Search

Artikkelissa tarkastellaan muutosta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden käsiteavaruudessa. Aineistona ovat vuoden 2004 ja 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma-uudistusta koskeva muistio sekä perusopetusta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskeva lainsäädäntö. Analysoimme käsitteellistä muutosta määrällisesti ja laadullisesti ottaen huomioon myös käsitteiden historialliset kerrostumat. Analyysi paljastaa taitekohdan suomalaisen peruskoulun yhteiskunnallista tehtävää koskevassa määrittelyssä: koulutuspoliittisiksi tavoitteiksi tasa-arvon rinnalle ovat nousseet yhdenvertaisuus ja yksilölliset oikeudet. Keskitymme erityisesti yhdenvertaisuuteen, joka kamppailee pitkään koulutuspolitiikan keskiössä olleen tasa-arvo-käsitteen kanssa asemasta keskeisimpänä arvona, periaatteena ja tavoitteena. Taitekohdassa yhteiskuntafilosofinen tasa-arvon käsite kohtaa oikeudellisesta perinteestä juontuvan yhden-vertaisuuden periaatteen. Analysoimme havaittua muutosta liberalististen poliittisten rationaliteettien sekä Nancy Fraserin kolmiulotteisen oikeudenmukaisuus-käsityksen viitekehyksessä. Havaittu muutos ilmentää tasa-arvopoliittista siirtymää kohti hajautettua ja pehmeän säätelyn keinoin ohjautuvaa uus-liberalistista hallintotapaa sekä oikeudenmukaisuuden tun-nustuksen ulottuvuuteen painottuvaa tasa-arvon edistämistä, jossa kouluyhteisöt ja yksilöt vastuutetaan tasa-arvon edistäjiksi ja eettisiksi toimijoiksi.

Objective: This article reports on the associations of fathers' leave take-up with parents' care responsibilities when their child is around four years old. Background: In families with small children women continue to do more parental care work than men. Several studies, however, have suggested that fathers who take up parental leave also take more responsibility for childcare. Method: We applied logistic regression analysis to Finnish survey data collected in 2019 from the mothers and fathers of four-year-old children to find out whether father’s take-up and length of leave is related to fathers taking equal or more responsibility for different dimensions of parental responsibilities, including hands-on care, interacting with the child, community responsibility and mental labour. Results: Our descriptive analysis showed that in families with two working parents, parents shared some hands-on care tasks more equally if the father had taken more than three weeks of leave. When only the father was in paid employment, his take-up of leave was associated with taking the child to or from daycare. Conclusion: We conclude that while father's individual leave has unfulfilled potential in dismantling gendered parental care responsibilities, its effects might differ across different dimensions of parental responsibilities. peerReviewed

Elina Hakoniemi analysoi ”sivistyksellisen demokratian” käsitettä osana sosiaalidemokraattisen puolueen ja Työväen sivistysliiton ajattelua. Hän osoittaa, että sivistyksellinen demokratia oli sosiaalidemokraateille monitahoinen käsite, joka merkitsi laajempien kansankerrosten pääsyä osalliseksi koulutuksesta ja sivistyksestä sekä tämän mukanaan tuomasta mahdollisuudesta osallistua päätöksentekoon ja vallankäyttöön yhteiskunnassa. 1970-luvulla käsitteen käyttö kuitenkin hiipui, ja koulutuksen ja sivistyksen tasa-arvosta tuli yleisempi iskusana. Hakoniemi tulkitsee, että muutoksen myötä on kadotettu joitakin aktiiviseen osallistumiseen ja vallankäyttöön viittaavia merkityksiä, jotka demokratia-sanaan liittyvät.

This paper explores young women’s expectations on future work-family reconciliation in Finland, a Nordic country well-known for the promotion of gender equality. Utilising Sen’s capabilities approach, we content-analysed thirty individual interviews to identify differences in women’s expectations and their perceived capabilities in future work and care. The results showed that irrespective of their labour market status and educational attainment, the women’s expectations were contradictory, reflecting a current Finnish gender culture that embraces both the ideal of shared parenthood and the primacy of maternal care. Between-group differences were also found. The employed women perceived themselves as having the capability to balance work, family and, personal time in the future. The women who were studying and had higher education- and career-related expectations perceived themselves as capable of combating gender inequality in their future working lives. In contrast, the unemployed women perceived their capabilities in both their future work and care as limited, thereby constraining their agency to realise their choices in work-family reconciliation and family decision-making. These findings indicate that Finnish women’s expectations on future work-family reconciliation are shaped by institutional, societal and individual socioeconomic factors. peerReviewed

An active discussion of gender roles and the need to renegotiate them took place in the late 1960s in Finland. While previous studies have associated this ‘sex role debate’ with the independent civic organisation Association 9, this article focuses on the wider gender role movement. The article analyses the interplay and differences among the Finnish Women’s Democratic League, the Committee for Women’s Status, and Association 9’s grassroots activism between 1965 and 1970. It demonstrates that similar ideas about sex roles were presented simultaneously in two public spheres: the dominant public, where the ideas were promoted by Association 9, and the people’s democratic counterpublic, which presented the goals of the Finnish Women’s Democratic League. Both discussions also influenced the work of the Committee for Women’s Status in Finland. These organisations had divergent modes of action, ranging from a civic association to party political organisation and parliamentary committee, but the theoretical premises of their conceptualisations of gendered societal structures had clear similarities. We show this by drawing on the archives of Association 9 and the Finnish Women’s Democratic League, including original documents such as minutes of meetings and newspaper and magazine clippings, and the Committee for Women’s Status’s White Paper. peerReviewed

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen on sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia, jolle ei ole yksiselitteistä ja yhtenäistä määritelmää. Artikkeli tarjoaa vastauksia siihen, mitä valtavirtaistamisen ymmärretään tarkoittavan suomalaisessa sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Ymmärrys käsitteen merkityksestä tarjoaa esimerkiksi mahdollisuuden arvioida paremmin sen toimeenpanoa. Tutkimuksen aiheisto koostuu valtavirtaistamista suomalaisessa sotilaallisessa kriisinhallinnassa ohjaavasta puolustushallinnon sisäisestä dokumentista sekä virkamieshaastatteluista. Teoreettisesti artikkeli osallistuu feministiseen poststrukturalistiseen turvallisuuden tutkimuksen keskusteluun kielen ja keskeisten konseptien merkityksestä. Aineistoa analysoidaan hyödyntämällä Stephen Toulminin argumentin anatomian mallia. Yhtenä keskeisistä tuloksista todetaan, että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ohjaa ensisijaisesti hyödyn saaminen esimerkiksi naisten operaatiossa keräämän tiedustelutiedon muodossa ja vasta toissijaisesti tasa-arvon edistäminen itsessään.

