Search

Koronaepidemia ja sen rajaamistoimet ovat vaikuttaneet monin tavoin väestön terveyteen ja hyvinvointiin, ja monien haitallisten vaikutusten on arveltu kasaantuneen heikommassa sosioekonomisessa asemassa oleviin väestöryhmiin. Tutkimustietoa aiheesta on kuitenkin niukasti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella koronaepidemian vaikutuksia elintapoihin ja arkielämään eri koulutusryhmissä. Tutkimus perustuu satunnaisesti valittujen 30–69 –vuotiaiden henkilöiden antamiin vastauksiin THL:n kolmessa aikuisväestöä edustavassa väestötutkimuksessa: Koronaepidemian serologinen väestötutkimus (n=3772), FinSote 2020 –tutkimus (n=10847) ja FinTerveys 2017-seurantatutkimus (n=3696), joiden tiedonkeruu on toteutettu aikavälillä huhtikuu 2020 ja maaliskuu 2021. Tulosten perusteella koronaepidemian ja sen rajaamistoimien vaikutukset elintapoihin ja arkielämään ovat moninaisia, mutta erityisesti elintapojen osalta pitkälti samanlaisia eri koulutusryhmissä. Työmatkaliikunta väheni erityisesti ylimpään koulutusryhmään kuuluvilla, mitä selittänee etätyön yleistyminen. Ylimpään koulutusryhmään kuuluvat raportoivat myös sosiaalisissa suhteissa tapahtuneita kielteisiä muutoksia alimpaa koulutusryhmää yleisemmin. Taloudelliset haasteet olivat sen sijaan yleisempiä alimmassa koulutusryhmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisat muutokset arkielämässä ja elintavoissa saattavat pitkällä aikavälillä heijastua lisääntyneenä sairastavuutena ja kansanterveyden yleisenä heikkenemisenä. On myös mahdollista, että epidemia pitkittyessään entisestään kärjistää sosioekonomisia terveys- ja hyvinvointieroja, mikäli tuloerot kasvavat ja työelämämuutokset ovat eri suuntaisia eri väestöryhmissä. Jotta mahdolliset terveyden ja hyvinvoinnin kannalta epäsuotuisat kehityskulut voidaan havaita ajoissa ja tunnistaa ne väestöryhmät, joissa riski epäsuotuisalle kehitykselle on lisääntynyt, ajankohtainen, luotettava tieto epidemian vaikutuksista on välttämätöntä.

Background: Physical activity (PA) is said to be beneficial to many bodily functions. However, the effects of PA in the brain are still inadequately known. The authors aimed to uncover possible brain modulation linked with PA. Here, they combine 4 of their studies with monozygotic twins, who were within-pair discordant in PA for a minimum of 1 year. Methods: The authors performed brain imaging, brain electrophysiology, and cardiovascular and body composition assessments, and collected questionnaire-based data. The present synopsis elucidates the differences associated with differing PA history in conditions without genetic variability. They present new structural and electrophysiological results. Participants, healthy, 45 male monozygotic twins (mean age 34.5 [1.5] y) differed in aerobic capacity and fat percentage (P Results: More active co-twins showed larger gray matter volumes in striatal, prefrontal, and hippocampal regions, and smaller gray matter volumes in the anterior cingulate area than less active co-twins. Functionally, visual and somatosensory automatic change detection processes differed between more and less active co-twins. Conclusions: In monozygotic twins, who differed in their PA history, differences were observed in identifiable anatomic brain locations involved with motor control and memory functions, as well as in electrophysiological measures detecting brain’s automatic processes. Better aerobic capacity may modify brain morphology and sensory function.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millä tavalla geenitutkimusta esitellään suomalaisessa mediassa. Tutkielman tavoitteena on tehdä tilannekatsaus Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2020 julkaistujen geenitutkimusta käsittelevien tekstien luomasta representaatiosta. Tutkin, kuinka geenitestejä ja geenitutkimusta esitetään mediassa ja peilaan sitä suhteessa terveyden tasa-arvoon. Johdantoluvun jälkeen, tutkielman toisessa ja kolmannessa luvussa selitän tutkielman kannalta olennaisia käsitteitä ja kerron aiemmasta tutkimuksesta, jota on tehty geenitesteihin liittyen. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: millaisia mahdollisuuksia geenitesteille esitetään mediassa ja millaisia huolia geenitesteihin liitetään mediassa? Tutkimuksen aineistona toimii Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2020 julkaistut artikkelit, jotka käsittelevät terveyteen liittyvää geenitutkimusta. Analysoin aineistoa sisällönanalyysillä ja luokittelen aineiston kahteen pääkategoriaan. Ensimmäinen pääkategoria sisältää aineistokatkelmia geenitutkimuksen hyödyistä ja tavoitteista keskittyen alan kasvavaan potentiaaliin hoitomuotojen kehittämisessä ja tutkimuksen mahdollisuuksissa. Toinen pääkategorioista sisältää geenitutkimuksesta esitettyjä huolia, jotka liittyvät eriarvoisuuteen, eettisiin kysymyksiin ja tietoturvaan. Geenitestien mahdollisuutena nähdään terveyden edistämisen osalta sairauksien parempi ennakointi, riskiryhmien parempi tunnistaminen ja oikea-aikaisen hoidon tehokkaampi kohdistaminen. Geenitestin avulla voitaisiin määrätä yksilölle sopivia lääkkeitä sopivalla annostuksella ja onnistua karsimaan yksilölle tehottomat lääkkeet. Taloudelliselta kannalta Suomella nähdään olevan mahdollisuus kehittyä geenitutkimuksen kärkimaaksi teknisen ja lääketieteellisen osaamisen, laajojen terveysrekisterien sekä suomalaisten ainutlaatuisen geeniperimän ansiosta. Kehittyvänä alana geenitutkimus luo mahdollisuuksia yritysten kehittämisen parissa. Alan uskotaan myös lisäävän työllisyyttä uusien professioiden, kuten geenineuvojien ammattiryhmän syntymisen myötä. Huolta aiheuttavia katkelmia aineistossa esiintyy lähes yhtä paljon kuin mahdollisuuksiin keskittyviä katkelmia. Geenitestien pelätään tuottavan enemmän huolta omasta sairastumisesta kuin vastauksia terveydellisiin kysymyksiin. Aihe on erittäin sensitiivinen ja ennen geenitiedon laajempaa käyttöönottamista täytyy pohtia monia eettisiä kysymyksiä, kuten millaisesta tiedosta potilaalle on hyötyä ja kerrotaanko vakavasta sairastumisriskistä terveelle ihmiselle, mikäli on mahdollista, että hän voi elää koko elämänsä sairastumatta ja tieto lisäisi turhaan huolta. Tiedolla voi olla myös merkitystä sukulaisille, mikä lisää eettisten säädösten ja ohjeiden tarpeellisuutta. Geenitestien hintaa pohditaan suhteessa vaihtoehtokustannuksiin, kuten ylihoitamisen kustannuksiin ja sairauspäiväkuluihin. Geenitieto on arkaluontoista henkilötietoa, joten ymmärrettävästi kansalaiset ovat huolissaan terveystietojensa tietoturvasta. Yksi tutkielman johtopäätöksistä on, että Suomen suurimmassa päivälehdessä kirjoitetaan geenitutkimuksesta neutraalisti, esittäen tasapuolisesti sekä positiivisia että negatiivisia huomioita. Teksteillä luodaan neutraali ilmapiiri, jotta lukija voi muodostaa oman mielipiteen saatavilla olevan tiedon avulla. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että väestön terveyseroja voitaisiin pyrkiä tasaamaan tuomalla geenitestit julkiseen terveydenhuoltoon ja mikäli näin ei tapahdu, se voi lisätä eriarvoisuutta.

Yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoaminen kaikille kansalaisille sekä terveyden eriarvoisuuden kaventaminen ovat olleet jo pitkään suomalaisen terveyspolitiikan keskeisiä päätavoitteita. Terveyspoliittisista pyrkimyksistä huolimatta väestöryhmien väliset terveyserot ovat edelleen suuria erityisesti sosioekonomisten ryhmien välillä. Terveyseroja on mahdollista kaventaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella terveyspalvelujärjestelmällä, jossa palvelujen saatavuus ja käyttö perustuvat terveydentilan edellyttämään tarpeeseen. Suomessa terveyspalvelujen tarpeenmukaisessa käytössä ja saatavuudessa on kuitenkin todettu ilmenevän erityisesti hyväosaisia väestöryhmiä suosivaa eriarvoisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sosioekonominen asema on yhteydessä koettuun terveyteen ja toimintakykyyn sekä terveyspalvelujen käyttöön 60–69-vuotiailla henkilöillä. Sosioekonomisen aseman määrittäjinä tutkimuksessa käytettiin vastaajien ammatillista koulutustasoa, ammattiasemaa ja taloudellista tilannetta. Terveyspalvelujen käytön tarkastelussa huomioitiin vastaajien sairaalahoidossa oleminen ja vastaanottokäynnit terveyskeskuslääkärillä, yksityislääkärillä, työterveyslääkärillä sekä sairaalan poliklinikkalääkärillä viimeisen vuoden aikana. Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen kuusikymppiset (T60) -kyselytutkimuksessa kerättyä aineistoa. Tutkimusaineiston kerääminen on toteutettu Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa sekä Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). Tampereen kuusikymppiset -tutkimus on käynnistynyt vuonna 2017. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 60–69-vuotiaat tamperelaiset henkilöt. Kyselyn vastausprosentti oli 68.0 %. Tutkimusjoukkoon kuuluivat kaikki kyselyyn vastanneet (N=1495). Tutkimusaineisto analysoitiin kvantitatiivisten, kuvailevien ja selittävien tilastollisten menetelmien avulla. Sosioekonomisten ryhmien välillä ilmeneviä eroja koetussa terveydessä ja toimintakyvyssä sekä lääkärin vastaanottopalvelujen ja sairaalahoidon käytössä tarkasteltiin ristiintaulukoinnin sekä Pearsonin khiin neliö (χ²) -testin tuottaman p-arvon avulla. Monimuuttujamenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Logistisen regressioanalyysin avulla arvioitiin sosioekonomisen aseman sekä koetun terveyden ja toimintakyvyn, lääkärin vastaanottopalvelujen käytön ja sairaalahoidon käytön välistä yhteyttä huomioimalla yleisimmät sekoittavat tekijät, jotka olivat ikä ja sukupuoli. Tutkimustulosten mukaan sosioekonomisella asemalla oli yhteys subjektiiviseen koettuun terveyteen ja toimintakykyyn sosiaalisen gradientin mukaisesti. Mitä korkeampi henkilön sosioekonominen asema oli ammatillisella koulutustasolla, ammattiasemalla ja taloudellisella tilanteella mitattuna, sitä paremmaksi hän koki terveytensä ja toimintakykynsä. Lääkäripalvelujen palvelukanavakohtaisessa käytössä ilmeni eroja sosioekonomisten ryhmien välillä. Korkeampi koulutustaso, ammattiasema ja taloudellinen tilanne olivat yhteydessä yksityis- ja työterveyslääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Alhaisempi koulutustaso, ammattiasema ja taloudellinen tilanne olivat puolestaan yhteydessä terveyskeskuslääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Työterveys- ja yksityislääkäripalvelun käytön todennäköisyys kasvoi ja terveyskeskuslääkäripalvelun käytön todennäköisyys pieneni sosioekonomisen aseman noustessa. Heikompi taloudellinen tilanne oli yhteydessä sairaalan poliklinikkalääkäripalvelujen suurempaan käyttöön. Sosioekonomisen aseman muuttujat eivät olleet yhteydessä lääkäripalvelujen kokonaiskäyttöön. Kun koettu terveys ja toimintakyky, eli mahdollista terveyspalvelun tarvetta kuvaavat muuttujat vakioitiin, muut kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat käyttivät lääkärin vastaanottopalveluja kokonaisuudessaan enemmän kuin heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat. Tämä viittaa siihen, että hyväosaiset käyttivät lääkärin vastaanottopalveluja tarpeeseen nähden enemmän kuin heikommassa asemassa olevat. Korkeampi taloudellinen tilanne oli yhteydessä sairaalahoidon saamisen pienempään todennäköisyyteen.

