, 134 females, and 2 nonbinary). Model fit was indicated by BRMSEA (M = 0.057, SD = 0.023), B γ^ (M = 0.984, SD = 0.010) and BCFI (M = 0.959, SD = 0.026), accounting for 46.1% of variance in intention, 21.6% of variance in sedentary behavior, and 17.4% of variance in physical activity behavior. A Bayesian structural equation model revealed direct effects of instrumental attitudes and perceived behavioral control on intention to limit sedentary behavior, direct effects of intention and perceived behavioral control on limiting sedentary behavior, and direct effects of perceived behavioral control and habit on engaging in physical activity. The current study indicates intentions to be active in the office are primarily driven by beliefs about the benefits of activity and individuals' perceived level of control, rather than normative or affective beliefs. As behavior was predicted by both intention and habit, findings also indicate office-based activity is likely not always a consciously driven decision. These findings may have implications for improving activity levels in this highly sedentary population. peerReviewed

Liikkumistottumuksista tietoa tuottava teknologia voi parantaa ihmisten elämänlaatua ja tuoda säästöjä yhteiskunnalle. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Liikunta vahvistaa tutkitusti rokotusten tehoa. Liikuntaharrastus pienentää myös riskiä sairastua vakavaan koronatautiin. nonPeerReviewed

Liikunnan lisääminen onnistuu myös aikuisiällä, mikä voi tukea muidenkin terveellisten elämäntapojen omaksumista. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Mariann Slotte-Jana (2016). Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteys painoindeksiin ja kehon rasvaprosenttiin – aineistojen yhdistäminen. Terveystieteiden laitos. Jyväkylän yliopisto, liikuntalääketieteen pro gradu –tutkielma, 46 s., 4 liitettä. Fyysisen aktiivisuuden määrän selvittämiseksi käytetään useita erilaisia kyselyjä, mikä hankaloittaa tulosten tarkastelua eri tutkimusten välillä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää voidaanko erilaisilla vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuskyselyillä mitattua fyysisen aktiivisuuden määrää luokitella yhdenmukaisesti ja onko luokilla yhteys painoindeksiin ja kehon rasvaprosenttiin yksittäisiä aineistoja analysoitaessa. Tutkielmassa myös yhdistettiin luokitellut aineistot ja analysoitiin yhdistetystä aineistosta aktiivisuusluokkien yhteys painoindeksiin ja rasvaprosenttiin sen selvittämiseksi, vaikuttaako otoskoon suurentaminen mahdollisen tilastollisen yhteyden löytymiseen. Lisäksi analysoitiin sekä yksittäisistä aineistoista että yhdistetystä aineistosta nuoruusiän kilpaurheilutaustan yhteys painoindeksiin, rasvaprosenttiin ja fyysisen aktiivisuuden luokkaan aikuisiällä. Tutkielmassa käytettiin kahta aineistoa. Ensimmäinen aineisto oli peräisin FITFATTWIN -tutkimuksesta, joka koostui 46 32–37-vuotiaasta miehestä. Toinen aineisto oli peräisin ”Ikääntyminen, aivot ja liikunta” – tutkimuksesta, joka koostui 88 63–81 -vuotiaasta naisesta. Tutkimuksissa vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ja nuoruuden kilpaurheilutausta oli määritetty erilaisilla kyselyllä ja kehon rasvaprosentti DXA -mittauksen avulla. Analyysit suoritettiin IBM SPSS Statistics 20.0 -ohjelmalla sekä erillisistä aineistoista että yhdistetystä aineistosta. Kyselyillä saadun fyysisen aktiivisuuden informaation perusteella tutkittavat oli mahdollista jakaa kahteen aktiivisuusluokkaan terveysliikuntasuosituksen mukaista raja-arvoa käyttäen. Analysoitaessa aineistoja erikseen oli vähintään terveysliikuntasuositusten mukaisesti liikkuvilla sekä painoindeksi että rasvaprosentti matalampia kuin terveysliikuntasuositusta vähemmän liikkuvilla. Rasvaprosentin arvossa ero oli tilastollisesti merkitsevästi (p=0,018) pienempi Ikääntyminen, aivot ja liikunta – aineistossa. Nuoruuden kilpaurheilutausta oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä (p=0,009) matalampaan kehon rasvaprosenttiin FITFATTWIN -aineistossa. Painoindeksiin nuoruuden kilpaurheilutaustalla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä kummassakaan aineistossa. Nuoruuden kilpaurheilutaustan yhteyttä aktiivisuusluokkiin ei voitu yksittäisissä aineistoissa analysoida aineistojen pienuuden vuoksi. Aineistojen yhdistämisen jälkeen sekä painoindeksin että rasvaprosentin arvot olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi pienempiä (p

