Search

Antti Häkkinen lähestyy artikkelissaan prostituutiota Suomessa kolmesta näkökulmasta. Ensimmäiseksi hän luo kuvanprostituoiduista henkilöinä ja ihmisinä kertoen heidän taustansa, integroitumisensa, elämänsä prostituoituina ja prostituution jälkeen. Toiseksi hän käsittelee prostituutiota epävirallisena taloutena ja eräänlaisena alakulttuurina. Näin hän esittelee sen prostituution toimintalogiikan, jota määrittävät ulkopuoliset kontrollit ja paineet, joustavat sosiaaliset verkostot ja raha. Tämä tarkastelu sijoittuu suurelta osin historialliseen Helsinkiin. Kolmanneksi Häkkinen hahmottaa vielä sitä diskurssia, joka suomalaisessa lehdistössä on prostituutiosta esiintynyt. Framing theory -metodin avulla hän tavoittelee sen logiikkaa ja diskurssissa eri aikoina esiintyneitä trendejä.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää huumeiden käyttäjien välisten suhteiden moninaisuutta nykypäivän Suomessa. Huumeiden käytön arkipäiväistyessä ja levitessä yhä enemmän yhteiskunnassa kiinni olevan väestön keskuuteen, on tärkeää ymmärtää se sosiaalinen konteksti ja ympäristö, joissa huumeita käytetään. Toisin sanoen siis se, miten moninaisia nykypäivän huumepiirit voivat olla ja mitä kaikkea niihin voi sisältyä huumeiden käytön lisäksi. Päätutkimuskysymykseni on: Mitä merkityksiä huumeiden käyttäjät antavat sosiaaliselle verkostolleen, jossa käytetään huumeita? Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalipsykologisen ryhmätutkimuksen ympärille, painottuen huumeita käyttävien ihmisten sosiaaliseen identiteettiin yhdistyviin teorioihin. Erityiseen asemaan nousee huumeiden käyttäjien marginaalinen rooli stigmatisoituna ryhmänä, jolla on kuitenkin tarve merkityksellisille ihmissuhteille ja sosiaaliselle tuelle. Metodinani käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jolloin aiempi tutkimus huumeiden käyttäjistä tukee analyysiä sitä kuitenkaan rajoittamatta. Tutkielmassa olennaista on huumeita käyttävien ihmisten oman kokemuksen ja näkökulman avaaminen, minkä vuoksi aineisto koostuu huumeita käyttävien suomalaisten haastatteluista (n = 16). Haastattelut on kerätty vuonna 2017 osana pohjoismaista Nordic Drug Dealing in Social Media -hanketta. Haastateltavien joukkoon kuuluu muun muassa kotiäitejä, opiskelijoita, työttömiä, ylempiä esihenkilöitä, taiteilijoita ja IT-alan ammattilaisia. Haastateltavien joukko on moninainen myös käytettävien huumeiden ja käyttötapojen puolesta, mutta käyttö ei lähtökohtaisesti sijoitu ongelmakäytön piirin. Sisällönanalyysissä erotettiin kaksi pääluokkaa ja viisi alaluokkaa, joiden käsitteellistämisessä teoriatausta oli apuna. Pääluokat ovat sosiaaliseen minään liitetyt merkitykset ja huumekauppaan ja -kulttuuriin liitetyt merkitykset. Ensimmäisen luokan alaluokat ovat identiteetin muotoutuminen muiden kautta, huumeiden käytön oikeutus ja normalisointi sekä sosiaalinen tuki. Jälkimmäisen luokan alaluokat ovat oppiminen huumeiden kauppa- ja käyttökulttuurin ja helpompi ja riskittömämpi huumekauppa. Analyysin tulokset muodostavat käyttäjien sosiaalisista verkostoista kuvan, joka poikkeaa huumepiireihin perinteisesti julkisessa keskustelussa liitetyistä merkityksistä. Tulosten perusteella muut huumeita käyttävät ihmiset omassa sosiaalisessa verkostossa näyttäytyvät turvana ja tukena useilla elämän osa-alueilla. Tämä voi näyttäytyä konkreettisina tekoina tai arjen yleisenä helpottumisena, mutta myös laajempana, omaa minäkäsitystä muovaavana tekijänä. Julkinen keskustelu huumeiden käyttäjistä on usein ongelmalähtöistä ja yksipuolista, mikä voi tuoda haasteita huumeita käyttävien ihmisten elämään. Huumeiden käytön moninaisten muotojen lisäksi on tunnistettava huumeiden käyttäjien välisten suhteiden erityisyys ja merkityksellisyys, jotta ilmiötä voidaan paremmin ymmärtää yhteiskunnan instituutioissa, käyttäjän lähipiirissä sekä terveys- ja sosiaalihuollon palveluissa.

Sosiaaliset verkostot ovat yksilöiden ja ryhmien välisiä sidoksia, jotka kuvaavat sosiaalisiin suhteisiin ja aktiviteetteihin osallistumista. Sosiaaliset verkostot edistävät terveyttä, esimerkiksi syöpäpotilailla verkostojen on todettu olevan yhteydessä hyvinvointiin ja vähentyneeseen kuolleisuuteen. Mittasimme Oulun ylipistolliseen sairaalaan (OYS) hoitoon tulleiden uusien rintasyöpä- (n=222) ja lymfoomapotilaiden (n=102) sosiaalisia verkostoja 2–5 kuukautta diagnoosin jälkeen sekä 9, 18 ja 36 kuukauden kuluttua. Kysyimme verkostojen henkilömäärää ja kuinka monen kanssa potilas oli puhunut syövästään seuraavissa osaverkostoissa: puoliso, perhe, lähipiiriin kuuluvat omaiset (aikuiset lapset perheineen, omat/puolison vanhemmat, omat/puolison sisarukset, tätä kaukaisemmat sukulaiset), läheiset ystävät, tuttavat, muut syöpäpotilaat, syöpää hoitaneet henkilöt, työyhteisö, muut hoitosuhteet, osallistuminen (uskonnollinen yhteisö, harrastukset, järjestötoiminta). Alkuvaiheessa lähes 90 %:lla oli puoliso/kumppani, neljäsosalla kotona asuvia lapsia ja kaikilla joitakin lähipiiriin kuuluvia omaisia. Kolmella neljästä oli aikuisia lapsia perheineen (nuoremmilla useammin omia/puolison vanhempia, vanhemmilla aikuisia lapsia puolisoineen ja lastenlapsia) ja lähes kaikilla sisaruksia. Useimmilla oli ystäviä. Em. lähiverkostot olivat tyypillisesti laajoja ja kaikille oli yleensä puhuttu syövästä. Neljä viidestä oli jo alkuvaiheessa puhunut tuttaville ja muille syöpään sairastuneille. Työssä olevat olivat yleensä puhuneet työyhteisössään. Seurannassa jotkin osaverkostot harvinaistuivat ja supistuivat hiukan, rintasyöpäpotilailla enemmän kuin lymfoomapotilailla, mutta lähipiiriin kuuluvien kaukaisempien sukulaisten ja ystävien määrä suureni alkuvaiheen ja yhdeksän kuukauden välillä. Muiden syöpäpotilaiden määrä lisääntyi koko ajan. Sairastuneilla oli paljon ja laajoja sosiaalisia verkostoja, joissa varsinkin läheisille oli puhuttu syövästä. Lähiverkostot olivat eri-ikäisillä erilaisia. Sairastumisen jälkeen lähipiiriin tuli lisää sukulaisia ja ystäviä, ja verkostoihin liittyi kanssapotilaita ja hoitoon osallistuvia. Vaikka osaverkostot saattoivat seurannassa vähentyä, tätä tapahtui hyvän ennusteen omaavassa syövässä (rintasyöpä) enemmän kuin vakavammassa (lymfooma). Tulkitsemme, että jälkimmäisillä oli suurempi tarve ylläpitää tukea antavia ihmissuhteita.

