Search

The path of learning a new language must find a route between the need to express oneself and the desire to do so accurately. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1–C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often precedes an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer constructions can function as indicators of high-level language skills., The path of learning a new language twists between the need to express oneself and the aspiration towards accuracy. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1 – C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and/or accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often preceeds an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer contructions can function as indicators of high level language skills.

Background Adapting instruction to individual students' needs is known to be effective, but there is a lack of evidence whether students' reading skills are associated with literacy instruction activities at classroom-level. Both the content of the literacy instruction and teachers' instructional support through instructional management are considered. Methods The data were collected in the context of Finland where first graders' reading skills show great variation at school entry but rapid progress. Students (n = 616) were individually tested on their reading skills, and literacy lessons in 35 classrooms were video recorded in the autumn of first grade. Multilevel path analyses were conducted to examine the classroom-level associations between reading skills (accuracy and fluency) and three types of literacy instruction activities (coded from the video recordings). The number of students present and the teachers' work experience were controlled in the analyses. Results The results indicated that, at classroom-level, lower average reading skills were associated with more lesson time allocated to code-focused activities such as decoding and spelling tasks in which instructional management was directed for the whole group. In turn, higher average reading skills in classrooms were associated with more lesson time allocated to individual or small group assignments. The reading skills were not associated with meaning-focused activities such as text-level reading activities and class discussions with the whole group. Conclusions In early literacy lessons, students' reading skills were associated with teachers' implementation of different literacy instruction activities at classroom-level. In classrooms with more students having already acquired basic decoding skills, teachers provided more classroom time for independent practice and individual support, which is likely to support consolidation of students' literacy skills. peerReviewed

This study investigated the most important factors determining biathlon prone shooting performance. 10 female and 16 male biathletes (age 19.9 ± 2.9 years) from the national teams of Finland and Vuokatti-Ruka Sports Academy performed 65 biathlon prone shooting shots without physical stress under laboratory conditions. Shooting performance and multiple aiming point trajectory variables were measured together with an analysis of triggering force. Based on the aiming point trajectory data principal component analysis, we identified four technical components in biathlon prone shooting: stability of hold, aiming accuracy, cleanness of triggering and timing of triggering. Multiple regression analysis further determined that cleanness of triggering, aiming accuracy and timing of triggering accounted for 80% of mean shooting performance (p < 0.001). Better stability of hold, aiming accuracy and cleanness of triggering were directly associated with better shooting performance (0.62 ≤ |r| ≥ 0.79, all p < 0.001). Better stability of hold measures were also associated with better cleanness of triggering, and higher pre-shot trigger force levels were associated with better stability of hold and cleanness of triggering. These results indicate that with both direct and indirect effects on performance, stability of hold seems to be a general prerequisite for successful biathlon shooting. The results also highlight the importance of aiming accuracy, cleanness and timing of triggering, along with a high pre-shot trigger force level. The variables identified in this study could be used to assess biathletes’ performance in the most relevant shooting technical aspects to guide the emphasis of their shooting training. peerReviewed

Commercially wrist-worn devices often present inaccurate estimations of energy expenditure (EE), with large between-device differences. We aimed to assess the validity of the Apple Watch Series 6 (AW), Garmin FENIX 6 (GF) and Huawei Watch GT 2e (HW) in estimating EE during outdoor walking and running. Twenty young normal-weight Chinese adults concurrently wore three index devices randomly positioned at both wrists during walking at 6 km/h and running at 10 km/h for 2 km on a 400- meter track. As a criterion, EE was assessed by indirect calorimetry (COSMED K5). For walking, EE from AW and GF was significantly higher than that obtained by the K5 (p < 0.001 and 0.002, respectively), but not for HW (p = 0.491). The mean absolute percentage error (MAPE) was 19.8% for AW, 32.0% for GF, and 9.9% for HW, respectively. The limits of agreement (LoA) were 44.1, 150.1 and 48.6 kcal for AW, GF, and HW respectively. The intraclass correlation coefficient (ICC) was 0.821, 0.216 and 0.760 for AW, GF, and HW, respectively. For running, EE from AW and GF were significantly higher than the K5 (p < 0.001 and 0.001, respectively), but not for HW (p = 0.946). The MAPE was 24.4%, 21.8% and 11.9% for AW, GF and HW, respectively. LoA were 62.8, 89.4 and 65.6 kcal for AW, GF and HW, respectively. The ICC was 0.741, 0.594, and 0.698 for AW, GF and HW, respectively. The results indicate that the tested smartwatches show a moderate validity in EE estimations for outdoor walking and running.

