Search

Kirja-arvio teoksesta Anu Kantola ja työryhmä (Sanna Aaltonen, Lotta Haikkola, Lotta Junnilainen, Eeva Luhtakallio, Pauliina Patana, Joonas Timonen & Pekka Tuominen): Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat. Gaudeamus, Helsinki 2022. 335 s. Suuri ruuvi vääntää kansakuntaa kauttaaltaan, väittää Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola työryhmänsä kanssa kirjoittamassaan teoksessa Kahdeksan kuplan Suomi. Teoksessa työryhmä seuraa yhteiskunnan muutosten syviä tarinoita valitsemansa kahdeksan yhteiskunnallisen ryhmän kautta. Nämä ryhmät ovat yritysjohtajat suurissa kaupungeissa, joita nimitetään globaalin talouden etujoukoksi; palvelualojen keskituloiset ja keskiluokkaiset kaupunkilaiset; teollisuuden työväenluokka tehdaskaupungeissa; kaupunkien ja esikaupunkien yrittäjät ja itsensätyöllistäjät; maahanmuuttajayrittäjät; keskituloiset taantuvalla maaseudulla; palvelualojen pienituloiset suurissa kaupungeissa sekä suurten kaupunkien työttömyydestä kärsivät asukkaat. Valitut ryhmät eivät ole selvärajaisia eivätkä ainoita kuviteltavissa olevia, mutta ne tarjoavat valaisevia esimerkkejä siitä, mitä liikkuu suomalaisessa mielenmaisemassa 2020-luvun alussa. Ryhmissä on huomioitu myös Suomen alue-erot ja alueiden jatkuva eriytyminen.

Tutkimuksessa tarkastellaan Ylen TV 1:n puoli yhdeksän uutisia puolen vuoden jaksolla lokakuusta 2020 toukokuuhun 2021. Tarkastelun kohteena ovat lähetyksien talousuutiset toimijuuden näkökulmasta katsottuna. Tutkimusaineiston muodostavat talouskärkiset uutiset yhteensä 81 uutislähetyksestä. Tutkimuksessa selvitään millaiset tahot Ylen puoli yhdeksän uutiset esittävät talousuutisissaan toimijoina, eli kenen toimista uutiskertoja raportoi tai ketä lähetyksissä haastatellaan talouskysymyksiin liittyen. Toimijuuden jakaantumista eri tahojen kesken tutkitaan seitsemän muuttujan luokittelutyökalulla. Siinä otetaan huomioon lähetyksessä esiintyvän toimijan sukupuoli, ikä, puoluekanta, taustaryhmä, toimijatyyppi, ruutuaika ja se, puhuuko toimija lähetyksessä itse vai kertooko journalistinen kertoja tämän toimista. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on konstruktivismin perinne. Tärkein yksittäinen peruskivi on ajatus journalismista deliberatiivisen keskustelun luojana ja julkisuustilana, jossa yhteiskunnan päätöksentekoon osallistuvat tahot käyvät debattia yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tässä prosessissa tärkeää on se, kuinka hyvin journalismi tunnistaa ja päästää ääneen erilaisia diskursseja. Ylen pääuutislähetyksen talousuutisten toimijuus kasaantuu aineiston analyysin perusteella tietyille tahoille. Yliedustettuna ovat yli 50-vuotiaat, miehet, hallitus, hallinto, elinkeinoelämä, keskustapuolueen jäsenet ja erilaiset johtajat tai korkeassa asemassa organisaationsa hierarkiassa toimivat toimijat. Aliedustettuna ovat sen sijaan nuoret, naiset, kansalaiset ja ay-liike.

The Finnish economy has experienced a relative late growth and catch-up process in relation to many other advanced Western economies. During this growth period, Finland also experienced a rapid structural change from an agrarian society to a developed service society. In a small open economy, the export industries have played a vital role in this development. Over several centuries, the forest industries have had a dominating impact in exports, along with the metal industries; however, the latter, as well as the electronics industry, with Nokia as the flagship company, gained more importance in the late 20th century in aggregate exports. The egalitarian educational system has to a large extent been pivotal respective of this change in the industrial structure and also in the growth of services. The demographic changes underlying these processes have been focal in these development processes, namely, the steady population growth in the 19th and early 20th centuries, followed by migration to urban centers, especially during the latter part of the 20th century; and, from the turn of the millennium, the emerging challenges of the welfare society followed by the aging of the population. peerReviewed

The circular economy (CE) is currently generating considerable expectations. The concept describes an aspired future but does not provide clear guidance for policy-making. As policy outcomes often rest on initiatives generated in a bottom-up fashion, our attention must be directed to the ways policies are made accessible and interesting to those who might take the initiative. We claim that on-line publicity plays a key role in this. Our findings from a hyperlink analysis focusing on a government funding call for nutrient recycling in Finland show how multiple versions of the policy topic unfold online, as emergent hyperlink clusters prioritize specific agents, material circuits, and policy visions over others. The topic becomes connected with activities and agendas to create path dependencies and to strengthen existing divisions rather than to advocate change. Thus, we argue that CE policy design must recognize the way policy is shaped through online publicity creation.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun kriisikuntien talouden tasapainon ja epätasapainon tilaa. Tarkastelu tehdään kuntien tilinpäätöstietojen avulla. Tarkasteltavia tilinpäätöseriä ovat tuloslaskelman, rahoituslaskelman ja taseen tasapainosta kertovat erät. Tutkimuksessa tutkitaan, miten talouden epätasapaino näkyy kuntien tilinpäätöslaskelmissa ja miten talouden epätasapaino on kehittynyt kriisikuntamenettelyn jälkeen. Kuntatalous on ollut viimeisten vuosien aikana isojen muutosten ja haasteiden äärellä. Kuntakentällä on tärkeää tarkastella talouden tilannetta pienempien kuntien näkökulmasta, joilla on jo nykyisin isoja haasteita selvitä taloudellisesti velvoitteistaan. Talouden tasapaino on kuntakontekstissa eräänlainen ikuisuusongelma, jonka tarkasteluun on useita eri lähtökohtia. Tutkimuksessa tarkastellaan Manner-Suomen 2000–5000 asukkaan kuntia perustuen vuoden 2020 kuntajakoon. Koko joukon koko on yhteensä 88 kuntaa, joista kriisikuntia on yhteensä 8 kuntaa. Tutkimuksen tilinpäätöstiedot ovat vuosien 2010–2020 väliseltä ajalta ja aineisto koostuu emokuntien tilinpäätösluvuista. Kunnat sijoittuivat laajasti ympäri Suomea. Tutkimuksen kriisikunnat ovat Hyrynsalmi, Konnevesi, Lapinjärvi, Rääkkylä, Teuva, Utajärvi, Vehmaa ja Vimpeli. Tutkimuksen aineisto muodostaa kokonaisuudessaan laajan katsauksen pienten kuntien talouden tilaan 2010-luvun aikana. Tutkimuksen tilinpäätösten tunnusluvut ovat kerätty Tilastokeskuksen ja Valtiokonttorin avoimista tietopalveluista. Tutkimuksen tutkimusmenetelmä on luonteeltaan monimenetelmällinen ja analyysimenetelmänä toimi laadullinen sisällönanalyysi. Analyysissa jokaisesta kunnasta kerätään useita tasapainosta kertovia tunnuslukuja tuloslaskelman, rahoituslaskelman ja taseen osalta. Tutkimusstrategiana toimii pitkittäistutkimus, sillä kunnista halutaan saada aineistoa pitkältä ajanjaksolta talouden tasapainon analyysia varten, koska tasapainoa ja epätasapainoa tulee tulkita riittävän pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen tulosten perusteella monen kriisikunnan tasapainon ongelmat ovat olleet näkyvissä pitkään ennen kriisikuntamenettelyyn joutumista. Kriisikuntien tasapainon haasteet näkyvät tasapainosta kertovien mittarien mukaan hyvin selvästi kaikkien tilinpäätöserien osalta. Tutkimuksessa havaitaan tasapainon tarkastelun haasteellisuus, sillä yksittäisen tasapainosta kertovan mittarin tarkastelu ei anna riittävän laajaa kuvaa tasapainon tilasta. Tasapainon ja epätasapainon tarkastelussa tulee katsoa kokonaisuutta. Tasapainon tarkastelussa tulee huomioida tuloslaskelman, rahoituslaskelman ja taseen mittareita kokonaisvaltaisesti. Tutkimuksen perusteella tasapainoa tulee tarkastella pidemmällä ajanjaksolla, sillä vuosittaista heittelyä tapahtuu talouden osalta kunnissa luonnostaan. Pidemmän aikajakson avulla tarkastelusta saadaan laajempi ja yksittäiset hyvät ja huonot talouden vuodet eivät aiheuta ongelmia tasapainon tulkinnassa. Usean kriisikunnan kohdalla taloutta on saatu tasapainoisempaan suuntaan heti kriisiytymisen jälkeisinä vuosina. Tasapainosta kertovien tilinpäätösmittareiden perusteella monen kriisikunnan kohdalla on selvästi rakenteellisia ongelmia talouden tasapainon kanssa. Tasapainon heikentymiseen tulee kiinnittää huomiota hyvissä ajoin ja tasapainoon pitäisi pyrkiä pidemmällä ajanjaksolla, ei vain yksittäisenä tilikautena. Tutkimuksessa heijastuu pienten kuntien tasapainon haasteet yleisellä tasolla. Kriisikuntien ohella monella pienellä kunnalla on ollut haasteita tasapainon kanssa 2010-luvun aikana.