TIIVISTELMÄ Sarva, Kati 2016. Liikuntasuhteen muutokset vuorotyötä tekevien aikuisten liikuntaintervention tuloksena: tapaustutkimus SOHVALTA! -kehittämishankkeesta Hyvinkään kaupungin liikuntapalveluissa. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, pro gradu -tutkielma 84 s, 11 liitesivua. Miksi jotkut valitsevat liikkumisen tai fyysisen aktiivisuuden ja joillakuilla on vaikeuksia päästä ylös sohvalta vapaa-aikanaan? Sopivan, säännöllisen ja riittävän terveysliikunnan avulla on mahdollista parantaa jaksamista myös hyvin kuluttavassa vuorotyössä. Suuri osa suomalaisista aikuisista liikkuu kuitenkin terveytensä kannalta riittämättömästi. Vuorotyötä tekevät eivät liene tässä asiassa poikkeuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko noin viiden kuukauden liikunnan lisäämiskurssin avulla saada aikaan muutosta vuorotyötä tekevien aikuisten liikuntasuhteessa. Lisäksi haluttiin selvittää, voiko aikuinen oppia lyhyiden lajikokeilujen kautta tunnistamaan liikunnassa enemmän merkityksiä tai kokea ne voimakkaampina ja voidaanko aikuisena löytää uusia näkökulmia, jotka edistävät liikunnan valitsemista fyysisesti passiivisemman oleilun sijaan. Tutkimus toteutettiin Hyvinkään kaupungin liikuntapalveluiden SOHVALTA! -hankkeen toisella liikunnan starttikurssilla. SOHVALTA! on kolmivuotiseksi suunniteltu hanke, jossa tavoitteina on vähentää sairauspoissaoloja, lisätä liikuntaa ja tasa-arvoistaa palveluntarjontaa. Hanke on tarkoitettu terveytensä kannalta liian vähän liikkuville vuorotyötä tekeville. Tutkimusaineisto koostui 27:n vuorotyötä tekevän henkilön alkukyselystä ja haastattelusta, 12 loppukyselystä ja 10 loppuhaastattelusta sekä tutkimuspäiväkirjasta. Kyselyt toteutettiin Webropol -ohjelmalla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin sanasta sanaan analysoimista varten. Analyysimenetelmänä oli aineiston teemoittelu. Lisäksi kyselyjä analysoitiin myös määrällisin menetelmin. Liikuntasuhdetta tutkittiin ainoastaan omakohtaisen liikunnan osalta. Alle puolessa vuodessa saatiin aikaiseksi positiivisia muutoksia vuorotyötä tekevien aikuisten liikuntasuhteessa, mutta vain, jos yleinen elämäntilanne oli sellainen, että muutoksille oli tilaa. Osa aikuisista oppi lajikokeiluiden avulla tunnistamaan enemmän merkityksiä ja osa koki tunnistamansa merkitykset voimakkaampina. Myös uusia liikkumista edistäviä näkökulmia löydettiin. Osa sai noustua hankkeen avulla sohvalta ylös. Liikunnan lisääminen tahdosta ja vakaasta aikomuksesta riippumatta ei ole yksinkertaista. Vaikka liikuntasuhde vahvistuisi uusien tunnistettujen merkitysten myötä ja vaikka tunnistetut merkitykset syvenisivät, ei varsinaiseen toimintaan johtavaa kynnystä välttämättä silti ylitetä. Osalla vuorotyötä tekevistä kynnys yksinkertaisesti on liian korkea, koska kyse on ennemmin elämäntilanteen kokonaisuudesta kuin pelkästään sohvan vetovoiman voittamisesta. ABSTRACT Sarva, Kati 2016. Changes in Physical Activity Relationship (PAR) of shift workers as a result of physical activity intervention: case study SOHVALTA! (“Of the couch”) development project of the Hyvinkää city’s physical activity services. Department of Sport Sciences, Uni-versity of Jyväskylä, Master’s thesis in Sports Pedagogy 84 pp, 11 appendices. Why do some people choose to move or do physical activity and some people have difficulties to get off the couch during their free time? With the help of suitable, regular and sufficient health enhancing physical activity it is possible to improve one’s managing in very wearing shift work. However, most of the Finnish adults do not do enough physical activity for their health. The purpose of this study was to find out if it is possible to make a difference in shift workers’ PAR with the help of five months course which aimed at increasing physical activity. In addi-tion the goal was to research if an adult can learn to recognise further and deeper meanings in the PAR via short sport trials and it is possible in the adult age to find new viewpoints that support choosing physical activity instead of being physically more passive. The study was conducted during the second starting course of the SOHVALTA! project in Hyvinkää. SOHVALTA! is a three-year project with the goal to reduce sick leaves, increase physical activity and make the physical activity services more equally available. The project is meant for those shift works who don’t do enough physical activity to get health benefits. The empirical data consisted of a pre-survey and interviews with 27 shift workers, 12 post-surveys and 10 closing interviews as well as a research diary. The surveys were conducted with the Webropol programme. The interviews were recorded and transcribed word by word. The ana-lysing method was thematic clustering. The surveys were analysed with qualitative and quantitative methods. Physical Activity Relationship was researched only for the part of personal physical activity. In less than half a year positive changes appeared in the PAR of the shift workers, but only when the person’s general life situation was such that making changes was possible. With the sport trials some of the participants learned to recognise new and deeper meanings. They also found new viewpoints that supported physical activity. Thanks to the project some shift work-ers “got off the couch”. It is not simple to increase physical activity even though one would strongly desire it. Even though the PAR would strengthen with the new and stronger meanings, it does not necessarily mean that you can cross the barrier to actually do physical activity. For some shift workers the barrier is simply too high because it is all about their general life situation than only about conquering the gravity of the sofa.