Artikkelissa tarkastellaan kielitaidon taitotasoittaista kehittymistä potentiaalisten esiintymien analyysin (Potential Occasion Analysis, Thewissen, 2015) avulla. Kehittymistä analysoidaan tarkkuuden näkökulmasta, ja sitä mitataan kohdekielen muoto- ja käyttökonventioista poikkeavien muotojen määrällä. Tutkimus on korpuspohjaista virheanalyysia (Corpus-aided Error Analysis, Dagneaux, Dennes & Granger, 1998), ja se perustuu taitotasoilla havaittujen, yhdeksään virheluokkaan sijoittuvien virheiden määrien tilastolliseen testaukseen. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus (ICLFI). Analyysi osoittaa, että merkittävintä kehitys on tasojen B1 ja B2 välillä; tasojen A2 ja B1 välillä tarkkuuden kehityksessä on nähtävissä myös regressiota (esim. määrite- ja fraseologiset virheet) ja stabilaatiota, jota esiintyy erityisesti morfosyntaktisissa ja syntaktisissa virhetyypeissä. Tasojen B1 ja B2 välillä muutos on kuitenkin niin selvää, että erityisesti morfosyntaktisen ja syntaktisen tarkkuuden lisääntymisen voisi nostaa yhdeksi tasoa B2 määrittäväksi piirteeksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa taso B1 on nähty selvänä kulminaatiopisteenä kielen kehityksessä (ks. esim. Kajander, 2013, s. 93–95; Seilonen, 2013, s. 59–61; ks. myös Thewissen, 2015), ja tämän tutkimuksen valossa näin on myös tarkkuuden kehityksessä., In this article, the development of an individual’s language proficiency, based here on the language levels of Common European Framework for Reference, is examined with the help of Potential Occasion Analysis (Thewissen, 2015). The development is analyzed from the viewpoint of accuracy, and it is measured by the amount of forms that differ from the conventions of form and usage in the target language. The research represents corpus-aided error analysis (Dagneaux et al., 1998), and it is based on the statistical testing of the amount of errors seen in the nine categories of errors found in the reference levels of language proficiency. The research material consists of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI). The analysis shows that the most remarkable progress happens between levels B1 and B2. In addition, in the progress between levels A2 and B1, there is regression in the form of, for example, errors in adjuncts and phraseology as well as stabilization, which can especially be seen in morphosyntactic and syntactic errors. However, the change between B1 and B2 is so distinct that the increase in morphosyntactic and syntactic accuracy could be made one of the defining aspects of level B2. Earlier studies have indicated level B1 as a distinct culmination point in the development of language (see e.g. Kajander, 2013, p. 93–95; Seilonen, 2013, p. 59–61; Thewissen, 2015), and on the basis of this study's results, this is also the case for the development of language accuracy.

