Search

Tutkielmassa tarkastellaan selkokielisessä lastenkirjallisuudessa olevia verbi-ilmauksia. Tutkimuskysymykset koskevat sitä, millaiset verbi-ilmaukset ovat säilyneet ennallaan alkuperäisistä teoksista selkomukautuksiin, millä eri keinoilla niitä on mukautettu ja miten mukautettujen verbi-ilmausten merkitykset muuttuvat. Tutkimusaineisto on kerätty kolmesta lastenkirjaparista. Teokset ovat Elina Karjalaisen Uppo-Nalle (1977) ja sen selkomukautus (Silja Vuorikuru 2021), Vuokko Hurmeen Kiepaus (2017) ja sen selkomukautus (Hanna Männikkölahti, 2019) sekä Paula Norosen Supermarsu lentää Intiaan (2007) ja sen selkomukautus (Riikka Tuohimetsä, 2020). Aineisto koostuu 537 verbi-ilmauksesta ja alkuperäisten teosten vastineista. Verbi-ilmaukset on jaoteltu kuuteen semanttiseen verbiluokkaan ja verbimuutoksia on tarkasteltu luokkakohtaisesti. Verbiluokat ovat tilaverbit, tapahtumaverbit, tekoverbit, liikeverbit, puheaktiverbit ja mentaaliverbit. Tuloksissa on jonkin verran vaihtelua sekä luokka- että kirjakohtaisesti, mutta yleinen tarkastelu osoittaa, että melko suuri osa verbi-ilmauksista säilyy ennallaan alkuperäisistä teoksista selkomukautuksiin. Monet lastenkirjallisuuden verbeistä ovat alkujaankin yleisiä ja konkreettisia eikä niiden mukauttamiselle ole tarvetta. Mukautettujen verbien määrä vaihtelee erityisesti semanttisen luokan mukaan. Mukautuskeinoista nousee esiin erityisesti kolme kategoriaa: (1) Verbi-ilmauksen supistaminen tai täydentäminen eli yleensä argumenttien lisääminen tai poistaminen. Näistä ilmauksen supistaminen on tyypillisempää kuin täydentäminen. (2) Osittain mukauttaminen, jossa verbi-ilmauksesta vaihdetaan joko verbi tai jokin tai jotkin argumenteista. (3) Täysin eri ilmauksen käyttäminen, jossa verbin merkitys voi joko pysyä samana tai muuttua erilaiseksi. Lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu selkomukautuksiin lisättyjä verbejä, joilla ei ole vastinetta alkuperäisissä versioissa. Selkomukautuksiin lisätään verbejä erityisesti siksi, ettei tekstiin voi jättää tulkinnanvaraa. Kun alkuperäistä tekstiä mukautetaan selkokielelle, tapahtuu väistämättä myös merkitysten muutoksia. Selkomukauttaminen aiheuttaa sekä varsinaisia merkitysten muutoksia että sävyeroja alkuperäisen tekstin ja selkomukautuksen välille. Tutkielma osoittaa, että selkomukautettujen verbien merkitykset ovat pääasiassa yleisempiä, neutraalimpia ja konkreettisempia kuin alkuperäisten teosten merkitykset. Toisinaan kyse on vain sävymuutoksesta, jolloin verbin merkitys ei varsinaisesti muutu. Koska konteksti vaikuttaa verbin tulkintaan, joissain tapauksissa mukautuksen verbivalinta voi olla myös harvinaisempi kuin alkuperäisen teoksen. Tutkielma on osa selkokielisen kirjallisuuden tutkimuskenttää. Yhdessä muiden selkokieltä käsittelevien tutkimusten kanssa voidaan tarkastella sitä, millaisia ominaisuuksia selkokaunokirjallisuuteen kuuluu ja millaisin keinoin selkomukautuksia tehdään. Selkokielen tutkimus auttaa kehittämään selkokieltä ja selkokielen kirjoitusohjeita, mikä on tärkeää, sillä selkokielen tarvitsijoiden määrä on jatkuvasti kasvussa.

Artikkeli käsittelee oppimisen kokemuksia selkomukautetun kaunokirjallisuuden parissa kotoutumiskoulutuksen lukupiirissä. Aineistona ovat lukupiirien 24 osallistujan haastattelut. Haastattelut on tehty osallistujien toisella kielellä tai lingua franca -englannilla, ja niitä lähestytään fenomenologista ajattelutapaa hyödyntäen kertomuksina oppimisen kokemuksista. Kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, ja tärkeimmiksi merkityskokonaisuuksiksi nousevat sanat, kielen rakenteet ja kielenkäyttö. Kokemusten yksilöllisyyttä voidaan selittää sosiokulttuurisesta teoriasta käsin: vaikka selkomukautettu kaunokirjallisuus tarjoaa lukijalleen runsaasti kielellisiä affordansseja, tarjoumia, kukin lukija tarttuu niihin omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Oppijat kokevat, että kirja on heille keskeinen kielenoppimisympäristö. Lukupiiri tukee lukemista, erityisesti siinä alkuun pääsemistä. Lukupiiriläiset ymmärtävät kompleksista sisältöä selkokielellä esitettynä, joten selkomukautettu kaunokirjallisuus on sopivaa luettavaa aikuisille kotoutumiskoulutuksen lukupiiriin., This article discusses learning experiences of simplified fiction in integration training reading circles. The data consist of interviews of 24 participants of these circles. As the interviews were conducted in the participants’ second language or English as a lingua franca, they are approached as stories of experience, through phenomenological thinking. Individual experiences varied, and words, language structures and language use became the most important meaning entities. The individuality of these experiences will be discussed from the perspective of socio-cultural theory: fiction offers its readers a wealth of linguistic affordances, and each reader grasps them in accordance with their own needs and premises. Books were a central language learning environment in the learner’s experience. The reading circle supported reading, especially getting started with it. Readers understood complex content in easy language which makes simplified fiction suitable for adults in integration training and its related reading circles.

This article discusses reading circles of adult Finnish as a second language (L2) readers. The books that were read and discussed in the circles were easy-to-read fiction. The study focuses on how the readers interpret what they read and what kind of support they need for their interpretations. The analysis utilizes the concept of scaffolding, used in socio-cultural learning theory. The readers’ reading stances vary from what is literally said in the text to creating their own interpretations of the hidden meanings of the text. The latter are not very common in the reading circles, although many participants express a wish to create and discuss interpretations too. The analysis shows that interpretations can emerge if the participants are scaffolded in the reading circle by the teacher and other readers. The study thus provides useful information for designing reading circles in adult language education. peerReviewed