Search

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään terminologisen monikielisen sanakirjan laatimista sekä vastinetyötä kieliparissa suomi-venäjä. Sanasto koostuu Suomen terveydenhuollon ammattinimikkeistä, jotka ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran nimikesuojattavia ja laillistettavia. Tämä osittain kulttuurispesifinen erikoisalan sanastotyö on toteutettu korpuspohjaisesti Sketch Engine -korpuspalvelua apuna käyttäen. Sanastotyön aineisto koostuu Valviran sivuilla esitellyistä 30:tä terveydenhuollon nimikesuojattavasta ja laillistettavista ammattinimikkeistä sekä niiden venäjänkielisistä mahdollisista vastinepareista, jotka on poimittu käsin venäläisiltä koulutuspalveluista ja ammattien toimenkuvista kertovilta sivustoilta. Suomalaisten ammattinimikkeiden kaikki informaatio koulutustiedoista toimenkuvaan on poimittu samalla tavoin pääosin suomalaisten oppilaitosten sivuilta, ammattiliittojen sivuilta sekä muilta vastaavilta virallisilta ja luotettavilta sivuilta. Vastinetyötä varten elektronisessa Sketch Engine -korpuspalvelussa on luotu vertaileva kaksikielinen korpus, jonka avulla suomen- ja venäjänkielisten termien (ammattinimikkeiden) vastaavuutta on analysoitu. Korpukset koostuivat yhteensä 381 tekstistä, joista 141 käsittelee suomalaisessa terveydenhuollossa toimivia ammattilaisia ja 240 käsittelee venäläisen terveydenhuollon ammattilaisia. Suomenkielisten aineistotekstien sanamääräksi tuli 55 698 ja venäjänkielisten tekstien sanamääräksi tuli 143 141. Vastinetyön aikana pyritään löytämään suomalaisille ammattinimikkeille venäjänkieliset vastineet tai mahdollisesti vastineet, jotka ovat mahdollisimman lähellä lähdekielen termiä. Tutkimuksen edetessä ei ollut suuri yllätys, ettei kaikille Suomen ammattinimikkeille ole lainkaan vastinetta Venäjän terveydenhuollossa (esimerkiksi terveydenhoitaja). Näin ollen tutkimuksen yksi tärkeimpiä ratkaistavia ongelmia on se, kuinka sellaiset suomalaiset ammattinimikkeet voidaan esittää venäjän kielellä niin, että ne ovat mahdollisimman ymmärrettäviä ja selkeitä. Sanastotyöstä on käynyt ilmi, että monet venäläiset ammatit eivät usein vastaa suomalaisia täysin esimerkiksi koulutuksensa tai toimenkuvansa puolesta. On myös mainittava, että vaikka monet näistä ammattinimikkeistä eivät vastaa toisiaan täysin esimerkiksi koulutuksena vuoksi, ovat ne kuitenkin keskenään tarpeeksi verrattavissa toisiinsa toimenkuvansa puolesta (esimerkiksi fysioterapeutti). Suomen ja Venäjän koulutusjärjestelmät poikkeavat toisistaan suurestikin, joten pelkästään tutkinnot ja koulutukset eivät voineet toimia kriteerinä termien välisille suhteille.