Tämän tutkielman tarkoituksena on syventää ymmärrystä urheiluseurojen taloudelliseen tilaan vaikuttavista tekijöistä sekä keinoista, jolla seurojen taloudelliseen tilaan vaikuttavia tekijöitä voidaan tehokkaasti ja vertailukelpoisesti mitata. Lisäksi pyritään osoittamaan, kuinka seurat pystyisivät tehostamaan ja kehittämään omaa talouden hallintaansa. Tutkielmassa perehdytään myös liigalisenssijärjestelmiin ja niiden toimintaan. Näihin aiheisiin syvennytään käsittelemällä Suomen salibandyn pääsarjan F-liigan lisenssijärjestelmää ja sen mahdollisia kehitystarpeita sekä analysoimalla F-liigajoukkueiden taloutta. Salibandy on Suomessa lajina mielenkiintoisessa vaiheessa, jossa lajin urheilullinen kehitys on ollut vahvaa, mutta seurojen taloudellinen toiminta ei kenties ole kasvanut aivan samaa tahtia. F-liigan strategia tähtää vahvaan kaupalliseen kasvuun, joka tapahtuu vain seurojen kaupallisen kasvamisen avulla. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelminä käytettiin teemahaastattelua, kyselylomaketta sekä taloudellisen aineiston analyysia muun muassa kvantifioinnin sekä tilinpäätösanalyysin keinoin. Teemahaastattelut liigalisenssijärjestelmien kanssa tiiviisti työskennelleiden henkilöiden kanssa auttoivat luomaan aiheesta kokonaisvaltaisen kuvan, vaikka olemassa oleva kirjallisuus lisenssijärjestelmistä on erittäin niukkaa. Tutkielman keskeisimpinä tuloksina havaittiin muun muassa F-liigaseurojen nykyisen taloudellisen tilan olevan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pääosin melko hyvä, ja tunnuslukuanalyysin mukaan maksuvalmius on seuroissa keskimäärin hyvällä tasolla, vakavaraisuuden ja kannattavuuden ollessa vähintäänkin tyydyttäviä. Myös tulevaisuus nähtiin seuroissa realistisen optimistisesti, joskin tutkielman haastattelut vahvistavat myös urheiluseurojen tukalan tilanteen Suomessa, etenkin koronaviruspandemian kanssa. F-liigan nykyisen lisenssijärjestelmän vertailukelpoisuuden ja ajantasaisuuden puute olivat eräitä keskeisimpiä havaintoja, joihin on syytä kiinnittää huomiota tulevaisuuden F-liigalisenssijärjestelmää kehittäessä.

