Search

Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tuntee asiakasryhmiensä erityiset tarpeet. Sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuus on tehtävä tutuksi jo alan opinnoissa.

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat lapset ja nuoret kokevat muita ikäisiään enemmän vanhempien tekemää perheväkivaltaa. Lasten ja nuorten kokeman perheväkivallan ja sukupuolivähemmistöön kuulumisen välistä yhteyttä ei kuitenkaan ole tarkasteltu tarkemmin ja etenkin kotimainen tutkimustieto aiheesta on vähäistä. Tässä artikkelissa tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja logistisen regressioanalyysin keinoin translasten ja -nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen yhteyttä vanhempien tekemään väkivaltaan. Aineistona käytetään vuoden 2022 kansallisen lapsiuhritutkimuksen aineistoa. Tutkimustulosten mukaan translapset ja -nuoret kokevat muita ikäisiään todennäköisemmin vanhempiensa tekemää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Logistisen regressioanalyysin tulosten mukaan yhteys kuitenkin katoaa, kun kontrolloidaan muita perheväkivaltakokemusten todennäköisyyteen vaikuttavia muuttujia. Poikkeuksena on muunsukupuolisten lasten ja nuorten kokema henkinen väkivalta. Muunsukupuolisuuden ja henkisen väkivallan välinen yhteys säilyi tilastollisesti merkitsevänä (OR 1,56, CI 1,11–2,19, p = 0,011) muiden tekijöiden vakioimisenkin jälkeen. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että lasten ja nuorten sukupuolivähemmistöön kuulumisen ja vanhempien taholta koetun väkivallan välinen yhteys selittyy pääosin muilla väliin tulevilla tekijöillä. Tulosten perusteella translasten ja -nuorten muita nuoria yleisemmät väkivaltakokemukset näyttäisivätkin johtuvan erilaisten yksilöllisten ja perheeseen liittyvien riskitekijöiden kasautumisesta. Translasten ja -nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin ja tarpeisiin tulisikin kiinnittää erityishuomiota ja varmistaa, että sukupuolivähemmistöön kuuluvat alaikäiset ja heidän perheensä saavat riittävää ja asiantuntevaa tukea sekä apua kohtaamiinsa haasteisiin., In previous studies, it has been found that gender minority children and youth experience more parental violence than others their age. However, the connection between parental violence and belonging to a gender minority has not been examined in more detail, and especially domestic research on the subject is scarce. In this article, cross-tabulation and logistic regression analysis are used to examine the connection between children and youth belonging to the gender minority and parental violence. Data from the 2022 Finnish National Child Victim survey is used. According to the research results, trans children and youth are more likely to experience mental and physical parental violence than others their age. However, according to the results of the logistic regression analysis, the connection disappears when other variables affecting the probability of parental violence are controlled. The only exception in the data is the connection between mental violence experiences and non-binary identity, which remained statistically significant (OR 1,56, CI 1,11–2,19, p = 0,011) even after adjusting for other factors. The research results indicate that the connection between belonging to a gender minority and parental violence is mainly explained by other intervening factors. Based on the results, the accumulation of violent experiences among trans children and youths would seem to be due to the accumulation of various individual and family-related risk factors. Special attention should be paid to the well-being and needs of trans children and youth and their families, and it should be ensured that they receive adequate and expert support and help for the challenges they face.

nonPeerReviewed

Tässä artikkelissa analysoidaan kahta Suomi24-keskusteluketjua, jotka liittyvät ­sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin. Kummankin ketjun aloitusvuorossa suhtaudutaan kielteisesti vähemmistöön, ja niiden keskeisenä piirteenä on eriävän mielipiteen esittäminen. Kummassakin keskustelussa syntyy vahvaa vastakkainasettelua. Se voi perustua eri diskursseista, kuten tieteellisestä tai uskonnollisesta diskurssista, nouseviin taustaoletuksiin. Usein näkemykset kuitenkin kumpuavat niin sanotusta diskurssien­välisestä keskustelujen ”pauhusta”. Siitä käsin näkemykset ja kokemukset voidaan esittää niin, että ne vaikuttavat yhteisesti jaetuilta, mutta niin, etteivät ne edusta mitään tiettyä diskurssia. ­Yhteisesti jaettuun mutta eksplisiittisesti ilmaisemattomaan liittyy myös heteronormatiivinen ideologia, joka ­yhdistää useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvia keskustelijoita. Kaiken kaikkiaan keskustelijat rakentavat usein oman kantansa niin, että se näyttäytyy luonnollisena lähtökohtana. Tähän käytetään muun muassa sellaisia luokittelevia suhdelauseita, jotka edustavat polaarisuuden jompaakumpaa ääripäätä eivätkä sisällä modaalisia aineksia. Keskusteluissa on lisäksi lukuisia kohtia, joissa yhteisymmärrys joko rikkoutuu tai on vaarassa rikkoutua. Niissä kohdissa yleinen on -hAn-liitepartikkeli, jonka perusmerkitys liittyy pikemminkin puhujan tärkeäksi pitämään tietoon ja hänen oletuksiinsa vastaanottajan tietopohjasta kuin yhteisen, jaetun tiedon osoittamiseen. Expression of agreement and disagreement in discussion threads related to gender and sexual minorities on the Suomi24 discussion board This article analyses two discussion threads related to gender and sexual minorities on the Suomi24 discussion board. In both threads, the opening post takes a negative stance toward the minority, and the participants frequently disagree with each other. Hence, both threads are characterised by intense antagonism, largely because the participants do not share the same premises, emanating as they do from different discourses, be they religious or scientific. Often, the views expressed by the participants originate from the interdiscursive space of mundane interactions. Such opinions and experiences can be represented as shared and devoid of a linkage to a particular discourse. In addition, most participants whose hold a negative stance towards gender and sexual minorities share an implicit heteronormative ideology. As a rule, contributors appeal to the notion that their views are ‘natural’. This is achieved, for instance, by using classifying relational clauses that represent one of the polar extremes, and by avoiding modal elements. Furthermore, instances where mutual understanding is about to break down are abundant. On such occasions, the clitic -hAn appears frequently, and its core meaning is related to the speaker’s perception of the importance of the information and their assumptions about the interlocutor’s knowledge basis rather than the indexing of shared knowledge.

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, millaista sukupuolivähemmistöistä uutisoiminen on toimittajan näkökulmasta. Tarkoituksena on ollut paneutua etenkin siihen, mitä haasteita sukupuolivähemmistöistä kirjoittaminen tuo journalistiseen työprosessiin ja miten mahdollisista haasteista on päästy yli juttuprosessin edetessä. Tämän olen pyrkinyt tekemään analysoimalla toimittajien kirjoittamia artikkeleita. Jotta toimittajien kokemuksista on saatu syvällinen kuva, on tätä tutkielmaa varten haastateltu viittä Yleisradion toimittajaa heidän kirjoittamistaan sukupuolivähemmistöistä kertovista artikkeleista. Toimittajia on haastateltu news reconstruction -menetelmällä, jossa tavoitteena on palauttaa mahdollisimman kattavasti toimittajan mieleen tilanne journalistisesta juttuprosessista. Tämän pro gradu -tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että sukupuolivähemmistöistä uutisoimiseen liittyy haasteita ja erityispiirteitä, jotka toimittajien tulee ottaa huomioon uutisoidessaan sukupuolen moninaisuudesta. Nämä erityispiirteet ja haasteet liittyvät etenkin haastateltavan sensitiiviseen kohtaamiseen, terminologiaan, journalistisiin valintoihin ja jutuista saatavaan palautteeseen. Tutkielman lopussa on koottuna yhteen ehdotuksia siitä, miten tämän tutkielman tuloksia voitaisiin hyödyntää suomalaisissa toimituksissa sekä järjestöissä.