Käännösmarkkinoilla ei ole harvinaista, että toimeksiantona on toimittaa tai editoida jonkun toisen tekemä keskeneräinen työ, eräänlainen ”raakamateriaali”. Käännösten lisäksi tämä pätee myös leksikografisiin ja terminologisiin tuotteisiin, kuten kaksikielisiin erikoisalan sanastoihin, koska usein niitä eivät laadi ammattileksikografit tai -terminologit, vaan esimerkiksi kyseessä olevan erikoisalan asiantuntijat tai vaikkapa yrityksen tai laitoksen henkilöstö. Ilmiön taustalla lienevät muun muassa resurssien säästöpyrkimykset. Tässä tilanteessa nousee kysymys, mitä kaksikielisen erikoisalan sanaston toimittaminen pitää sisällään ja mitä kompetensseja sen suorittamiseen tarvitaan, toisin sanoen, kenet tehtävään kannattaa palkata tai kannattaako toimeksiantoa ottaa vastaan. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää tapaustutkimuksen kautta, mitkä ovat kaksikielisen erikoisalan sanaston toimittajan kompetenssit. Tutkimuksen taustalla on Suomen tullille suorittamani toimeksianto, jossa toimitin tullin henkilökunnan laatiman, keskeneräisen suomalais-venäläisen tullisanaston asiasisällöltään valmiiksi kirjalliseksi tuotteeksi, eräänlaiseksi prototyypiksi, jonka lopulliset muotoilu- ja julkaisukysymykset jäivät asiakkaalle. Tutkimuksen aineistona käytän siis keskeneräistä tullisanastoa, toimitettua sanastoa, asiakkaalle suorittamaani kyselyä sekä toimitusprosessin aikana pitämääni toimittajan päiväkirjaa, jossa puntaroin eri kompetenssien esiintyvyyttä, tarvetta ja merkitystä sekä keskinäistä suhdetta. Tutkielma on bottom up -tutkimus, jossa tutkimusaineisto ja sen esikäsittely ovat vaikuttaneet teoriaosuuden muodostumiseen. Teoriaosuudessa on laadittu lista hypoteettisista kompetensseista, joita kaksikielisen erikoisalan sanaston toimittaja tarvitsee. Tutkimustuloksista nähdään, pitääkö hypoteesi paikkansa ja onko kompetenssilista tyhjentävä. Kompetenssiperustana on EMT 2017 -viitekehyksen mukaiset kääntäjän kompetenssit, joiden lisäksi erityisiä tarvittavia kompetensseja ovat leksikografinen, terminologinen ja psykologinen kompetenssi. Viimeksi mainittujen kolmen erityiskompetenssin teoreettinen tausta on V. P. Berkovin Kaksikielisen leksikografian oppikirjassa (Dvuâzyčnaâ leksikografia) vuodelta 2004, Igor Kudashevin vuoden 2007 väitöskirjassa Erikoiskielen sanakirjojen suunnittelu kääntäjien tarpeisiin (Proektirovanie perevodčeskih slovarej special’noj leksiki) sekä suomalaisen terminologian perusteoksia, kuten Sanastotyön käsikirja (1988) ja joukko alan artikkeleita. Tutkielman analyysiosiossa tarkastellaan toimittajan päiväkirjan havaintoja intro- ja retrospektiivisesti laadullisessa sisältöanalyysissa. Tutkimusta varten on pidetty erillistä toimittajan päiväkirjaa. Tullisanasto on toimitettu ensin MyTerMS-terminhallintaohjelmalla, mistä aineisto on siirretty PDF-tiedostoon, joka on palautettu asiakkaalle. Tullisanastoon on myös laadittu asianmukaiset lisäosat. Tutkimustulokset tukevat johdannossa ja teoriaosiossa esitettyjä hypoteeseja kaksikielisen erikoisalan sanaston toimittajan kompetensseista: kompetenssilista osoittautuu tyhjentäväksi. Kääntäjän kompetenssit muodostavat välttämättömän perustan, joka ei ole kuitenkaan riittävä, vaan terminologisen ja leksikografisen kompetenssin merkitys on ratkaisevin. Psykologinen kompetenssi vaikuttaa symbioottisesti kaikkeen toimittamisprosessissa ja siihen panostamalla voidaan tukea muita kompetensseja ja paikata niissä ilmenneitä puutteita. Terminologisessa kompetenssissa ilmenneet puutteet ovat erikoisalalla ja viranomaisviestinnässä vakavuusasteeltaan suurempia, kuin leksikografisessa kompetenssissa, vaikka molemmat ovat olennaisia työn kannattavuuden kannalta. Tutkimus onnistuu vastaamaan tutkimuskysymykseen ja avaa uutta polkua leksikografiseen, terminologiseen sekä kompetenssitutkimukseen toimittamisen tai editoinnin näkökulmasta. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää käännösmarkkinoilla tehostamaan rekrytointeja ja säästämään resursseja. Jatkotutkimuksessa voidaan syventyä leksikografian ja terminologian sekä psykologian yhteyksiin.