Lack of participation in health-promoting behaviors and participation in behaviors that contribute to health risks have been linked to health disparities observed among individuals from disadvantaged backgrounds. This chapter presents a basic process model to summarize the effects of socio-structural variables linked to health disparities – socioeconomic status, education, health literacy, ethnicity, and religiosity – on individuals’ beliefs and cognitions that determine behavior. Socio-structural characteristics were proposed to have a pervasive effect on individuals’ beliefs and other constructs from social cognition theories which impact their decisions to participate in prospective health behaviors and influence their health outcomes. The model provides a mechanistic explanation for health disparities among individuals from disadvantaged groups. A series of illustrative examples are presented of the application of the proposed model as a means to explain how characteristics linked to disadvantage relate to participation in health behaviors and outcomes via potentially modifiable mediating beliefs and social cognition constructs. Efforts to develop interventions targeting these modifiable beliefs will contribute to the enhancement of long-term global health and illness prevention. peerReviewed

This paper uses longitudinal survey data linked to administrative registers to examine socioeconomic gradients in health, particularly whether the effects of genetic endowments interact with the socioeconomic resources of the parental household. We find that genetic risk scores contribute to adult health measured by biomarkers. This result is consistent with the findings from genome-wide association studies. Socioeconomic gradients in health differ based on biomarker and resource measures. Family education is negatively related to obesity and the waist-hip ratio, and family income is negatively related to low-density lipoprotein cholesterol and triglyceride levels. Parental resources do not modify the effects of genetic endowment on adult health. However, there is evidence for gene-family income interactions for triglyceride levels, particularly among women. peerReviewed

English summary Eriarvoisuus terveyspalvelujen laadussa ja saatavuudessa voi vahvistaa sosioekonomisia terveyseroja. Toimeentulotuen saajat sairastavat ja käyttävät julkisia terveyspalveluja muuta saman ikäistä väestöä enemmän. Tutkimuksessa vertailtiin rekisteriaineiston avulla toimeentulotuen saajien (N=37 836) ja ei-toimeentulotuen saajien (N=430 997) lääkekorvausoikeuksia ja lääkkeiden käyttöä Helsingissä vuonna 2010. Menetelminä käytettiin vakiointia ja logistista regressioanalyysia. Kun erot ikä- ja sukupuolirakenteessa, maahanmuuttajataustassa, tulotasossa ja opiskelijoiden osuudessa vakioidaan, toimeentulotuen saajilla on ei-toimeentulotuen saajia useammin lääkekorvausoikeuksia (20 % vs. 15 %) sekä psyykensairauksiin (34 % vs. 14 %), astmaattisiin sairauksiin (11 % vs. 5 %), diabetekseen (6 % vs. 3 %) ja sydän- ja verisuonisairauksiin (21 % vs. 13 %) liittyviä lääkeostoja. Psyykenlääkkeiden käyttö yleistyy toimeentulotuen saantikuukausien määrän kasvaessa, mutta psyyken sairauden vuoksi erityiskorvaukseen oikeutetut saavat toimeentulotukea yleisimmin vain muutaman kuukauden. Psyykenlääkityksen (korvausoikeus tai lääkeosto) ja toimeentulotuen saannin yhteys on samansuuntainen kantaväestöllä ja maahanmuuttajilla (toimeentulotukea 1–3 kuukautta ja 10–12 kuukautta saaneilla ristitulosuhteet (OR) 2,8 [2,7–2,9] ja 5,3 [5,0–5,5] kantaväestöllä; 2,4 [1,9–3,2] ja 7,8 [6,4–9,5] OECD-maista saapuneilla; 2,3 [1,8–3,0] ja 3,6 [2,9–4,3] entisen Neuvostoliiton alueelta saapuneilla; ja 2,0 [1,6–2,6] ja 5,1 [4,4–6,0] muista kuin em. maista saapuneilla, kun vertailuryhmänä ei-toimeentulotuen saajat). Tutkimus vahvistaa käsitystä sairaudesta osana huono-osaisuutta. Terveysongelmien yleisyys on syytä ottaa huomioon toimeentulotuen saajien palveluita suunniteltaessa.

Purpose: Although previous research has established a positive association between national income inequality and socioeconomic inequalities in adolescent health, very little is known about the extent to which national-level wealth inequalities (i.e., accumulated financial resources) are associated with these inequalities in health. Therefore, this study examined the association between national wealth inequality and income inequality and socioeconomic inequality in adolescents' mental well-being at the aggregated level. Methods: Data were from 17 countries participating in three consecutive waves (2010, 2014, and 2018) of the cross-sectional Health Behaviour in School-aged Children study. We aggregated data on adolescents' life satisfaction, psychological and somatic symptoms, and socioeconomic status (SES) to produce a country-level slope index of inequality and combined it with country-level data on income inequality and wealth inequality (n = 244,771). Time series analyses were performed on a pooled sample of 48 country-year groups. Results: Higher levels of national wealth inequality were associated with fewer average psychological and somatic symptoms, while higher levels of national income inequality were associated with more psychological and somatic symptoms. No associations between either national wealth inequality or income inequality and life satisfaction were found. Smaller differences in somatic symptoms between higher and lower SES groups were found in countries with higher levels of national wealth inequality. In contrast, larger differences in psychological symptoms and life satisfaction (but not somatic symptoms) between higher and lower SES groups were found in countries with higher levels of national income inequality. Conclusions: Although both national wealth and income inequality are associated with socioeconomic inequalities in adolescent mental well-being at the aggregated level, associations are in opposite directions. Social policies aimed at a redistribution of income resources at the national level could decrease socioeconomic inequalities in adolescent mental well-being while further research is warranted to gain a better understanding of the role of national wealth inequality in socioeconomic inequalities in adolescent health. (C) 2020 Published by Elsevier Inc. on behalf of Society for Adolescent Health and Medicine.

