Search

Eriytymisestä on kasvanut 2020-luvun Suomessa yksi kaupunkien ominaispiirre. Alueellinen eriytyminen tarkoittaa sitä, että erilaiset väestöryhmät asuvat yhä selkeämmin erillään toisistaan. Muutos voimistuu yksilöiden muuttoliikkeen seurauksena. Eriytyminen voi olla sosiaalista, taloudellista ja etnistä. Eriytyminen on erityisesti kaupungeissa esiintyvä ongelma. Ilmiö nähdään epätoivottuna, sillä se aiheuttaa yksilöiden ja väestöryhmien eriarvoisuutta. Tämä diplomityö käsittelee alueellisen eriytymisen ilmiötä kaupunkisuunnittelun näkökulmasta ja kysyy, miten asukkaiden ja asiantuntijoiden käsitykset eriytyneestä asuinalueesta eroavat toisistaan. Diplomityö muodostuu kahdesta pääosasta, kirjallisuuskatsauksesta ja tapaustutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään lähiöiden ja alueellisen eriytymisen teoriaa, jota sovelletaan myöhemmin työn toisessa osassa. Kirjallisuuskatsaus koostuu aihepiirin kirjallisuudesta, tutkimusraporteista ja uutisista. Tapaustutkimus sijoittuu turkulaiseen Pansio-Pernon lähiöön. Tutkimusalueella toteutettiin asukas- ja asiantuntijahaastatteluita, jotka muodostavat työn aineiston. Pansio-Pernon historiatiedot, kartat ja tilastotiedot täydentävät aineistoa. Haastatteluaineisto analysoidaan aineistolähtöisellä analyysitavalla luokittelemalla. Aineistoanalyysi osoittaa, että asukkailla ja asiantuntijoilla on eriytyneestä lähiöstä sekä yhdenmukaisia että eriäviä käsityksiä. Luokittelun perusteella asukkaat ja asiantuntijat kuvailevat aluetta vetovoimatekijöiden, työntävien tekijöiden ja muiden tekijöiden kautta. Tulokset kertovat, että suurin osa käsityksistä on alueelle myönteisiä, vetovoimatekijöinä nähtäviä piirteitä. Erityisesti Pansio-Pernon monipuolista luontoa, merta ja metsiä, ja asuinväljyyttä kehutaan. Aluetta kuvailtiin aineistossa myös kielteisten, työntävien tekijöiden kautta. Alueella on huono maine ja irrallinen sijainti. Alueen maine ei kuitenkaan asukkaiden mukaan vastaa todellisuutta. Lisäksi osa kuvauksesta oli ristiriitaista tai ei selkeästi hyvää tai huonoa. Tulokset lisäävät ymmärrystä eriytyvästä lähiöstä ja siitä, miten alueen asukkaat ja suunnittelijat sen käsittävät. Segregation has grown to be one of the characteristics of Finnish cities of the 2020’s. Areal segregation means different groups of the population are living in clearly separated areas. Individual household’s moving decicions strengthen the phenomenon. Segregation can be social, economic or racial, and often manifests as a mix of these. In the context of cities, segregation is widely thought of as something negative and unwanted since it creates social inequality. This diploma consists of two main parts, literary survey and case study. The literary survey presents the theory of suburbs and segregation. The literary survey contains literature, scientific reports and articles on the subject. The theory from the literary survey is later applied in the case study. The case study takes place in the suburb of Pansio-Perno in Turku, Finland. This thesis’s material has been collected through interviews with the residents and urban planners of the area. These interviews took place in the Pansio-Perno area. In addition to the interviews, the thesis also looks at the history of Pansio-Perno, as well as relevant maps and statistical data. The interviews are analyzed through a material-based analysis. The analysis points out that the residents and the people who work on urban planning of the area have both similar and differing conceptions of the suburb. Based on the classification of the interview material the residents describe the area through pull factors, push factors and other factors. The result is most of the conceptions are positive and can be seen as pulling actors for the win of the area. Especially the nature and spacious living conditions were recurring themes in the conducted interviews. The area is also being described through a more negative lens by depictions that can be seen as pushing factors. The area of Pansio-Perno has a bad reputation from the outside, even though it rarely meets the reality perceived by the residents in their daily life. Lastly, some of the findings are contradictory by not being clearly positive or negative. Altogether these results widen the understanding of the segregating Finnish suburban housing estates and how the residents and planners perceive or experience these areas.

Alueiden epätoivottu eriytyminen eli segregaatio on voimistunut Suomessa 2000-luvulla. Ilmiössä on kysymys alueiden sosiaalisesta erilaistumisesta, käytännössä erilaisten väestöryhmien hajaantumisesta omille alueilleen. Lähiöistyneessä Suomessa havaittiin 1990-luvun lamassa, että työttömyys keskittyi aiempaa voimallisemmin kaupunkien lähiöihin. Vuosituhannen vaihteen jälkeen kehityksessä oli entistä selkeämmin kysymys huono-osaisuuden alueellisesta kasautumisesta. Alueet alkoivat eriytyä myös etnisesti. Segregaatiota mitataan tyypillisesti tarkastelemalla alueen tulo- ja koulutustasoa, asukkaiden sosioekonomista asemaa ja etnistä taustaa. Tilastotiedot tuovat kuitenkin esiin vain yhden puolen alueiden eriytymisestä. Ilmiön merkitystä eletyssä arjessa auttavat ymmärtämään asukkaiden kokemukset. Siksi tilastotietoja on perusteltua ja tarpeellista täydentää asukkaiden kokemustiedolla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan monella mittarilla eriytyneen lähiön asukkaiden puhetta omasta asuinalueestaan. Päätutkimuskysymys on miten asukkaat puhuvat omasta lähiöstään? Lisäksi tutkielma vastaa kysymykseen miten segregaatio näyttäytyy asukkaiden puheessa? Tutkielman aineiston muodostavat turkulaisen Pansio-Pernon lähiön asukkaiden haastattelut. Haastattelut toteutettiin kävelyhaastatteluina Pansio-Pernossa marras–joulukuussa 2022. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin. Tutkielman tulokset osoittavat, että Pansio-Pernon asukkaat puhuvat lähiöstään eronteon diskurssien kautta. Asukkaat erottavat toisistaan lähiöön liitetyn huonon maineen ja asukkaiden kokeman todellisuuden, Pansio-Pernon ja muut alueet, lähiön asukkaat ja muut ihmiset sekä menneisyyden, nykyisen ja tulevaisuuden Pansio-Pernon. Lisäksi tutkielman analyysi tekee näkyväksi asukkaiden tavan puhua segregaatiosta mainitsematta ilmiötä nimeltä. Pansiopernolaiset puhuvat asuinalueestaan toisin kuin olemme tottuneet julkisessa keskustelussa eriytyneistä lähiöistä kuulemaan. Asukkaiden Pansio-Perno on huonon maineen leimaama ja siitä huolimatta asukkaiden valitsema, rauhalliseksi koettu asuinalue luonnon keskellä. Tuore tieto eriytyneen lähiön asukkaiden käsityksistä rikastaa lähiöistä ja segregaatiosta käytävää yhteiskunnallista keskustelua, jossa asukkaiden näkökulma on usein yksipuolinen tai se uupuu kokonaan. Unwanted housing segregation has increased in Finland in the 21st century. This phenomenon is about the increasing social differentiation inside residential areas, where various sub-groups in a residential area flock together and disperse into their own areas. In Finland, in the 1990s, unemployment was found to be more concentrated in the suburbs than in the past. After the start of the new millennium, the social divide in the residential areas continued to grow. The regions also began to separate ethnically. Segregation is typically measured by looking at the income and education level of an area, the socio-economic status and ethnic background of the inhabitants. However, statistical data only tells one side of the story. The experiences of the residents paint a different picture and help to understand everyday life in the areas. It is therefore justified and necessary to supplement the statistical data with the first-hand-experiences from the residents. This pro gradu -thesis examines the talk of people living in neighborhood that is segregated according to many indicators. The main research question is how do residents talk about their own suburb? In addition, the thesis aims to answer how segregation appears in the speech of the inhabitants. The study material consists of interviews with the residents of Pansio-Perno neighborhood in Turku. The interviews were conducted while walking with residents in Pansio-Perno in November–December 2022. The data has since been analyzed by means of discourse analysis. The findings in this thesis show that the residents of Pansio-Perno talk about their suburbs through discourses. The residents distinguish between the bad reputation of Pansio-Perno from outside, and the reality they experience themselves. There’s an ”us” and ”them” being addressed in speech about the area. Talking about time-specific snapshots from the past, present and possible futures for Pansio-Perno also bring on certain discourses. The analysis of the thesis makes visible how the residents talk about segregation without mentioning the phenomenon by name. The residents of Pansio-Perno talk about their neighborhood in a way that differs from what we are used to hearing in public debates about the segregated suburbs. Pansio-Perno is coloured by a bad reputation, and seen from the outside in a way that differs greatly from the experiences on the inside. The residents see it as a peaceful place in the middle of nature. Such opposing views and inside-information from people living in neighborhood enriches the debate about the segregated suburbs. Something which is sorely needed in debates about issues that are often one-sided or lacking.

