Search

Terveydenhoitolehdessä, joka oli ensimmäisen suurelle yleisölle suunnattu suomenkielinen terveysvalistuslehti, otettiin kantaa työn ja hyvinvoinnin, tai tarkemmin sanottuna, hyvän ja onnellisen elämän väliseen suhteeseen. Lähtökohtana oli, että työ oli kutsumus, jonka toteuttaminen lisäsi hyvinvointia. Joutilaisuus oli puolestaan terveydelle haitaksi. Yhteiskunnan modernisoituminen synnytti kuitenkin olosuhteita, joissa kutsumus ei päässyt kunnolla toteutumaan. 1920-luvulla lehdessä oltiin huolissaan fyysisistä työolosuhteista, seuraavalla vuosikymmenellä ihmisten henkisestä uupumuksessa. Kuormitusta lisäsivät myös kuluttaminen ja kiivastahtinen kaupunkielämä. Terveydenhoitolehti tarjosi neuvoja työelämän järjestämiseen, mutta kertoi myös siitä, kuinka vapaa-aika voitiin suunnitella niin, että lepo ja työtehon palautuminen maksimoituisivat. peerReviewed

Hyvin- ja pahoinvoinnin välinen suhde heijastelee sitä, miten ja kuinka laajana hyvinvointi on milloinkin ymmärretty. Käsitteen merkityksen muutokset ilmentävät myös yhteiskunnassa tapahtuneita sosiaalisia ja taloudellisia sekä myös arvopohjaisia muutoksia. Historiallisesti katsottuna ihmisten vaikeudet saavuttaa riittävä henkinen ja aineellinen hyvinvointi liittyvät niihin elinympäristöihin ja alueisiin, missä he elävät. Heitä voitaisiin auttaa ja tukea erilaisin palveluin, mutta se edellyttäisi heidän yksilöllisten elämäntilanteidensa ja tarpeidensa sekä paikallisten olosuhteiden tarkempaa huomiointia. Myös koulutus on historiallisesti tärkeä hyvinvointia vahvistava tekijä. nonPeerReviewed

Analysoin artikkelissani maaseutuväestön liikkuvuutta 1840-luvun aikana kahdessa maaseutupitäjässä: Hämäläisessä Hollolassa ja karjalaisessa Jaakkimassa. Lähdeaineistona toimivat niin kutsutut annettujen todistusten diaarit, joihin papit kirjasivat muistiin heiltä pyydetyt erilaiset todistukset. Lähdeaineisto antaa kuitenkin vain tilaisuuden hahmottaa liikkuvuuden rajoja, sillä kirkon hallintoarkistoon kuuluvia annettujen todistusten diaareja ei ole pidetty tai säilynyt kovinkaan monesta seurakunnasta. Artikkelissani kysyn, ketkä yleensä lähtivät liikkeelle oman kotipitäjän ulkopuolelle, miksi ja millaisin todistuksin? Samalla selvitän liikkuvuuden kontrollointiin liittyviä yleisiä seikkoja ja annettujen todistusten luonnetta. Kahden erilaisen seurakunnan vertailu paljastaa hyvin erilaisen kuvan 1840-luvun liikkuvuudesta: Karjalasta oli totuttu kulkemaan Pietarissa, Hämeestä ja Hollolasta väki kävi Helsingissä etsimässä tilapäisiä työtilaisuuksia. Maaseutuväestön erilaisiin liikkumissuuntiin vaikuttivat niin muuttorajoitukset kuin lähtöpitäjien taloudelliset ja sosiaaliset seikat sekä maantiede. Suomi ei ollut yhtenäinen maa.

nonPeerReviewed

Jokaisella aikakaudella on esiintynyt jokin aikalaisille erityistä päävaivaa aiheuttanut poikkeavien lasten ja nuorten kategoria. Nämä kategoriat ovat muuttuneet, ketjuuntuneet ja kerrostuneet, mutta silti säilyttäneet aikaisempia alaikäisen lainrikkomuksiin liittyviä selitys- ja ratkaisumalleja. Tämän ansiosta voimme edelleen havaita yli sata vuotta vanhojen selitysmallien kytevän nykyisten alaikäisten lainrikkomuksiin liittyvien oppien ja käsitteiden taustalla. nonPeerReviewed

