Search

Suun terveydenhuolto on osa suomalaista kansallista yleiskattavaa terveydenhuoltojärjestelmää. Valtaosa terveyspalvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuusta Suomessa kuuluu kunnille. Kuntien vastuulla on erityisesti lasten suun terveydenhuolto. Valtaosa aikuisista käyttää kunnallisten palveluiden ohella yksityisiä palveluntarjoajia, joiden tuottamista palveluista potilas voi hakea osittaista korvausta Kansaneläkelaitokselta (KELA). Muita suun terveydenhuollon toimijoita ovat korkeakouluopiskelijoiden terveyspalveluista vastaava Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) ja valtio. Yleiskattavasta terveydenhuoltojärjestelmästä huolimatta suomalaisten suunterveys on kansainvälisessä vertailussa heikko. Valtaosan sairaustaakasta muodostavat hampaiden reikiintyminen ja kiinnityskudoksen sairaudet. Sairauksista huolimatta yhä useammalla suomalaisella ikääntyneellä on suussaan omia hampaita. Tämä yhdistettynä lisääntyvään väestön ikääntymiseen aiheuttaa lisääntynyttä hoidon tarvetta ja kuormittaa nykyistä suun terveydenhuoltojärjestelmää. Kasvavien terveyspalveluiden kysynnän vuoksi Suomen hallitus on valmistellut sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta vuodesta 2004 lähtien. Kasvava hoidontarve vaatii kuitenkin rahoitusmallin muutoksen lisäksi myös toiminnallisia muutoksia ja terveydenhuollon digitalisaation kehitystä. Suomessa onkin pitkään ajettu digitaalisen terveydenhuollon toimintamallia. Tämän katsauksen tarkoituksena on tarkastella elektronisen suun terveydenhuollon ja etähammaslääketieteen osa-alueiden nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä. Katsaus on laadittu vuoden 2018 lopulla. Kansallinen digitalisaatiostrategia koskettaa kaikkia suun terveydenhuollon toiminta-alueita. Palveluiden selkärangan muodostavat Kanta-palvelut, johon suun terveydenhuolto liittyi vuonna 2016. Nämä käsittävät potilastiedon arkiston, potilaan OmaKanta-palvelun, sähköisen reseptin, lääketietokannan ja terveydenhuollon todistuspalvelun. Näiden rinnalle kehitetään potilaiden tuottamia sähköisiä terveystietoja hyödyntäviä työkaluja, kuten OmaOlo-palvelua, jotka täydentävät terveydenhuollon ammattilaisen tuottamaa dataa. Kansallisten palveluiden lisäksi digitaalinen työnkulku vastaanotolla on ollut mahdollista tietokoneavusteisen suunnittelun ja valmistuksen (CAD/CAM) ja digiröntgenin yleistymisen myötä. Suomi on ollut digitaalisen röntgenteknologian ja telekonsultaatioiden edelläkävijä jo vuoden 2004 Thaimaan tsunamista saakka, jolloin mobiiliverkon kautta siirrettyjä hammasröntgenkuvia käytettiin uhrien tunnistamiseen katastrofipaikalla. Virtuaalisia ympäristöjä ammattilaisten koulutuksen tarpeisiin on kehitetty muun muassa MEDigi- ja VIRSU-hankkeissa. Näiden osa-alueiden kehitys ja käytännön toimintaan jalkauttaminen ovat keskeisessä osassa kansallisen suun terveyden tukemisessa, sekä hoidon saatavuuden ja oikeudenmukaisuuden lisäämisessä. Suun terveydenhuollon kohdalla vaaditaan ajatusmallin muutos, sillä alan on pitkään ajateltu vaativan fyysisen potilaskontaktin. Kuitenkin monien toimintojen, kuten esimerkiksi potilasneuvonnan, etäkonsultaatioiden, etädiagnostiikan ja moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseen digitaaliset alustat voivat tarjota saavutettavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Digitalisaation mahdollisuudet ovat moniulotteiset ja kehitystyön tulisi ennen kaikkea palvella potilaan etua.