PurposeIn this study, the authors examine whether social capital embedded in individuals' social networks is connected to employees' long-term income development in Finland.Design/methodology/approachAnalyses are based on 25–35-year-old employees from the Finnish Living Conditions Survey of 1994 combined with register data on earned incomes from 1995 to 2016. The authors used questions addressing the frequency of meeting parents or siblings, spending free time with co-workers and participation in associational, civic or other societal activities as measures of the extent of network capital. Ordered logistic model was used to examine whether the size and composition of social networks differ by gender and socio-economic status. Linear growth curve models were employed to estimate the effect of social capital on long-term income development.FindingsResults indicate minor differences in network composition according to gender, but large differences between socio-economic groups. The authors found that income development was faster for those who participated in civic activities occasionally or who met their relatives or co-workers on a monthly basis, that is, for the “middle group”.Research limitations/implicationsResults are generalizable only to Finnish or Nordic welfare state context. The authors’ measures of social capital come from cross-sectional survey. Thus, the authors are not able to address the stability or accumulation of social capital during life course. This restriction will probably cause the authors’ analysis to underestimate the true effect of social capital on earned incomes.Practical implicationsModerate-level investments to network capital seem to be the most beneficial with regard to the long-term income development.Social implicationsThe study results give support to the idea that social capital can be transformed into economic capital. The results also imply that in economic terms it is important to balance diverse forms of social capital. At the policy level, a special emphasis should be directed to employees with low-socio-economic position. These people are especially vulnerable as their low level of income is combined with network composition that hinders their further income development.Originality/valueThe combined survey and register data give unique insight on how the social capital embedded in individuals' social networks is connected with long-term income development.

Advising and mentoring Ph.D. students is an increasingly important aspect of the academic profession. We define and interpret a family of metrics (collectively referred to as “a-indices”) that can potentially be applied to “ranking academic advisors” using the academic genealogical records of scientists, with the emphasis on taking into account not only the number of students advised by an individual, but also subsequent academic advising records of those students. We also define and calculate the extensions of the proposed indices that account for student co-advising (referred to as “adjusted a-indices”). In addition, we extend some of the proposed metrics to ranking universities and countries with respect to their “collective” advising impacts, as well as track the evolution of these metrics over the past several decades. To illustrate the proposed metrics, we consider the social network of over 200,000 mathematicians (as of July 2018) constructed using the Mathematics Genealogy Project data.

Different factors drive students to pursue overseas study, such as better employment opportunities. Employability is used to describe the qualities needed for obtaining employment. It is an “active social process,” as one’s capitals and career identity transform with the labor market and job obtained. Using an open-ended questionnaire with five international graduates who pursued master’s level study a decade ago, this chapter investigates their enacted employability agency and related hindrances upon graduation. It also explores how the relations between the overseas study, their employability agency, and their present career. International graduates deployed various forms of capital when searching for employment in their home and host countries, and also when coping with personal and structural hindrances. Important aspects of exercising employability agency include the utilization of different capitals and social networks in the labor market, in addition to staying perseverant and flexible in coping with hindrances. Recommendations on bridging expectations and skills with the labor market are made in this chapter. peerReviewed

Onomastic literacy (the skills needed to interpret the cultural and social phenomena and meanings related to name-giving) are part of a person’s cultural capital. I use this concept, which I have developed, to study personal names in family networks and in royal families in particular. This research combines the approaches and methodologies of collective biography, microhistory and the history of mentalities. The concept of onomastic literacy helps us to contextualize the lives of the research objects more closely as part of the cultures and local communities of their times, thereby revealing the deep-rooted motives behind name choices and the slow change in mentalities affecting naming. peerReviewed

Artikkelin tutkimuskohteena on sosiaalisten kontaktien hyödyntäminen rekrytoinnissa. Tavoitteena oli selvittää, millaiset työnantajien harjoittamat käytännön toimet liittyvät menestyksekkääseen sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen rekrytoinnissa. Teoreettisessa viitekehyksessä rekrytointiprosessi jaettiin työnhakijoiden keräämisvaiheeseen, seulontavaiheeseen ja työntekijän valintavaiheeseen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista rakennusalan pk-yrityksen rekrytoinnista vastaavaa henkilöä. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Artikkelissa kuvataan, miten työnantajat hyödyntävät sosiaalisia kontakteja rekrytoinnin eri vaiheissa ja mitkä käytännön toimet liittyvät menestyksekkään sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen. Työnantajat voidaan jakaa kolmeen ideaalityyppiin: passiivisiin, reaktiivisiin ja proaktiivisiin. Tavoitteellisesti ja ennakoivasti sosiaalisia kontakteja hyödyntävät työnantajat hyötyvät sosiaalisista kontakteista kaikissa rekrytoinnin vaiheissa. Passiivisia ja epäjohdonmukaisia toimia harjoittavilla työnantajilla sitä vastoin sosiaalisten kontaktien kautta saadut rekrytointihyödyt jäävät keskimääräistä heikommiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisesti yrityksen henkilöstön sosiaaliset verkostot tulisi hahmottaa hyödynnettävänä pääomana, jonka aktivointiin suunnatut investoinnit voidaan muuntaa rekrytointia tukevien hyötyjen kautta taloudelliseksi pääomaksi. This article examines employers’ utilisation of social contacts in recruitment. The aim of the study was to find out what kind of actions relate to the successful utilisation of social contacts in recruitment. Qualitative analysis of twelve semi-structured interviews describes how employers utilise social contacts at different stages of recruitment, while exploring what kind of practical actions are involved in the successful utilisation of social contacts. As a result, the article presents an ideal type of typology in which employers were split into three categories. Employers who utilise social contacts purposefully and proactively benefit from social contacts in all stages of recruitment, while inconsistent and passive actions typically yield below-average recruitment benefits. The results suggest that employers should view the company personnel and their social networks as a form of network capital, which employers can invest in and further convert into economic capital. peerReviewed