This study focuses on transgender experiences in martial arts. Interviews with three Finnish and two British transgender martial artists were thematically analyzed, and findings were interpreted through the lens of queer theory. Two themes were identified related to the ways that transgender martial artists experience their sporting contexts, namely martial arts as an empowering and inclusive context and the challenges related to being transgender in martial arts. Two themes were also identified when it comes to participants’ strategies for coping with cis-/heteronormativity in martial arts. Whenever possible, participants employed social change strategies, whereas other times, they drew on self-care strategies. Following this, we suggest a need for context-specific, protective policies; nonbinary means of organizing sport; and gender diversity education for instructors to better cater for the specific needs of transgender people in sport. peerReviewed

Background and purpose: In school physical education (PE) lessons, gender is often produced heteronormatively. Lesbian, gay, bi, transgender, intersexual, and queer (LGBTIQ+) students have reported experiences of discrimination and obstacles to participation. This study analyzed Finnish PE teachers and LGBTIQ+ students’ talk about discrimination and problematic practices in PE and how equality in PE might be improved. Theoretical background: We draw on the concepts of heteronormativity and habitus. Habitus provides insight on how gendered norms and inequalities become embodied and contested in different social fields. In the PE context, we define social on the one hand as the heteronormative ‘feel for the game’ and on the other as the queering of practices. We then demonstrate both the habitual elements of gender and sexuality and how expectations and categorizations are socially attached to bodies. Methods: Thematic interviews were conducted with ten heterosexual and cisgender PE teachers and with ten LGBTIQ+ students aged 13–17. First, thematic analysis was conducted to identify each group’s perceptions on discrimination in PE lessons, on PE practices in relation to LGBTQI+ students, and on ways of promoting equality in PE. Second, applying the concepts of heteronormativity and habitus, we studied the identified themes to ascertain whether discrimination, practices, and equality were reproduced or challenged in the PE teachers’ and LGBTQI+ students’ perceptions. Findings: The PE teachers’ perceptions, informed by the ethos of individuality, reduced LGBTQI+ students to ‘minorities’ whose practices diverged from the heteronorm. Hence, the non-heterosexuality and gender diversity of LGBTQI+ were constructed predominantly as ‘tolerated’ and even invisible in PE lessons. However, some teachers reported paying attention to diversity in gender and sexuality in their thinking, speaking, and practices, thereby challenging heteronormativity. While the teachers aimed to protect LGBTQI+ students from discrimination, the majority also defended existing practices. Queering the status quo was considered challenging. In turn, the LGBTQI+ students focused more on lived power relations and structural discrimination and challenged existing practices by queering the status quo. For them, the best ways to promote equality in PE would be teacher familiarity with diversity in gender and sexuality, reduced gender stereotyping and the use of more inclusive language. The students also supported coeducational PE groups and unisex locker rooms or changing facilities for LGBTQI+ students. Conclusions: PE teachers’ tendency to defend heteronormative practices creates a paradox of ‘tolerance’ which works to marginalize non-heterosexuality. The interviews with both groups indicate challenges in implementing the objectives of gender-awareness in school PE in Finland. peerReviewed

Äänellä on ensimmäisen persoonan ammuntapeleissä (FPS-peleissä) keskeinen rooli pelaajien keskinäisen viestinnän kannalta. Viestintä voi olla strategista yhteistyön edistämistä tai toisten pelaajien tahallista häiriköintiä. Ääniviestimissä eli voice chateissa esiintyvää häirintää on pelitutkimuksessa tarkasteltu erityisesti (cis)naispelaajien kokemana. Sukupuolivähemmistöt ovat kuitenkin tiettävästi jääneet tarkastelun ulkopuolelle. Tässä tutkimuksessa tuodaan näkyväksi sukupuolen moninaisuus FPS-pelien pelaajakunnassa ja tarkastellaan, millaisia merkityksiä sukupuolivähemmistöt puhuttuun ääneen liittävät. Tulokset osoittavat, ettei kaikilla pelaajilla ole yhdenvertaiset lähtökohdat osallistua FPS-pelien äänikeskusteluihin. Sukupuolivähemmistöön kuuluvalla pelaajalla äänen käyttöön liittyy monia erityisyyksiä, joita artikkelissa avataan viestinnän ja pelitutkimuksen viitekehysten kautta.

Tämä kaksikielinen ”Borderlands of Representation / Representaatioiden rajaseuduilla” -teemanumero käsittelee tunnistamisen ja tunnustamisen rajoja sekä representaatioiden ja tulkinnan politiikkaa sukupuolen, seksuaalisuuden ja ueer-tutkimuksen konteksteissa. Millaiset erot ovat näkyviä, kerrottavia tai luettavissa ja siten avoimia tulkinnoille tai väärintulkinnoille (olivatpa ne tarkoituksellisia tai tahattomia)? Miksi niistä tulee merkityksenantoprosessien ja representaatioiden politiikkaa koskevien kiistojen paikkoja ja jopa poliittisten valtataistelujen areenoita? Miten representaatioiden näkyvyys ja merkitys muuttuvat suhteessa aikaan ja paikkaan, tulkitsijan tarpeisiin ja toiveisiin sekä vallitseviin tietojärjestelmiin? Voimmeko ja pitäisikö meidän luottaa käsityksiimme sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ja pystymmekö pakenemaan kulttuurisia konventioita, jotka muokkaavat ymmärrystämme niistä? This bilingual thematic issue entitled “Borderlands of Representation” discusses the limits of recognition and the politics of representation and interpretation in the context of gender, sexuality, and queer studies. What kinds of differences are visible, tellable, or readable, thus open to interpretation or misinterpretation, whether intended or unintended? Why do they become sites of meaning-making processes and contestations over the politics of representation, and even arenas of political power struggles? How do the visibility and significance of representations change in relation to time and place, the needs and desires of the interpreter, and the prevailing knowledge systems? Can and should we trust our perception and are we capable of escaping the cultural conventions that shape our understandings of gender and sexuality? nonPeerReviewed