Tutkielman tarkoituksena oli kuvata suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välistä moniammatillista yhteistyötä. Yhteistyötä on aiemmin tutkittu paljon sosiaali- ja terveydenhuollossa, mutta suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välisestä yhteistyöstä ei löydy kotimaisia tai ulkomaisia tutkimuksia. Yhteiskunnan muuttuessa moniammatillisen yhteistyön tutkiminen on edelleen tärkeää. Tutkiminen on tärkeää rakenteellisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän ja potilaskeskeisen hoidon toteuttamiseksi, ihmisten välisen terveyden ja hyvinvointi erojen pienentämiseksi sekä kustannusten kasvun ehkäisemiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisesti analysoiden hoitohenkilöstön tuottamia kuvauksia siitä, millaista moniammatillinen yhteistyö on näiden ammattiryhmien välillä. Aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastattelut toteutettiin kuuden kunnan kuntayhtymässä ja niitä tehtiin 13. Analyysimenetelmänä käytettiin induktiivis-deduktiivista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää hoitotyöntekijöiden välistä yhteistyötä. Suun terveydenhuollon ja vastaanoton hoitohenkilöstön välillä ilmeni vähäistä kommunikointia ja yhteistyötä. Yhteistyö ammattiryhmien välillä oli hyödyksi asiakkaille, henkilöstölle ja organisaatiolle. Yhteistyön onnistuminen edellytti ammattien välistä kohtaamista, tietoa omasta ja toisten ammatillisesta roolista, vastuista ja ammatillisuudesta. Henkilöstö kykeni tunnistamaan yhteistyökohteita ja kehittämistarpeita. Työntekijät saivat tukea yhteistyöhön tasa-arvoisuuden, arvostuksen sekä johdon oman esimerkin ja läsnäolon kautta. Ristiriitaista oli, että yhteistyö nähtiin hyödyllisenä ja tärkeänä asiakkaan, henkilöstön sekä organisaation kannalta, mutta yhteistyötä oli vähän. Tätä ristiriitaa tulisi tutkia tarkemmin. Voidaan pohtia, onko arjen käytännöt muotoutuneet niin omiin aloihin eriytyneiksi, ettei nähdä yhteistyötä mahdolliseksi, koetaanko esimerkiksi asiakkaan siirtäminen toisaalle ainoana vaihtoehtona. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää yhteistyön suunnittelussa ja kehittämisessä. Yhteistyön suunnittelussa kannattaa käyttää käytännön henkilöstön ammattitaitoa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perehtymistä suun terveydenhuollossa. Kansainvälistä tutkimusta on tehty aikaisemmin perehtymisestä lähinnä sairaanhoitajien kokemana. Tutkimuksia suuhygienistien kokemuksista perehtymisessä on hyvin niukasti. Tutkimuksen tavoitteena oli, että tuotetun tiedon avulla voidaan kehittää potilaiden hoitoa. Suuhygienistien osaamisesta ja hoidon laadusta huolehditaan kattavalla perehtymisellä. Lisäksi mahdollinen tuleva maakuntauudistus edellyttää maakunnissa suuhygienisteiltä palveluosaamisen omaksumista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelun avulla perusterveydenhuollossa terveysasemilla työskenteleviltä suuhygienisteiltä (N=8), jotka työssään pitivät itsenäistä suuhygienistin vastaanottoa. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulosten mukaan kaikilla perehtyjillä ei ollut nimettyä suuhygienistiä, jonka tehtävänä olisi ollut perehdyttäminen. Käytännön perehdyttäjillä ei ollut riittävästi aikaa varattuna perehtyjän tukemiseksi. Henkilökohtaista perehdytystä perehtyjä sai useammalta eri ammattiryhmän jäseneltä. Perehtymiseen liittyvää tukimateriaalia oli paljon saatavilla. Perehtyjän piti itsenäisesti perehtyä käytännön asioihin. Turvallisuusasioihin perehdyttiin hyvin vähän. Perehtyminen ilmeni erilaisina tunnetiloina ja perehtymisellä oli useita erilaisia vaikutuksia. Perehdyttämiseen liittyvää seurantaa ja arviointia oli vain vähän. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että perehtymistä pitää edelleen kehittää. Erityisesti turvallisuusasioihin pitää kiinnittää huomiota. Perehtymisen kehittäminen edellyttää lähiesimiehiltä perehdyttämissuunnitelman päivittämistä. Suunnitelmaa tehdessä kannattaa hyödyntää käytännön työntekijöiden osaamista. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista tutkia suuhygienistien kokemuksia vertaisoppimisesta organisaatioiden yhteisenä perehdyttämisen menetelmänä.