Objective To compare colorectal cancer (CRC) incidences in carriers of pathogenic variants of the MMR genes in the PLSD and IMRC cohorts, of which only the former included mandatory colonoscopy surveillance for all participants. Methods CRC incidences were calculated in an intervention group comprising a cohort of confirmed carriers of pathogenic or likely pathogenic variants in mismatch repair genes (path_MMR) followed prospectively by the Prospective Lynch Syndrome Database (PLSD). All had colonoscopy surveillance, with polypectomy when polyps were identified. Comparison was made with a retrospective cohort reported by the International Mismatch Repair Consortium (IMRC). This comprised confirmed and inferred path_MMR carriers who were first- or second-degree relatives of Lynch syndrome probands. Results In the PLSD, 8,153 subjects had follow-up colonoscopy surveillance for a total of 67,604 years and 578 carriers had CRC diagnosed. Average cumulative incidences of CRC in path_MLH1 carriers at 70 years of age were 52% in males and 41% in females; for path_MSH2 50% and 39%; for path_MSH6 13% and 17% and for path_PMS2 11% and 8%. In contrast, in the IMRC cohort, corresponding cumulative incidences were 40% and 27%; 34% and 23%; 16% and 8% and 7% and 6%. Comparing just the European carriers in the two series gave similar findings. Numbers in the PLSD series did not allow comparisons of carriers from other continents separately. Cumulative incidences at 25 years were < 1% in all retrospective groups. Conclusions Prospectively observed CRC incidences (PLSD) in path_MLH1 and path_MSH2 carriers undergoing colonoscopy surveillance and polypectomy were higher than in the retrospective (IMRC) series, and were not reduced in path_MSH6 carriers. These findings were the opposite to those expected. CRC point incidence before 50 years of age was reduced in path_PMS2 carriers subjected to colonoscopy, but not significantly so.

Tässä artikkelissa tarkastellaan asevelvollisuutta ja varusmieskoulutusta koulutusinvestointina sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ja erityisesti Suomen kontekstissa. Tilastojen valossa varusmieskoulutus on näkymätön koulutusinvestointi. Varusmieskoulutusta ei huomioida inhimillistä pääomaa ja koulutusvuosia mittaavassa laajasti käytetyssä Barro ja Lee (2013) -tilastossa. Eivätkä sukupuolten tasa-arvoa mittaavat indeksit huomioi sukupuolittunutta asevelvollisuutta. Varusmieskoulutuksella voi kuitenkin olla moninaisia vaikutuksia sekä yksilöihin että yhteiskunnan tasolla (ml. kriisinhallintaan liittyvät tiedot ja taidot, maanpuolustustahto, koulutusvalinnat, työmarkkinatulemat, koulutuksen ja ammattialojen sukupuolen mukainen segregaatio). Asevelvollisuuden ja varusmieskoulutuksen sukupuolivaikutusten systemaattista arviointia edistäisivät luotettavat ja standardisoidut sukupuolen mukaan eriytetyt tilastot eri maiden armeijoista. nonPeerReviewed

Ammatillinen koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot / toimittaneet Kristiina Brunila, Katariina Hakala, Elina Lahelma ja Antti Teittinen. [Helsinki] : Gaudeamus, 2013.

Tässä autobiografisessa eli omaelämänkerrallisessa tutkimuksessa tarkasteltiin ja kuvattiin erästä koulutuspolkua kansakoulusta yliopistoon muistelutyömenetelmällä. Kyseessä olevan tutkimuksen tehtävänä oli tehdä näkyväksi sukupuolen, perhetaustan ja yhteiskuntaluokan kietoutuneisuutta elämänkulkuun sekä niiden taustalla olevia näkymättömiä tekijöitä ja käytäntöjä, jotka ohjaavat koulutus- ja ammatinvalintaa. Tutkimuksen tehtävänä oli myös tuoda ilmi toisintekemisen mahdollisuutta. Tutkimusaineistona tässä tutkimuksessa olivat kerrontana tuotetut kirjoitetut omakohtaiset muistelut lapsuudesta aina tähän päivään asti. Kirjallisuus ja muut dokumentit esimerkiksi valokuvat ja todistukset osaltaan toimivat aineistona muistelujen kanssa. Tärkeimpiä lähdeteoksia olivat Mari Käyhkön ja Outi Ylitapio-Mäntylän tutkimukset ja artikkelit. Käsillä olevassa tutkimuksessa kietoutuvat sosiologinen, kasvatustieteellinen ja historiallinen näkökulma muistelutyömenetelmään liittyen. Tutkimuksessa tarkastellaan yksilön ja yhteiskunnan suhdetta, sekä sosiaalista ulottuvuutta ja otetaan mukaan muut ihmiset ja ympäröivä yhteiskunta, johon koulutus, koulutusmuodot ja ammatin valinta olennaisesti kuuluvat. Tutkimuksen analysoimisessa käytettiin narratiivista analyysia, jossa sovellettiin narratiivista tietämisen tapaa. Sillä pyrittiin selittämään yksittäisiä tapahtumia ja niiden välisiä suhteita yleisten lakien etsimisen sijaan. Pyrkimys oli ymmärtää maailmaa eri tavoin ja saada elämänkaltaisuus ja vahva todentuntu arkisessa elämässä tapahtuvista vuorovaikutussuhteista, jotka kertomuksina muodostavat elämäntarinan. Vahvaksi teemana tutkimuskysymysten kautta nousi segregaatio, joka ilmenee naisten töinä ja miesten töinä. Tämä näkyi siinä, että naiset hakeutuvat edelleenkin koulutukseen ja ammatteihin, jossa he ovat enemmistönä. Naisista ja miehistä valtaosa toimii aloilla, joissa suurin osa on oman sukupuolen edustajia. Sukupuolittuneet ajattelutavat istuvat vielä nykyisinkin sitkeässä ja tästä syystä voidaan todeta, että sukupuolten työnjako muuttuu hitaasti. Jotta muutosta saataisiin aikaan, on tärkeää ymmärtää ja purkaa sukupuolistuneita ajattelu- ja toimintatapoja Toisena teemana nousi stratifigaatio, joka tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista huolimatta ilmenee koulutuksellisena eriytymisenä ja eriarvoisuutena, sillä vanhemmat voivat lastensa kouluvalinnoilla edesauttaa stratifigaation syntymistä. Luokka-asema vaikuttaa edelleenkin, kuinka paljon valintoihin käytetään aikaa ja harkintaa ja kuinka paljon vanhemmilla on voimavaroja tukea lasta taloudellisesti ja kulttuurisesti ja millaista asiantuntemusta heillä on valintoihin. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi toisintekemisen mahdollisuus, joka voi toteutua elämänkulun käännekohdissa. Ihminen, joka käyttää tämän mahdollisuuden, voi muuttaa elämänsä kulkua ja suuntaa. Elämän käännekohtia ovat muun muassa kouluun meneminen, opinnoista valmistuminen, muutot, läheisten ihmisten elämäkulku sekä historialliset tapahtumat. Elämän käännekohdat voivat olla joko positiivisia tai negatiivisia ja ne ovat uppoutuneet osaksi elämäntarinaa, josta ne voidaan etsiä ja löytää.