Käsittelen tutkielmassani mobiilisovelluksen termien käytettävyyttä. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa mobiilisovelluksen terminologisesta käytettävyydestä tapaustutkimuksen avulla. Tutkimuskysymyksinäni on, kuinka mobiilisovelluksen käyttäjät arvioivat tutkimuskohteena olevien termien käytettävyyttä ja kuinka mobiilisovelluksen käyttäjien tulkinnat termeinä käytettyjen sanojen merkityksistä vastaavat sanojen sanakirjamerkitystä. Lisäksi tutkimukseni pyrkii saamaan tietoa siitä, kuinka käyttäjien arviot termeistä ja tulkinnat sanojen merkityksistä suhteutuvat sanastotyöhön ja hyvän termin kriteereihin. Tutkimus nojaa terminologisen käytettävyyden periaatteisiin, käytettävyystutkimukseen ja sanastotyöhön. Tutkimuksen empiirisenä tutkimuskohteena on Huoleti-mobiilisovellus. Tutkimusaineisto on kerätty Huoleti-mobiilisovelluksen käyttäjiltä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 13 mobiilisovelluksen käyttäjää. Vastaajien joukossa oli sekä juuri sovelluksen käytön aloittaneita vastaajia että sovellusta jo pidempään käyttäneitä vastaajia. Kyselylomakkeessa vastaajia pyydettiin arvioimaan 13 termiä Likert-asteikollisten väittämien avulla. Väittämät perustuivat terminologisen käytettävyyden periaatteisiin. Lisäksi kyselylomake sisälsi avoimia kysymyksiä, joissa vastaajaa pyydettiin tulkitsemaan terminä käytettyä sanaa muussa käytössä kuin sovelluksessa. Aineisto on pieni, mutta avoimiin kysymyksiin saadut vastaukset runsaita. Aineisto analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoittaa, että arviot Huoleti-mobiilisovelluksen eri termien käytettävyydestä vaihtelevat. Analyysista selviää, että terminologisen käytettävyyden periaatteet toteutuvat eri termien kohdalla eri tavoin ja myös saman terminologisen periaatteen sisällä on vaihtelua siinä, kuinka hyvin tietyn osa-alueen koetaan toteutuvan arvioitavana olleessa termissä. Tutkimuksen perusteella ajallisella kokemuksella sovelluksen käytöstä näyttää olevan vaikutusta siihen, kuinka käytettäviksi termit arvioidaan. Sovellusta yli kolme kuukautta käyttäneet vastaajat kokevat sovelluksen termien käytettävyyden paremmaksi kuin sovellusta vähemmän aikaa käyttäneet vastaajat. Tutkimus antaa alustavia viitteitä myös siitä, että käyttöohjeet lukeneet käyttäjät arvioivat sovelluksen termien käytettävyyden paremmaksi kuin ne, jotka eivät ole tutustuneet sovelluksen käyttöohjeisiin. Laadullinen analyysi osoitti, että vastaajien tulkinnat sanojen merkityksistä vaihtelevat paljon. Vastaajat myös tulkitsivat joitain sanoja sanakirjamerkityksestä poikkeavalla tavalla ja liittivät sanoihin paljon yksityiskohtaisia merkitysvivahteita. Tutkimus viittaa myös siihen, että mobiilisovelluksessa termit, jotka ovat uudissanoja, koetaan käytettävyydeltään paremmaksi kuin termitetyt yleiskielen sanat. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että kaikkien terminologisen käytettävyyden periaatteiden noudattaminen käyttäjäkuntaa palvelevalla tavalla on sovelluksen suunnittelussa haastavaa. Samalla tutkimus myös tukee käsitystä termien käytettävyyden merkityksellisyydestä. Tutkimuksen tulokset kertovat ennen kaikkea siitä, että mobiilisovelluksen termien valinnassa on aiheellista kuulla ja ottaa huomioon käyttäjien näkökulma.