Artikkelissa tarkastellaan kielitaidon taitotasoittaista kehittymistä potentiaalisten esiintymien analyysin (Potential Occasion Analysis, Thewissen, 2015) avulla. Kehittymistä analysoidaan tarkkuuden näkökulmasta, ja sitä mitataan kohdekielen muoto- ja käyttökonventioista poikkeavien muotojen määrällä. Tutkimus on korpuspohjaista virheanalyysia (Corpus-aided Error Analysis, Dagneaux, Dennes & Granger, 1998), ja se perustuu taitotasoilla havaittujen, yhdeksään virheluokkaan sijoittuvien virheiden määrien tilastolliseen testaukseen. Aineistona on Kansainvälinen oppijansuomen korpus(ICLFI). Analyysi osoittaa, että merkittävintä kehitys on tasojen B1 ja B2 välillä; tasojen A2 ja B1 välillä tarkkuuden kehityksessä on nähtävissä myös regressiota (esim. määrite- ja fraseologiset virheet) ja stabilaatiota, jota esiintyy erityisesti eräissä morfosyntaktisissa ja syntaktisissa virhetyypeissä. Tasojen B1 ja B2 välillä muutos on kuitenkin niin selvää, että erityisesti morfosyntaktisen ja syntaktisen tarkkuuden lisääntymisen voisi nostaa yhdeksi tasoa B2 määrittäväksi piirteeksi. Jo aiemmissa tutkimuksissa taso B1 on nähty selvänä kulminaatiopisteenä kielen kehityksessä (ks. esim. Kajander, 2013, s. 93–95; Seilonen, 2013, s. 59–61; ks. myös Thewissen, 2015), ja tämän tutkimuksen valossa näin on myös tarkkuuden kehityksessä. n this article, the development of an individual’s language proficiency, based here on the language levels of Common European Framework for Reference, is examined with the help of Potential Occasion Analysis (Thewissen, 2015). The development is analyzed from the viewpoint of accuracy, and it is measured by the amount of forms that differ from the conventions of form and usage in the target language. The research represents corpus-aided error analysis (Dagneaux et al., 1998), and it is based on the statistical testing of the amount of errors seen in the nine categories of errors found in the reference levels of language proficiency. The research material consists of the International Corpus of Learner Finnish (ICLFI). The analysis shows that the most remarkable progress happens between levels B1 and B2. In addition, in the progress between levels A2 and B1, there is regression in the form of, for example, errors in adjuncts and phraseolog y as well as stabilization, which can especially be seen in morphosyntactic and syntactic errors. However, the change between B1 and B2 is so distinct that the increase in morphosyntactic and syntactic accuracy could be made one of the defining aspects of level B2. Earlier studies have indicated level B1 as a distinct culmination point in the development of language (see e.g. Kajander, 2013, p. 93–95; Seilonen, 2013, p. 59–61; Thewissen, 2015), and on the basis of this study’s results, this is also the case for the development of language accuracy. peerReviewed

Jenni Ruotsalaisen kasvatustieteen väitöskirja "Literacy instruction and reading performance in first grade classrooms" tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa 20.5.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Krista Uibu Tarton yliopistosta ja kustoksena professori Anna-Maija Poikkeus Jyväskylän yliopistosta. nonPeerReviewed