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan koronaepidemian ja sen rajoittamistoimien välittömiä vaikutuksia yksinäisyyden tunteen lisääntymiseen ja yksinäisyyden yleisyyttä 18–34-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla helmi-maaliskuussa 2021. Tutkimuksessa selvitetään psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä yksinäisyyden kokemukseen korkeakouluopiskelijoilla. Osana psyykkisen hyvinvoinnin suojatekijöitä tarkastellaan sosiaalisten verkostojen mahdollista roolia yksinäisyyden ja psyykkisen kuormittuneisuuden välisessä yhteydessä. peerReviewed

Tässä suomen kielen pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kielellisiä repertuaareja yhdeksän eteläpohjalaisnuoren WhatsApp-pikaviestintävuorovaikutuksessa. Aineisto on tarjonnut mahdollisuuden pitkittäistutkimukseen, sillä se pitää sisällään keskusteluita vuodesta 2015 vuoteen 2020, jolloin osallistujat ovat olleet noin 18–25-vuotiaita. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia niitä kielellisiä resursseja, joita verkoston jäsenet hyödyntävät repertuaareissaan tarkastelujakson aikana. Pitkittäisaineiston esitutkimuksen pohjalta kiinnostavaksi osoittautui aineistossa vuonna 2015 keskeisesti esiintyvä kyyti-lekseemi, jota tarkastellaan siinä esiintyvien vaihtelunalaisten ilmiöiden kautta. Lisäksi tutkittavaksi rajattiin yksikön 1. persoonan pronominien variaatio, jota selvitettiin määrällisesti ja laadullisesti verkoston kolmen osallistujan repertuaareista. Tutkimus edustaa sosiolingvististä variaationtutkimusta. Perinteisesti sosiolingvistiikassa on tutkittu puhuttua kieltä, mutta tässä tutkimuksessa kohteena ovat kirjoitetut WhatsApp-viestit. Tutkimusaineisto koostuu kyseisen sosiaalisen verkoston WhatsApp-ryhmäkeskusteluun lähetetyistä yhteensä 1866 kirjoitetusta viestistä. Aineistoa analysoidaan tutkimuksessa sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Kvantitatiivisesti selvitetään, mitä variantteja ja kuinka paljon verkoston jäsenet käyttävät tarkasteltavissa piirteissä. Kvantitatiivisen analyysin perusteella poikkeuksellisiksi varianteiksi osoittautuvia tapauksia lähestytään myös kvalitatiivisesti selvittämällä näiden funktiota pikaviestintävuorovaikutuksessa. Vuodet 2015–2020 kattava pitkittäisaineisto tarjoaa mahdollisuuden pohtia myös, missä määrin idiolektien muuttuminen nuoruuden ja aikuisuuden taitoskohdassa selittää tyypillisistä varianteista poikkeamista. Repertuaareissa hahmottuu kyyti-lekseemin osalta sekä yhtäläisyyksiä että eroja. kyyti-lekseemissä vaihtelunalaisiksi piirteiksi osoittautuvat t:n heikko aste sekä partitiivin, illatiivin ja adessiivin päätevariantit. Inessiivissä verkosto pitäytyy ainoastaan puhekielisessä -s-päätteessä. Analyysin perusteella tiettyjen varianttien käytön voi tulkita tyylilliseksi valinnaksi. Erityisen mielenkiintoiseksi osoittautuu kyyti-lekseemin t:n heikon asteen t-variantti, jota verkoston naispuoliset kielenkäyttäjät yllättäen suosivat. t-variantti näyttää aineiston tulkinnan valossa ilmentävän jonkinlaista pehmeyttä tai ”tyttöyttä”. Koko pitkittäisaineistossa tarkasteltujen yksikön 1. persoonan pronominivarianttien osalta lähemmin tutkituilla kahdella fokusjäsenellä repertuaarit ovat pääpiirteittäin samanlaiset, vaikka kumpikin käyttää myös sellaisia variantteja, joita toisen viesteissä ei esiinny lainkaan. Kahden fokusosallistujan kielellisiin valintoihin tämän piirteen osalta keskittyminen mahdollisti vaihtelun analyysin tilanteisen funktionaalisuuden näkökulmasta. Itselleen tyypillisistä varianteista poikkeamisella on kahden fokusosallistujan analyysin perusteella useita erilaisia tyyliä, identiteettiä ja vuorovaikutusta rakentavia tehtäviä. Esimerkiksi Pauliinan voi tulkita nostavan itsensä ja oman vastauksensa korostetusti esiin käyttämällä yleiskielistä minä-varianttia ja puhekielistä mää-varianttia. Myös fokusosallistujien varianttijakaumissa nähtävät pienet ajalliset muutokset selittynevät ennen kaikkea varianttien funktionaalisella käytöllä. Aineiston kokonaistarkastelu kuitenkin osoittaa, että myös idiolektien voi tulkita olevan muutoksessa. Tarvittaisiin kuitenkin laajempi ja monipuolisempi tai kolmannen aikapisteen aineisto varmistumaan tästä. Tutkimuksen tavoitteet ovat olleet laadullisia, eikä sen avulla ole pyritty laajemmin yleistettäviin päätelmiin. Tutkimus tuottaa kuitenkin uutta tietoa vielä verrattain vähän tutkitusta pikaviestintävuorovaikutuksesta. Tulokset vahvistavat aiempien sosiolingvististen tutkimusten havaintoja siitä, että tyypillisestä variantista poikkeamalla voidaan ilmentää omaa tyyliä sekä rakentaa vuorovaikutustilannetta. Samalla tutkimuksessa käy ilmi, että myös taustaltaan melko homogeenisen ryhmän jäsenten kielellisissä repertuaareissa on eroja.

The COVID-19 pandemic and its related restrictions have affected the everyday life of older people. Advanced age is a significant predisposing factor for a more severe COVID-19 infection, increasing the risk for hospitalization and mortality. Even though restrictions have been, thus, well-grounded, they may also have had detrimental effects on the social well-being of older people. Personal networks and social activity are known protective factors against the premature decline in health and functioning, and it is widely acknowledged that social isolation increases feelings of loneliness, poor quality of life, and even the risk for diseases and disabilities among older adults. This qualitative study investigated changes in personal networks among community-dwelling oldest-old individuals (persons aged 80 and over) during the first and second waves of the COVID-19 pandemic in Finland. The data is part of the Cardiovascular Risk Factors, Aging, and Dementia (CAIDE85+) study, which is an ongoing large longitudinal population-based study in Finland. In this qualitative sub-study, we analyzed fifteen in-depth telephone interviews using directed content analyses and identified five types of changes in personal social networks during the pandemic. In type 1, all social contacts were significantly reduced due to official recommendations and fear of the virus. Type 2 included modified ways of being socially active i.e., by deploying new technology, and in type 3, social contacts increased during the lockdown. In type 4, personal social networks were changed unexpectedly or dramatically due to a death of a spouse, for example. In type 5, we observed stable social networks, which had not been affected by the pandemic. At an individual level, one person could have had different types of changes during the pandemic. These results highlight the heterogeneity of the oldest olds' personal social networks and changes related to them during the exceptional times of the COVID-19 pandemic. Social activity and personal networks play an important role in the well-being of the oldest old, but individual situations, needs, and preferences toward personal social networks should be taken into account when planning social activities, policies, and interventions. publishedVersion