Tässä tutkielmassa tarkastelen sukupuoliristiriidan sosiaalisten ulottuvuuksien ilmenemistä erikoissairaanhoidon dokumenttiaineistossa. Tutkielman aineisto koostuu osana sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksoa toteutettavien elämänkaarihaastatteluiden kirjauksista. Tutkimusjaksolla moniammatillinen erikoissairaanhoidon tiimi kartoittaa sukupuoliristiriitaa kokevan henkilön tilannetta ja sukupuoli-identiteettiä diagnoosin asettamista varten. Sosiaalityöntekijän toteuttama elämänkaarihaastattelu on osa diagnostista prosessia ja kokonaiskuvan muodostamista tutkittavan henkilön tilanteesta. Tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin ja teema-analyysin keinoin sitä, millaisia sukupuoliristiriidan sosiaalisia vaikutuksia kirjauksista löytyy ja mitä vähemmistöstressin piirteitä näissä vaikutuksissa esiintyy. Aineisto koostuu 28 elämänkaarihaastattelun kirjauksesta. Tutkimus asettuu sosiaalisen konstruktionismin teoreettiseen viitekehykseen, ja vähemmistöstressin teoria toimii teema-analyysia ohjaavana ja tukevana välineenä. Erityisesti hyödynnän sukupuolivähemmistöön kuuluvien henkilöiden vähemmistöstressiä kartoittamaan kehitettyä mittaristoa, minkä lisäksi analyysia tukevat perheen emergenssiteoria ja stigmatisoitujen identiteettien kertomisprosessien malli. Teema-analyysin pääteemat ovat koulunkäynti ja opiskelu, työ ja seurustelusuhteet. Koulunkäynti ja opiskelu -teeman alateemat ovat häirintä, syrjintä ja väkivalta, sukupuolitettujen rakenteiden vaikutukset, sosiaalinen ja psyykkinen kuormitus sekä keskeytyneet opinnot ja transition ajoittaminen. Työ-teeman alla analysoin sukupuolittavan työelämän, sosiaalisen ja psyykkisen kuormituksen ja kertomiseen liittyvien huolten ja transition ajoittamisen alateemoja. Seurustelusuhteet-teeman alateemat ovat sukupuoliristiriita seurustelusuhteen estäjänä, sukupuoliristiriidan käsittely seurustelusuhteessa ja sukupuoliristiriita seurustelusuhteen päättymiseen vaikuttavana tekijänä. Teema-analyysin tuloksista käy ilmi, että sukupuoliristiriidan sosiaaliset ulottuvuudet esiintyvät aineistossa hyvin moninaisina ja niistä on tunnistettavissa monia vähemmistöstressin piirteitä. Sukupuoliristiriidan sosiaalisista ulottuvuuksista painottuvat haasteet ja kuormitus, mikä näyttäytyy aineiston tuottamisen kontekstissa tarkoituksenmukaisena: sukupuoliristiriitaa kartoitettaessa on luontevaa kuvailla ennen kaikkea sen aiheuttamia haasteita, joita sukupuolenkorjausprosessilla voidaan ratkaista tai lievittää. Vähemmistöstressiteoria selittää monia sukupuoliristiriidan sosiaalisiin ulottuvuuksiin liittyviä haasteita, jotka useimmiten johtuvat yhteiskunnan syrjivistä normeista ja rakenteista. Sukupuolivähemmistöön kuuluvien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja tavoitteellisen työskentelyn mahdollistamiseksi sosiaalityön tulee tunnistaa sukupuoliristiriidan sosiaaliset ulottuvuudet sekä niiden yhteys vähemmistöstressiin. Tutkielma tarjoaa lukijalle lyhyen katsauksen siihen, millaisina sukupuoliristiriidan sosiaaliset ulottuvuudet näyttäytyvät elämänkaarihaastatteluiden kirjauksissa ja millaisia vähemmistöstressin ilmentymiä niissä voidaan havaita. Dokumenttiaineisto ei tavoita suoraan tutkittavien kokemuksia, vaan tarkastelee aihettaan elämänkaarihaastattelun kirjaamisen tuottaman suodattimen lävitse. Tutkielman tulokset eivät ole yleistettävissä vastaamaan kaikkien sukupuoliristiriitaa kokevien henkilöiden tilanteita. In this master’s thesis I study the social dimensions of gender dysphoria appearing in patient documentation related to the medical diagnostic process of gender incongruence. The research data consists of the documents of life history interviews conducted as a part of the diagnostic process. The diagnostic process is an interdisciplinary effort, in which a team of psychiatric and social work professionals examine the situation and the gender identity of the client in order to set a diagnosis of gender identity disorder. A social worker conducts the life history interviews. I study the recorded social effects of gender dysphoria and examples of minority stress in these documents utilising the methods of theory-guided content analysis and thematic analysis. The research data consists of 28 life history interview documents. The framework of this research is social constructionism, and the theory of minority stress guides and supports the analysis, with a more specific focus on the gender minority stress and resilience measure. Other utilised theories are the family emergence model and the disclosure process model. The main themes of the thematic analysis are school and studies, employment and intimate relationships. The subthemes in school and studies are a) harassment, discrimination and violence, b) effects of gendered structures, c) social and mental strain and d) discontinued studies and the timing of transition. Under the theme employment I analysea) effects of gendered structures, b) social and mental strain and c) concerns regarding disclosure and the timing of transition. The theme intimate relationships includes subthemes of a) gender dysphoria preventing intimate relationships, b) negotiating gender dysphoria in an intimate relationship and c) gender dysphoria contributing to the ending of an intimate relationship. The analysis shows that the social dimensions of gender dysphoria appear diversely in the research data, and many elements of minority stress are recognisable. Challenges and mental and social strain were emphasised in the data, which partly stems from the context of the life history interviews: in the examination of gender incongruence, it is understandable that the clients would focus on the challenges which they hope to solve or alleviate through transition-related healthcare. The minority stress theory explains many of the challenges associated with the social dimensions of gender dysphoria, which are often inflicted by the discriminatory norms and structures of the society. To improve the overall well-being of gender minorities and to enable effective and goal-oriented work, it is important that social workers recognise the social dimensions of gender dysphoria and their relation to minority stress. This thesis offers a brief look into how the social dimensions of gender dysphoria appear in the documentation of life history interviews and what are the occurrences of minority stress found in the documents. The research data does not reach the direct experiences of the individual clients but views them through the filter of social worker documentation. The conclusions of this thesis cannot be generalised to represent the situations of all individuals with gender incongruence or gender dysphoria.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat syrjinnän pelossa välttää käyttämästä sosiaali- ja terveyspalveluita. Tämä pelko syrjinnästä voi aiheuttaa syrjäytymistä. Ennakkoluuloton transihmisten sukupuolen ilmaisun huomioiminen terveydenhuollossa tukee ja edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Lisäksi yhteiskunnan tulee olla avoin kaikille ihmiselle. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ikääntyvien transihmisten toiveita, odotuksia ja pelkoja heidän kohdatessa terveydenhuollon ammattilaisia. Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää hoitotyön laatua lisäämällä terveydenhuollon ammattilaisten ja opiskelijoiden tietämystä ikääntyvien transihmisten toiveista ja kohtaamisen odotuksista terveydenhuollossa sekä peloista, joita ikääntyvät transihmiset kokevat oman transihmisyytensä takia. Tutkimusaineisto kerättiin yksilöhaastattelulla transihmisiltä kevään ja kesän 2020 aikana. Tutkimuksesta varten haastateltiin seitsemää yli 50-vuotiasta transihmistä. He edustivat hyvin monipuolisesti erilaisia transihmisiä, kaksi oli transvestiittejä, yksi oli muunsukupuolinen, yksi transnainen, joka oli käynyt läpi sukupuolen korjausleikkauksen ja kaksi transihmistä, jotka toivoivat pääsevänsä sukupuolen korjausleikkauksen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustulosten mukaan ikääntyvien transihmisten toiveita terveydenhuollon palveluilta olivat tiedon lisääminen sukupuolen moninaisuuksista, yksilöllisyys, palveluiden kehittäminen, sukupuoli-identiteetin hyväksyminen, ulkoisesta olemuksesta huolehtiminen, uskallus olla pelkäämättä transihminen ja yhteiskunnan myönteinen suhtautuminen. Odotuksena kohtaamisilta olivat, että heidät kohdataan itsensä kokeman sukupuoli-identiteetin mukaan, ulkonäkö ei aiheuta hämmennystä, sukupuolittamisesta luopuminen ja ennakkoluuloton kohtaaminen. Pelontunteita, joita transihmisyys aiheuttaa transihmisille itselleen, olivat pelko avautua omasta transihmisyydestä, transihmisyyden vaikutus terveyteen ja toisten suhtautuminen transihmisyyteen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikääntyvä transihmisten toive on elää elämänsä loppuun saakka itsensä kokeman sukupuoli-identiteetin mukaisesti. Jokainen transihminen haluaa tulla kohdatuksi omana yksilönä toiveineen, odotuksineen ja pelkoineen ollessaan terveydenhuollon asiakkaana. Terveydenhuollon ammattilaisille tulisi lisätä monipuolisesti tietoa sukupuolen moninaisuuksista. Transihmisen sukupuoli-identiteetin hyväksyminen antaa transihmiselle uskallusta kertoa omasta transihmisyydestään sekä toiveista, kuinka hän haluaa omaa transihmisyyttä toteutettavan. Ulkoisesta olemuksesta huolehtiminen on osa monen transihmisten sukupuoli-identiteettiä. Terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa tunnistaa oman vuorovaikutuksen sukupuolittaminen. Odotuksena on, että vuorovaikutusta ei sukupuoliteta, vaan puhuessa käytetään sukupuolineutraaleja nimityksiä. Kaikissa kohtaamisissa vuorovaikutuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä. Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää tunnistaa ja tietää transihmisten pelontunteita, jotta voidaan paremmin vähentää heidän pelkojaan. Kaikissa terveydenhuollon palveluissa tulisi olla valmis suunnitelma ikääntyvien transihmisten hoitamiseen. Transihmiset toivovat tulevansa osaksi yhteiskuntaa ja hyväksytyksi tavallisina ihmisinä. Yhteiskunnan tulisi olla avoin kaikille ihmiselle ja myös transihmisten hyväksyminen yhteiskunnassa tulisi olla näkyvää. Members of sexual and gender minorities may avoid access to social and health services for fear of discrimination. This fear of discrimination can lead to exclusion. Unprejudiced recognition of transgender gender expression in healthcare supports and promotes holistic well-being. Furthermore, society must be inclusive of all people. The aim of this study was to describe the hopes, expectations and fears of older trans people when they encounter healthcare professionals. The results of the study will help to improve the quality of care by increasing the knowledge of health professionals and students about the hopes and expectations of older trans people in healthcare encounters and the fears that older trans people experience because of their transgender status. The research data was collected through individual interviews with trans people during spring and summer 2020. Seven trans people over 50 years old were interviewed for the study. They represented a very diverse range of trans people, two were transvestites, one was other-sexed, one was a trans woman who had undergone gender reassignment surgery and two were trans people who hoped to undergo gender reassignment surgery. The data was analyzed using data-driven content analysis. The findings revealed that older trans people's wishes for health services included increased knowledge about gender diversity, individuality, service development, acceptance of gender identity, caring about appearance, having the courage to be unafraid to be trans and positive social attitudes. The expectations from the encounters were to be met according to their perceived gender identity, not to be embarrassed by their appearance, not to be gender-biased and to be encountered without prejudice. The fears that being trans causes for trans people themselves were fear of opening up about their own transgender, the impact of transgender on their health, and the attitude of others toward transgender. In conclusion, older trans people wish to live the rest of their lives in accordance with their self-perceived gender identity. Every trans people wants to be treated as an individual with their own hopes, expectations and fears when they are a client of health care. Health professionals should be empowered with knowledge about gender diversity in a comprehensive way. Acceptance of trans people's gender identity gives them the courage to talk about their own transgender identity and their wishes for how they want their transgender identity to be realized. Taking care of their appearance is part of many trans people's gender identity. Health professionals should recognize the gendered aspects of their own interactions. The expectations are that interactions are not gendered, but that gender-neutral terms are used when speaking. In all encounters, interactions should be gender sensitive. It is important for health professionals to be aware of and recognize the fears of trans people, in order to better reduce the fears. All health services should have a plan in place for the care of older trans people. Trans people hope to be integrated into society and accepted as normal human beings. Society should be inclusive of all people and there should also be a visible acceptance of trans people in society.