In typical speech development, there is a phase when a child might produce a word in different ways on different occasions. This characteristic of speech, called intra-word variability, has not been studied among children acquiring Finnish. Its trajectory in typical speech development and role in identifying impaired speech is hence unknown in Finnish. This thesis investigated intra-word variability in typically developing 3- to 6-year-old Finnish children (TD) and children with speech sound disorder (SSD) aged between 3 and 5. Furthermore, a possible association between highly variable speech with no correct word forms and the quality of underlying phonological representations and speech production skills was examined. Intra-word variability was assessed by a picture-naming task. The phonological representations were assessed by vocabulary, phonological awareness, and nonword repetition (NWR) measures, and speech production skills by measures derived from a spontaneous speech and picture-naming sample, and a syllable repetition task. In the TD children, intra-word accuracy and consistency were already relatively high at the age of three, and variable responses without any correct word form were rare. The speech production of the children with SSD was more inaccurate and inconsistent than their TD peers’. In the TD group, in addition to poor NWR, poor phonological awareness and speech production skills were associated with highly variable speech, but not in all measures. Among the children with SSD, highly variable speech was associated with poor receptive vocabulary knowledge, NWR, and speech production skills. The results provide evidence that highly variable speech with no correct word forms may already signal impaired speech development from the age of 3 onwards. Increased speech inconsistency among children with SSD appears to be associated with both phonological representations and the motor components of speech production. A sufficiently comprehensive assessment protocol for children with SSD is thus warranted to reveal their individual skill profiles and make appropriate clinical management decisions. Tiivistelmä Tyypillisessä puheen kehityksessä on vaihe, jolloin lapsi saattaa tuottaa saman sanan eri tavoin. Tätä sanavaihteluksi kutsuttua puheen piirrettä ei ole tutkittu suomea omaksuvilla lapsilla aiemmin, joten ei ole tiedossa, missä vaiheessa puheen tuotto alkaa olla systemaattisesti tarkkaa tai mikä merkitys sanavaihtelulla on puhehäiriöitä tunnistettaessa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sanavaihtelun esiintymistä suomenkielisillä 3–6-vuotiailla lapsilla, joiden puheen kehitys oli edennyt tyypillisesti, ja 3–5-vuotiailla lapsilla, joilla oli puheen kehityksen vaikeuksia. Lisäksi pyrittiin selvittämään, miten runsas sanavaihtelu, jolloin lapsi käytti kohdesanasta vain virheellisiä muotoja, oli yhteydessä fonologisiin edustumiin ja puheen tuoton taitoihin. Sanavaihtelua tutkittiin kuvien nimeämistehtävällä. Fonologisten edustumien tarkkuutta tutkittiin sanavaraston tasoa, fonologista tietoisuutta ja epäsanojen toistoa mittaavilla tehtävillä. Puheen tuoton taitoja arvioitiin spontaanipuheesta, kuvien nimeämistehtävällä ja tavutoistotehtävällä. Jo 3-vuotiaiden tyypillisesti kehittyneiden lasten puheen tuotto oli suhteellisen tarkkaa ja vaihtelevasti virheellisiä sanamuotoja esiintyi harvoin. Lapsilla, joilla oli puhehäiriö, sekä systemaattisesti että vaihtelevasti virheellisesti tuotettuja sanoja esiintyi enemmän kuin tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Tyypillisesti kehittyneillä lapsilla runsas sanavaihtelu oli yhteydessä heikompiin epäsanojen toistotaitoihin sekä fonologisen tietoisuuden ja puheen tuoton taitoihin osissa mittareista. Lapsilla, joilla oli puhehäiriö, runsas sanavaihtelu oli yhteydessä heikompaan sanavarastoon sekä vaikeuksiin epäsanojen toistotaidoissa ja puheen tuoton taidoissa. Tulokset osoittavat, että jo 3-vuotiailla lapsilla vaihtelevasti virheellisesti tuotettujen sanojen runsas määrä puheessa voi viitata puhehäiriöön. Lapsilla, joilla on vaikeuksia puheen kehityksessä, runsas sanavaihtelu näyttää liittyvän sekä sanojen fonologisten edustumien epätarkkuuteen että puheen tuoton motorisiin vaikeuksiin. Lasten kielelliset ja puheen tuoton taidot onkin syytä arvioida riittävän kattavasti, jotta voidaan valita kuntoutustoimenpiteitä, jotka huomioivat heidän yksilölliset taitoprofiilinsa.