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kiipeilyn erikoiskieltä sekä kuvataan sanastotyön periaatteita ja sovelletaan niitä 71 termiä kattavan suomi–saksa-kiipeilysanaston luomisessa, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti kiipeilyn aloittelijat, maallikot sekä esimerkiksi kääntäjät. Kiipeilyn erikoiskieltä analysoidaan muutaman tarkkaan valitun, jollain lailla ongelmallisen käsitteen sekä niitä vastaavien termien ja määritelmien avulla. Lähdeaineisto koostuu sekä suomen- että saksankielisistä verkkosanastoista, erilaisista harjoitus- ja kiipeilyoppaista, kiipeilyä käsittelevistä artikkeleista sekä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käydyistä keskusteluista. Tarkempaan analyysiin on valittu sellaisia käsitteitä, joita vastaavat termit tai määritelmät eivät esimerkiksi vastaa joko hyvän termin tai hyvän määritelmän ominaisuuksia tai jotka ovat kiipeilijöiden keskuudessa herättäneet paljon keskustelua ja erimielisyyksiä. Sanastotyössä käsitellään 71 suomen- ja saksankielistä termiä ja määritelmää. Käsiteltävät termit on valittu kohderyhmää ajatellen, joten sanastotyön pohjalta syntynyt sanasto sisältää vain perustermistöä. Termit on järjestetty sanastoon aihepiireittäin kuuden luvun alle. Lukujen otsikot ovat: kiipeilyn alalajit, kiipeilyreitti, kiipeilijän varmistaminen ja varmistusvälineet, muu kiipeilyvälineistö, kiipeilyotteet sekä kiipeilytekniikka. Sanasto koostuu termitietueista, joissa suomenkielisen termin ja määritelmän sekä mahdollisen selitteen perään on merkitty saksankielinen vastine määritelmineen ja mahdollisine selitteineen. Tutkimuksessa havaittiin, että kiipeilykäsitteistö ja -termistö sisältää runsaasti epäloogisuuksia sekä synonymiaa ja polysemiaa. Lisäksi selvisi, että eri henkilöt määrittelevät kiipeilykäsitteitä eri tavalla ja usein terminologiselta kannalta katsoen virheellisesti, koska esimerkiksi kiipeilysanastojen laatijat eivät ole tietoisia terminologisista määritelmänkirjoitusperiaatteista. Tutkimuksen aikana ilmeni myös, että osalle kiipeilyn harrastajista kiipeilykäsitteiden ja niitä vastaavien nimitysten pohtiminen ei ole kovin mieluisaa, mikä voi johtua esimerkiksi siitä, että useita kiipeilykäsitteitä on vaikeaa määritellä yksiselitteisesti. Kaksikielisen sanastotyön aikana kävi ilmi, että suomen- ja saksankieliset käsitejärjestelmät vastaavat pitkälti toisiaan, vaikka muutamien käsitteiden sisältö hieman poikkeaa toisistaan. Sanastotyön aikana paljastui muutama terminologinen aukko, joiden täyttämiseksi sanasto sisältää vastaavan määrän termiehdotuksia. Analyysi ja sanastotyö osoittivat, että molemmissa kielissä joitain käsitteitä vastasi useampi termi ja joidenkin käsitteiden sisältö ja siten myös ala oli vaikeasti ymmärrettävissä. Tutkimuksessa havaittiin, että kummassakaan kielessä termien käyttö ei ole yhdenmukaista. Edellä mainittujen seikkojen perusteella voidaan todeta, että systemaattiselle sanastotyölle on sekä suomen että saksan kielessä tarvetta. Deutsche Kurzfassung Die Kletterfachsprache : Eine Untersuchung über finnische und deutsche Klettertermini und Definitionen der Kletterbegriffe