Global environmental and societal changes threaten the cultures of indigenous peoples and local communities (IPLC). Despite the importance of IPLC worldviews and knowledge to sustaining human well-being and biodiversity, risks to these cultural resources are commonly neglected in environmental governance, in part because impacts can be indirect and therefore difficult to evaluate. Here, we investigate the connectivity of values associated with the relationship Ngātiwai (a New Zealand Māori tribe) have with their environment. We show that mapping the architecture of values-environment relationships enables assessment of how deep into culture the impacts of environmental change or policy can cascade. Our results detail how loss of access to key environmental elements could potentially have extensive direct and cascading impacts on the cultural values of Ngātiwai, including environmental responsibilities. Thus, considering only direct effects of environmental change or policy on cultural resources, or treating IPLC social-ecological relations simplistically, can severely underestimate threats to cultures.

The present study compares two methods for assessing peer influence: the longitudinal actor–partner interdependence model (L-APIM) and the longitudinal social network analysis (L-SNA) Model. The data were drawn from 1,995 (49% girls and 51% boys) third grade students ( Mage= 9.68 years). From this sample, L-APIM ( n = 206 indistinguishable dyads and n = 187 distinguishable dyads) and L-SNA ( n = 1,024 total network members) subsamples were created. Students completed peer nominations and objective assessments of mathematical reasoning in the spring of the third and fourth grades. Patterns of statistical significance differed across analyses. Stable distinguishable and indistinguishable L-APIM dyadic analyses identified reciprocated friend influence such that friends with similar levels of mathematical reasoning influenced one another and friends with higher math reasoning influenced friends with lower math reasoning. L-SNA models with an influence parameter (i.e., average reciprocated alter) comparable to that assessed in L-APIM analyses failed to detect influence effects. Influence effects did emerge, however, with the addition of another, different social network influence parameter (i.e., average alter influence effect). The diverging results may be attributed to differences in the sensitivity of the analyses, their ability to account for structural confounds with selection and influence, the samples included in the analyses, and the relative strength of influence in reciprocated best as opposed to other friendships.

The rise of modern socio-digital technologies has fundamentally changed the everyday environments in which young people communicate with each other and cultivate interests. To gain a more sophisticated understanding of this phenomenon, this study provides in-depth, qualitative insights into adolescents’ experiences of their socio-digital developmental ecologies. The 15 interview participants were recruited based on a previously conducted questionnaire. The semi-structured theme interview addressed the socio-digital aspects of the participants’ interest-driven behaviours and related networks with the aid of participant-generated egocentric maps. The data not only qualitatively enrich the picture on adolescents’ friendship- and interest-driven socio-digital participation but also provide new perspectives on the phenomena through the added network-layer of analysis. The youth seem to vary in their motivational profiles related to their participation and the potential relevant psychological background factors for this variation are considered. Educational implications of these results are discussed when it comes to effective student engagement and connected learning.

Sosiaalinen media on nykyään osa lähes jokaisen elämää. Erityisesti nuoret viettävät aikaa sosiaalisen median parissa ja viettävät siellä aikaa läheistensä kanssa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää sosiaalisen median merkitystä nuorten ystävyyssuhteissa. Tutkielma aloitettiin syksyllä 2020 ja viimeisteltiin keväällä 2021. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jota varten tehtiin 10 teemahaastattelua. Haastateltavat olivat iältään 18–24-vuotiaita, ja he olivat opiskelijoita sekä vastavalmistuneita nuoria. Aineisto litteroitiin ja koodattiin Atlas.ti-ohjelmalla. Tutkielman tulosten mukaan sosiaalinen media mahdollistaa ystävien keskinäistä viestintää. Sosiaalisen median rooli rakentuu vuorovaikutussuhteiden syntypaikkana sekä ylläpitokanavana. Sen kautta myös lähdettiin avaamaan ihmissuhteissa syntyneitä ristiriitoja. Aineiston keskeiset tulokset olivat loputon keskustelu ja performatiivinen ystävyys. Loputon keskustelu tarkoittaa keskustelua, joka jatkuu sosiaalisen median alustoilla useita päiviä, jopa vuosia, ja jonka keskustelijat kokevat samaksi keskusteluksi, joka on aloitettu vuosia tai päiviä sitten. Performatiivinen ystävyys on ilmiönä ystävyyden esittämistä ja performointia sosiaalisen median alustoilla. Sen avulla haluttiin kertoa ystäville heidän tärkeydestään ja samaan aikaan luoda kuvaa ystävyydestä suhteen ulkopuolelle. Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei sosiaalisen median rooli vuorovaikutussuhteessa ole yksipuoleinen, vaan se ulottuu useaan vuorovaikutussuhteen alueeseen. Se toimii vuorovaikutuksen alustana mahdollisesti helpottaen tai vaikeuttaen viestinnän tapahtumista. Jatkotutkimusaiheita ovat muun muassa loputtoman keskustelun ilmiön syventäminen ja tarkentaminen sekä performatiivisen ystävyyden merkitysten tutkiminen syvällisemmin.

nonPeerReviewed

The increased use of social media has resulted in active participation of women on social media platforms, specifically Facebook, Twitter, and Instagram. However, very little research has been carried out, specifically, on how women cope with the challenges of unemployment using social media networks. Thus, many women resort to different means as a coping strategy during their unemployment. In the face of rapid diffusion of social platforms, it is unclear how women personality traits influence their use of the social media. Similarly, it is also unclear how women’s experiences with these social networks, as a medium of online social support, serve as a coping strategy in the period of unemployment from the perspective of an emerging market. A quantitative research was employed. Hence, a questionnaire was used as its research instrument. Women Facebook users were contacted to fill the questionnaire between May and July 2019. There were 1,473 respondents. Their responses were utilized with SPSS for regression analysis, mediation analysis, and moderation analysis. This finding shows that educational achievement is a crucial factor in the ability of unemployed females to leverage online social support for employment. This study touched on the limitations of the previous works and areas for future study. peerReviewed