Kuntien ja kuntayhtymien taloustietojen raportoinnin uudistus on tämän pro gradu -tutkielman aiheena. Raportoinnin automatisointi on johtanut järjestelmämuutoksiin ja muihin toimenpiteisiin kuntakentällä. Automaation aikaansaamiseksi toimijoiden tulee mahdollistaa XBRL-muotoinen (eXtensible Business Reporting Language) raportointi taloustietojärjestelmissä. Samanaikaisesti kirjanpidossa on siirryttävä kuutiomalliin (tilit, palveluluokat ja sektoriluokat). Ne edellyttävät muutoksia sisäisissä kirjauskäytännöissä. Uudistuksen mukaisen XBRL-raportoinnin aloitusajankohdaksi määräytyi vuoden 2021 taloustietojen raportointi Valtiokonttoriin. Kuitenkin tämä oli liian tiukka aikataulu osalle toimijoista eikä tarvittavia muutoksia saatu valmiiksi kaikkien kuntakentän yli 400 toimijan taholla. Näin ollen Valtiokonttori antoi lisäaikaa automatisoidun talousraportoinnin käyttöönottoon vuoteen 2025 mennessä. Samaiseen ajankohtaan asti kunnat ja kuntayhtymät voivat toimittaa taloustiedot manuaalisesti Excel-tiedonsyöttösovellusta hyödyntäen. Tämän muutosprosessin pohjalta syntyi idea tarkastella syitä sille, miksi osa kunnista ja kuntayhtymistä ottaa uudistuksen käyttöön hitaammin kuin muut. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu johdon laskentatoimen innovaatioiden, automaation ja laskentatoimen tietojärjestelmien tutkimuksen ympärille. Innovaatioiden käyttöönottoa käsittelevä kirjallisuus on tarkastellut prosessin sujuvuutta ja nopeutta. Käyttöönottoprosesseissa ilmenneet ongelmat ja haasteet ovat tämän pro gradu -tutkielman ydintä, sillä niiden avulla pyritään selittämään sitä, miksi käyttöönotto joidenkin toimijoiden kohdalla etenee hitaasti. Tutkimuskirjallisuudesta johdetaan teoreettinen viitekehys, jonka osia ovat (1) rajalliset resurssit, (2) näkemyserot, (3) kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta ja (4) käyttöönoton kompleksisuus. Tutkielman empiriassa syvennytään Valtiokonttorin suorittaman kuntatalouden kyselyn 2021 avoimiin kysymyksiin, joiden vastauksissa käsitellään uudistuksen valmiustasoa. Pääpaino aineiston havainnoinnissa oli niissä vastauksissa, joissa esiintyi syitä hitaalle käyttöönotolle tai käyttöönottoprosessiin liittyviä ongelmia. Kyselyaineiston läpikäynnin yhteydessä se kategorisoitiin ja teemoiteltiin viitekehystä muistuttavalla tavalla. Teoriaohjaava sisällönanalyysi eli abduktiivinen päättely mahdollisti aineiston ehdoilla etenemisen teoreettisia käsitteitä kuitenkaan unohtamatta. Sisällönanalyysi kulki vastaajien suorista lainauksista muodostettujen pelkistettyjen ilmaisujen pohjalta alaluokkiin ja sitä kautta yläluokkiin. Aineistoanalyysissä löydettiin monipuolinen joukko syitä automatisoidun talousraportoinnin hitaalle käyttöönotolle. Aineistossa laajalti toistuvuutta saivat sellaiset vastaukset, joissa ongelmat liittyivät järjestelmiin ja järjestelmätoimittajiin. Keskeisiä havaintoja olivat järjestelmien toimimattomuus, ongelmat uusien järjestelmien hankinnoissa ja yhteistyöhaasteet järjestelmätoimittajiin. Lisäksi rajalliset resurssit, niin ajan, henkilöstön kuin kustannusten suhteen selittivät monien käyttöönottajien hidasta etenemistä. Vastauksissa korostuivat resurssipulan laaja-alaisuus ja ongelmien kasaantuminen. Kolmas merkittävä kokonaisuus muodostui turhautumisen, näkemyserojen ja osaamattomuuden ympärille. Osa vastaajista koki turhautumista Valtiokonttoria kohtaan eikä omannut samaa käsitystä automaation tuomista hyödyistä. Tutkielman keskeiset tulokset liittyvät sellaisiin havaintoihin, jotka sisällönanalyysissä saavutettiin teoreettiseen viitekehykseen nähden. Käyttöönoton kompleksisuuden teeman alueella tunnistettiin sisäisten kirjauskäytäntöjen yhdenmukaistamisen aiheuttavan paljon työtä. Tästä kieli esimerkiksi kuutiomallin mukaisen kirjanpidon aikaansaamisen haasteet. Toinen havainto tehtiin rajallisten resurssien teeman alueella ajanpuutteeseen liittyen. Kyseessä ei ollut teoreettisen viitekehyksen mukainen käyttöönoton priorisoinnista johtuva ajallinen panostus muutokseen vaan siinä korostui ajanpuute tai aikataulun tiukkuus resurssien näkökulmasta. Viimeisenä tunnistettiin myös hyvinvointialueuudistuksen vaikutukset automaation käyttöönottoon.

Tutkielma tarkastelee kriittisesti Pierre Bourdieun sosiologian teoreettista rakennetta ja erityisesti hänen käytäntöjen yleistä talouttaan. Bourdieu hahmottaa yhteiskuntaa yleistetystä talousmetaforasta käsin, joka hänen formaalin talouskäsityksensä seurauksena samastuu markkinoihin. Tutkielmassa tuodaan esiin tästä metaforasta – tai analogiasta – seuraavia ongelmia. Bourdieun talousanalogiaan perustuva teoria johtaa eräänlaiseen reduktionismiin. Tämä on seurausta Bourdieun formalistisesta tavasta soveltaa muutamaa käsitettä – habitusta, pääomaa ja kenttää – lähes kaikkeen. Tutkielma on luonteeltaan teoreettinen ja perustuu Bourdieun peruskäsitteiden analyysiin. Bourdieun työtä suhteutetaan erityisesti Karl Marxin tuotantoon. Bourdieu perustaa teoriansa ajatukselle kaiken kattavasta formaalista käytäntöjen taloudesta, jossa kaikkea toimintaa tarkastellaan tietoisena tai tiedostamattomana ”taloudellisena” maksimointina. Bourdieu – toisin kuin sosiologian klassikot Marx, Weber ja Simmel – pitää teoreettisena hyveenä sitä, että hän laajentaa muutaman käsitteen koskemaan formalistisesti lähes kaikkea yhteiskunnallista todellisuutta. Hän samastaa talouden siihen, että toiminnassa on intressejä. Tutkielmassa osoitetaan, että talousmetafora johtaa Bourdieun kutsumaan ”väärintunnistamiseksi” ja ”itsepetokseksi” kaikkea mikä ei sovi siihen. Ajatus käytäntöjen taloudesta perustuu lisäksi ongelmallisille oletuksille sosiaalisen toiminnan luonteesta. Tutkielmassa tarkastellaan Bourdieun käytäntöjen talouden kolmea avainkäsitettä. Habituskäsitteen kohdalla tutkielma osoittaa, että käsite ei ole parantumattoman deterministinen. Toisaalta oletus habituksen ykseydestä problematisoidaan. Samoin tuodaan esille Bourdieun teorian sisäisiä jännitteitä käsitteen suhteen. Bourdieun pääomakäsitteen, jossa pääoma samastuu yleistettyyn markkinaresurssiin, osoitetaan olevan ongelmallinen, sillä kulttuuriset ja monetaariset resurssit ovat luonteeltaan perustavasti erilaisia. Lisäksi osoitetaan, ettei Bourdieun käsite ole Marxin pääomakäsitteen laajennus. Yleistetty pääomakäsitys johtaa ylihistoriallisuuteen sekä varsinaisten taloudellisten seikkojen erityispiirteiden unohtamiseen. Tutkielmassa osoitetaan myös, että Bourdieun kenttäteoria perustuu markkina-analogiaan ja tarkastellaan sitä, millaisista toimintaympäristöistä kenttäteoria saa kiinni: kilpailullisista, suhteellisen strukturoiduista ja historiallisesti eriytyneistä. Bourdieu itse näyttää soveltavan kentän käsitettä mitä erilaisimpiin kohteisiin, mikä tuottaa ongelmia. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi, kuinka Bourdieu soveltaa kenttäteoriaansa luokan ja politiikan analyysiin. Luokkateorian kohdalla osoittautuu, että kenttäteoria ei auta jäsentämään luokka-asemien syntyä. Markkinametaforan myötä taloudellista luokkarakennetta ei teoretisoida. Politiikan kohdalla kenttäteoria johtaa funktionalismiin, jossa uusliberalismin nousu selitetään sillä, että se tukee (ulkomaalaisten) eliittien etuja. Kaikkien kolmen käsitteen – habituksen, pääoman ja kentän – ongelmaksi paljastuu niiden laaja-alaisuus ja formalismi, eli se, että Bourdieu soveltaa niitä kohteiden erityispiirteistä välittämättä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan Bourdieun käsitystä kapitalismin ja esikapitalismin välisistä eroista. Bourdieun käsitys perustuu hänen formaaliin talouskäsitykseensä, joka asetetaan tutkielmassa vastakkain Marxin substantiaalisen talouskäsityksen kanssa. Bourdieu asettaa omaan etuun perustuvan maksimoinnin totuudeksi taloudesta, ja katsoo, että esikapitalistinen talous perustuu tämän totuuden kieltämiseen, kun taas kapitalistisessa taloudessa voidaan avoimesti ajaa omia etuja. Bourdieun ajatus ”kieltämisestä” problematisoidaan. Tutkielmassa osoitetaan, ettei ajatus siitä, että markkinoilla voi vapaasti ajaa omia etujaan, auta kovin pitkälle kapitalistisen talouden erityispiirteiden ymmärtämisessä. Bourdieun formaali talous osoittautuu rajalliseksi myös tästä näkökulmasta.