Predictive coding model of perception postulates that the primary objective of the brain is to infer the causes of sensory inputs by reducing prediction errors (i.e., the discrepancy between expected and actual information). Moreover, prediction errors are weighted by their precision (i.e., inverse variance), which quantifies the degree of certainty about the variables. There is accumulating evidence that the reduction of precision‐weighted prediction errors can be affected by contextual regularity (as an external factor) and selective attention (as an internal factor). However, it is unclear whether the two factors function together or separately. Here we used electroencephalography (EEG) to examine the putative interaction of contextual regularity and selective attention on this reduction process. Participants were presented with pairs of regular and irregular quartets in attended and unattended conditions. We found that contextual regularity and selective attention independently modulated the N1/MMN where the repetition effect was absent. On the P2, the two factors respectively interacted with the repetition effect without interacting with each other. The results showed that contextual regularity and selective attention likely affect the reduction of precision‐weighted prediction errors in distinct manners. While contextual regularity finetunes our efficiency at reducing precision‐weighted prediction errors, selective attention seems to modulate the reduction process following the Matthew effect of accumulated advantage. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa tutkitaan suomenoppijoiden paikanilmausten ja käytön tarkkuutta sekä lauluja hyödyntäviä opetusmenetelmiä kielenoppimisen tukena. Opetusmenetelmien rinnalla tutkitaan suullisia kielitaitotasoja taustamuuttujana. Tutkimuksen päätavoitteita on kaksi: ensimmäinen tavoite on kuvailla aineistosta löytyneitä paikanilmauksia niiden tyyppien ja tarkkuuden näkökulmasta. Toisena tavoitteena on selvittää, ovatko tutkimuksen kohteena olevat opetusmenetelmät tai oppijoiden suullinen kielitaitotaso vaikuttaneet tarkkuuden kehittymiseen ja onko jokin opetusmenetelmä toista tehokkaampi tapa oppia ja opettaa suomen kielen paikanilmauksien käyttöä ja parantaa niiden käyttötarkkuutta. Kielitaitotasoja tarkastellaan myös kysymällä, onko paikanilmausten tarkkuuden kehittymisessä eroja eri kielitaitotasoilla. Tutkimuksen aineiston paikanilmaukset on poimittu 34 suomenoppijan suullisista alku- ja lopputesteistä, jotka on toteutettu suomen kielen intensiivisellä kesäkurssilla 2014. Oppijat oli jaettu kurssilla kolmeen ryhmään, joista jokainen sai opetusta eri tavoin. Tutkittavia opetusmenetelmiä ovat laulaminen, laulujen kuunteleminen ja laulujen rytmikäs toistaminen. Oppijoiden suulliset kielitaitotasot arvioitiin alkutestistä. Tarkkuuden muutosta vertailtiin alku- ja lopputestien välillä. Tutkimuksessa hyödynnetään virheanalyysia ja potentiaalisten menetelmien analyysia, joilla aineiston paikanilmaukset jaettiin konventionaalisiin ja oppijankielisiin esiintymiin. Määrällisesti tarkkuuden kehittymistä tutkittiin tilastollisilla t-testeillä ja varianssianalyysillä. Paikanilmauksien tyyppejä käsitellään ja tarkastellaan tutkimuksen aputeoriana toimivan konseptuaalisen semantiikan (Jackendoff 1983) funktiokäsittein. Tutkimuksen varsinaisen viitekehyksen muodostaa käyttöpohjainen näkemys kieleen. Myös aiempi suomenoppijoiden paikanilmauksia käsittelevä tutkimus sekä musiikkia ja lauluja opetuksessa tarkastellut tutkimus ovat toimineet tutkimuksen lähtökohtina. Tutkimuksen tulokset paikanilmausten käytöstä ja tarkkuudesta vastaavat aiemmissa oppijankielen tutkimuksissa löydettyjä suuntalinjoja. Oppijat tuottivat eniten staattisia ja kohteeseen suuntaavia AT-paikanilmauksia. Staattisen sijainnin merkityksiä ilmaistiin tarkimmin varsinkin sisäpuolta kuvaavissa IN-ilmauksissa. Oppijankielisyyttä ilmeni erityisesti kohdetta ilmaisevissa TO-suunnanilmauksissa. Oppijat käyttivät monenlaisia oppijankielisiä keinoja merkityksien välittämiseen, joista tyypillisin oli inessiivin ylikäyttö. Horjunta sisä- ja ulkopaikallissijojen käytössä oli tavallista. Aineistossa oli hyvin vähän sellaisia ilmauksia, jossa merkitystä ei olisi ilmaistu millään sijamuodolla. Tyypillisimmät paikanilmauksien kanssa käytetyt verbit ovat olla, mennä ja tulla. olla-verbi liittyi kiinteästi myös eksistentiaalilauseisiin. Tutkimuksen toisessa osassa käsiteltiin opetusmenetelmän vaikutusta paikanilmausten tarkkuuteen. Tarkkuus parani kurssin aikana kaikissa opetusryhmissä. Oppijankielisyyden osuus väheni eniten opetusryhmässä, jossa kuunneltiin lauluja. Opetusmenetelmillä ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tarkkuuden kehittymiseen. Myöskään lähtökielitaidon ja tarkkuuden väliltä ei löytynyt yhdysvaikutusta. Tarkkuus parani myös eri kielitaitotasoilla, mutta tasot eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi tarkkuuden kehittymisen suhteen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin suomenkielisten nuorten lukutaitoa ja sen taustalla olevia kognitiivisia tekijöitä. Artikkeli on ilmestynyt lehdessä Scientific Studies of Reading otsikolla ”The nature of and factors related to reading difficulties among adolescents in a transparent orthography”. Tutkimuksessa verrattiin sanojen, pseudosanojen (merkityksettömien sanojen) ja tekstin lukemisen nopeutta ja tarkkuutta sekä nopean sarjallisen nimeämisen ja fonologisen prosessoinnin yhteyttä lukemisvaikeuksisten ja tyypillisesti lukevien nuorten ryhmissä. Nuorten lukemisvaikeudet näkyivät ensisijaisesti hitaana lukemisena. Lukemistarkkuus oli ongelma aikapaineistetussa pseudosanojen lukemistehtävässä. Sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä lukemisnopeuteen ja fonologinen prosessointi lukemisen tarkkuuteen. Tämän lisäksi lukemisvaikeuksisten nuorten ryhmässä sarjallisen nimeämisen nopeus oli yhteydessä myös lukemistarkkuuteen ja tyypillisesti lukevien ryhmässä fonologinen prosessointikyky lukemisnopeuteen. Tutkimus osoitti, että nuorten lukutaidon taustalla ovat samat keskeiset kognitiiviset tekijät kuin lapsillakin. nonPeerReviewed