Tämän tutkielman tarkoitus on arvioida sanastotyöhön ja sen rooliin liittyviä näkemyksiä suomalaisessa teollisuusyrityksessä. Tutkielmani aineistona käytin terminologiatyöaiheista kyselyä, jonka lähetin suomalaisen, monikielisen yrityksen työntekijöille selvittääkseni, millä tavalla sanastotyö nähdään yrityksessä. Hypoteesini oli, että sanastotyö ei ole kovin tunnettu ala ja sen merkitystä yrityksen dokumentoinnissa ja prosesseissa aliarvioidaan. Taloudellisen tilanteen ollessa epävakaa, sanastotyöhön ei haluta sijoittaa, varsinkaan kun sen tuoma hyöty ei näy suoraan yrityksen liiketuloksessa. Siksi sanastotyön tekijät eivät ole aina sanastotyön ammattilaisia, vaan usein kääntäjiä, teknisiä kirjoittajia, sekä alansa eksperttejä, joille sanastotyö on yksi tehtävä päätoimisen työn lomassa. Se, että sanastotyön tekijät eivät ole termityön ammattilaisia, ei auta sanastotyön tunnettavuutta eikä asemaa. Lisäksi termityön tekijät saattavat nähdä sen negatiivisessa valossa, jos lisätyöstä ei saa tunnustusta ja se vie aikaa. Teoriaosassa käyn läpi sanastotyön tärkeimpiä kasitteitä, sanastotyön tekemiseen tarvittavaa osaamista ja resursseja, sekä analysoin millainen rooli sanastotyöllä ja sen tekijöillä on kyselyyn vastanneiden työntekijöiden keskuudessa. Pyrkimykseni on tunnistaa, mtkä tekijät vaikuttavat sanastotyön onnistumiseen, ja sitä kautta vaikuttavat myös mielikuviin sanastotyöstä. Oletukseni on, että sanastotyön onnistuminen vaikuttaa myös siihen liittyviin mielikuviin. Onnistuneet projektit nähdään positiivisessa valossa, ja sitä kautta myös sanastotyöhön liittyvät mielikuvat ovat myönteisempiä. Tässä osassa pohdin, miten sanastotyön onnistumiseen vaikuttaa se, onko sanastotyön tekijä yrityksen työntekijä, sanastotyön asiantuntija, vai kenties työryhmä. Lisäksi onnistuneeseen tulokseen, ja sitä kautta sanastotyöhön liittyviin näkemyksiin vaikuttaa, millaisia resursseja yrityksellä on käyttää sanastotyöhön, kuinka paljon aikaa projektiin on käytössä, ja millaisilla työkaluilla taataan sanastotyön jatkuvuus ja sanastojen käytettävyys. Analyysiosassa tarkastelen vastauksia, joita sain sanastotyöhön liittyvään kyselyyn. Kyselyssä esiintyvät kysymykset pyrkivät tuomaan esiin työntekijöiden tapaa nähdä sanastotyö, mitä etua siitä voisi olla, ja kuinka paljon sanastotyöhön olisi järkevää käyttää resursseja. Vaikka mielipiteiden mittaaminen kysymysten avulla on vaikeaa, kyselyn tulokset yllättävät positiivisesti: kyselyyn vastaajat arvioivat yksimielisesti kokeneensa hetkiä, jolloin sanastosta olisi ollut apua ja kokivat sanastotyön melko hyödylliseksi.

Tämä tutkimus käsittelee yrityssanastotyötä dokumentaation kehittämisen näkökulmasta. Tutkimuksen toimeksiantajana on nosturien sekä muiden nostolaitteiden valmistukseen ja kunnossapitoon erikoistunut suomalainen yritys. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa yritykselle monikielinen sanasto, joka kattaa tärkeimmät nosturialan termit, kuvata tätä sanastoprojektia sekä arvioida projektin onnistuneisuus. Toisena tavoitteena on ehdottaa, miten koottua sanastoa tulisi ylläpitää sekä miten yrityksen sanastotyötä voitaisiin jatkossa kehittää. Tutkielman teoriaosassa määrittelen tutkimuksen keskeiset käsitteet ja esittelen tieteellisen terminologian periaatteet, joita käytännön sanastotyössä sovelletaan. Lisäksi käyn läpi, mitä sanastotyö pitää sisällään, miksi sanastotyötä kannattaa tehdä ja millaisia sanastoprojektit ovat. Teoriaosassa esittelen myös tutkimuksessa hyödynnetyn yrityksen sanastoprosessin kypsyyttä kuvaavan tasomallin. Tutkimuksessa käytin kahta metodia. Sanaston laatimisessa hyödynsin ISO-standardissakin esitettyjä, vakiintuneita