Salonen, Maija & Salonen, Severi 2014. Kahdeksasluokkalaisten fyysinen aktiivisuus ja sosiaaliset suhteet Liikkuva koulu -hankkeen koulussa vuosina 2011, 2012 ja 2013. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto, liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 80 s. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahdeksasluokkalaisten nuorten fyysistä aktiivisuutta ja sosiaalisia suhteita koulussa. Tutkimuksessa kuvattiin nuorten fyysisen aktiivisuuden viikoittaista määrää ja koettuja vertaissuhteita, yhteenkuuluvuutta, autonomiaa ja kouluilmapiiriä. Tutkimuksessa selvitettiin fyysisen aktiivisuuden määrää ja sosiaalisia suhteita sukupuolivertailulla ja kohorttivertailulla. Erityisesti selvitettiin terveysliikuntasuositusten kannalta riittävästi liikkuvien ja riittämättömästi liikkuvien nuorten määrää. Lisäksi tutkimuksessa vertailtiin terveysliikuntasuositusten kannalta riittävästi liikkuvien ja riittämättömästi liikkuvien oppilaiden sosiaalisia suhteita koulussa. Tutkimus on osa Liikkuva koulu -hanketta ja se on toteutettu yhteistyössä LIKES -tutkimuskeskuksen kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin valmista LIKES -tutkimuskeskuksen keräämää kyselylomakeai-neistoa Liikkuva koulu -hankkeen eräästä koulusta. Kyselyyn vastasi yhteensä 400 kahdeksas-luokkalaista oppilasta vuosina 2011–2013 ja vastaukset kerättiin aina keväällä. Saatua aineistoa kuvailtiin prosenttiosuuksilla, keskiarvoilla ja keskihajonnoilla. Tilastollisen merkitsevyyden arvioinnissa käytettiin χ²-yhteensopivuustestiä ja t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysia. Fyysinen aktiivisuus lisääntyi tutkimusjakson aikana siten, että vuonna 2013 oppilaat liikkuivat hieman enemmän kuin vuonna 2011. Tyttöjen ja poikien fyysisen aktiivisuuden määrässä ei ollut eroja, vaikka pojilla fyysisen aktiivisuuden kasvu oli selkeämpää. Terveysliikuntasuosituksen saavuttaneiden tyttöjen ja poikien välillä ei ollut eroa yksittäisten vuosien kohdalla, mutta kaikki vuodet yhteenlaskettuna riittävästi liikkuvia poikia oli enemmän kuin tyttöjä. Sosiaaliset suhteet koettiin tutkimusjakson aikana pääsääntöisesti myönteisinä, vaikka tietyt osa-alueet heikkenivät viimeisenä tutkimusvuotena. Fyysisen aktiivisuuden ja sosiaalisten suhteiden yhteyttä tarkasteltiin siten, että oppilaat jaettiin fyysisen aktiivisuuden suhteen kolmeen ryhmään, jotka muodostuivat inaktiivisista, keskivertoliikkujista ja riittävästi liikkuvista. Vain vähän liikkuvat, inaktiiviset, oppilaat kokivat koulun sosiaaliset suhteet pääsääntöisesti heikompina kuin keskivertoliikkujat ja riittävästi liikkuvat oppilaat. Kyseiseen Liikkuva koulu -hankkeen kouluun kolmen vuoden aikana suunnatuilla edistämistoimilla oli myönteistä vaikutusta fyysisen aktiivisuuteen, mutta ei niinkään koulussa koettuihin sosiaalisiin suhteisiin.

Tutkimuksella selvitettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin ja Etelä-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueiden ammattilaisten aikaisempaa koulutuspohjaa liikuntaneuvonnasta sekä sitä miten tärkeäksi liikuntaneuvonta asiakastyössä koettiin. Lisäksi kartoitettiin ammattilaisten liikuntaneuvontakoulutuksen ja tuen tarpeita sekä kehittämisehdotuksia liikuntaneuvonnasta. Tutkimus on osa sairaanhoitopiirin terveyden edistämistyötä. Tutkimus toteutettiin kyselylomaketutkimuksena yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan perusterveydenhuollon ja terveyden edistämisen yksikkö -Aksilan kanssa tammikuussa 2013. Sähköiseen Webropol-kyselyyn osallistui 931 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yksiköistä. Vastausprosentti oli 10,5 % koko sairaanhoitopiirin ja yhteistoiminta-alueiden työntekijöiden (n = 8881) osalta. Aineistoa analysoitiin χ2-riippumattomuustestillä, Mann-Whitney U-testillä, Kruskal-Wallis-testillä sekä sisällön analyysillä. Tulokset osoittivat, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten liikuntaneuvonnan koulutuspohja ei ollut pääosin riittävää liikuntaneuvontatyön vaatimusten kannalta. Liikuntaneuvontaa kuitenkin pidettiin tärkeänä osana asiakastyötä. Ammattilaiset arvioivat liikuntaneuvonnan toteutuksen asiakastyössään sekä liikuntaneuvontaosaamisensa olevan pääosin kohtalaista. Lisäksi suurin osa ammattilaisista ilmoitti tarvitsevansa täydennyskoulutusta ja lisätukea liikuntaneuvonnasta. Tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon sekä eri ammattiryhmien väliltä (p

Golf ikääntyvän ihmisen liikuntaharrastuksena. Marsalo Tarja Pro gradu-tutkielma Jyväskylän yliopisto, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta, terveystieteiden laitos Gerontologia ja kansanterveystiede Kevät 2013 40 sivua Suomessa on noin 40.000 seniorigolfaajaa ja tulevaisuudessa pelaaminen voi lisääntyä merkittävästi suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Tällä pro gradu -tutkielmalla selvitettiin seniorigolfaajan pelaamisen ja muun liikunnan harrastamisen määrää. Selvitettiin seniorigolfaajan kokemuksia heidän terveydestään ja sitä, onko seniorigolfaajan pelaamisen useus yhteydessä koettuun terveyteen. Lisäksi tarkasteltiin sitä, eroavatko työikäisten ja eläkeikäisten ryhmät toisistaan pelaamisen määrässä ja muun liikunnan harrastamisen määrässä. Tutkimuksen aineistona käytettiin Suomen Golfliiton Terveysprofiiliaineistoa. Tähän tutkimukseen valittiin kaikki 54 vuotta täyttäneiden vastaukset (N=475). Aineisto analysoitiin SPSS 18 -ohjelmalla. Analyysit tehtiin frekvenssianalyysillä ja ristiintaulukoinnilla. Tulosten mukaan vähän pelaavia oli 23 % vastaajista. Eniten eli kohtalaisesti (21–40 golfkierrosta vuodessa) pelasi 26 % vastaajista. Aktiivipelaajia (41–60 golfkierrosta) oli 20 %, hyvin aktiivisti (61–80) pelaavia oli 11 %. Todella paljon pelaavien (yli 80 kierrosta) määrä oli 20 %. Talviajalla yli 50 % aktiivisesti, hyvin aktiivisesti ja todella paljon pelaavien ryhmässä harrasti muuta liikuntaa terveysliikunnan suositusten mukaiseksi, sen sijaan vähän pelaajien joukossa oli melkein 50 % niitä, jotka eivät harrastaneet riittävästi liikuntaa talvella. Kaiken kaikkiaan seniorigolfaajista noin puolet harrasti liikuntaa terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Näyttää siltä, että mitä aktiivisemmin ikääntyvä ihminen pelaa kesällä golfia, sitä aktiivisemmin hän harrastaa talvella muuta hengästymiseen johtavaa liikuntaa. Golfkierrosten sekä koetun terveyden välillä oli yhteys niin, että ne, joilla oli suurimmat golf kierrosmäärät, kokivat terveytensä hyväksi. Huonoksi terveytensä koki alle 2 % vastaajista. Työikäisten ja eläkeikäisten ryhmät eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Ikääntyvät ihmiset