Search

Culture covers myriad aspects of human life. Most often it is understood as intellectual or artistic practices, but in a broader view, culture covers the habits, lifestyles, traditions, beliefs, values, and worldviews that shape human lives and societies. Culture also undergoes continuous change and is affected by human actions. Current ecological and well-being crises caused by destructive cultural practices and actions pose an existential risk to both humans and nonhumans. This chapter argues that when challenging, preventing, and changing such destructive human practices and actions, the role of culture is indispensable. Building on and rethinking cultural sustainability, the chapter outlines how culture could be transformed into and regarded as planetary well-being—a process in which culture shifts towards more sustainable practices and actions that enable well-being for humans and nonhumans alike. The chapter focuses on the potential of contemporary art in fostering this kind of transformation. peerReviewed

Olen dramaturgi, kirjoittaja ja luovan kirjoittamisen ohjaaja. Toimin nykytaiteen, esittävän taiteen ja kirjallisuuden kentillä. Minua kiehtoo tanssiva, henkinen ruumis, joka on sinut eläimyytensä kanssa. Ajatteluni nojaa transfeminismiin ja spekuttamiseen, mahdottomien todellisuuksien esiinpuljaamiseen ja mahdollistamiseen.

Olin aika nuori, oikeastaan lapsi, kun sain tosi voimakkaalta tuntuneen oivalluksen, että en pysty moneenkaan asiaan enkä voi käydä monessakaan paikassa, mutta voin piirtää. Voin piirtää seikkailuja ja salaisuuksia. Silloin oli jo olemassa se ongelma, että kuviteltu piirustus oli ihan eri kuin piirustus, joka lopulta syntyi, ja jossain piirtämisen vaiheessa on alistuttava siihen, että tästä tulee nyt tällainen ja keskityttävä syntyvään piirustukseen. Sitten on hetken aikaa taas hauskaa.

Taiteellinen toimintatutkimus voi rikkoa yhteiskunnallisesti juurtuneita käsityksiä ja olla vaikuttavaa tiedeviestintää. Millaisia yhteiskunnallisia tai yhteisöllisiä merkityksiä havaitsimme nuorten kanssa vuosina 2019–2020 toteutetusta taiteellisesta toimintatutkimuksesta?

Studies of material objects in the field of memory studies have followed diverse epistemological and disciplinary trajectories, but their shared characteristic has been the questioning of philosophical assumptions concerning human relations with inanimate things and lower-level organic objects, such as plants, within the Aristotelian hierarchy of beings. Rather than accept at face value their categorizations as passive or deficient in comparison to the human subject, critical scholarship has reformulated the place and role of nonhuman entities in culture. This essay examines the nexus of materiality and memory in the work of the French philosopher and art historian Georges Didi-Huberman, with the focus on the questions of mnemonic affordance of things and plants. The essay proposes that Didi-Huberman’s project can be approached from the perspective of “undoing” the key binaries of Western historiography of art and material culture: surface/depth, exteriority/interiority, visibility/invisibility, and malleability/rigidity. Focusing on imaginal representations of memory objects in Didi-Huberman’s two essays Bark and Being a Skull, the essay situates these texts within the context of his philosophical reading of Aby Warburg’s iconology, and argues that Didi-Huberman’s undoing of the binaries that have traditionally structured thinking about materiality and memory could be productively approached as a philosophical project of transvaluating surface.

Pro Gradu-tutkielmani oli autoetnografinen tutkimus, jonka keskiössä oli taiteilijasta kasvattajaksi kasvamisen teema sekä kokemukseni työn toteuttamisesta perusopetuksessa. Tutkielmassani kävin läpi minulle merkityksellisimpiä taiteellisia prosesseja, jotka ovat muovanneet perustavanlaatuisesti käsitystäni suhteesta toisiin ihmisiin. Työt ovat muodostaneet koko ihmisyydelleni tärkeitä eettisiä ohjeita ja vaikuttivat siihen, minkälaisia työskentelyolosuhteita halusin tuottaa ja vaalia. Tutkielmassani sivusin aikaisempia kirjallisia töitäni, joissa olen keskittynyt erilaisiin ryhmäilmiöihin sekä harjoituskulttuureihin. Näillä tuotoksilla on ollut vahva sidos taiteelliseen työskentelyyni sekä kehittymiseeni pedagogina. Pro Gradu-tutkielmassani pohdin taiteen ja kasvatuksen tehtäviä ihmisen kokonaisvaltaisen kasvun näkökulmasta. Hain heijastuspintaa ajatuksilleni Teemu Mäen teoksesta Taiteen tehtävä, jossa hän on jaotellut taiteen tehtävän neljään osioon: nautinto, keskustelu, viisauden tavoittelu sekä tunne-elämän kehittäminen. Tukeuduin tekstissäni myös kandidaatin muuntotyöesseeseeni, jossa ehdotin, että taiteen ja kasvatuksen tehtävät ovat sivistäviä elämän kaikilla ulottuvuuksilla ja että koulutuksen tavoitteena tulee olla tiedostavien, kriittiseen ajatteluun kykenevien, tunnetaidoiltaan taitavien ihmisten kasvuun saattaminen. Kasvatuksellisten teemojen rinnalle nostin dialogisen kohtaamisen sekä kokemukseni klovnerian harjoittamisesta läsnäolon ja kohtaamisen harjoituksena, jolla oli merkitystä myös opettajan työssäni. Tutkimukseni aineistona oli kevätlukukaudella 2022 kirjoittamani työpäiväkirja, jonka olen analysoinut teemoittelemalla tekstiä ja tarkastelemalla sitä sisällön analyysillä. Tutkimukseni tuloksena oli teemoja, jotka asettuivat kohtaamisen mahdollistumisen tai mahdottomaksi muuttumisen alle. Pääteeman alaotsikoiksi nostin hallinnan, kuuluvuuden, riittämättömyys ja jaksaminen, roolit sekä epäonnistumisen. My Master’s thesis was an autoethnographic study focusing on the theme of growing from artist to educator and my experience of implementing work in basic education. I considered the tasks of art and education from the perspective of holistic human growth. I sought a reflection surface for my thoughts in Mäki’s The Mission of Art, in which he has divided the task of art into four sections: enjoyment, discussion, the pursuit of wisdom and emotional development. I proposed that the functions of art and education are educational in all dimensions of life, and that the goal of education should be supporting the growth of people who are aware, capable of critical thinking, with emotional skills. In addition to educational themes, I highlighted dialogical encounters and my experience of practicing clownery as an exercise in presence and encounter, which was also relevant in my work as a teacher. The thesis references my earlier writings wherein I’ve focused on various group dynamics and rehearsing cultures. The material for my research was a work diary I wrote in the spring semester 2022, which I have analyzed based on content analyzis. The result of my research was themes that fall under the possibility or becoming impossible of encounters. I wanted to highlight management, belonging, inadequacy and coping, roles and failure as subheadings of the main theme.

