Search

Tutkimuksessamme tarkastelemme kouluja, jotka ovat osoittaneet toiminnassaan innovatiivisuutta ja kehittämisorientaatiota. Suomessa kouluja ei suoranaisesti palkita tai rankkeerata esimerkiksi innovatiivisuudesta, mutta osoituksena kehittämisorientaatiostaan koulut voivat saada erilaisia tunnustuksia tai huomionosoituksia hyvistä käytänteistä, kokeiluista tai pedagogisista ratkaisuistaan. Tutkimuksemme tavoitteena on tarkastella innovatiivisina pidettyjen koulujen piirteitä ja sitä, kuinka ne itse kokevat oman innovatiivisuutensa. Toinen keskeinen tarkoitus on kartoittaa, minkälaista kehittämistyötä näissä kouluissa tehdään. Näiden tavoitteiden kautta tarkoituksemme on syventää ymmärrystä siitä, millaisia koulutuksen ja opettajuuden piirteitä suomalaisessa kulttuurissa arvostetaan. Aiheen tutkiminen on tärkeää siksi, että tunnustukset saattavat osaltaan viitoittaa koulutuksen tavoitteita ja näyttävät, mitä pidetään kehityksen haluttuna suuntana. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuuden koulun edustajia. Näistä kouluista kaksi ovat saaneet OAJ:n vuosittain myöntämän Vuoden koulu, oppilaitos tai päiväkoti -tunnustuksen. Loput neljä koulua osallistuvat kansainvälisesti merkittävään HundrED-hankkeeseen. Saatu aineisto analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tuloksemme osoittavat, että tutkituista kouluista löytyi yhteisiä arvoja, kuten esimerkiksi oppilaslähtöisyys ja yhteisöllisyys. Lisäksi heillä on myös omia erityispainotuksia, kuten pelillisyys tai toiminnallisuus. Koulujen henkilökunnalla oli kehittämismyönteinen asenne ja uskoa muutoksen onnistumiseen. Tyypillistä oli myös johdon tuki kehittämistyössä sekä koulujen yhteistyö ulkopuolisten tahojen kanssa. Innovatiiviset koulut toteuttivat kehittämistyötään erilaisista lähtökohdista käsin. Näitä lähtökohtia olivat esimerkiksi oppilaslähtöisyys, muutoksen merkityksellisyys ja opettajan yksilölliset perusteet sekä kyvykkyys lähteä muutokseen. Koulujen kehitykseen liittyi olennaisena osana hyvät vuorovaikutustaidot, suunnitelmallisuus ja tavoitteiden asettaminen sekä niiden arviointi. Kehittämisprosesseihin kytkeytyi myös erilaisia haasteita ja jännitteitä, kuten joustamattomat rakenteet ja resurssien riittämättömyys. Keskeisimmät johtopäätökset ovat, että innovatiivisissa ja kehittämisorientoituneissa kouluissa kehittämistyö ymmärretään prosessiksi: koulut tekevät jatkuvasti työtä kehittymisen eteen ja haasteiden voittamiseksi. Lisäksi koulut hyödyntävät ja toteuttavat monipuolista yhteistyötä parantaakseen kehittämistään sekä järjestävät riittävästi aikaa kehittämiselle. Aikaa täytyy olla esimerkiksi arvojen miettimiselle, suunnittelulle, kehittämistoiminnan arvioinnille ja onnistuneiden käytäntöjen levittämiselle.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sisäistä yrittäjyyttä luovuuden kautta työkierron kontekstissa suomalaisen keskisuuren kaupungin liikelaitoksessa. Tutkimuksen aineisto koostui teemahaastattelun menetelmällä kerätystä aineistosta, joka analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimus pyrki syventämään ymmärrystä liikelaitoksen työntekijöiden ja toimihenkilöiden luovuuteen liittyen. Tutkimus käsitteli henkilöstöryhmien luovuutta, luovuuden mahdollistavaa kulttuuria sekä luovuuden kehittämistä ja niiden eroavaisuuksia henkilöstöryhmien välillä. Tutkimuksen perusteella selvisi, että henkilöstöryhmien välillä on eroa siinä, missä määrin he kokevat voivansa vaikuttaa omaan luovuuteensa töissä. Toimihenkilöiden kohdalla aktiivinen subjektin rooli oli yleisempi, kun taas työntekijät kokivat olevansa useissa yhteyksissä objekteja. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että luovuuden kaltainen abstrakti ilmiö voidaan pilkkoa pienempiin palasiin. Ilmiön ymmärtäminen on tärkeää, jotta organisaatiossa voidaan ajatella luovuutta strategisena kohteena ja että sitä voidaan johtaa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia käsityksiä oppilailla oli yhteiskuntaan, työelämään ja yrittäjyyteen liittyvistä asioista ennen osallistumista Yrityskylä-oppimiskokonaisuuteen sekä sen jälkeen. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli se, miten oppilaat itse kuvailivat oppimistaan. Tutkimuksessa haluttiin siis kartoittaa oppilaiden oppimista Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys liittyi yrittäjyyskasvatukseen, aktiiviseen kansalaisuuteen, aktiivisuusteoriaan ja oppimisen kolmeen metaforatasoon. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tapauksena toimi Yrityskylä. Yrityskylä on kuudesluokkalaisille suunnattu oppimiskokonaisuus, jossa käsitellään yhteiskuntaan, työelämään ja yrittäjyyteen liittyviä sisältöjä. Siihen kuuluu kymmenen koulussa pidettävää oppituntia ja vierailu fyysiseen Yrityskylä-oppimisympäristöön. Yrityskylässä oppilaat pääsevät toiminnallisesti kokeilemaan työntekijän, kuluttajan ja kansalaisen roolia. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta Yrityskylään osallistunutta oppilasta kaksi kertaa, ennen oppimiskokonaisuutta ja sen jälkeen. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Aineiston analyysissä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja ilmauksia luokiteltiin teemojen mukaan ala-, ylä- ja pääluokiksi. Pääluokiksi muodostuivat käsitykset taloudesta, käsitykset kansalaisuudesta, käsitykset työelämästä, käsitykset yrittäjyydestä sekä oppimiskokemukset. Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana opittiin talouteen, kansalaisuuteen, työelämään ja yrittäjyyteen liittyviä käsitteitä ja tietoja. Käsitykset työelämästä muuttuivat positiivisemmiksi, kun taas mielikuvat yrittäjän työstä eivät muuttuneet. Ulkoinen yrittäjyys nähtiin raskaana ja haastavana eikä sitä koettu mielekkäänä uravaihtoehtona itselle. Oppimiskokonaisuuden aikana, etenkin Yrityskylä-vierailussa, opittiin muun muassa työntekoa, yhteistyötaitoja, vastuunottamista, riskinottamista, neuvottelutaitoja, luovuutta, toiminnan katalysoimista, oma-aloitteellisuutta ja yritteliäisyyttä. Yrityskylä koettiin positiiviseksi, opettavaiseksi ja hyödylliseksi oppimisympäristöksi. Parhaimmiksi asioiksi koettiin työnteko ja yhteistyö Yrityskylä-vierailussa. Oppimiskokonaisuuden aikana opittiin sisäiseen yrittäjyyteen ja aktiiviseen kansalaisuuteen liittyviä tietoja, taitoja sekä asenteita ja oppimista tapahtui kaikilla kolmella oppimisen metaforatasolla. Tämän tutkimuksen antina voidaan pitää sitä, että se valaisee oppilaiden oppimista Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana. Yleistyksiä tämän perusteella ei voida tehdä, sillä tutkimusjoukko oli pieni. Tutkimustulokset antavat kuitenkin hyvän pohjan lähteä tutkimaan oppimista kvantitatiivisesti isommalla tutkimusjoukolla, kvalitatiivisesti paneutuen tarkemmin tiettyihin aspekteihin tai menetelmätriangulaation keinoin yhdistellen näkökulmia. Olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin esimerkiksi erilaisia konfliktitilanteita Yrityskylä-vierailun aikana, sillä ne näyttivät olevan hedelmällisiä oppimistilanteita. Myös koulumenestyksen yhteydet Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden aikana tapahtuvaan oppimiseen ja toimintaan voisi olla yksi kiinnostava jatkotutkimusaihe.