The velocity-accuracy trade-off in overarm throwing has been well studied, but has presented conflicting results. The cause of the velocity-accuracy trade-off is poorly understood. The present study therefore aimed: to determine if a velocity-accuracy trade-off exists in Finnish baseball players, and to determine if there was any difference in kinematics, timing of movements, and intra-subject movement variability between three different throwing instructions. Eight elite Finnish baseball players (mean age = 25.00yr, mean height = 1.82m, mean body mass = 86.65kg) threw 10 times in accuracy, velocity and combination instructions towards a 0.07m target, from a distance of 20m. A 3-D motion analysis system measured ball velocity and kinematics. Relative ball velocity significantly differed between groups (84.15%, 96.69% and 91.01% of maximum ball velocity, in accuracy, velocity and combination instructions respectively), while no significant differences were observed between groups in accuracy scores (total error = 52.18cm, 60.18cm and 54.54cm in accuracy, velocity and combination instructions respectively). A velocity-accuracy trade-off was not present, attributed to the demands of the sport, and the skill level of the participants. A trade-off between velocity and the task prioritization of accuracy was present. Great ball velocity when emphasizing accuracy questions the application of the velocity-accuracy trade-off in elite sports. No significant difference in movement variability and timing of maximum joint rotations between instructions suggests that technique is consistent across near-maximum and maximum throws. Further, this result suggests that the impulse-variability theory is too simplistic for complex multijoint movements. Multiple significant differences in kinematics were observed between instructions, suggesting that in greater velocity throws, concentric contractions of the shoulder are facilitated by increased use of the stretch shortening cycle.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, kuinka tarkasti triagehoitajat pystyvät määrittämään potilaalle oikean kiireellisyysluokan käytettäessä kohdeyksikössä muokattua Emergency Severity Index (ESI) -kiireellisyysluokitusasteikkoa ja tutkia onko ESI-luokkien välillä eroja hoidon kiireellisyyden ensiarvion tarkkuudessa. Lisäksi tutkittiin, ovatko taustamuuttujat yhteydessä ESI-luokittelun tarkkuuteen. Tutkimus tehtiin yhden sairaalaan päivystyspoliklinikalla. Otos oli 977 potilastapausta. Määritetyn ESI-luokan tarkkuutta tutkittiin jälkikäteen kyseessä olevan hoitokerran potilasdokumentteja tarkastelemalla. Tiedot kerättiin dokumenteista itse suunnitellulla tiedonkeruulomakkeella. Saatu data syötettiin IBM SPSS Statistics 21 -ohjelmaan ja aineisto analysoitiin pääosin sillä. Cohenin painotettua kappa-arvoa laskettaessa käytettiin MedCalc 13.1- ja VassarStats-ohjelmia. ESI-luokittelun tarkkuutta arvioitiin ristiintaulukoinneista saatujen prosenttilukujen sekä painottamattoman ja painotettujen kappa-arvojen perusteella. Oikea ESI-luokka oli hoidon kiireellisyyden ensiarvion yhteydessä määritetty 80,9 %:lle potilaista, yliluokiteltu oli 9,6 % ja aliluokiteltu 9,5 %. Arvioitaessa triagehoitajan määrittämän ESI-luokan ja jälkikäteen oikeaksi todetun ESI-luokan välistä yhtäpitävyyttä saatiin Cohenin kappa-arvoksi 0.744, lineaarisesti painotetuksi kappa-arvoksi 0.835 ja kvadraattisesti painotetuksi kappa-arvoksi 0.909. ESI-luokkien välillä oli selviä eroja ESI-luokittelun tarkkuudessa. Taustamuuttujista potilaan erikoisala, potilaan ikä ja saapumistapa olivat yhteydessä ESI-luokittelun tarkkuuteen. Sen sijaan lähete, potilaan sukupuoli ja yksikköön saapumisen ajankohta eivät olleet. Johtopäätös oli, että Emergency Severity Indexin tarkkuus on hyvä suomalaisessa kontekstissa.