jotka harrastavat golfia kokevat itsensä terveemmiksi kuin ikätoverinsa. Seniorigolfaajista noin puolet on aktiivisia liikunnan harrastaja ympäri vuoden. Säännöllistä golfin pelaamista yhdessä muun liikunnan harrastamisen kanssa voidaan pitää ikääntyvälle ihmiselle terveyttä edistävänä liikuntana. Golf as a physical exercise of an ageing person Marsalo Tarja Master`s Thesis Univesrsity of Jyväskylä, Faculty of Sport and Health Sciences, Department of Health Sciences , Gerontology and Public Health Spring 2013 40 pages In Finland, there are about 40 000 senior golf players and, in the future, playing golf may increase significantly when the baby boomers retire. The objective of this master’s thesis was to research the quantity of playing golf and other physical activities among senior golf players. Furthermore, the health experiences of the senior golf players were investigated and if there were a relationship between the quantity of playing and health experienced. In addition, the aim was to find out if there were a difference in quantity between playing golf and other physical exercising among the people of working age and retired people. The material for the research was obtained from the Health Profile Material of the Finnish Golf Association. This research includes all the answers of respondents aged 54 years and beyond (N=475). The material was analysed with the SPSS 18 software. The analyses were completed by frequency analysis and cross tabulation. According to the results, 23 % of the respondents played golf a little. The largest group consisting of players with moderate golfing frequency (21-40 golf rounds per year) comprised 26 % of the respondents. The respective figure for active players (41-60 golf rounds) was 20 % and 11% were very active players (61-80). Of the total, 20 % were extremely heavy players, that is, most dedicated (over 80 rounds). In winter, more than 50 % of the golf players within the groups of active, very active, and most dedicated players were engaged in other physical exercising, in accordance with the Finnish recommendations for health enhancing physical activity. Instead, among those who played less, almost 50 % of the players were not sufficiently physically active during the wintertime. On the whole, about half of the senior golf players were involved in physical activity, according to the recommendations of health exercising. It seems that the more actively an ageing person plays golf in summer, the more actively he or she is interested in other physical activities causing intensified breathing in winter. There was a connection between the number of golf rounds and how respondents experienced their health. Those with higher numbers of golf rounds felt their health to be good. Fewer than 2 % of the golf players considered their health to be poor. There was no significant difference between the groups of working aged and retired respondents. Ageing people, who are interested in golf, feel healthier than their coevals. About half of the senior golf players are physically active all year round. Playing golf regularly, together with other physical exercising, can be considered to be a physical exercise that promotes health. Key words: ageing people, golf, experience of health, health enhancing physical activity

Lahtinen, Tomi & Lievonen, Matti 2011. Liikunnanopettajien fyysinen aktiivisuus. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu – tutkielma. 93 s. TNS Gallup Oy:n (2005) teettämän Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan suomalaisista 32 % liikkuu terveysliikuntasuosituksiin nähden riittävästi. Vastaavasti liian vähän liikkuvia on 2.8 miljoonaa suomalaista. Suomessa liikunnanopettajien fyysistä aktiivisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, liikkuvatko liikun-nanopettajat riittävästi terveysliikuntasuositusten kannalta, miten työmatkat kuljetaan ja kuinka fyysisesti rasittavaa on liikunnanopettajien työ. Tutkimuksessa käytettiin harkinnanvaraista otantaa suomalaisista liikunnanopettajista. Fyy-sistä aktiivisuutta tutkittiin kyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin liikuntaa opettaville opettajille keväällä 2009 Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n (Liito) jäsenrekisterin kautta. Lopulliseen aineistoon valittiin vain kaikkiin kysymyksiin vastanneet henkilöt, jol-loin otoskoko oli 209, joista miehiä oli 83 ja naisia 126. Tutkimusjoukon taustamuuttujina olivat sukupuoli, ikä, opetuskokemus, luokkien keskikoko ja opetusaste. Sukupuolen ja iän eroja tutkittiin suhteessa yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen ja lisäksi muita taustamuuttujia työajan ja -matkan fyysiseen aktiivisuuteen. Pääanalysointimenetelminä käytettiin aineiston kuvailua frekvensseillä, keskiarvoilla, keskihajonnoilla. Taustamuuttujien eroja fyysisessä aktiivisuudessa tutkittiin t-testillä ja yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Liikunnanopettajat liikkuivat kohtalaisella tai sitä rasittavammalla intensiteetillä vähintään 30 minuuttia päivässä keskimäärin 5.17 päivänä viikossa. Terveysliikuntasuosituksiin näh-den riittävästi liikkui 66.5 %, naisista 71.4 % ja miehistä 59.0 %. Viimeisen työpäivän ai-kana liikunnanopettajat liikkuivat kevyellä intensiteetillä noin tunnin, kohtalaisella tai sitä rasittavammalla intensiteetillä noin puoli tuntia ja olivat fyysisesti passiivisia noin kaksi tun-tia. Taustamuuttujista ainoastaan eri opetusasteilla opettavien liikunnanopettajien välillä oli eroja työpäivän fyysisessä aktiivisuudessa ja passiivisuudessa. Ammattioppilaitoksessa opettavat liikkuivat enemmän kohtalaisella tai sitä rasittavammalla intensiteetillä kuin pe-ruskouluissa ja lukioissa opettavat viimeisen työpäivän aikana. Ammattikoulussa opettavat liikkuivat noin tunnin, kun peruskoulussa ja lukiossa opettavat liikkuivat 15 minuutista puoleen tuntiin. Liikunnanopettajista työmatkansa päivittäin kävelivät 7.2 %, pyöräilivät 13.9 %, käyttivät henkilöautoa 47.8 % ja julkisia 2.4 %. Naiset pyöräilivät työmatkansa keskimäärin 1.49 päivänä ja miehet 0.82 päivänä viikossa. Iän suhteen ei ollut eroja työ-matkojen kulkemisessa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että liikunnanopettajista selkeästi suurempi osuus liikkuu terveysliikuntasuositusten kannalta riittävästi verrattuna suomalaiseen väes-töön. Töissä käydään pääasiassa autolla, mutta myös pyöräilyä ja kävelyä suositaan. Työ-ajan fyysisen aktiivisuuden perusteella kuormittavuus ei ole suurta. Kuitenkin tuki- ja lii-kuntaelinten vammojen ja liikunnanopettajien fyysisen aktiivisuuden välisiä yhteyksiä olisi hyvä selvittää jatkossa.