Capital and Ideology (2020, ”Pääoma ja ideologia”) on toinen osa Thomas Pikettyn pääomaa, kasaantumista ja eriarvoisuutta käsittelevässä trilogiassa. Trilogian kolmas osa Une bréve histoire de l´égalite tarkastelee tasa-arvon historiaa ja se ilmestyi 2021. Tässä kirjoituksessa pohdin eriarvoisuutta ja tasa-arvon kehitystä pohjoisissa yhteiskunnissa Pikettyn teosten innoittamana, keskiössä on Pikettyn uusimman kirjan esittely. Lopuksi esitän muutaman kriittisen huomion Pikettyn hankkeesta.

Suomessa oli muutama vuosi sitten viisi naispuolista filosofian professoria mutta tällä hetkellä ainoastaan kaksi. Laskentatavasta riippuen alan pysyviä toimia on Suomessa vähintään viisitoista, joten filosofian professoreista naisia on noin 13 prosenttia.

The governance of Finland’s comprehensive school system has histori- cally evolved from centralised governance into a blend of national and local (munic- ipal) decision-making authority. The two-fold model of governance was launched in the 1970s according to the planning economy logic, where the national educa- tion policies were enacted and regulated through strict and detailed legislation, a redistributive and ‘earmarked’ state subsidy system and a uniform national core curriculum. At an ideological level, comprehensive reform was tied firmly to the principle of equal opportunities. However, changes in administrative thinking since the 1990s have created a new balance between governmental and local governance of the education system. In this chapter we portray key changes occurring in the relation- ship between central and local administration as well as the most significant changes in the education system by comparing three case municipalities. We compile various register and document data about the education systems of these municipalities and assess whether we should talk about diverse municipal basic education in Finland instead of a single, uniform basic education system. We conclude that the national, previously more uniform basic education system is transforming into diverse, local basic education systems. We argue that local self-government and varying service accessibility pose a challenge to the equality of the service system at the national level. The governance of Finland’s comprehensive school system has historically evolved from centralised governance into a blend of national and local (municipal) decision-making authority. The two-fold model of governance was launched in the 1970s according to the planning economy logic, where the national education policies were enacted and regulated through strict and detailed legislation, a redistributive and ‘earmarked’ state subsidy system and a uniform national core curriculum. At an ideological level, comprehensive reform was tied firmly to the principle of equal opportunities. However, changes in administrative thinking since the 1990s have created a new balance between governmental and local governance of the education system. In this chapter we portray key changes occurring in the relationship between central and local administration as well as the most significant changes in the education system by comparing three case municipalities. We compile various register and document data about the education systems of these municipalities and assess whether we should talk about diverse municipal basic education in Finland instead of a single, uniform basic education system. We conclude that the national, previously more uniform basic education system is transforming into diverse, local basic education systems. We argue that local self-government and varying service accessibility pose a challenge to the equality of the service system at the national level.

This study examines a model project initiated by a German Federal Ministry in the middle of the vast increase in forced migration to Germany after 2015. The project aimed at facilitating the integration of female refugees into German society by way of ‘empowering’ them to become self-employed. A business counseling agency with a feminist orientation was commissioned to design and run the project. Interpellating refugee women as subjects of entrepreneurial self-actualization to enact gender equality, the project embodies a tangible example of postfeminist governmentality. Combining recent research on postfeminism with analytics of governmentality, the study directs its analytical gaze to the work of governing. This opens up a twofold perspective: it enables us to investigate the operation of governmental power in relation to its envisioned subjects, and how this power acts upon the subjects tasked with the work of governing in the contemporary organizational context. Drawing on qualitative interviews and documentary materials within an “ethnographic imaginary”, we examine, first, the assemblage of elements that made up the fabric of postfeminist governmentality in the governmental intervention at hand and what happened when the governmental attempts “hit the ground” met—and failed to meet—the diverse bodies of the envisioned participants. This perspective illustrates how the logic of postfeminist governmentality radically failed when it came to differences deriving from the structural positioning of the women, but also indicates moments of agency and resistance and the perspectives for those who were able and willing to access the offered subject position. Second, the analysis shows how this failure affected the women involved less than the female project manager who was to bear the consequences. In this respect, the analysis sheds light on the amount of practical and emotional work that the task of rendering the project nevertheless ‘a success’ required, the “hidden injuries” this work involved, and how this work ultimately led to a reaffirmation of the logic of postfeminist governmentality. The study contributes to understandings of the gendered operation of governmental power in and through contemporary organizations and in the organization of labor. peerReviewed

International audience; In Western countries, recent decades have witnessed a revolution toward gender equality. Inequalities have been greatly reduced in areas such as education or employment. Because inequalities lead to distress, this development has largely benefited women. One notable exception is the realm of parenting, which has remained rife with inequalities even in the most egalitarian countries. We hypothesized that experiencing inequality in parenting when one holds egalitarian values and raising a child in a country characterized by a high level of gender equality in other areas, increases mothers’ psychological distress in the specific area of parenting. Multilevel modeling analyses computed among 11,538 mothers from 40 countries confirmed this prediction: high egalitarian values at the individual level and high gender equality at the societal level are associated with higher burnout levels in mothers. The associations hold beyond differences in sociodemographic characteristics at the individual level and beyond economic disparities at the societal level. These findings show the importance of egalitarian values and gender equality and their paradoxical effect when inequalities are still present in specific areas as parenting. This study reveals the crucial need to act not only at the micro level but also at the macro level to promote gender equality in parenting and prevent parental burnout.