Äänellä on verkkomoninpeleissä keskeinen rooli sen mahdollistaessa pelaajien välisen nopean viestinnän pelaamisen lomassa. Viestintä voi olla strategista, peliin liittyvistä asioista keskustelemista tai muunlaista sosiaalista kanssakäymistä ennalta tuntemat-tomien ihmisten kanssa, jotka ovat kerääntyneet saman pelin äärelle ympäri maail-man. Puheella viestiminen tapahtuu usein peliin sisäänrakennetuissa ääniviestimissä eli voice-chatissa. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, millainen merkitys äänellä on verkkomoninpe-lien ääniviestimissä sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Tutkielmassa on haluttu huomioida pelaajien sukupuolen moninaisuus, koska sukupuolivähemmistöjä osallista-vaa tutkimusta tuotetaan edelleen varsin vähän. Tutkielma sijoittuu tieteenfilosofial-taan fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, ja se on toteutettu laadul-lisen tutkimuksen menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina, joihin osallistui 11 sukupuolivähemmistön edustajaa, ja se analysoitiin teoriaohjaavasti teemoitellen. Tulosten tarkastelussa käytettiin apuna vaiennettujen ryhmien ja epävarmuuden vä-hentämisen teorioita. Tutkielman tulokset osoittavat, ettei kaikilla pelaajilla ole yhdenvertaiset lähtökohdat osallistua verkkomoninpelien äänikeskusteluihin. Sukupuolivähemmistön edustajan äänestä tehdään verkkomoninpelien ääniviestimissä monia tulkintoja liittyen esimer-kiksi pelaajan sukupuoleen, ikään ja seksuaalisuuteen. Äänen käyttöön liittyy yhtäältä hyötyjä, kuten yhteistyö tehokkaan viestinnän mahdollistamana, mikä miellettiin kes-keiseksi osaksi verkkomoninpelien dynamiikkaa. Suurin osa sukupuolivähemmistön edustajista toisaalta koki, että ääniviestimien käytössä on paljon epävarmuutta aiheut-tavia riskejä. Tällaisia riskejä olivat esimerkiksi väärinsukupuolitetuksi tuleminen, ste-reotyypittelyn uhka sekä häirinnän pelko. Riskit heijastelivat osaltaan sukupuolivä-hemmistön edustajien viestintäkäyttäytymiseen, ja koettua epävarmuutta vähennettiin erilaisin tavoin; ennakoimalla viestintätilanteen kulkua, välttelemällä ääniviestimien käyttöä, tarkkailemalla muiden pelaajien viestintäkäyttäytymistä, kertomalla omasta sukupuolestaan tai pitämällä sitä salassa. Tulokset ilmentävät tarvetta parantaa verk-komoninpelien viestintäkulttuuria, kasvattaa vähemmistöjä koskevaa tietoisuutta ja panostaa pelikasvatukseen. Tutkielman kautta on haluttu tuottaa sukupuolisensitiivistä näyttöä viestinnän ja pelitutkimuksen kentälle sukupuolivähemmistön edustajista ja heidän kokemuksistaan sukupuolittuneessa pelimaailmassa.