Tutkimuksessa selvitettiin Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelman seuratoiminnan kehittämishankkeessa (v. 2008–2010) mukana olevien seurojen näkemyksiä aikuisten terveysliikunnan ja yhteistyön edistämisestä. Tutkimus keskittyi tarkastelemaan minkälaisia hyviä käytäntöjä, haasteita ja/tai esteitä seuroilla oli aikuisten terveysliikunnan ja yhteistyön edistämiseksi sekä minkälaisia ennakkoluuloja yhteistyössä eri tahojen kanssa oli ilmennyt. Lisäksi selvitettiin, mitä seurat kokivat hankkeen aikana ilmenneiksi hyödyiksi ja pettymyksiksi aikuisten terveysliikunnan ja yhteistyön edistämisessä. Tutkimusaineistona oli KKI -ohjelman hankearviointiin suunnatut seurantalomakkeet (n=13) ja toimintakertomukset (n=13) molemmilta hankekausilta (2008–2009 ja 2009–2010) sekä Internet-kysely (n=11). Lisäksi tutkimusaineistona huomioitiin seurojen (n=4) syksyn 2009 seurahanketapaamisesta laaditut muistiinpanot. Hankkeessa oli alun perin mukana seitsemän (7) valikoitua seuraa ympäri Suomea, mutta kaksi (2) seuraa keskeytti hankkeen aikana. Tutkimusaineisto analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Internet -kyselyn strukturoidut ja puoli-strukturoidut osat analysoitiin ristiintaulukoinnilla. Pääosa aineistosta analysoitiin laadullisesti teemoittelu- ja luokittelumenetelmillä. Tulosten yhteenvedossa käytettiin SWOT (strengths, weaknesses, opportunities, threats) -analyysityökalua. Tutkimustulokset osoittavat, että hankkeessa mukana olleet seurat onnistuivat suunnittelemaan hyviä, uusia käytänteitä terveysliikunnan toteuttamiseksi. Tarjonta monipuolistui ja uusia terveysliikuntatuotteita syntyi. Myös yhteistyön edistämiseksi kehitettiin toimintaa ja verkostoiduttiin muun muassa työyhteisöjen kanssa. Suurimmiksi haasteiksi ja uhkatekijöiksi osoittautuivat markkinointiin ja viestintään liittyvät tekijät, vaikka samalla ne koettiin vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. Lisäksi tutkimustulokset osoittivat seurojen kokeneen, että aikuisten terveysliikuntaa edistämällä ja yhteistyötä parantamalla seuraan kohdistuva arvostus kasvoi.

Soudunsaari, Aki 2010. Liikunta- ja hyvinvointipalvelut työhyvinvoinnin kehittäjänä - asiakasyritysten näkökulma. Liikuntatieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma, 112 s. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millainen liikunta- ja hyvinvointipalvelun tulisi olla asiakasyritysten näkökulmasta ja millainen merkitys näillä palveluilla on yrityksen toiminnalle ja henkilöstölle. Keräsin kyselylomakeaineiston keskisuomalaisilta yrityksiltä (n=19), joiden asenteita ja toimenpiteitä liikunnan roolia työhyvinvoinnin kehittäjänä kohtaan kartoitin. Kyselyn vastausten perusteella valikoin kaksi yritystä ns. asiantuntijanäytteiksi teemahaastatteluun, jossa syvennyin heidän käyttämiinsä liikunta- ja hyvinvointipalveluihin sekä ajatuksiin ja kokemuksiin niistä. Haastattelin toisen yrityksen toimitusjohtajaa ja toisen yrityksen markkinointikoordinaattoria. Nauhoittamani haastattelut kestivät yhteensä 82 minuuttia ja litteroituna tekstiä kertyi 33 sivua. Analysoin materiaalin teemoittelun avulla ja lähestymisnäkökulmani tulkintaan oli fenomenologinen. Asiakasyritykset tavoittelivat liikunta- ja hyvinvointipalveluiden tarjoamisella henkilöstönsä yleistä työhyvinvointia, työvireen kehittämistä ja taloudellisia säästöjä. Palvelut vaikuttivat yrityksiin monitahoisesti. Selvimmät vaikutukset olivat ilmapiirin ja yhteisöllisyyden parantuminen. Yhteisten liikuntakokemusten kautta ihmiset tulevat paremmin toimeen, saavuttavat avoimemman työilmapiirin sekä vähentävät esimerkiksi osastojen välisiä klikkiytymisiä. Palveluilla voidaan myös vaikuttaa työntekijöiden sitouttamiseen, yrityskuvan kehittymiseen ja taloudellisiin säästöihin. Taloudelliset säästöt tulevat yritysten mukaan pitkäjänteisen toiminnan seurauksena mm. sairauspoissaoloista, työtehokkuudesta, tapaturmien vähenemisestä ja työn monitaitoisuuden lisääntymisestä. Palvelut nähtiin myös tärkeänä osana henkilökunnan huomioimista ollen tukena esimerkiksi uusia työntekijöitä palkatessa. Asiakasyritysten mukaan liikunta- ja hyvinvointipalveluiden onnistumisen edellytyksinä ovat hyvin organisoitu ohjausryhmä, liikunnan roolia esiin tuova sisäinen viestintä, palveluihin osallistumisen helppous ja saatavuus välittömästi työajan jälkeen. Myös esimiesten rooli esimerkin näyttäjinä, motivoijina ja tehokkaan viestinnän mahdollistajana on tärkeä. Yrityksissä oli huomattu, että maksamalla puolet palveluiden kustannuksista he saavat työntekijät sitoutettua palveluiden käyttämiseen. Yritykset kustansivat tilavuokrat ja välineet. Suurimpia palveluiden haasteita ovat sopivien palveluntarjoajien hankinta (ns. one-stop-shop), palveluiden riittävä monipuolisuus (jokaiselle jotakin) ja henkilöstön aktivointi palveluihin osallistumiseen. Haasteellisena pidettiin täysin liikuntaa harrastamattomien ja epäsäännöllisesti liikkuvien (2/3 henkilöstöstä) aktivoimista. Asiakasyrityksillä oli myönteisiä kokemuksia paikallisista urheiluseuroista. Yhteistyö oli kaksisuuntaisesti vastikkeellista, jolloin taloudellisen tukemisen vastineeksi urheiluseurat tarjosivat yrityksille mm. liikuntailtapäiviä ja luentoja sekä seurojen tapahtumiin osallistumista. Yritykset näkivät tulevaisuuden palveluntarjoajina mieluummin yksityiset yritykset kuin seurat palveluiden laatutekijöiden vuoksi. Tulevaisuuden liikunta- ja hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi yritykset miettivät liikuntaa työajalle ja työntekijöiden kunnon tai palveluihin osallistumisen vaikuttavan työntekijöiden taloudellisiin bonuksiin. Tärkeäksi tulevaisuuden palveluiden ominaisuudeksi nähtiin yhdessä tehtävä ja kokemuksellinen liikunta.