Julkisen talouden kestävyysvaje asettaa haasteita nykyisen palvelutason säilyttämiselle terveyspalveluissa. Yhteiskunnan tukemat terveyspalvelut tulee jatkossa tuottaa entistä tehokkaammin. Yksi keino vastata tehokkuuden vaatimuksiin on kilpailun lisääminen palvelujen tuotannossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää voidaanko toimivaa kilpailua edistämällä löytää ratkaisuja julkisen talouden niukkojen resurssien ongelmaan. Tutkimus tarkastelee kilpailun toimivuutta ja sen edistämisen mahdollisuuksia suun terveydenhuollon markkinoilla. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat: miten kilpailun hyödyntäminen soveltuu terveyspalvelujen tuotantoon, ja onko suun terveydenhuollon toimialalta löydettävissä tekijöitä, jotka rajoittavat toimivaa kilpailua. Toisaalta pohditaan myös sitä miten, toimivaa kilpailua voidaan edistää suun terveydenhuollossa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on toimialan taloustieteen structure-conduct-performance (SCP) -malli, jonka mukaan markkinoiden rakenne ja toimijoiden käyttäytyminen markkinoilla määrittelevät toimialan suorituskyvyn. Tutkimusaihetta lähestytään tapaustutkimuksella Helsingin ja Espoon suun terveydenhuollon markkinoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Tutkimuksen mukaan kilpailumekanismi ei toimi optimaalisesti suun terveydenhuollon markkinoilla. Markkinoiden jakautuminen julkiseen ja yksityiseen suun terveydenhuoltoon vaikeuttaa kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Tapaustutkimuksen perusteella toimijoiden resurssit ovat vajaakäytössä, mikä heikentää toimialan suorituskykyä. Yksityisellä puolella on vapaata kapasiteettia samaan aikaan kun julkinen hammashoito on ruuhkautunut. Toimivaa kilpailua rajoittavat erityisesti kuntien toiminta ja rahoitusjärjestelmän tehottomuus. Esimerkiksi Helsingissä vain isot yritykset pystyivät menestymään kilpailutuksissa, sillä usein niiden vertailuperusteena ovat vain tarjottu tuntimäärä ja hinta. Tämä on johtanut siihen, että suuri joukko markkinoilla toimivista yrityksiä ei osallistu julkisiin tarjouskilpailuihin. Suurin syy rahoituksen tehottomuuteen on sen monikanavaisuus, joka aiheuttaa hoitoketjujen pirstoutumista ja vaikeuttaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Tutkimustulosten perusteella kilpailun lisääminen suun terveydenhuollon palveluissa on järkevää, koska siten voidaan saavuttaa todellisia tehokkuushyötyjä ja parantaa toimialan suorituskykyä. Kilpailua voitaisiin edistää suhteellisen helposti lisäämällä potilaan valinnanvapautta, esimerkiksi raha seuraa -potilasta periaatteella. Kilpailun lisäämisen ongelmana on kuitenkin se, että toimivia markkinoita ei synny kaikille alueille. Lisäksi on mahdollista, että kilpailu johtaa liialliseen yritysten väliseen kilpavarusteluun Kilpailun toimivuuden näkökulmasta on tärkeää määritellä myös se, millä perusteella yhteiskunnan tukemaa hoitoa myönnetään potilaalle.