Häivälä, U. 2016. Miesalkuopettajat dikotomioita ylittämässä. Isyydestä vahvistusta kasvatushoivaan. Jyväskylän yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. 107s. ja 1 liite. Tutkielman kohteena ovat miesalkuopettajat. Työssänsä pienten lasten parissa he joutuvat ylittämään hoivan dikotomioita, jotka osoittavat hoivaamisen kuuluvan naiselle. Tutkielmassa tarkastellaan millaisia keinoja miesalkuopettajat käyttävät saadakseen ympäröivältä yhteisöltä luvan antaa oppilailleen kasvatushoivaa alkuopetuksen opettajina. Lisäksi tarkastellaan miesopettajan isyyden merkitystä kasvatushoivan tukena ja apuna. Tutkielman keskeinen teoreettinen viitekehys on hoivan dikotomiat, jotka läpäisevät ilmiön kolme teoreettista tasoa: ruohonjuuritason, kulttuurisen ja yhteiskunnallisen tason. Tutkielma on laadullinen tutkimus. Sen aineisto on kerätty puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joihin osallistui 6 miesalkuopettajaa. Haastateltavat olivat myös isiä. Aineiston analysoinnissa sovellettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jonka analyysirunkona oli teoreettisen tarkastelun tuloksena itse kehitelty teoriakokonaisuus. Tutkielman tavoitteena oli paitsi tarkastella miesalkuopettajien keinoja ylittää hoivan dikotomioita, myös testata teoriakokonaisuuden vastaavuutta käytännössä. Teoriakokonaisuuden laadinnassa, tulosten analysoinnissa ja johtopäätösten vetämisessä on sovellettu hermeneuttista tulkintaa. Analyysin tuloksena ilmeni, että miesalkuopettajat ylittävät hoivan dikotomioita joko häivyttämällä miessukupuolensa, tai häivyttämällä kasvatushoivan feminiinistä latausta. Lisäksi isyydestä koitui heille sisäistä ja ulkoista vahvistusta kasvatushoivan antamiseen. Analyysirunkona toimineelle teoriakokonaisuudelle löytyi vastinetta käytännössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ruohonjuuritason hoivaavalla isyydellä on positiivinen vaikutus sekä miesalkuopettajan suhtautumisessa kasvatushoivaan käytännön työssään, että sukupuolisen ja ammatillisen segregaation lieventämiseen.

TIIVISTELMÄ Haukka, M. (2015). Erityisyyden monet merkitykset. Tutkimus erityisopettajien suhtautumisesta integraatioon ja inkluusioon osana koulunsa toimintakulttuuria. Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto, Pro gradu -tutkielma, 75 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia erityiskoulun toimintakulttuuria inklusiivisen kasvatuksen viitekehyksessä. Tutkimuksessa selvitettiin, miten erityisopettajat suhtautuvat koulun integraatiotoimintaan sekä inkluusioon. Lisäksi pyrittiin selvittämään, minkälainen haaste hallinnollinen yhdistyminen läheisen erityiskoulun kanssa on koulun toimintakulttuurille. Tutkimus oli laadullinen haastattelututkimus. Aineisto kerättiin keväällä 2013 ja se analysoitiin aineistolähtöisesti. Tuloksia tarkasteltiin inklusiivisen kasvatuksen viitekehyksestä, kiinnittäen huomiota opettajien näkemyksiin erityisopetuksen järjestämisen eri muodoista. Tutkimuksen perusteella opettajat pitivät työyhteisössään tärkeänä monipuolista yhteistyötä. Kasvatustyön lähtökohtana he pitivät oppilaiden yksilöllistä huomiointia sekä erilaisuuden arvostamista. Inklusiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna voidaan kuitenkin tulkita toimintakulttuurin myös osaltaan ylläpitävän segregaatiota. Opettajat suhtautuivat integraatioon ja inkluusioon rakentavan kriittisesti. Tutkimustulosten perusteella integraation ja inkluusion käsitteet sekoittuivat ja inkluusio ymmärrettiin lähinnä sosiaalisena integraationa.

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää vuonna 2013 valmistuneiden AMK-insinöörien työuran alkuvaiheita. Tavoitteena on tuottaa tietoa työllistymisestä, työpreferensseistä ja preferenssien taustalla olevista tekijöistä. Tutkimus on kvantitatiivinen sekundäärianalyysi, joka pohjautuu Insinööriliiton toimesta kesällä 2014 tekemääni vastavalmistuneiden sijoittumistutkimukseen. Tutkimuksen perusjoukon muodostavat kyselyhetkellä Insinööriliittoon (IL) ja diftingenjörsförbundet i Finland:iin (DIFF) kuuluneet, vuonna 2013 valmistuneet insinöörit. Kyselylomake lähetettiin 1600 vuonna 2013 valmistuneelle insinöörille, joista viisi prosenttia oli DIFF: in jäseniä. Vastauksia tuli yhteensä 794 kappaletta, joten vastausprosentiksi muodostui 49,6 %. Tutkimuksen analyysimenetelminä on käytetty keskiarvovertailua, faktorianalyysiä, erotteluanalyysiä, lineaarista regressioanalyysiä ja varianssianalyysiä. Analyysit on tehty SPSS ohjelmalla ja taulukot sekä kuviot myös Excel-tilastolaskentaohjelmalla. Työpreferenssien tutkimus on ajankohtainen teema työn sosiologiassa. Työntekijöiden preferenssit on nähty tärkeänä tekijänä maiden korkean työllisyyden ylläpidossa ja siten yhtenä kilpailukyvyn ja sosiaalisen järjestyksen pohjalla vaikuttavana tekijänä. Varsinkin nuorten työllistymisestä ja työn arvostuksesta on kannettu huolta, esimerkiksi mediassa ja politiikan kentillä. Tutkimuksessa osoitetaan, että työllistyminen on ollut 2013 valmistuneille insinööreille haasteellista. Talouden taantuman vuoksi työttömänä oli ennätysmäärä vastavalmistuneita AMK-insinöörejä. Työ on kuitenkin vastavalmistuneille insinööreille tärkeä asia sekä siitä saatavien ulkoisten hyötyjen, kuten palkan, että työn itsensä takia. Vastavalmistuneet AMK-insinöörit ovat sitoutuneita työn tekemiseen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ja tasa-arvoon liittyvät asiat ovat tärkeämpiä vastavalmistuneille insinöörinaisille kuin miehille. Sen sijaan uralla etenemisen arvostamisessa ei ole tilastollista eroa naisten ja miesten välillä. Tästä huolimatta naiset ovat tutkimuksessa aliedustettuina esimies- ja johtotehtävissä. Insinöörinaisten työllistyminen eroaa miehistä myös työsuhteen tyypin, toimialan ja palkkauksen suhteen.

Worker ‘posting’ or temporary migration of manual workers sent by their employers to work on projects abroad has become increasingly prominent in the European construction industry. It is now normal to find groups of workers from all around Europe on construction sites, living in nearby temporary accommodations, moving on to other projects or back home when the project is complete. This article highlights the interaction between the social and spatial segregation and transnational mobility of these workers in the European Union construction labour market. We argue that the work-focused and employer-dominated nature of the posted workers' social world abroad contributes to their segregation from host societies and reinforces a nationally based labour market segmentation of the European construction labour market. This is because posted workers do not have the same opportunity or interest to build political, social and economic resources in host societies and workplaces as more permanent migrants. peerReviewed

Tutkimus selvittää miten miehiä ja naisia representoidaan suomalaisten ammattilehtien kuvissa. Representaatioiden sukupuolittuneisuuden kautta tämä tutkimus pyrkii avaamaan Suomessa nykyaikana vallitsevaa työelämän segregaatiota, eli eriytymistä miesten ja naisten välillä. Tutkimuksessa sukupuolten eriytymistä tarkastellaan neljän eri ammattilehden, Yhteenvedon, Toimin, Motiivin ja Kuntalehden kuvien kautta. Jokaisesta lehdestä tutkitaan kolmea eri numeroa vuodelta 2012. Tutkimus pohjaa vahvasti viestinnän ja journalismin sekä sukupuolentutkimuksen teorioihin. Tutkimuksessa sovelletaan maskuliinisuuden ja feminiinisyyden keskinäisriippuvuuden huomioivia feministisiä ajattelumalleja. Se pyrkii selvittämään tasapuolisesti miesten ja naisten rooleja representaatioissa ja työelämässä. Representaatioita lähestytään tutkimuksessa konstruktivistisesta näkökulmasta. Tutkimusmetodina käytetään sisällönanalyysiä, joka toimii laajempana viitekehyksenä kattaen sekä määrällisen sisällön erittelyn että tarkemman yksittäisten representaatioiden laadullisen semioottisen analyysin. Määrällinen analyysi pureutuu naisten ja miesten yleiseen lukumääräiseen jakautumiseen ammattilehtien kuvissa kun taas semioottinen analyysi selvittää, millaisia merkityksiä miesten ja naisten ympärille yksittäisissä kuvissa rakentuu. Tutkimus osoittaa, että segregaatio on yhä osa suomalaista työelämää ja se näkyy myös työelämää kuvaavissa representaatioissa. Ammattilehtien visuaalisissa järjestyksissä kuvataan eri tavoin naisia ja miehiä. Miehet saavat usein lehdissä naisia enemmän näkyvyyttä ja maskuliiniset piirteet vaikuttavat olevan olennaisia työelämässä, vaikka eri lehtien välillä on painotuseroja. Tutkimus vahvistaa lisäksi sen, että työelämän eriytyminen koskettaa eri tavoin eri sukupuolia. Tutkimustulosten pohjalta voidaan sanoa, että naisten ja miesten asemat työelämässä ovat erilaiset ja myös eriarvoiset, ja ammattilehtien visuaalinen viestintä usein tukee kyseistä eriytyneisyyttä. Sukupuoliin liitetään yhä perinteisiä ja normittuneita mielikuvia, jotka hidastavat esimerkiksi miesten ja naisten ammattikuntien sekoittumista keskenään. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ammattilehtien kuvasto osallistuu usein normittuneiden mielikuvien rakentamiseen ja siten osaltaan estää työelämää tasapuolistumasta miehille ja naisille.