Football fans prefer to see their favourite team win in close matches. Compared to other forms of entertainment, the outcome of sport game is unknown beforehand. Opera audience knows the plot in advance, but in football the winner is revealed only after 90 minutes. The scientific literature of modern sport economics demand theory implies that successful leagues must be based on relatively even competition. This degree of parity within a league is labelled as competitive balance. Sport leagues usually claim that outcome uncertainty is necessary to maintain interest among fans. In this paper, uncertainty of outcome hypothesis is tested applying football data from the highest tier in Finnish men’s football, currently known as Veikkausliiga. We apply modern statistical and econometric time-series methods for data to reveal inference between the chosen variables. The time period covers 1947–2020. Empirical results show that Finnish football attendance is positively related to competitive balance between the rivalling teams. Increased alcohol consumption in the society is not related to football attendance, but we found that the number of games played during the season is positively related to ticket sales. Number of teams in the league seems to be negatively related to attendance. In the future, the football leagues need more relevant information on the fan behaviour and scientific analysis for optimizing the box office revenue. Regarding future research avenues, the time of the year, the condition of the stadium and the ticket pricing could be investigated to see whether there is a correlation with on-site attendance. nonPeerReviewed

Publisher Copyright: © 2022 selection and editorial matter, Christopher Lloyd and Matti Hannikainen. In this chapter, the authors aim to compare the Nordic societies in a broad fashion in the last 200 years in their process of “sailing” (with the implication of rough waters along the way) from social fragmentation to more inclusive welfare societies. The authors’ main goal is to examine the coevolution of economic, political, and fiscal factors among the Nordic societies in the long run by making use of recent longitudinal data sets. In this way, they can map out some key patterns that characterized the shift toward more peaceful and well-functioning societies. First, the authors focus on the process towards economic and political convergence that took place, with some exceptions, in the latter part of the 20th century. Second, they also examine how these processes of convergence translated into the realm of fiscal and social policies and to what extent they were related to decreasing levels of social fragmentation. The chapter shows that the paths towards welfare states were not uniform among the Nordic countries and that some of the pivotal forces and periods were connected to various types of crises, namely, that these were not processes that were smooth or inevitable. The chapter concludes with some general findings and a discussion of current-day problems among the Nordic societies from a comparative historical perspective.

Tämä raportti esittelee vuosina 2019–2022 toteutetun ”Pölyttäjien kannankehitys, seuranta ja hyönteispölytyksen taloudellinen arvo Suomessa” (PÖLYHYÖTY) -hankkeen tavoitteet ja tuotokset. Hanke sisältyi maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaan MATO -tutkimusohjelmaan. Hanke jakautui kolmeen tavoitteiltaan erilaiseen työpakettiin. Tässä raportissa esitellään kunkin työpaketin tavoitteet ja tulokset, sekä yhteenveto hankkeen tärkeimmistä havainnoista ja suosituksista. Monia hankkeen tuotoksia hyödynnettiin jo ennen tätä loppuraporttia osana kansallisen pölyttäjästrategian valmistelua sekä sen taustadokumenttia. Työpaketissa 1 selvitettiin eri pölyttäjäryhmien aiempia kannanmuutoksia maassamme. Tätä varten mesipistiäisistä, kukkakärpäsistä ja kukkajääristä koottiin yhteen laajat havaintoaineistot eri museo- ja rekisterilähteistä. Aineistot analysoitiin parhailla tämänhetkisillä menetelmillä. Tulokset osoittivat usean sadan pölyttäjälajin esiintyvyydessä tapahtuneet muutokset viimeisen sadan vuoden ajalta. Tarhamehiläisen sekä yö- ja päiväperhosten osalta hankkeessa raportoitiin toisaalla tuotettuja tietoaineistoja sekä seurantatuloksia. Lisäksi työpaketissa arvioitiin kirjallisuuden perusteella eri pölyttäjäryhmien suhteellista merkitystä viljely- ja luonnonkasvien pölyttäjinä. Työpaketissa 2 pilotoitiin kansalaishavainnointiin perustuvaa kimalaisten seurantaa. Tässä sovellettiin menetelmänä linjalaskentaa, jota on käytetty jo pitkään päiväperhosilla. Hyvän menestyksen ansiosta alun perin kaksivuotiseksi suunniteltua pilottia jatkettiin myös vuosina 2021 ja 2022. Raportissa esitetään yhteenveto vuosien 2019–2021 havaintoaineistoista. Pilotin kokemusten pohjalta valmisteltiin lisäksi esitys säännöllisen kimalaisseurannan käynnistämisestä ja sen resurssitarpeista. Työpaketissa 3 tuotettiin laskennallinen arvio hyönteispölytyksen taloudellisesta arvosta Suomen maataloudelle. Tässä arviossa raportoitiin erikseen kunkin viljelykasvin osuus, sekä rahallisen arvon vuosittainen vaihtelu 2000-luvun aikana. Lisäksi kartoitettiin kyselytutkimuksen avulla tarhamehiläiseen perustuvan pölytyspalvelun tarjontaa. Hankkeen tulokset täydentävät merkittävästi tietämystä eri pölyttäjälajien esiintyvyydessä tapahtuneista muutoksista maassamme. Jatkossa olisi tärkeää selvittää myös lajien levinneisyyden muutoksia. Kansallisen pölyttäjästrategian yhteydessä esitettiin monia suosituksia pölyttäjien seurannan kehittämiseksi. Yhtenä osana tätä jatkossa tulisi turvata nyt menestyksellä pilotoidun kimalaisseurannan jatkuvuus. Lisäksi hankkeessa saatiin näkyväksi hyönteispölytyksen maataloudelle tuottama taloudellinen lisäarvo, mitä voidaan käyttää yhtenä perusteluna pölyttäjien suojelua edistävien toimien vahvistamiseksi. Status and monitoring of pollinator populations and the economic value of pollination for agriculture in Finland — Final report of the PÖLYHYÖTY project This report presents the objectives and outputs of the project “Status and monitoring of pollinator populations and the economic value of pollination for agriculture in Finland” (PÖLYHYÖTY) implemented in 2019–2022. The project was part of the MATO research programme funded by the Ministry of Agriculture and Forestry. The project was divided into three work packages with different objectives. This report presents the objectives and results of each work package, as well as a summary of the main findings and recommendations of the project. Many of the project's outputs were already utilized before this final report as part of the preparation of the national pollinator strategy and its background document. In Work Package 1, the previous population changes of different groups of pollinators in Finland were examined. For this purpose, extensive observation data on bees, hover flies and longhorn beetles were collected from various museum and registry sources. The data were analyzed using the best current methods. The results showed changes in the occurrence of several hundred species of pollinators over the past hundred years. With regard to honey bee, as well as moths and butterflies, the project reported monitoring results produced elsewhere. In addition, the relative importance of different groups of insects in pollinating both cultivated and wild plants was assessed based on literature. Work package 2 piloted the monitoring of bumblebees as a citizen science project. Bumblebees were recorded using transect counting method, which has previously been widely used on butterflies. As the pilot proved to be very successful, it was extended for the years 2021 and 2022. The report provides a summary of the observation data for 2019–2021. Based on experience from the pilot, a proposal for the launch of regular bumblebee monitoring and its resource needs was also prepared. Work Package 3 produced an estimate of the economic value of insect pollination for Finnish agriculture. In this estimate, the share of each cultivated plant was reported separately, as well as the annual variation in monetary value during the 2000s. In addition, a survey was carried out to assess the supply of pollination services based on honey bees. The results of this project are an important addition to the knowledge on the changes in the occurrence of a large number of pollinator species in our country. In the future, it would also be important to study changes in the distribution of these species. In the context of the national pollinator strategy, a number of recommendations were made to improve the monitoring of pollinators. As part of this, the continuity of the successfully piloted bumblebee monitoring should be ensured. In addition, the project made visible the economic added value of insect pollination for agriculture, which can be used as one of the arguments for strengthening measures to protect pollinators.