Oral health is an important discipline of health that can affect functioning of health and have severe consequences. The aim of the study was to examine the oral health of the older people and how oral health is associated with self-rated health. The study was a part of Evergreen Project conducted by the University of Jyväskylä. The participants were 80-year-old persons living in the city of Jyväskylä, People who were living in institutions were excluded from the study sample (N= 262, 74 men, 188 women). The study included clinical measures of oral health such as participant’s need for dental care. The data were analyzed by chi square test, t-test and logistic regression analysis. Among men and women significant differences were found in the number of intact teeth, number of decayed teeth and decayed missing filled teeth index (DMFT). There was no association between self-rated health and oral health status (Odds Ratio 2.5, 95% Confidence Interval 0.80-7.5). The results indicate that there was no association between self-rated health and oral health. It explains that dental care at old age could affect not only oral health but also can affect individual senses of general health. Future studies should be carried to investigate and reveal more information on oral health and self-rated health. Keywords: Self-rated health, older people. oral health, dental care.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Julkinen terveydenhuolto on kokenut monia muutoksia 2000-luvulla. Muutokset on määritelty uusina toiminta-aatteina ja –filosofioina niin kansainvälisissä kuin kansallisissakin terveyden edistämisohjelmissa. Varsinaiseen terveyspalveluiden järjestämiseen ja tarjoamiseen nämä ovat merkinneet useita, osin ristiriitaisiakin vaateita, joista osa on sittemmin kirjattu myös Suomen lainsäädäntöön. Muutosten myötä toimintakentälle on syntynyt todellisia paineita järjestää ja toimia entistä eettisemmin, tasa-arvoisemmin, tehokkaammin ja taloudellisemmin. Uudistukset tulevat olemaan yhä enemmän konkreettisia toimintatapojen muutoksia, joilla on vaikutukset kaikkiin toimijoihin; palvelujen suunnitteluun ja tarjoamiseen eli kuntiin, suorittavaan portaaseen eli ammatinharjoittajiin ja kuntalaisiin eli asiakkaisiin. On katsottu, että näillä nyt läpikäytävillä muutoksilla puututaan voimakkaammin terveydenhuollon rakenteisiin kuin pitkään aikaan on tehty. Kuinka tästä selvitään ja minkälaisin eväin, on päivänpolttava aihe paitsi terveydenhuollon järjestäjien keskuudessa myös suomalaisessa mediassa ja kansalaisten keskusteluissa sekä yleisemmässä, suomalaisen hyvinvointivaltion tarkastelussa. Tässä tutkimuksessa tullaan tarkastelemaan yhden kaupungin, Espoon, tapaa toimia ja järjestää yhden ammattiryhmän, suuhygienistien, toimintaa uutta vaatimustasoa vastaavaksi. Ammatinharjoittajatyön uudelleenjärjestäminen ja järkeistäminen on erityisen haastava tehtävä aina ja etenkin kun puhutaan terveydenhuollon ammateista. Pitkälle kehittynyt ja syvälle iskostunut hoitotyön aate ja etiikka, joka ammatinharjoittajien työskentelyä ensisijaisesti ohjaa, katsotaan olevan ristiriidassa uusien vaatimusten kanssa. Tarvitaan kattavaa tietoa nykyisestä toiminnasta sekä uusista velvoitteista, jotta voidaan suunnitella tulevaa. Tässä tutkimuksessa pyritään kuvaamaan suuhygienistityötä mahdollisimman tarkasti ja tehdä työ mahdollisimman läpinäkyväksi, jotta uudistustyön tarpeen arviointi ja toteuttamistavan valinta olisi mahdollista. Saatu tieto suhteutetaan ja sitä tarkastellaan terveydenhuollon suunnittelussa apuna käytettävää suunnittelukompassia käyttäen. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka muuttuneisiin vaatimuksiin vastataan ja onko vaatimustaso ylipäätään mahdollisuus saavuttaa? Mitä Espoon kaupungin suuhygienistitoiminta on nyt ja mitä voidaan saavuttaa sen uudelleen järjestämisellä? Tarvitseeko Espoon kaupungin hoitotakuulainsäädännön velvoitteisiin vastatakseen palkata lisätyövoimaa tai turvautua ulkopuoliseen toimintaan ns. ostopalveluihin, vai miten oman toiminnan järkeistäminen helpottaa syntynyttä tilannetta?