Sateenkaari-ihmisillä tarkoitetaan ihmisiä, joiden seksuaalinen suuntautuminen ja/tai sukupuolen ilmaisu ja identiteetti poikkeavat yhteiskunnan normatiivisista käsityksistä. Tästä ihmisryhmästä käytetään myös ilmaisuja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt sekä seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoleltaan moninaiset, sekä kirjainyhdistelmiä HLBTQIA (homo, lesbo, biseksuaali, transsukupuolinen, queer, intersukupuolinen, aseksuaali) tai englanniksi LGBTQIA. Sateenkaari-ihmiset kokevat monitahoista syrjintää yhteiskunnassa, ulottuen myös terveydenhuoltoon. Syrjintä ei aina ole tahallista ja suoraa, vaan ilmenee paitsi terveydenhuollon henkilökunnan asenteissa ja tavoissa kohdata moninaisia ihmisiä, sekä erilaisissa terveyden edistämisen ja terveysviestinnän materiaaleissa, lomakkeissa ja tavoissa tuottaa palveluita. Syrjintä voi näkyä paitsi epäkunnioittavana kohteluna, myös suorana hoidon epäämisenä vähemmistöidentiteettiin perustuen. Aiemmin kohdatun syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun takia sateenkaari-ihmiset eivät välttämättä kerro identiteetistään terveydenhuollon ammattilaiselle samanlaisen kohtelun pelossa. Sekä sateenkaari-identiteetti että siitä kertomatta jättäminen voivat vaikuttaa tarpeellisen hoidon saamiseen, hoitotyön laatuun ja kokemuksiin terveydenhuollon piirissä. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tiedetäänkin olevan muuta väestöä enemmän erilaisia terveyden haasteita ja heidän itsearvioima terveydentilansa on cissukupuolisia heteroseksuaalisia vertaisiaan heikompi. Hoitotyön ammattilaisten asenteet ja tavat voivat osaltaan olla lähtöisin paitsi ympäröivän yhteiskunnan asenteista, mutta kompetenssi tuodaan hoitotyön koulutuksesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata suomalaisten ammattikorkeakoulujen sairaanhoidon, terveydenhoidon ja kätilötyön koulutusohjelmien opetussuunnitelmien sateenkaari-ihmisiin liittyviä opetussisältöjä, opetussisältöjen tärkeyttä ja toteuttamista opettajien arvioimana. Verkkokysely toteutettiin huhtikuun ja syykuun 2021 välillä 19 korkeakoulussa verkkolomakkeella. Kyselyyn vastasi 67 terveydenhuollon opettajaa. Opetussuunnitelmissa opettajien arvioimana on määrällisesti ja laadullisesti keskimäärin vähän tai kohtalaisesti sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvää opetusta. Käsitteellisten ja terveyttä käsittelevien opetussisältöjen opettaminen ei vaihdellut maantieteellisillä alueilla, mutta opetusaloittain tarkasteltuna kätilötyön opettajat arvioivat sateenkaari-ihmisiin ja heidän terveyteensä liittyvää opetusta olevan määrällisesti hieman enemmän, riittävämmin ja sisällöllisesti monipuolisemmin, kuin muilla opetusaloilla. Kätilötyön opettajat myös arvoivat, että opetusta pidetään heidän oppilaitoksissaan tärkeämpänä, kuin sairaanhoidon ja terveydenhoidon opettajat. Opetuksen raportoidaan toisaalta kulkevan läpi koulutuksen soveltuvissa kohdissa, ja toisaalta esiintyvän pääsääntöisesti vapaavalintaisissa ja syventävissä jaksoissa. Opettajien avoimissa vastauksissa raportoimat opetussisällöt käsittelivät enimmäkseen seksuaalisuutta ja seksuaaliterveyttä, mikä herätti epäilyn, tunnistetaanko seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin merkitystä ihmisen elämään, hänen perheeseensä ja läheisiinsä monitasoisesti vaikuttavana tekijänä. Ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmat ovat varsin vapaita, joten kurssien sisällöistä ja menetelmistä vastaavat yksittäiset opettajat. Heidän osaamisestaan ja kiinnostuksestaan riippuu, miten kattavaa ja monipuolista opetus on sateenkaari-ihmisten kontekstissa. Tämän tutkimuksen tuloksien perusteella ammattikorkeakoulujen terveysalojen opetussuunnitelmat ovat sateenkaari-ihmisiin liittyvän opetuksen osalta vähäisiä ja toteutuksiltaan vaihtelevia, ja voivat tuottaa epätasaista osaamista alan ammattilaisille. On mahdollista, että tämä epätasaisuus johtaa tiedon puutteisiin, epäkunnioittavaan kohteluun ja epäsuoraan tai suoraan syrjintään. Oppilaitoksille tulisi muodostaa sateenkaari-ihmisten terveyteen liittyvien aiheiden opetusta tukeva rakenne ja opetussisältö tulisi huomioida myös yleissairaanhoitajan 180 opintopisteen kokonaisuuden osaamistavoitteissa eksplisiittisesti.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sateenkaarinäkyvyyden tilannetta suomalaisissa yleisissä kirjastoissa. Tutkimuksen tavoitteena oli ottaa selvää kirjastojen osallistumisesta Prideen sekä päivittää tietoa sateenkaarihyllyistä kirjastoissa. Kirjastohenkilökunnalle suunnatulla kyselytutkimuksella vastauksia haettiin kysymyksiin siitä osallistuvatko yleiset kirjastot Prideen, millä tavoin ne osallistuvat ja mistä syistä ne osallistuvat, tai eivät osallistu. Tutkimuksen aihepiiri on Suomessa toistaiseksi vain vähän tutkittu, joten tutkimuksen tuloksia verrataan myös tarkasteltavaan aikaisempaan kansainväliseen tutkimukseen. Tarkasteltu aiempi tutkimus käsittelee muun muassa seksuaalivähemmistöjen tiedonhankintaa, kirjastoissa järjestettyä Prideen liittyvää ohjelmaa, sateenkaariaineistoja kirjastoissa sekä kirjastoja turvallisina tiloina seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Tutkimus välitettiin vastaajille Kirjastot.fi Ammattikalenterin kautta ja kyselyyn saatiin 43 vastausta ympäri Suomea olevilta kirjastoilta. Tutkimustulokset osoittavat osan kirjastoista osallistuvan Prideen tai olevan halukkaita osallistumaan, mutta kuitenkaan kaikki vastanneet kirjastot eivät osallistuneet Prideen. Sekä Prideen osallistumisen, että osallistumattomuuden taustasyitä olivat asenteet ja resurssit. Ne vaikuttivat myös siihen, kuinka näkyvästi kirjastot kykenivät tarjoamaan sateenkaariaineistoa käyttäjilleen. Tulosten perusteella kirjastot kuitenkin voivat halutessaan tarjota monipuolista sateenkaarinäkyvyyttä lisäävää ohjelmaa, jos niillä vain on siihen mahdollisuus. Lisäksi tulokset tarjosivat kehitysehdotuksia, sillä kirjastot muun muassa ilmaisivat tarpeensa kirjastojen sekä kuntien väliseen tiiviimpään ja selkeämpään yhteistyöhön liittyen sateenkaarinäkyvyyteen, sateenkaarihyllyjen yleistymiseen ja Prideen osallistumiseen.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien sateenkaarinuorten kokemuksia kuulumisesta ja osallistumisesta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Erik Allardtin hyvinvointiteoria (having, loving, being) täydennettynä Hirvilammin ja Helnen neljännellä ulottuvuudella (doing). Aineistoa tarkastellaan intersektionaalisesta lähtökohdasta. Pro gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, ja se perustuu aineistoon, joka koostuu 11 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevan nuoren teemahaastattelusta. Haastattelut ovat osa laajempaa tutkimusaineistoa, jossa on selvitetty koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten kokemuksia. Tämä tutkimus on rajattu koskemaan aineiston niitä nuoria, jotka ilmoittavat kuuluvansa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Analyysi on toteutettu sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa selvitetään nuorten kuulumisen kokemuksia lapsuuden ja nuoruuden lähiyhteisöihin: ystävyyssuhteisiin, kouluyhteisöihin, nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön ryhmien muodostamiin yhteisöihin. Lisäksi selvitetään lapsuudenperheen lähtökohtia tasapainoisen lapsuuden ja nuoruuden tarjoamiselle, yhteiskuntaan kuulumista ja nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoja. Lapsuudenperheiden lähtökohtia selvitetään kuuden kysymyksen avulla. Kysymysten avulla kartoitetaan riskitekijöitä, joiden perusteella arvioin ongelmien kasautumista ja perheen tarjoamia olosuhteita kasvulle ja kehitykselle. Tutkimus osoittaa lapsuus- ja nuoruusajan kuulumattomuuden kokemusten ja ulkopuolisuuden olevan yhteydessä vaikeuksiin elämän nivelvaiheissa, esimerkiksi peruskoulun jälkeisiin opintoihin kiinnittymisessä. Aineiston nuoret ovat joutuneet koulukiusatuiksi lukuisista eri syistä, ja tämä on murentanut itsetuntoa ja uskoa tulla hyväksytyksi tulevissa opiskeluryhmissä. Omaan, valtavirrasta poikkeavaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvä pohdinta, on osaltaan aiheuttanut ulkopuolisuuden kokemuksia koulussa ja ystävyyssuhteissa. Lisäksi se on vaikeuttanut parisuhteen muodostamista ja tuonut osaltaan kokemuksia ulkopuolisuudesta, sillä kevyemmän deittailuseuran löytyminen on haastavaa. Haastateltavien elämässä on ollut myös korjaavia ja hyväksyviä yhteisöjä, joihin nuoret ovat kokeneet kuuluvansa yhdenvertaisina jäseninä. Näitä yhteisöjä ovat olleet kymppiluokka, ammattikoulun opiskeluryhmä ja erityisesti esiin nousseet etsivän nuorisotyön ryhmät ja nuorten työpajat. Aineiston nuoret kokevat ulkopuolisuutta myös suhteessa yhteiskuntaan. Haastatteluissa toistuu puhe normista, jonka mukaan yhteiskunnan keskelle kuuluvat ne, joilla on työpaikka, koulutus, asunto, perhe ja ystäviä. Nuoret kokevat olevansa haastatteluhetkellä enimmäkseen yhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella, mutta oma sijainti suhteessa yhteiskuntaan voi muuttua, jos pääsee normin sisälle. Normin sisälle pääsemiseen tarvitaan nuorten kertoman mukaan muutos omassa tilanteessa, kuten opiskelun aloittaminen tai työllistyminen. Tutkimustuloksissa huomionarvoista on itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle kokevien nuorten halu osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Nuoret kokevat äänestämisen tärkeäksi ja ottavat osaa erilaisten kansalaisaloitteiden ja adressien allekirjoittamiseen ja jakamiseen. Vaikuttamisen kohteet liittyvät usein sateenkaarivähemmistön oikeuksiin.

Yhdenvertaisuuslaki (1329/2014) ja laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1329/2014) velvoittavat koulutuksen järjestäjiä edistämäään yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa ja huolehtimaan koulutuksen järjestäjän tai oppilaitoksen toiminnan syrjimättömyydestä. Tasa-arvon tavoite ja laaja yhdenvertaisuusperiaate ohjaavat myös perusopetuksen kehittämistä (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, 16). Kirjallisten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmien lisäksi opettajien opetusviestintää kannattaa tarkastella yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmasta. nonPeerReviewed