Tarkastelen tutkielmassani nuorten maahanmuuttajamiesten kokemuksia työhön ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvästä osallisuudestaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi tarkastelun keskiössä ovat kulttuuriset jännitteet, jotka liittyvät erityisesti suomalaisen hyvinvointivaltion käytäntöihin ja palveluihin. Kysymykset maahanmuuttajien osallisuudesta ja kotoutumisesta ovat ajankohtaisia ja haluan tutkimuksellani tuottaa tietoa tekijöistä, jotka edistävät tai rajoittavat maahanmuuttajien osallisuuden toteutumista. Keräsin tutkimuksen aineiston haastattelemalla nuoria maahanmuuttajamiehiä. Tavoitin haastatellut kolmannen sektorin monikulttuurisen nuorisotyöpalvelun kautta. Analysoin aineistoani narratiivisen analyysin keinoin. Hyödynnän mallitarinan sekä sitä vastaan suunnatun puheen tai kertomuksen paikantamista. Jaan vastapuheen tavallisuusretoriikkaan ja eron politiikkaan. Tutkimukseni tuo ilmi maahanmuuttajien kokevan, että heidät mielletään valtaväestöön nähden erilaisiksi ja heillä oletetaan olevan vaikeuksia sopeutua vastaanottavaan yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien omakohtaiset kokemukset kuitenkin poikkeavat heihin liitetyistä mielikuvista ja haastavat ajatusta siitä, että vastuu kotoutumisprosessin onnistumisesta olisi vain muuttajilla itsellään. Vastaanottavan yhteiskunnan käytäntöjen sekä valtaväestön asenteiden vaikutukset tulivat esiin niin työhön kuin sosiaalisten suhteisiin liittyvän osallisuuden yhteydessä. Esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavat etenkin muuttajiin kohdistuvat asenteet, mutta myös kielitaito näyttäytyy työllistymisen kannalta keskeisenä tekijänä. Luonteeltaan maahanmuuttajien työ on usein kuormittavaa, taloudellisesti epävarmaa ja tapahtuu sisääntuloammateissa. Suomalaista hyvinvointivaltiota ja palvelujärjestelmää kohtaan maahanmuuttajat osoittavat kiitollisuutta, joskin kulttuuriset jännitteet nousevat esiin perhesuhteisiin liittyvien sosiaalisten normien osalta. Tutkimukseni nostaa esiin kolmannen sektorin toiminnan sekä matalan kynnyksen tapaamispaikkojen keskeisen roolin maahanmuuttajanuorten osallisuuden ja kotoutumisen edistämisessä. Näin ollen tällaisen toiminnan lisäämiselle ja kehittämiselle on merkittävä tarve.

Teknologian kehittyminen ja digitalisaatio ovat muokanneet työelämää monin tavoin. Sosiaalisesta mediasta on tullut yksi merkittävä ammatillisen verkostoitumisen väline ja sen vaikutukset näkyvät muun muassa työllistymisessä, kun yhä useampi työllistyy ammatillisissa verkostoissa oleviin piilotyöpaikkoihin. Lisäksi sen on todettu helpottavan vuorovaikutusta ja tutustumista työyhteisön jäseniin. Sosiaalisen median on todettu edistävän yksilöiden sosiaalista pääomaa, koska verkostojen ylläpitäminen ja rakentaminen on helpottunut. Verkossa olevien työyhteisöjen on huomattu vaikuttavan positiivisesti sosiaalista tukeen ja työn imuun. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoitus on selvittää, miten sosiaalisessa mediassa rakennetaan ammatillisia verkostoja, ja miten ne vaikuttivat yksilön sosiaaliseen pääomaan ja työn imuun. Tutkimus toteutettiin osa Työsuojelurahaston hanketta ”Ammatillinen sosiaalisen median käyttö ja nuorten aikuisten työn imu”. Aineisto koostuu vuonna 2018 kerätystä kyselytutkimuksesta sekä fokusryhmähaastatteluista, jotka kerättiin viidestä erilaisesta organisaatiosta. Tutkielman analyysissa hyödynnettiin kyselytutkimusta taustoittamaan aihetta, jonka jälkeen siirryttiin analysoimaan haastatteluita sisällönanalyysin avulla. Tutkielman teoreettiset viitekehykset ovat sosiaalinen pääoma sekä vahvat ja heikot siteet. Vahvat ja heikot siteet antavat ihmisille erilaisia resursseja, jotka vaikuttavat sosiaaliseen pääomaan. Lisäksi tässä tutkielmassa tarkastellaan verkostoja ja sosiaalista pääomaa työhyvinvoinnin ja erityisesti työn imun kontekstissa. Tulosten mukaan sosiaalisessa mediassa ammatillisia verkostoja rakennetaan liittymällä erilaisiin ammatillisiin yhteisöihin sekä toimimalla yhteisön normien mukaisesti. Ammatillisia verkostoja pyritään rakentamaan omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti. Ammatillinen verkostoituminen lisäsi yksilöiden sosiaalista pääomaa lisäämällä muun muassa sosiaalista tukea, informaation kulkua, vastavuoroisuutta sekä luottamusta. Tällä on työn imua edistävä vaikutus.