Käsillä olevassa artikkelissa tarkastellaan taiteen ja kulttuurin asemaa kotimaisella tiedekentällä ja suomalaisessa yhteiskunnassa; erityisesti niiden aikaansaamaan hyvinvointiin kytkeytyvän tutkimuksen ja sen käsitysten valossa. Artikkeli esittelee taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten tutkimusta, sen kenttää ja kulttuurireseptin käyttöönoton mahdollisuutta. Kulttuurireseptillä esimerkiksi mielenterveyden ongelmista tai syrjäytymisestä kärsivä henkilö voidaan ohjata yhteisöllisen taide- ja kulttuuritoiminnan pariin. Samalla tarkastellaan koronapandemian vaikutuksia taide- ja kulttuurialaan ja sen taloudelliseen tilanteeseen. Artikkelin lopuksi pohditaan, kuinka akateemiseen tutkimukseen olennaisesti kuuluvaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta voitaisiin hyödyntää tutkimustulosten esittelyssä niin, että tulokset tavoittaisivat rahoittajat ja päättäjät entistä tehokkaammin. peerReviewed

Lokakuussa 2022 kaksi Just Stop Oil -aktivistia heitti Vincent Van Goghin Auringonkukat -maalauksen päälle tomaattikeittoa. Teko oli protesti ilmastonmuutosta vastaan. Just Stop Oil -ryhmä kertoo tavoitteekseen saada Iso-Britannian hallitus lopettamaan fossiilisten polttoaineiden toimilupien (licence) jako maassa. Teon oli tarkoitus ajaa tätä tavoitetta. Just Stop Oil on perustettu alkuvuodesta 2022 ja ryhmä on hyödyntänyt osana toimintaansa erilaisia häiritseviä (disruptive) aktivismin muotoja. Auringonkukat-tilanteesta seurasi runsaasti mediakirjoittelua ja julkista keskustelua. Mielipiteet olivat jakautuneita - joko aktivisteja ihaillaan tai sitten heitä inhotaan. Keskusteluun on ottanut kantaa myös Britannian hallitus. Konservatiivipuolueen johtamalla hallituksella ei ole aikomuksia myöntyä aktivistiryhmän vaatimukseen. Lisäksi hallituksella on suunnitelmissa tuoda vireille uusi lakialoite Public Order Bill. Aloitteen on tarkoitus esimerkiksi lisätä ja korottaa häiritsevistä aktivismitoimista saatavia tuomioita. Lisäksi sen on tarkoitus antaa poliisille lisää oikeuksia aktivistien valvontaan kaduilla. Lakialoite on kuitenkin parhaillaan (toukokuu 2023) uudelleenmuotoiltavana, sillä se ei ole mennyt lain säätämisvaiheessa ylähuoneesta läpi. House of Lords on vaatinut, että ennen kuin se hyväksyy aloitteen, on siitä poistettava joitakin voimakeinoja, kuten poliisin ennennäkemättömän laaja oikeus pidättää ja suorittaa etsintöjä aktivisteille. Tutkimukseni aineistona toimivat mediakirjoitukset koskien Van Gogh -tapausta, Just Stop Oilin viralliset lausunnot Auringonkukista, sekä Britannian hallituksen viralliset vastineet kuten Public Order Bill, joilla se pyrkii vastaamaan Just Stop Oilin toimiin. Lisäksi Just Stop Oililla on moninainen suhde lehdistöön. Se sekä hyödyntää saamaansa mediahuomiota että ilmaisee olevansa tyytymätön esimerkiksi tapaan, jolla oikeistolainen ja tabloid-lehdistö on kuvannut heitä Britanniassa. Lähestyn aihettani tulkitsevan politiikka-analyysin lähtökohdista, eli kiinnitän huomiota erityisesti tilanteen politisoituneeseen luonteeseen, performatiivisuuteen ja siihen, miten tilanteen eri toimijat kykenevät legitimoimaan näkökulmiaan. Käytän analyysimenetelmänäni retoriikan analyysia, jotta kyettäisiin ymmärtämään, miten toimijat oikeuttavat argumenttejaan. Keskustelussa Van Goghin Auringonkukkiin kohdistuneesta taideaktivismista korostuu, että oikeastaan mikään osapuoli ei lunasta toistensa legitimaatiota. Just Stop Oil ei saa hallituksen kannatusta ja järjestö itse tuomitsee hallituksen energiapolitiikan. Lehdistö on pääasiassa jakautunut joko kannattamaan hallitusta tai Just Stop Oilia. Osa näkee Just Stop Oilin toimivan väärin, tai sitten kirjoittelussa koetaan, että aktivismi on oikeutettua ilmastonmuutoksen vakavuuteen nähden. Vaihtoehtoisesti lakialoitetta pidetään sortavana ja epäoikeudenmukaisena tai sitten juuri sellaisena päätöksentekona, jota tarvitaan. Muutama keskustelija jää kuitenkin välimaastoon ja ajattelee Just Stop Oilin toimivan väärin, mutta toisaalta mieltää hallituksen toimivan vielä huonommin. Just Stop Oilia koskevaa julkista materiaalia on paljon. Siitä riittää varmasti paljon lisää tutkittavaa moniin eri tutkimuskysymyksiin ja monille eri tieteenaloille. Kun tapahtumat koskevat valtion ytimessä olevaa toimijaa kuten hallitusta, monilla eri tutkimusaloilla olisi varmasti aiheita, joihin tarttua. Lisäksi taide ja lainsäädäntö ovat oleellisia aspekteja Van Goghin ja Just Stop Oilin kohdalla ja aihetta voisi lähestyä myös näiden alojen moninaisista lähtökohdista. Just Stop Oil on luvannut, että se jatkaa toimiaan mikäli Britannian hallitus ei suostu heidän vaatimukseensa. Onkin siis todennäköistä, että heistä tullaan vielä kuulemaan.