Tutkielmassa kartoitettiin katsojan havainnointikyvyn ja näyttöpäätteen kuvanlaadun vaikutuksia kuvanhavainnointiin. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat havainnointitarkkuuteen eniten ja voitaisiinko sitä merkittävästi parantaa teknisin toimenpitein. Kiinnostuksen kohteena oli myös, eroavatko kliinikoiden ja radiologien tulokset toisistaan. Tutkimus toteutettiin Keski-Suomen keskussairaalassa selainpohjaisena kyselytutkimuksena. Katsojan ominaisuuksia selvitettiin taustoittavilla kysymyksillä, näyttöjärjestelmän kuvanlaatua visuaalisilla testeillä ja havainnointitarkkuutta kontrasti-detalji-testeillä. Vastaajia oli 64, joista kliinikkoja 52 ja radiologeja 12. Tuloksista selvisi, että merkittävimpiä havainnointitarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat merkitsevyysjärjestyksessä näyttöjärjestelmän luminanssivaste, näytöllä esiintyvä hajaheijastus sekä silmälasien käyttö. Hyvä luminanssivaste vaikutti havainnointiin positiivisesti, kun taas voimakkaan hajaheijastuksen ja silmälasien käytön vaikutus oli negatiivinen. Koska merkittävimmät havainnointitarkkuuteen vaikuttavat tekijät liittyivät näyttöjärjestelmän ominaisuuksiin, pääteltiin että teknisillä toimenpiteillä, kuten kalibroinnilla tai katseluympäristön valon määrää kontrolloimalla, voitaisiin saavuttaa huomattavaa hyötyä. Päätelmää tukee se, että radiologit, joiden näyttöjen suorituskykyä ja katseluympäristön valaistusta kontrolloidaan, suoriutuivat testeissä selvästi kliinikoita paremmin.