Sosiaalisten tarpeiden vaikutus psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiimme on suurempi kuin moni olettaa. Yhteisöasuminen on yksi tapa tukea sosiaalisten tarpeiden eri osa alueita arjessa. Kehittyvä asumistrendi on tutkimisen arvoinen, sillä parhaimmillaan se lieventää sosiaalisiin tarpeisiin liittyvien käytännön ongelmien lisäksi myös ekologisia, taloudellisia ja väestörakenteellisia haasteita. Tässä tutkimuksessa olen teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta tutkinut sitä, millaiset tekijät yhteisöasumisesta kuulevien ihmisten mukaan tukisivat sosiaalisia tarpeita. Käytän analyyttisenä viitekehyksenä teoriasynteesiä viidestä tunnetusta sosiaalisten tarpeiden teoriasta. Määrittelen sosiaaliset tarpeet teoriasynteesissä kolmeksi tarveulottuvuudeksi. Nämä tarveulottuvuudet ovat tunne kuulumisesta ryhmään, tuen antaminen ja saaminen sekä merkityksellisyys muille ihmisille. Aineistonani on kuuden YouTubessa julkaistun cohousing-muotoista yhteisöasumisaiheista esittelevän videon kommentteja, joita lopulliseen analyysiin valikoitui 260 kappaletta. Aineisto luonnollinen, julkinen ja kansainvälinen. Sosiaalisia tarpeita tukevia tekijöitä ilmaistiin aineistossa monipuolisesti ja tulokset vastasivat muiden aiheeseen liittyvien tutkimusten tuloksia. Kaikki kolme sosiaalisen tarpeen ulottuvuutta löytyivät aineistosta ja niihin perustuvat sosiaalisia tarpeita tukevat tekijät jaoin kymmeneen eri luokkaan. Kuulumisen tunnetta tukevat tekijät toistuivat aineistossa selkeimpinä ja enemmistönä, kun puolestaan merkityksellisyyden tunnetta tukevia tekijöitä ilmaistiin epäsuoremmin ja vähiten. Tuen antamiseen ja saamiseen liittyvät kommentit erottuivat selkeimmin, kun muiden sosiaalisten tarpeiden osalta kommentit olivat enemmän toisistaan riippuvaisia. Kommenteissa toistuvissa tekijöissä esiintyi sekä konkreettisia että emotionaalisia tapoja tukea sosiaalisten tarpeiden ulottuvuuksia. Eniten kommenteissa toistuivat omaan perheeseen ja yksityisyyteen liittyvät aiheet. Saman sosiaalisia tarpeita tukevan tekijän suhteen oli erimielisyyttä siitä, löytyykö sitä yhteisöasumiskontekstista. Samaa tarvetta käytettiin sekä yhteisöasumisen toimivuuden perustelemiseen, että sen vastustamiseen. Jatkossa tutkimukseni tuloksia voi hyödyntää yhteisöasumisen kehittämisessä mahdollistamalla asuinyhteisön arjessa eri sosiaalisia tarpeita tukevia tekijöitä. Lisäksi yhteisöasumisesta tiedottaessa olisi selittää miten yhteisöasuminen vaikuttaa perheeseen ja yksityisyyteen liittyviin tekijöihin väärien ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Tulipalolla, jonka on arvioitu tuhonneen kolmeneljäsosaa Turun kaupungista syyskuussa 1827, oli tunnetusti laaja-alaiset vaikutukset kaupungin kehitykseen, sen asukkaisiin ja heidän toimeentuloonsa. Tämä Pohjoismaiden tuhoisimpana kaupunkipalona pidetty suurpalo jätti kodittomiksi noin 11 000 kaupunkilaista eli lähes 90 prosenttia kaupungin väestöstä. Aineelliset tuhot olivat valtavat. Tässä artikkelissa tarkastellaan Turkua kohdannutta katastrofia yksilön ja perheen näkökulmasta ja kysytään, miten elämä jatkui kodin ja toimeentuloon vieneen katastrofin jälkeen? Tarkastelu keskittyy Henric Lindberg -nimiseen pikkukauppiaaseen ja hänen perheeseensä. This article focuses on the life trajectories of the petty trader Henric Lindberg and his family before and after the Great Fire of Turku in early September 1827. The fire, which destroyed some 75 per cent of the city and left almost 11,000 inhabitants homeless, was a turning point in the history of Turku; it also had nationwide consequences. In the case of Henric Lindberg, the fire not only destroyed his family home but also his trade and means of supporting his family. By taking a closer look at the family, the article provides new insights into the life trajectories of individuals of middle social groups before and after the Great Fire of Turku 1827. For example, social networks - especially godparent networks - are analysed in order to trace the connections between the members of the petty bourgeoisie community in the northern quarters of city, the Aninkaistenmäki area. The fire and the rebuilding of the city had large-scale consequences for the community; the families of petty traders and craftsmen not only lost their homes and trades but their social networks were also affected, as members of the community were scattered around the city as the urban rebuilding began. The city was rebuilt in line with a new city plan designed by the architect C. L. Engel in 1828: the new plan and new safety regulations meant that the ownership structure of the land in the city changed, and the lower social groups in particular had to move to the outskirts, where the plots were smaller and cheaper. Similar processes took place in other large cities damaged by fire in the nineteenth century. The article also describes how Henric Lindberg, originally a son of a peasant farmer from the parish of Halikko, gradually moved up the social ladder and established himself as a burgher in the city in 1814. He was married twice and by the end of 1820s he had become a father of a family of ten children. Despite petitioning for a loan or donation from the city administrative court and eventually from the sovereign in 1830, the father of the family fell into poverty as debts were falling due. In this situation, financial support from the mutual aid function of the local petty bourgeoisie and a donation from the will made by a wealthy Russian-born merchant provided some financial help. However, the life trajectories of the second generation demonstrate that even in the hierarchical society there were opportunities for social mobility in the latter part of the nineteenth century: three of the sons of the impoverished petty trader became traders or merchants. One of the sons, Carl Fredrik Lindberg, became an owner of a prestigious general store in Turku. The store carried his name until its closure in 1993, being then the oldest general store in Finland, with a history covering 170 years. peerReviewed

Social entrepreneurship is one of the catalysts of poverty reduction and sustainable development, but its impact in developing countries is not rapid in comparison to traditional entrepreneurship. The idea is to explain the phenomenon from an entrepreneurial perspective and to focus on entrepreneur sustainability. The data for this study was collected at the firm level with questionnaires through Qualtrics online survey platform. The structured questionnaires target the Social Micro, Small, and Medium-Sized Enterprises in Nigeria. This study provides a fundamental understanding of structural relationships that exist between the social vision, social network, financial return, innovation, and SMSME sustainability and contributes to the literature by deepening the concepts of social entrepreneurship in developing countries, where social and economic conditions are not stable. peerReviewed

Digital technologies have been increasingly embedded in students’ everyday lives. Interest-driven socio-digital participation (ISDP) involves students’ pursuit of interests mediated by computers, social media, the internet, and mobile devices’ integrated systems.ISDPis likely to intertwine closely with young people’s social networks that has been scarcely studied quantitatively. To close this gap, the present paper investigated students’ peer selection and influence effects of the intensity of their ISDP and friendship networks. We collected two-wave data by administering a peer nomination to trace students’ friendship networks with peers and a self-reported questionnaire to examine students’ ISDP. Participants were 100 students in Finland (female: 53%; mean age = 13.48, in grade 7 in the first wave). Through stochastic actor-oriented modelling, the results showed that the students’ friendship ties with peers influenced the intensity of their ISDP practices to become more similar. Yet, students did not select peers as friends based on similar intensity levels of ISDP. Utilizing influence effect found in students’ ISDP and their peer networks, we suggest that connected learning (Ito et al., 2013) should be promoted to integrate students’ informal and formal learning in order to bridge the gap between students’ informal interest-related digital practices and formal educational practices. peerReviewed