This edited volume traces cultural appearances of disgust and investigates the varied forms and functions disgust takes and is given in both established and vernacular cultural practices. Contributors focus on the socio-cultural creation, consumption, reception, and experience of disgust, a visceral emotion whose cultural situatedness and circulation has historically been overlooked in academic scholarship. Chapters challenge and supplement the biological understanding of disgust as a danger reaction and as a base emotion evoked by the lower senses, touch, taste and smell, through a wealth of original case studies in which disgust is analyzed in its aesthetic qualities, and in its cultural and artistic appearances and uses, featuring visual and aural media. Because it is interdisciplinary, the book will be of interest to scholars in a wide range of fields, including visual studies, philosophy, aesthetics, sociology, history, literature, and musicology. peerReviewed

We recoil at the thought of eating rotten meat or moldy strawberries and feel uncomfortable with the bad breath of a person we do not specifically like. We may feel disgusted when Divine, one of the protagonists of John Waters’ film Pink Flamingos (1972) eats dog feces – or when Akwaeke Emezi, in her debut novel Freshwater (2018), describes how the protagonist, in veterinary school, mutilates cadavers, separates skin from muscle, and lifts “delicate sheets of fascia” with the scalpel (Emezi 2018, 41). Disgust is, alongside surprise, sadness, happiness, fear, anger, and contempt mentioned in the list of so-called universal emotions (Ekman 1970). It is often visualized as a wrinkled nose. According to Winfred Menninghaus, who terms disgust “one of the most violent affectations of the human perceptual system” (2003, 1), disgust is probably the most visceral of these basic human emotions. From psychologists (Angyal 1941) and epidemiologists (Curtis 2013) to philosophers (Korsmeyer 2011), scholars have recognized the way disgust has the potential to turn our bodies upside down through a spasming stomach and gag reflex. Disgust extends, though, far beyond the visceral. When disgust is discussed, the attention is often on the extremes, but there is a broad variety of levels and types of disgust one could focus on (Korsmeyer 2011). There is shallow disgust as much as there is violent. peerReviewed

Olen liikkuvan kuvan tutkija, kirjoittaja, kuraattori ja opettaja. Teen myös performanssiesityksiä, installaatioita ja maalauksia. Joskus taiteeni esittäytymisissä on mukana myös löydettyjä esineitä ja valokuvia. Vuonna 2009 perustin Kokeellisen taiteen nomadisen akatemian, vähätaiteellisen kollektiivisen yhteisön. Kinima-sommittumia (2022) on sarja valokuvamuotoisia dokumentteja vuosina 2021–2022tekemistäni teoksista ja kohtaamistani havainnoista. Ottamani valokuvat ovat tallentumia, joissa näkyy valokuvaamisen performatiivisuus valintana ja tekona. Prosessia kuvaa hyvin ranskan sana agencement, jonka runoilija Kari Aronpuro on kääntänyt ”sommittumaksi”. Sanasta on käytetty myös suomenkielistä käännöstä ”kooste”. Pyrin välittämään omat teokseni mahdollisimman yhdenvertaisina muiden vastaani tulleiden sommittumien kanssa. Yksi valokuvista on toisen kuvaajan ottama dokumentointi performanssistani ja eräs valokuvista näyttää osan talomme pihalla näkemästäni lasten liitupiirustuksesta. Valokuvasarja on osa Kokeellisten taiteiden nomadinen akatemia -projektini Kinima-hanketta (Kínima = kreikan liike).

Teacher professional development programs, including mid- and long-term Science, Technology, Engineering, Art, Math (STEAM) courses, have recently moved from in person learning at university premises to an online environment. Whether it is a temporary change in learning methods caused by the COVID-19 restrictions or whether it will become a new normal is currently under discussion in many teacher training institutions around the world. The aim of this study was to design and implement time- and money-saving synchronous online teacher training format for conducting co-design courses for early childhood teachers in the theme of STEAM integrated learning activities. Based on Tallinn University’s curriculum of in-person training courses on the same topic, with the volume of 40 contact hours, we delivered the content in two different formats: in 11-months (as it used to be in pre-COVID period) and in 4-months, adapted to participants’ needs. We used a self-assessment survey, based on DigCompEdu framework, to assess the increase of digital competences in the two formats. The long-format course had 31 participants and the short-format course had 50 participants. The assessment was based on pre- and post-test and we used structured live video presentations to let participants retrospectively describe their learning experiences. Results indicate that the participants of both courses had improved their digital competences and achieved the learning outcomes set by course content. There was no significant difference in increase of digital competences or the way the course was perceived between participants of both courses. This brings us to the cautious consideration that it is possible to achieve desired outcomes of STEAM courses even in a shorter period when conducting them online compared to the in-person courses. There is a need for further research where results from participants of in-person and online teaching courses are compared.

Poliitikkojen väitetään vaikenevan taiteesta ja kulttuurista. Suurimmalla osasta puolueista on silti tarve sanallistaa suhdettaan taiteeseen ja kulttuuriin sekä niiden edistämiseen. Tutkimusaineistoni koostuu viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana toimineen 48 puolueen 1270 poliittisesta ohjelmasta. Vuosina 1960–2019 toimivista ja vuodesta 1969 lähtien rekisteröityjen puolueiden ohjelmista yhteensä 579:stä löytyy taide- ja kulttuurikirjauksia. Tämän artikkelin tavoitteena on laadullisen ja määrällisen sisällönanalyysin kautta löytää, tunnistaa ja nimetä eri puolueita yhdistävät pitkät linjat, päämäärät ja motiivit taidetta ja kulttuuria koskevissa kirjauksissa poliittisissa ohjelmateksteissä sellaisina kuin ne ohjelmissa esiintyvät eri aikoina., Politicians are said to be silent on art and culture. However, most parties have a need to articulate their relationship to art and culture and how to promote them. My research material consists of 1270 political programs of 48 Finnish parties from over 60 years. From 1960 to 2019, there are a total of 579 art entries relating to art and culture in party programs on the party register. The purpose of my article is to find, identify, and name, through qualitative and quantitative content analysis, the trends, goals, and motives that unite different parties in art and culture entries in political program texts as they appear at different times in their respective programs.