Tässä tutkimuksessa selvitettiin osastonhoitajien käsityksiä sisäisestä yrittäjyydestä sekä sitä, minkälaisia vaikutuksia sisäisen yrittäjyyden mallin mukaisella toiminnalla on muutosjohtamiseen. Miten sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavat tekijät näkyvät tutkimuksessa mukana olleissa yksiköissä ja kokevatko osastonhoitajat tämän ajattelumallin helpottavan muutostilanteissa? Tutkimus on kvalitatiivinen ja se toteutettiin sähköisellä kyselyllä Helsingin ja Uudenmaan sairaan-hoitopiirin (HUS) viiden eri osaamiskeskuksen osastonhoitajille. HUS:n strategiassa yhtenä päämääränä on vaikuttava ja kilpailukykyinen toiminta. Sen yhtenä tavoitteena on sisäinen yrittäjyys toimintamallina. Kysely perustui Heinosen ja Paasion (2005) kehittämään mittariin sisäisestä yrittäjyydestä kuntasektorilla. Kyselyssä selvitettiin yksiköiden sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavia tekijöitä (innovatiivisuus - indeksi) sekä strategisen uusiutumisen indeksiä. Lisäksi selvitettiin avoimilla kysymyksillä osastonhoitajien käsityksiä ja mielipiteitä heidän yksikkönsä tilanteesta suhteessa sisäisen yrittäjyyden toimintamalliin. Tutkimustulokset osoittavat, että sisäiseen yrittäjyyteen suhtaudutaan myönteisesti ja käsite ymmär-retään hyvin. Vastauksissa ilmeni, että valtaosa henkilökunnasta pyrkii luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Terveydenhuollon ja ison organisaation byrokraattisuus saattaa kuitenkin heikentää luovuutta. Muutoksia on usein ja paljon, ja jonkinasteista muutosväsymistä on havaittavissa. Henkilökunta toivoo enemmän koulutusmahdollisuuksia ja palkitsemista luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Kehittymiseen tulisi rohkaista, ja osastonhoitajat odottavat myös itse paljon tukea ylemmältä johdolta. Riittävä osaaminen ja johdon tuki ovat niitä elementtejä, jotka rohkaisevat henkilöitä toimimaan innovatiivisesti ja kokeilemaan rohkeammin uusia asioita. Tulosten perusteella useimmissa yksiköissä pyritään sisäisen yrittäjyyden toimintamalliin. Esimiesten haasteena on kuitenkin johtaa yksilöllinen sisäinen yrittäjyys kollektiiviseksi yhteisöä ja organisaatiota kehittäväksi voimavaraksi.

TIIVISTELMÄ MIELIVALTAISTA KASVATUSTA Vallan ja työn valotuksia yrittäjyyskasvatukseen Esko Harni Filosofia ja Kasvatustiede Pro gradu-tutkielma Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos / Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto Ohjaajat: Olli-Pekka Moisio ja Pentti Moilanen Kevät 2014 196sivua Tämä tutkielma käsittelee yrittäjyyskasvatuksen suhdetta uudenlaisiin työn, vallan ja hallinnan muotoihin. Tutkielma argumentoi, että yrittäjyyskasvatus on paradigmaattinen koulutuspoliittinen reformi nykyisessä talouden vaiheessa ja sitä mukailevissa hallinnan ja vallan muodoissa. Yrittäjyyskasvatusta käsitellään tutkielmassa lähinnä sisäisen yrittäjyyden näkökulmasta. Työn ja tuotannon analyysi keskittyy puolestaan niin kutsutun uuden työn ja postfordismin perinteeseen. Vallan kohdalla olen taas painottanut Michel Foucault’n ja hänen analyysiaan jatkaneen Gilles Deleuzen kirjoituksia nyky-yhteiskunnalle tyypillisistä vallan ja hallinnan muodoista. Nämä näkökulmat toimivat ”vallan ja työn valotuksina”, joista käsin yrittäjyyskasvatusta tarkastellaan. Tutkielman ensimmäinen osa käsittelee valtaa, hallintaa ja työtä yhteiskunnallis-taloudellisessa kontekstissa, jota