Purpose Inadequate social networks are often seen as an explanation of the under-representation of women in management. Networks contain culture-specific features, as in China where the term guanxi is used, defined as a shared common identification held by two or more individuals (Jacobs, 1979). In several studies, guanxi has been found to relate positively to success at work both for the individual and the organization, but little is known about it from gender and career perspectives. Referring especially to the earlier studies by Chow and Ng (2004), the purpose of this paper is to address the meaning of guanxi networks for top women IT managers in mainland China. Design/methodology/approach The authors collected data from 21 women managers in mainland China, using a questionnaire about the composition and structure of their core guanxi networks and face-to-face interviews which allowed ample opportunity to elaborate the participants’ responses to items included in the questionnaire and their perspectives to using guanxi in general. The authors used both data in an interpretive analysis. Findings It was found that: there is a significant effect of female-to-male dyads concerning power and work-related guanxi bases, such as influence; there is a significant effect of female-to-female dyads concerning questions of private life and crisis, and women IT managers have a relatively limited guanxi base. The findings of this paper support Ibarra’s (1993) suggestion that a common strategy for women is to use and develop a functionally differentiated network. Based on findings, the authors further suggest that in building a successful managerial career, women managers in China need to reflect their gender, be gender-sensitive in building up their networks and stay incorporated at the core networks in the organization whatever gender they represent. They also suggest that because networks are dependent on culturally bound definitions (like guanxi), even the guanxi practices may vary locally in different parts of China. Research limitations/implications Women managers are important role models for younger female candidates and the possibility to close connections with them is relevant. Because networks are dependent on culturally bound definitions (like guanxi), even the guanxi practices may vary locally in different parts of China. For further studies, the authors suggest to focus on the consequences of guanxi practice limitations to women managers’ careers, especially from the perspective of private life responsibilities and the possible problematic nature of power ties between the gender(s). Originality/value Even if working life is becoming more and more global, the local and culture-based nature of networking remains. This paper contributes on the extensive research on social networking practices in China, often described in terms of guanxi, which has seldom been investigated using critical gender perspective.

It is common for users of social networking sites and services (SNS) to suffer from technostress and the various associated strains that hinder their well‐being. Despite prior SNS stress studies having provided valuable knowledge regarding SNS stressors and their use consequences, they have not examined the various strains related to well‐being that those stressors can create nor the underlying SNS characteristics. To address this gap in the research, we used a qualitative approach involving narrative interviews. As a contribution, our findings reveal four types of strains related to well‐being (concentration problems, sleep problems, identity problems, and social relation problems) as well as two different patterns with distinct sets of SNS stressors and SNS characteristics that generate those strains. As practical implications, the findings of this study can help technostressed users to identify their strains, understand their underlying SNS characteristics and SNS stressors, and increase the possibility that they will be able to avoid the strains in the future. peerReviewed

This paper addresses the challenge of strategically maximizing the influence spread in a social network, by exploiting cascade propagators termed “seeds”. It introduces the Seed Activation Scheduling Problem (SASP) that chooses the timing of seed activation under a given budget, over a given time horizon, in the presence/absence of competition. The SASP is framed as a blogger-centric marketing problem on a two-level network, where the decisions are made to buy sponsored posts from prominent bloggers at calculated points in time. A Bayesian evidence diffusion model – the Partial Parallel Cascade (PPC) model – allows the network nodes to be partially activated, proportional to their accumulated evidence levels. The SASP under the PPC model is proven NP-hard. A mixed-integer program is presented for the SASP, along with an efficient column generation heuristic. The paper sets up its problem instances in real-world settings, taking web-based marketing as an application example. Favorable optimality gaps are achieved for SASP solutions on networks based on observed user interactions in pro-health discussion forums. The presented analyses highlight a trade-off between early and late seed activation in igniting and maintaining influence cascades over time. The results reveal the importance of early seeds for campaigns that favor longevity, e.g., in service industry, and the importance of late seeds for campaigns with deadline(s), e.g., in political competitions. peerReviewed

The aim of this study was to find out what can be learned from Finnish social work preparedness to develop future interventions and use of social capital in disasters. The data consisted of municipalities’ social sector’s disaster preparedness plan documents. Quantitative content analysis was used as the research method. The analysis was based on the concept of social capital and its forms of bonding, bridging, and linking. The results show that micro-level social work and bonding social capital were emphasized. Bridging and linking social work to disaster-related structures should be developed and social capital enhanced pre and post disasters.

Uuden kielen oppimista pidetään maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta keskeisenä tekijänä. Tässä tutkimuksessa kielenoppiminen nähdään sosiaalisena ja dynaamisena toimintana, joka on kiinnittynyt arjen käytänteisiin ja jossa muiden ihmisten, esimerkiksi toisten oppijoiden, rooli on merkityksellinen. Kieli on siis paitsi kohde myös väline, jonka avulla neuvotellaan jäsenyydestä erilaisissa yhteisöissä ja luodaan kuulumisen tai kuulumattomuuden tunnetta. Tässä artikkelissa tarkastellaan korkeasti koulutettujen sosiaalista kielenoppimista uudentyyppisessä kotoutumiskoulutuksen mallissa, joka toteutettiin Jyväskylän yliopistossa vuosina 2017-2019. Koulutuksen toimintaperiaatteena on ollut yhteisöllinen oppiminen ja sen tukeminen: tavoitteena on kielellisten ja sisällöllisten taitojen lisäksi kehittää opiskelijoiden valmiuksia ja tilaisuuksia sosiaalisten suhteiden ja verkostojen luomiseen. Tutkimusaineistomme koostuu koulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden haastatteluista. Tulokset osoittavat, että sekä sitovat että yhdistävät vuorovaikutussuhteet ovat kielenoppimisen ja kiinnittymisen näkökulmasta relevantteja. Koulutuksessa tuettavat sosiaaliset verkostot toimivat akateemisen jäsenyyden vahvistajina, kehittävät opiskelijoiden kielitaitoa ja auttavat heitä näkemään itsensä erilaisten yhteisöjen jäseninä. nonPeerReviewed