Kirja-arvio teoksista Rémi Labrusse, Prehistoire: l’envers du temps. Paris: Éditions Hazan, 2019. 240 sivua. & Cécile Debray, Rémi Labrusse & Maria Stavrinaki, dir. Préhistoire: une énigme moderne, Paris: Éditions du Centre Pompidou, 2019. 304 sivua.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee taidekäsitystä kuvajournalismissa. Tarkoituksenani on tutkia, millainen on kuvajournalistien taidekäsitys: millainen taidekäsitys kuvajournalistien puheessa muotoutuu ja mistä heidän taidekäsityksensä on peräisin. Tutkin myös, miten kuvajournalistit suhtautuvat taiteeseen omassa työssään: mitä taide heille työssä tarkoittaa ja millaiset asiat kannustavat tai estävät taiteellista ilmaisua kuvajournalistisessa työssä. Työn teoriaosuudessa käyn läpi taidekäsityksiä ja kuvajournalismia käsittelevää kirjallisuutta. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla harkinnanvaraisella otoksella valittuja kuvajournalisteja. Tutkittavat ovat alle 40-vuotiaita ja edustavat mahdollisimman tasapuolisesti sekä nais- että miesoletettuja, freelancer-yrittäjiä ja työsuhteisia. Teemahaastatteluin kerättyä tutkimusaineistoani analysoin ja tulkitsen teemoitellen. Kuvajournalistien mielestä taidetta on se, millaiseksi itse kukin taiteen kokee (yksilöllinen taidekäsitys). Taidetta on myös teos, jonka tekijä on tehnyt tarkoituksenaan tuottaa taidetta (intentionaalinen taideteoria) tai joka esitetään esimerkiksi taidemuseossa tai -galleriassa (institutionaalinen taideteoria). Taiteesta puhutaan kuvajournalistisissa keskusteluissa vain jonkin verran. Keskusteluissa taide- sana sisältää myös negatiivisia latauksia. Monet haastateltavat kokivat taide-sanan liian laveana ja puhuivat mieluummin omanlaisesta tekemisestä: tekijyydestä. Haastateltavien taidekäsitys on syntynyt lapsuudenkodin piirissä, koulussa, median vaikutuksessa tai ammatissa työskennellessä. Kuvajournalistit kokivat työssään tarvetta toteuttaa tekijyyttään: omaa ääntä, arvoja ja valintoja. Tekijyyden nähtiin sisältävän taiteen aspekteja: luovaa intuitiota ja tunnistettavan tyylin tai brändin. Jokunen haastatelluista koki tekevänsä taiteellista työtä ja saavansa siihen myös kannustusta. Freelancerit kokivat, että eivät saa kannustusta ja välttämättä tekijyytensä mukaisia kuvia läpi toimitusprosesseissa. Kuvajournalistit toimivat kuvajournalistisen kulttuurin osana, muokkaavat siinä omia taidekäsityksiään ja työskentelevät kulttuurin ehdoilla. Kuvajournalistit kokivat ajan ja rahan olevan taiteellisen työn tekemisen esteinä. Ajan puute liittyi hektisiin toimitusrutiineihin, rahan puute toimitusorganisaation ylemmissä kerroksissa tehtyihin taloudellisiin päätöksiin.

Although Alva Noë’s Strange Tools: Art and Human Nature (2015) makes no direct reference to Philip Pullman’s His Dark Materials trilogy (1995–2000), these otherwise dissimilar works share an astonishingly similar and current view of the mind: both Noë and Pullman construe cognition as embodied action that extends and reflects on its own possibilities through various instruments and technologies. For Noë, the key technology aiding this reaching of the mind is art; making and engaging with art is a self-reflexive endeavor that makes our activities available for closer examination and evaluation. By extension, works of speculative fiction could be read as illustrations of or investigations into speculative, imaginative cognition. In case of Pullman’s trilogy, this is certainly true as it incorporates several explicit commentaries on John Keats’ notion of negative capability, which is closely linked to imagination and creative cognition. Moreover, Pullman illustrates his characters’ negative capabilities through very particular ”strange tools”: the Golden Compass, the Subtle Knife, and the Amber Spyglass. These imaginary instruments serve the dual purpose of, first, modifying affordances, i.e. the ways the characters can respond to their changing situations, and second, making these speculative cognitive processes more visible to the readers. Ultimately, the analysis of the trilogy suggests that skillful speculation entails at least two subskills: first, the ability to see as full a range of actionable possibilities as possible and, second, the ability to choose and act on the most suitable one. In the 4E framework, which views the mind as embodied, extended and action-oriented, speculation and imagination could thus be defined as especially extensive and flexible use of affordances. As such, speculation is something that always oveflows the limits of narrative. Like other forms of art, narrative is merely a tool for modifying and highlighting the affordances at its disposal. peerReviewed