This chapter offers an interpretation of extended families as communities of experience in a rural area close to the eastern border of the Swedish realm. Through a case study of lower court records, Kuha examines the social and religious life in a 17th-century farm culminating in the crisis of an extended family. The chapter explores how practices of lived religion shaped the relationship of the community and the individual, and how experiences were negotiated within families and local communities. The analysis highlights the importance of protecting the boundaries of the household as well as the meaning of religious practices in creating cohesion within the community.

nonPeerReviewed

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen Tampereella toimineen Frenckellin paperitehtaan työntekijöiden sairaus-, hautaus- ja eläkeapukassojen toimintaa vuosina 1902–1930. Avustuskassatoiminnalla tarkoitetaan kassan jäsenten keskinäiseen avunantoon pohjautunutta toimintaa, jossa kerättyjen maksujen avulla jäsenille maksettiin avustuksia esimerkiksi sairaustapauksissa ja työkyvyttömyyden kohdatessa. Avustuskassat ovat osa sosiaalisen turvan kokonaisuutta, jossa erilaisin yhteistoiminnallisin järjestelyin pyrittiin vähentämään esimerkiksi sairaudesta johtuvaa sosiaalista ja taloudellisesta turvattomuutta. Lähteinä toimivat kassojen yleisten kokousten pöytäkirjat, joiden kautta tarkastelen kassojen kokouksissa käytyä keskustelua, toimintaan liittyviä haasteita ja kehityskohtia sekä jäsenistön ja muiden kassan toimintaan osallistuneiden tahojen välisiä suhteita. Tehtaiden yhteyteen perustetut avustuskassat eivät yleensä toimineet vain työntekijöiden kesken, vaan työnantajalla oli merkittävä rooli kassojen perustajina ja taloudellisina tukijoina. Lisäksi käyn läpi Suomen Virallisen Tilaston (SVT) tekemiä avustuskassoja käsittelemiä tutkimuksia 1900-luvun alusta ja vertaan, miten Frenckellin paperitehtaan kassat suhteutuvat kassojen valtakunnalliseen kehitykseen. Pöytäkirjoja läpikäymällä analysoin sitä, mitä näkemyksiä ja mielipiteitä jäsenistöllä oli kassojen toiminnasta. Kassojen jäsenmaksut pidätettiin jäsenten palkasta, joten jäsenistöllä oli tiettyjä odotuksia avustuskassojen tarjoaman turvan suhteen. Keskustelua käytiin usein jäsenmaksujen suuruudesta ja saatujen avustusten vaatimattomuudesta. Lisäksi työntekijät joutuivat osallistumaan päätöksiin kassojen sääntöjen uudistamisesta ja harkinnanvaraisista avustuksista tilanteissa, joissa kassan säännöt eivät selkeästi sanelleet avustusperustetta. Avustuskassojen historian tutkimus on osa hyvinvointivaltion historian tutkimusta, ja avustuskassat osa sosiaalisen turvan järjestelyä ajalta, jolloin julkisen vallan rooli kansalaisten sosiaaliturvan järjestäjänä oli vielä varsin vaatimaton. Tehdaskassojen kautta työväestöä velvoitettiin yhteisvastuun kautta ottamaan vastuuta omasta terveydestään ja osallistumaan päätöksentekoon myös omien työtovereidensa sosiaalisesta turvasta. Avustuskassojen toiminnassa onkin 1900-luvun alkupuolella havaittavissa vahva sosiaalinen kontrolli, ja avustuksen saaminen ja suuruus vaihteli jäsenten sosiaalisen aseman mukaan.

Lectio praecursoria Suomen historian väitöskirjaan Kurinalaistamisen ja kategorisoinnin keino. Rangaistuskäytänteet seitsemässä suomalaisessa oppikoulussa 1905–1925, Jyväskylän yliopistossa 28.1.2022. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

Arvio teoksesta Majtényi, György. Luxury and the Ruling Elite in Socialist Hungary. Villas, Hunts and Soccer Games. Bloomington: Indiana University Press. 2021. 366 s. ISBN 9780253055927. nonPeerReviewed

nonPeerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

Over recent years, there has been a growing academic interest in the history of psychological disciplines and mental health in the Soviet Union and eastern Europe. This article explores psychological sciences and social planning in post-Stalinist Hungary after 1956. The focus is on the psychology of work as a socially- and historically-situated discourse. The article demonstrates how psychologists started to promote their expertise to reform the practices of management and to “humanize” the conditions of work. They suggested practical remedies for everyday problems of worker motivation and social adjustment and introduced concepts from social psychology to improve the state of interpersonal relations at the workplace. The study argues that the workplace was a particular context in which a post-Stalinist reassessment of the government's ideology was acted out. To elaborate this more fully, both published texts and archival materials are analyzed in the framework of the governmentality thesis, as developed by Nikolas Rose. In this context, the concept of the “human factor” crystallized different but reconcilable interests between psychology experts and party politicians.