Tutkimme tässä artikkelissa liikunnanopettajien puhetapoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista oppilaista koululiikunnassa. Aineisto koostuu kymmenen opettajan haastatteluaineistosta sekä 105 opettajan verkkokyselyaineistosta. Analysoimme laadullisella sisällönanalyysilla puhetavoista heteronormatiivisuutta sekä sukupuolen moninaisuutta. Hallitsevan puhetavan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oppilaiden ja opetuskäytäntöjen näkökulmasta muodostavat sukupuolitetut käytännöt, joita liikunnanopettajat haastavat pyrkimällä ei-sukupuolittavaan kielenkäyttöön ja ryhmäjakojen ylityksiin. Parhaiksi tavoiksi edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa liikuntatunneilla liikunnanopettajat näkevät oppilaiden asenteisiin vaikuttamisen, "suvaitsevaisuuden" sekä yhdenvertaisen kohtelun "numeroa tekemättä". Näihin tavoitteisiin liikunnanopettajat pyrkivät yksilöllisyydellä ja sukupuolineutraaliudella. Katsomme tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja sukupuolitietoisuuden käsittelyn olevan tärkeää opettajien koulutuksessa jatkossakin. In our article, we examine the ways in which physical education (PE) teachers talk about gender and sexual minority students in PE. The data consists of interviews with ten PE teachers and 105 PE teachers' online questionnaire responses. On the one hand, using qualitative content analysis, we analyse how heteronormativity characterises the discourses and practices adopted in PE, and on the other hand, we track gender diversity discourses and non-heteronormative practices. The PE teachers' talk revealed that gendered practices are predominant in PE. However, these practices are also challenged by attempts to use non-gendered language and to assist the LGBTIQ+ students in overcoming gendered group divisions. The PE teachers see that the best ways to enhance non-discrimination of gender and sexual minorities include influencing the students' attitudes, emphasising "tolerance", and advocating equal treatment without "making a fuss". These objectives are pursued by emphasising individuality and gender-neutrality. We consider that equality and gender awareness are important in teacher education also in the future. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kehitysvammaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ilmiötä lähestytään analysoimalla kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien sateenkaari-ihmisten kanssa työskentelevien ammattilaisten haastatteluja, sekä hyödyntämällä tutkijan henkilökohtaisten kokemusten ja havaintojen autoetnografista retrospektiivistä tulkintaa. Tutkimuksen metodologia pohjaa konstruktivistiseen tutkimusotteeseen. Se perustuu ajatukseen, että ihminen rakentaa tietoa omien kokemustensa ja käymiensä keskustelujen kautta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä kehitysvammaisten sateenkaarivähemmistöjen parissa työtä tekevillä ammattilaisilla on liittyen kehitysvammaisten seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuolen kokemukseen ja sen ilmaisuun, mitä erilaiset kehitysvammaisten seksuaali- ja/tai sukupuoliidentiteetteihin liittyvät narratiivit kertovat kehitysvammaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhteiskunnallisesta asemasta. Aineisto koostuu yhdeksästä ammattilaisen haastattelusta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin pääasiassa puhelimitse toteutettuja yksilöhaastatteluja. Yksi haastattelu tehtiin kasvokkain ja yksi Skype-yhteyden välityksellä. Tutkimusaineiston analyysi suoritettiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Aineiston tulkintakehikkona käytettiin Lauri Rauhalan (1983) holistista ihmiskäsitystä, joka jakaa ihmisen ontologisen olemassaolon kolmeen tasoon: 1) tajunnallisuuteen 2) kehollisuuteen ja 3) situationaalisuuteen. Tutkimuksessa tehdyt havainnot tuovat selkeästi esille tajunnallisten sekä situationaalisten olemismuotojen painotuksen kehitysvammaisten sateenkaarivähemmistöjen kanssa työtä tekevien kertomuksissa. Tajunnallisuutta kuvailevat narratiivit painottavat kehitysvammaisten sateenkaarivähemmistöjen ja heidän kanssaan työskentelevien ammattihenkilöiden seksuaaliterveyskasvatuksen merkitystä ja tarvetta osana vähemmistöjen aseman kehitystä. Situationaalisuus olemismuotona on näkyvissä yhteisöjen ja yhteiskunnan tuottamien normatiivisten käsitysten vaikutuksessa kehitysvammaisten sateenkaari-ihmisten elämään. Kehitysvammaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen situaatioon liittyvät ilmiöt muokkaavat, niin sateenkaari-ihmisten asemaa, kokemuksia ja käyttäytymistä, kuin heitä ympäröivien ihmistenkin asenteita, kokemuksia ja toimintaa.

Tarkastelemme sateenkaarinuorten kokemuksia syrjinnästä koululiikunnassa ja liikuntaharrastuksissa, heidän näkemyksiään koululiikunnan ja liikuntaharrastusten käytännöistä sekä heidän esittämiään keinoja koululiikunnan ja liikuntaharrastusten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi. Aineistona käytämme kymmenen 13–17-vuotiaan sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren haastatteluita. Analyysitapamme on outouttava luenta. Tarkastelemme koululiikunnan ja liikuntaharrastusten itsestään selvinä pidettyjä käytäntöjä sekä sateenkaarinuorten näissä konteksteissa kokemaa ja havaitsemaa oudoksuntaa. Jotkut nuoret eivät olleet kokeneet syrjintää koululiikunnassa ja liikuntaharrastuksissa, joidenkin kokemukset vaihtelivat ulossulkemisesta fyysiseen väkivaltaan. Ongelmatilanteet jakautuivat rakenteellisella tasolla liikuntatuntien ja -harrastusten sukupuolittavaan kieleen ja käytäntöihin, yksilötasolla näiden tilanteiden aiheuttamaan epämukavuuteen. Nuorten saadessa itse päättää, missä ryhmässä tai roolissa he liikuntatunteilla tai -harrastuksissa toimivat, oli osallistuminen haasteettomampaa. Nuorten mielestä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistävät sukupuolittavan ilmaisun ja käytäntöjen välttäminen, sekaryhmät sekä syrjintään puuttuminen. peerReviewed

Kansainvälisten tutkimusten pohjalta tiedämme, että yleisesti ottaen naiset joutuvat miehiä enemmän häirityiksi urheilu- ja liikuntasektorilla. Tutkimukset ovat pääsääntöisesti kohdistuneet tyttöihin ja naisiin. Ainoastaan muutamat tutkimukset ovat tarkastelleet urheilua ja liikuntaa harrastavien miesten kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Harrasteliikunnan ja kilpaurheilun puolella sukupuoleen perustuvan ja seksuaalisen häirinnän tutkimus on Suomessa vasta alkutaipaleella. Sosiaalisessa mediassa urheilijoihin yhä enenevissä määrin kohdistuva virtuaalinen seksuaalinen häirintä on viime aikoina huolestuttanut tutkijoita. nonPeerReviewed

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat viranomaiset ennaltaehkäisemään sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksia kohtaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä heidän toiveitaan liittyen turvalliseen asiointiin palveluissa omana itsenään. Tutkimuksen tavoitteena oli tuotetun tiedon avulla pyrkiä vähentämään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa esiintyvää syrjintää ja parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen liittyen. Tutkimus toteutettiin yhdessä Valtakunnallisen tuki- ja neuvontapalvelun Sinuiksi kanssa, joka keräsi aineiston internetkyselynä (n=869). Aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä ja se kvantifioitiin. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten positiiviset kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollosta liittyvät yleisimmin ammattilaisten hyväksyvään asenteeseen ja siihen, että palveluissa seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta ei korosteta tarpeettomasti. Positiiviset kokemukset liittyivät myös mahdollisuuteen asioida omana itsenään, avun ja tuen saamiseen, oletusten välttämiseen ja ammattilaisten ammattitaitoon. Negatiiviset kokemukset liittyivät yleisimmin epäasialliseen kohteluun, erityistarpeiden huomiotta jättämiseen, kohtelemiseen eri tavalla kuin muita, seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin kokemuksen kyseenalaistamiseen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvien oletusten tekemiseen, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen turhaan korostamiseen, ammattilaisten osaamattomuuteen, oletuksiin siitä miten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli vaikuttaa elämään tai syyn etsimiseen seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kokemukselle. Vastaajat esittivät toiveita liittyen siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotaisiin esille, että palvelussa on turvallista asioida omana itsenään myös seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvana. Vastaajat toivoivat, että yhdenvartaisuuden kunnioittamisesta kerrottaisiin internetsivuilla ja alkuhaastattelussa, aiheeseen liittyvää materiaalia olisi tarjolla, esitietolomakkeessa huomioitaisiin ihmisten monimuotoisuus ja asiakkaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyviä oletuksia ei tehtäisi. Kohtaamisen toivottiin olevan yksilöllisyyden huomioivaa, henkilökunnalla toivottiin olevan riittävä osaaminen, asiakasta tulisi kunnioittaa ja ammattilaisilla tulisi olla riittävä osaaminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen. Tämä tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat sosiaali- ja terveydenhuollon parissa edelleen eriarvoisuutta, osaamattomuutta, oletuksia ja vääriä käsityksiä ja eriarvoisuutta. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää käytännön tasolla sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä opittaisiin kohtaamaan heidän toivomallaan ja tarvitsemallaan tavalla siten, että heille syntyy kokemus turvallisesta kohtaamisesta ja huomioon otetuksi tulemisesta. Jatkossa tietoa tarvitaan myös seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksista eriteltynä. Ammattilaisten osaamista vähemmistöjen kohtaamiseen tulisi myös selvittää.