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset asiat nousevat esiin yläasteen onnistuneiden ja epäonnistuneiden kuvataidetuntien kuvauksista. Lisäksi tavoitteena on saada tietoa konkreettisista asioista, joilla on merkitystä yläasteen kuvataidetuntien onnistumisessa ja epäonnistumisessa. Käsityksiä kuvataidetunneista tutkittiin käyttämällä eläytymismenetelmätutkimuksen kehyskertomuksia. Tutkimus on kvalitatiivinen, ja sen metodologisena lähtökohtana toimii fenomenografia. Aineisto kerättiin fenomenografialle tyypillisellä eläytymismenetelmällä. Lukion ensimmäisen luokan opiskelijat vastasivat kehyskertomuksiin tammikuussa 2022. Vastauksia kehyskertomuksiin saatiin yhteensä 43 kappaletta. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti ja teemoitettiin neljään pääteemaan. Pääteemoiksi muodostuivat 1) oppilaan työskentely, 2) opettajan toiminta, 3) tyytyväisyys ja tyytymättömyys kuvataidetunnilla sekä 4) tasavertaisuus ja vertailu muihin. Tutkimuksessa saatiin selville, että onnistuneiden ja epäonnistuneiden kuvataidetuntien kuvauksissa esiin nousivat työskentely-ympäristöön ja niissä toimiviin ihmisiin liittyviä seikkoja. Onnistuneen kuvataidetunnin kuvauksissa yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi osoittautui opettajan toiminta. Tutkimuksessa huomattiin, että opettaja käytöksellään, toiminnallaan ja valinnoillaan oli merkittävässä roolissa kuvataidetuntien onnistumisen käsityksissä. Lisäksi kaverit kuvataidetunnilla, mieleinen aihe kuvataidetyölle ja tyytyväisyys omaan työskentelyyn olivat nähtävillä monissa onnistumisen kehyskertomuksen vastauksissa. Kaikista tärkeimmäksi tekijäksi epäonnistuneiden kuvataidetuntien kuvauksissa osoittautui tyytymättömyys omaan työhön tai työskentelyyn. Jos työn tekemisessä epäonnistuttiin tai työ ei ollut oman suunnitelman mukainen, oli kuvataidetunti yleensä epäonnistunut. Epäonnistuneen kuvataidetunnin kuvauksissa esiin nousi myös esimerkiksi kuvataidetöiden aiheiden epämieluisuus, opettajan antama palaute ja kiire. Tämän tutkimuksen tulokset kertovat, että nykyajan kuvataiteen oppiaineen onnistumisen käsitystä varjostaa paine onnistumisesta ja lahjakkuudesta. Kuitenkin kuvataideopettaja voi toiminnallaan tukea ja auttaa oppilaita onnistumisen käsitysten saavuttamiseksi.

Despite continuous international research and prevention efforts, bullying not only persists globally but also evolves into new forms, such as cyberbullying. In this methodological article, we present a new arts-based research tool, graphic vignettes, that can extend our understanding of peer aggression and other sensitive topics by facilitating participants’ creative reflection over the roles of self and others in different problem-based situations. Each graphic vignette, designed for this study, looks like an incomplete comic strip that participants individually develop further. Flexible and open to interpretation vignettes were used in combination with more restrictive/structured vignettes to facilitate methodological comparisons. During follow-up interviews, creatively completed graphic vignettes helped participants locate and articulate their perceptions and experiences of peer aggression. Being able to share personal experiences and feelings through the character’s perspective encouraged participants to open up more. Using creative works in interviews also helped the understanding between participants and researchers by allowing participants’ verbal and visual accounts to enhance each other. Moreover, our findings suggest that offering creative tasks to participants helped us reduce the effects of the social desirability bias—a prevalent problem in sensitive research. Overall, the article demonstrates how new graphic vignettes can be developed, adjusted, and effectively applied in an international setting. peerReviewed

peerReviewed

A sample of 392 students (aged 12-13 years, M± SD: 12. 52% girls) completed a learning module integrating informal hands-on mathematics and arts activity (extending STEM to STEAM). Within a 140 minute workshop period participants worked with commercially available ‘4Dframe’ Math and STEAM learning toolkits to design and create original, personal and individual geometrical structures. Two science pedagogues acted as tutors supervising the process and intervened only when needed. A pre-/post-test design monitored individual creativity, relative autonomy, and career choice preference. Path analysis elaborated the role of creativity (measured with two subscales: act and flow), and it showed that post-act, post-flow as well as relative autonomy are valuable predictors of career choices. Similarly, pre-creativity scores were shown to significantly predict the related post-scores: act and flow. As a consequence, our STEAM module was shown to trigger both the creativity level and the career choice preferences. Conclusions for appropriate educational settings to foster STEAM environments are discussed. Keywords: STEAM; math learning; inquiry-based; hands-on; art; informal learning; motivation; career choice. A sample of 392 students (aged 12-13 years, M± SD: 12. 52% girls) completed a learning module integrating informal hands-on mathematics and arts activity (extending STEM to STEAM). Within a 140 minute workshop period participants worked with commercially available ‘4Dframe’ Math and STEAM learning toolkits to design and create original, personal and individual geometrical structures. Two science pedagogues acted as tutors supervising the process and intervened only when needed. A pre-/post-test design monitored individual creativity, relative autonomy, and career choice preference. Path analysis elaborated the role of creativity (measured with two subscales: act and flow), and it showed that post-act, post-flow as well as relative autonomy are valuable predictors of career choices. Similarly, pre-creativity scores were shown to significantly predict the related post-scores: act and flow. As a consequence, our STEAM module was shown to trigger both the creativity level and the career choice preferences. Conclusions for appropriate educational settings to foster STEAM environments are discussed. Keywords: STEAM; math learning; inquiry-based; hands-on; art; informal learning; motivation; career choice.

Given the extensive body of research in audio description – the verbal-vocal description of visual or audiovisual content for visually impaired audiences – it is striking how little attention has been paid thus far to the spoken dimension of audio description and its para-linguistic, prosodic aspects. This article complements the previous research into how audio description speech is received by the partially sighted audiences by analyzing how it is performed vocally. We study the audio description of pictorial art, and one aspect of prosody is examined in detail: pitch, and the segmentation of information in relation to it. We analyze this relation in a corpus of audio described pictorial art in Finnish by combining phonetic measurements of the pitch with discourse analysis of the information segmentation. Previous studies have already shown that a sentence-initial high pitch acts as a discourse-structuring device in interpreting. Our study shows that the same applies to audio description. In addition, our study suggests that there is a relationship between the scale in the rise of pitch and the scale of the topical transition. That is, when the topical transition is clear, the rise of pitch level between the beginnings of two consecutive spoken sentences is large. Analogically, when the topical transition is small, the change of the sentence-initial pitch level is also rather small. Given the extensive body of research in audio description – the verbal-vocal description of visual or audiovisual content for visually impaired audiences – it is striking how little attention has been paid thus far to the spoken dimension of audio description and its para-linguistic, prosodic aspects. This article complements the previous research into how audio description speech is received by the partially sighted audiences by analyzing how it is performed vocally. We study the audio description of pictorial art, and one aspect of prosody is examined in detail: pitch, and the segmentation of information in relation to it. We analyze this relation in a corpus of audio described pictorial art in Finnish by combining phonetic measurements of the pitch with discourse analysis of the information segmentation. Previous studies have already shown that a sentence-initial high pitch acts as a discourse-structuring device in interpreting. Our study shows that the same applies to audio description. In addition, our study suggests that there is a relationship between the scale in the rise of pitch and the scale of the topical transition. That is, when the topical transition is clear, the rise of pitch level between the beginnings of two consecutive spoken sentences is large. Analogically, when the topical transition is small, the change of the sentence-initial pitch level is also rather small.