Hynynen, T. 2018. Nuorten koettu terveys, sosioekonominen asema ja sosioekonomiset terveyserot. WHO-Koululaistutkimuksen tuloksia. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, terveyskasvatuksen pro gradu -tutkielma, 65 s., (2 liitettä). Sosioekonomiset terveyserot ovat systemaattisia eroja terveydessä, kuolleisuudessa ja sairastavuudessa, joita ei voida selittää pelkästään terveyskäyttäytymisen tai biologisten ominaisuuksien kautta. Aikuisilla sosioekonomisia terveyseroja on tutkittu huomattavasti enemmän kuin nuorilla. Kuitenkin eroja koetussa terveydessä, terveyskäyttäytymisessä ja hyvinvoinnissa on todettu olevan myös nuorilla esimerkiksi koulutusasteen mukaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin tutkimuskirjallisuuden ja määrällisen tutkimuksen kautta nuorten koettua terveyttä, sosioekonomista asemaa ja sosioekonomisia eroja koetussa terveydessä. Tutkimuksen aineistona oli WHO-Koululaistutkimuksen suomalaisten 9.-luokkalaisten kyselyaineisto aikaväliltä 2002–2014. Aineisto koostui yhteensä 7432 vastauksesta, joista 48,1 prosenttia oli poikien vastauksia. Aineiston analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, yksisuuntaista varianssianalyysia, X2-riippumattomuustestiä, binääristä logistista regressioanalyysiä ja Poisson regressioanalyysiä. Nuorten sosioekonominen asema oli yhteydessä nuorten koettuun terveyteen siten, että korkean sosioekonomisen aseman nuorista suurempi osa koki terveytensä hyväksi alhaisen sosioekonomisen aseman nuoriin verrattuna. Sosioekonomisen aseman mittareiden käyttö on kuitenkin edelleen kirjavaa ja tulosten vertailtavuus haastavaa. Nuoret kokevat terveytensä pääosin hyväksi ja oireilussa on tapahtunut tutkimuslähteestä ja tutkimuksen kohteena olevasta maasta riippuen vaihtelevia muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana. Sukupuolten välillä on eroja koetussa terveydessä sosioekonomisen aseman mukaan, mutta lisätutkimuksia tarvitaan tunnistamaan niitä vaikutusketjuja, jotka johtavat sukupuolten välisiin eroihin. Hynynen, T. 2018. Adolescent self-rated health, socioeconomic status and socioeconomic inequalities in health. Results of the HBSC-study. University of Jyväskylä, Master’s thesis, Health Education, 65 pp., (2 appendixes). Socioeconomic inequalities in health are systematic differences in health, mortality and morbidity which cannot be explained by individual health behaviour of biological variation. Most previous studies have focused on socioeconomic inequalities in adult health. However, several studies have argued that socioeconomic inequalities exist among adolescents too. These inequalities in adolescent self-rated health, health behaviour and wellbeing are discovered for example according to education level. The aim of this master´s thesis is to investigate the extent of differences in adolescent self-rated health, socioeconomic status and socioeconomic inequalities in health. The data for this study was collected from The Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study from Finnish 9th graders between years 2002–2014. The cross-sectional data consisted of adolescents´ self-completion questionnaires and the total sample included 7432 adolescents of which 48,1 percent were boys. Multiple statistical analyses were performed: cross-tabulation, one-way analysis of variance (ANOVA), X2 -test, binary logistic regression and Poisson logistic regression. As a result, adolescent socioeconomic status has association to adolescent self-rated health. The higher perceived socioeconomic economic status the larger percentage of adolescents rated their health as good compared to low perceived socioeconomic status. Studies on adolescent socioeconomic inequalities in self-rated health still lack comparative data because different measures have been used. A large percentage of adolescents rated their health as good. Differences in multiple health complaints showed different patterns during past 20 years according to different studies or different target countries. Differences between girls and boys emerged but still different chains of risks are unknown that lead to differences between genders.

Individual’s participation in cultural activities may positively affect health through a pathway mediated by social capital. We examine whether country-level investment in cultural opportunity structures was associated with between-country differences in self-rated health and, if so, whether these associations were mediated by citizens’ confidence in societal institutions, i.e., by institutional trust, regarded as a dimension of social capital. For 24,887 respondents in the European Social Survey, 2006, data on self-rated health, institutional trust (individual-level and country-level), and sociodemographic variables were linked with statistics-based country-level data on 10 indicators of cultural opportunity structures and mediator variables (gross domestic product (GDP), Gini index, and welfare state regime). Over and above the sociodemographics, six cultural indicators contributed to between-country health differences in logistic multilevel regression analysis: the percentage of arts students, the RC index, the percentage of writers and creative artists of total employment, exports of cultural goods, imports of cultural goods, and the number of feature films produced per capita. Controlling, furthermore, for trust, and country-level mediators, only imports of cultural goods contributed to between-country differences in health. No associations with other cultural indicators remained after controlling for GDP or welfare state regime. Institutional trust may partially mediate the significance of cultural investments for self-rated health. However, both cultural investment and trust may be concomitants of general prosperity and welfare policies. Future studies should investigate whether the countries’ welfare policies influence the transformation of cultural investment into institutional trust and which types of indicators best depict associations between investments and health.