Kestävyystutkimuksella on tärkeä rooli matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota, jossa kansalaisten hyvinvointi toteutuu ekologisen kestävyyden rajoissa. On tärkeää huomioida, että voidakseen tuottaa tällaisen siirtymän kannalta relevanttia tietoa, kestävyystutkimukselta vaaditaan jatkuvaa uudistumista paitsi metodologisesti myös kiinnostuksen kohteidensa osalta. Kestävyystutkimusta ja ekohyvinvointivaltiota tulisikin kehittää dialogisessa suhteessa ja samanaikaisesti siten, että tutkimuskysymysten asettelu vastaa parasta mahdollista käsitystä hyvän elämän ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista reunaehdoista. Näin tehden, voimme ymmärtää riittävällä tavalla niitä yhteiskunnallisia muutoksia, joita siirtymä kohti ekohyvinvointivaltiota edellyttää. Tässä katsauksessa perehdyn sellaisiin kestävyystutkimuksen teemoihin, jotka tässä hetkessä näyttäisivät vaativan erityisen paljon huomiota ekohyvinvointivaltion kehittämisen kannalta. Tarkasteltavat teemat ovat talous, hyvinvointi sekä siirtymän hallinta, joita lähestyn paitsi tutkimuksellisina ja yhteiskunnallisina haasteina myös niihin sisältyvien mahdollisuuksien kautta. Tarkastelun johdattamana tuon esiin aikaperspektiivien merkityksen matkalla kohti ekohyvinvointivaltiota: voidaksemme saavuttaa hyvinvoinnille kestävän perustan, meidän on kyettävä samanaikaisesti tekemään nopeita muutoksia sekä pitkän aikavälin harkintaan perustuvia sitoumuksia ja hankaliakin valintoja niin yksilöinä kuin yhteiskuntanakin. Joissakin tapauksissa nämä toimenpiteet voivat vaikuttaa jopa keskenään ristiriitaisilta., Sustainability research plays an important role on our way toward eco-welfare state where citizens’ wellbeing realizes within the ecological carrying capacity. To produce information relevant for these types of transitions, sustainability research needs to be capable of constantly renewing itself both in terms of methods and focus areas. Thus, sustainability research and eco-welfare state should be developed in a dialogical relationship so that research questions remain in line with the best understanding of ecological, social and economic preconditions of a good life. This way we can sufficiently understand societal changes required by a transition toward eco-welfare state. In this review article, I focus on topical themes of sustainability research which seem to require attention in the development of eco-welfare state. Themes in focus include economy, wellbeing and transition management, which I approach both as societal and academic challenges and opportunities. I highlight the meaning of time perspective on our way to eco-welfare state: to gain sustainable foundation for our wellbeing, we must be able to simultaneously carry out both rapid changes and commitments that are based on longer-term deliberation. These will include difficult choices for both individuals and societies. In some situations, required changes may even seem mutually contradictive.

Funding Information: The authors acknowledge the French National Research Agency ( ANR-14-CE02-0021 ) and the BNP-Paribas Foundation Climate Initiative for funding the InvaCost project that allowed the construction of the InvaCost database, as well as the Norwegian Research Council's MARINFORSK project PICO ( 302114 ). The present work was conducted following a workshop funded by the AXA Research Fund Chair of Invasion Biology and is part of the AlienScenario project funded by BiodivERsA and Belmont-Forum call 2018 on biodiversity scenarios. LV received funding from the Faculty of Agriculture and Forestry of the University of Helsinki . RC is funded by a fellowship from the Leverhulme Trust ( ECF-2021-001 ). EA's contract comes from the AXA Research Fund Chair of Invasion Biology of University Paris Saclay. CD is funded by the BiodivERsA -Belmont Forum Project “Alien Scenarios” ( BMBF/PT DLR 01LC1807C ). Publisher Copyright: © 2022 A collective understanding of economic impacts and in particular of monetary costs of biological invasions is lacking for the Nordic region. This paper synthesizes findings from the literature on costs of invasions in the Nordic countries together with expert elicitation. The analysis of cost data has been made possible through the InvaCost database, a globally open repository of monetary costs that allows for the use of temporal, spatial, and taxonomic descriptors facilitating a better understanding of how costs are distributed. The total reported costs of invasive species across the Nordic countries were estimated at $8.35 billion (in 2017 US$ values) with damage costs significantly outweighing management costs. Norway incurred the highest costs ($3.23 billion), followed by Denmark ($2.20 billion), Sweden ($1.45 billion), Finland ($1.11 billion) and Iceland ($25.45 million). Costs from invasions in the Nordics appear to be largely underestimated. We conclude by highlighting such knowledge gaps, including gaps in policies and regulation stemming from expert judgment as well as avenues for an improved understanding of invasion costs and needs for future research.