olen nimittänyt postfordismiksi ja kontrolliyhteiskunnaksi. Kontrolliyhteiskunnalla viittaan kurillisten suljettujen instituutioiden, kuten koulun avautumiseen muuhun yhteiskuntaan ja markkinoille. Tämä tarkoittaa, että koulun toiminta muuttuu epämääräiseksi puuttumiseksi ihmisen elämään ja hänen persoonallisiin piirteisiinsä. Kontrolliyhteiskunta toimii mielivallanmekanismein, jotka pyrkivät hallitsemaan ihmistä jo ennalta, hänen mielensä ja mahdollisten kykyjensä kautta. Seuraavaksi käsittelen postfordistista tuotantoa ja niin kutsuttua uutta työtä. Näissä luvuissa esitän, että työ on –pitkälle teollistuneissa länsimaissa –muuttunut siten, että pitkään itsestään selvinä pidetyt rajat työn ja vapaa-ajan, tuottavan ja ei-tuottavan työn sekä työntekijän persoonallisuuden ja työn tekemisen välillä ovat hämärtyneet ja sekoittuneet toisiinsa. Uudessa työssä korostuvat ihmisen yleinen kyky oppia uutta, kyky sopeutua uusiin, epävarmoihin tilanteisiin sekä yleiset kommunikaatiokyvyt, joita myös yrittäjyyskasvatukseen liittyvissä koulutuspoliittisissa dokumenteissa painotetaan. Tutkielmani toisessa osassa, joka vastaa sisällöiltään selkeämmin kasvatustiede oppialan sisältöjä, käsittelen ensin yrittäjyyskasvatusta osana koulutuspoliittista -ja eetoksellista muutosta, jonka myötä perinteinen suljettu kouluinstituutio avautuu yhteiskuntaan ja muuttaa toimintaansa yrityslogiikan mukaiseksi. Tämä tarkoittaa, että koulu menettää auktoriteettinsa toimia suljettuna instituutiona ja joutuu vastamaanmuualta yhteiskunnasta ja markkinoilta tulleisiin haasteisiin. Seuraavaksi tutkielmassa käsitellään sisäisen yrittäjyyden käsitettä sekä kolmea tutkielmani keskeistä yrittäjyyskasvatuksen osa-aluetta: elinikäistä oppimista, yrittäjämäisiä kykyjä ja niiden oppimista sekä yrittäjämäistä toimintakulttuuria ja oppimisympäristöä. Näiden teemojen kautta pureudun tarkemmin yrittäjyyskasvatuksen luonteeseen, jossa korostuvat satunnaiset kontrollit, elinikäinen vaatimus olla oppivainen ja muuttaa itseään jatkuvanmuutoksen keskellä sekä hallinta, joka perustuu epävarmoihin ja epävakaisiin oppimisympäristöihin ja toimintakulttuureihin. Tutkielman keskeisin johtopäätös on, että ymmärtääkseen yrittäjyyskasvatuksen merkitystä nykyisessä yhteiskunnallis-taloudellisessa kontekstissa on johdonmukaista käsitellä sitä osana tuotannollista muutosta, jota olen nimittänyt postfordismiksi ja uudeksi työksi, ja tätä muutosta mukailevaa hallintaa, jota olen puolestaan nimittänyt kontrolliyhteiskunnaksi ja mielivallaksi. Yrittäjyyskasvatusta voidaan kutsua mielivaltaiseksi kasvatukseksi, sillä kasvattamalla sisäistä yrittäjää, yrittäjyyskasvatus pyrkii tarttumaan suoraan ihmisen ”mieleen”: ihmisen kykyyn tuntea, kykyyn sopeutua uusiin ympäristöihin, kykyyn johtaa itseään johdonmukaisesti epävarmoissa tilanteissa ja niin edelleen. Toisaalta mielivalta viittaa yrittäjyyskasvatuksen kohdalla kasvatuksen ja koulutuksen muuttumiseksi epämääräiseksi puuttumiseksi ihmisen koko elämän aikaan. Tästä syystä myös koulun rooli legitimoituna suljettuna instituutiona asettuu kyseenalaiseksi. Yhteiskunnallis-taloudellisessa kontekstissa, jota leimaa yleinen ja jatkuva epävarmuus, koulu joutuu perustelemaan olemassa olonsa aina uudelleen kulloisenkin ulkoa tulleenhaasteen edessä. Mielivallan ja yrittäjyyskasvatuksen myötä koulu alkaa toimia mielivaltaisesti, vailla mieltä.

Julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittava Yleisradio on oligopolistisia piirteitä omaavilla kotimarkkinoilla merkittävin rahoittaja, tuottaja ja ostaja tv- ja elokuvatuotantoyrityksien tuotannoille. Nämä kokoluokaltaan pääosin pienet, riskipitoista, mutta mittavia investointeja vaativaa liiketoimintaa harjoittavat yritykset tekevät puolestaan yhteistyötä muiden luovalle toimialalle kuuluvien yrityksien kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena ja tavoitteena olikin parantaa ja tehostaa Yleisradion toimintaa sisäisen yrittäjyyden avulla, pyrkien takaamaan siten sekä yhtiön että koko luovan toimialan toiminnan jatkuvuus ja tulevaisuus. Tutkimuskohteena oli yhtiön suurimmat vuosittaiset kustannukset aiheuttavat tv-tuotannot, tv-tuotantoprosessit ja niitä toteuttavat tv-tuottajat. Laadullisessa, kuvailevassa tapaustutkimuksessa yhdistettiin sisäisen yrittäjyyden yksilötason ja organisaatiotason tarkastelu, tulkiten sisäinen yrittäjyys prosessina, jonka toteutumiseen vaikuttavat molemmat tasot. Kaikkiaan kahdeksan haastatellun tv-tuottajan tuotannot ajoittuivat vuosille 2004-2012. Tutkimuksessa selvitettiin, ilmeneekö tv-tuottajan toteuttamassa tv-tuotantoprosessissa yksilötason sisäistä yrittäjyyttä ja organisaatiotasolta sisäisen yrittäjyyden edellytyksiä. Yleisradion tv-tuottajat olivat pitkälti sisäisiä yrittäjiä. Kaikki sisäisen yrittäjyyden osa-alueet eivät toteutuneet, joka oli liitettävissä organisaation sisäisen yrittäjyyden edellytyksien puutteisiin. Esimerkiksi organisaation asettamat tavoitteet eivät olleet selkeitä, yksilön vastuuta ei korostettu riittävästi, johdon tuessa oli puutteita, eikä tuottajien toimintaa ohjattu esimerkiksi palkitsemis- tai mittausjärjestelmin. Nämä heijastuivat yksilötasolle siten, että tv-tuottajat eivät olleet tuloshakuisia, innovatiivisia ja tavoitteellisia, eivätkä he ottaneet lopullista vastuuta tuotannon toteutuksesta. Koska Yleisradion tv-tuottajat osoittautuivat olevan itsenäisiä toimijoita, heidän tehtävänantonsa tv-ohjelman toteuttamiseksi oli vapaa, he toimivat tv-tuotantoprosessissa haluamallaan tavalla, omasivat paljon valtaa ja käytännössä myös pääsyn organisaation resursseihin, ovat sisäisen yrittäjyyden toteuttamisen mahdollisuudet lähtökohtaisesti hyvät. Tuottajien yrittäjämäistä toimintaa tulisi kuitenkin ohjata ja kannustaa organisaation kannalta oikeaan suuntaan koko yhtiön toiminnan tehostamiseksi korjaamalla ilmenneet organisaationtason edellytysten puutteet. Työhön liittyvän suuren vastuun ja vapauden vuoksi, on tulevilta tv-tuottajilta vaadittava sisäisen yrittäjän piirteitä ja toimintamalleja.