Maassamme on meneillään yksi historiamme suurimpia muutosprosesseja, joka ilmenee väestön ja työpaikkojen keskittymisenä kasvukeskuksiin. Luonnollinen väestönkasvu on voimakkainta suurissa kasvukeskuksissa ja niiden ympäristöissä, joihin suuntautuu myös voimakkain kuntien välinen muuttoliike. Ilmiö tuo mukanaan lukuisia alueellisia, ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, mutta samalla myös mahdollisuuksia parempaan kehitykseen.

In this thesis oxidation of a pure and alloyed Cu surface was studied using density functional theory based calculations. The mechanism and energetics behind experimentally observed missing row reconstruction on a pure Cu(100) surface were studied. Examination of the formation of the missing row was approached by studying the profitableness of vacancy formation to the surface at oxygen coverages below and equal to 0.5 ML. However, an ideal surface was in all cases more favourable in energy than vacancy included structures. Therefore an additional Cu atom was added to the simulation cell to promote vacancy formation. A consequence of this on-surface Cu addition was the identifying of a new energetically favoured Cu-O-Cu chain formation. This newly identified structure is a possible transition state in the path from an ideal surface to a reconstructed one. Copper(I)oxide formation through sub-surface adsorption was examined on a reconstructed Cu(100) surface. At low O coverage on-surface adsorption was found to be much more favoured than adsorption on sub-surface sites. However, when coverage increased to 0.75 ML structures with both on-surface and sub-surface adsorbates possessed the lowest energy. Furthermore, the diffusion barriers to the sub-surface adsorption sites were low. Both these facts support the conclusion that the transition from the reconstructed missing row structure to the copper(I)oxide takes place without any large energy effort. The adsorption induced segregation of copper on a Ag/Cu(100) surface was studied by calculating the surface energies of slabs where the silver layer was positioned at different depths with varying O coverage. In addition, the segregation energies were also calculated with two Ag compositions. It was discovered that without oxygen adsorbates silver atoms lying on top of the surface were favoured but the surface segregation probability of Cu increases with increasing O coverage. The same calculation procedure was expanded to study the segregation probability of five additional alloy metals with a Cu surface. Without oxygen present Mg, Al and Zn possess a weak tendency to segregate to the surface, however, V and Cr prefer to stay in the bulk. The addition of oxygen adsorbates on the surface causes the segregation of all the dopants to the top of the surface. With the Al dopant the effect of the surface orientation and the oxygen coverage were also studied. The bonds between adsorbates and the surface were strongest with the densest surface, (111), and weakest with the most opened surface, (110). Furthermore, the enrichment probability was largest in the case of the (111) surface and lowest with the (110) surface. Probability increased with increasing oxygen coverage. Tiivistelmä Tässä väitöstyössä on tutkittu puhtaan ja seostetun kuparipinnan hapettumista tiheysfunktionaaliteoriaan perustuvilla laskuilla. Kokeellisesti Cu(100) pinnan on havaittu rekonstruoituvan hapen vaikutuksesta. Rekonstruoitumisen aikana ideaalisesta pinnasta irtoaa joka neljäs pintakuparirivi ja muodostuu niin kutsuttu missing row- rakenne. Tämän rakenteen muodostumismekanismia ja muodostumiseen kuluvaa energiaa tutkittiin vertaamalla pintavakansillisten rakenteiden pintaenergioita vastaaviin ideaalipinnan arvoihin vaihtelevalla happipeitolla. Koska ideaalipinta oli kaikilla peittoasteilla energeettisesti suotuisampi kuin vakanssirakenne, yksittäisiä kupariatomeja lisättiin pinnalle stabiloimaan vakanssirakenteita. Kuparilisäyksen seurauksena löydettiin uusi energeettisesti edullinen Cu-O-Cu ketjurakenne. Tämä rakenne on mahdollinen ideaalisen ja rekonstruoituneen pinnan välinen siirtymätila. Kupari(I)oksidin muodostumista pinnanalaisen happiadsorption kautta tutkittiin rekonstruoituneella Cu(100) pinnalla. Pienillä happi-peittoasteilla pinnanpäällisen adsorption havaittiin olevan huomattavasti suotuisampaa kuin pinnanalaisen adsorption. Kuitenkin happi peiton kasvaessa 0,75 ML:iin rakenteet, joissa oli adsorbaatteja sekä pinnan alla että päällä, tulivat muita suotuisimmiksi. Myös lasketut energiavallit hapen diffuusiolle pinnalta pinnan alle olivat hyvin pieniä. Kaikki tulokset viittaavat siihen, että rekonstruoitunut Cu(100) pinta hapettuu helposti kupari(I)oksidiksi. Happiadsorption aikaansaamaa kuparin rikastumista (segregaatio) hopeakupariseosmetallin pinnalle tutkittiin laskemalla vaihtelevilla happipeitoilla pintaenergiat kuparipinnoille, joissa ensimmäinen, toinen ja kolmas kuparikerros oli korvattu hopealla. Myös segregaatioenergiat laskettiin kahdella eri seoskoostumuksella. Saatujen tulosten mukaan ilman happiadsoptiota hopea segregoituu pinnalle, kun taas hapen peittoasteen kasvaessa kupari rikastuu pinnalle. Samaa tutkimustapaa käytettiin myös tarkasteltaessa viiden muun seosmetallin segregaatiotodennäköisyyttä kuparipinnalla. Ilman pintahappea magnesiumilla, alumiinilla ja sinkillä oli heikko taipumus rikastua pinnalle, kun taas vanadium ja kromi pysyivät syvemmällä metallissa. Sen sijaan happea lisättäessä kaikki tutkitut seosmetallit pyrkivät siirtymään kohti pintaa. Myös hapen peiton sekä pintaorientaation vaikutusta segregaatioon tutkittiin hopeakuparipinnalla. Sekä happiadsorbaattien ja pinnan välinen sidos että segregaatiotodennäköisyys oli sitä voimakkaampaa, mitä tiheämmästä pinnasta oli kyse. Segregaatiotodennäköisyys kasvoi pinta-adsorption lisääntyessä.

Julkaisussa analysoidaan lahtelaisen lähiön, Liipolan, asukkaiden suhdetta asuinalueeseensa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Kyseessä on vuonna 1999 tehdyn kyselyn uusintatutkimus, joten keskeisen teeman muodostaa kymmenessä vuodessa tapahtuneiden muutosten tarkastelu. Tarkasteltavina ovat sekä lähiön suhteellinen asema alueellisen eriytymisen näkökulmasta että asukkaiden omat arviot fyysisestä, sosiaalisesta ja toiminnallisesta elinympäristöstään. Mitä Liipolaan kuuluu nyt kymmenen vuoden jälkeen? Minkälaiseksi liipolalaiset alueensa kokevat ja mihin suuntaan asukkaat kokevat alueen kehittyneen kuluneen vuosikymmenen aikana? Muutoksen tarkastelun ohella tutkimus nostaa esille lähiöiden kehittämisen ajankohtaisia kysymyksiä esimerkiksi asukkaiden ikääntymisen vaikutuksista ja alueen monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineistoina käytetään tilastotietoja ja postikyselyä alueen asukkaille.