Artikkeli on tapaustutkimus paikallisrahajärjestelmästä, jota kokeiltiin äskettäin maalaisympäristössä Sysmän kunnassa. Paikallisraha on yksi innovaatiivisista aloitteista, joita kunta on tehnyt tällä vuosituhannella torjuakseen jo 1960-luvulta alkaen käynnissä ollutta väestökatoa. Tässä artikkelissa tutkitaan paikallisrahan käynnistysvaihetta siihen sisältyneiden ristiriitojen näkökulmasta. Artikkelissa todetaan, että järjestelmä kärsi epäselvästä tavoitteenasettelusta, ja että eri osallisilla oli tavoittesta vaihtelevia ja ristiriitaisia käsityksiä. Paikallisrahan sosiaalista hyväksyntää heikensivät päätös rajoittaa rahaa vastaanottavien yritysten joukko kunnassa kirjoilla oleviin yrityksiin, sekä paikallisten yhdistysten tukien maksaminen vain paikallisrahassa. Lisäksi paikallisrahan käytön omaksumista rajoittivat tekniset haasteet, harkitsematon tiedotusstrategia sekä maaseutualueella innovoinnin yleiset haasteet. Artikkelissa eritellään myös Sysmän paikallisrahan erityispiirteitä kansainvälisessä vertailussa sekä järjestelmän onnistumisia ja tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia. The article is a case study of a local currency, recently introduced in the rurally situated municipality of Sysmä, Finland. As a small community suffering a gradual population decline since the 1960s, Sysmä municipality has begun to innovate with several projects this millennium. Here, we analyse as a narrative and from the viewpoint of experienced tensions, the introductory phase of one of these projects, which strictly is a hyper-local currency acting as a system of account. It is noted that there are unclarities regarding the purpose of the scheme, and that different stakeholders and other observers do have varying ideas about this purpose. Political decisions over limiting rights of issuance of the local currency to locally registered businesses; and its exclusive use for local association subsidies have created some challenges to the acceptance of the currency. Further, the currency has limited uptake due to technical issues, injudicious use of the marketing mix and difficulties with innovating in a rural area. Noting these issues and the peculiarity of the scheme amidst other typical European local currency schemes, the article also points out benefits of the scheme and potential future developments. peerReviewed

peerReviewed

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka koronaviruspandemia vaikutti Riihimäen kaupungin budjetointiprosessiin, budjettiin ja talouteen. Koronaviruspandemia ja sen mukana tulleet rajoitustoimet ovat aiheuttaneet suuria taloudellisia menetyksiä kuntatalouden sektorille. Tutkimusongelmaa tarkastellaan case-tutkimuksena ja tutkimuskohteena toimii Riihimäen kaupunki. Ongelmaa tutkitaan laadullisella tutkimuksella, jonka empiirinen aineisto on kerätty dokumenttiaineistosta ja puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty budjetointiprosessin, rajoittuneen rationaalisuuden sekä riskienhallinnan kirjallisuutta. Nämä kolme kontekstia on kytketty tutkimuskysymyksiin ja myös tutkimuksen analyysi on rakennettu näiden kontekstien pohjalta. Lisäksi tutkimuksessa on käsitelty taloutta koronaviruspandemian näkökulmasta. Tutkimuksessa on yksi päätutkimuskysymys ja kaksi alatutkimuskysymystä. Tutkimuskysymykset ovat, miten kaupunki budjetoi koronaviruspandemian aiheuttaman epävarmuuden vallitessa? Millaisia talousvaikutuksia koronaviruspandemialla oli Riihimäen kaupungille? Miten kohdekaupungin riskienhallinta vaikutti koronaviruspandemian aiheuttaman epävarmuuden hallintaan? Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat: Budjetointiprosessia lähdettiin toteuttamaan niin sanottujen normaaliolojen mukaisesti, eikä toimintatapoja lähdetty muuttamaan koronaviruksen vuoksi. Koronaviruspandemia on vaikuttanut toimintaan suurelta osin. Pandemia riski oli ainakin nimellisesti mainittu kaupungin riskienhallinta-analyysissä. Lisäksi kunta-valtiosuhde koettiin tärkeäksi kaupungissa koronaviruspandemian aikana. Yksi yllättävimmistä tutkimuksen tuloksista oli se, että kaupungin talous toteutui positiivisena ja ennakoitua parempana, joka kuitenkin selittyy valtion lisätalousarvioissaan antamilla koronatuilla kunnille. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että Riihimäen kaupunki on hallinnut koronaviruspandemiasta aiheutuneet muutokset ja vaikutukset toiminnallisesti kuin myös taloudellisesti hyvin pääpiirteittäin ainakin vuoden 2020 osalta. Mielenkiintoisina jatkotutkimusaiheina voidaan mainita samanlaisen tutkimuksen suorittaminen sitten kun koronaviruspandemia on ohitse tai esimerkiksi samanlaisen tutkimuksen toteuttaminen toiselle samankokoiselle kaupungille ja tulosten vertailu keskenään. Lisäyksenä mainitaan vielä se, että tämä tutkimus on toteutettu toukokuussa 2021 koronaviruspandemian ollessa vielä kesken, joten tutkimus keskittyy vain sen hetkiseen tilanteeseen.

PurposeThis article analyzes the links between financial reports and reputation in the context of Finnish public sector organizations. In general, the paper discusses the accounting treatment of intangible and tangible assets and the quality and relevance of public sector financial reporting.Design/methodology/approachFor data, we combine three data sets: financial statement information of eight anonymous Finnish public organizations, the results of a reputation survey among their key stakeholders (N = 914) and a sample of the social media sentiment around the organizations.FindingsOur findings suggest that a decrease in spending and, surprisingly in the nonprofit sector, an increase in the surplus, indicate better perceived financial performance. An increase in surplus is positively linked with the reputational factors, for example, trust. However, disclosing excessive amounts of information, for example, in financial reporting seems to contribute to negative discussions on social media.Practical implicationsWe highlight the importance of managing intangibles, including those not recognized in the balance sheet, such as reputation. We present three propositions with potential managerial relevance.Originality/valueDespite the considerable amount of financial information disclosed by public sector organizations, few studies have analyzed its relevance or connection to reputation. This first-of-a-kind paper combines intangible and tangible assets by analyzing how financial data and intangible reputation are linked in the public sector accounting context. Six reputational factors were discovered, and financial performance was found to correlate with trust in the public sector.