Tämä tutkimus tarkasteli luokanopettajien ajatuksia koulun heteronormatiivisista käytänteistä sekä heidän ymmärrystään sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ilmiöstä. Heteronormatiivisuuden voidaan nähdä olevan juurtuneena syvälle rakenteisiin, joka sen myötä huomaamattaankin ohjaa ihmisiä niin ajatuksen, puheen kuin toiminnan tasolla. Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus puolestaan nähdään sekä laissa että nykyisessä opetussuunnitelmassakin (POPS, 2014) arvoina, joiden mukaan opetus- ja kasvatustyötä tulisi koulussa toteuttaa. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty eläytymismenetelmän keinoin kahden eri kehyskertomusparin avulla. Aineiston analyysia on ohjannut dialoginen tematisointi, jossa teoria selitti, tuki sekä kyseenalaisti aineistosta esille nousseita havaintoja. Aineisto kerättiin erinäisistä opettajien verkkoyhteisöistä helmikuussa 2023 ja lopullinen aineisto koostui 25 luokanopettajan tuottamista kertomuksista. Aineiston analyysissa tutkimustulokset jaettiin tutkimuskysymysten mukaisesti kahteen osaan, jossa ensimmäisessä tarkasteltiin luokanopettajien ajatuksia heteronormatiivisista käytänteistä sekä perusteluja, miksi käyttäisi tai ei käyttäisi näitä käytänteitä. Jälkimmäisessä luvussa käsiteltiin luokanopettajien ajatuksia sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden huomioimisesta viidennen luokan seksuaalikasvatuksen opetusjaksolla. Tämän tutkimuksen luokanopettajien kertomusten perusteella on havaittavissa melko selkeä kahtiajako, jossa enemmistöosuudessa kertomuksista sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus tunnistettiin kouluarjessa sekä heteronormatiiviset toimintatavat nähtiin tarpeettomina, vanhanaikaisina ja vahingollisina. Toisessa päässä luokanopettajien kertomuksista ilmeni ajattelua, jossa heteronormatiivisissa käytänteissä ei nähty ongelmallisuutta – ne koettiin jopa lapsen sukupuoli-identiteettiä vahvistavana toimintana – ja niin sukupuolen kuin seksuaalisuuden moninaisuus jäi käytänteissä, puheessa sekä opetuksessa huomiotta. Tätä toimintaa kuvailtiin täysin normaalina tapana toimia. Tutkimuksemme perusteella ei voida tehdä yleistyksiä tutkimusaiheidemme ilmentymisestä, mutta tutkimustuloksemme luovat kuvaa heteronormatiivisuuden ilmiöstä kouluarjessa luokanopettajien silmin. Tämän kuvan mukaan osa opettajista edelleen toistaa heteronormatiivisuutta toiminnallaan koulussa ja oppilaiden sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta ei tunnisteta. Koulun tulevaisuus kohti yhdenvertaisempaa toimintaa ja kasvatusta edellyttää yhteisön tasolla rakenteellisia muutoksia sekä opettajien kriittistä itsereflektiota, jossa omia ajatusmalleja, arvoja sekä toimintatapoja peilataan lakiin ja opetussuunnitelmaan. Our study examined classroom teachers' ideas about heteronormative practices in schools and their understanding of gender and sexuality diversity. Heteronormativity can be seen to be deeply embedded in structures, and as such, it unobtrusively guides people in thought, speech and action. Equality and diversity, on the other hand, are seen both in law and in the current curriculum (POPS, 2014) as values according to which teaching and educational work should be carried out in schools. The data for this study has been collected through the method of empathy-based stories using two different pairs of frame stories. The analysis of the data has been guided by a dialogical thematic approach, where the theory explained, supported and challenged the findings of the data. The data was collected from various teachers' online communities in February 2023 and the final data consisted of narratives produced by 25 classroom teachers. In the analysis of the data, the findings were divided into two parts according to the research questions, the first of which examined classroom teachers' thoughts on heteronormative practices and their reasons for using or not using these practices. The second section discussed classroom teachers' ideas about addressing gender and sexuality diversity in a fifth-grade sexual education lesson. Based on the reports of classroom teachers in this study, a clear dichotomy emerges, with most reports identifying gender and sexuality diversity in the school curriculum and heteronormative practices as unnecessary, outdated and harmful. At the other end of the spectrum, classroom teachers' reports revealed a mindset in which heteronormative practices were not seen as problematic - they were even seen as reinforcing the child's gender identity - and both gender and sexuality diversity were ignored in practices, discourse and teaching. This was described as a perfectly normal way of doing things. Our research does not allow us to generalize the manifestation of our research topics, but our research results create a picture of the phenomenon of heteronormativity in school life in classroom teachers point of view. According to this picture, some teachers continue to perpetuate heteronormativity through their actions in school and the diversity of students' gender and sexuality is not recognized. The future of the school towards more equal action and education requires structural changes at the community level and critical self-reflection by teachers, reflecting on their own ideas, values and practices in relation to the law and the curriculum.

Kulttuuripolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa ja sen kautta vaikutetaan monin tavoin yksilöiden ja ryhmien elämään. Kulttuurin monimuotoisuus rikastuttaa jokapäiväistä elämäämme monin tavoin ja luovuus tukee avoimien, monimuotoisten ja inklusiivisten yhteiskuntien rakentumista. Kulttuuri vaikuttaa positiivisesti ihmisten hyvinvointiin ja tuo sisältöä jokapäiväiseen elämään. Kulttuurisen pääoman teorian mukaan kulttuuri vaikuttaa myös yksilön yhteiskunnalliseen asemaan. Tässä pro gradussa tutkin opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategian 2025 tuottamaa kuvaa kulttuurista siitä näkökulmasta, miten kulttuurin ja kulttuuripolitiikan olemassaoloa perustellaan ja kenestä puhutaan kulttuurin ja kulttuuripolitiikan käyttäjinä ja kohteina tämän dokumentin valossa. Tutkimuksen aineistona on opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategia 2025. Tutkimusotteeni on diskurssianalyyttinen ja lähestymistapani sosiaalinen konstruktionismi. Työn teoreettisen viitekehyksen muodostavat kulttuuripolitiikan erilaiset näkökulmat sekä kulttuurin tieteellisesti todetut hyvinvointivaikutukset ja kulttuurisen pääoman teoria. Tutkimustuloksista ilmenee, että strategiassa vallitsevan puhetavan kulttuurin merkityksestä saavuttavat rikkauden ja menestyksen puhetavat. Kulttuuri näyttäytyy välineenä taloudelliselle vaurastumiselle ja yksilön ja yhteiskunnan menestymiselle. Rikkaus- ja menestyspuhe saavuttavat vallitsevan puhetavan aseman strategiassa suhteessa muihin kulttuurin merkityksiin. Kulttuurin merkitys paikantuu vahvimmin rikkauteen, talouteen, kehitykseen ja sivistykseen. Toisena merkittävänä teemana tutkimuksen analyysistä ilmenee, että vaikka kulttuuripolitiikan strategiassa puhutaan paljon osallisuudesta, saatavuudesta, saavutettavuudesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, nämä teemat kohtaavat varsin ristiriitaisia näkökulmia tekstin sisällä. Kulttuurin halutaan olevan kaikille mahdollista saavuttaa ja kokea. Kuitenkin analyysistä ilmenee tekijöitä, jotka ovat ristiriidassa kaikille yhdenvertaisesti suunnatun kulttuurin kanssa. Näistä mielenkiintoisimpana huomiona on strategian tuottama kuva kulttuurista, jota kansalaisten tulee oppia ymmärtämään. Tätä aihealuetta olisi hyvä tutkia vielä laajemmin. Miten kulttuurin ja kulttuuripolitiikan olemassaoloa perustellaan? Ymmärretäänkö kulttuuripolitiikassa kulttuurin merkittävät hyvinvointivaikutukset ja kulttuurin voima yksilöiden yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavana tekijänä sekä näiden kahden teeman yhteisvaikutukset. Cultural policy is part of social policy and through it the lives of individuals and groups are influenced in many ways. Cultural diversity enriches our everyday life in many ways, and creativity supports the building of open, diverse and inclusive societies. Culture has a positive effect on people's well-being and brings content to everyday life. According to the theory of cultural capital, culture also affects an individual's social status. In this master's degree, I examine the image of culture produced by the Ministry of Education and Culture's cultural policy strategy 2025 from the perspective of how the existence of culture and cultural policy is justified and who is spoken of as the users and targets of culture and cultural policy in the light of this document. The material of the research is the Ministry of Education and Culture's cultural policy strategy 2025. My research approach is discourse analytical and my approach is social constructionism. The theoretical framework of the work is formed by the different perspectives of cultural policy, as well as the scientifically proven welfare effects of culture and the theory of cultural capital. From the research results, it appears that the speech patterns that achieve wealth and success come from the meaning of the culture of the style of speech prevailing in the strategy. Culture appears as a tool for economic prosperity and the success of the individual and society. The speech of wealth and success achieve the dominant speech position in the strategy in relation to other cultural meanings. The importance of culture is most strongly located in wealth, economy, development and civilization. Another important theme from the analysis of the research is that although the cultural policy strategy talks a lot about participation, availability, accessibility and equality, these themes face quite contradictory perspectives within the text. We want culture to be possible for everyone to achieve and experience. However, the analysis reveals factors that contradict a culture aimed at everyone equally. Of these, the most interesting consideration is the image of culture produced by the strategy, which citizens must learn to understand. It would be good to study this topic even more widely. How is the existence of culture and cultural policy justified? Does cultural policy understand the significant well-being effects of culture and the power of culture as a factor influencing the social status of individuals, as well as the combined effects of these two themes.