Study samples in medical research are selected according to the objectives of the studies. Researchers seek to collect data as extensively and reliably as possible. In practice, however, data are often missing or may be incorrect. This thesis covers some of the problems concerning missing data and data collection in psychiatric research. Methods for adjusting for missing data and for evaluating the reliability of data are presented. The data originate from the Northern Finland 1966 Birth Cohort (N = 12058). This study explored how participation in an epidemiologic study that includes questionnaires and a clinical examination is affected by mental health (N = 11540), and whether non-participants experience more severe clinical symptoms than participants in a psychiatric field study (N = 145) among subjects with a psychosis. Inverse probability weighting (IPW) was used to adjust for non-participation in comparisons of brain volumes between schizophrenia and control groups. The precision of self-reported medication use was also explored (N = 7625). In an epidemiologic study of all cohort members, subjects with a psychiatric disorder participated less actively than those without one. In the psychiatric field study, non participants were more often patients with schizophrenia than other psychoses. The psychiatric symptoms of non-participants were more severe and they needed more hospital care than participants. The use of IPW led to higher estimates of cerebrospinal fluid volume and lower estimates of grey and white matter volumes in schizophrenia patients, and increased the statistical significance of the differences in brain volume estimates between the schizophrenia and control groups. The precision of self-reported data on psychoactive medication use was substantial. Due to non-participation, the true prevalence of psychiatric disorders is probably higher than the prevalence estimates from field studies that are based on data provided by participants only. In order to reflect the true differences in the target population, weighting methods can be used to improve estimates affected by non-participation. Regarding psychoactive medication use, data collected by postal questionnaire can be assumed accurate enough for study purposes. However, it may underestimate the prevalence of medication use due to non-participation. Tiivistelmä Tutkimusaineisto valitaan tutkimuksen tavoitteiden perusteella. Tavoitteena on kerätä kattava ja virheetön aineisto. Käytännössä kuitenkin osa tiedoista voi puuttua tai olla virheellistä. Tässä väitöskirjassa esitellään yleisesti menetelmiä huomioida puuttuva tieto analyyseissä ja arvioida aineistojen luotettavuutta psykiatrisessa tutkimuksessa. Aineisto perustuu Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttiin (N = 12058). Väitöskirjassa tutkittiin, miten psykiatrinen sairastavuus vaikuttaa osallistumiseen epidemiologisessa tutkimuksessa, joka sisälsi kyselyitä ja terveystutkimuksen (N = 11540), sekä erosiko psykiatriseen kenttätutkimukseen osallistuneiden ja osallistumattomien psykoosipotilaiden kliininen taudinkuva toisistaan (N = 145). Käänteisen todennäköisyyden painotusmenetelmää käytettiin korjaamaan puuttuvan tiedon aiheuttamaa virhettä aivovolyymien estimaateissa skitsofreniapotilailla. Lisäksi arvioitiin itse ilmoitetun lääkekäyttötiedon luotettavuutta (N = 7625). Epidemiologisessa tutkimuksessa ne kohortin jäsenet, joilla oli jokin psykiatrinen sairaus, osallistuivat passiivisemmin kuin ne, joilla ei ollut psykiatrista sairautta. Psykoosipotilaat, jotka eivät osallistuneet psykiatriseen kenttätutkimukseen, sairastivat tutkimukseen osallistuneita useammin skitsofreniaa kuin muita psykooseja ja heidän taudinkuvansa oli vakavampi. Painottaminen kasvatti aivonesteen ja alensi harmaan ja valkean aineen tilavuuksien estimaatteja skitsofreniapotilailla, ja lisäsi aivovolyymien erojen tilastollista merkitsevyyttä skitsofreniapotilaiden ja vertailuhenkilöiden välillä. Itse ilmoitetun psykoaktiivisten lääkkeiden käyttötiedon luotettavuus oli merkittävä. Kadosta johtuen psykiatristen sairauksien todellinen vallitsevuus on todennäköisesti korkeampi kuin vallitsevuuden estimaatit, jotka on laskettu tutkimukseen osallistuneiden tiedoista. Painotusmenetelmiä voidaan käyttää parantamaan puuttuvan tiedon vääristämiä estimaatteja, koska painottamalla huomioidaan todellisia eroja kohdeväestössä. Tutkittaessa lääkekäyttötietoa postikyselyillä kerätyn aineiston voidaan olettaa olevan laadultaan riittävä tutkimustarpeisiin.

Tutkimuksessa on tarkasteltu eri tekijöiden aiheuttamia epävarmuuksia ympäristömeludirektiivin (2002/49/EY) mukaisesti tehtävissä tie- ja raideliikennemelun laskennoissa. Työ sisältää melupäästöihin ja äänen etenemiseen liittyviä tarkasteluja sekä sääolojen vaikutuksesta ja melulle altistuvien asukkaiden määrien arvionnista aiheutuvia epävarmuuksia. Tutkimuksen mukaan suurin yksittäinen epävarmuus Suomessa tehtyjen ympäristömeludirektiivin ensimmäisen kierroksen tie- ja raideliikenteen meluselvitysten yhteydessä on aiheutunut melulle altistuvien asukkaiden määrien arvioinnissa.

Sisältää myös toisen artikkelin: Antti Kangas, Jussi Leinonen, Hanna Boman: Sea level forecasting for Finland's coast for the year 2007

15 nordiske vandløb beskrives

peerReviewed