Suvi Lindroos. Liikunta-aktiivisuuden lisääminen – Pitkäaikaistyöttömien kokemuksia tuetulta liikuntajaksolta. Jyväskylän yliopisto. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. 2010. 78 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Keski-Suomen TE-keskuksen rahoittamalle ja SPR:n Länsi-Suomen piirin hallinnoimalle Raide 1-projektin yhteydessä toteutetulle liikuntakurssille osallistuneiden pitkäaikaistyöttömien kokemuksia kurssista. Haastatteluissa käytiin läpi teemojen avulla mm. kurssilaisten kokemuksia kurssille osallistumisesta, ryhmässä liikkumisesta, ohjaajien vaikutuksista kurssilaisten toimintaan, oman asenteen tai innostuksen muuttumisesta ja kurssin vaikutuksista muuhun elämään. Tutkimuksella haluttiin selvittää erityisesti kurssilaisten läpikäymää muutosprosessia lii-kuntakäyttäytymisen suhteen sekä heidän prosessiaan edistäneitä tekijöitä. Tutkimus toteutettiin laadullisin tutkimusmenetelmin, sillä siinä tarkasteltiin yksilöiden kokemuksia ja haluttiin saada osallistujien ääni kuuluviin. Tutkimuksen kohdejoukko koostui neljästä vuosien 2006–2008 aikana jollakin Raideprojektin liikuntakursseilla olleista henkilöistä. Tutkimushenkilöt olivat 34–59-vuotiaita, heistä kaksi oli miehiä ja kaksi oli naisia. Tutkimushenkilöt valittiin haastateltaviksi harkinnanvaraisesti. Valinnalla ei tavoiteltu edustavaa otosta kaikista kurssilla olleista, joten tulokset eivät ole yleistettävissä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Kaikki haastatellut pystyivät parantamaan liikunta-aktiivisuuttaan kurssin aikana. Kurssin jälkeen liikunta-aktiivisuus on pysynyt kurssia edeltänyttä tasoa korkeammalla. Tärkeimpänä tekijänä motivaation luomisessa ja ylläpitämisessä kurssin aikana osallistujat näkivät omaohjaajan läsnäolon, kannustuksen ja neuvonnan. Myös kurssin monipuolisia tunteja sekä hyvää ja rentoa ilmapiiriä kiiteltiin. Haastatellut kertoivat liikkumisensa syyksi terveydestä huolehtimisen, liikunnan sosiaalisuuden sekä liikunnan tuoman mielihyvän ja energisyyden. Jokaisella motivaatio omatoimiseen liikuntaan kurssin jälkeen syttyi eri syistä. Haastatellut kokivat saaneensa kurssilta myös eväitä muuhun elämään. Usko omaan tekemiseen ja pärjäämiseen kasvoi kaikilla kunnon kohentuessa ja onnistumisen koke-musten karttuessa. Rohkeus kokeilla jotain uutta ja pelottavaa, tuntemus omasta mahdollisuudesta vaikuttaa elämäänsä sekä itsetuntemuksen ja -luottamuksen kasvu koettiin mukavina ja tärkeinä kurssin antimina. Haastatellut kokivat saaneensa tärkeitä taitoja ja tietoja suunnitella ja toteuttaa itse omaa liikuntakäyttäytymistään.