Objectives Earlier qualitative researchers studying athletes’ dual careers (DCs) have shown that sociocultural discourses on gender are ingrained in DC policies and practices, creating gender inequalities and hierarchies. In this study, we aimed to extend this body of research by examining how Finnish elite youth ski coaches discursively construct athletes’ education and gender in their talk and coaching practices. Similarly, we examined how coaches’ beliefs about athletes' holistic development are interlinked with broader sociocultural discourses on gender. Design Qualitative study. Methods We conducted semi-structured interviews with 10 Finnish ski coaches (seven male, three female) aged 25–62 years (M = 38.5), and then analyzed the data using reflexive thematic analysis, interpreted through a feminist poststructuralist lens. Findings Coaches’ discursive practices regarding education depended on their athletes' ages. For athletes in secondary education, the coaches predominantly drew on DC discourses that emphasized the compatibility of sports and education, but for athletes transitioning to senior-level sports, they drew on dominant performance discourses, believing that athletes at the senior level should prioritize their sports. Moreover, coaches discursively constructed athletic development as especially important for female athletes, who were perceived as less capable of excelling in sports and therefore needing to invest in multiple careers. Conclusions By drawing on gender stereotypes and binary understandings of gender, the coaches discursively reproduced gender hierarchies and unequal power relations in sports. These gendered discourses influence athletes' DC aspirations and the gendering of DC pathways. peerReviewed

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee sitä, millaiset arvot määrittelevät suomalaista liikuntapolitiikkaa ja miten etenkin yhdenvertaisuus, tasa-arvo, esteettömyys, saavutettavuus ja eettisyys näkyvät suomalaisessa liikuntakulttuurissa ja liikuntapolitiikassa. Tutkielma alkaa teoriapohjan esittelyllä. Teoriaosuudessa luvussa 2 esitellään tutkielman keskeiset käsitteet, joita ovat arvot, liikuntapolitiikka, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, esteettömyys, saavutettavuus ja eettisyys. Lisäksi teoriaosuudessa perehdytään suomalaisen liikunnan historiaan ja liikuntapolitiikkaan. Luvussa 3 esitellään tutkielman aineisto ja tutkimusmenetelmät, joita ovat laadullinen sisällönanalyysi ja teemahaastattelu. Luvussa 4 käsitellään aineiston ensimmäistä osaa, vuonna 2018 julkaistua suomalaisen liikunnan suunta-asiakirjaa, liikuntapoliittista selontekoa. Luku 5 lähestyy aihetta asiantuntijahaastatteluiden kautta. Haastateltavana ovat viisi liikunnan ja urheilun parissa merkittävissä rooleissa toimivaa tai toiminutta asiantuntijaa. Lopuksi luvussa 6 esitetään tutkielman johtopäätökset vastaamalla tutkimuskysymyksiin, esitetään tutkielman kritiikki ja jatkotutkimusaiheet. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat korostuneet viime vuosina liikunnassa ja urheilussa, ja kiusaamisen ja häirinnän vastainen työ on lisääntynyt. Naisten joukkuelajeissa haasteena on harrastajien vähäisyys, ja lajiliitoissa haasteita tuottaa paraurheilijoiden eriarvoinen kohtelu. Tulevaisuudessa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toivotaan korostuvan liikunnassa ja urheilussa, mutta heikkenevä rahatilanne voi olla este tälle kehitykselle. Esteettömyys ja saavutettavuus ovat yksi viidestä urheiluyhteisön vastuullisuusohjelman teemasta. Apurahapolitiikka on tärkeä työkalu tasa-arvon ja saavutettavuuden edistämisessä liikunnassa ja urheilussa. Kaikki haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että esteettömyyden ja saavutettavuuden teemat nousevat tulevaisuudessa entistä tärkeämmiksi ja vaativat erityistä panostamista. Hakametsä Sport Campus ja Helsingin Urhea-halli ovat hyviä esimerkkejä onnistuneesta esteettömyyden huomioimisesta liikuntapaikkarakentamisen hankkeissa. Suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa eettisyys, vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat nousevia teemoja. Haastateltavat korostavat sopimusten noudattamisen kulttuuria, eettisiä toimintatapoja ja vastuullisuusohjelman teemoja, kuten antidopingtyötä, tärkeinä asioina. Rasisminvastaisen keskustelun merkitys on kasvanut, ja ilmasto- sekä ympäristökysymykset ovat tärkeitä eettisyyden teemoja. Tulevaisuudessa naisten asemaa valmennuksessa ja urheilujohtamisessa tulee kehittää. Eettisyys- ja vastuullisuustyön odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa ja kaikkien liikuntakulttuurin toimijoiden on velvollisuus ottaa huomioon nämä arvot. Avustuspolitiikka on tärkeä työkalu tutkielman teemojen aseman vahvistamiseksi liikunnassa ja urheilussa. Jatkotutkimusaiheita voisivat olla muun muassa selvitys tutkielmassa mainituista teemoista käytännössä, eli miten nämä teemat näkyvät eri liikuntalajeissa ja –tapahtumissa. Lisäksi voisi tutkia, miten eettisyyttä voidaan huomioida vielä paremmin liikuntapoliittisessa päätöksenteossa ja millaisia toimenpiteitä se edellyttää.