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä opinnäytetyö on teoreettinen katsaus sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman innovaatiotoiminnan taloustieteeseen. Sisäinen yrittäjyys nähdään olemassa olevan organisaation pyrkimyksenä luoda uusia yrityksiä ja uutta liiketoimintaa. Tavoite on tarkastella kannustinsopimuksen avulla eri tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijän päätökseen sisäisestä yrittäjyydestä ja innovaatiotoiminnasta. Sisäisestä yrittäjyydestä ei ole vielä laajemmin enempää empiiristä kuin analyyttistäkään tutkimusta kansantaloustieteessä. Kirjallisuudessa sisäinen yrittäjyys nähdään erityisesti yritysten kasvun lähteenä ja yrityksen strategisena uudistumisena. Työn rakenne on seuraava. Luku 1 on johdanto. Luvussa 2 esitellään innovaatiotoimintaa ja sisäistä yrittäjyyttä. Luvussa 3 käsitellään sisäistä yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa kuvaavaa mallia. Luvussa 4 esitetään lisänäkökulmia sisäiseen yrittäjyyteen ja luvussa 5 esitetään työn päätelmät. Sisäistä yrittäjyyttä tarkastellaan yritys–työntekijä -toimintamallin avulla, jonka taustalla on päämies–agentti -teoria. Kannustinsopimuksessa määritellään yrityksen ja työntekijän arvon määräytyminen. Sopimuksessa otetaan huomioon innovaatiotoiminnan onnistumisen todennäköisyys, työntekijän yritykselle maksama innovaatiokorvaus ja diskonttotekijä. Yrityksen ja työntekijän tavoite on maksimoida elinkaaritulot. Yritys viestittää sopimuksen avulla työntekijälle, miten haluaa tämän jakavan työpanoksen perustyön ja innovaatiotoiminnan kesken. Tällöin voi esiintyä moraalikadon ongelma, sillä yritys ei voi valvoa tehokkaasti työntekijän ajankäyttöä. Keskeisinä sisäiseen yrittäjyyteen vaikuttavina tekijöinä mallissa on nostettu esille innovaatioympäristön kohentuminen (onnistumisen todennäköisyyden nousemisen tai perustyön määrän lisääntymisen avulla), innovaatiokorvaus, diskonttotekijä ja perustyöhön sidottu palkanosuus. Innovaatioympäristön kohentuminen ja diskonttotekijän nousu vaikuttavat positiivisesti sisäiseen yrittäjyyteen. Työntekijän yritykselle maksaman innovaatiokorvauksen vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen vaihtelee. Yrityksissä voi esiintyä sisäistä yrittäjyyttä, kun innovaatiokorvaus on matala tai korkea. Jos korvaus on keskitasolla, sisäistä yrittäjyyttä ei välttämättä esiinny. Artikkelin empiirisen tarkastelun mukaan palkanosuuden vaikutus sisäiseen yrittäjyyteen ja uusien yritysten luomisasteen on negatiivinen. Sisäisen yrittäjyyden aikaansaaman yrityksen tulosvaikutuksen arviointia on vielä vähän, joskin kehittyvissä talouksissa sisäisellä yrittäjyydellä on havaittu olevan positiivinen vaikutus yritysten tulokseen. Yrityksen työntekijälle tarjoama kannustinsopimus vaikuttaa siihen, suuntautuuko työntekijä sisäiseen yrittäjyyteen ja innovaatiotoimintaan. Yritys voi kannustaa tai estää työntekijää näihin toimiin asettamalla palkanosuuden ja kiinteän palkan tietyille tasoille.