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen avantgardetaiteen satirisoituja esityksiä Leena Krohnin romaaneissa Unelmakuolema (2004), Mehiläispaviljonki (2006) ja Kadotus (2018). Kohdeteokseni ovat tematiikaltaan erittäin moninaisia, ja satiiriset kuvaukset taiteen tekemisestä ovat yksi yhteinen piirre niissä kaikissa. Tutkimusotteeni on tekstianalyyttinen ja taiteenfilosofinen: selvitän satiirin rakentumista kohdeteoksissa ja abstrahoin analyysini pohjalta teosten sisäistekijät, joita nimitän satiirikoiksi. Vertaan kohdeteosteni satiirikkoja toisiinsa ja suhteutan ne osaksi laajempaa taiteenfilosofista keskustelua. Kohdeteosteni satiirikot esittävät monet avantgardistit tekotaiteellisina pyrkyreinä ja käyttävät äänitorvinaan erityisesti teosten päähenkilöitä tai muuten merkittäviä henkilöhahmoja, jotka taas tyypillisesti suhtautuvat kummeksuen ja itsekseen ihmetellen fiktiivisen maailman ilmiöihin, joita teoksessa kuvataan. Monessa kohtaa satiirikko valjastaa myös kertojan omaa asiaansa ajajamaan. Kertoja saattaa olla ironinen tai ymmärryskyvyltään näennäisen yksinkertainen, jolloin satiiri välittyy lukijalle vaivihkaisemmin. Pohdin tutkielmassani myös teosten satiirikkojen mielenmukaista taiteen ideaalia, jonka esitän vaativan taiteelta niin merkitystä, kauneutta kuin moraaliakin. Teoreettisen taustan tutkielmalleni tarjoavat etenkin Dustin Griffinin satiiriteoria ja Alastair Fowlerin lajiteoria, jotka mahdollistavat satiirin tutkimisen ennen kaikkena kirjallisena keinona ja tekstuaalisena piirteenä sen sijaan, että satiiri miellettäisiin itsenäisenä lajina historiallisessa mielessä. Soveltuvin osin hyödynnän myös Mihail Bahtinin menippolaisen satiirin teoriaa. Lisäksi hyödynnän Wayne C. Boothin sisäistekijän käsitettä ja sen myöhempiä sovellutuksia. Tutkielmani keskeisimmät taiteenfilosofiset tutkimuskysymykseni koskevat taiteen kriteerejä, päämääriä ja suhdetta moraaliin. Näitä kysymyksiä tarkastelen eri taiteenteorioiden eli jäljittely-, muoto- ja ilmaisuteorioiden kautta. Taiteenfilosofisina päälähteinäni ovat Aristoteles, Immanuel Kant, Leo Tolstoi sekä Richard Eldridge. Kysymys taiteen moraalivaatimuksesta nousee esiin erityisesti Unelmakuolemassa. Tulkitsen sen olevan osa suomalaista taidekeskustelua, joka velloi 1990-luvulla ja vuoden 2004 tienoilla Teemu Mäen Sex and death -videoteoksen (1988) ympärillä ja johon Leena Krohn itsekin osallistui aktiivisesti. Tutkielmani pohjalta esitänkin, että taidekeskustelussa tulisi erottaa toisistaan taiteen määritelmä ja laittomien tekojen oikeutus taiteen nimissä. Käyttämieni teorioiden nojalla ja tekstianalyysin perusteella voidaan satiirin kohteeksi osoittaa joitakin yksittäisiä ilmiöitä kuten taiteen moraalittomuus ja merkityksettömyys. Tällä menetelmällä ei kuitenkaan voida selvittää, onko satiirikon mielestä vika avantgardessa itsessään, sitä taitamattomasti soveltavissa nykytaiteilijoissa vai romaanien kuvaamien taideteosten kaltaisia tuotteita suoltavassa yhteiskunnassa. Katsonkin, että tämän kysymyksen vaikeus liittyy etenkin kohdeteosten satiirin tutkivaan luonteeseen.

• Taiteen ja kulttuurin terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on saatu runsaasti laadullista ­ja ­määrällistä tutkimusnäyttöä. • Taide voi lievittää kipua ja vähentää lääkehoidon tarvetta. • Hyvinvoinnin merkitykset ja määritelmät ovat kulttuurisesti ehdollistuneita; ­nykyisin myös kulttuuripolitiikkaa ja taiteen taloutta on alettu arvioida hyvinvointivaikutusten perusteella. • Pahoinvointia, kärsimystä ja kipua käsittelevä taide voi tuottaa hyvinvointia ja laajentaa ­käsitystämme normaalista. • Taidetta voidaan hyödyntää potilastyössä, lääkärien työhyvinvoinnin tukemisessa ja lääkärinkoulutuksessa. peerReviewed

Finnish psychiatric practice has been heavily based on institutionalization. Mental hospitalsMental hospital have thus been part of Finns' lives in many ways. Our multidisciplinary researchMultidisciplinary research group has investigated how experiences in these institutions are remembered today by analysing writings by patients, relatives, personnel and their children, collected in 2014--2015 with the Finnish Literature Society. The memoriesMemory cover phases of psychiatric care from the 1930s to the mid-2010s. This article presents multiple ways in which experiences that are often difficult verbalize can be interpreted, e.g. by drawing on perspectives from creative, artistic and cultural studies. Collecting and archiving the memoriesMemory emphasizes their importance as part of national memoryMemory. Historical contextualization shows consistencies and inconsistencies in the treatment and organization of psychiatric care in FinlandFinland. The analysis of figurative languageFigurative language as a means of conveying traumatic experiences reveals narrative strategies employed to express abusive memoriesMemory. Artistic researchArtistic research that includes somatic movement practice exemplifies possibilities of researching the memoriesMemory through corporealityCorporeality. The examination of the memoriesMemory of the children of the staff in psychiatric hospitals provides new insights into historical psychiatric hospitals as emotional communities. The different ways of engaging---thematically, corporeally, conceptually, theoretically---with the texts complement each other, reveal the multilayeredness of the memoriesMemory and help create a richer understanding of the social, cultural and economic significance of the hospitals. Attention to the body, affectsAffect and emotionsEmotion can help generate both new practices, new research questionsResearch questions and new ways of engaging the public with the results of academic research. peerReviewed