TIIVISTELMÄ Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteiden laitos/Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta MYÖTÄVUORI, HANNA: Henkilökohtaisen ohjaajan ja liikuntakurssin vaikutus työikäisten liikunta-aktiivisuuden lisäämisessä. Pro gradu –tutkielma, 67 s., 11 s. liites. Liikuntapedagogiikka 2010 Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää työikäisten kurssilaisten kokemuksia Kes-ki-Suomen TE-keskuksen rahoittaman ja SPR:n Länsi-Suomen piirin hallinnoiman Raide 1 -projektin yhteydessä toteutetusta liikuntakurssista, jossa jokaisella kurssilai-sella oli henkilökohtainen ohjaaja. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän ylio-piston liikuntatieteiden laitoksen kanssa, jonka opiskelijat toimivat henkilökohtaisina ohjaajina ja liikuntatuntien vetäjinä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää kurssilaisten liikuntaharrastukset sekä niiden esteet, mahdollinen asenteen muutos liikuntaa koh-taan kurssin aikana ja oliko henkilökohtaisesta ohjaajasta apua asenteen muuttumises-sa ja liikunta-aktiivisuuden lisäämisessä. Kurssilaiset antoivat palautetta myös henki-lökohtaisen ohjaajan merkityksestä. Tutkimuksen kohdejoukko koostui 28 kurssilaisesta. He olivat 26-56-vuotiaita ja heistä puolet oli miehiä ja puolet naisia.Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2007 ja keväällä 2008 strukturoidun kyselylomakkeen ja avoimen palautelomakkeen avulla. Myös henkilökohtaisten ohjaajien palautelomakkeen yhtä kysymystä käytettiin hy-väksi tutkimuksessa. Kurssin aikana kävelyä harrasti päivittäin alle puolet ryhmäläisistä. Yli puolet harrasti liikuntaa enemmän ja reilu kolmannes saman verran kuin ennen kurssille tuloa. Vain vajaa kolmannes ryhmäläisistä ilmoitti jonkin estävän liikunnanharrastusta. Yleisim-mäksi esteeksi mainittiin oma laiskuus. Yhtä kurssilaista lukuunottamatta kaikkien asenne liikuntaa kohtaan muuttui kurssin aikana myönteiseen suuntaan. Jokainen kurssilainen mainitsi myös jonkin asian, johon liikunnalla on ollut myönteinen vaiku-tus heidän elämässään, kuten parantavan mielialaa, lisäävän kuntoa ja jaksamista ja yli puolet lupasi liikkua jatkossa terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Lähes kaikki ryhmäläiset lupasivat muuttaa terveystottumuksiaan terveellisempään suuntaan. Kai-ken kaikkiaan kurssilaiset harrastivat kurssin jälkeen kohtalaisesti liikuntaa ja uskoi-vat tulevaisuudessa harrastavansa liikuntaa entistä enemmän. He myös suhtautuivat henkilökohtaiseen liikuntaohjaukseen hyvin myönteisesti. Liikuntakurssi, jossa jokaisella kurssilaisella oli henkilökohtainen ohjaaja ja vaihtele- va liikuntaohjelma tuki liikunta-asenteiden muutosta ja kannusti muuttamaan terveys- tottumuksia positiiviseen suuntaan.

The primary aim of this study was to evaluate the feasibility and effectiveness of selected personal approaches to promote leisure time physical activity (LTPA) of working aged adults in primary health care. Three interventions were conducted in Southern Finland involving 35 health care units, 99 health care practitioners and 644 eligibility screened participants aged 18 to 65 years with no specific medical indication to increase LTPA.Intervention 1 was conducted in occupational health care (OHC) and the employees (N=155) from nine companies were randomly assigned to two experimental (EXP) and control groups (CON). In the first EXP group individual face-to-face counseling alone was implemented by occupational nurses. In the second EXP group face-to-face counseling was supported by fitness testing conducted by a physiotherapist. In CON only data collection was carried out. Four counseling sessions were implemented during the 12-month intervention.Intervention 2 took place in 24 health center and OHC units, where the physicians (N=67) were allocated randomly to EXP or CON. The group of each patient (N=265) was, therefore, physician-dependent. The approaches compared with usual care (CON) were Physical Activity Prescription by physicians during one routine appointment and self-monitoring of LTPA with a pedometer and LTPA log followed by mailed personalized feedback.In intervention 3, which was implemented in municipal maternity and child health care, the clinics (N=6) signed up for EXP or CON. Thus, the group of the pregnant (N=132) and postpartum women (N=92) was determined by the clinic. In EXP individual face-to-face counseling supported by an option for supervised group exercise once a week was provided by the public health nurses. The number of counseling sessions was five for eight to 37 weeks’ gestation in pregnant participants and for two to ten months after delivery in postpartum participants. In CON usual care was delivered.The components of the feasibility evaluation were integrity, participant responsiveness, applicability to routine health care practices and safety. The evaluation was based on questionnaires and /or interviews for practitioners and participants and on documents used in the interventions. In the effectiveness evaluation, short (2 months), mid (6 months) or long-term (> 6 months) differences in LTPA between EXP and CON were examined with questionnaires, pedometers or 7-day logs depending on the intervention.According to the feasibility results integrity and participant responsiveness were high and the approaches proved safe and applicable to routine health care appointments. As to the effectiveness results, Physical Activity Prescription byphysicians showed both short- and mid-term benefits in health centers and OHCcompared with usual care. The findings regarding self-monitoring were also encouraging, but only in the short-term. In maternity care, individual face-to-face counseling supported by optional group exercise proved effective in long-term while in child health care no changes in LTPA were observed. Individual face-to-face counseling with or without fitness testing were not beneficial in OHC compared to data collection only.The secondary aim of the study was to evaluate the nationwide dissemination of one of the approaches, Physical Activity Prescription. Dissemination was carried out with a multiorganisational program, the Physical Activity Prescription Program (PAPP). Evaluation was based on the RE-AIM framework (www.reaim.org) with five dimensions: Reach, Effectiveness, Adoption, Implementation and Maintenance.Reach was assessed by the number of prescriptions requested. The indicator of effectiveness was the change in physicians’ practices from 2002 to 2004 in asking patients’ physical activity habits and the indicator for adoption the change in the frequency of using prescription or other written material in physical activity counseling. The questions related to these indicators were added to the annual surveys of the Finnish Medical Association to all its member physicians in 2002 (N=16692) and in 2004 (N=17170). Maintenance was described by the number of local prescription projects and visibility in national health promotion documents. Process evaluation