Tutkielmani käsittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen representaatiomalleja viimeaikaisessa fanifiktiossa. Sen tarkoituksena on selvittää, miten näitä vähemmistöjä ja heidän elämäänsä kuvataan fanifiktiossa, ja kuinka fanifiktio toimii alustana monipuolisen representaation luomisessa. Lisäksi tutkielman tarkoitus on kartoittaa fanifiktion tarjoamia mahdollisuuksia oppimisympäristönä, jonka kautta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää tietoa voidaan jakaa eteenpäin fiktion keinoin. Tutkielman hypoteesi on, että koska fanifiktio on ilmainen ja kaikille avoin formaatti, sen vähemmistöille suoma representaatio on monipuolisempaa ja samalla täsmällisempää, kuin esimerkiksi television, elokuvien, ja muun valtamedian tarjoama, usein stereotypioiden riivaama vähemmistörepresentaatio. Tutkielman teoriaosio määrittelee muun muassa representaation merkitystä mielipiteiden ja mielikuvien muokkaajana, ja erittelee tyypillisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liitettyjä stereotypioita. Tutkielman pääaineisto koostuu kuitenkin kyselytutkimuksesta ja tekstianalyysistä. Tutkielmaa varten tehdyllä kyselytutkimuksella kerättiin fanifiktion kirjoittajien ja lukijoiden mielipiteitä ja kokemuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen representaatiosta fanifiktiossa. Kyselytutkimus selvittää myös kyseisen representaation vaikutusta niihin mielikuviin ja siihen tiedon määrään, joka kyselyyn vastanneilla oli ennen heidän osallistumistaan fanifiktioon. Kyselytutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, jotta vastauksissa esiintyneiden mielipiteiden ja kokemuksien täysi monimuotoisuus voitaisiin ottaa huomioon. Kyselytutkimuksessa annettuja vastauksia ja mielipiteitä käytetään tukena ja vertauskohteena tutkielman tekstianalyysissä. Tekstianalyysi kohdistuu neljääntoista fanifiktioon. Näistä seitsemän perustuu James Bond -elokuviin ja kirjoihin, toiset seitsemän amerikkalaiseen Teen Wolf -televisiosarjaan. Valinnan perusteena on lähdetekstien erilaisuus niin kohdeyleisön kuin vähemmistörepresentaationkin osalta. Käyttämällä tarinoita kahdesta aivan erilaisesta lähdetekstistä, tutkielman tavoitteena on saada mahdollisimman kattava kuva fanifiktiossa esiintyvistä representaatiomalleista. Teksteissä esiintyvää representaatiota analysoidaan seuraavan neljän teeman kautta: teksteissä esiintyvät vähemmistöidentiteetit, hahmojen luonteet ja niissä esiintyvät stereotypiat, hahmojen seksuaalisten ja romanttisten suhteiden ominaispiirteet, sekä ympäröivän maailman asenteet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Kyselytutkimukseen osallistuneet olivat lähes yksimielisiä siitä, että fanifiktio tarjoaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille monipuolisempaa ja täsmällisempää representaatiota kuin valtamedia. Tämän nähtiin johtuvan ainakin osittain siitä, että vähemmistöjen edustajat pääsevät fanifiktion kautta helpommin ja laajemmin vaikuttamaan omaan representaatioonsa. Siitä huolimatta harva koki, että fanifiktiota voisi yksinään käyttää oppimisympäristönä tai faktuaalisen tiedon lähteenä. Fanifiktion kaikille avoin luonne takaa myös virheellisen tiedon ja stereotypioiden leviämisen. Tästä syystä sen tärkeimmiksi opetuksellisiksi funktioiksi jäävät aihepiireihin tutustuttaminen sekä samaistumisen ja ymmärryksen edesauttaminen fiktion keinoin. Tekstianalyysi tuki omalta osaltaan kuvaa monipuolisen representaation toteutumisesta. Vaikka joitain stereotyyppisiä piirteitä (mm. heteronormatiivisuus) esiintyi kummassakin aineistossa, ja vaikka muutamat teemat (mm. onnelliset loput) nousivatkin fanifiktiolle selvästi tyypillisiksi, tekstit tarjosivat niin tasapainoisesti monipuolisia kuin valtamediasta yhä laajalti puuttuvia representaatioita. Tutkielma osoittaa, että vähemmistöjen oman edustuksen mahdollistaminen on lähes välttämätöntä mahdollisimman monipuolisen, täsmällisen representaation saavuttamiseksi.

Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka sukupuolivähemmistöidentiteettiä on mahdollista representoida eli esittää tietyssä kontekstissa suomalaisessa verkkokeskustelussa 2010-luvulla. Tavoitteena on selvittää, millaisia sukupuoli-identiteetin itserepresentaatioita nousee esille sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kirjoituksissa Sinuiksi-sivustolla. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka kirjoittajat suhtautuvat sukupuoli-identiteettiinsä. Vastauksia tutkimusongelmiin etsitään seuraavien kysymysten avulla: 1. Kuinka sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt voivat representoida sukupuoli-identiteettiään Sinuiksi-sivustolla? 2. Kuinka kirjoittajat representoivat sukupuoli-identiteettiään a) verbin prosessityyppien ja b) nimeämisten kautta? 3. Kuinka kirjoittajat representoivat suhtautumistaan sukupuoli-identiteettiinsä a) modaalisuuden ja b) affektiivisuuden kautta? Suomessa sukupuolivähemmistöjen representaatioita on tutkittu aiemmin lähinnä muiden esittämien representaatioiden valossa. Muiden luomat representaatiot voivat poiketa suuresti itserepresentaatioista, joten on tärkeää antaa ääni sukupuolivähemmistöjen edustajille. Aihe on myös ajankohtainen, sillä sukupuolten välinen tasa-arvo puhuttaa tämänhetkisessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä tasa-arvokeskustelussa korostuvat usein vain binaariset sukupuolet, vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo kuuluu kaikille sukupuolille. Toki esimerkiksi translakikeskustelu ottaa esille myös sukupuolivähemmistöjen tasa-arvokysymykset. Tutkielma perustuu kriittisen diskurssintutkimuksen ja erityisesti systeemis-funktionaalisen kieliteorian menetelmiin, jotka ovat myös tutkielman teoreettisia viitekehyksiä. Näiden lisäksi tutkielman viitekehyksiä ovat sukupuolentutkimus ja queer-teoria. Tutkimusaineistona ovat Sinuiksi-sivuston Sukupuolen moninaisuus -neuvontapalstalla olevat vuonna 2016 julkaistut kysymykset. Tutkimusaineistossa on yhteensä 40 sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kirjoittamaa kysymystä. Samalla kun palstan kirjoittajat kysyvät neuvoa, he myös representoivat sukupuoli-identiteettiään. Tutkielman perusteella sukupuolivähemmistöidentiteettiä voi esittää nyky-Suomessa usealla tavalla. Kirjoittajat kuvaavat sukupuoli-identiteetin kokemustaan kahdeksan eri representaation kautta. Sukupuolivähemmistöidentiteettiä representoidaan väärässä ruumiissa olevana minuutena, sukupuolisesti aitona minuutena, muuttuvana minuutena, sukupuolisesti moninaisena minuutena, piilossa olevana minuutena, minuuden yhtenä puolena ja yhteiskunnan määrittämänä minuutena. Vaikka sukupuolivähemmistöidentiteettiä representoidaan aineistossa monella tavalla, representointiin vaikuttaa yhteiskunnan kaksijakoinen sukupuolikäsitys. Kirjoittajat kokevat olevansa yhteiskunnasta irrallisia henkilöitä, ja he osoittavat affektiivista suhtautumista sukupuoli-identiteettiinsä. Lisäksi representaatioiden monipuolisuuteen vaikuttaa osaltaan palstan konteksti: sukupuolivähemmistöille suunnatulla palstalla on todennäköisesti helpompaa ilmaista sukupuolivähemmistöidentiteettiä kuin jossain toisessa kontekstissa.

Kuusela, Mia-Marja. 2016. Koulu ja seksuaalikasvatus sateenkaaren väreissä. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. 59 sivua. Pro gradu –tutkimuksessani tutkin millaisia ajatuksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla on koulun seksuaalikasvatuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisena he kokevat koulun seksuaalikasvatuksen sekä millaisena he näkevät opettajan roolin heidän sateenkaarinuoruudessaan. Tutkimukseni on kvalitatiivinen, jossa on käytetty vuonna 2014 kerättyä sekundaarista kirjoituskeruuaineistoa. Tutkimusaineiston analysoin laadullisen sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisestiTutkimustuloksista ilmenee, että useat sateenkaarinuoret kokevat koulun heteronormatiivisena kasvuympäristönä. Nuorten mielestä seksuaalivähemmistöt ovat edelleen melko näkymättömiä ja koulussa vallitsee vaikenemisenkulttuuri. Koulun seksuaalikasvatus koettiin pääosin epämiellyttävänä ja turhauttavana. Nuoret eivät pystyneet samaistumaan käsiteltävään aiheeseen tai he kokivat itsensä tunnilla näkymättömiksi. Nuorten mielestä koulun seksuaalikasvatus oli suunnattu ainoastaan heteroille. Opettajan pienelläkin tuella saattoi olla merkittävä vaikutus heidän sateenkaarinuoruuteensa. Johtopäätökseni mukaisesti nykypäivän koulu ei ole kaikkien koulu, eikä se aseta kaikkia nuoria yhdenvertaiseen asemaan.