Rikostaustaiset ihmiset, ovat marginalisoitunut ja keskimäärin melko huono-osainen ryhmä. Usein he ovat jo lähtökohtaisesti heikossa asemassa matalan koulutuksen, työttömyyden tai esimerkiksi päihdeongelman vuoksi, ja vankilaan joutuminen voi pahimmassa tapauksessa jopa vain syventää näitä ongelmia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, millainen merkitys sosiaalisilla suhteilla ja verkostoilla on rikollisesta elämäntavasta irtautumisessa. Tutkielmalla pyritään tekemään näkyväksi ihmissuhteiden ja niiden merkitysten moninaisuutta, sekä selvittämään mahdollisia sosiaalisen elämän voimavaratekijöitä ja vaaran paikkoja, kun ihminen yrittää irtautua rikollisesta elämäntavasta. Aihetta tarkastellaan sosiaalisen tuen näkökulmasta, eli millaista tukea tai tuen puutetta henkilöt kokivat matkallaan kohti päihteetöntä ja rikoksetonta elämää, ja aineistona toimivat viiden vankeudessa eläneen henkilön haastattelut. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään graafisen tuottamisen menetelmiä haastattelun virikeaineistona. Haastateltavat laativat haastattelun kuluessa itse kaksi ihmissuhdekarttaa sosiaalisista verkostoistaan lähtö- ja nykytilanteessa, ja niitä peilataan sekä sosiaalisten verkostojen tutkimuksen että haastateltavien kertomusten kautta. Haastatteluissa tuotettuja kertomuksia analysoidaan narratiivisen positiointianalyysin keinoin, eli millaisia suhteita ja niissä tapahtuvaa sosiaalista tukea tai tuen puutetta kertomuksissa esiintyy, ja miten niistä kerrotaan. Analyysin keskiössä on se, millaisia hahmoja ja muita tahoja haastateltavat kuvailevat kertomuksissaan rikollisen elämäntapansa lopettamisesta, ja millaisia merkityksiä niihin liittyy muutoksen tapahtumisen kannalta. Haastatteluissa tuotetut kertomukset esitetään viiden henkilökuvan kautta, joissa tarkastellaan tarkemmin sekä merkitysten että kielen tasolla tuotettuja positiointeja. Lopuksi käydään läpi aineistoa kokonaisuutena ja siitä löytyviä yhdistäviä teemoja. Haastateltuja yhdisti muun muassa AA-/NA-toiminnan periaatteiden, kuten vastuunoton ja aktiivisen menneitä virheitä hyvittävän toimijuuden, vahva sisäistäminen osaksi omaa kertomusta. Suhteesta päihteisiin puhutaan toisinaan kuin suhteesta vahingolliseen ihmiseen. Häpeän tunne on läsnä monista suhteista puhuttaessa, ja se toimi jopa läheisistä eristävänä tekijänä. Kaikille haastateltaville oli yhteistä, että päihteettömään elämään ei mahtunut enää päihteellisiä tai rikoksia tekeviä ihmisiä. Silloinkin, kun päihteitä vielä käytettiin, moni kuvasi päihteisiin liittymättömän sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksellisesti. Parhaat ystävät olivat niitä, joiden kanssa tehtiin muutakin kuin käytettiin. Nykytilanteessa moni oli tarkka siitä, keitä päästää enää lähelleen. Äidit olivat aineistossa voimakkaasti merkityksellisiä hahmoja, jotka tukivat ja olivat läsnä, vaikka tilanne olisi ollut kuinka huono. Isistä taas ei puhuta aineistossa lähestulkoon ollenkaan, eivätkä he yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta olleet haastateltavien elämässä mukana. Viranomais- ja kuntoutustyön kontakteista oli kahdenlaisia kertomuksia: joko kohtelu oli ollut tylyä tai suorastaan syrjivää tai sitten elämässä oli ollut vuosien varrella mukana jokin merkityksellinen auttaja ja rinnalla kulkija, joka oli aidosti välittänyt heidän tilanteestaan, ymmärtänyt ja yrittänyt auttaa, ja näiden ihmisten kanssa oltiin tekemisissä vielä tänä päivänäkin. Päihdetuen lisäksi myös laajempi vertaistuellinen yhteisötoiminta oli kaikkien haastateltavien elämässä vahvasti läsnä, ja sen kautta saatu sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus oli kuin toinen perhe. Aiempaa tutkimuskirjallisuutta mukaillen tämänkin aineiston valossa vaikuttaisi siis siltä, että aito välittävä vuorovaikutus, inhimillinen kohtaaminen ja sosiaalisen tuen saaminen lisäävät ihmisen hyvinvointia. Päihdemaailmalle tyypilliset hyötysuhteeseen perustuvat ihmissuhteet ja esimerkiksi viranomaisilta saatu tyly kohtelu tai läheisten etääntyminen taas vie syvemmälle riippuvuuteen ja ongelmakäyttäytymiseen.

Negative engagement has steeply increased on the scholarly agenda along with the introduction of real time and social media, though negative experiences and emotions are as such not new phenomena. This chapter takes a future perspective and focuses on negative stakeholder engagement online in the context of organizations and brands, which increasingly face visible forms of negative stakeholder emotions or even fierce "shit storms". It begins by defining what negative stakeholder engagement refers to in the context of organizations and brands. The chapter introduces the development of negative engagement via related concepts. After introducing the concepts, the process and the outcomes of negative engagement are identified. In addition, the chapter proposes a categorization of negative engagement based on two dimensions: stakeholder activity and connectivity. It discusses the implications of negative engagement. peerReviewed

Research shows that gender inequality is still a major issue in academic science, yet academic societies may serve as underappreciated and effective avenues for promoting female leadership. That is, society membership is often self-selective, and board positions are elected (with a high turnover compared to institutions)—these characteristics, among others, may thus create an environment conducive to gender equality. We therefore investigate this potential using an information-theoretic approach to quantify gender equality (male:female ratios) in zoology society boards around the world. We compare alternative models to analyze how society characteristics might predict or correlate with the proportion of female leaders, and find that a cultural model, including society age, size of board and whether or not a society had an outward commitment or statement of equality, was the most informative predictor for the gender ratio of society boards and leadership positions. This model was more informative than alternatives that considered, for instance, geographic location, discipline of study or taxonomic focus. While women were more highly represented in society leadership than in institutional academic leadership, this representation was still far short of equal (~30%): we thus also provide a checklist and recommendations for societies to contribute to global gender equality in science. peerReviewed

This paper aims to develop knowledge about the complicated ways in which the modern individual uses surveillance (techniques) and the ways surveillance uses the individual. My observational analysis of a videostreaming community reveals the central role that surveillance plays in participating and becoming visible in an online environment. The results show that through disciplinary and lateral surveillance, participants produced context-defined I-narrations and formed themselves following the normative judgment of the environment. The same mechanism may be observed in other videostreaming social media environments and the modern social media-saturated society in general. This is an inconspicuous way to produce surveillant individualism. Contrary to the notion of exploitative participation, this study reveals the productive power of surveillance. My research suggests that disciplinary power is integrated into the everyday in online DIY environments and it creates the space and framework for communication in these environments. Surveillance practices offer empowering means for forming identities.

The aims of this study are to find out the most key factors that have negatively influenced second-generation immigrants with different foreign origins and ethnicities in their quest for job opportunities in the Finnish labour market. This stud‎y was done through qualitative research methods, which consisted of 15 second-generation immigrants, aged 18-35. These immigrants were divided into three main groups, which included European, Asian, and those of African backgrounds. This was to examine the role of ethnic aspects and to analyse the level of discrimination on different bases. The study was done through depth semi-structured face-to-face interviews. The questions which I asked the participants were in three parts: personal identification, role of parents’ background (social and educational) experiences of discrimination in the labour market in Finland, and the role of social networks with natives for entering to the Finnish labour market. Almost all participants having different immigrant’s origin reported that social network with the natives played a positive role in their entering of the job market. Visible minorities among the immigrants faced discrimination more than those who are from European backgrounds. This study focuses on the factors that affect the weak participation of second-generation immigrants in the Finnish labour market, or why second-generation immigrants have less possibility to get in the labour market. Perceived discrimination was on the bases of foreign name, appearance (skin color), and religion during the entry process and at the work place too. The results of this study show the importance and need for better integration. Accordingly, this thesis suggests the way forward for the Finnish government (policy makers) on how to improve, through policy implementation, to build strong social networks between immigrants and native Finns and suggestions to monitor the hidden discrimination against young immigrants.