Suomessa on tilastojen mukaan viime vuosina ollut enemmän talousongelmaisia kotitalouksia kuin koskaan aiemmin. Talous ja sen hoitaminen näyttäisi olevan monelle suuri haaste. Nuoret aikuiset kamppailevat oman taloutensa hallinnan kanssa, ja yhä suuremmalle osalle velkaantumisesta tulee ongelma. Tutkimusten mukaan perheellä nähdään olevan iso vastuu ja vaikutus nuoren talouskasvatukseen. Perheen rahapuheella voi tutkimuksen mukaan olla merkitystä nuoren talousosaamiseen ja asenteisiin rahasta sekä positiivisesti että negatiivisesti. Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata, millaisia kokemuksia nuorilla aikuisilla on lapsuuden perheen vuorovaikutuksesta, mitä ja miten rahasta perheessä puhutaan, ja mitä merkitystä nuoret aikuiset kokevat lapsuuden perheen rahapuheella heille olleen. Tutkielman aineisto koostuu 10 teemahaastattelusta, joissa haastateltiin 21−29-vuotiaita nuoria aikuisia. Aineistoa analysoitiin laadullisen sisältöanalyysin keinoin aineistolähtöisesti. Tutkielmassa muodostettiin perheen vuorovaikutuksen piirteiden mukaisesti kolme perhetyyppiä: mutkaton, ristiriitainen ja haastava perhe, ja tulokset viittaavat siihen, että perheen vuorovaikutuksella on merkitystä perheen rahapuheen laatuun. Tulosten mukaan rahapuhe voidaan toisaalta nähdä neutraalina ja helppona asiana perheessä, kun taas toisaalta se voi aiheuttaa lapsissa ja nuorissa paljon erilaisia ahdistaviakin tunteita. Tulokset osoittavat, että perheissä puhutaan rahasta hyvin eri tavoin, ja joissain perheissä rahapuhetta ei ole juuri lainkaan. Tutkielman tuloksista selvisi, että lapset kuitenkin alkavat hahmottaa rahaa ilmiönä jo joissain tapauksissa hyvin nuorina, jolloin heille voi muodostua erilaisia uskomuksia ja huolia rahasta. Rahasta puhuminen avoimesti, mutta turvallisesti, lapsen ikä huomioiden voi auttaa lasta ja nuorta ymmärtämään rahaa paremmin, ja muodostamaan terveen suhteen rahaan. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että rahapuheella tai sen puuttumisella voi olla paljon merkitystä nuoren aikuisen talousosaamiseen, hänen oman taloutensa hoitamiseen ja hänen asenteeseensa rahaa kohtaan. Tulevaisuudessa rahapuhetta voisi tutkia laajemmalla aineistolla, myös perheen vanhempien näkökulma.

Työväenliikkeen kirjaston talousbibliografia sisältää Suomen työväenliikkeen piirissä tuotettuja taloutta käsitteleviä monografioita ja muita Suomessa julkaistuja työväenliikkeen talousajattelua käsitteleviä monografioita. Työväenliikkeen piiriin kuuluvien julkaisuiden osalta bibliografia sisältää henkilöiden ja yhteisöjen monografioita. Työväenliikkeen talousajattelua kuvaavia teoksia ovat julkaisseet esimerkiksi yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset. Bibliografia sisältää aineistoa työväenliikkeen varhaisista vaiheista, 1890-luvulta, vuoteen 2020 saakka. Bibliografian tekemisen rahoitti Palkansaajasäätiö, ja bibliografian laati Martti Niura Työväenliikkeen kirjastossa.

Työurien vakaus ja laatu ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ja talouspoliittisia kysymyksiä, sillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion rahoitus perustuu työikäisten työssäkäyntiin sekä työstä, tuotannosta ja kulutuksesta kerättävään verotuloon. Tässä kokoomateoksessa tarkastellaan, millaisiksi työurat ovat viime vuosikymmeninä muotoutuneet viennin kannalta tärkeillä teollisuusaloilla. Tutkimustulokset perustuvat yritysten ja työntekijöiden kokonaisrekisteriaineistoon, yritystilastoihin ja teollisuustoimialojen asiantuntijoiden haastatteluihin. Työuria tarkastellaan teoksessa useista eri näkökulmista, joita ovat työllisyyden vakaus, työssäolo, työtulojen kehitys, liikkuvuus toimialojen ja toimipaikkojen välillä sekä uudelleenkouluttautuminen. Tulosten perusteella työurat eivät ole Suomessa keskimäärin heikentyneet eikä julkisuudessa usein esitetty käsitys työurien aiempaa suuremmasta epävakaudesta pidä paikkaansa. Kuitenkin naisten ja matalasti koulutettujen työurat ja palkkakehitys jäävät miehistä ja paremmin koulutetuista jälkeen eli työurien tasa-arvo ei ole edistynyt. Tutkimuksen muita keskeisiä johtopäätöksiä on, että aikuiskouluttautuminen eriytyy koulutustason mukaan ja että yritysten investoinnit aineettomaan pääomaan ennakoivat henkilöstölle myönteisiä työuratulemia. Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com). Sisällys: Esipuhe 1 Teknologian työllisyys- ja työuravaikutukset: Paljon populaareja oletuksia, vähemmän empiiristä tietoa / Satu Ojala & Pasi Pyöriä 2 Teknologia, metsä ja kemia: Suomen teollisuus viime vuosikymmenillä / Pasi Pyöriä, Esa Jokinen, Katri-Maria Järvinen & Liudmila Lipiäinen 3 Työurien tutkimus: Käsitteelliset, teoreettiset ja empiiriset lähtökohdat / Pasi Pyöriä 4 Kilpailuetua ja yhteistä oppimista: Mitä teollisuusaloilla ajatellaan osaamisesta? / Esa Jokinen 5 Teollisuustyöntekijöiden työurat 14 kohortilla: Pirstoutuneet vai vakautuneet? / Aart-Jan Riekhoff, Satu Ojala & Pasi Pyöriä 6 Teollisuusalojen naisten ja miesten työtulot koulutusaloittain ja toimialoittain neljällä kohortilla / Satu Ojala 7 Työssä oppiminen teollisuusaloilla: Erikoisammattitutkintojen vaikutus tuloihin, työllisyyteen ja työttömyyteen / Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 8 Yrityksen kannattavuus ja investoinnit aineettomaan pääomaan henkilöstön työuran kannalta / Pasi Pyöriä, Satu Ojala & Liudmila Lipiäinen 9 Kehitettävänä työelämän tasa-arvo, kouluttautuminen työuralla ja yritysten kyky luoda uutta menestystä / Satu Ojala, Pasi Pyöriä & Esa Jokinen The stability and quality of work careers are major social and economic issues, as the funding of the Nordic welfare state is based on the employment of working-age people and the tax revenue collected from work, production and consumption. This edited volume examines how work careers have developed in specific industrial sectors and at different levels of education in recent decades. The research results are based on the linked employer-employee data of Statistics Finland, company statistics and interviews with industry experts. Careers are examined from several different perspectives, including career stability, employment status, income development, mobility between industries and places of work, and on-the-job training. Based on the results, careers have not weakened between cohorts on average in Finland. Instead of the often-expressed perception of greater job instability, there is high stability of employment combined with high mobility within the careers, owing to the high frequency of changing industries and jobs. However, the career development of women and the low-skilled lags behind that of men and the more highly educated, meaning that equality in earnings has not progressed. Other key findings of the study suggest that adult education differs according to the level of education, and that companies' investments in intangible capital anticipate positive career outcomes for employees. Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com).

nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Ross Dickinson, ammattiviljelijä ja polttopuun toimittaja Dorsetista selittää: "Vaihdoin yhden pensasaidan hoidon jokavuotisesta karsimisesta siihen, että annan sen kasvaa ja leikkaan sen 15 vuoden välein polttopuuksi. Kun ottaa huomioon säästön karsimiskuluissa, onnistuin saamaan hyvän tuoton, joka riitti pitämään yhden ihmisen työllistettynä."Ross on hoitanut tähän tapaan monia pensasaitoja tilallaan, joitakin kolmen enegiapuun tuotantokierron ajan. Hänen poikansa työskentelee nykyään hänen kanssaan perheen polttopuubisneksessä. Molemmat näkevät pensasaitojen hoidon ja leikkaamisen polttopuuksi tärkeänä tulevaisuudessa, etenkin tukkipuun kasvavan hinnan takia. Kuten he sanovat: "Mikä voisi olla parempaa? Tuotamme ympäristöystävällistä polttoainetta ja saamme siitä tuloa vain muuttamalla tapaa, jolla hoidamme pensasaitojamme. Peltojen sadonmenetys on mitätön. Vielä parempaa on, että pensasaitojen tila kohenee ja on parempi luontoa ja villieläimiä ajatellen."Tulevaisuutta ajatellen näyttää myös siltä, että he saattaisivat hyötyä julkisista tuista, joita on suunniteltu korvaamaan EU:n viljelijöiden perustukijärjestelmä. - AFINET Project Factsheet Translation - Hedges managed in coppice: a case study of a conversion of a destroyed hedge into a profitable firewood crop. The farm has 162 hectares of livestock, with a low header. It includes about 19 km of hedges, managed in coppice with a rotation of 15 to 20 years, except for hedges along roads that are intensively pruned annually. The farm has a small firewood production business selling about 175 tonnes of logs a year from hedges. Hedge coppicing produces logs, the smallest materials (used on the farm or sold at a reduced price) and the leftovers are treated on a branch logger and sold as chips. All types of firewood are stored and covered for 10 months to reduce their moisture content. In 2017, the farmer cut the hedge into a coppice, which consisted of a 220 m long, 6.5 m high, 15-year-old species mix, and was set in an old shed. The cut was made with chainsaw, the material was processed in slacher and branch logger. The 220 m of cut hedge produced 21.41 tons of wood material that could be sold or used.

As a consequence of the two-faced nature of information and communication technology (ICT), a majority of ICT leaders have been confronting the critical problem of a dilemma between R&D expansion and productivity decline in the digital economy. However, Amazon has been able to accomplish a skyrocketing increase in R&D and market capitalization. Finland has also accomplished balanced advancement not only of welfare but also economic resurgence. This paper attempted to elucidate the miracle of two ICT leaders. By means of a comparative empirical analysis of respective development trajectories, the sources of their success were analyzed thereby the comparative advantage and disadvantage of each respective trajectories supportive to find a practical solution to the critical problem of a dilemma were identified. The sources of both successes can be attributed to harnessing the vigor of soft innovation resources from the marketplace. However, contrary to Amazon’s complementary use, Finland has depended on substitutionary use. While this approach contributes to easy resurgence, it casts a shadow to the innovative growth in the future. An insightful suggestion regarding balanced sustainable growth by cross learning was thus provided.

nonPeerReviewed

[Johdanto] Sosiaalityössä on pitkä perinne ja kokemus köyhyyden vastaisesta toiminnasta ja työskentelystä pienituloisten parissa (Birkenmaier 2012; Wolfsohn & Michaeli 2014, 6). Sosiaalityöntekijöitä voidaan pitää avaintoimijoina ruohonjuuritasolla, kun halutaan tavoittaa taloudellisesti haavoittuvassa asemassa eläviä. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että toimeentulovaikeudet olisivat ensisijainen ongelma, jota sosiaalityössä käsitellään. Toisin päin katsottuna tilapäinen taloudellisen avun tarve ei sekään automaattisesti liity sosiaalityön tuen tarpeeseen. Sosiaalityön tuen tarve tulee ajankohtaiseksi tilanteissa, joissa ihminen ei yrityksistään huolimatta pysty ratkaisemaan vaikeuksia elämäntilanteessaan (Kangas 2011, 30). Nämä ovat usein syy siihen, että ihminen kääntyy tai häntä neuvotaan kääntymään sosiaalityöntekijän puoleen (Waldegrave 2005). Vaikka toimeentulon vaikeudet, köyhyys sekä taloudellisten resurssien ja voimavarojen puute ovat sosiaalityössä tuttuja, niihin liittyy haasteensa sosiaalityön käytännöissä (ks. Krumer-Nevo, Monnickendam & Weiss-Gal 2009; Stuart 2013). Kunnissa tehtävä sosiaalityö, erityisesti aikuisten parissa, on Suomessa keskittynyt tyypillisesti toimeentulotukeen ja työllistymistä edistävään aktivointiin. Vaikka aktivointi ja rahansiirtoina toteutettava tuki on tärkeää, asiakkaita sopeuttava sekä rakenteita ja käytäntöjä ylläpitävä suunta on liiaksi painottunut ja sosiaalityön yhteiskunnallinen tehtävä kapeutunut ja asema heikentynyt. (Blomgren ym. 2016.) Syrjinnän ja sorron poistaminen sekä sosiaalityön pyrkimys edistää oikeudenmukaisuutta ja ihmisten tasa-arvoa ovat jääneet varjoon. Toimiminen yhteiskunnallisten epäkohtien ehkäisemiseksi niin asiakkaiden kuin laajemmin heikossa asemassa olevien tilanteen parantamiseksi on sosiaalityön ydintä (IFSW 2016). Tästä lähtökohdasta olen ottanut tehtäväkseni esitellä talouden ja toimeentulon kysymyksiä sosiaalityössä paneutumalla siihen, miten sosiaalityöllä pyritään vahvistamaan taloudellista toimintakykyä ja tukemaan ihmisten elämäntilannetta. Olen väitöskirjassani perehtynyt muun muassa Yhdysvalloissa kehitettyyn uuteen taloussosiaalityön orientaatioon (financial social work, Viitasalo 2018). Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii tutkimustraditio, joka tunnetaan toimintakykyteoriana tai teoriana toimintamahdollisuuksista (capability- tai capability approach -tutkimustraditio). Lähden liikkeelle tähän pohjautuvasta taloudellisen toimintakyvyn käsitteestä. Esittelen taloussosiaalityötä, jolla pyritään ”haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, perheiden ja yhteisöjen taloudellisen vakauden ja hyvinvoinnin edistämiseen” (University of Maryland 2010). Taloudellisesta avustamisesta piirtyy tämän myötä toimintaa, joka perustuu kokonaisvaltaiseen taloudellisten ongelmien käsittelyyn. nonPeerReviewed

peerReviewed