sanastotyön menetelmiä. Sanastoprojektin kuvaamisessa, analysoimisessa ja arvioimisessa käytetty menetelmä on puolestaan tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto voidaan samoin jakaa kahteen ryhmään: aineisto, jota hyödynsin sanastotyössä, pitää sisällään termi-inventaariossa käytetyn lähdemateriaalin ja materiaalin, jota käytin sekä opiskelumateriaalina että käsitteiden määritellyssä, kun taas tapaustutkimuksen aineisto koostuu projektisuunnitelmasta, projektikokouksista sekä projektin seurauksena syntyneestä sanastosta. Ehdotan, että yrityksen sanastotyötä lähdetään kehittämään tekemällä sanastotyö tunnetuksi yrityksen sisällä. Sanastotyöstä saatavan hyödyn kannalta olisi suotavaa, että muutkin kuin dokumentaation parissa työskentelevät työntekijät käyttäisivät sanastoa. Kehitykseen kuuluu myös, että sanaston täydentämistä ryhdytään suunnittelemaan. Pidempiaikainen tavoite on, että sanastotyö otetaan huomioon tuotekehityksessä ja näin ollen sanastoprosessi voidaan ajoittaa oikein dokumentointiprosessiin nähden. Jotta sanaston laatu voidaan varmistaa jatkossakin, uudet termit tulisi aina katselmoida asiantuntijaryhmän kanssa ennen sanastoon lisäämistä.

Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastellaan ratsuhevosen peruskoulutuksessa käytettävää erikoiskieltä Suomessa ja Saksassa sekä kuvataan prosessia, jonka tuloksena syntyi noin 50 termiä kattava suomen- ja saksankielinen sanasto ratsuhevosen peruskoulutukseen liittyvistä termeistä. Tutkielman aineisto koostuu nuorten hevosten kouluratsastuskilpailuohjelmista ja niitä täydentävistä kilpailusäännöistä sekä ratsastus- ja hevosenkoulutusoppaista. Tutkimuksessa havaittiin, että ratsuhevosen koulutuksessa käytettävässä erikoiskielessä on paljon ilmaisuja, jotka voidaan ymmärtää ja määritellä vain osana koulutusympäristöä eli ratsastusrataa. Ratsastuskielessä, kuten erikoiskielissä yleensä, on paljon substantiiveja, mutta myös verbeillä on tärkeä rooli ratsastuksen fyysistä puolta kuvattaessa. Monet ratsastuskielessä käytettävistä termeistä ja ilmaisuista ovat läpinäkyviä, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että niiden erikoisalasisältö olisi ymmärrettävissä ilman kattavia pohjatietoja. Ratsastuskielessä käytetään paljon terminologisia fraaseja. Sanastotyössä käsittelen noin 50 saksan- ja suomenkielistä termiä, jotka on valittu nuorten hevosten kilpailuohjelmissa vaadittujen suoritusten perusteella. Termit on järjestetty käsitekaavioon seitsemän yläkäsitteen alle. Yläkäsitteet ovat sisäänratsastus, apu, askellaji, siirtyminen, ratsastusradan tie, liike ja koulutusasteikko. Sanastotyön pohjalta on laadittu ratsuhevosen peruskoulutukseen liittyvä sanasto, jossa saksan- ja suomenkieliset termitiedostot on yhdistetty siten, että suomenkielisiin hakusana-artikkeleihin on yhdistetty saksankielinen termivastine ja suomenkielinen määritelmä termille. Kaksikielisessä sanastotyössä havaittiin, että saksan- ja suomenkieliset käsitejärjestelmät vastaavat suurelta osin toisiaan. Saksan ratsastajainliitto on julkaissut hevosenkoulutuksesta kattavasti materiaalia, jossa on myös määritelty alalla käytettävät termit. Suomen kielessä termien käyttö ei ole yhtä yhdenmukaista ja samaa käsitettä vastasi usein monta nimitystä. Analyysi osoitti, että ratsastusalalla tehtävälle sanastotyölle on Suomessa todellista tarvetta.

Non