Huonossa sosioekonomisessa asemassa olevat sairastavat muita enemmän ja heillä on tyydyttymätöntä terveyspalvelujen tarvetta, vaikka he käyttävät runsaasti perusterveydenhuollonpalveluja (1). Hyvin toimeentulevat käyttävät tutkimusten mukaan erikoislääkäripalveluja yleisemmin kuin alemmat tuloryhmät (20, 21). Helsinkiläisten toimeentulotukiasiakkaidenperusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon käyttöä ei ole tutkittu. Tässä tutkimuksessa helsinkiläisten toimeentulotuen asiakkaiden (N=38 434) sosiaali- ja terveysviraston taiHelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) erikoissairaanhoidon vuoden 2014 käynti- ja hoitojaksotietoja verrattiin muiden helsinkiläisten (N=401 231) käynti- ja hoitojaksotietoihin ja toimeentulotuen asiakkuuden yhteyttä terveyspalvelujen käynteihin ja hoitojaksoihin analysoitiin käyttäen menetelmänä logistista regressioanalyysia ja Poisson-regressioanalyysia. Tulosten mukaan terveyspalveluja käyttäneillä toimeentulotuen asiakkailla oli ikävakioituna selvästi todennäköisemmin diagnosoitu sairaus sekä hampaiden reikiintymistä ja kiinnityskudosten sairauksia kuin niillä, jotka eivät olleet toimeentulotuen asiakkaita. Toimeentulotuen asiakkuus oli voimakkaasti yhteydessä lisääntyneisiin päihde- ja mielenterveyskäynteihin ja -hoitojaksoihin, perusterveydenhuollon käynteihin ja päivystysvastaanottokäynteihin sekä perusterveydenhuollon ja päivystyksen akuuttihoitojaksoihin. Sen sijaan toimeentulotuen asiakkuuden yhteys erikoislääkäritutkimuksiin ja suun terveydenhuollon käynteihin oli heikompi ja osassa erikoislääkäritutkimuksia toimeentulotuen asiakkaan käynti oli suhteellisesti epätodennäköisempi kuin niiden, jotka eivät olleet toimeentulotuen asiakkaita. Toimeentulotuen asiakkuus oli heikommin yhteydessä HUS:n käynteihin kuin sosiaali- ja terveysviraston perusterveydenhuollon käynteihin. Toimeentulotuen asiakkuus selitti miehillä käyntejä HUS:ssa vammojen ja myrkytysten, hermoston sairauksien ja infektioiden vuoksi ja naisilla sisäerityselinten ja ruoansulatuselinten sairauksien sekä infektioiden vuoksi. Toimeentulotuen asiakkuus selitti HUS:n hoitojaksoja sisäerityselinten, ihon ja ihonalaiskudoksen, hermoston ja hengityselinten sairauksien vuoksi.

The purpose of the study was to broaden understanding of structural racism by examining the relationships between Indigenous peoples and nation-states in the context of education and how this affects Indigenous lives. This thesis delves into understanding both the theoretical and methodological contributions that more critical analyses can have on: the role of de-colonial approaches to Indigenous health research methodologies so that the most urgent health inequities are addressed through more rigorous and Indigenous specific research processes; and to improve our understanding of the complex interactions that historical and contemporary legacies of residential schools and boarding schools have on the health and well-being of Indigenous populations in Canada and Finland. The research design was a qualitative multiple case study informed by a public health critical race praxis. The study was completed in two phases; consisting of a literature study using content analysis of Indigenous research ethics protocols and policies, in Canada and the Nordic countries; and, three case studies developed from open ended questions from structured interview research comparing discriminatory experiences and its impact on self-perceived health with participants from Six Nations of the Grand River, Canada (n = 25) and the Sámi in Inari, Finland (n = 20); and their family members. The case studies were analyzed using both Western and Indigenous methodologies. Results of Phase one shows how Indigenous resistance to colonial structures within academia in Canada and Finland has resulted in dialogical processes to create an ethical space for working between the differing worldviews of academia and Indigenous communities with the aim to produce ethically valid knowledge. Phase two results shows that regardless of contextual differences of the experiences in Canada and Finland, the main parallel outcomes are similar, i.e. the teachings of shame received in these educational environments. This produces both vulnerabilities and resiliencies and the negative effects of shame require an ongoing healing journey for both individuals and their families and communities at large. Conclusion: For a more in depth understanding of structural racism and its influence on Indigenous health, investigations require methodological choices by both Western and Indigenous methodologies. Tiivistelmä Tutkimuksen päämääränä on tuottaa tietoa rakenteellisesta syrjinnästä. Tämä tapahtuu tutkimalla alkuperäiskansojen ja kansallisvaltioiden välisiä suhteita koulujärjestelmissä sekä sitä, miten rakenteellinen syrjintä vaikuttaa alkuperäiskansojen jäsenten elämään. Tutkimuksen kriittinen analyysi tuottaa dekoloniaalisia lähestymistapoja terveystutkimuksen menetelmiin, jolloin tärkeimmät terveyserot paljastuvat alkuperäiskansalähtöisten tutkimusprosessien kautta. Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä siitä, millaisia väliaikaisia sekä nykypäivään asti ulottuvia vaikutuksia sisäoppilaitoksilla ja kouluasuntoloilla on ollut Kanadan ja Suomen alkuperäiskansojen jäsenten terveyteen ja hyvinvointiin. Väitöskirjan tutkimusasetelma on laadullinen monitapaustutkimus, jossa sovelletaan Critical Health Praxis (PHCR) -menetelmän viitekehystä. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa vertaillaan laadullisen sisällönanalyysin avulla Kanadan ja Pohjoismaiden alkuperäiskansojen tutkimuseettisiä käytäntöjä ja menettelytapoja. Toisessa osassa on kolme tapaustutkimusta, jotka perustuvat strukturoidun kyselytutkimuksen avovastausten syrjintäkokemuksiin ja niiden vaikutuksiin itsekoettuun terveyteen Kanadan ensimmäisten kansojen jäsenillä (Six Nations of the Grand River, n = 25) sekä Suomen saamelaisilla (Inarin kunta, n = 20). Tapaustutkimuksissa sovelletaan alkuperäiskansalähtöisiä ja länsimaisia tutkimusmenetelmiä. Tulokset osoittavat, että alkuperäiskansojen vastustus kolonialistisia akateemisia rakenteita kohtaan Suomessa ja Kanadassa on synnyttänyt dialogisia prosesseja, joiden avulla voidaan luoda eettistä tilaa tiede- ja alkuperäiskansayhteisöjen maailmankuvien yhteensovittamiseksi ja eettisesti hyväksyttävän tiedon tuottamiseksi. Toisen vaiheen tulokset osoittavat, että vaikka Kanadan sisäoppilaitosten ja Suomen kouluasuntoloiden yhteiskunnalliset lähtökohdat ja käytännön toteutustavat eroavat toisistaan, lopputulos on samansuuntainen: kouluympäristön aiheuttama häpeä, joka tuottaa sekä haavoittuvuutta että resilienssiä. Kielteisten kokemusten työstäminen vaatii pitkää, parantavaa prosessia, joka koskee niin yksilöitä, perheitä kuin yhteisöjäkin. Johtopäätöksenä todetaan, että tarvitaan sekä länsimaisia että alkuperäiskansalähtöisiä tutkimusmenetelmiä, jos halutaan ymmärtää syvällisesti rakenteellista syrjintää ja sen vaikutuksia alkuperäiskansojen terveyteen ja hyvinvointiin.

Suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat kehittyneet myönteisesti viime vuosikymmenten aikana. Kuitenkin sosioekonomiset terveyserot ovat kasvaneet ja suomalainen yhteiskunta on eriarvoisempi kuin koskaan aiemmin huolimatta erilaisista politiikkaohjelmiin sisältyneistä terveyserojen kaventamistavoitteista. Tässä pro gradu -tutkielmassa hyvinvointi käsitetään pohjoismaisen hyvinvointitutkimusperinteen mukaisena. Tällöin hyvinvointi jaotellaan resursseihin perustuvaan eli objektiiviseen ja hyvinvoinnin kokemukseen perustuvaan eli subjektiiviseen hyvinvointiin. Tutkimuksessa mitataan subjektiivista hyvinvointia mm. koetun terveyden, yksinäisyyden ja elämänlaadun muutoksena. Turkulaisten terveyserojen kaventamiseksi on kehitetty tiettyjä sosiaalitukia saaville kaikkein vähävaraisimmille suunnattu Kimmoke-ranneke. Rannekkeeseen oikeutettu henkilö voi ostaa puoli vuotta voimassa olevan edullisen rannekkeen, jolla voi päivittäin mm. käyttää kaupungin uimahalleja, kuntosaleja sekä vierailla museoissa. Lisäksi heitä voidaan kutsua tekstiviesteillä esimerkiksi konsertteihin, teatteriin sekä jääkiekko- ja jalkapallo-otteluihin. Tässä tutkielmassa tehdään ns. retrospektiivisen tapaustutkimuksen keinoin arvio Kimmoke-rannekkeen käyttäjien hyvinvoinnin kokemuksista ennen ja jälkeen rannekkeen käyttöönoton, erityiskiinnostuksena liikunnan harrastamisen muutos. Lisäksi selvitetään, miten Kimmoke-ranneke toimii vähävaraisten liikunta- ja kulttuuripalveluihin osallistumisen mahdollistajana ja minkälaisia muita vaikutuksia on saatu käyttäjien omiin kokemuksiin perustuen. Voimassa olevia rannekkeita oli 1 058 tutkimushetkellä marraskuussa 2015. Tutkimustulosten mukaan Kimmoke-rannekkeen käyttäjät olivat enimmäkseen keski-ikäisiä 31-50 vuotiaita naisia ja miehiä, jotka kuuluivat ansiotasoltaan hyvin pienituloisten kotitalouksiin. Vastaajat olivat erittäin tyytyväisiä rannekkeella tarjottuihin palveluihin. Jopa 89 % heistä koki saavansa apua erittäin tai melko paljon palveluihin osallistumisessa ja 85 % sai apua harrastus- ja virkistysmenoihinsa. Ranneke mahdollisti heille erittäin paljon liikunta- ja kulttuuripalveluihin osallistumista. Vastanneista 81 % oli lisännyt liikunnan harrastamistaan rannekkeen avulla ja 21 % lisännyt kulttuurin harrastamistaan. Eniten ranneketta käytettiin uimahalleissa ja kuntosaleilla. Rannekkeen käytön vaikutuksena 57 % koki terveydentilansa parantuneen, 46 % koki työ- ja toimintakykynsä parantuneen, 37 % sai apua yksinäisyyteensä ja jopa 28 % koki voineensa vähentää terveyspalvelujen käyttöä. Muutosten koettiin pitkälti johtuvan rannekkeesta ja sen antamista mahdollisuuksista. Rannekkeella on ollut tulosten mukaan positiivista vaikutusta käyttäjien hyvinvoinnin kokemiseen ja rannekkeen voidaan todeta olevan merkittävä uudenlainen keino terveyserojen kaventamistavoitteiden toteutumiseksi. Rannekkeella aikaansaatujen merkittävien vaikutusten taloudellisia vaikutuksia olisi mielenkiintoista jatkossa tutkia. ABSTRACT Supporting participation with "the Kimmoke Wristband" to physical activity and cultural services in order to improve welfare : the experienced welfare impacts of users in the city of Turku The overall status of health and well-being in Finland has improved over the past decades. However, health differences between socio-economic and other subgroups of the population are increasing and are bigger than ever before in Finland. In this thesis welfare is defined along the traditions of Nordic welfare research. Welfare is seen to consist of resource based objective welfare and experience based subjective welfare. In this thesis subjective welfare is being measured e.g. by experienced health, loneliness and change in the quality of life. To tackle income based inequalities among the citizens of Turku, a practical innovation, "Kimmoke Wristband", was developed to offer physical activity and cultural services to the people in the weakest economic position. The wristband is aimed at citizens receiving certain social benefits, e.g. the unemployed and those in rehabilitation or who have low income for some other reason. A person, who is entitled to the "Kimmoke Wristband", can purchase it for a low cost for 6 months. The wristband holder can use sport facilities maintained by the city, e.g. swimming-halls and gyms, daily. In addition, the wristband holder can visit museums and they are invited via SMS e.g. to theatre, concerts, ice-hockey and football matches free of any extra charge. This thesis is a retrospective case study. The purpose is to evaluate how the users of the "Kimmoke Wristband" experienced their welfare before and after using the wristband, focusing on the change in their physical activity. Also, the research asks how the wristband promotes physical activity and the use of cultural services by citizens with low income and what the other outcomes and impacts experienced by them are. A survey among users, 1 058 people, was done in November 2015. According to the results of the survey, the users are mostly middle-aged 31-50 years old, women and men with very low income. They are overall very satisfied with the services offered by the "Kimmoke Wristband" which has enabled them to actually use the services. The changes experienced due to the wristband and the opportunities offered by it were reported as follows: up to 89 % reported it has contributed very or rather considerably to their participation in services and 85 % say that the wristband helped to manage their leisure time expenditures. Swimming halls and gyms were the most popular places to visit. 81 % of the users have increased their physical activity and 21 % have participated more in cultural activities. The most effective results are: 57 % of the users report improvements in their health status, 46 % say their work- and functional capacity is better, 37 % report their feelings of loneliness having decreased and up to 28 % have decreased their use of the health services. Targeted and low-cost services for the people in a weak socio-economic position show effective results in increased health and well-being and tackle inequalities remarkably. It would be worthwhile to evaluate further also the economic benefits of the increases in health and well-being. Keywords: welfare, health, heath-inequalities, low income, participation, physical activity and cultural services