nonPeerReviewed

Perhe nähdään usein monoliittina, joka on pysynyt muuttumattomana yhteiskunnan peruspilarina läpi vuosisatojen. Monille menneisyyden perhe hohtaa nostalgista valoa, vastakohtana nykyajan sirpaleisena pidetylle perhe-elämälle. Uusi artikkelikokoelma käy läpi perheitä, perhesuhteita ja perheensisäisiä tunnesiteitä eri historiallisissa konteksteissa ja yhteiskuntaryhmissä. Teos nostaa esiin erityisesti perheen moninaisuutta ja muuttuvuutta. Samalla se muistuttaa, että monet perheeseen liitetyt ideaalit ja käytänteet eivät todellisuudessa ole ikiaikaisia, ja toisaalta kuinka osa moderneiksi mielletyistä asioista eivät olekaan aivan niin ainutlaatuisia kuin haluaisimme uskoa. nonPeerReviewed

Some scholars have suggested that a significant change in homicides and interpersonal violence occurred in the late nineteenth and early twentieth centuries. This new type of violence was characterised by strong feelings between the offender and their victim, and the change was connected to modernisation, changes in power balance between men and women, and individualism. Based on the Court of Appeal documents, we deduced that the murder of one’s spouse, father, or brother were the most prevalent homicides within families in Finland at the time. The Court documents, in conjunction with newspaper accounts, captured the trend of troubled family relationships and demonstrated that lethal family violence was caused by complex, interconnected factors. Prolonged violence was a major underlying cause of homicides. One of the main characteristics of domestic male-on-male homicides was heated domestic quarrels that escalated to a homicide. We argue that the majority of domestic violence cases exemplify the traditional and persisting forms of family violence, as homicides and severe violence were closely related to questions of household authority or inconsistencies in property disputes. Modernisation did not only intensify these problems but also created new individualised expectations and pressures that could have erupted into homicide in close relationships and resulted in a suicide attempt. peerReviewed

peerReviewed

An extensive body of criminological research has shown that criminaland violent behaviour manifests time patterns in terms of daily,weekly and annual cycles. This is consistent with criminologicalroutine activities theory. Can we generalize these patterns to historicalperiods? In this article, we draw on a recently created uniquedataset, covering the years 1608–1699 in three Nordic regions, toexplore time cycles of offending in the early modern period.Examining daily, weekly and annual cycles, we find that lethalviolence manifested strong time patterns in the early modernperiod. The role of public holidays was central especially in theperiod lasting from Christmas to Midsummer. Probing the role ofkey routines, we disaggregated the composition of homicide cyclesby alcohol use and place of occurrence. The findings indicated thatearly modern homicide time cycles were associated with alcoholuse and activities in private places. We conclude by discussing thestrengths and limitations of our data and by suggesting furtherresearch in the promising frontier of standardized long durationhomicide research.

Brittiläisen historiantutkija Hallie Rubenholdin suomennettu tietokirja, monielämäkerta Viiltäjä-Jackiksi nimetyn sarjamurhaajan viidestä uhrista tarjoaa uudenlaisen aikaikkunan 1880-luvun Lontoon kaduille ja viiden murhatun naisen elämäntarinoihin. Keitä naiset olivat – mitä lopulta tiedämme heistä ja kuinka totta tapausta koskevat, yleisinä pidetyt tosiasiat itse asiassa ovat olleet? Miksi naisten elämänvaiheista on tärkeää kirjoittaa yhä edelleen – yli sata kolmekymmentä vuotta tapahtumien jälkeenkin? nonPeerReviewed