was used to assess implementation. According to the results, PAPP succeeded in all dimensions but effectiveness and adoption.In summary, the personal approaches examined were feasible in their original settings and target groups. The findings on effectiveness were less consistent. In light of this study and the literature on comparable studies in other countries, the strongest support is for the short-term effects of Physical Activity Prescription by physicians and for self-monitoring with a pedometer and a LTPA log followed by mailed feedback. Very little or inconsistent literature is available to support the other approaches. Thus, the results are limited to this study until determined by further research.Dissemination of Physical Activity Prescription by physicians at national level did not succeed in all dimensions. Extending the duration and putting more emphasis on local efforts might have improved both effectiveness and adoption. This study was among the first in Finland on the feasibility, effectiveness and dissemination of personal approaches to promote physical activity in primary health care. More research is therefore needed to determine the generalizability of the findings and also to specify whether some of the approaches are more feasible or effective than others. Minna Aittasalo tutki väitöskirjassaan työikäisten liikunnan edistämistä avoterveydenhuollossa.- Aihe on tärkeä, koska arviolta 35-40 prosenttia suomalaisista aikuisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän ja terveydenhuollon ammattilaisilla on mahdollisuus tavoittaa suuri osa näistä ihmisistä, Aittasalo painottaa.Aittasalo totesi, että liikkumisreseptillä, askelmittarilla ja liikuntapäiväkirjalla saavutetaan hyviä tuloksia. Niiden käyttö terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa on perusteltua.- Uuden työtavan käyttöönotto vaatii kuitenkin aikaa ja paikallista yhteistyötä, Aittasalo huomauttaa.- Lääkärin laatima liikkumisresepti lisäsi terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa, Aittasalo havaitsi.Aittasalo selvitti samalla askelmittarin käyttöä ja liikuntapäiväkirjan pitämistä sekä niistä fysioterapeutilta saatua postipalautetta. - Nämäkin lisäsivät terveyskeskusten ja työterveyshuollon asiakkaiden liikuntaa, tosin vain lyhytaikaisesti.- Tehostettu liikuntaneuvonta äitiysneuvolassa auttoi naisia pitämään yllä reipastehoista liikuntaa raskauden loppuun saakka. Lastenneuvolassa sama neuvonta ei tuottanut tulosta, Aittasalo huomasi.Henkilökohtainen liikuntaneuvonta työterveyshuollossa ilman kuntotestausta tai kuntotestauksen kanssa ei lisännyt työntekijöiden liikunta-aktiivisuutta. Vertailukohtana olivat työntekijät, jotka eivät osallistuneet neuvontaan, mutta käyttivät askelmittaria ja liikuntapäiväkirjaa liikuntatietojen keruuseen.Aittasalo selvitti myös valtakunnallisen Liikkumisresepti-hankkeen (2001-2004) tuloksia. Hankkeen tavoitteena oli lisätä avoterveydenhuollon lääkärien antamaa liikuntaneuvontaa liikkumisreseptin ja tukimateriaalin avulla. Liikkumisresepti-hanke ei lisännyt liikkumisreseptin käyttöä eikä liikuntaneuvontaa lääkärien keskuudessa.Liikkumisreseptin käyttöönottoa koskevat tulokset ovat sopusoinnussa ulkomaisten tutkimusten kanssa: valtakunnalliset toimenpiteet tavoittavat kyllä kohderyhmän, mutta uuden menettelytavan käyttöönotto tapahtuu hitaasti ja asteittain ja sitä voidaan parhaiten edistää paikallisella tasolla.Aittasalo tutki erilaisten liikunnan edistämistapojen toteuttamiskelpoisuutta ja vaikuttavuutta avoterveydenhuollon aidoissa asiakaskontakteissa. Kolmeen osatutkimukseen osallistui yhteensä 35 terveydenhuollon yksikköä, 99 terveydenhuollon ammattilaista ja 644 asiakasta. Toteuttamiskelpoisuutta arvioitiin sillä, miten hyvin ne toteutuivat suunnitellulla tavalla, sekä asiakkaiden ja ammattilaisten näkemyksillä ja edistämistapojen turvallisuudella. Vaikuttavuutta arvioitiin asiakkaiden liikunta-aktiivisuudella. Liikunta-aktiivisuustiedot kerättiin kyselylomakkeilla, askelmittareilla tai liikuntapäiväkirjoilla. Vertailukohteena olivat asiakkaat, joiden kohdalla kyseisiä liikunnan edistämistapoja ei toteutettu.

The purpose of this study was to examine the relationships between reported physical activity and physical environment, policy environment and social support. The aim was to evaluate the success of the policy for physical activity in Finland and to develop the evaluation of the policy for physical activity in the context of health promotion. The empirical data for the research consist of international telephone interview data (Belgium, N=389; Spain, N= 380; the Netherlands, N=366; Germany (eastern), N= 913; Germany (western), N=489; Switzerland, N=406; Finland, N= 400), face to face interviews of Finnish decision-makers (N=16), statistics for sport facilities, statistics for finance and documents of policies regarding physical activity and health. According to the results there seem to be relationships between social support, physical and policy environment and participation in physical activity. These results were found with both subjective (interview answers) and objective measures (statistics for sport facilities). On the basis of quantitative measures, it can be concluded that health-enhancing physical activities have been fairly successful in Finland. From the point of view of equality, the promotion of physical activity has not been as successful. The respondents in the countryside and the least educated regarded their possibilities for physical activity as less than other respondents. The evaluation of the policies for physical activity has thus far been minimal in Finland. It is suggested that the health promotion outcome model used in this research will enhance the implementation of the policies of physical activity and the development of their evaluation. It presents possible ways in which physical activity is connected to health and well-being, as well as means by which physical activity, and hence also health, can be promoted. Timo Ståhlin mukaan terveysliikunnan edistäminen on Suomessa onnistunut melko hyvin. Hänen väitöstutkimuksensa on ensimmäinen suomalainen liikuntapolitiikan arviointi terveyden edistämisen näkökulmasta. Suomesta tutkimukseen osallistuneet pirkanmaalaiset ovat aktiivisempia liikkujia kuin vertailukohteeksi valitut saksalaiset, ja he arvioivat myös liikkumismahdollisuutensa paremmiksi. Suomessa on myös selvästi enemmän liikuntapaikkoja asukasta kohden kuin Saksassa, mutta sosiaalinen tuki on sittenkin tärkeämpää aktiiviselle liikkumiselle.Yhdenvertaisuuden näkökulmasta liikunnan edistämisessä ei ole onnistuttu yhtä hyvin. Maaseudun asukkaat ja vähiten koulutetut kokevat liikkumis-mahdollisuutensa muita useammin huonoiksi. Pikkukaupungeissa asuvat arvioivat liikkumismahdollisuutensa hyviksi yli kaksi kertaa yleisemmin kuin maaseudulla asuvat. Matalasti koulutetut pitivät liikkumismahdollisuuksiaan heikkona kolme kertaa yleisemmin kuin yliopiston tai korkeakoulun käyneet henkilöt, Ståhl erittelee.