nonPeerReviewed

Terveyspolitiikka on merkittävä osa kansanterveystiedettä ja usein terveyspolitiikalla tarkoitetaankin kaikkia niitä toimia, joiden on tarkoitus osaltaan vaikuttaa kansanterveyteen. Terveyteen liittyvä lainsäädäntö voidaan hahmottaa terveyspolitiikkatoimien yhdeksi keskeisimmistä osa-alueista. Puutteista lainvalmistelun laadussa on keskusteltu viimeaikoina paljon. Eniten kielteistä palautetta ovat saaneet puutteet ihmisiin kohdistuvissa vaikutusarvioissa sekä kuulemiskäytäntöjen laiminlyönnit. Lisäksi Hallituksen esitysten perusteluissa on osoitettu olevan epäjohdonmukaisuuksia ja jopa virheitä. Hallituksen esitysten perustelut auttavat muun muassa lainsoveltajia tekemään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja käytännössä. Lasten ja nuorten terveyden edistäminen on terveyspolitiikan ydinaluetta, sillä tässä väestöryhmässä ilmenevät terveyden häiriöt saattavat vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen, jopa koko elämän ajan. Tällä pro gradu -tutkielmalla selvitettiin lapsiin ja nuoriin liittyvän terveyspoliittisen argumentoinnin luonnetta terveyslakien hallituksen esityksissä vuosina 2007-2016. Aineisto koostui 41 Hallituksen esityksestä ja tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia sisällönanalyyttisin menetelmin. Lisäksi aineisto luokiteltiin eritasoisiin luokkiin temaattisen luonteen perusteella, jonka jälkeen tuloksia kvantifioitiin soveltuvin osin. Tulokset osoittivat, että terveysperusteluissa käytetään keinoja, jotka monelta osin noudattelevat nykyajan terveyspolitiikan painotuksia. Tämän suhteen on havaittavissa kuitenkin myös puutteita ja kehittämistarpeita. Terveysperusteluissa käytetyt keinot jakautuivat melko tasaisesti yleistasoisiin, asioiden tärkeyttä korostaviin sekä sellaisiin, jotka sisälsivät jonkin selkeän toimenpide-ehdotuksen. Tällaiset toimenpide-ehdotukset oli osoitettu useimmiten joko koulun sekä terveydenhuollon suuntaan tai lainsäädäntövelvoitteiksi. Ennaltaehkäisy, varhainen puuttuminen sekä terveyspalveluiden organisointiin liittyvät perustelut olivat määrällisesti eniten edustettuina aineistossa. Lisäksi erilaisten sääntöjen ja kieltoja käytettiin merkittävissä määrin. Määrällisesti vähiten edustettuina olivat terveyden eriarvoisuuteen liittyvät tekijät. Lasten ja nuorten terveys huomioidaan kohtuullisen hyvin terveyslakien hallituksen esityksissä ja heihin nähdään liittyvän erityinen suojeluvelvoite. Lasten ja nuorten terveyden eriarvoiseen jakautumiseen ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota, ottaen huomioon terveyden eriarvoisen jakautumisen vakavuuden maassamme, tähän liittyvän myönteisen kehityksen riittämättömyyden sekä eriarvoistumisen ennaltaehkäisyn merkityksen erityisesti nuoren väestön kohdalla.

Terveydenhuoltojärjestelmän uskottava toiminta edellyttää väestön luottamusta järjestelmän tarjoamia palveluja kohtaan. Suomen terveydenhuoltojärjestelmän tarkoituksena on taata tasavertaiset ja oikeudenmukaiset terveyspalvelut koko väestölle. Tästä huolimatta eri väestöryhmillä on osittain eriarvoiset mahdollisuudet järjestelmän tarjoamien palvelujen käyttöön. Luottamusta terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on kuitenkin toistaiseksi Suomessa tutkittu vähän. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, ovatko sukupuoli, ikä, maantieteellinen asuinalue, sosioekonominen asema, koettu terveys, terveydenhuollon palvelujen käyttö ja käyttäjäkokemus, sekä työterveyshuollon palvelujen käyttöoikeus ja vapaaehtoisen sairauskuluvakuutuksen olemassaolo yhteydessä terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan tunnettuun luottamukseen. Sosioekonomisen aseman osoittimina käytettiin koulutusta, tulotasoa ja työmarkkina-asemaa. Terveydenhuoltojärjestelmää tarkasteltiin kokonaisuutena, joka käsittää kuntien järjestämisvastuulle kuuluvan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon, työterveyshuollon sekä yksityiset terveyspalvelut. Tutkimusaineistona käytettiin ISSP (International Social Survey Programme) -sarjassa vuonna 2011 kerättyä Suomen aineistoa. Aineisto (N=1263) analysoitiin SPSS 22.0 -ohjelmistolla. Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia, Pearsonin ?2 -riippumattomuustestiä ja multinominaalista logistista regressioanalyysia. Kaikista vastaajista 56.3 % luotti järjestelmään paljon, 32.9 % jonkin verran ja 10.8 % ei luottanut terveydenhuoltojärjestelmään. Koulutus, koettu terveys ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjäkokemus olivat yhteydessä järjestelmää kohtaan tunnettuun luottamukseen. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneet luottivat järjestelmään eniten. Koetun terveyden suhteen luottamus terveydenhuoltojärjestelmään oli sitä yleisempää, mitä paremmaksi vastaaja terveydentilansa raportoi. Saamiinsa terveydenhuollon palveluihin tyytyväiset luottivat järjestelmään enemmän kuin tyytymättömät. Tutkimustulokset ovat pääosin yhteneviä aikaisempien tutkimusten tulosten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella luottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan on melko yleistä eri väestöryhmissä. Koulutusta lukuunottamatta koettu terveys ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjäkokemus ovat tämän tutkimuksen perusteella luottamuksen kannalta merkityksellisempiä kuin yksilön ominaisuudet ja asema yhteiskunnassa.