Armeijaorganisaation kulttuuri ja toimintatavat ovat monilta osin rakentuneet palvelemaan cis-heteromiehiä. Suomessa myös naiset ovat jo lähes 30 vuoden ajan voineet osallistua vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Armeijaorganisaatiota leimaavat kuitenkin edelleen hegemonisen maskuliinisuuden ihanteet, jotka rajoittavat kaikkien organisaation jäsenten vuorovaikutusta heidän sukupuolestaan riippumatta. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on viime vuosina pyritty parantamaan Puolustusvoimissa yhteismajoituskokeilun avulla, mutta kokeilua ei ole tiettävästi tutkittu kuulumisen näkökulmasta. Kokeiluun osallistuneiden naisten kuulumisen tutkiminen on tärkeää niin varushenkilöiden hyvinvoinnin kuin armeijaorganisaation suorituskyvyn kannalta. Lisäksi naisten kokemusten tutkiminen luo pohjaa sukupuolten väliselle tasa-arvolle. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten armeijan yhteismajoituskokeilussa mukana olleet naiset kuvaavat kuulumisen muodostumista ja sen seurauksia. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Aineisto muodostui kymmenen yhteismajoituskokeiluun osallistuneen naisen haastatteluista ja se analysointiin laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset antavat tietoa vuorovaikutustekijöistä, joiden haastatellut kokevat rakentaneen, heikentäneen ja vahvistaneen kuulumistaan. Lisäksi tuloksista käy ilmi, mitä seurauksia erilaisilla kuulumisen kokemuksilla on vuorovaikutustekijöihin liittyen. Tulokset osoittavat, että kuulumista muodostavat vuorovaikutustekijät ovat asepalveluksen suorittaneiden naisten mukaan yhteydessä organisaatiokulttuuriin ja siihen mukautumiseen. Tulokset osoittavat myös, että interpersonaaliset tekijät ovat tärkeitä kuulumisen muodostumisessa. Etenkin supportiivinen viestintä, hyväksynnän ilmaisu, yhdessä vietetty aika, ihmissuhteet, konfliktit ja yhdessäolon luontevuus muodostavat asepalveluksen suorittaneiden naisten kuulumista. Lisäksi kuuluminen muodostuu yksilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tunnekokemuksista sekä samaistumispinnasta organisaation muiden jäsenten kanssa. Vahvistuneen kuulumisen merkittäviä seurauksia olivat esimerkiksi mukautuminen organisaatiokulttuuriin ja henkilökohtainen tunne viihtymisestä. Lisäksi se näkyi etenkin läheisissä ihmissuhteissa sosiaalisen tuen ja yhdessä vietetyn ajan lisääntymisenä. Heikentynyt kuulumisen tunne puolestaan muun muassa vähensi naisten motivaatiota ja sai heidät joko vetäytymään muiden seurasta tai yrittämään mukautua organisaatiokulttuuriin myös silloin, kun se oli heille vahingollista. Tutkielman tuoman ymmärryksen avulla armeijan olosuhteita voidaan kehittää palvelemaan varushenkilöitä tasavertaisemmin. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää muiden miesvaltaisten organisaatioiden tutkimiseen ja kehittämiseen.

With the climate catastrophe and biodiversity loss, our globe is facing enormous challenges: the basis of life on Earth is in danger. Eco-anxiety and global eco-social crises are also driving education to search for solutions to build a sustainable future, for instance the United Nations Agenda 2030 for Sustainable Development views education as a key instrument for change. One of the key promises of the Finnish Ministry of Education is to commit to sustainable development, and the Finnish National Forum for Skills Anticipation states that important future skills should include knowledge of sustainable development. In national reports on how to carry out Agenda 2030, Finland has highlighted education as a key strength in meeting the sustainability goals. Yet the global goals of sustainability education fail to translate into concrete actions by the time they reach everyday life in Finnish schools. The 2014 Finnish national core curriculum for basic education is also insufficiently clear in the area of sustainability even though it expects sustainability to be included in school culture and teaching. In addition to this, the enactment of the curriculum in Finnish comprehensive schools meets various hindering and promoting cultural elements, which are interconnected. Change towards sustainability across levels of activity from high-level policy to everyday life within schools in Finland is complicated.

Finland has, rather successfully, promoted an image of itself as a model of educational excellence and linguistic equity. This chapter problematises this image by analysing Finnish language education policies at the comprehensive school level. For our analysis we use a three-fold understanding of access as; (a) having the opportunity to participate in language education (getting in); (b) participating in education that is meaningful and effective for the pupil (getting it); and (c) receiving credentials that are societally legitimate and valuable assets (getting out). We elaborate on each aspect of access by debunking three myths for the Finnish context that: (a) Multilingualism is politically valued; (b) the curriculum promotes multilingual education; and (c) the education system offers equal opportunities to all, regardless of language. We conclude with a mixed picture. While initiatives have been put in place to expand participation in language learning and develop multilingual pedagogies, the societal status of national languages and constitutional bilingualism have also, somewhat paradoxically, strengthened monolingual ideologies. Such ideologies have contributed to the erasure of Indigenous and autochthonous languages from education and minimise the position of allochthonous (migrant) languages in curriculum and education. We propose several reforms in teacher education and a more systematic, long term, national supervision of (language) education policy in the service of equitable multilingual education.

Urheilua hallitsee yhä vanhakantainen miehisyys. Muutos vaatii tuekseen kriittistä tutkimusta. nonPeerReviewed

This chapter discusses Finnish quality evaluation in comprehensive education, recognising that it frequently differs from that used by the Global Education Reform Movement (GERM) in most countries. Instead of high-stakes testing of pupil achievement, monitoring or school inspection, Finnish quality evaluation (QE) rests mainly on sample-based national testing and self-evaluations conducted in schools and municipalities. The argument presented here is that, although reform of the Finnish education system has often taken a different path from other countries, at the level of discourse, the Finnish system is increasingly caught between the more usual approach to QE and the Finnish variant approach. This follows an analysis of the emergence and formation of the present quality evaluation discourse, consisting of historical layers of discursive practices of school-based development, performance and market-oriented quality. Between the rationalities of these discursive practices but also in relation to recent political concerns about the QE system, it remains to be seen to what extent the Finnish system is able to resist the power of the discourse into which global ideas and rationalities of quality evaluation have been imprinted.