Alunperin julkaistu Esko Linnakangas, 2021. Uudelleenjulkaistu Helsingin yliopiston kirjasto, 2021. Kirjassa selvitetään verotusteemaa ja sen kehitystä tauluissa, patsaissa, romaaneissa, elokuvissa, saduissa, piirroksissa ja runoissa sekä erityisesti protesti- ja muissa lauluissa. Käsittelyssä on suomalaisten taiteilijoiden teosten lisäksi ulkomaista aineistoa varsinkin USA:sta, Britanniasta ja Ruotsista, mutta myös esimerkiksi Norjasta ja Saksasta. Tutkimuksen juridisessa osassa tarkastellaan, miten taiteet on otettu huomioon verolainsäädännössä sekä oikeus- ja verotuskäytännössä. Laajimmin analysoidaan tuloverotusta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Tuloverotuksen lisäksi mukana ovat perintö- ja lahjaverotus, huvi- ja elokuvaverotus, arvonlisäverotus, tulliverotus ja arvonimivero. Kirjassa arvioidaan myös taideverotuksen tulevaisuutta. Kirjassa on asiahakemiston lisäksi teos- ja taiteilijahakemistot.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elämäntarinoiden kautta eläkeikäisten naisten kasvuprosessia taiteen tekijöinä positiivisen ikääntymisen kannalta sekä sisäiseen motivaatioon vaikuttamista kuvataidekurssin avulla. Tutkimuskohteena olivat Tampereen työväenopiston kuvataiteen kurssille osallistuneiden eläkeikäisten naisten elämäntarinat. Tutkimusmenetelmä oli elämänkerrallinen teemahaastattelu. Haastatteluja toteutettiin kahdeksan kappaletta syksyllä 2019. Kuvataiteen tekeminen edesauttaa positiivista ikääntymistä, sillä taide toimii tärkeänä voimavarana sitä harrastavan eläkeikäisen elämässä. Se antaa iloa, irrottautumista arjesta, sisältöä elämään ja uuden sosiaalisen ympäristön. Useimmat olivat jo lapsena osoittaneet lahjakkuutta kuvataiteen parissa, mutta valinneet kuitenkin jonkin muun ammatin ja ruuhkavuosina taiteen tekeminen oli jäänyt vähemmälle, mutta eläkeiässä rakas harrastus oli jälleen aktivoitunut. Muun uravalinnan taustalla oli ollut usein lapsuudenympäristön painostus ”naiselle sopivaan ammattiin”. Kuvataidekurssille hakeutuneet ovat jo valmiiksi sisäisesti motivoituneita. Haasteena on kuitenkin, kuinka säilyttää ja ylläpitää sisäistä motivaatiota. CET-teorian mukaan tärkeässä roolissa ovat positiivinen palaute, riittävä valinnanvapaus ja kannustava ilmapiiri. Tässä tutkimuksessa korostuivat samat asiat. Opettaja nähtiin omaan luovuuteen ja itseilmaisuun kannustavana. Hän osasi antaa rakentavan palautteen positiivisessa hengessä korjausehdotusten muodossa. Lisäksi kurssin ilmapiirille oli tyypillistä, että osallistujat kiersivät spontaanisti kehumassa toistensa töitä. Tämä koettiin hyvänä asiana. Flow-kokemus on yksi merkittävä sisäistä motivaatiota luova ja ylläpitävä tekijä. Melkein kaikki olivat kokeneet flow:n. Se auttoi irtautumaan arjen murheista ja uppoutumaan tekemiseen. Yhdellä haastatelluista se vaikutti sillä hetkellä jopa perussairauteen kuuluvia kipuja poistavasti. Olisikin hedelmällistä tutkia jatkossa flow:n vaikutusta kroonisista kivuista kärsivien kohdalla.

nonPeerReviewed

Tässä tutkielmassa perehdytään taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttöön aikuisten maahanmuuttajien S2-opetuksessa. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti se, millaiset taidetta hyödyntävät opetusmetodit on havaittu kielen oppimista tukeviksi. Sitä varten tarkastellaan aiempia tutkimuksia, joissa on keskitytty johonkin S2-opetuksessa käytettyyn taidepohjaiseen opetusmenetelmään. Samaan taiteenalaan liittyviä tutkimuksia vertaillaan keskenään ja tehdään niiden perustella johtopäätöksiä siitä, millaisia taidetta hyödyntäviä opetusmenetelmiä S2-opetuksessa olisi kielenoppijoiden kannalta hyödyllistä käyttää. Tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että tutkielmassa tarkastellaan aiemmin aiheesta tehtyjä tutkimuksia, analysoidaan niitä ja vertaillaan niiden sisältöä. Analyysi on induktiivinen, eli siinä on ryhmitelty aineistosta nousseita havaintoja ja tehty niiden pohjalta yleistyksiä. Tarkasteltavia taidemuotoja on kolme: kirjallisuus, musiikki ja draama S2-opetuksessa. Aineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että erilaisten taidepohjaisten opetusmenetelmien käyttö on hyödyllistä monella eri tavalla. Yksi tärkeä havainto on se, että eri taidemuotojen hyödyntäminen opetuksessa tukee suomenoppijoita kielitaidon kehityksessä. Kielitaidon kehittymisen lisäksi myös opiskelijoiden muut taidot, kuten ryhmätyötaidot, kehittyvät. Kirjallisuuden, musiikin ja draaman käytön on havaittu myös parantavan opiskelijaryhmän ilmapiiriä ja ryhmähenkeä. Opettajat ja opiskelijat pitävät näiden taidemuotojen hyödyntämistä opetuksessa pääosin hyödyllisenä ja positiivisena asiana. Siitä huolimatta tutkimuksista oli havaittavissa myös se, että taidepohjaisia menetelmiä käytetään opetuksessa melko harvoin. Tähän vaikuttaa osittain opettajan persoona ja hänen omat kiinnostuksen kohteensa, mutta myös esimerkiksi kurssilla käytettävissä oleva aika ja materiaalit. Taidepohjaisen opetuksen suunnittelu ja toteuttaminen saattaa viedä paljon aikaa, ja sen tulisi olla säännöllistä, jotta siitä saataisiin parhaat hyödyt. Opettaja saattaa joutua taidepohjaisessa opetuksessa myös heittäytymään ja eläytymään enemmän kuin tavallisesti, mikä voi monista tuntua epämukavalta. Siksi tarvitaankin enemmän valmiita materiaaleja, koulutuksia ja jaettua tietoa taidepohjaisten menetelmien positiivisista vaikutuksista, jos halutaan, että niitä käytetään S2-opetuksessa enemmän. Myös yhteistyö suomenopettajien ja taideaineiden opettajien välillä olisi kaikkien kannalta hyödyllistä, sillä opetuksen suunnittelu ja toteutus yhteistyönä voi madaltaa kynnystä taiteen hyödyntämiseen S2-opetuksessa.