The purpose of the present series of studies was to examine the counselling communication activities in schoolchildren`s oral health counselling and the organisational context of public oral health care. Four studies based on two datasets were carried out. The counselling follow-up audiotaped data (2002–2003) comprised 97 counselling encounters. Thirty-one 11–13-year-old schoolchildren (n = 31, 15 girls and 16 boys) were included in the counselling sessions that were conducted by four dental hygienists. The organisation data collection (n = 58) was carried out by using a semi-structured questionnaire in 2002. Methods of qualitative content analysis and statistical analysis were applied for the analysis of the data. The results revealed that the schoolchildren’s oral health counselling was dominantly constructed dental hygienist-centred information and advice giving. The dental hygienists were experienced in gathering information on the schoolchildren’s oral health habits. Determination of need for change of the schoolchildren’s oral hygiene habits was normatively and explicitly manifested. Whereas, regarding snacking habits, the dental hygienists often determined the schoolchildren’s need for change implicitly through the speech practices of assessment, advice giving and change-inducing questions. In these cases the schoolchildren’s need for change fairly often remained ambiguous. Counselling strategies regarding discussion about change processes and goal setting occurred fairly rarely. The studied organisation was observed to be role-dependent, goal-oriented and task-centred. Unidirectional chain of communication and responsibility for interaction were observed as the descriptive attributes of communication. The employees experienced that their position in the organisation was fairly secure. A good sense of one’s position in the organisation was positively associated with several essential experiences regarding organisational factors. The communication satisfaction in the organisation had a moderating effect between the individual level and the organisational level. According to this study, the emphasis should be placed on reciprocal communication; giving and receiving feedback in leadership relations as well as opportunities to exert influence in the organisation. Furthermore, steps should be taken to develop communication activities that encourage schoolchildren to participate in counselling conversation, and to create structures that allow schoolchildren to have a voice in counselling. To improve the current counselling practice, qualitative studies of counselling processes are needed Suun terveydenhuollon neuvontakeskustelut ovat yhä yksisuuntaista tiedon jakamista ja neuvojen antamista, toteaa Kirsti Kasila. Kasila tutki väitöskirjassaan koululaisten terveysneuvontakeskusteluiden vuorovaikutuksellista rakentumista suun terveydenhuollossa. Terveysneuvonnalle on tarvetta, sen osoittavat koululaisten suuhygieniatottumukset ja -taidot sekä napostelutottumukset. - Pelkkä tottumusten kartoittaminen ja neuvojen antaminen eivät ole riittäviä muutoksen aikaansaamiseksi, Kasila sanoo. Terveydenhuollon ammattilaiset pyysivät vain harvoin koululaisia itseään arvioimaan käyttäytymistään ja tuomaan esille omia näkemyksiä muutoksen tekemisestä. Muutokset terveystottumuksissa vaativat kuitenkin omakohtaista asioiden prosessointia.Suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja koulutusta yksilö- ja käyttäytymislähtöisistä neuvonnan puhekäytännöistä tulisi kehittää. Myös koululaisilta vaaditaan uusia keskustelullisia taitoja ja uudenlaista asennoitumista neuvontaan. Passiivinen tiedon vastaanottajan rooli ei riitä, kun koululaisten toivotaan osallistuvan keskusteluun ja omaa terveyttä koskevaan päätöksentekoon. Enemmän keskustelua käyttäytymismuutoksestaKoululaiset ovat keskustelujen kannalta erittäin haastava heterogeeninen ryhmä. Keskustelullisen ilmapiirin ylläpitäminen neuvonnassa ei aina ole helppoa. Koululaisten vastaukset ammattilaisten kysymyksiin voivat olla hyvin lyhyitä, joskus epämääräisiä ja ristiriitaisiakin. Kasila tuo esille rakenteellisia ja kielellisiä tekijöitä, joiden kautta koululaisia voidaan kutsua osallistumaan keskusteluun. - Ottamalla koululaisten terveystiedoissa ja -käyttäytymisessä esiintyvät ristiriitaisuudet keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi, neuvontakeskustelusta voi syntyä yhteistä ongelman tai arvoituksen ratkaisua, eikä pelkästään asiantuntijajohtoista ongelmaa määrittävää ja neuvoja antavaa keskustelua, Kasila kuvaa. - Tottumusten kartoittamisen jälkeen olisi tärkeää yhdessä koululaisen kanssa arvioida kerättyä tietoa ja sen jälkeen selkeästi ja konkreettisesti määrittää mahdolliset muutostarpeet, Kasila suosittelee. Tällöin keskustelu kohdentuu käyttäytymismuutoksen tarkasteluun. Suun terveydenhuollon organisaation normit, tavoitteet, toimintatavat ja resurssit muodostavat toimintaympäristön, jonka puitteissa terveysneuvontatyö tapahtuu.Kasilan väitöstutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta, joissa käytettiin kahta eri aineistoa. Neuvontatutkimuksen seuranta-aineisto (2002–2003) sisälsi yhteensä 97 terveysneuvontatilannetta. Neljän suuhygienistin toteuttamiin neuvontoihin osallistui 31 koululaista, jotka olivat iältään 11–13-vuotiaita. Organisaatiotutkimuksen aineisto (n=58) kerättiin vuonna 2002.