Tässä tutkimuksessa kartoitan maaseutuyhteisön sosiaalisia suhteita kummiverkoston tutkimisen kautta. Tutkimuskohteena on hämäläinen Messukylän kunnan Messukylän kylä vuosina 1875–1888. Lähteinä käytän pääosin henki- ja kirkonkirjoja. Muodostan kuvan kylän asukkaista ja näiden jakautumisesta ruokakuntiin henkikirjojen avulla, ja tarkennan sitä rippikirjojen avulla. Tarkastelen tilattoman väestön taloutta henkikirjojen avulla. Maanomistajien taloutta tutkin Kamarikonttorin arkiston kunnittaisten tilastojen tilakohtaisesta kylvöstä, sadosta ja karjakannassa. Tutkimuksen ytimen muodostaa kylään tutkimusajankohtana syntyneiden lasten kummien sosioekonomisen aseman tarkastelu suhteessa lapsen perheen asemaan. Käytän lähteenä kirkonkirjojen syntyneiden ja kastettujen luetteloita, joiden tiedoista laadin prosopografisen menetelmän mukaisen tietokannan. Näiden tietojen pohjalta rakennan kokonaiskuvan Messukylän kylän asukkaista ja heidän sosiaalisista kontakteistaan. Messukylän kylä oli väestömäärältään suuri kylä aivan Tampereen kaupungin kupeessa, jossa sijaitsi viisitoista taloa. Näistä neljä oli vanhoja ratsutiloja, eli rustholleja ja kolme lampuodeille vuokrattuja tiloja. Kaikki tiloista olivat vähintään keskisuuria ja kaksi rustholleista voidaan laskea suurtiloiksi. Torppia kylässä oli tutkimuskauden lopussa 16. Tavallisin perhetyyppi kylässä oli ydinperhe. Maanomistajien perheen yhteydessä asui lisäksi yleensä syytingillä kummatkin tai toinen isovanhemmista omassa taloudessaan. Kylään syntyneille lapsille nimettiin keskimäärin kolme kummia, jotka asuivat todennäköisimmin omassa kylässä. Mitä korkeampi perheen sosioekonominen asema oli, sitä enemmän kummeja pyydettiin. Miesten ja naisten osuus oli suurin piirtein yhtä suuri, mutta kylän aviottomat äidit pyysivät keskimäärin enemmän naiskummeja kuin muut. Kummit hankittiin yleensä omasta sosioekonomisesta ryhmästä tai hiukan ylempää, mutta aineistossa oli myös itsellisperheitä, jotka pyysivät sivistyneistöön kuuluneita kummeja. Kylän suurimman tilan lapsille ei kelpuutettu kummeja lainkaan kotikylästä, vaan kaikki kummit olivat kylän ulkopuolista sivistyneistöä. Perheen sosiaalisen aseman muuttuminen näkyi tehdyissä kummivalinnoissa.

peerReviewed

La comparaison des inegalites sociales d’acces aux diplomes de l’enseignement superieur montre que l’origine sociale exerce une influence deux fois plus importante en Suisse qu’en Finlande. Les caracteristiques des systemes scolaires de ces pays (degre de massification, structure du secondaire) eclairent ces differences, mais ne suffisent pas a expliquer les dynamiques sociales conduisant a ces inegalites. La comparaison sociohistorique permet d’identifier les sentiers de developpement distincts suivis par ces deux Etats europeens a partir de systemes scolaires assez similaires. Elle souligne l’interet d’interroger les inegalites d’acces a l’enseignement superieur dans le temps long comme la consequence d’evenements historiques ayant transforme les structures societales et qui continuent aujourd’hui d’influencer le role impute a l’education et la legitimite des inegalites sociales qui la traversent. D’ou l’importance de traiter des politiques scolaires dans le cadre plus large des politiques sociales pour mieux comprendre les inegalites actuelles dans l’enseignement superieur.

Artikkelissa tarkastellaan ensin antroposeenia koskevaa luonnontieteellistä todistusaineistoa, ja sitä kuinka sen perusteella voidaan väittää antroposeenin olevan ekologinen ja yhteiskunnallinen hätätila. Toiseksi artikkelissa tutkitaan kriittisesti niin kutsuttua virallista antroposeenikertomusta ja pohditaan, mistä sille tyypilliset universalisoiva ja vääjäämättömyyttä korostava historiakäsitys ovat seurausta. Artikkelissa väitetään, että tällainen historiakäsitys häivyttää antroposeeniin väistämättä kuuluvat eroavaisuudet ja sumentaa ymmärrystä antroposeenin hätätilasta. Tämän jälkeen tarkastellaan, millaisista lähtökohdista voisi rakentua antroposeenin vaihtoehtoinen historia. Havainnollistavana esimerkkinä käytetään fossiilikapitalismin syntyä koskevaa historiankirjoitusta. Artikkelin lopuksi pohditaan, kuinka antroposeeniehdotus muuttaa käsityksiä historiallisesta ajasta ja siihen olennaisesti liittyvästä edistyksen ajatuksesta.

nonPeerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

peerReviewed

This Master’s thesis of general history focuses on the social interaction between ethnic Finns and Native Americans in North America c. 1850—1950. The research aims to cover the nature of the interaction phenomenon in question as well as the social statuses of both groups and the attitudes expressed by them concerning the other. The analysis is based on biographical source material supported by documents, interviews and academic literature emphasizing both the Finns and the Native Americans who were in contact with each other during the aforementioned era. The analysis conducted in this thesis highlights that the majority of the interaction between Finns and Native Americans took place in the wilderness, workplaces and schools. The interaction was most commonly motivated by either cooperation or bargaining. The situations of encounter were generally perceived as either positive or neutral experiences by both groups. The Finns and the Native Americans shared knowledge with each other and taught skills and techniques to one another. The Finns held some negative attitudes and prejudices towards the Native Americans during the early ages of the era under examination but along the 20th century started to represent them with either positive or neutral discourses. The Native Americans represented Finns with generally positive or neutral discourses throughout the time frame of the research. Both ethnic groups perceived similarity between themselves in ways of livelihood, cultural practices, and the style and norms of social interaction. They found difference between themselves in the practices of food preparing, time usage and transportation. The Native Americans suffered from low socioeconomic status although experiencing a minor upward shift in their social status from the 1930s onwards due to changes in the Indian policies of the United States. At first the Finns were at the bottom of the social order of North American societies but experienced a social upward shift during the early 20th century based on linguistic and cultural assimilation, even though a considerable proportion of Finns remained at an economically low position despite the overall change.

Verkkoversio: Helsingin yliopisto, 2022 While once essential agents in early Christian communities, in centuries to come women hosts were forgotten. Kaisa-Maria Pihlava, Th.D., sets out to trace literary representations of women hosts in early Christian sources. She also discusses what we know of early Christian communities, women property owners, and heads of households in antiquity. She argues that women hosts had authority in their early Christian communities because of the domestic setting of these communities and the authority that hosts had irrespective of their gender. The authority that women hosts gained was not countercultural. Instead, socioeconomic hierarchy resulted in the authority positions of women hosts of early Christian gatherings. In Pihlava's study, women hosts are written into the narratives of early Christian beginnings.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on tutkia, miten opettajuus on muuttunut 1950-luvulta 2010-luvulle ja millaisia ominaisuuksia opettajuudelle annetaan vuosikymmenien saatossa. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmetodina käytän narratiivisuutta. Tutkimukseni aineisto koostuu seitsemästä kirjoitelmasta, jotka on kerätty eri vuosikymmeninä 1950-2010 valmistuneilta luokanopettajilta. Analysoin aineiston narratiivisen kategorisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustulosteni perusteella opettajat määrittelevät opettajuuden samoista osa-alueista koostuvana. Näitä ovat opettajan persoonallisuus, opettajan rooli, opetus, oppilaat ja vanhempien asema. Tulokset osoittavat muutoksen, joka kulkee vahvasti yhteiskunnan muutoksen mukana. Selkein muutos jokaisessa osa-alueessa on tämän tutkimuksen mukaan tapahtunut 1990-luvulle tultaessa. Sitä ennen opettajuus nähtiin melko muuttumattomana: opettaja oli mallikansalainen, joka siirsi tietoa oppilailleen. 1990-luvun jälkeen opettajan rooli muuttui enemmän ohjaavaksi oppilaiden kaveriksi ja persoonallisuuden piirteet koskettivat enemmän opetusta. Oppilaiden hyvinvointi on tutkimuksen mukaan laskenut ja opettajien kasvava työmäärä vaikuttaa opettajien työssäjaksamiseen. Tutkimustulosten valossa opettajien mukaan tämänhetkinen opetussuunnitelma on pedagogiikaltaan oppilaiden kasvua tukeva. Koulun ja opettajuuden kehittämisessä tulisi kiinnittää tulevaisuudessa huomiota oppilaiden hyvinvoinnin kasvattamiseen sekä opettajien työtehtävien tarkastelun kautta opettajan työssäjaksamisen kehittämiseen.