Matematiikan tutkimukseen liittyy sen tekijöiden mielissä tietty taiteellinen aspekti, joka yleensä jää näkymättömiin viimeistellyissä julkaisuissa. Kysymys on usein visuaalisista ideoista, joita tutkija käyttää työnsä hahmottamiseen. Näitä mielikuvia myös tyypillisesti jaetaan ahkerasti kollegoiden kanssa aiheesta keskusteltaessa jo tutkimuksen alkumetreillä sekä myös sen valmistumisen jälkeen. Tämä on yleensä nopein tapa ymmärtää, mistä abstraktissa työssä oikein on kysymys.

Mitä tiedollista hyötyä tieteilijöille voi olla tutkimusyhteistyöstä taiteilijoiden kanssa? Taiteilijoiden kanssa työskennelleet tieteilijät usein kyllä pitävät kokemusta kiehtovana, mutta sen hyötyjen tarkka kuvaaminen vaikuttaa vaikealta. Monialaisen yhteistyön odotetaan usein lisäävän tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta, mutta odotus ei sovellu juuri tieteilijöiden ja taiteilijoiden yhteistyöhön kovinkaan hyvin. Selkeytän sosiaalisessa epistemologiassa ja feministisessä tieteenfilosofiassa esitettyjen ajatusten ja argumenttien sekä kahden tapausesimerkin avulla tapoja, joilla tieteilijöiden yhteistyö taiteilijoiden kanssa voi olla tiedollisesti hedelmällistä. Taiteen ja taiteellisen tutkimuksen keinoin voi joskus tuottaa tietoa. Tiedollisesti tärkeämpänä pidän kuitenkin sitä, miten taide voi tarjota huomaamatta jääneitä näkökulmia sekä tutkimuskohteeseen että tutkimuksen tekemisen tapaan, ja tiedollisesti hyödyllistä kritiikkiä.

Since 2011, Russian ‘licensing civil society’ 1 has predominated through censorship and the restrictive regulation of arts and cultural societies. The current conservative project has turned artistic space into public space, indicating moral abuse and a threat to the spiritual health of the Russian nation. Consequently, the symbolic borders of human creativity and individual freedom in arts and cultural societies have been reduced to patriotism, nationalism and moral deductive functions of the state-approved program. This paper will explore Russian state cultural policy and argue that biopolitics is its mainstream strategy. It examines how the ensemble of sovereign and disciplinary power defines and instrumentalizes the concept of culture while also producing lines of inclusion and exclusion within the conservative political project. The major emphasis is placed on the question of political control over the body, spirit and national identity.

Tässä artikkelissa tarkastelen hoivalaitoksessa toteutettua kulttuuriprojektia. Julkisessa keskustelussa korostetaan kulttuurin ja taiteen kuuluvan jokaiselle taloudellisesta asemasta, terveydestä ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kuitenkin erilaisissa laitoksissa, esimerkiksi ikäihmisten palvelutaloissa, asuvien ihmisten toiminta on erilaisista syistä rajoittunutta, ja kulttuurin saavutettavuutta sekä osallistumismahdollisuuksia pyritäänkin lisäämään järjestämällä taide- ja kulttuuritoimintaa laitoksiin. Tarkastelen artikkelissa kahden erilaisen maailman, hoivan ja kulttuurin, kohtaamista sekä kulttuuritoiminnan ideaalien ja laitosarjen mahdollisuuksien yhteentörmäystä. Kohtaamisissa leikkaavat erilaiset käytännöt, toimijat ja tavoitteet. Aineistona on ikäihmisten hoivalaitoksessa järjestetty etäkonsertti ja eri laitoksissa tehtyjä henkilökuntahaastatteluja. Artikkelissa pohdin empiirisen aineiston pohjalta osallisuutta kulttuuriin käytännössä: niitä erilaisia tapoja ja käytäntöjä, joilla osallisuus ruohonjuuritasolla näyttäytyy. Etnografisen tutkimuksen menetelmänä olen käyttänyt neksusanalyysia. Sen avulla tarkastelen kulttuuritapahtumaa kolmesta näkökulmasta: toimijahistorioiden, vuorovaikutusjärjestyksen sekä paikan diskurssien. Tutkimuksen tuloksena esitän, että kulttuurin saavutettavuuden lisääminen tai kulttuuritapahtumien määrällinen lisääminen ei automaattisesti lisää osallistumismahdollisuuksia. Sen sijaan niihin vaikuttaa se, miten niin yksilöt, yhteisö kuin hoivalaitoksen rakenteetkin tunnistavat ja antavat tilaa kulttuuritoiminnalle.

Hannah Arendt on culture and art This article examines Hannah Arendt as thinker of cultural policy by focusing on her reflections on culture and art. Even though Arendt is known primarily as a political theorist one can also read hear work in a broader sense as a philosophy of culture. This article discusses how Arendt’s various narratives of Western history are animated by the attempt to explain how we can come to terms with our fragmented past after what Arendt calls the breakdown of the Western cultural tradition in the modern age. The meaning of culture, narrativity and art as concepts for Arendt as well as her analysis of various art forms are dealt with in detail. I focus especially on the narrative and metaphorical aspects of art and philosophy in Arendt’s writings. Keywords: Hannah Arendt, culture, politics, art, narrativity.