The first aim of the study was to produce concepts by which corporate governance, intrapreneurship and effectiveness can be studied in the context of the Finnish Universities of Applied Sciences (=henceforth the UAS or schools). The second purpose was to find out to what extent the amount of corporate governance and intrapreneurship affect the objective-orientation and effectiveness of the same schools.The concepts of owners, juridical and psychological ownership and corporate governance were analyzed according to the Agency Theory, the Human Capital Investment Theory, the Stewardship Theory and the Stakeholder Theory. The concept of intrapreneurship was analyzed as part of entrepreneurship as seen on the level of individuals, teams/networks and organizations. The objective-orientation was handled according to the elements of the Management By Objectives and the performance-based and effectiveness-based management used by the Ministry of Education in Finland. The conceptual dependence between corporate governance, intrapreneurship and effectiveness was presented as a synthetic model.The empirical part of the study consisted of a questionnaire designed for the owners and a questionnaire designed for the staffs of 15 UAS. Acceptable replies were received from 78 owners and 888 employees. The level of corporate governance was dependent on the level of psychological ownership, more than on juridical ownership. The source of psychological ownership was the will to affect society, and it was strengthened by the will to direct the target and by coming to know the target. The amount of corporate governance and ownership were stronger in private-owned than in public-owned schools. There is much potential to intrapreneurship in the UAS. The level of self-confidence and commitment, toughness and the willingness for intellectual growth, for autonomy, to grasp opportunities, to make efforts and to be effective were the most positive features on the level of individuals.The employees were very familiar with team-working and networking - the more intrapreneurial attitudes a person had, the more team- and networking relationships he/she had. The stronger the level of ownership was and the more intrapreneurial the personnel were, the more successful was the school, according to their own evaluation. However, the concept of effectiveness is a very tense one. The owners and the personnel had different evaluations of the extent of the success of their schools and their opinions did not correlate with the measurements of the Ministry of Education. Hannu Nyyssölän tutkimus osoittaa, että omistajat asettavat omasta mielestään koulujen toiminnalle selkeät päämäärät. Henkilöstön mielestä omistajien tavoitteet ovat kuitenkin epäselviä, ja työntekijät pitävät omistajia passiivisina. Koulun itsensä asettamat tavoitteet eivät henkilöstön mielestä ole aina selkeitä, mutta henkilöstö on kuitenkin omistajia aktiivisempaa pyrkiessään omiin tavoitteisiinsa. Vaikka sekä omistajat että henkilöstö katsovat tärkeimpien tavoitteidensa olevan yhdensuuntaisia opetusministeriön tavoitteiden kanssa, kouluissa koetaan silti tavoitteiden mieltämiseen ja tärkeysjärjestykseen liittyvän ristiriitaisuuksia.Ammattikorkeakoulujen omistajien mieltämä omistajuus jakautuu henkiseen ja juridiseen omistajuuteen. Omistajuuden kokemisen määrän ja omistajaohjauksen välillä on selkeä riippuvuus. Mitä voimakkaampaa henkinen omistajuus on, sitä vahvempaa on omistajaohjaus. Omistajaohjauksen määrä vaihtelee koulujen omistustyyppien mukaisesti. Kaupunkien suoraan omistamissa kouluissa omistajaohjaus on vähäisintä, ja eniten ohjausta on osakeyhtiöiden ja säätiöiden omistamissa kouluissa. Omistajaohjauksella pyritään voimakkaimmin ajamaan alueellisia etuja, vaikka opiskelijoiden ja työmarkkinoiden intressit tunnustetaankin suuremmiksi.Henkilöstöllä on potentiaalia yrittäjämäiseen toimintatapaan. Sisäisen yrittäjyyden kehittyminen vaatisi kuitenkin työntekijöiltä nykyistä suurempaa riskinottohalua ja -kykyä ja parempaa tilaisuuksien tunnistamista. Johdon puolestaan tulisi vähentää kontrollia ja byrokratiaa sekä lisätä henkilöstön toimivaltuuksia.Opetusministeriö pitää tuloksellisina niitä ammattikorkeakouluja, jotka sijoittuvat hyvin ministeriön määrittelemissä panos-, prosessi- ja suoritemittauksissa. Kun tutkimuksessa tuloksellisuutena pidetään opetusministeriön tavoitteiden lisäksi myös omistajien, henkilöstön, sidosryhmien ja opiskelijoiden tavoitteiden saavuttamista, opetusministeriön mittaama ja omistajien sekä henkilöstön mieltämä tuloksellisuus eivät korreloi. Myös omistajien ja henkilöstön näkemykset koulunsa tuloksellisuudesta eroavat.Nyyssölä sovelsi väitöskirjassaan yritysmaailmassa syntyneitä omistajaohjauksen ja sisäisen yrittäjyyden teorioita ammattikorkeakouluihin. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä ammattikorkeakoulujen johtamisessa että omistajien strategisessa työssä. Työ antaa suuntaviivoja myös mahdollisten uusien, yhdistyvien ammattikorkeakoulujen omistuspohjien harkintaan.