Tarkastelen Pro-gradu-työssäni suomalaisen sosiaalityön työelämän sukupuolistavia käytäntöjä. Yhdistelen tutkimuksessani työelämän, sosiaalityön ja professioiden tutkimusta sekä naistutkimusta. Sukupuoli on tutkimukseni keskeinen käsite, jonka määrittelen Judith Butleria mukaillen performatiivina, jota tuotetaan arkielämässä jatkuvasti uudestaan. Yhteiskunnan rakenteiden tasolla segregoituminen asettaa naiset ja miehet toimimaan eri aloilla ja tehtävissä. Työelämän sukupuolistavat käytännöt taas toimivat työpaikkojen arkisissa käytännöissä muokaten miehiin ja naisiin kohdistuvia odotuksia, tulkintoja ja yksilöiden käyttäytymistä. Sosiaalityötä lähestyn sekä naisvaltaisten ammattien professioaseman että sosiaalityön tutkimuksen kautta. Tutkin aihettani perehtymällä Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiyhdistys Talentia ry:n julkaisemaan Talentia-lehteen. Aineistoni koostuu 101 sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijyyttä käsittelevästä artikkelista, jotka ovat ilmestyneet vuosien 2008 ja 2009 aikana. Aineistoa tarkastelen diskurssianalyysin avulla. Aineistossani eniten tilaa saa sukupuolineutraali diskurssi, jossa sukupuolta ei huomioida. Sille vastapuhetta tuottaa sukupuolierityisyyden diskurssi, joka puolestaan nostaa sukupuolen keskustelun aiheeksi. Hoivaeettiset diskurssit ̶ hoivaeettinen professionaalisuus, nöyrä kiltteys ja professionaalinen rohkeus ̶ tuottavat sosiaalityön työelämän sukupuolistavuutta osoittautumalla nais- ja miestapaisiksi käytännöiksi, joihin suhtaudutaan yhteiskunnassa eri tavoilla. Hoivaeettisille diskursseille vastakkaiseksi puhetavaksi asettuu aineistossani miestapainen uusliberalistinen diskurssi.

Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisuuden/moninaisuuden suhdetta useista viitekehyksistä. Keskeiseisinä menetelminä ovat historiallis-hermeneuttinen tutkimusote ja filosofinen analyysi. Tutkimuksen mukaan koulukulttuuria ohjaa yhä lääketieteellinen paradigma. Koulun vaikeudesta kohdata erilaisuutta seuraa, että oppilaiden siirrot erityisopetukseen lisääntyvät kiihtyvällä vauhdilla. Oppilaat leimaantuvat ja ovat vaarassa syrjäytyä: oppilaan minä kuva on usein negatiivinen. Inkluusio toteutuu usein vain retoriikan tasolla. 1960-luvulla esiin noussut, uusien ihmisoikeusopimusten ja oppimiskäsityksien mukainen, sosiaalinen malli on suurilta osin käytännössä jäänyt lääketieteellisen mallin jalkoihin. Inkluusion malli perustuu sosiaaliseen malliin ja konsrukstiisiin oppimiskäsityksiin, joissa erilaisuus koetaan rikkautena ja opetuksessa lähdetään liikkeelle oppilaan vahvuuksista ja tarpeista: oppilaan minäkuva on positiivinen. Tarkentuvan oppilastuntemuksen avulla löydetään oppilaiden piiloisetkin lahjakkuudet. Inklusiivinen kasvatus mahdollistuu koko kouluyhteisön tiimiytymisen, yhteistoiminnallisen opetuksen ja joustavan ryhmäytymisen avulla. Samalla erityisopetus ja yleisopetus yhdistyvät ja yleisopetuksen- ja erityisopetuksen opettajat tekevät tasavertaista yhteistyötä myönteisessä ilmapiirissä. Silloin myös perinteisesti yksinpuurtavan opettajan työtaakka kevenee, kun vastuu oppilaista jaetaan useamman kesken. Tässä prosessissa erityisluokkien tarve vähenee ja erityisoppilaat konstruoituvat tavallisiksi oppilaiksi. Näin tarkastellen voidaan päätyä ajatukseen: Inkluusio on erityisoppilaan uusi mahdollisuus. Tutkimukseni tavoitteena on rohkaista kouluja, rehtoreita, opettajia ja poliittisia päättäjiä sitoutumaan inklusiivisiin muutostalkoisiin.Ratkaisuna koulun kriisiin tarjoan inkluusiota.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassa tarkastellaan puolueiden kannatusten vaihtelua Helsingin eri alueilla vuosien 2003 ja 2007 eduskuntavaaleissa. Tarkoituksena on selvittää, onko Helsingissä poliittisia alueita, voidaanko puolueiden kannatusten alueellista vaihtelua selittää sosioekonomisilla taustamuuttujilla ja löytyykö Helsingissä viitteitä poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta. Poliittinen alue on tässä tutkielmassa määritelty alueeksi, jolla jonkin puolueen kannatus ylittää tietyn tason suhteessa puolueen mediaanikannatukseen. Poliittinen ilmastoalue taas on määritelty poliittiseksi alueeksi, jolla kannatus ei näyttäisi selittyvän sosioekonomisilla taustamuuttujilla. Näissä tapauksissa pidetään mahdollisena, että kannatusta voivat selittää alueen perinteet ja sosiaaliset suhteet. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on poliittisen ekologian nimellä tunnettu tutkimussuuntaus, joka pyrkii löytämään yhtenäisiä poliittisia käyttäytymisalueita. Tutkielmassa esitellään tutkimustradition kansainvälisiä juuria, mutta kysymyksenasettelussa nojaudutaan ensisijaisesti aikaisempaan kotimaiseen tutkimukseen. Keskeisimpiä lähteitä ovat Jaakko Nousiaisen ja Risto Sänkiahon tutkimukset. Poliittisen ekologian tutkimustradition lisäksi tarkastellaan kaupunkien segregaatioon liittyvää tutkimusta sekä aikaisempaa Helsinkiä tarkastelevaa politiikantutkimusta. Näistä keskeisiä ovat Saskia Sassenin polarisaatioteoria ja Tuomo Martikaisen ja Kyösti Pekosen tutkimukset. Tutkielmassa vertaillaan puolueiden alueellista kannatusta sekä eri sosioekonomisten indikaattoreiden hajontaa Helsingissä karttojen ja tilastollisten tunnuslukujen avulla. Puolueiden alueellisen kannatuksen vaihtelua sosioekonomisten taustamuuttujien mukaan selitetään regressioanalyysia käyttäen. Empiirinen aineisto on koottu Helsingin kaupungin tietokeskuksen Aluesarjat-tietokannasta ja Tilastokeskuksen verkkotietokannasta. Osa materiaalista on saatu suoraan Helsingin kaupungin tietokeskukselta. Sosioekonomiset tilastot ovat alun perin olleet jaoteltuna Helsingin osa-aluejaon mukaan, tutkielmassa käytetyt vaalitulokset taas pohjautuvat äänestysaluejakoon. Koska näiden kahden aluejaon rajat eivät moneltakaan osin ole Helsingissä yhteneväisiä, on tutkielmaa varten luotu karttojen perusteella aluejako siten, että on muodostettu pienimpiä mahdollisia alueita, joilla osa- ja äänestysalueiden rajat ovat päällekkäiset. Näin syntyi 59 aluetta, joihin tilastollinen tarkastelu työssä perustuu. Tutkielmassa käytetty havaintomatriisi on työn liitteenä. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että kannatuksen alueellinen vaihtelu on monien puolueiden kohdalla voimakasta. Helsingistä löytyi myös useille puolueille työn määritelmät täyttäviä poliittisia alueita. Puolueiden kannatusta voitiin myös selittää sosioekonomisten taustamuuttujien avulla. Lisäksi työssä käytetystä materiaalista löytyi viitteitä mahdollisten poliittisten ilmastoalueiden olemassaolosta.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämä kaupunkitaloustieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma käsittelee asuinkaupunginosan sosiaaliseen rakenteen vaikutuksia inhimillisen pääoman tuotannon ja väestön alueellisen jakautumisen kannalta. Tutkielman kysymyksenasettelun lähtökohtana on oletus, että asuinkaupunginosan sosiaalinen rakenne vaikuttaa kaupunginosan kotitalouksien lasten koulutusvalintoihin tai lapsille koulutuksen tuloksena kertyvään inhimillisen pääoman varantoon. Mielenkiinnon kohteena oleva sosiaalisen rakenteen ominaisuus on kaupunginosan asukkaiden hallussa oleva inhimillinen pääoma, jonka voidaan ajatella heijastavan myös asukkaiden yleisempiä sosioekonomisia ominaisuuksia. Analysoimalla kahta Benaboun mallia (1993, 1996)tutkitaan niitä ehtoja, joilla kotitalouksien hyödyn maksimointi johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon kun kotitaloudet ottavat asuinkaupunginosan sosiaalisen rakenteen vaikutuksen huomioon sijoittumispäätöstä tehdessään. Edelleen haetaan näkökulmia siihen, mitä näiden segregoituneen allokaation toivottavuudesta voidaan sanoa taloustieteellisen teorian pohjalta. Kriteereitä, joilla allokaatioita tarkastellaan, ovat tehokkuus, tasa-arvo sekä vaikutus kaupungin asukkaiden työhön osallistumiseen. Kotitalouksien hyödyn maksimoinnin näytetään voivan johtaa segregoituneeseen väestöallokaatioon useiden eri mekanismien kautta. Edelleen näytetään että monissa tapauksissa segregoitunut allokatio on tehoton. Segregaation näytetään kärjistävän myös tulonjakoa, mutta sen vaikutus yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja kotitalouksien kokonaisvarallisuuteen on teoreettisen tarkastelun valossa suunnaltaan epäselvä. Benaboun mallien lisäksi tarkastellaan Colemanin sosiaalisen pääoman käsitettä ja sen hyödynnettävyyttä koulutukseen liittyvän alueellisen eriytymisen tutkimuksessa sekä yleisemmin taloustieteellistä ja sosiologista tutkimusta lähentävänä teoreettisena työkaluna.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tutkielmassani selvitän Ruoholahden sekatalojen asukkaiden mielipiteitä sekataloista ja Ruoholahden alueesta. Helsingin kaupunki on sekataloissa tietoisesti sekoittanut omistus- ja vuokra-asuntoja saman taloyhtiön sisällä ja pyrkinyt näin torjumaan segregaatiota eli epätoivottua alueellista eriytymistä. Sekatalojen rakentamisella on pyritty perinteiseen kantakaupunkimaiseen asumiseen, jossa eri hallintamuotoiset asunnot sijaitsevat samassa talossa luoden edellytykset sosiaalisesti sekoittuneelle väestörakenteelle. Tutkimusongelmani on selvittää, tietävätkö sekatalojen asukkaat asuvansa eri hallintamuotoja sisältävissä taloyhtiöissä. Toinen tutkimuskysymykseni on, suhtautuvatko sekatalojen asukkaat taloyhtiöidensä omistus- ja vuokra-asukkaisiin eri tavoin. Vertaan myös tutkimustuloksiani Pekka Vehviläisen sekatalojen asukkaille vuonna 1992 tekemään tutkimukseen Toivottavasti unelmistamme tulee totta! sekä Vehviläisen vuoden 1996 tutkimukseen "Kylläpä meitä nyt lykästi". Selvitän tutkimuksessani, ovatko sekatalojen asukkaiden mielipiteet sekataloista ja Ruoholahdesta Vehviläisen tutkimusten jälkeen muuttuneet. Tutkimusaineistoni koostuu yhdestätoista sekatalojen omistus- ja vuokra-asukkaille huhtikuun ja marraskuun 2005 välillä tekemästäni haastattelusta. Tutkimusmenetelmäni ovat olleet kvalitatiivisia. Olen käyttänyt teemahaastatteluja sekatalojen asukkaiden mielipiteiden selvittämiseksi. Haastattelujen analyysissani olen noudattanut teemahaastattelurunkooni pohjautuvaa teemoittelua. Tutkimusaineistoni teoreettiseen analyysiin olen käyttänyt asuntojen hallintamuodoista, segregaatiosta ja sekoittavasta asuntopolitiikasta kaupunkitutkimuksessa käytyä keskustelua. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaat ovat enimmäkseen erittäin tietoisia sekä siitä että he asuvat sekataloissa että siitä, ketkä heidän naapureistaan ovat omistus- ja ketkä vuokra-asukkaita. Asukkaat ottivat hallintamuotojen sekoittamisen haastatteluiden aikana puheeksi omasta aloitteestaan ja etenkin sekatalojen vuokra-asukkaat käyttivät myös aktiivisesti nimitystä sekatalo. Sekatalojen hallintamuodot näyttäisivät vaikuttavat asukkaiden arkielämässä etenkin siten, että vuokra-asukkaat eivät osallistu yhtä aktiivisesti taloyhtiöiden tapahtumiin kuin omistusasukkaat, eivätkä koe omaavansa sekataloissa riittävästi vaikutusvaltaa taloyhtiöiden asioihin. Omistusasukkaat puolestaan syyllistävät herkemmin vuokra-asukkaita taloyhtiön siisteysongelmista, sillä vuokralla asujat koetaan vähemmän sitoutuneina taloyhtiön kunnossapitoon. Tutkimukseni perusteella sekatalojen asukkaiden mielipide on Vehviläisen 1990-luvulla tekemien tutkimuksien jälkeen muuttunut entistä ristiriitaisempaan suuntaan. Vaikka sekatalojen asukkaat ovat edelleen jokseenkin tyytyväisiä Ruoholahden alueeseen, niin Ruoholahden imago ja alueen tulevaisuus jakavat mielipiteitä aiempaa enemmän. Vehviläisen tutkimuksessa vuosina 1995-1996 alueen imago oli nousussa ja Ruoholahden tulevaisuus näytti myönteiseltä. Omassa tutkimuksessani haastateltavani antoivat entistä enemmän myös negatiivisia kommentteja alueen imagosta ja tulevaisuudesta. Myös sekatalojen osalta asukkaiden mielipiteet näyttäisivät olevan kärjistymässä. Haastattelemani omistus- ja vuokra-asukkaat suhtautuivat sekataloihin melko samalla tavoin, siten että molemmissa hallintamuodoissa löytyi lähes yhtä paljon sekatalojen kannattajia ja vastustajia. Toiset asukkaat ovat erittäin tyytyväisiä elämäänsä sekataloissa ja suhtautuvat positiivisesti eri hallintamuotojen sekoittamiseen, toiset asuisivat mieluummin puhtaassa omistus- tai vuokratalossa.