Tämä tutkielma käsittelee sotilaiden päihteiden käyttöä toisen maailmansodan aikana. Lähdeaineistona on käytetty muistelmateoksia sekä Kansa taisteli -lehden artikkeleita. Työssä on myös siteerattu sotaa käsittelevistä kaunokirjallisista teoksista Sotaromaania, Sissiluutnanttia ja Unohdettua sotilasta. Tarkastelu on tapahtunut sosiaalihistorian näkökulmasta hyödyntäen uuden sotilashistorian sekä muistihistorian näkökulmia. Päihteillä oli oma osansa toisessa maailmansodassa. Tämä tutkielma selvittää syitä miksi päihteitä käytettiin ja mihin tapahtumiin tai tapauksiin päihteiden käyttö liittyi. Käsiteltävät päihteet ovat alkoholi sekä huumeista morfiini, heroiini ja amfetamiinivalmiste Pervitin. Tutkielma selvittää millaisia eroja näiden päihteiden käytössä on ollut päihteen käyttäjän näkökulmasta. Käsiteltävät käyttäjäryhmät ovat rintamamiehet, kaukopartiot, upseeristo, lentäjät ja päämajan henkilöstö sekä lääkintähenkilökunta. Naisten päihteiden käyttöä ei ole käsitelty erikseen omassa luvussaan, vaan heidät on sisällytetty päämajan henkilöuntaan sekä lääkintähenkilökuntaan. Sotatoimiin aktiivisesti osaa ottaneet naiset olivat suurimmaksi osaksi lottia, mutta mukana oli myös sairaanhoitajia ja apusisaria. Aineistona olleiden muistelmateosten pohjalta tutkimus selvittää kokemuspohjaista sotahistoriaa ja samalla tarkastelee, miten sotaa on käsitelty muistelmissa sekä kaunokirjallisuudessa ja miten tämä käsittely on muuttunut vuosien varrella. Näkyvissä on myös sotaan ja sen muisteluun liittyneet eri vaiheet ja suhtautumisen muutokset. Nämä muutokset ovat havaittavissa muistelmien lisäksi niin kaunokirjallisuudessa kuin tutkimuskirjallisuudessa. Työ hahmottaa myös sitä millainen osa päihteillä ja etenkin alkoholilla on ollut sodan aikaisessa mielenmaisemassa. Esille nousevat erilaiset ilmiöt siinä, miten alkoholia hankittiin ja missä tilanteissa niitä nautittiin. Huumeiden kohdalla väärinkäytöstä puhuttaessa kyseessä on marginaalinen ilmiö ja työ tarkastelee huumeiden käyttöä lähinnä lääkinnällisestä näkökulmasta. Tutkielmasta käy ilmi myös erilaiset painotukset käyttäjäryhmien välillä siinä minkä aineen käyttö on korostunut ja mistä sitä on hankittu.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelen alkoholin korvikeaineisiin kuolleita Suomessa vuosien 1914 ja 1921 välillä. Alkoholin korvikkeina käytettiin alkoholipitoisia aineita, jotka olivat tarkoitettu hyötykäyttöön ja pyritty tekemään juomakelvottomiksi. Korvikekuolemia tutkin käyttäen lääkintöhallitukselle lähetettyjen ruumiinavausraporttien specis facti -osion tietojen pohjalta, ja ilmiöstä lehdistössä julkaistuja uutisia ja keskusteluja käyttäen. Aineistoa tutkin lähiluvun ja diskurssianalyysin menetelmiä käyttäen. Alkoholin saatavuus oli tiukasti rajoitettu Suomessa tiukasti ennen vuotta 1914, suuressa osassa Suomea sen myyntiä ei sallittu. Kesällä 1914 syttynyt sota johti lähes täydelliseen alkoholin myyntikieltoon, minkä jälkeen korvikealkoholeista johtuvat kuolemat moninkertaistuivat. Tutkielma kattaa sodan ajan, sekä vuonna 1919 voimaan tulleen kieltolain ensimmäiset vuodet. Tänä aikana korvikeaineista muodostui työväestön päihdeaine seuduilla, joissa pontikkaa ei ollut saatavilla. Korvikkeisiin menehtyneet olivat pääsääntöisesti keski-ikäisiä työläismiehiä, mutta menehtyneiden joukossa on edustettuna naisia, muita sosiaaliluokkia ja nuorisoa. Ilmiö marginalisoitui 1920-luvun alussa, jolloin salakuljetettu pirtu syrjäytti korvikkeet työläisten päihteenä. Korvikkeiden käyttö ilmiönä vahvisti näkemystä kieltolain tarpeellisuudesta, sekä toimi todisteena alkoholin aiheuttamasta kansakunnan degeneraatiosta.