Sustainable development is included in curricula in many countries – from primary to tertiary education, as well as in teacher training. Its principles also encompass language teaching, e.g., through enhancing equality of languages, multilingualism and multiculturalism. Several ethical issues are linked to sustainable development goals, which can be considered part of language teaching and assessment. Based on questionnaire data, this article addresses language teachers’ views on sustainable development and its connection to assessment of language learning. The results show that language teachers (N=29) do not recognize the link between assessment and teaching practices that follow sustainable development principles. Engagement and peer assessment seemed to be a way to support sustainable development principles in language teaching. Further, the results indicate that language teachers need more information about the effects of ethical assessment on supporting language learning and social sustainability. peerReviewed

Although Finland still has a relatively low proportion of students with a migrant background, it has not been able to ensure that immigrants and their descendants have equal educational opportunities. Education could enhance integration but migrant backgrounds have a persistent impact. In this chapter, our focus is on post-comprehensive educational decision-making processes of immigrant origin adolescent girls, with the viewpoint of the multifaceted intertwinement of gender and ethnicity. We conceptualise the educational decisions as negotiations that adolescents have to have with their families, teachers, counsellors and peers. Within these negotiations, the negotiating parties try to push the adolescent to choose those educational paths they see valued and preferred, and away from the choices they see as unfitting or less valued. As the girls ‘negotiate their identities according to situational contexts’, their agency is constructed with ongoing and reflective negotiations with other people. In this chapter, we show how adolescent girls with an immigrant background in Finland face quite similar difficulties as ethnic minorities in other European and Nordic countries when continuing their education from compulsory education. We also illustrate with three ‘transitional stories’ the key challenges that girls with immigrant backgrounds encounter when making their educational decisions and integrating to education: structural boundaries, social boundaries and acculturation.

nonPeerReviewed

Lukutaito on elinehto nyky-yhteiskunnassa toimimiselle. Yhteiskuntamme jäsenet saavat erilaisia lähtökohtia elämäänsä, joka heijastaa osansa myös lukutaidon osaamiseen. Suomalainen koulujärjestelmä pyrkii yhdenvertaistamaan yksilöiden lähtökohtia kokonaisuudessaan osana elämää, myös siis lukutaidon osalta. Tämä tutkimus on syntynyt tavoitteesta selvittää, miten lukutaidon opetuksessa toteutuu yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tekijät, jotta jokainen yksilö saa tarvittavan lukutaidon osaamisen yhteiskunnassa toimimiseen. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta aineistosta. Toinen on Opetushallituksen antama julkinen määräys eli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet ja toinen on suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettajilta kerätyt eläytymiskertomukset. Aineistoja analysoidaan diskurssianalyysin, teemoittelun ja kvantifoinnin keinoin. Analysointi tehtiin ensin itsenäisesti molempien aineistojen kanssa ja viimeiseksi rinnakkain. Kaiken kaikkiaan tuli ilmi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon teemoja: yleinen, ikä, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, vamma ja terveydentila, kulttuurinen moninaisuus sekä jatko-opinnot ja työelämä. Näiden lisäksi nousi teemoina luetun moninaisuus, opetuksen resurssit sekä lukutaidon tason testaaminen. Lukutaidon opetuksessa huomioidaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osatekijöitä laajasti, niin valtakunnallisen määräyksen eli opetussuunnitelman myötä kuin myös opettajien toiminnan myötä. Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutuminen opetuksessa kuitenkin painottuu eri osa-alueisiin enemmän kuin toisiin. Siinä missä kulttuurinen moninaisuus sekä jatko-opinnot ja työelämä ovat erityisen vahvana opetuksessa, on seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen käsittely vain pintaraapaisu lukutaidon opetuksessa. Lukutaidon opetuksessa huomioidaan opetuksen resurssien huomiointi sekä luetun moninaisuus niin didaktisesti kuin representaation kautta. Lisäksi opettajat nostivat esille lukutaidon tason testaamisen.