Tämä tutkielma käsittelee sukupuolivähemmistöjen representaatiota kolmessa sanomalehdessä. Suomessa sukupuolivähemmistöjä (transihmiset ja transvestiitit) on tutkittu mediassa hyvin vähän, uutistekstissä tuskin ollenkaan. Tutkielma etsii vastausta paitsi siihen, millaisia representaatioita sukupuolivähemmistöistä käytetään, myös siihen, kenellä on oikeus sukupuolensa mukaiseen ja sukupuoltaan kunnioittavaan representaatioon. Tutkielman lähtökohtana on queer-tutkimus sisarteoria transgender studies, joka on kiinnostunut sukupuolten epätyypillisyydestä. Se painottaa sukupuolivähemmistöjen omien identiteettien, variaatioiden, säröjen ja puhetapojen kunnioittamista. Heteronormatiivisuuden ideologian sekä siihen liittyvien dikotomioiden purkaminen ja analysoiminen ovat tutkielmassa olennaisia. Toisin kuin queer-tutkimus, transgender studies korostaa toisaalta myös sukupuolibinaariin kuuluvien henkilöiden oikeutta identiteettiinsä. Tutkielman aineisto on kerätty aikaväliltä 2005–2014. Aineisto on purettu laajuutensa vuoksi ensin selventäviin rakenteisiin, sitten jaettu kahteentoista eri diskurssiin kriittistä diskurssianalyysiä käyttäen. Koko tutkielman läpi kulkee ajatus kahdesta eri diskurssivirrasta. Yhtäällä ovat kunnioittavat ja harkitut representaatiot, toisaalla ohipuhutut ja jopa välinpitämättömät kuvaukset sukupuolivähemmistöistä. Tiukan heteronormatiivisuuden kautta tehdyt representaatiot muodostuvat ongelmaksi siinä vaiheessa, kun ne ovat ainoita tai hallitsevia kuvia monimuotoisesta ja vaihtelevasta ilmiöstä. Tiedon ja tietämättömyyden teemat nousevat läpi tutkimuksen tärkeäksi tekijäksi. Normit ovat vahvimmillaan silloin, kun niitä ei edes ymmärretä kyseenalaistaa.

The apparent incidence of transsexuality, and the frequency of gender transition as its primary treatment, has increased in the past couple of decades. This is in large part because the attitudes in several cultures have changed and the social stigma attached to the condition is not quite as severe as in the past. One of the steps in the social, medical and legal process of transitioning from one gender to another is changing one’s name. The name one has grown up with is typically very closely tied to one’s core identity, and changing it is often not a trivial matter. As most Western personal names are gendered, there may be serious conflicts between, first, one’s personal identity; second, one’s gender identity; and third, the overall goal to fit in as a member of one’s target gender. This paper takes a look at these conflicts and attempts to analyse different strategies for resolving them, mostly in the context of gender transition but also in cases where the name is seen as incongruent with one’s birth assigned sex.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat elämänsä aikana päättämään useasti, millaisia omaan suuntautumiseensa liittyviä kielellisiä tekoja (perfomatiiveja) he tekevät ja miten nämä vaikuttavat heidän elämäänsä. Yksi tärkeimmiksi koetuista ja samalla vaikeimmista asioista on omasta seksuaali-identiteetistä kertominen eli niin sanottu kaapista ulos tuleminen. Ulostulo koskee yhtä hyvin homoja, lesboja, biseksuaaleja kuin trans- ja intersukupuolisiakin (hlbti-henkilöt). Myös omasta parisuhteesta kertominen voi aiheuttaa omat ongelmansa monissa tilanteissa, kuten viranomaisten kanssa asioidessa. Käytännössä seksuaalivähemmistöön kuuluvan henkilön elämä on läpi elämän kestävää tasapainoilua kaapissa olemisen ja avoimuuden välillä ja avoimuuden asteeseen liittyvien kielellisten valintojen pohtimista. Sukupuoli- ja seksuaalikasvatusta sisällytetään kouluissa nykyisellään muun muassa yhteiskuntatiedon, terveystiedon, psykologian ja biologian opetukseen, mutta tämän lisäksi esimerkiksi kieltenopettajat voivat käsitellä vähemmistöjä ja erilaisia perhemalleja vaikkapa kurssiensa tekstivalintojen kautta. nonPeerReviewed

Pro gradu -tutkielma käsittelee yhtäältä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tutkimusta ja toistaalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten menneisyyden tallentamista julkisiin arkistoihin. Tutkielma kysyy, millaista lähdeaineistoa tutkimus käyttää, millaisia eroja tutkimuksissa on kansainvälisesti verrattuna, miten lähteitä säilytetään, miten arkistointi on kehittynyt ja miten sitä voisi jatkossa kehittää. Tutkielman alkuperäislähdeaineistona on valittu näyte vuosien 2002–2011 välillä julkaistuista historian tutkimuksista, jotka käsittelevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Näytteeseen kuuluvat tällä välillä tehdyt Suomen historiaa uudella ajalla käsittelevät tutkimukset sekä yhdessä yhdysvaltalaisessa ja kahdessa ruotsalaisessa tieteellisessä aikakauskirjassa julkaistut artikkelit sekä Pohjoismaiden historiaa käsitteleviä monografioita. Lisäksi lähteenä käytetään Työvän Arkiston lesbo-, homo- bi- ja transhistorian kokoelmaa ja sen kokoamisesta kertovia dokumentteja sekä haastatteluja. Tutkielma liittää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan kohdistuvan kiinnostuksen yhtäältä homojen vapautusliikkeiden kasvuun 1960-luvulta alkaen ja toisaalta historian tutkimuksessa tapahtuneisiin muutoksiin, joissa tutkimuksen keskiöön ovat nousseet aikaisemmin marginaalisina pidetyt aiheet. Samoin arkistoalalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tallentaminen on noussut esiin paitsi yhteiskunnallisten muutosten vuoksi, myös siksi, että käsitys arkistoista puolueettomina menneisyyden dokumentoijina on kyseenalaistunut. Tutkielma osoittaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tutkimus käyttää monipuolisia ja yllättäviäkin lähteitä, joita luetaan myös vastakarvaan, niiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta välittämättä. Arkistoihin on kerätty paljon sellaista aineistoa, jota tutkimus ei vielä ole käyttänyt. Tutkielma peräänkuuluttaa arkistoalan nykyistä voimakkaampaa sitoutumista yhteiskunnan moniarvoisuuden tukemiseen, jotta menneisyyden moninaiset jäljet jäävät arkistoaineistossa näkyviin.

Kansalaisuus ymmärretään usein oikeuksien ja velvollisuuksien verkostona, yksilön suhteena ympäröivään yhteiskuntaan. Eletyn elämän kokemuksia tarkastellessa kansalaisuus kuitenkin rakentuu arjen tapahtumien jatkumona. Tässä laadullisessa tutkimuksessa käsittelemme transihmisten kansalaisuutta nyky-Suomessa eletyn elämän ja arjen kokemusten kautta. Tarkastelemme arjen kansalaisuuden rakentumista transihmisten arjen tapahtumissa ja suhteissa toisiin ihmisiin, mutta myös instituutioihin. Yhdistämme arjen kansalaisuuteen ambivalenssin käsitteen ja pohdimme, mitkä tekijät määrittävät transkansalaisuutta ja sulkevat sukupuolivähemmistöjä ulos. Haastatteluaineiston temaattisessa analyysissä jaottelemme transihmisten arjen kansalaisuuden kokemukset kolmeen teemaan: 1) oikeudet; 2) yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuudet; ja 3) yhteiskuntaan kuulumisen tai kuulumattomuuden kokemukset. Tutkimuksessa ambivalentti transkansalaisuus piirtyy transihmisten oikeuksien ja eletyn elämän välisiin jännitteisiin sekä yhteiskuntaan kuulumisen katoavaan luonteeseen. Transkansalaisuuden portinvartijana toimii erilaisten tahojen lisäksi yhteiskunnan cisnormatiivisuus, jolla on transihmisen elämää kaventava vaikutus. Vaikka Suomen demokratia mahdollistaakin esimerkiksi poliittisen kampanjoinnin, transihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään, kuten sukupuolenkorjausprosessiin, ovat rajalliset. Ambivalentti kansalaisuus näkyy transihmisen arjessa myös sukupuolinormeja vastustavien kansalaisuuden tekojen ja normeihin mukautumisen välisinä kompromisseina.