Siinä, missä vähenevän väestön alueilla mietitään tyhjenevien aravavuokratalojen kohtaloa, on Helsingin kaupungilla maan suurimpana vuokranantajana omat ongelmansa. Kaupungin palveluvaltainen elinkeinoelämä vetää pienituloisia ja vähävaraisia eli sosiaalisen vuokra-asukkaan kriteerit täyttäviä työn- ja asunnonhakijoita. Samanaikaisesti vuokrataloihin ja vuokratalokeskittymiä sisältäviin asuinalueisiin kohdistuu kielteistä arvostelua ja kaupungin asuntopoliittisessa keskustelussa pohditaan, onko vuokrataloja liikaa vai liian vähän ja pitäisikö kaupungin saada vapaasti valita omat vuokralaisensa. Kritiikistä huolimatta Helsingin kaupungin omistamat vuokra-asunnot ovat kysyttyjä ja niitä vapautuu hakuun hitaasti: vuonna 2005 rekisteröitiin hakijoiksi 26 000 kotitaloutta, joista asunnon sai vain vajaat 14 %. Todennäköisesti hakijoiden määrää kasvattaa sähköisen haun helppous, sillä samalla ovat kasvaneet myös hakijajoukosta nopeasti poistuvat kotitaloudet ja ne, jotka eivät ota vastaan tarjottua asuntoa. Hakijajoukko vaihtuu tavalla, joka on herättänyt kysymyksen: minne hakijat lähtevät? Missä ja millaiset ovat ne asuntomarkkinat, jotka vetävät pienituloisia ja vähävaraisia kotitalouksia? Ovatko myös pienituloiset yltäneet omistus- tai asumisoikeusasuntoihin? Tämä raportti seuraa syyskuussa 2005 kaupungin vuokra-asuntoa hakeneiden asumisen kehittymistä yhden vuoden aikana. Se kertoo, minkälaisia asuntoratkaisuja voivat tehdä ne, joilla asema työmarkkinoilla, tulot ja varallisuus rajaavat toimia. Se kertoo myös, mitä mieltä asunnonhakijat ovat sähköisestä hakumenettelystä, asuntojen jakamisen oikeudenmukaisuudesta ja vuokrataloista, kaikkine ilon ja harmin aiheineen.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Pro gradu tutkielma "Teknologiatupa ostoskeskuksessa - kulttuuritoiminta asuinaluetyönä" käsittelee Kontulan ostoskeskukselle Euroopan Unionin Urban II kaupunkiohjelman tuella perustettua avointa Internetpistettä, Kontupistettä. Pisteen suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Ilmaisen Internetyhteyden lisäksi pisteen toiminnassa on panostettu sähköisten kulttuurisisältöjen tekemiseen. Tutkimus liittyy länsimaisissa kaupungeissa yleistyneeseen kaupunkialueiden kohentamiseen kulttuuritoiminnalla. Kulttuuritoiminnan sosiaalisista vaikutuksista on toistaiseksi hyvin vähän kriittisen tarkastelun kestävää näyttöä. Tämän tutkielman tarkoitus on ollut tarjota yksi vastaus alueellisen kulttuuritoiminnan sosiaaliseen merkitykseen. Tutkielman toinen keskeinen teema on suomalainen tietoyhteiskunta ja Internetin merkitys kulttuuritoiminnan areenana. Kulttuuritoiminnan sosiaalisten vaikutusten mittaamiseen ei ole olemassa indikaattoreita. Tässä tutkimuksessa sosiaalista merkitystä on tarkasteltu kolmen alakysymyksen kautta, jotka ovat: miten Kontulan sosioekonominen eriytyminen vaikuttaa Kontulaan toiminnallisena ympäristönä, tukeeko alueellinen kulttuuritoiminta aktiivista osallisuutta ja keiden kannalta, sekä mikä on kulttuuritoiminnan vaikutus tilaan liittyviin mielikuviin. Keskeisiä teoreettisia lähteitä tutkielmassa ovat olleet Pierre Bourdieu, Manuel Castells, Rob Shields ja Sharon Zukin. Tutkielman aineistona on käytetty asiantuntijahaastatteluita, Kontupisteeseen liittyviä asiakirjoja, Kontupisteen Internetsivustoa sekä havainnointia Kontupisteessä. Aineistoon on suhtauduttu faktanäkökulman mukaisesti kuvauksina todellisista tapahtumista. Aineisto on analysoitu abduktivistisen vihjepäättelymetodin mukaisesti suhtautumalla havaintoihin vihjeinä niiden ulkopuolisista ilmiöistä. Työn keskeisinä tuloksina ilmeni seuraavaa: huono-osaisena pidettyä ja sosioekonomisesti jossain määrin eriytynyttä Kontulaa ei voi Kontupisteen saavuttaman vastaanoton perusteella pitää kokonaisuudessa syrjäytyneenä alueena, mutta alueella on havaittavissa merkkejä, jotka viittaavat kehkeytyvään marginalisaatioon. Kulttuuritoiminnan toivotaan ehkäisevän marginalisaatiokehitystä vaikuttamalla alueen imagoon. Tämän tutkielman perusteella ei kuitenkaan vaikuta perustellulta pitää yksittäisen kulttuurihankkeen vaikutusta alueen imagoon kovin merkittävänä. Kulttuurisen kohentamisen voikin osittain nähdä länsimaisen kulttuuripolitiikan suuntausten seuraamisena. Tämä ei kuitenkaan tee kulttuuritoiminnasta merkityksetöntä asuinalueiden sosiaalisessa kohentamisessa. Kulttuurihankkeiden keskeisen merkitys vaikuttaa olevan siinä, että se vaikuttaa tukevan asukkaiden osallistumista heidän henkilökohtaisesti merkityksellisiksi kokemissa prosesseihin. Tämän lisäksi kulttuuriharrastuspisteen perustaminen lähiöostoskeskukselle voi nähdä edustavan asuinympäristön kohennusta ja uutta tapaa ajatella ostoskeskuksia lähiötiloina.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vuokra-asumisen uudenlainen tukimuoto, asumisneuvonta. Vuosituhannen taitteesta lähtien Suomessa on käynnistynyt enenevässä määrin erilaisia asumisneuvontahankkeita, joista osa on vakinaistettu pysyväksi toiminnaksi. Asumisneuvonnassa mukana olevat tahot toimivat kuitenkin toisistaan erillään, ja eri hankkeista ja niiden eroista ja yhtäläisyyksistä on saatavilla vain vähän tietoa ja tutkimusta ei lainkaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena onkin ensi kertaa kartoittaa ja esitellä asumisneuvonta-nimistä uutta työmuotoa keräämällä kokemuksia eri hankkeista yhteen ja pohtimalla niiden perusteella, millaista asumisneuvontatyö on ja onko kyseessä yhtenäinen ammattikunta. Lisäksi tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, millaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen asumisneuvonnan synty liittyy ja miksi sitä tarvitaan juuri nyt. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselyin asumisneuvonnan parissa työskenteleviltä henkilöiltä, sillä tutkimuksessa haluttiin kerätä tietoa yhteen mahdollisimman laajasti. Vastauksia tuli kaikkiaan 29 ja kyselyn vastausprosentti oli 48 %. Aineiston analyysi etenee aineiston yksityiskohtaisesta esittelystä kohti merkitystulkintoja. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat funktionalistiset ja yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat. Funktionalistiset professionaalistumisteoriat kuvaavat ammatillistumiskehityksen eri vaiheita ja niiden avulla on mahdollista ”mitata” ammattien professionaalistumisen astetta. Teoriasuuntauksen avulla pohditaan tässä pro gradussa asumisneuvojien ammattikunnan ammatillistumisen astetta ja sitä, onko kyseessä ylipäätään oma ammattikuntansa. Yhteiskuntakohtaiset professionaalistumisteoriat taas kiinnittävät huomionsa niihin ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin, joiden puitteissa ammattikunta saa alkunsa ja kehittyy. Yhteiskuntakohtaisten professionaalistumisteorioiden avulla asumisneuvonta kytketään yhteiskunnalliseen kontekstiinsa ja pohditaan sen syntyyn ja tarpeeseen johtaneita syitä. Työn keskeinen tutkimustulos on, että asumisneuvonta on uudenlainen ammattikunta, jonka tavoitteena on erilaisten asumisongelmien (kuten vuokravelkojen, häiritsevän elämän, huoneiston huonon hoidon) ratkaiseminen tukemalla, neuvomalla ja ohjaamalla asukasta tämän tarvitsemien palveluiden piiriin sekä kokoamalla palveluverkoston toimijoita yhteen. Asumisneuvojien ammattikunta on kuitenkin hyvin hajanainen ja työtä tehdäänkin useasta eri organisaatiosta ja hyvin vaihtelevilla koulutustaustoilla. Asumisneuvojien ammatillistumiskehitys on vasta alkuvaiheessaan, minkä vuoksi ammatti-identiteetti on hauras. Tutkimus myös osoittaa, että asumisneuvojan kohtaamien asumisongelmien taustalla on monenlaisia sosiaalisia ongelmia, joiden lisääntyminen on luonut kysynnän asumisneuvonnan kaltaiselle uudelle palvelulle. Asumisneuvonnan tarve liittyykin 1990-luvun laman seurauksena toteutettuihin palvelujärjestelmän uudistuksiin, joiden myötä julkisen sektorin terveys- ja sosiaalipalveluiden saatavuus on heikentynyt ja erityisesti kaupunkimaisten kuntien edellytykset tuottaa hyvinvointia ovat pienentyneet. Sosiaalipoliittinen palvelujärjestelmä ei enää tavoita kaikkia avuntarvitsijoita, ja juuri nämä väestöryhmät (tyypillisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä vanhukset ja maahanmuuttajat) muodostavat valtaosaltaan asumisneuvojan asiakaskunnan. Asumisneuvonta ilmentää 2000-luvulle tyypillistä uudenlaista palveluajattelua, jossa yhdistyvät monisektorinen yhteistyö, taloudellinen kannattavuus ja alueellinen toimintatapa.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Työmarkkinat ovat voimakkaasti eriytyneet eli naiset tekevät naisten töitä (hoiva, terveys, kasvatus, palvelut) ja miehet miesten töitä (tuotanto, tekniikka, talous). Ilmiö vähentää työmarkkinoiden joustavuutta ja lisää tehottomuutta. Ilmiötä esiintyy kaikilla työmarkkinoilla, erityisesti länsimaissa. Pohjoismaissa työmarkkinoiden eriytyminen on erityisen voimakasta. Perinteiset talousteoreettiset mallit selittävät ilmiötä joko uusklassisesti inhimillisen pääoman jakautumisella ja mm. avioliitossa erikoistumisella tai institutionaalisesti työmarkkinoiden segmentoitumisella osatyömarkkinoihin ja instituutioiden vaikutuksella. Becker (1985) toi perheen talouden tutkimuksen taloustieteen piiriin. Hän loi pohjan avioliittoteorioille todistamalla mallillaan, että puolisoiden erikoistuminen avioliitossa eri hyödykkeiden tuotantoon johtaa kasvaviin tuottoihin. Tämä on syy erikoistua ja jakaa töitä avioliitossa. Baker ja Jacobsen (2003) ottavat lähtökohdakseen Beckerin työn. He kuvaavat mallissaan avioliittoa kaksivaiheiseksi pelinä. Avioliitossa voidaan vaihtaa ilman transaktiokustannuksia, mikä kannustaa yksilöitä pelin ensimmäisessä vaiheessa erikoistumaan. Toisessa vaiheessa avioliittomarkkinat yhdistävät taidoiltaan toisiaan täydentävät parit. Työmarkkinoiden eriytyminen palvelee toisaalta informaation välittäjänä avioliittomarkkinoilla (”olen oikea nainen, koska teen naisten töitä”) ja toisaalta malli todistaa, että se lisää sosiaalista hyvinvointia. Se ei kuitenkaan ole Pareto-parannus, sillä se asettaa toisen ihmisryhmän eli puolison heikompaan neuvotteluasemaan avioliitossa. Perinteiset inhimillisen pääoman teoriat sekä avioliittoon ja erikoistumiseen perustuvat mallit voivat valaista työmarkkinoiden eriytymisen joitain puolia. Ne eivät kuitenkaan pysty täysin selittämään ilmiötä sen monitahoisuuden ja kulttuurisidonnaisuuden takia. Uuden näkökulman työmarkkinoiden eriytymiseen tuovat Akerlof ja Kranton (2000) ottamalla identiteetin mukaan hyötyfunktioon. He todistavat, että identiteetillä on vaikutusta taloudelliseen lopputulokseen. Sukupuoli on osa ihmisen identiteettiä ja vaikuttaa näin ollen yksilön käsityksiin itsestään, toisistaan ja sukupuolille oikeasta tavasta toimia. Identiteetti kiinnittyy sukupuolen mukaiseen ryhmään ja johtaa ryhmän yhdenmukaiseen käyttäytymiseen siksi, että siitä joko palkitaan hyväksynnällä tai rankaistaan epätyypillisestä käyttäytymisestä. Identiteetti tuo uusia käsitteitä taloustutkimuksen piiriin. Sitä voidaan kritisoida siitä, että oletukset ohjaavat tulosta: jos miehen oletetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla, lopputulos vastaakin tätä. Toisaalta se avaa uusia mahdollisuuksia: miten sukupuolen määritelmät ja oikeat tavat toimia muodostuvat? Pääsemällä käsiksi ilmiön syntymekanismeihin, voidaan sukupuolioletuksia myös purkaa. Työmarkkinoiden eriytyminen on monen pienen tapahtumaketjun summa. Näin ollen sen purkaminenkin tapahtuu monen teon yhteisvaikutuksella. Sukupuoliroolit tiedostamalla päästään käsiksi identiteetin rakennuspuihin. Työmarkkinoiden sukupuolistavia käytäntöjä purkamalla voidaan parantaa yksilön valinnan mahdollisuuksia.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library. Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla. Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler. Alueellisella segregaatiolla tarkoitetaan sitä, että samantyyppiset asukkaat keskittyvät omille asuinalueilleen erilleen toisentyyppisistä asukkaista. Segregaatio tarkastelun kohteena on usein alueen asukkaiden tulotaso, yhteiskuntaluokka, kieli, etninen alkuperä tai sosiaaliset ongelmat. Segregaatiota on ollut jo ennen teollisen kaupungin syntyä, mutta kaupunkien teollistumisen myötä syntyivät uudenlaiset alueiden erilaistumisen periaatteet. Viimevuosikymmenen aikana asuinalueiden välinen segregaatio on Suomessa voimistunut. Segregaatio on kuitenkin pientä verrattaessa tilannetta USA:n tai Länsi-Euroopan suuriin kaupunkeihin, joissa alueelliset erot ovat huomattavasti suurempia. Esimerkiksi slummiutumista ei ole Suomessa havaittu. Tässä työssä käydään aluksi läpi hyvinvointiteorian peruspiirteitä talousteorian näkökulmasta. Perinteiset talousteoreettiset hyvinvointiteoria mallit eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu segregaation tarkasteluun, mutta Tiebout-mallilla ja diskriminaatioteorialla voidaan tarkastella segregaatiota. Tiebout-mallia sovelletaan ryhmäsegregaation tutkimisessa. Entropiamitalla voidaan myös tutkia segregaatiota. Työssä esitellään entropiamittaa yleisesti ja käydään läpi Hårsmanin ja Quigleyn tutkimus segregaation mittaamisesta entropiamitalla, jossa on vertailtu Tukholman ja San Franciscon ulkomaalaisväestön segregoituneisuutta. Vastaavanlaista tutkimusta ei ole Suomessa tehty. Alueellista segregaatiota on havaittavissa myös Helsingissä, ja sen esiintymistä tarkastellaan empiiristen aineistojen avulla vertailemalla Helsingin eri kaupunginosia keskenään. Työssä tarkastellaan myös Helsingin lähiöitä, joita voidaan pitää segregaation ilmentyminä. Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut useita segregaatioaiheisia tutkimuksia, joita tarkastellaan työssä.