Sparsely populated Finland is an interesting area for studying the effects of population density and distance on health. Previous studies indicate health problems in rural and remote areas. Aim is to study the importance of local residential area to health of young adults: how the residential area is associated with health, what is the role of geographical distance and how health is associated with moving. Study utilises the 31-year follow-up data from the Northern Finland Birth Cohort 1966 study, initially including all children born in the provinces of Oulu and Lapland in 1966. Local residential area is defined with 1 km² population density grid data. Distances to municipality centre or health centre are calculated using Finnish road network data (Digiroad). Perceived health in rural and urban areas is studied with ordinal logistic regression; body mass index (BMI) and overweight in relation to distance to municipality’s centre and population density using a generalised additive model. Role of distance in health centre use and distance-related inequity are studied with negative binomial regression and concentration indices, and health’s association with moving in multinomial logistic regressions. Poor perceived health increased from densely to sparsely populated areas. Among rural men adverse psychosocial and lifestyle factors were behind the associations, among women reasons for poor health in scattered settlement areas remained unclear. BMI and overweight increased at distances greater than 5 kilometres from municipality centre and with decreasing population density. No barrier effects of distance or distance-related inequity in the health centre use was found. Dissatisfaction with life and history of morbidity were associated with rural-urban moves, activity limiting illness with rural-rural moves, and frequent use of health services with all urban moves. Geographical distance was not a major barrier in health service use among young adults. Individual’s health status was linked with moving and may be relevant for rural-urban health inequalities. Local health variations within small administrative areas can be identified by grid-based data, indicating the need of customised interventions. Urban sprawl may affect people’s bodyweight, also urging health-based planning of residential areas. Longitudinal perspective would improve predictive value of findings. Tiivistelmä Harvaan asuttu Suomi on kiinnostava alue väentiheyden ja etäisyyden terveysvaikutusten tutkimiselle. Aiempien tutkimusten mukaan maaseutumaisilla ja syrjäisillä alueilla on monia terveysongelmia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää asuinympäristön merkitystä nuorten aikuisten terveydelle: miten asuinympäristö on yhteydessä terveyteen, mikä rooli etäisyydellä on ja miten terveys on yhteydessä muuttamiseen. Aineistona on Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n 31-vuotisseuranta-aineisto, sisältäen alkujaan kaikki vuonna 1966 Oulun ja Lapin läänissä syntyneet lapset. Asuinympäristö määritettiin 1 km2 väestöruutuaineiston avulla. Etäisyydet kunta- ja terveyskeskuksiin laskettiin Suomen tie- ja katuverkkotietokantaa (Digiroad) käyttäen. Koettua terveyttä tutkittiin maaseutu-kaupunkijatkumolla ordinaalisella logistisella regressiolla; painoindeksin (BMI) ja ylipainon yhteyttä kuntakeskusetäisyyteen ja väentiheyteen yleistetyllä additiivisella mallilla. Terveyspalvelujen käyttöä ja käytön oikeudenmukaisuutta etäisyyden suhteen tutkittiin negatiivisella binomiregressiolla ja konsentraatioindekseillä, ja terveyden yhteyttä muuttamiseen multinomiaalisella logistisella regressiolla. Huono koettu terveys lisääntyi kaupunkikeskustoista haja-asutusalueille. Maalla asuvien miesten huono koettu terveys selittyi psykososiaalisilla ja terveyskäyttäytymistekijöillä; naisilla syy huonoon koettuun terveyteen haja-asutusalueella jäi epäselväksi. BMI ja ylipainoisten osuus alkoivat kasvaa kuntakeskusetäisyyden ylittäessä viisi kilometriä ja väentiheyden vähetessä. Etäisyys ei vähentänyt terveyskeskuspalvelujen käyttöä, eikä etäisyyteen liittyvää epäoikeudenmukaisuutta havaittu. Elämään tyytymättömyys ja elämänaikainen sairastavuus olivat yhteydessä maaseutu-kaupunkimuuttoihin, haittaava sairastavuus maaseudun sisäisiin muuttoihin ja terveyspalvelujen käyttö kaikkiin kaupunkimuuttoihin. Maantieteellinen etäisyys ei estänyt nuorten aikuisten terveyspalvelujen käyttöä. Yksilön terveys oli yhteydessä muuttamiseen, millä voi olla merkitystä myös terveyden alue-eroille. Ruutuaineiston avulla voidaan löytää terveyseroja hallinnollisten alueiden sisältä, mikä kannustaa toimenpiteiden räätälöintiin eri alueille. Kaupunkirakenteen hajautuminen voi vaikuttaa yksilön painoon, joten terveysnäkökulma tulisi huomioida aluesuunnittelussa. Pitkittäinen tutkimusote parantaisi löydösten ennustavuutta.