Pääkirjoitus 4/2023

Tutkielmassa tarkastellaan sukupuolistuneen väkivallan kohtaamista kouluissa väkivaltaan puuttumisen ja puuttumattomuuden perustelemisen näkökulmista Tässä tutkielmassa sukupuolistunut väkivalta määritellään vahingoittavaksi vallankäytöksi, ahdisteluksi, syrjinnäksi, verkkoympäristössä tapahtuvaksi väkivallaksi ja häirinnäksi, sekä henkiseksi ja fyysiseksi väkivallaksi, joka kytkeytyy seksuaalioikeuksiin ja/tai sukupuoleen. Väkivaltaan puuttumisen ja puuttumattomuuden perusteluja ei ole aiemmin juurikaan tutkittu koulukontekstissa. Näitä perustelemisen tapoja on tärkeää tutkia, jotta tiedostamme, mitkä asiat vaikeuttavat ja mahdollistavat väkivaltaan puuttumista ja miten koulun käytäntöjä voisi muuttaa, jotta väkivaltaa kohdanneita voisi auttaa paremmin ja väkivaltaa voisi kitkeä kouluista. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu aiemmasta, koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa, koulutusta, sukupuolta ja tasa-arvoa käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkielmassa käytetään Education and Raising Awareness in Schools to Prevent and Encounter Gender-Based Violence (EraseGBV) -EU-hankkeen aineistoa, joka koostuu kuudesta fokusryhmähaastattelusta. Haastatteluihin osallistui opettajaopiskelijoita, koulun henkilökunnan jäseniä ja opettajaopiskelijoiden opettajia. Analyysissä hyödynnetään Erving Goffmanin kehysanalyysiä. Kehysanalyysin avulla tarkastellaan, miten moninaisia, päällekkäisiä ja myös ristiriitaisia tulkintoja voidaan tehdä erilaisista tilanteista ja miten näitä tulkintoja voisi mahdollisesti muuttaa. Analyysissä kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, millä tavoin kasvatusalan tulevat ja nykyiset ammattilaiset perustelevat koulussa tapahtuvaan sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumista ja puuttumattomuutta. Väkivaltaan puuttumattomuuden perusteluja jäsennettiin käytännöllisen, professionaalisen, individualistisen ja psykologisen kehyksen näkökulmista. Käytännöllistä kehystä käytettiin kaikkein eniten puuttumattomuuden perustelemiseen, mikä kertoo tarpeesta tehdä koulun käytäntöihin muutoksia, jotta väkivaltaan voitaisiin puuttua. Lisäksi se osoittaa, että väkivalta on rakenteellinen ongelma kouluissa. Puuttumattomuutta perusteltiin eniten opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opettajaopiskelijoiden opintojen puutteista, heidän kokemattomuudestaan työkentällä ja heidän omista asenteistaan ja kokemuksistaan koskien koulussa tapahtuvaa sukupuolistunutta väkivaltaa. Väkivaltaan puuttumista perusteltiin keskinäisen tukemisen sekä vastuun ja velvollisuuden kehysten kautta. Vastuun ja velvollisuuden kehystä käytettiin eniten, kun haluttiin tukea väkivaltaan puuttumista. Tämä kertoo tarpeesta tehdä vastuu väkivaltaan puuttumisesta hyvin selväksi niin opettajankoulutuksessa kuin koulussa työskennellessä. Tämä kehys korostui erityisesti opettajaopiskelijoiden puheissa verrattuna muihin haastatteluryhmiin, mikä kertoo opiskelijoiden halusta haastaa vastuun pakoilua ja väkivallan vähättelyä, kun siihen pitäisi puuttua koulussa. Haastateltavien puheissa esiintyvät keskinäisen tukemisen kehyksen perustelut haastavat sekä käytännöllisen että individualistisen kehyksen perusteluita ja vastuun ja velvollisuuden kehyksen perustelut puolestaan haastavat käytännöllisen ja professionaalisen kehyksen perusteluita. Psykologinen kehys on ainoa puuttumattomuutta perusteleva kehys, jota ei haasteta haastateltavien puheissa. Tutkielmassa esitetään lisäksi haastateltavien, erityisesti opettajaopiskelijoiden, kehitysehdotuksia väkivaltaan puuttumiseen kouluissa. Opettajaopiskelijat ehdottivat yhtenäisten toimintatapojen luomista ja noudattamista kouluissa, koulun resurssien lisäämistä, ja sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevän koulutuksen lisäämistä osaksi opettajankoulutusta ja sen tarjoamista jo työelämässä oleville. Koulun henkilökunnan jäsenet yhtyivät ehdotuksiin koskien yhteisiä toimintatapoja ja opettajankoulutuksen kehittämistä. Jälkimmäistä kannattivat myös opettajaopiskelijoiden opettajat. Nämä kokeneemmat kasvatusalan ammattilaiset eivät kuitenkaan yhtyneet opettajaopiskelijoiden ehdotukseen jo työelämässä olevien ammattilaisten kouluttamisesta, vaan ehdottivat selkeiden toimintatapojen rakentamista ja avointa keskustelua henkilökunnan kesken. Tutkimuksen tuloksista voi kuitenkin päätellä, että sukupuolistunutta väkivaltaa käsittelevää koulutusta pitäisi tarjota kaikille kasvatusalan tuleville ja nykyisille ammattilaisille, jotta väkivaltaa voisi kitkeä ja ehkäistä kaikenlaisissa oppilaitoksissa.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin jalkapalloa sekajoukkueissa harrastaneiden sekä sekajoukkueita valmentaneiden kokemuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nuoret ovat kokeneet mahdollisuutensa ja harrastamisen laatunsa jalkapalloharrastuksen parissa sekajoukkueissa, sekä sitä, millaisia mahdollisuuksia valmentajat näkivät sekajoukkueista olevan. Tarkastelun kohteena oli myös se, miten pelaajat ja valmentajat kokivat sekajoukkueessa pelaamisen yhteyden harrastukseen sitoutumiseen, ja millaisena he näkivät joukkueiden jakoperusteet tason tai motivaation mukaan sukupuolen sijaan. Tutkimus noudatti hermeneuttisfenomenologista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa sekajoukkueissa mukana ollutta, joista kolmella oli kokemus sekajoukkueen valmentamisesta, kolmella kokemus pelaamisesta tyttönä poikien joukkueessa ja kahdella kokemus pelaamisesta poikana joukkueessa, jossa oli tyttöjä. Aineisto analysoitiin tulkitsevan fenomenologisen analyysin (IPA) avulla. Tulosten mukaan kaikki tutkittavat kokivat sekajoukkueista enemmän hyötyä kuin haittaa ja lähes kaikilla oli päällimmäisenä positiivisia kokemuksia sekajoukkueesta toimintaympäristönä. Osan naispelaajien kokemat negatiiviset ja ristiriitaiset kokemukset liittyivät heidän kokemaansa syrjintään ja kiusaamiseen tyttönä poikien joukkueessa. Suurimpina hyötyinä koettiin yhteiskunnalliset vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen, sekä urheilulliset hyödyt tytöille. Tyttöjen nähtiin tunnollisina ja ahkerina treenaajina vetävän asenteellaan myös poikia mukanaan parempiin suorituksiin. Erityisesti ennakkoluulojen kumoaminen ja tyttöjen ja naisten urheilemisen kunnioittaminen olivat tärkeitä asioita, joita sekajoukkuetoiminnalla koettiin voitavan edistää. Muita tärkeitä kokemuksista nousseita teemoja oli toisilta oppiminen, yksilön mahdollisuuksien paraneminen, kilpailulliset hyödyt ja valmentajan roolin merkityksellisyys tasavertaisuuden edistäjänä. Merkittävänä teemana koettiin murrosiän mukana tuoma fyysinen ylivoima pojille, mutta ennen sitä lapsuudessa ei nähty mitään esteitä yhdessä harrastamiselle. Yhdessä pelaamisen nähtiin rikkovan perinteistä sukupuolten erottelun ajattelua ja normalisoivan sukupuolten moninaisuutta. Sekajoukkueiden koettiin parantavan erityisesti pienillä paikkakunnilla harrastamiseen sitoutumista ja parantavan yksilöiden mahdollisuuksia harrastamiseen. Tasoon tai motivaatioon perustuva joukkueiden jakoperuste koettiin hyvänä vaihtoehtona, jonka nähtiin tarjoavan sukupuoleen perustuvaa joukkueiden jakoa enemmän tasavertaisia mahdollisuuksia ja tukea yksilölliselle kehitykselle. Tulokset antavat uutta näkökulmaa sekä jalkapallon että muiden palloilulajien keskusteluun nykyisen järjestelmän tasa-arvoisuudesta, yhdenvertaisuudesta ja sen toimintaa ohjaavista periaatteista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on sekä herättää keskustelua yhdenvertaisemman jalkapalloyhteisön ja lasten harrastusmahdollisuuksien puolesta, että toimia tieteellisenä keskustelunavauksena Suomessa vähän tutkitun sekajalkapallon kentällä

This chapter presents an imagined future scenario following a tweet by Minister of Interior Maria Ohisalo in June 2020 on Finland’s Government Action Plan for Gender Equality. In our counterfactual imaginary, the government resigns and new elections result in a victory of the Left and Green parties, which were leading the polls at the time. We examine how Finnish higher education (HE) could develop in response to calls for intersectional and anti-oppressive practice on the basis of existing research, the Government Action Plan for Gender Equality, and the Higher Education Accessibility plan. Our counterfactual framework critically examines historical processes and possible futures emerging from them. This approach calls for an unlearning of oppressive histories and thus challenges historical determinism, offers plausible alternate readings of historical and political events, and evaluates taken-for-granted assumptions by making historical and political contingencies visible. We identify fruitful directions for Intercultural Education (IE) in Finland that emerge as a result of our counterfactual imaginary and close with recommendations for those overseeing, working, and studying at Finnish universities, for a concerted effort to move IE and Finnish HE in general towards intersectional anti-oppressive practice. peerReviewed

Tampereella 30.5.2022 järjestetty Hoivan poliittinen talous -paneelikeskustelu otti tehtäväkseen avata hoivan ja talouden välisiä yhtymäkohtia ja tuoda esiin tapoja ajatella taloutta hoiva ja hyvinvointi edellä. Tämä puheenvuoro kommentoi paneelissa käytyä keskustelua ja pohtii sen valossa kahtiajakojen ja erottelujen purkamisen merkitystä hoivaavan talouden edistämisessä. Panelistit keskustelivat oman asiantuntemuksensa kautta muun muassa inkontinenssista taloudellisena kysymyksenä, hyvinvointitalouden ideasta sekä Euroopan unionin tasa-arvo- ja talouspolitiikasta. Puheenvuoro esittää, että sukupuolittuneille erotteluille perustuvan ihmiskäsityksen ja talousjärjestelmän uudelleenajattelu, hoivaa ja taloutta toisiaan lähemmäs tuovien käsitteiden kehittäminen sekä erillään pidettyjen politiikka-alueiden välisen yhteistyön vahvistaminen ovat olennainen osa hoivaavan, tasa-arvoisen ja ekologisesti kestävän talousjärjestelmän edistämistä.