Tutkimuksen kohteena on työmarkkinoiden sukupuolen mukainen työnjako, joka määritellään segregaation, eli eriytymisen käsitteen avulla. Segregaatio on sukupuolen järjestysrakenne nimenomaan työmarkkinoilla. Se kuvaa naisten ja miesten eriytymistä eri ammatteihin, eri toimialoille ja eri sektoreille. Lisäksi segregaatio kuvaa naisten ja miesten hierarkkisten asemien, urakehityksen ja palkkojen eriytymistä. Tutkimuksen painopiste on ammatillisen segregaation muutoksen kuvaamisessa osana suomalaisen yhteiskunnan palveluvaltaistumista. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, onko segregaation muutos laajentanut ammatillisia mahdollisuuksia, purkanut hierarkkisia eroja ja tasoittanut taloudellista eriarvoisuutta naisten ja miesten välillä. Segregaation muotoutumista tutkitaan sekä koko ammattirakenteen ja työvoiman tasolla että yksittäisten ammattiryhmien (johtajat, kaupallisen työn ammatit sekä ruoanvalmistus- ja tarjoilutyön ammatit) sisäisenä ilmiönä. Aineistona on käytetty väestölaskentatilastoja. Työmarkkinat ovat Suomessa segregoituneet selvästi sukupuolen mukaan. Taloudellinen kasvu, palveluvaltaistuminen ja naisten palkkatyöläistyminen merkitsivät paitsi työvoiman naisistumista, myös ammattirakenteen naisistumista ja segregaation jonkin asteista purkautumista. Segregaation muutos johtui erityisesti miesammattien naisistumisesta. Kasvavilla palvelualoilla koulutetut naiset työskentelivät yhä useammin ylempinä toimihenkilöinä myös miehisemmissä hallinnollisissa ja asiantuntija-ammateissa. Samanaikaisesti naistyövoiman määrän kasvu kasautui julkisen sektorin naisvaltaisiin hoiva-, hoito- ja toimistotöiden ammatteihin. Naisammattien miehistyminen oli harvinaista. Segregaation muutos oli naisten ja miesten työmarkkinoilla vastakkainen. Segregaation muutokset vaikuttivat naisten ja miesten taloudellisen tasa-arvon edistymiseen yllättävän vähän. Palkkaerojen tasoittumisesta huolimatta naisten palkat jäivät miesten palkkoja pienemmiksi sekä nais-, mies- että tasa-ammateissa. Ammatillisen segregaation muutoksessa on kyse segregaation rakenteen ja sisällön uudelleen muotoutumisesta sekä työnjaon hienojakoistumisesta Sekä miesten ja naisten työmarkkinoilla että varsinkin yksittäisten ammattien sisällä, riippumatta ammatin sukupuolesta tai sen muutoksesta, miehet ja naiset sijoittuivat kuitenkin eri asemiin, tehtäviin, ammatteihin, toimialoille ja eri sektoreille. Lisäksi naisten ja miesten koulutusvalinnat säilyivät sukupuolen mukaan eriytyneinä. Työurallaan naiset ja miehet työllistyivät ja pysyivät pääasiassa oman sukupuolensa tyypillisissä ammateissa, kun taas vastakkaisen sukupuolen ammateista siirryttiin tavallisesti oman sukupuolen tyypillisiin tehtäviin. Työelämän rakenteissa ja käytännöissä on väistämättä sukupuolistavia piirteitä. Tutkimus osoittaa, että sukupuolten työnjaon perusrakenne on työmarkkinoilla hyvin pysyvä, mutta sen sisältö ja muodot voivat muuttua yhteiskunnan muiden muutosprosessien yhteydessä.