PurposeThis paper critically examines how female students at a Finnish business school understand gender in management.Design/methodology/approachThe analysis is based on female students' learning diaries from a basic management course.FindingsThe findings show how students respond to the topic of gender inequality through a neoliberal postfeminist discourse. The students' discourse is structured around three discursive moves: (1) rejecting “excessive” feminism, (2) articulating self-reliant professional futures and (3) producing idealized role models through successfully integrating masculinity and femininity.Originality/valueThis article contributes to current understanding of the role of postfeminist sensibilities in shaping student participation in the management profession. Awareness of students' responses to gender-equality initiatives offers management educators insight into the inclusion of equality topics in teaching in ways that support equal gender socialization in the management profession.

Käsittelemme katsauksessamme yhtä kaikkien aikojen menestyneintä urheilijaa, tennistähti Serena Williamsia ja hänen harjoittamaansa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä. Pohdimme hänen julkisuuskuvaansa uusliberalistisen ja postfeministisen ajan mediaurheilijana, jonka suosio kätkee sisäänsä monenlaisia toiseuttamisen käytäntöjä.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää liukastumis- ja kaatumistapaturmien yleisyyttä, taustaa ja ehkäisytyötä toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tavoitteina oli myös tarkastella talvikunnossapidon ja jalankulkusääpalveluiden merkitystä liukastumistapaturmien ehkäisytyössä ja kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa.Liukastumis- ja kaatumistapaturmien vuosittaista lukumäärää, kustannuksia ja riskiä selvitettiin eri aineistoja yhdistävällä tilastoanalyysillä. Liukastumistapaturmien piirteitä, kokemuksia talvikunnossapidosta sekä jalankulkusääpalveluista kerättiin kyselyllä. Kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa tarkasteltiin sisällön- ja paikkatietoanalyysillä. Tuloksia täydennettiin asiantuntijakyselyllä sekä -työpajalla.Tulokset osoittivat, että liukastumis- ja kaatumistapaturmat ovat hyvin yleisiä. Lisäksi tapaturmista kertyy vuosittain merkittäviä kustannuksia. Liukastumistapaturman taustalla vaikuttavat tyypillisesti liukkaat olosuhteet, talvikunnossapidon puutteet tai keliin sopimattomat kengät, ja niiden seuraukset jakautuvat väestöryhmille epätasaisesti. Tulokset osoittavat, että jalankulun turvallisuus talviolosuhteilla on edelleen huolestuttavalla tasolla. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvien liukkaiden kelien ja väestön ikääntymisen myötä liukastumistapaturmia on todennäköisesti jatkossa enemmän, ja niiden seuraukset voivat olla entistä vakavampia.Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista suositella, että liukastumis- ja kaatumistapaturmien tilastointia tulisi parantaa. Lisäksi liikenneturvallisuustyötä tulisi laajentaa sisältämään jalankulkijoiden yksittäisonnettomuudet. Myös Ilmatieteen laitoksen viranomaistoimintana toteutetun liukkaan jalankulkusään varoittamisen näkyvyyttä tulisi nostaa mediassa samalle tasolle muun säävaroittamisen kanssa.

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää liukastumis- ja kaatumistapaturmien yleisyyttä, taustaa ja ehkäisytyötä toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tavoitteina oli myös tarkastella talvikunnossapidon ja jalankulkusääpalveluiden merkitystä liukastumistapaturmien ehkäisytyössä ja kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa.Liukastumis- ja kaatumistapaturmien vuosittaista lukumäärää, kustannuksia ja riskiä selvitettiin eri aineistoja yhdistävällä tilastoanalyysillä. Liukastumistapaturmien piirteitä, kokemuksia talvikunnossapidosta sekä jalankulkusääpalveluista kerättiin kyselyllä. Kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa tarkasteltiin sisällön- ja paikkatietoanalyysillä. Tuloksia täydennettiin asiantuntijakyselyllä sekä -työpajalla.Tulokset osoittivat, että liukastumis- ja kaatumistapaturmat ovat hyvin yleisiä. Lisäksi tapaturmista kertyy vuosittain merkittäviä kustannuksia. Liukastumistapaturman taustalla vaikuttavat tyypillisesti liukkaat olosuhteet, talvikunnossapidon puutteet tai keliin sopimattomat kengät, ja niiden seuraukset jakautuvat väestöryhmille epätasaisesti. Tulokset osoittavat, että jalankulun turvallisuus talviolosuhteilla on edelleen huolestuttavalla tasolla. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvien liukkaiden kelien ja väestön ikääntymisen myötä liukastumistapaturmia on todennäköisesti jatkossa enemmän, ja niiden seuraukset voivat olla entistä vakavampia.Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista suositella, että liukastumis- ja kaatumistapaturmien tilastointia tulisi parantaa. Lisäksi liikenneturvallisuustyötä tulisi laajentaa sisältämään jalankulkijoiden yksittäisonnettomuudet. Myös Ilmatieteen laitoksen viranomaistoimintana toteutetun liukkaan jalankulkusään varoittamisen näkyvyyttä tulisi nostaa mediassa samalle tasolle muun säävaroittamisen kanssa.

We introduce in this chapter discourse analysis as a methodological tool for studying work-family issues, particularly those of men and fathers in work and care. Work and family involve complex processes and dynamics, where reconciling different interpretations of events are temporally and contextually changing. Current discourses on involved fatherhood raise many questions about men's work and family relationships and the role of care in their life. Here we present two empirical examples using discourse analysis to study work-family issues from a male gender perspective in the Finnish context. Finally, we discuss the (dis)advantages of using discursive analytical perspectives in work-family research.

In many countries, sex equality is an essential aim of physical education (PE) curricula, while the PE grouping practices are widely hetero-normative. As far as there is a discrepancy between the curricula and practice, equality will not fully take place. This study examined the associations between PE teachers’ perceived teaching efficacy (student engagement, instruction, class management) and preferences for single-sex (i.e. juridical sex) vs. coeducational grouping in PE. The analysis, based on a cross-sectional online survey of 175 Finnish PE teachers, showed that higher perceived class management was associated with the stronger preferences for single-sex PE. Associations of teacher’s age and teaching experience with the preferences for coeducational vs. single-sex PE showed considerable heterogeneity. PE teachers’ teaching efficacy, especially in class management, for teaching diverse groupings of students could be improved through in-service teacher training in accordance with the national curriculum. peerReviewed